Vancouver Canucks 2007-08

[Chip Whitley]

Mutta ymmärränkö tämän nyt oikein (kun siirtotakarajahankintoihin ei kannata hirveästi kuitenkaan satsata): mielestäsi Vermette > Näslund? Mikäli näin, niin ei todellakaan ole. Tulevaisuuden kannalta katsottuna Vermette olisi parempi sijoitus kuin Näslund, mutta mikäli tämän kauden joukkueeseen halutaan uskoa, niin eipä Näslundista taida saada millään ns. realistiselta kuulostavalta kaupalla pelaajaa, joka parantaisi Vancouveria tällä kaudella.

Kyllä, en toki Ottawaa ole mitenkään liikaa tällä kaudella nähnyt, mutta ainakin viime playoffien perusteella pitäisin Vermetteä Canucksille hyödyllisempänä pelaajana kuin Näslundia. Ottawassa tilanne saattaisikin olla päinvastoin - Näslundista olisi joukkueelle enemmän hyötyä kuin Vermettestä.

Perustan tämän ihan puhtaasti siihen, että Vermetteltä löytyy paljon enemmän vauhtia kuin tämän hetkiseltä Näslundilta. Onhan se nähty viime aikoina (joulu-tammikuu); Mason Raymond on kaikesta epävalmiudestaan huolimatta luonut tuplamäärän maalipaikkoja Näslundiin verrattuna. Vermette ei ole myöskään mikään "Kesler" käsien puolesta, vaan taitoa löytyy mukava määrä, ja fyysinenkin puoli on hyvin kunnossa (toisin kuin Raymondilla). Näslund puolestaan pelaisi (luultavasti) paremmin parempien ketjukavereiden kanssa, ja sitä kautta suuremman itseluottamuksen alaisena, joten uskon vakaasti että molemmat hyötyisivät tuosta vaihdosta - Canucks myös jo tällä kaudella.

Mutta ainakaan tällä hetkellä, jolloin Canucks on vielä mukana playoff-taistelussa, tätä ei varmasti tehdä.

Tuo on kyllä mitä suurimmalla todennäköisyydellä totta, joten sinänsä tämä spekulointi on tästä asiasta melko turhaa. Kunhan vain esitin mielestäni suurimman kompastuskiven mitä Canucksin menestykseen tulee, ja mahdollisuuden jolla korjata se. Ilman, että joukkue heikentyisi tälläkään kaudella.

Kysymys: miksi näin, jos Näslund ei tätä ansaitsisi? Kyllä kapteenia voidaan aina vaihtaa, eikä NHL:ssä ole mikään yhdentekevä asia, kuka on virallisesti joukkueen kapteeni. Uskon siis, että Näslundin asema joukkueen sisällä on paljon suurempi, mitä keskustelupalstoilta saa lukea. Mielestäni on vähän erikoista se, kun vuodesta toiseen tietyt kirjoittajat (en tarkoita nyt sinua) ovat kritisoineet Näslundin kapteenin asemaa, mutta kaudesta toiseen Vancouverilla on ollut sama kapteeni. Olisihan siellä ollut vaihtoehtona esimerkiksi Lindenia, mikäli Canucks olisi tarvinnut muutosta.

Mielestäni Näslund on aina ollut kapteeni joka johtaa esimerkillään (kaikki fanit ovat olleet tätä mieltä), ei niinkään "karakterilla". Ja tuohan sopii ainakin allekirjoittaneelle vallan mainiosti. Ongelma minun kohdallani on vain ollut se, että työsulun jälkeen Näslund ei ole johtanut esimerkillään muutamia lyhyitä pätkiä huomioimatta, ja tästä syystä olisin vaihtanut joukkueelle enemmän merkitsevän pelaajan tuohon virkaan. Toki en ole ollut pukukopissa kärpäsenä katossa, ja Näslundin kapteenius on (toivottavasti) vielä ihan ansaittu asia, mutta mielestäni on ihan tervettä että kritisoi, tai ei välttämättä kritisoi mutta kyseenalaistaa Näslundin kapteeniuden, kun tietää miltä hän näyttää kentällä (sen mitä fanit näkevät). Fanit kun näkevät joka ilta pelaajan, joka pelaa kuin ei kiinnostaisi pelata, pelaajan, joka ei ole hymyillyt/nauranut/pitänyt hauskaa (kentällä) kertaakaan moneen vuoteen, pelaajan, joka ei jaksa tuulettaa harvoja onnistumisiaan vaan painuu nopeasti pää piilossa vaihtoon.

Pari isoa asiaa on hyvä muistaa ja ottaa huomioon. Tärkein näistä on se, että millainen joukkue Canucks ylipäänsä on. Onko joukkue se viimeisissä 11 pelissä sekaisen oloisena kurvaillut ryhmä, joka häviää lähes joka ilta (viimeisistä 11 pelistä saldo 2-7-2)? Vai onko joukkue se tiivis voittava joukkue, joka pelasi tätä ennen (ilman viime kauden ykköspakkiaan) 29 ottelua saldolla 19-6-4?

Niin, millainen joukkue Canucks oikein onkaan. Tuohon on erittäin vaikea vastata. Lokakuu meni huonosti (alle .500), marraskuu meni loistavasti, mutta joulukuusta lähtien Canucks on kerännyt NW-divisioonan joukkueista vähiten pisteitä. Varmasti loukkaantumiset ovat olleet osasyynä tähän kaikkeen, mutta ei niidenkään taakse voi aina piiloutua. Canucks ei todellakaan pelannut ehjänä tuon marraskuun liekityksen aikanakaan.

Mikäli uskoo tähän ensimmäiseen vaihtoehtoon, ei muuta kuin Näslund kaupaksi ja katseet tulevaisuuteen. Mikäli uskoo puolestaan siihen (kuten minä), että kolmen (tai tämän hetken neljän) avainpakin ja kakkossentterin loukkaantumisilla on ollut suurta merkitystä viime aikojen lamaan, kapteenin pitäminen kuulostaa oikeammalta ratkaisulta.

Eli kun seurajohto on kasannut tätä joukkuetta ja tehnyt pitkään töitä saadakseen voittavan joukkueen kasaan, niin kärkipäästä ei kannata lähteä tekemään pelaajakauppoja nyt kauden lopulla, mikäli luottaa tähän porukkaan.

Unohdat kuitenkin mielestäni sen tärkeimmän pointin mitä olen yrittänyt tuoda esille: vaikka Canucks Näslundin ennen deadlinea treidaisi, se ei todellakaan tarkoittaisi että olisimme "myyjiä", tai että suuntaisimme katseet suosiolla tulevaisuuteen ja luovuttaisimme tämän kauden osalta. Näslundin treidaaminen olisi vain keino hankkia lisää pelinappuloita, ja niiden kautta parantaa joukkuetta vielä tälle kaudelle. Uskon, että nämä pelinappulat oikein käytettyinä, ja tietenkin se korvaus jonka saisi Näslundista, tekisivät loppuen lopuksi Canucksista paremman joukkueen niin tälle kaudella kuin tulevaisuudellekin.

Rehellisyyden nimissä kuitenkin, niin kuin ylempänäkin mainitsin, tuo ehdottamani skenaario ei tule tapahtumaan. Nonis on tähän mennessä Canucksin GM'nä ollut riskinottajan vastakohta, edellisen GM'n Burken vastakohta, enkä usko että tuo mentaliteetti yhtäkkiä muuttuu.

 

[Henkka]

Onkos tää nyt todellakin totta, että Canucks pelaa huomenna ilman ainuttakaan TOP6 pakkia? Öhlundkin on sivussa kuulemma henkilökohtaisista syistä ja lasaretissa ovat jo valmiiksi Bieksa, Miller, Krajicek, Salo ja Mitchell.

Edlerillä luvassa kohtalainen rooli ja Luongolla piisannee hommia.

 

[nuck]

Kyllä, en toki Ottawaa ole mitenkään liikaa tällä kaudella nähnyt, mutta ainakin viime playoffien perusteella pitäisin Vermetteä Canucksille hyödyllisempänä pelaajana kuin Näslundia.

Ai playoffien? Siis niiden, joissa Vermette teki finaaleihin asti menneessä joukkueessa (siis kokonaisuutena voittavassa joukkueessa) kaksi maalia - joista toisen maalin "vahingossa" Devilsia vastaan - ja viisi pistettä 20 pelissä? Mies oli ensin runkosarjassa Senatorsin seitsemänneksi paras pistemies ja putosi sitten playoffeissa joukkueensa pistepörssissä 14. sijalle. Ei tuo ainakaan minua vakuuttanut hyvänä playoff-pelaajana.

Näslund oli puolestaan ensin runkosarjassa joukkueensa kolmanneksi paras pistemies oli teki sitten playoffeissa tuplasti enemmän maaleja kuin kukaan toinen joukkueen pelaajista. Se vakuutti. Olisikin ollut ihan mielenkiintoista seurata, miltä Näslund olisi vaikuttanut playoffeissa voittavassa joukkueessa, kun Vermetten peli jo vakuutti.

Vermetteltä löytyy enemmän vauhtia ja energiaa kuin Näslundilta, mutta tähän se sitten jääkin.

Mielestäni Näslund on aina ollut kapteeni joka johtaa esimerkillään, ei niinkään "karakterilla". Ja tuohan sopii ainakin allekirjoittaneelle vallan mainiosti. Ongelma minun kohdallani on vain ollut se, että työsulun jälkeen Näslund ei ole johtanut esimerkillään muutamia lyhyitä pätkiä huomioimatta, ja tästä syystä olisin vaihtanut joukkueelle enemmän merkitsevän pelaajan tuohon virkaan.

Kyllä, ja työsulun jälkeen olisi ollut jo kaksi kautta aikaa vaihtaa kapteenia, mikäli tämä olisi pelkästä esimerkistä ja peliotteista kiinni. Minäkään en ole ollut kärpäsenä katossa, mutta pakkohan miehen on olla johtaja myös henkisellä puolella, kun kapteeni on pysynyt samana.

Kyseenalaistaa toki voi ja välillä myös pitää, mutta kun laskemme asiat yhteen, Näslundin kapteenius on aivan varmasti ansaittua. Siinä vaiheessa kun Canucksin kapteeni oikeasti vaihtuu ja jos Näslund vielä tuolloin on mukana porukassa, me voimme ajatella hänen aikansa joukkueen johtajana olevan ohi. Niin kauan, kun hän kuitenkin toimii joukkueen kapteenina, hänen on pakko tuoda porukkaan asioita, joilla on suurta merkitystä henkisellä puolella.

Näslund ei ole ollut koskaan pelaaja, joka loisi ilon ja onnen sädekehän katsomoon tai televisioon pelatessaan omalla energiallaan ja "karakterilla". Mies oli kuitenkin joukkueen varakapteenina jo Messierin aikana 1990-luvulla ja on toiminut tämän jälkeen joukkueen kapteenina jo seitsemän kautta. Ei se johtajuus ole ollut koskaan aikaisemminkaan mistään kiinnostuksen näyttämisestä tai naurusta kiinni. Näslund johtaa hyvin hillityllä ja rauhallisella esimerkillään - on aina johtanut näin.

Katso vaikka tämä video. Tuossa videossa Näslundin ympärillä oli vielä se vanha ja tuttu joukkue bertuzzeineen, jovanovskineen ja kumppaneineen. Näslundin maalituuletukset olivat jo tuolloin usein hyvin hillittyjä, vaikka peli kulki NHL:n kirkkaimpien huippujen tasolla. Jo noihin aikoihin Näslund oli porukasta se, jonka mailasta kiekko meni useimmiten maaliin, mutta joka näytti onneaan kaikkein vähiten.

Useissa paikoissa mies oli kuin häntä olisi hävettänyt omat onnistumiset. Joskus minäkin vähän ihmettelin tätä, mutta nyt kun tähän on vuosien mittaan tottunut, niin ei tämä enää herätä ihmettelyä. Suurena syynä tähän on varmasti vain miehen vaatimaton luonne ja ehkä perhetaustalla (syvästi uskonnollisesta perheestä - näkyy edelleen Näslundin arjessa monin tavoin) saattaa olla yksi vaikutus.

Niin, millainen joukkue Canucks oikein onkaan. Tuohon on erittäin vaikea vastata. Lokakuu meni huonosti (alle .500), marraskuu meni loistavasti, mutta joulukuusta lähtien Canucks on kerännyt NW-divisioonan joukkueista vähiten pisteitä.

Voihan tuon tietenkin näinkin muotoilla. Joulukuussa lähes pelkkiä vieraspelejä pelannutta Vancouveria parempi Luoteisessa divisioonassa oli vain Calgary (jolla oli yksi voitto enemmän), joten tuo tilasto selittyy kyllä lähes pelkästään tammikuun otteluilla. Miksi tämä on sitten kääntynyt näin? Miksi marraskuun 2. päivästä tammikuun 8. päivään asti 19-6-4-saldolla pelannut Canucks on pelannut tammikuussa Islanders-pelin jälkeen saldolla 2-7-2?

Kysytään taas: Onko NHL:ssä ylipäätään yhtään joukkuetta, joka kestäisi lähes normaalitasolla samanaikaisesti kolmen top4 ja neljän top6 puolustajan loukkaantumiset? Mikäli on (mielestäni ei), niin onko NHL:ssä yhtään joukkuetta, joka kestäisi kun näiden pakkien lisäksi myös kakkossentteri on pakkien lisäksi samaan aikaan sivussa? Mikäli vastaus näihin kumpaakin kohtaan on "kyllä", niin sitten pitää vain sanoa, että tällä joukkueella ei sittenkään ole mahdollisuuksia.

Mutta kaikista kysymyksistä huolimatta, olet varmasti oikeassa siinä, että pelkästään loukkaantumisten piikkiin joukkueen viime aikojen pelejä ei voi laittaa. Kyllä joukkueen pitäisi pystyä hyviin otteisiin myös loukkaantumisten aikana. Tähän Canucks tosin jo pystyikin, kun joukkue pelasi marraskuun 2. päivän jälkeen koko marraskuun saldolla 9-1-2 ja teki tämän ilman viime kauden ykköspakkiaan Bieksaa ja suurimman osan kuukautta sivussa olleita Saloa ja Krajicekia.

Tästä ensimmäisestä pahasta loukkaantumissumasta toivuttuaan joulukuun alussa lähti sitten Morrison Bieksan lisäksi ja Öhlund joutui jättämään useita pelejä väliin joulukuun lopussa. Nämäkään eivät vielä saaneet suuntaa radikaalisti muuttumaan, sillä Canucks pelasi joulukuun lopun saldolla 6-2-0. Mutta sitten tammikuussa iski taas uusi loukkaantumisaalto Mitchellin, Salon ja Krajicekin menetyksillä (Bieksa ja Morrison jatkoivat popcornien syömistä katsomossa) ja tämä jo näkyi saldoissa.

Mutta tosiaan ihan aiheellinen kysymys on sitten se, että kun joukkue on kerran aikaisemminkin selvinnyt näiden loukkaantumisten kanssa ja tehnyt tätä jo pitkään, niin miksi se ei ole pystynyt tähän koko kautta? Kyllähän sen tietenkin tavallaan ymmärtää, että neljän pakin loukkaantumista on jo erittäin vaikea paikata, mutta tästä huolimatta tammikuun saldo voisi olla parempi.

Nykyisin NHL on kuitenkin niin tasainen jo ilman loukkaantumisia, että ylimääräinen tasoitus näiden kanssa näkyy. Joukkueen yleisilme on ollut tappioista huolimatta kuitenkin edelleen hyvä ja tosiaan maaleja on saatu tehtyä ilman kakkossentteriäkin hyvin. Tammikuussa Vancouver on hävinnyt peräti seitsemän peliä yhdellä maalilla (tästä on kuitenkin vielä pitkä matka voittoihin) ja kaksi näistä rankuilla.

Eli joukkueen nykyinen tilasto selittynee suunnilleen kaavalla: paljon loukkaantumisia puolustuksessa -> puolustuksessa normaalia enemmän virheitä -> tasainen sarja ja pienet marginaalit joukkueiden välillä -> yksittäisiä tappioita -> tappiokierre. Uudet kysymykset: Onko tämä hälyttävä tilanne? Kannattaako joukkueen kapteenia lähteä kauppaamaan tässä tilanteessa?

Unohdat kuitenkin mielestäni sen tärkeimmän pointin mitä olen yrittänyt tuoda esille: vaikka Canucks Näslundin ennen deadlinea treidaisi, se ei todellakaan tarkoittaisi että olisimme "myyjiä", tai että suuntaisimme katseet suosiolla tulevaisuuteen.

En tiedä unohdanko tästä pointista mitään. Voi olla, että en ymmärrä mitä ajat takaa. Mielestäni Vermette ei ole ainakaan missään tapauksessa riittävän hyvä pelaaja Näslundin tilalle, kun ajatellaan tämän kauden playoffeja. Mikäli Näslundista saataisiin lisäksi ykköskierroksen varaus, saako tälläkään mitään riittävän arvokasta kauden loppuun?

Canucks saattaisi joutua menettämään paitsi kapteeninsa (merkitystä henkisellä puolella ja playoffeissa viime kauden perusteella) ja nuoren maalivahtiprospectin (en tosin edelleenkään usko Ottawaan Schneiderin tulevana osoitteena). Tilalle tulisi Vermette (ei korvaa Näslundia playoffeissa, eikä varsinkaan henkisellä puolella - miten sopeutuu uuteen joukkueeseen jne.) ja ehkä yksi vuokrapelaaja, jonka sopeutuminen edes Näslundin runkosarjan tasolle olisi täydellinen kysymysmerkki.

Nonis on tähän mennessä Canucksin GM'nä ollut riskinottajan vastakohta, edellisen GM'n Burken vastakohta, enkä usko että tuo mentaliteetti yhtäkkiä muuttuu.

Niin, Nonis tuli joukkueeseen Burken rakentamille perustoille, eikä näitä ollut aikanaan syytäkään mennä sorkkimaan. Iso treidi nähtiin Floridan kanssa, kun tähän tuli mahdollisuus. Tämän jälkeen hän hankki meille Willie Mitchellin, jonka sopimuksen suuruutta ihmeteltiin joissain paikoissa aikanaan (eräänlainen riskihankinta - samoin on ollut muuten Pyatt; kummatkin onnistuivat loistavasti - Mitchellilta tätä pystyi odottamaan, Pyatt on ollut ainakin minulle yllätys) ja on jatkanut tämän jälkeen joukkueen vahvistamista lähinnä valmennusjohdon toiveiden mukaisesti hankkimalla isoja ja paljon töitä tekeviä pelaajia ennemmin kuin taitoa.

Lisäksi Nonis on tehnyt omien tärkeiden pelaajien kanssa (Kesler, Bieksa ja Salo) useamman kauden jatkot. Kyllähän hänestä voidaan tietenkin käyttää käsitettä "riskinottajan vastakohta", mutta pitää muistaa se, että Nonisin kädet ovat olleet periaatteessa sidotut kolmestakin syystä;

1. Yksikään NHL-joukkue ei ole tehnyt tällä kaudella merkittäviä siirtoja mm. sarjan tasaisuuden vuoksi.

2. Vancouverin vanhat (osin jo Burken aikana neuvotellut) sopimukset sitovat Nonisia edelleen taloudellisesti.

3. Vancouverilla on ollut vähän kauppatavaraa. Joukkue on käyttänyt aikaisempina kausina (jo Burken aikana) monta varausvuoroa ja nuorten pelaajien tarjonta on kapeaa. Bourdon tai Schneider olisi periaatteessa mahdollista kaupata, mutta minä antaisin kummankin kasvaa korkoa lisää ja tekisin heidän kanssaan mahdolliset siirrot myöhemmin.

Kokonaisuutena mies on kuitenkin tehnyt sen verran näkyvää jälkeä lyhyessä ajassa, että esimerkiksi Hockey News valitsi Nonisin viime kaudella NHL Executive of the year -tittelillä.

 

[nuck]

No voi sun saatana jumalauta - eikö tämä pakkien loukkaantumiskierre ikinä lopu?!

Onkos tää nyt todellakin totta, että Canucks pelaa huomenna ilman ainuttakaan TOP6 pakkia? Öhlundkin on sivussa kuulemma henkilökohtaisista syistä ja lasaretissa ovat jo valmiiksi Bieksa, Miller, Krajicek, Salo ja Mitchell.

Edlerillä luvassa kohtalainen rooli ja Luongolla piisannee hommia.

Öhlund on tosiaan lentänyt takaisin Vancouveriin. Ikävä kyllä ilmeisesti kyseessä on jotain vakavampaa, sillä kun näin monta pakkia on muutenkin sivussa, tuosta porukasta ei helposti lähdetä. Salo saattaa sen sijaan pelata (mikäli pelaa, niin pelaa puolikuntoisena). Millerin tilanne on myös auki (mikäli pelaa, niin pelaa puolikuntoisena). Varmasti sivussa pitäisi olla siis vain ja ainoastaan Mitchell, Bieksa, Krajicek (jonka vamma on luultavasti luultua pahempi) ja Öhlund.

Daniel Sedin sai eilen pojan ja hänkin lensi Vancouveriin. Perheen toisen lapsen kanssa kaikki meni hyvin ja Daniel on jo tulossa takaisin joukkueen matkaan. Hänen pitäisi pelata Dallasia vastaan ensi yönä ja toivottavasti pelaa huippupelin. Muuten tilanne näyttääkin taas niin pirun synkältä näiden pakkien loukkaantumisten kanssa. Dallasilla on taas kohtalainen paikka pelata Canucksia vastaan. Pahimmassa tapauksessa Vancouverin puolustus näyttää suunnilleen tältä:

McIver - Edler
Bourdon - Weaver
Fitzgerald - Heshka

Vapiskaa Tähdet!

 

[Mr. Smith]

McIver - Edler
Bourdon - Weaver
Fitzgerald - Heshka

Jos tuohon sen Salon saisi niin ei tuo aivan kauhealta näyttäisi. Neljä ensimmäistä pakkia noista on hyvinkin täyttänyt roolinsa tällä kaudella, mutta tuo kolmas pakkipari kieltämättä pelottaa.

Toki tässä pakiston poissaollessa ja tuuraajien ollessa kehissä voi toivoa, että Vancouverin peli paranisi samalla. Näytönhalua ja uhrautumista varmasti löytyy tuolta kuusikolta ja ehkäpä peli sopivasti yksinkertaistuu. Toki ylivoimassa ja alivoimassa parhaiden puuttuminen voi näkyä selvemmin.

Toiveissa siis koko joukkueen skarppaaminen ja Luongon unelmapeli, joten vastustaja jätetään nollille. Realistisempi arvio maalin-kahden tappio. Pahana päivänä meitä sitten viedään pahasti ja joku 8-1 ei ole kaukana.

 

[M10]

Canucksia helpottaa se, että joukkueessa on hyviä puolustavia hyökkääjiä, jotka kyllä jelppivät kaikenmaailman heskoja parhaansa mukaan.

Käsikirjoitus ensi yöksi on taas selvä; Luongo vs. Turco. Vähämaalinen peli tulossa, vaikka Canucksilla olisi puolustuksessa kolme Markku Erholtzia, kaksi Marko Fromia ja yksi Simon Amman.

 

[Hiisi_van_Holten]

Salo sentään pelannee Dallasia vastaan uutisoi Iltalehti.

 

[nuck]

Ohhoh, missähän Hiisi on piileskellyt? Mukava nähdä taas täällä.

Salo sentään pelannee Dallasia vastaan uutisoi Iltalehti.

Ainakin on siis luultavasti mukana kokoonpanossa. Todellinen pelikunto onkin sitten eri asia. No, ennemmin vaikka puolikuntoinenkin Salo kuin joku farmin nelospakki tärisemässä NHL-pelissä. Vancouver Moose kutsui tosin TEAM:n mukaan ylös Zack "Zack" FitzGeraldin. Tällä kaudella FiztGerald on pelannut Moosessa 38 peliä ja tehnyt 4+0=4 pistettä. Jäähyllä mies on istunut 124 minuuttia.

Muuten noihin joukkueen puolustajien tilanteisiin on tullut sen verran lisää tietoa, että Öhlundin "henkilökohtaiset syyt" eivät taida olla sittenkään niin pahat kuin pelättiin. Mies saattaa olla jopa mukana Dallasia vastaan. Millerin pelikunto on edelleen kysymysmerkki ja nyt siis Salo saattaa olla mukana. Ei tuo puolustus nimilistan perusteella olekaan siis välttämättä niin surkea, mitä alkujaan pelättiin. Bieksa, Mitchell ja Krajicek ovat ainoita varmoja poistumia.

Eihän siis sivussa ole varmuudella kuin viime kauden paras pakkipari ja kolme top6 pakkia. Nyt voi taas lähteä vähän paremmilla mielin Dallasia vastaan. Canucks on tosin hävinnyt texasilaisille kuusi peräkkäistä runkosarjan vieraspeliä, joten runkosarjan tilastojen perusteella (ellei sitten tule tällä kerralla tilastovoittoa) me hävittäisiin tämä peli joka tapauksessa. Playoffeissa Vancouver otti kuitenkin kaksi voittoa Dallasista, joten olisikohan tämä hyvä enne tähän peliin?

Toivotaan siis ainakin tasaista peliä ja nuorten pakkien pelitason kestämistä viime aikoina erittäin hyvin pelannutta Dallasia vastaan.

 

[Chip Whitley]

Ai playoffien? Siis niiden, joissa Vermette teki finaaleihin asti menneessä joukkueessa (siis kokonaisuutena voittavassa joukkueessa) kaksi maalia - joista toisen maalin "vahingossa" Devilsia vastaan - ja viisi pistettä 20 pelissä? Mies oli ensin runkosarjassa Senatorsin seitsemänneksi paras pistemies ja putosi sitten playoffeissa joukkueensa pistepörssissä 14. sijalle. Ei tuo ainakaan minua vakuuttanut hyvänä playoff-pelaajana.

Vermetteltä löytyy enemmän vauhtia ja energiaa kuin Näslundilta, mutta tähän se sitten jääkin.

Tapanani ei ole "scoutata" pelaajia statsien perusteella, vaikkakin ne ovat aina joissain määrin tarkasteltavia, mutta näin yleisesti keskityn enemmän esityksiin kentällä kuin numeroihin paperilla. Ja puhtaasti näiden peliesitysten perusteella ottaisin tämän hetkiseen Canucksiin mieluummin Vermetten kuin Näslundin. Ihan siinä missä Raymond on ollut viime aikoina hyökkäyssuuntaan selvästi merkittävämpi pelaaja kuin Näslund (enkä tarvitse näiden miesten välisiä piste-eroja tähän, sitten kelpaa jos löydät "luodut maalipaikat" -kategorian), uskon että myös Vermette tätä Vancouverissa olisi. Toki jos Näslund pelaisi kuten viime keväällä Ducks-sarjassa, kantani olisi toinen.

Ja Vermetteltä kyllä ehdottomasti löytyy enemmän vauhtia ja energiaa kuin Näslundilta. Ongelmahan on tällä hetkellä juuri se (yksi ongelmista), että Näslundin jalkanopeuden hidastuminen ja energian häviäminen tämän hetkisessä Canucks-joukkueessa ovat asioita joista ei todellakaan seuraa mitään hyvää. Koko joukkue on Näslundia myöten suurimmaksi osaksi jalalla hidas, ja täten on ajoittain suuriakin vaikeuksia päästä alueelle kiekon kanssa/karvaukseen nopeasti kiekollisen pakin kimppuun, kesialueella juoksuhiekassa tarpominen on liian yleistä. Raymond on oikeastaan ainoa pirteä valopilkku top6 hyökkääjissä (tällä osa-alueella), ja hänen kauttaan on viime aikoina luotu paljon tilanteita. Hän on edelleen epävalmis NHL'ään fyysisiltä ominaisuuksiltaan (häviää lähes kaikki kaksinkamppailut), mutta hän on juuri sellainen pelaaja jollaista Canucksilla ei muuten ole; pelaaja joka tulee läpi keskialueen vauhdilla, luoden maalipaikkoja "off-the-rush".

Pysyn siis edelleen kannassani. Ottawan tapaisessa joukkueessa Näslundista olisi enemmän hyötyä verrattuna Canucksiin, ja Vermetten kohdalla sama päinvastoin. Canucksissa Vermetten ominaisuudet pääsisivät paremmin esille kuin Ottawassa, ja sama päinvastoin Näslundin kohdalla.

Kyllä, ja työsulun jälkeen olisi ollut jo kaksi kautta aikaa vaihtaa kapteenia, mikäli tämä olisi pelkästä esimerkistä ja peliotteista kiinni. Minäkään en ole ollut kärpäsenä katossa, mutta pakkohan miehen on olla johtaja myös henkisellä puolella, kun kapteeni on pysynyt samana.

Kapteenin vaihto ns. "kesken kauden" (en tarkoita kiekkokautta) saattaa kuitenkin aiheuttaa jotain skismaa pelaajan ja valmennusjohdon välillä, ja tämän takia kaikilla osapuolilla saattaa olla tietty epähalukkuus suorittaa tätä prosessia ennen kuin kapteeni itse haluaa/joutuu luopua virastaan. Muistaakseni Dallasissa tämä tapahtui jotenkin kiusallisesti, kun Modanolta otettiin kapteenius pois ja annettiin Morrow'lle?

No, joka tapauksessa, eiköhän nuo näistä asioista päättävät osaa asiansa. Ei ole kuitenkaan sattumaa että lähes kaikki Canucks-fanit jossain vaiheessa elämäänsä ovat Näslundin kapteeniuden kyseenalaistaneet.

Eli joukkueen nykyinen tilasto selittynee suunnilleen kaavalla: paljon loukkaantumisia puolustuksessa -> puolustuksessa normaalia enemmän virheitä -> tasainen sarja ja pienet marginaalit joukkueiden välillä -> yksittäisiä tappioita -> tappiokierre. Uudet kysymykset: Onko tämä hälyttävä tilanne? Kannattaako joukkueen kapteenia lähteä kauppaamaan tässä tilanteessa?

Mielestäni tilanne ei ole hälyttävä, ja uskon, ja todellakin toivon, että Canucks selviytyy pudotuspeleihin. Luottoni tämän hetkiseen joukkueeseen ei tosin todista sitä, ettenkö hyökkääjistöä ennen siirtotakarajaa hieman muokkaisi...

Canucks saattaisi joutua menettämään paitsi kapteeninsa (merkitystä henkisellä puolella ja playoffeissa viime kauden perusteella) ja nuoren maalivahtiprospectin (en tosin edelleenkään usko Ottawaan Schneiderin tulevana osoitteena). Tilalle tulisi Vermette (ei korvaa Näslundia playoffeissa, eikä varsinkaan henkisellä puolella - miten sopeutuu uuteen joukkueeseen jne.) ja ehkä yksi vuokrapelaaja, jonka sopeutuminen edes Näslundin runkosarjan tasolle olisi täydellinen kysymysmerkki.

Olemme siis vain yksinkertaisesti eri mieltä tästä asiasta. Minulle suurin "riski" Näslundin kauppaamisessa on ehdottomasti juuri tuo joukkueen sisäinen kemia, ja sen mahdollinen rikkoontuminen (eikä se kuka hänet korvaisi). Ottaisin kuitenkin sen riskin, ja luottaisin, että miljoonia reilussa puolessa vuodessa tienaavat ammattilaiskiekkoilijat pääsisivät tuon yli ja ryhtyisivät tekemään sitä mitä he rakastavat, voittamaan ja pelaamaan jääkiekkoa, ja jättämään menneet menneisyyteen.

Iso treidi nähtiin Floridan kanssa, kun tähän tuli mahdollisuus. Tämän jälkeen hän hankki meille Willie Mitchellin, jonka sopimuksen suuruutta ihmeteltiin joissain paikoissa aikanaan (eräänlainen riskihankinta - samoin on ollut muuten Pyatt; kummatkin onnistuivat loistavasti - Mitchellilta tätä pystyi odottamaan, Pyatt on ollut ainakin minulle yllätys) ja on jatkanut tämän jälkeen joukkueen vahvistamista lähinnä valmennusjohdon toiveiden mukaisesti hankkimalla isoja ja paljon töitä tekeviä pelaajia ennemmin kuin taitoa.

En pidä näistä siirroista yhtäkään minkäänlaisena riskinä. Luongo-treidi oli mitä oli, todellinen "koijaus" jossa ei oikeastaan ollut minkäänlaista riskiä edes olemassa. Kerrassaan helppo kauppa tehdä, ainoa epäkohta oli Luongon sopimuksettomuus, mutta ei kukaan mielestäni pitänyt sitä tuolloin ongelmana. Pyattin hankinnasta riski oli kaukana, tai en ainakaan pidä neloskierroksen varauksen menettämistä ja 700k(?) vuosipalkkaa kovin suurena riskinä. Mitchellia en myöskään pidä riskinä. Nonis tiesi tasan tarkkaan mitä saa, tiesi myös että esim. Dallas tarjosi miljoonan enemmän, mutta Willie valitsi kotijoukkueen vaikkakin pienemmällä palkalla.

Hyviä pointteja kuitenkin. Nonisilla ei ole ollut paljon mahdollista kikkailtavaa palkkakaton alla viime vuosina, ja koska "systeemimme" on pieni, on tyhmää lähteä kauppaamaan niitä ainoita positiivisia tulevaisuuden toivoja pois.

That being said, haluaisin nähdä Nonisilta enemmän aggressiivisuutta siirtomarkkinoilla (kesällä varsinkin, draftissa jne), sellaista mitä Burke on esittänyt niin Canucksissa kuin Ducksissakin. En vain usko että markkinat olisivat niiiin kuollet, että kirjaimellisesti on mahdoton tehdä mitään. Tuollaiset päivänselvät Luongo-kaupat kun ovat niin harvassa, että niiden helppouteen ei saisi tuudittautua, ja odottaa toista vastaavaa. Tällaisia ei tule (hyvä jos yksi vuosikymmeneen), joten kyllä niiden tarvittavien pelaajien eteen on tehtävä töitä.

Esimerkkinä vaikka ensiksi treidaa jonkun pelaajan tuonne, toisen tuonne, kolmannen sinne, näistä saaduilla korvauksilla hankkii jotain, treidaa taas jotain jonnekin, ja sitten kun on ne tarvittavat pelinappulat sen haluaman pelaajan hankintaan, vetää liipaisemista ja toivoo parasta.

 

[Chip Whitley]

Neljä ensimmäistä pakkia noista on hyvinkin täyttänyt roolinsa tällä kaudella, mutta tuo kolmas pakkipari kieltämättä pelottaa.

Tässä on kuitenkin vissiiero. Nämä pakit ovat täyttäneet paikkansa kolmosparissa maksimissaan 15 minuutin peliajoilla, pelaten vastustajan kolmos/neloskenttiä vastaan (Edleria lukuun ottamatta). Nyt pitäisi pompata ykköspariin, peliajan pitäisi nousta vähintään 5 minuuttia, ja vastuksen koventua älyttömästi.

Toki tässä pakiston poissaollessa ja tuuraajien ollessa kehissä voi toivoa, että Vancouverin peli paranisi samalla. Näytönhalua ja uhrautumista varmasti löytyy tuolta kuusikolta ja ehkäpä peli sopivasti yksinkertaistuu. Toki ylivoimassa ja alivoimassa parhaiden puuttuminen voi näkyä selvemmin.

Jep, voi ainakin odottaa tappeluita jos ei muuta. Tämähän on tällä kaudella ollut Canucksilla aikalailla trendi; kun peli ei kulje, ja rosterissa on paljon nuoria näytönhaluisia pelaajia, tapellaan. Nyt kun vielä kutsuttiin Canucksin organisaation paras tappelija Fitzgerald ylös, siirto jota nimimerkki nuck ei vieläkään pysty sulattamaan (en usko että Browninkaan pelaaminen ylhäällä on vielä uponnut ;)), niin saa ribeirot ja miettiset jättää ajelut sikseen.

Häviötä kuitenkin odotan.

 

[nuck]

Tapanani ei ole "scoutata" pelaajia statsien perusteella, vaikkakin ne ovat aina joissain määrin tarkasteltavia, mutta näin yleisesti keskityn enemmän esityksiin kentällä kuin numeroihin paperilla. Ja puhtaasti näiden peliesitysten perusteella ottaisin tämän hetkiseen Canucksiin mieluummin Vermetten kuin Näslundin.

Minäkin kannatan enemmän peliesitysten tarkastelemista, kuin tilastojen tarkastelua. Mutta kun puhutaan playoffien onnistumisista, ainoa mikä merkitsee on se, kuinka usein pääset hyökkäävän roolin pelaajana tulostaululle. Sillä ei ole hitonkaan merkitystä enää tuossa vaiheessa, vaikka otteesi olisivat kuinka lupaavan oloisia tahansa, jos et tee hyökkäävässä roolissa pisteitä ja auta tässä oikeassa hommassa joukkuettasi.

Toinen näistä pelaajista onnistui ja toinen ei. En edelleenkään ottaisi tuota ns. epäonnistujaa, jos lauseessa lukee asiaa tämän kauden playoffeista. Mikäli puhutaan tulevaisuudesta, kauppa kannattaisi. Mutta tässä tapauksessa Canucks häviäisi tällä kaudella (kun otetaan vertailukohdaksi viime kauden playoffit, kokemus ja johtajuus), enkä haluaisi tätä ainakaan tässä vaiheessa.

Ihan siinä missä Raymond on ollut viime aikoina hyökkäyssuuntaan selvästi merkittävämpi pelaaja kuin Näslund (enkä tarvitse näiden miesten välisiä piste-eroja tähän, sitten kelpaa jos löydät "luodut maalipaikat" -kategorian), uskon että myös Vermette tätä Vancouverissa olisi. Toki jos Näslund pelaisi kuten viime keväällä Ducks-sarjassa, kantani olisi toinen.

Ensinnäkään en ole samaa mieltä siitä, että Raymond olisi ollut viime aikoina hyökkäyssuuntaan selvästi merkittävämpi pelaaja kuin Näslund. Hän on ollut välillä näkyvämpi hyvän liikkeen ansiosta, mutta ei mielestäni selvästi merkittävämpi. Raymondin liike häviää usein ensimmäiseen häirintään heikon voimatason vuoksi. Kun hän saa lisää voimaa tulevaisuudessa, hänestä voi tulla vielä hyvä apu joukkueelle. Näslund oli muuten itse asiassa mielestäni hyvä juuri viimeisessä pelissä Floridaa vastaan (kaksi syöttöä, kolme laukausta ja peliaikaa 21:15), vaikka jatkoajalla rankun missasikin (tietenkin...).

Näillä kahdella pelaajalla on siinä mielessä aika lailla erilainen tilanne noin muutenkin, että toinen taistelee paikasta ylhäällä ja tiedostaa varmasti tilanteensa: yksi tai kaksi heikompaa peliä ja pelipaikka saattaa löytyä farmista. Joka ilta on siis pakko laittaa parastaan. Toisella suurimmat tavoitteet ovat varmasti väkisinkin ainakin osaksi tätä hetkeä myöhäisemmässä kauden ajassa.

Koko joukkue on Näslundia myöten suurimmaksi osaksi jalalla hidas, ja täten on ajoittain suuriakin vaikeuksia päästä alueelle kiekon kanssa/karvaukseen nopeasti kiekollisen pakin kimppuun, kesialueella juoksuhiekassa tarpominen on liian yleistä.

Noin yleisenä huomiota se, että tätä samaa ongelmaa näyttäisi olevan suurella osaa muistakin joukkueista tämän hetkisessä NHL:ssä. Mutta ehkä joukkue tosiaan kaipaisi etenkin kahteen ensimmäiseen ketjuun yhden tai kaksi hyökkääjää, jotka liikkuisivat vielä paremmin ja pääsisivät alueelle helpommin. Näitä ei vain kannata mielestäni hankkia vaihdossa joukkueen kapteeniin sillä teemalla, että "otettiin tällainen kaveri kapteenin tilalle, jotta saisimme sen kolme taklausta per peli lisää / pääsisimme pelissä pari kertaa nykyistä useimmin sinisen yli".

Kapteenin vaihto ns. "kesken kauden" (en tarkoita kiekkokautta) saattaa kuitenkin aiheuttaa jotain skismaa pelaajan ja valmennusjohdon välillä, ja tämän takia kaikilla osapuolilla saattaa olla tietty epähalukkuus suorittaa tätä prosessia ennen kuin kapteeni itse haluaa/joutuu luopua virastaan.

Onhan kaikki mahdollista. Mutta mikäli Näslund olisi ollut joukkueelle jollakin tavalla "ei-paras" vaihtoehto, joukkue olisi kyllä aivan varmasti tehnyt muutoksen kahden viime kauden aikana. Näiden aikana kun vaihtui vielä valmentaja, jonka aikana tämä kapteenin vaihtaminen olisi mennyt hyvin luonnollisesti, jos tähän olisi ollut tarvetta. Minulla ei ole myöskään pienintäkään epäilystä siitä, etteikö joukkueen etua aina ensin ajatteleva ja hyvin maanläheisellä egolla varustettu Näslund olisi tämän täysin hyväksynyt.

No, joka tapauksessa, eiköhän nuo näistä asioista päättävät osaa asiansa. Ei ole kuitenkaan sattumaa että lähes kaikki Canucks-fanit jossain vaiheessa elämäänsä ovat Näslundin kapteeniuden kyseenalaistaneet.

Niin, jos pitäisi veikata, kumpi tuntee joukkueen oikeasti sisältä, HF:lle tai canucks.comille kirjoittava perusnegatiivinen fani, vai seuran johto / pelaajat, homma ei ole kovinkaan hankala. Sekään ei ole sattumaa, että monet HF-kirjoittajat ovat Näslundin kapteenin asemaa jossain vaiheessa kyseenalaistaneet. Ei todellakaan.

Mielestäni tilanne ei ole hälyttävä, ja uskon, ja todellakin toivon, että Canucks selviytyy pudotuspeleihin. Luottoni tämän hetkiseen joukkueeseen ei tosin todista sitä, ettenkö hyökkääjistöä ennen siirtotakarajaa hieman muokkaisi...

Tämän allekirjoitan. En tosin lähtisi tekemään näitä muutoksia siitä suunnasta, mistä voisi viime kauden perusteella odottaa playoffien parasta panosta, vaan ihan jostain muualta.

Olemme siis vain yksinkertaisesti eri mieltä tästä asiasta. Minulle suurin "riski" Näslundin kauppaamisessa on ehdottomasti juuri tuo joukkueen sisäinen kemia, ja sen mahdollinen rikkoontuminen (eikä se kuka hänet korvaisi). Ottaisin kuitenkin sen riskin, ja luottaisin, että miljoonia reilussa puolessa vuodessa tienaavat ammattilaiskiekkoilijat pääsisivät tuon yli ja ryhtyisivät tekemään sitä mitä he rakastavat, voittamaan ja pelaamaan jääkiekkoa, ja jättämään menneet menneisyyteen.

Tässähän se suurin ero taitaa olla. Näin fanin näkökulmasta katsottuna on aina hyvin helppoa (ja periaatteessa ihan oikein) sanoa siirtojen jälkeen, että "näiden miljoonia tienaavien ammattilaisten pitäisi päästä tilanteen yli ja alkaa pelaamaan tasollaan". Käytännössä NHL:ssä on kuitenkin tehty viimeisten viidenkin vuoden aikana niin monta kauppaa kauden lopulla, joilla on enemmänkin pilattu hyvää pohjaa kuin kehitetty sitä, että minä en lähtisi muokkaamaan nyt runkoa näin radikaaleilla muutoksilla.

Mikäli Näslund olisi pelannut viime kaudella keskinkertaiset playoffit tai mikäli hänellä ei olisi näyttöjä aikaisemmista playoffeista, voisin harkita hänen kauppaamistaan. Mutta tämä siis vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, jos puhutaan ihan pelkästään pelillisistä asioista ilman mitään kemioita (joilla on kuitenkin aina merkitystä, haluttiin tai ei). Edelleenkään Vermetteen en kuitenkaan miestä kauppaisi.

En pidä näistä siirroista yhtäkään minkäänlaisena riskinä. Luongo-treidi oli mitä oli, todellinen "koijaus" jossa ei oikeastaan ollut minkäänlaista riskiä edes olemassa. Kerrassaan helppo kauppa tehdä, ainoa epäkohta oli Luongon sopimuksettomuus, mutta ei kukaan mielestäni pitänyt sitä tuolloin ongelmana.

Mistä tiedät, että tuo oli helppo kauppa tehdä? Tai olihan se, kun osasi ns. olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja osasi tarjota ns. oikeita pelaajia, mutta tähänhän kaikki kaupat perustuvat. Olihan Luongossa aika monen mielestä (joidenkin asiantuntijoidenkin mukaan) riskit olemassa tämän sopimuksen kanssa ja toisekseen, arpinaaman lisäksi Luongoa pidettiin tietyissä paikoissa yliarvostettuna, koska hän ei ollut johdattanut Floridaa vielä kertaakaan playoffeihin.

Pyattin hankinnasta riski oli kaukana, tai en ainakaan pidä neloskierroksen varauksen menettämistä ja 700k(?) vuosipalkkaa kovin suurena riskinä.

No tuo ei ollut tosiaan varsinaisesti mikään riski (kuten ei Mitchellinkaan hankinta). Ainoastaan näyte siitä, että joukkueen silloisessa uudessa johdossa ollaan oltu hyvin mukana pelaajatarkkailussa. Canucks olisi voinut tehdä esimerkiksi tuolla neljännen kierroksen varauksella helposti paljon huonommankin kaupan tai käyttää ne 3.5 miljoonaa nelivuotisella sopimuksella helposti ns. torontolaisittain.

Mutta kokonaisuutena kuten sanottua, Nonisilla on ollut hyvin vähän mahdollisuuksia kikkailla. Draftissa viime kesänä yritettiin kuuleman mukaan tosissaan Turrisia, mutta kala ei tarttunut tuolloin pyydykseen.

Tällaisia ei tule (hyvä jos yksi vuosikymmeneen), joten kyllä niiden tarvittavien pelaajien eteen on tehtävä töitä.

Hockey Newssin valitsema viime vuoden "NHL Executive of the year" ei tekisi töitä vai? Olen aivan varma siitä, että meillä tehdään töitä enemmänkin kuin riittävästi. Burke kertoi aikanaan Nonisista, että otti tämän kahden päivän kesälomatyön jälkeen läheisimmäksi työkaverikseen, koska mies on paitsi erittäin terävä hommassaan, mutta myös työnarkomaani.

Kaksikkohan oli yli 10 vuoden ajan erottamaton parivaljakko niin Vancouverissa kuin NHL:n päätoimistolla. Kumpaankin paikkaan Burke halusi nimen omaan Nonisin tekemään töitä hänen läheisimpänä työkaverina ja sai myös tahtonsa läpi. Vieläkin tämä kaksikko tekisi töitä yhdessä, ellei "Orca" olisi halunnut kesällä 2004 uutta miestä Burken tilalle vetämään laivaa.

Esimerkkinä vaikka ensiksi treidaa jonkun pelaajan tuonne, toisen tuonne, kolmannen sinne, näistä saaduilla korvauksilla hankkii jotain, treidaa taas jotain jonnekin, ja sitten kun on ne tarvittavat pelinappulat sen haluaman pelaajan hankintaan, vetää liipaisemista ja toivoo parasta.

Tätä nyt ei tapahdu kuin fantasiapelissä.

 

[Mr. Smith]

Ihan siinä missä Raymond on ollut viime aikoina hyökkäyssuuntaan selvästi merkittävämpi pelaaja kuin Näslund (enkä tarvitse näiden miesten välisiä piste-eroja tähän, sitten kelpaa jos löydät "luodut maalipaikat" -kategorian), uskon että myös Vermette tätä Vancouverissa olisi.

Ongelmahan on tällä hetkellä juuri se (yksi ongelmista), että Näslundin jalkanopeuden hidastuminen ja energian häviäminen tämän hetkisessä Canucks-joukkueessa ovat asioita joista ei todellakaan seuraa mitään hyvää.

Naslund kuittasi varsin tehokkaasti Chipin kritiikin ja teki Vancouverin kummatkin maalit ja osaltaan auttoi saamaan edes yhden pisteen. Ilmeisesti Naslund teki myös rankkareissa maalin, mutta sekään ei riittänyt tällä kertaa.

En itsekään ole ollut tyytyväinen Naslundiin tällä kaudella, mutta ei vastaavaa (tehot, johtajuus, playoff-pelaaja) pelaajaa kovin helpolla saada. Naslund on tehnyt nyt 19 maalia (+24 syöttöä) ja on vain neljän maalin päässä D.Sedinistä. Seuraavat hyökkääjät ovat vähintään kuuden maalin päässä Naslundista.

Itse peli Dallasia vastaan onnistui ilmeisen hyvin kokemattomalta pakistolta. Salo ja Edler pelasivat lähes puolet ja lopuista Weaver ja McIver suurimman osan ja Bourdon ja FitzGerald loput minuutit. Dallas teki yhden ylivoimamaalin ja yhden tasakentällisin. Edler ja FitzGerald olivat kummassakin tasakentällisin tehdyssä maalissa jäällä.

 

[nuck]

En itsekään ole ollut tyytyväinen Naslundiin tällä kaudella, mutta ei vastaavaa (tehot, johtajuus, playoff-pelaaja) pelaajaa kovin helpolla saada. Naslund on tehnyt nyt 19 maalia (+24 syöttöä) ja on vain neljän maalin päässä D.Sedinistä. Seuraavat hyökkääjät ovat vähintään kuuden maalin päässä Naslundista.

Juuri näin. Ei Näslundin kokonaispanosta pelkästään toisella kädellä hatusta vetämällä saa ja kyllä hän on edelleen joukkueelle arvokas pelaaja myös maalien kautta. Dallas-pelin kahden maalin lisäksi Näslund oli samalla Vancouverin parhaita puolustavia hyökkääjiä tuossa pelissä. Tätäkin tarvittiin nyt kipeästi, kun joukkueen alakerta oli niin kokematon.

Näslundilla on tosiaan kasassa nyt 19 maalia. Kun hän tekee seuraavan maalin, hän rikkoo 20 maalin rajan yhdeksäntenä kautena peräkkäin. Samalla tästä tulee organisaation kaikkien aikojen ennätys. Tällä hetkellä Näslund on vielä Stan Smylin kanssa kanssa tasoissa peräkkäisten vähintään 20 maalin kausien määrässä mitattuna.

Näslund on Läntisen konferenssin laitureiden maalipörssissä tällä hetkellä 17. sijalla. Kymmenen parhaan joukkoon on vain neljän maalin matka. Vaikka hän on saanut tämänkin kauden aikana valtavasti kritiikkiä osakseen (ja osin kyllä ihan ansiosta, kun hänen otteitaan vertaa kuuden miljoonan palkkaan), ei kausi ole ollut kuitenkaan niin onneton, mitä kirjoituksista olisi voinut päätellä.

Eniten minua ilahduttaa Näslundissa se, että hän pystyy nostamaan usein peliään silloin, kun joukkue sitä eniten tarvitsee. Nyt kun Vancouver tarvitsee kipeästi pisteitä pitkän tappioputken katkaisemiseksi, Näslund nousi esiin kahdella maalillaan edellisen pelin (FLO) kahden syötön jälkeen ja periaatteessa johdatti joukkueensa arvokkaimpana pelaajana edes yhden pisteen kotiin.

Kun joukkue oli viimeksi suurimman hädän edessä viime kauden playoffeissa, Näslund nousi silloinkin esiin joukkueesta kaikkein parhaiten tekemällä puolet enemmän maaleja kuin kukaan toinen pelaajista. Se, että pelaaja pystyy nostamaan omaa peliään tiukimmalla hetkellä ja pakon edessä... Se, että pelaaja pystyy nousemaan kovimmalla hetkellä harmaasta massasta eturiviin... Se on sitä kapteeniutta, minkä vuoksi Näslund on Vancouverin kapteeni.

Itse peli Dallasia vastaan onnistui ilmeisen hyvin kokemattomalta pakistolta. Salo ja Edler pelasivat lähes puolet ja lopuista Weaver ja McIver suurimman osan ja Bourdon ja FitzGerald loput minuutit. Dallas teki yhden ylivoimamaalin ja yhden tasakentällisin. Edler ja FitzGerald olivat kummassakin tasakentällisin tehdyssä maalissa jäällä.

Kyllä, ilahduttaa todella paljon tuon kokemattoman puolustuksen onnistuminen. Joukkueen pakistossa oli peräti neljä tulokasta ja yksi näistä pelasi elämänsä ensimmäisen NHL-pelin. Tämä vihreä puolustus blokkasi 12 vetoa ja vaikka joukkueen puolustuspeli oli aika ajoin hyvin sekaisen näköistä, homma saatiin tehtyä - kiitos tästä kuuluu myös hyökkäykselle, joka auttoi kokemattomia pakkeja hienosti. Edlerille peliaikaa noin 29 minuuttia ja McIverkin kellotti lähes 22 minuuttia.

 

[nuck]

Forsberg ja Canucks

Vancouver Sunin Iain MacIntyren mielenkiintoinen artikkeli avaa aika paljon kysymyksiä siitä, mitä Nonis viime kesänä suunnitteli tämän kauden varalle. Nonis matkusti heinäkuun alussa Ruotsiin tapaamaan henkilökohtaisesti Peter Forsbergia ja keskustelemaan miehen halusta pelata tällä kaudella Vancouverissa. Tästä matkasta piti tulla alun perin "hiljainen", mutta Vancouver Sunin kiekkotoimittaja Brad Ziemerilla oli lähde, joka paljasti Ziemerille Nonisin matkan jo elokuussa.

Nonis ei tuolloin puhunut matkasta mitään, mutta joutui nyt lopulta paljastamaan tämän. Mitään muuta matkasta hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan. Ziemerin lähteen mukaan Nonis olisi kuitenkin lähtenyt Vancouverista kohti Ruotsia ja Örnsköldsvikiä heinäkuun 1. päivänä, ollut perillä seuraavan päivän iltana ja keskustellut henkilökohtaisesti Forsbergin kanssa seuraavana iltana ja mahdollisesti yön tunteina. Takaisin Vancouverissa hän oli jo tästä seuraavana päivänä - ennen kuin media huomasi mitään. Tämän matkan jälkeen Nonisin tiedetään käyneen keskusteluja Forsbergin agentin Don Baizleyn kanssa, joten matkalla uskotaan olleen hyvä lopputulos.

Tämä matka ja Vancouverin managerin iso liike kertoo kahdesta asiasta. Ensinnäkin Nonis ja Canucks oli hyvin kiinnostunut Forsbergista jo kesällä. Ja toisekseen MacIntyren mukaan tällä keskustelulla saattoi hyvin olla vaikutusta siihen, miksei Canucks valtavista ulkopuolisista paineista huolimatta ollut kesällä oikein kenenkään vapaan agentin tai toisen seuran top6-hyökkääjän perässä, vaikka katossa olisi ollut tilaa (pienillä järjestelyillä oikein hyvinkin), ja ennen kaikkea vaikka joukkueella oli erittäin selvä tarve yhdelle hyökkäyspään vahvistukselle.

Forsbergin tiedetään suunnitelleen alun perin paluuta NHL:ään joskus marras-joulukuun paikkeilla, mutta loukkaantuminen lykkäsi tätä myöhempään ajankohtaan. Canucks olisi ollut MacIntyren mukaan miehen mahdollinen ykkösvaihtoehto mm. tämän Nonisin matkan seurauksena, mikäli hän olisi tehnyt paluun silloin kun tätä odotettiin. Mutta koska mies loukkaantui ja samaan aikaan Canucks menetti asemiaan sarjassa pääosin valtavan loukkaantumissuman vuoksi, Forsbergin entiset joukkueet Colorado ja Philadelphia nousivat niukasti ohi.

Lähteet kertovat kuitenkin edelleen, että Vancouver olisi hyvin mukana taistelussa. Muut varteen otettavat joukkueet ovat tällä hetkellä lähteiden mukaan mainitut Philadelphia ja Colorado sekä Ottawa, Anaheim ja Chicago. Kisasta ovat pudonneet pois Detroit, Nashville, Dallas, San Jose, Pittsburgh ja Calgary. Baizley on kertonut joukkueille, että nämä tekisivät parhaan mahdollisen tarjouksen ja Forsberg valitsisi näistä. Tosiasiassa Forsberg tuskin on agentin puheista huolimatta kuitenkaan eniten rahan perässä. Hänen uskotaan valitsevan joukkueensa sen perusteella, missä hän uskoo pystyvänsä voittamaan.

Vancouver on pudonnut kaksi pistettä playoff-viivan alapuolelle, mutta joukkueen tekee kiinnostavaksi pari asiaa. Ennen kaikkea se, että Vancouverissa pelaisivat Forsbergin "kotikylän pojat" Näslund ja Sedinin kaksoset, joiden kanssa olisi varmasti mukava vielä päästä pelaamaan. Toinen asia on se, että Canucks on saamassa loukkaantuneita pelaajia takaisin ja joukkueen uskotaan saavat näiden kautta jälleen pelinsä parantumaan. Ja kolmanneksi Vancouverilla on maalivahti, jonka avulla joukkue voi mennä pitkälle. Hyökkäyksestä puuttuu yksi top6 hyökkääjä, mutta Forsberg olisi itse tämä puuttuva pala tuosta kokoonpanosta.

Nyt tässä ei voi kuin pitää peukkuja miehen päätöstä odotellessa. Mikäli Forsberg tulisi Vancouveriin, joukkueella olisi mahdollisuudet saada mielenkiintoinen Ikea-joukkue kentälle loppukaudeksi:

Sedin - Sedin - Pyatt
Näslund - Morrison - Forsberg
Burrows - Kesler - Raymond / Cowan
Cooke - Ritchie - Linden
Isbister / Brown

Öhlund - Salo
Mitchell - Bieksa
Edler - Miller / Krajicek

Luongo
Sanford

Tällä kokoonpanolla luulisi viime kauden playoffien suurimman puutteen, eli ylivoimapelin parantuvan. Samalla joukkueella olisi edelleen hyvät puolustavat ketjut, yksi NHL:n parhaista puolustuksista ja todellinen huippumaalivahti. Forsberg toisi tuohon ryhmään mukavasti kokemusta ja taitoa. Fyysisessäkin paineessa Forsberg on aina menestynyt hyvin, joten joukkue ei heikentyisi tälläkään osastolla.

 

[Chip Whitley]

Näslund on Läntisen konferenssin laitureiden maalipörssissä tällä hetkellä 17. sijalla. Kymmenen parhaan joukkoon on vain neljän maalin matka. Vaikka hän on saanut tämänkin kauden aikana valtavasti kritiikkiä osakseen (ja osin kyllä ihan ansiosta, kun hänen otteitaan vertaa kuuden miljoonan palkkaan), ei kausi ole ollut kuitenkaan niin onneton, mitä kirjoituksista olisi voinut päätellä.

Kuten olen joskus aikaisemmin maininnutkin, en ole pitänyt Näslundin kautta tähän mennessä tilastollisesti pahana pettymyksenä. Toki se on sitä palkkaan nähden, mutta eihän pelaaja sille mitään voi jos joukkue maksaa hänelle liikaa nykyisiin taitoihin verrattuna. Jälleen kerran täällä tartutaan ihan liikaa tilastoihin.

Eniten minua on kismittänyt yksinkertaisesti se, että välillä Näslund pelaa todella hyvin, mutta suurimman osan ajasta peli on kuitenkin kaukana maksimipotentiaalista (unohtakaa tilastot kokonaan). Esimerkiksi nyt kaksi viimeistä peliä Näslund on pelannut sillä tasolla jota odottaisin häneltä lähes joka ilta, sillä tasolla jolla odottaisin kapteenin tekevän töitä ja taistelevan. Mistä ihmeestä tämä (en sano epätasaisuus koska huonoja pelejä on ollut enemmän kuin hyviä) heittely voi johtua? Nyt puhutaan kuitenkin 34-vuotiaasta veteraanihyökkääjästä, eikä mistään kaksikymppisestä tulokkaasta. Välillä vain sattuu hyvä peli johonkin saumaan, joskus muutama peräkkäin, mutta suurimman osan ajasta matkataan varjojen mailla. Haluaisin tälle selityksen.

Vaikka jalat ovat hidastuneet, kuntoa on vaikeampi pitää yllä ja ikää tulee lisää kuukausi kuukaudelta, odottaisin että edes se "effort level" olisi joka ottelussa korkea. Tätä kautta tulisi sitten onnistumisiakin, ja sitä kautta itseluottamusta, ja sitä kautta pitkät maalittomat putket lyhenisivät. Nähtiinhän se taas viimeisissä otteluissa mitä Näslund voisi Canucksille merkitä jokaisessa ottelussa, mikäli vain pelaisi edes lähellä maksimitasoaan useampina iltoina.

Ja muuten, tuosta Näslundin onnistuneesta rankkariyrityksestä Dallas-pelissä, aivan täysin erinäköinen yritys verrattuna kauden aikaisempiin. Puolisokeakin olisi nähnyt selvän eron jo alkuvauhdista aikaisempiin säälittäviin yrityksiin verrattuna. On se jännää mitä itseluottamus saa aikaan, näinkin kokeneen pelaajan kanssa.

Eniten minua ilahduttaa Näslundissa se, että hän pystyy nostamaan usein peliään silloin, kun joukkue sitä eniten tarvitsee. Nyt kun Vancouver tarvitsee kipeästi pisteitä pitkän tappioputken katkaisemiseksi, Näslund nousi esiin kahdella maalillaan edellisen pelin (FLO) kahden syötön jälkeen ja periaatteessa johdatti joukkueensa arvokkaimpana pelaajana edes yhden pisteen kotiin.

Tästä olen samaa mieltä, Näslund nousi esiin myös marraskuun alussa kun Bieksa ja Salo loukkaantuivat ja joukkue tarvitsi jostain itseluottamusta. Mutta edelleen, mikähän piru siinä on kun suurimman osan ajasta Näslund ei pääse lähellekään tätä tasoa? Voisiko kyseessä olla se, että miestä vaivaavat edelleen loukkaantumiset (03-04 -kaudelta peräisin olevat), ja täten hän ei viitsisi "uhrata" kroppaansa muissa kuin tärkeissä peleissä? En tiedä, mutta turhauttava tämä kausi Näslundin osalta on suurimmaksi osaksi ollut. Tilastollisesti ok (tämä osa-alue kun näyttää olevan se tärkein juttu täällä), mutta pelillisesti erittäin turhauttava.

Kyllä, ilahduttaa todella paljon tuon kokemattoman puolustuksen onnistuminen. Joukkueen pakistossa oli peräti neljä tulokasta ja yksi näistä pelasi elämänsä ensimmäisen NHL-pelin. Tämä vihreä puolustus blokkasi 12 vetoa ja vaikka joukkueen puolustuspeli oli aika ajoin hyvin sekaisen näköistä, homma saatiin tehtyä - kiitos tästä kuuluu myös hyökkäykselle, joka auttoi kokemattomia pakkeja hienosti. Edlerille peliaikaa noin 29 minuuttia ja McIverkin kellotti lähes 22 minuuttia.

McIver pelasi hienosti, ja pakisto taisteli muutenkin loistavasti hyvää joukkuetta vastaan. Kunniamaininnan saa uransa ensimmäisen NHL-pelinsä pelannut Fitzgerald, jonka omat kamat eivät ehtineet peliin mennessä hallille ja hän pelasi luistimia myöten Krajicekin kamoissa. Itse pelkkänä höntsääjänä en edes voisi kuvitella luistelemista toisen luistimilla, joten suurta respektiä lähtee Fitzg'lle täältä suunnasta. Keslerkin sanoi ottelun jälkeen että hänen kohdallaan olisi jäänyt ottelut pelaamatta, mikäli joutuisi jonkun toisen kaverin luistimia käyttämään.

Fitzgerald on kai vieläkin ilman omia kamojaan Atlantassa, mutta hänen ei siitä tarvitse paljoa huolehtia, sillä Öhlund on joidenkin lähteiden mukaan matkalla Atlantaan, ja näin ollen valmis ottamaan Zachin paikan kokoonpanossa.

Ainiin, ja Foppa. Itse olen erittäin skeptinen Fopan paluuseen, sillä ymmärtääkseni hän ei ole vieläkään valmis pelaamaan. Peterinhän piti pelata parhaillaan käynnissä olevassa EHT-turnauksessa, mutta ei nilkka antanut periksi tähänkään. Tietenkin hän olisi kova vahvistus jokaiselle joukkueelle, mutta olen lähes satavarma että Foppa ei 100% kunnossa enää pysty pelaamaan. Onkin sitten Forsbergin päätös, että riittääkö tuo 80-90% kunto hänelle palaamiseen, ja riittääkö se NHL-joukkueiden toimitusjohtajille satsaamaan häneen reilut kymmenen miljoonaa kahdelta kaudelta.

 

[nuck]

Kuten olen joskus aikaisemmin maininnutkin, en ole pitänyt Näslundin kautta tähän mennessä tilastollisesti pahana pettymyksenä. Toki se on sitä palkkaan nähden, mutta eihän pelaaja sille mitään voi jos joukkue maksaa hänelle liikaa nykyisiin taitoihin verrattuna. Jälleen kerran täällä tartutaan ihan liikaa tilastoihin.

Eikä tartuta. Näslund on pitkälle hyökkäävän roolin pelaaja ja heidän onnistumisissa tilastot ovat aina arvioinnissa mukana. Eivät ne kaikkea kerro, mutta kertovat nyt kuitenkin ainakin sen, että mies on ollut tällä kaudella melko tehokas kaikesta kritiikistä huolimatta. Hän on tehnyt siis työnsä omassa hyökkäävässä roolissaan kelvollisesti, eikä ollut pelkästään se "katsottu ja kulutettu kortti kuin kortti ikinä vain voi edes olla, josta pitäisi päästä eroon", kuten olet myös sanonut.

Sitä paitsi, itsekin olet ollut täällä muistuttamassa aina välillä Näslundin pisteettömistä ja maalittomista putkista tilastoilla. Nyt kun näitä käytetään Näslundin ansioiksi, näillä kirjoituksilla tartutaan mielestäsi liikaa tilastoihin. Voiko mielestäsi muista asioista käyttää tilastoja, mutta ei Näslundin tehoista niissä tapauksissa, jos niistä puhutaan positiivisissa merkeissä?

Eniten minua on kismittänyt yksinkertaisesti se, että välillä Näslund pelaa todella hyvin, mutta suurimman osan ajasta peli on kuitenkin kaukana maksimipotentiaalista (unohtakaa tilastot kokonaan).

Ensinnäkin monet muutkin NHL-pelaajat tekevät tätä samaa. Ei Näslund ole tässä asiassa todellakaan mikään harvinaisuus. Näslund on vain erittäin kokenut pelaaja, joka ei pelaa nykyisessä Vancouverin joukkueessa hänelle sopivimmassa roolissa ja paikassa, ja joka on nähnyt urallaan ihan riittävästi näitä tavallisia marras-tammikuun pelejä syttyäkseen joka ilta parhaimmilleen.

Niin, tottahan se on, että kapteenin pitäisi näyttää esimerkkiä joka ilta taistelulla ja tehdä enemmän maaleja ja miehelle maksetaan tästä ja Näslund saa liikaa ja "minä ainakin taistelisin joka paikassa vaahto suussa ja pitkää sylkeä vuodattaen kuin tyypillinen laput silmillä polkeva suomalainen polkukone, jos saisin NHL-mahdollisuuden" jne... Mutta tämä taantuminen on moneen muuhun yli 1000 NHL-pelin pelaajaan verrattuna kuitenkin ihan luonnollista ja yleisesti ottaen ns. normaalia, vaikka ei tietenkään saisi, kun puhutaan suosikkijoukkueen pelaajasta.

Mutta mikäli Näslund muodostaisi jonkun nykyjoukkueen pelaajan kanssa toimivan tutkaparin, jonka kanssa yhteinen kemia olisi löytynyt, hän voisi syttyä paremmin parhaimmilleen muulloinkin kuin ns. pakon edessä ja loistaa paremmin pistepörsseissä. Nyt kun tätä tutkaparia ei ole ja Näslund pelaa välillä kaksosten kanssa, välillä raymondien kanssa ja välillä burrowsien kanssa, hän on ollut monissa peleissä vähän kuin ulkopuolisena linkkinä mukana. Tämän vuoksi hän on joukkueen ehkä paras hyökkääjä vain ja ainoastaan niissä tärkeimmissä peleissä.

Tässä nykyisessä tilanteessa kapteeni syttyy siis vasta silloin, kun on ns. pakkopaikka, ei siis välttämättä edes silloin, kun pelataan kauden neljästoista peli Oilersia vastaan (vaikka näissä oman divarin peleissä sitä vasta pitäisikin olla terävänä). Mutta silloin kun on ns. pakkopaikka ja pakko nostaa tasoa, Näslundilta näkee lähes aina tason nostoa. Tämä on harvinainen ja erittäin tärkeä ominaisuus pelaajassa - mielestäni yleisesti ottaen tärkeämpi kuin olla runkosarjan pistepörssin kymmenes ja tehdä 3+3 pisteitä selvissä peleissä, mutta olla tärkeillä hetkillä katoava luonnonvara.

Tässä mielessä vaihto johonkin Vermetteen... jos nyt ei kuitenkaan.

Ainiin, ja Foppa. Itse olen erittäin skeptinen Fopan paluuseen, sillä ymmärtääkseni hän ei ole vieläkään valmis pelaamaan. Peterinhän piti pelata parhaillaan käynnissä olevassa EHT-turnauksessa, mutta ei nilkka antanut periksi tähänkään. Tietenkin hän olisi kova vahvistus jokaiselle joukkueelle, mutta olen lähes satavarma että Foppa ei 100% kunnossa enää pysty pelaamaan. Onkin sitten Forsbergin päätös, että riittääkö tuo 80-90% kunto hänelle palaamiseen, ja riittääkö se NHL-joukkueiden toimitusjohtajille satsaamaan häneen reilut kymmenen miljoonaa kahdelta kaudelta.

Forsberg voisi hyvinkin olla pelaaja, jonka kanssa Näslund saisi itsestään parasta irti useammin. Ainakin hän olisi pitkästä aikaa Näslundille pelaaja (oikeastaan edellinen tällainen sitten WCE-Linen kokonaisuuden), joka voisi tuoda Näslundille pidemmän aikavälin tutkaparin ja jonka kanssa pelin voisi odottaa toimivan heti alusta lähtien huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi pelityyliltä jalkapallon liberoa muistuttavan Smoken kanssa viime kaudella.

Parasta Fopassa olisi se, että hänestä ei tarvitsisi edes antaa tällä hetkellä ketään. Myös se olisi suuri etu, että Forsberg mahtuisi (kunnossa ollessaan) tähtipelaaja-statuksestaan huolimatta hyvin palkkakattoon. Toki Forsberg olisi myös riski loukkaantumishistorian ja pitkän pelaamattomuuden vuoksi. Mutta lahjakkuudeltaan hän on niin loistava pelaaja, että esimerkiksi viiden miljoonan kausikohtainen riski (kahden vuoden sopimuksella) ei ole miehen maksimipotentiaaliin verrattuna ylimitoitettu riski.

Meni Foppa sitten minne tahansa, niin tämä joukkue on ainakin vähintään selvä PR-voittaja. Miehestä on tapellut niin monta seuraa ja niin monta manageria, että Forsbergin saava seura saa olla enemmän kuin tyytyväinen saamaansa palkintoon.

 

[Chip Whitley]

Näslund on pitkälle hyökkäävän roolin pelaaja ja heidän onnistumisissa tilastot ovat aina arvioinnissa mukana.

Tietenkin ovat, mutta se kuinka sokeasti niitä tuijottaa onkin täysin eri asia. Kuten olen sanonut, olen ollut suhteellisen tyytyväinen hänen tehoihin tällä kaudella ikävistä kuivista kausista lukuun ottamatta. Olen kuitenkin, tässä tapauksessa valitettavasti, nähnyt Canucksilta reilut 50 peliä tällä kaudella, ja niiden perusteella voin sanoa tilastot kokonaan huomioimatta, että Näslundin peliesitykset ovat olleet suurimman osan ajasta erittäin turhauttavia. Tässä kyljessä on tullut pisteitä ihan ok-tahdilla, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta kaiken kaikkiaan olisin toivonut kapteenilta enemmän laatua (joku yltiöpositiivinen ihminen voisi sanoa tasaisuutta) peliesityksiin.

Sitä paitsi, itsekin olet ollut täällä muistuttamassa aina välillä Näslundin pisteettömistä ja maalittomista putkista tilastoilla. Nyt kun näitä käytetään Näslundin ansioiksi, näillä kirjoituksilla tartutaan mielestäsi liikaa tilastoihin. Voiko mielestäsi muista asioista käyttää tilastoja, mutta ei Näslundin tehoista niissä tapauksissa, jos niistä puhutaan positiivisissa merkeissä?

Olen myös ollut muistaakseni muistuttamassa Näslundin pisteellisistä putkista, ja myös peleistä joissa kapteeni on onnistunut hyvin vaikka pisteet ovatkin jääneet vähäisiksi. Joskus allekirjoittaneellakin on kuitenkin kiireitä enkä ehdi aina tänne Näslundista kirjoittamaan, ja kun tähän ynnätään se kuinka paljon enemmän pisteettömiä jaksoja Näslundilla on ollut (verrattuna pisteellisiin), on luonnollista että näin on käynyt (?).

Näslund on vain erittäin kokenut pelaaja, joka ei pelaa nykyisessä Vancouverin joukkueessa hänelle sopivimmassa roolissa ja paikassa, ja joka on nähnyt urallaan ihan riittävästi näitä tavallisia marras-tammikuun pelejä syttyäkseen joka ilta parhaimmilleen.

Niin, onko sitten järkeä pelata tällaisessa paikassa ollenkaan? Näslundista suunniteltiin kauden alussa kakkoskentän vasenta laituria joka tekee kaksosten takana pisteitä yhdessä Morrisonin kanssa. No, tämä ei tuolloin kelvannut (ja nyt puolestaan se ei ole mahdollista), joten onkin mielenkiintoista nähdä mitä joukkueen valmennus ja johto vielä yrittävät tuon "oikean roolin ja paikan" etsimiseen. Luovutetaanko koko tulevaisuus Sundinista vai toivotaanko kenties Fopasta Näslundin pelastajaa.

Ja olkoot tämä taantuminen sitten kuinka "normaalia ja yleistä" tahansa, en haluaisi nähdä joukkueen kapteenina tuollaista pelaajaa. Vaikka Trevor Lindenkin on edelleen playoffeissa, ja yleensäkin tärkeissä paikoissa mies paikallaan (niin kuin Näslund), ei hän enää ole joukkueen kapteeni tämän ns. taantumisen takia (yksi syy). Ja hänen johtamis-taidotkin ovat uskoakseni Näslundia paremmat (menestyksen ja maalaisjärjen perusteella).

Mutta silloin kun on ns. pakkopaikka ja pakko nostaa tasoa, Näslundilta näkee lähes aina tason nostoa. Tämä on harvinainen ja erittäin tärkeä ominaisuus pelaajassa - mielestäni yleisesti ottaen tärkeämpi kuin olla runkosarjan pistepörssin kymmenes ja tehdä 3+3 pisteitä selvissä peleissä, mutta olla tärkeillä hetkillä katoava luonnonvara.

Tietenkin tällaiset avut ovat jokaiselle joukkueelle erittäin tärkeitä, mutta se mikä olisi vielä tärkeämpää on pääsy niihin tärkeisiin peleihin. Ja miten sinne päästään? Aivan, näissäkin tilanteissa olisi välillä mukava nähdä Näslundin panosta, ykköskenttä kun ei ihan kaikkeen yksin pysty. Kapteenilta ja joukkueen kalleimmalta kenttäpelaajalta jokunen fani odottaisi syttymistä myös ennakkoon helpompiin peleihin - nykyään vielä kun jokainen piste on erittäin tärkeä.

Forsberg voisi hyvinkin olla pelaaja, jonka kanssa Näslund saisi itsestään parasta irti useammin. Ainakin hän olisi pitkästä aikaa Näslundille pelaaja (oikeastaan edellinen tällainen sitten WCE-Linen kokonaisuuden), joka voisi tuoda Näslundille pidemmän aikavälin tutkaparin ja jonka kanssa pelin voisi odottaa toimivan heti alusta lähtien huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi pelityyliltä jalkapallon liberoa muistuttavan Smoken kanssa viime kaudella.

Sanotaan että mikäli Forsberg tulisi Vancouveriin (en tosin pidä todennäköisenä vaihtoehtona), eikä saisi Näslundiin yhtään enempää potkua, niin se olisi ainakin minun kohdallani viimeinen tikki Näslundin suhteen. Ketjukavereita on syytetty Näslundin ei-niin-hyvästä menestyksestä nyt jo muutaman vuoden ajan, ja jos Peter Forsberg liittyisi tähän ansiokkaaseen ryhmään, olisi hymy täällä päässä herkässä.

 

[nuck]

Tietenkin ovat, mutta se kuinka sokeasti niitä tuijottaa onkin täysin eri asia.

Sokeasti?

Näistä miehen kokonaismaalimääristä oli alun perin myös puhe, kun tulit kertomaan, että täällä tartutaan liikaa tilastoihin. Täällä tartuttiin tilastoihin nyt aivan samalla tavalla kuin sinäkin olet tarttunut erilaisiin tilastoihin tämän kauden aikana. Eikä kukaan ole tullut sinulle sanomaan, että olet tarttunut liikaa tilastoihin.

Silloin kun puhutaan tilastoista, puhutaan tilastoista ja silloin kun puhutaan muusta pelistä, puhutaan muusta pelistä. Kummastakin asiasta voi ja pitää puhua, kun arvostelee pelaajia. Eikä tämä ole mitään liikaa toiseen asiaan tuijottamista tai sokeaa toisen asian tuijottelua. Tämä on ainoastaan sitä, että katsoo pelaajaa kummaltakin puolelta ("kauneuspisteet" / tehokkuus).

Olen kuitenkin, tässä tapauksessa valitettavasti, nähnyt Canucksilta reilut 50 peliä tällä kaudella, ja niiden perusteella voin sanoa tilastot kokonaan huomioimatta, että Näslundin peliesitykset ovat olleet suurimman osan ajasta erittäin turhauttavia.

Siitä olen samaa mieltä, että peliesitykset ovat usein turhauttaneet ja hän pystyisi parempaankin, kun pelaisi tasaisemmin. Näslund ei siis menestyisi kisassa, jos joukkueen pelaajille annettaisiin ns. tyylipisteitä pitkän ajan otannalla näiden otteista. Mutta kun otamme mukaan välttämättömän, eli kokonaisuuden ja laskemme mukaan myös monen mielestä tärkeimmän, eli tehokkuuden, Näslund on tästä joukkueesta toiseksi paras maalintekijä ja vielä selvällä erolla seuraaviin. Ei tämä tässä mielessä turhauta ollenkaan.

Tässä kyljessä on tullut pisteitä ihan ok-tahdilla, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta kaiken kaikkiaan olisin toivonut kapteenilta enemmän laatua (joku yltiöpositiivinen ihminen voisi sanoa tasaisuutta) peliesityksiin.

Onko se mielestäsi yltiöpositiivisuutta, jos kertoo Näslundin olleen epätasainen tällä kaudella?

Olet itsekin myöntänyt, että Näslund on parhaimmillaan todella hyvä. Eikö hän sitten sinun mielestäsi ole ollut epätasainen, kun välillä hän on ollut todella hyvä ja kuitenkin mielestäsi kokonaisuutena "pelaaja josta pitää päästä eroon".

Olen myös ollut muistaakseni muistuttamassa Näslundin pisteellisistä putkista, ja myös peleistä joissa kapteeni on onnistunut hyvin vaikka pisteet ovatkin jääneet vähäisiksi. Joskus allekirjoittaneellakin on kuitenkin kiireitä enkä ehdi aina tänne Näslundista kirjoittamaan, ja kun tähän ynnätään se kuinka paljon enemmän pisteettömiä jaksoja Näslundilla on ollut (verrattuna pisteellisiin), on luonnollista että näin on käynyt (?).

Oletko? Minulta tämä on sitten jäänyt huomaamatta. Onhan se luonnollista, että ihmisillä on kiireitä. Tavallaan ikävää, että nämä kiireet osuvat lähes(?) poikkeuksetta niihin aikoihin, jolloin Näslund on pelannut hyvän pelin. Aika usein Näslundin hyvinä iltoina olet ollut kuitenkin kertomassa pelistä muuta asiaa, mutta ilmeisesti kiireiltäsi et ole ehtinyt kommentoimaan Näslundia sen tarkemmin...

Niin, onko sitten järkeä pelata tällaisessa paikassa ollenkaan?

Ei missään nimessä ole! Vaihtakaa se nyt äkkiä siihen Vermetteen, niin Canucksin playoffit ovat turvatut. Onhan Vermette nimittäin ihan eri tekijä Näslundiin verrattuna silloin kun pelit menevät tiukoiksi ja tarvitaan playoff-maaleja. Aivan varmasti Canucks parantuisi jo tälle kaudelle tuolla kaupalla...

Ja olkoot tämä taantuminen sitten kuinka "normaalia ja yleistä" tahansa, en haluaisi nähdä joukkueen kapteenina tuollaista pelaajaa.

Olen kyllä ymmärtänyt tämän mielipiteesi.

Minä haluan puolestani nähdä joukkueen kapteenina pelaajan, joka pystyy viemään joukkueen parhaiten kaikkein kovimpien paikkojen yli ja näyttämään esimerkkiä silloin, kun peleillä on oikeasti suurinta merkitystä. Tämän hetkisessä hyökkäyksestä löytyy vain yksi tähän tehtävään sopiva pelaaja, eikä tätä ole varmasti vaikea arvata. Joukkue ilmeisesti ajattelee tästä samanlailla kanssani, kun tämä kyseinen pelaaja on edelleen kapteenina.

Tietenkin tällaiset avut ovat jokaiselle joukkueelle erittäin tärkeitä, mutta se mikä olisi vielä tärkeämpää on pääsy niihin tärkeisiin peleihin. Ja miten sinne päästään? Aivan, näissäkin tilanteissa olisi välillä mukava nähdä Näslundin panosta, ykköskenttä kun ei ihan kaikkeen yksin pysty.

Aivan, kuka mahtaa olla joukkueen maalipörssin kakkosena? Kuka mahtaakaan olla joukkueen kolmanneksi paras hyökkäyspään pelaaja kokonaisuutena (siis pelillisesti ja lahjakkuudeltaan) kaikesta kritiikistäsi huolimatta? Ja kuka mahtaakaan olla joukkueen paras hyökkääjä usein silloin, kun muulla joukkueella ei kulje ja tarvitaan niitä ns. pakkopisteitä hankalista paikoista?

Ymmärrän sen, että Näslundia kritisoidaan hänen palkan vuoksi, mutta kun katsotaan ihan pelkästään otteita kentällä ja jätetään palkat pois, Näslund on ehdottomasti niiden pelaajien joukossa, jotka ovat auttaneet joukkuetta hyökkäyspäässä tälläkin kaudella parhaiten jo tähän saakka runkosarjassa.

Sanotaan että mikäli Forsberg tulisi Vancouveriin (en tosin pidä todennäköisenä vaihtoehtona), eikä saisi Näslundiin yhtään enempää potkua, niin se olisi ainakin minun kohdallani viimeinen tikki Näslundin suhteen. Ketjukavereita on syytetty Näslundin ei-niin-hyvästä menestyksestä nyt jo muutaman vuoden ajan, ja jos Peter Forsberg liittyisi tähän ansiokkaaseen ryhmään, olisi hymy täällä päässä herkässä.

Eikö viimeinen tikki ole jo tullut, kun olet jo kertonut täällä, että Näslundista pitäisi ehdottomasti päästä eroon?

Entä miksi olisi hymy herkässä? Tulisitko tänne tekemään "arpinaamat" vai?

No, kukin saa tietysti oman nautintonsa omalla tavallaan.

 

[Chip Whitley]

Täällä tartuttiin tilastoihin nyt aivan samalla tavalla kuin sinäkin olet tarttunut erilaisiin tilastoihin tämän kauden aikana. Eikä kukaan ole tullut sinulle sanomaan, että olet tarttunut liikaa tilastoihin.

En ole mielestäni tarttunutkaan liikaa tilastoihin, kun puhutaan yksilöistä. Ainakaan omasta mielestäni. Mielestäni Salo on pelannut kaudella ihan hyvin vaikka tehot puuttuvatkin, Pyatt on ollut erinomainen joulun jälkeen vaikka tehot eivät ole kulkeneet täysin käsikädessä otteiden kanssa, Burrows on taistellut koko kauden hienosti vaikka tehot ovat mitä ovat (ihan hyvät roolille tosin). Enkä ole moittinut näitä pelaajia tämän kauden aikana mielestäni ollenkaan, tai jossain välissä ehkä vähän, mutta en niin paljoa että siitä pitäisi tässä yhteydessä mainita.

Jos totta puhutaan, en ole edes mikään tilastojen suurin fani. Lähes aina tämä on se paikka josta saan tiedot kuinka usein Canucks on onnistunut ylivoimalla tai kuka on joukkueen pistepörssissä nelonen, tai monesko Näslund on Lännen maalintekijöissä. Minä vain jostain syystä pidän näitä juttuja enemmän epäolennaisina asioina verrattuna itse peliin.

Yleensä pisteet tulevat peliesitysten mukana, ja kun tästä ilmenee poikkeuksia, saatan asiasta täällä mainita. Esimerkiksi Pyattin hyvä peli ei ole näkynyt tilastoista niin selvästi, olen siis maininnut erikseen kuinka hyvin hän on pelannut, ja vastaavasti kun taas Näslundin peli on ollut hukassa mutta pisteitä on syntynyt, olen maininnut mielestäni mainitsemisen arvoisen epäkohdan. Ja vastaavasti olen muistaakseni maininnut Näslundiltakin muutaman hyvän pelin jolloin hänelle olisi kuulunut parempi onni scoresheetilla.

Nämä ovat kuitenkin näitä.

Mutta kun otamme mukaan välttämättömän, eli kokonaisuuden ja laskemme mukaan myös monen mielestä tärkeimmän, eli tehokkuuden, Näslund on tästä joukkueesta toiseksi paras maalintekijä ja vielä selvällä erolla seuraaviin. Ei tämä tässä mielessä turhauta ollenkaan.

Niin, mainitaan nyt vielä kerran, tehollisesti tuo ei sen enempää minuakaan turhauta. Mutta kun vertaa hänen peliesityksiään ns. hyvän ja huonomman päivän välillä, se turhauttaa. Suurimmaksi osaksi sen takia, kun huonoja päiviä on ollut enemmän.

Onko se mielestäsi yltiöpositiivisuutta, jos kertoo Näslundin olleen epätasainen tällä kaudella?

Olet itsekin myöntänyt, että Näslund on parhaimmillaan todella hyvä. Eikö hän sitten sinun mielestäsi ole ollut epätasainen, kun välillä hän on ollut todella hyvä ja kuitenkin mielestäsi kokonaisuutena "pelaaja josta pitää päästä eroon".

Se on mielestäni yltiöpositiivisuutta. Perustelut? Koska Näslund on pelannut tällä kaudella enemmän huonoja pelejä kuin hyviä pelejä. Ja kyllä Näslund on parhaimmillaan hyvä, mutta kun sitä näkee niin turhan harvoin. Olen alkanut laskemaan hyvät pelit epätasaisuus-koriin, ja puolestaan huonommat otteet tasainen-koriin.

Tavallaan ikävää, että nämä kiireet osuvat lähes(?) poikkeuksetta niihin aikoihin, jolloin Näslund on pelannut hyvän pelin. Aika usein Näslundin hyvinä iltoina olet ollut kuitenkin kertomassa pelistä muuta asiaa, mutta ilmeisesti kiireiltäsi et ole ehtinyt kommentoimaan Näslundia sen tarkemmin...

Itse en tällaisia tapauksia muista, mutta ehkä sitä joskus sitten tottui Näslundin hyviin peleihin liiaksikin, eikä ole liimautunut vielä alitajuntaan että nykyään jokaisesta pitää mainita erikseen. Ja mikäli muistini ei täysin pätki, mainitsin marraskuun alussa, siis aikana jona Näslund teki noin puolet tämän kauden maaleistaan, että hän pelasi hyvin. Toki annoin krediittiä kaksosillekin, hehän ne lähes kaikki tilanteet kuitenkin loivat, mutta tiedostin kuinka Näslund "maksoi hintaa" päästääkseen niille maalintekosektoreille jne.

Minä haluan puolestani nähdä joukkueen kapteenina pelaajan, joka pystyy viemään joukkueen parhaiten kaikkein kovimpien paikkojen yli ja näyttämään esimerkkiä silloin, kun peleillä on oikeasti suurinta merkitystä.

No jos nuo ovat kriteerit, niin ei muuta kuin Trevorille C rintaan! Yksikään joukkue jolla on eurooppalainen kapteeni ei ole Cupia voittanut, enkä jaksa uskoa että Näslund tekisi poikkeuksen tässä. Tuokin puoltaa Lindenin valintaa, ja kerran täyttää loputkin kriteerit... ;)

Entä miksi olisi hymy herkässä? Tulisitko tänne tekemään "arpinaamat" vai?

Lähinnä sen takia, kun tähän mennessä Näslundin ketjukaverit ovat saaneet suurimman osan angstista, ja Näslund on ikään kuin vain joutunut tasottomien ketjukavereiden uhriksi (tämä pitää kyllä joissain tapauksissa paikkansakin). Katsoisin siis mielenkiinnolla mitkä olisivat reaktiot mikäli Näslund jatkaisi latteita peliesityksiään Fopankin rinnalla, olisi mielenkiintoista nähdä syytettäisiinkö Fopan pelaamattomuutta vai loukkaantumisia, vai kenties kumpaakin.

Jos "arpinaamoilla" tarkoitat Luongon dissausta, niin miksi niin tässä vaiheessa tekisin? En tuon sankarin teksteistä kauheasti enempää muista.

Tämä jänkkäys saa minun puolestani kuitenkin loppua, mielipiteiden välillä on sen verran suuri kuilu eikä kummankaan pää näytä taipuvan toiseen suuntaan. Toisen mielestä joukkue tarvitsisi uutta verta, erityylistä pelaajaa kun vanhaan on usko peliesitysten myötä hiipunut, ja toinen puolestaan pitäytyisi tutussa ja turvallisessa toivoen että pelaaja jossain vaiheessa löytää "sen".

Edit: muuten, Canucksin viidessä ottelussa Southeast-divisioonan joukkueita vastaan nähtiin 10 tappelua, sen 30% Canucksin koko kauden tappeluista. Bettman ja "rivalryt" Oilersia ja Wildia vastaan siis onnistuivat täydellisesti.

 

[nuck]

En ole mielestäni tarttunutkaan liikaa tilastoihin, kun puhutaan yksilöistä. Ainakaan omasta mielestäni...

Niin, et ole tosiaan kirjoittanut Salosta tai Burrowsista juuri yhtään mitään, joten et ole tarttunut tilastoihin näiden pelaajien osalta. Pyattista olet sanonut mm. sen, että mies on pelannut hyvin (mikä onkin totta). Mutta se, että et ole sanonut näistä kolmesta pelaajasta mitään tilastoilla, ei tarkoita sitä, ettetkö sinäkin tätä tilastotieteilyä harrasta (vai alanko kaivamaan vanhoja tekstejäsi tähän yhteyteen? - niitä löytyy aina Mike Brownin harjoituspelien taklausmääristä alkaen...).

Mutta ei siinä mielestäni mitään pahaa ole jos laittaa tilastoja tänne. Tilastot värittävät näitä juttuja aina omalla tavallaan, usein näitä on mielenkiintoista lukea ja kyllä ne usein aina jostain pelissä tapahtuvasta kertovat. Sitä en vain ymmärrä edelleen ollenkaan, että kun sinä harrastat myös osaltasi tilastoilla kirjoittamista, muiden kirjoittajien tilastojen laittamiset ovat "liikaa yhteen asiaan tuijottamista".

Jos totta puhutaan, en ole edes mikään tilastojen suurin fani... Minä vain jostain syystä pidän näitä juttuja enemmän epäolennaisina asioina verrattuna itse peliin.

Tilastot ovat epäolennaisempia kuin itse pelitapahtumat. Mutta eivät ne mielestäni mitään huuhaata pääosaltaan ole. Se on tietenkin jokaisen oma asia, pitääkö niistä vai ei. Minä pidän selvästi eniten tietenkin itse pelistä, mutta luen kyllä myös erilaisia tilastoja suurella mielenkiinnolla (etenkin silloin, jos haluan esimerkiksi tarkastaa jonkun yksittäisen, hyvin aloituksia voittaneen / paljon aloituksia hävinneen pelaajan aloitusprosentit pelin jälkeen tms.).

...vastaavasti kun taas Näslundin peli on ollut hukassa mutta pisteitä on syntynyt, olen maininnut mielestäni mainitsemisen arvoisen epäkohdan. Ja vastaavasti olen muistaakseni maininnut Näslundiltakin muutaman hyvän pelin jolloin hänelle olisi kuulunut parempi onni scoresheetilla.

Edelleenkään minä en muista, että olisit maininnut Näslundin osalta sen, jos hänelle olisi kuulunut parempi "onni" pisteissä. Niitä kertoja on kyllä todella paljon, jolloin olet maininnut Näslundin heikon pelin, jossa on tullut piste.

Se on mielestäni yltiöpositiivisuutta. Perustelut? Koska Näslund on pelannut tällä kaudella enemmän huonoja pelejä kuin hyviä pelejä. Ja kyllä Näslund on parhaimmillaan hyvä, mutta kun sitä näkee niin turhan harvoin. Olen alkanut laskemaan hyvät pelit epätasaisuus-koriin, ja puolestaan huonommat otteet tasainen-koriin.

Jos se on yltiöpositiivisuutta, kun ajattelee Näslundin pelin tason heittelyn johtuvan luontaisesta, monille kokeneille pelaajille tulevasta epätasaisuudesta, mitähän tuo sinun "korilasku" edustaa?

Itse en tällaisia tapauksia muista, mutta ehkä sitä joskus sitten tottui Näslundin hyviin peleihin liiaksikin, eikä ole liimautunut vielä alitajuntaan että nykyään jokaisesta pitää mainita erikseen.

Kukaan ei ole vaatinut sinua muistuttamaan jokaisesta Näslundin hyvästä pelistä erikseen, joten älä mene riman alle. Olen vain sanonut, että sinulta en muista lukeneeni Näslundista juuri mitään muuta kuin sitä, kuinka huono hän on.

Ja mikäli muistini ei täysin pätki, mainitsin marraskuun alussa, siis aikana jona Näslund teki noin puolet tämän kauden maaleistaan, että hän pelasi hyvin.

Joko muistisi pätkii pahasti, tai sitten teet tämän itse.

Sinä et nimittäin maininnut sanallakaan marraskuun alussa Näslundin peleistä positiivisilla sanoilla (lue vaikka läpi, jos et vieläkään usko). Sen sijaan sanallisesta arkustasi tänne tulivat Näslundia koskevina kirjoituksina tuohon aikaan:

2.11: "Pelailu jatkui pelailuna, suurimman osan ajasta näytti siltä että Canucksilla oli koko ajan jäällä 5 Näslundia; ei tunnetta, ei sydäntä, ei kiinnostusta, ja ennen kaikkea ei kamppailua."

17.11: "Niin, ja Markus "yksi maali kuukaudessa" Näslund saisi kyllä lahjoittaa 5.5 miljoonaa dollaria palkastaan vaikkapa hyväntekeväisyyteen, ja sen jälkeen vapaaehtoisesti luopua paikasta Sedinien laiturina."

Kun Näslund teki hattutampun marraskuun 21. päivänä Minnesotaa vastaan, sinulla oli täältä kiireitä. Et ehtinyt ikävä kyllä kommentoimaan tätä edes myöhemmin.

Lisäksi Näslund ei tehnyt tuohon aikaan lähellekään puolia tämän kauden maaleistaan.

No jos nuo ovat kriteerit, niin ei muuta kuin Trevorille C rintaan! Yksikään joukkue jolla on eurooppalainen kapteeni ei ole Cupia voittanut, enkä jaksa uskoa että Näslund tekisi poikkeuksen tässä. Tuokin puoltaa Lindenin valintaa, ja kerran täyttää loputkin kriteerit... ;)

Tuo kapteeni-tilasto puoltaisi kyllä Lindenia, mutta jossain välissä tuon putken on lähes pakko loppua. Tosin ei minulla olisi mitään Lindenia vastaan kapteenina, mies on todellinen Canucks-ikoni ja minun kaikkien aikojen suosikkini. Mutta seuran sisällä Näslund on kuitenkin ollut kapteeni jo pitkään Lindenista huolimatta, joten tämä on näin päin varmasti paras vaihtoehto.

Tämä jänkkäys saa minun puolestani kuitenkin loppua, mielipiteiden välillä on sen verran suuri kuilu eikä kummankaan pää näytä taipuvan toiseen suuntaan. Toisen mielestä joukkue tarvitsisi uutta verta, erityylistä pelaajaa kun vanhaan on usko peliesitysten myötä hiipunut, ja toinen puolestaan pitäytyisi tutussa ja turvallisessa toivoen että pelaaja jossain vaiheessa löytää "sen".

Olen samaa mieltä. En jaksa kinata tästä tämän enempää, sillä ei tämä mihinkään etene. Sen verran pitää kuitenkin vielä päästä sanomaan tuohon ylläolevaan (asioita mistä olen jo kirjoittanutkin), että minunkin mielestäni joukkue tarvitsisi uutta verta top6-hyökkäykseen, mutta en vain millään lähtisi kauppaamaan Näslundia, sillä hän on taitopelaajana aika harvinainen yhdistelmä taitoa, kokemusta ja johtajuutta tässä(kin) joukkueessa.

Kuten mainittu, hintalappu on liian suuri tehoihin nähden (vaikka joukkueen kolmonen pisteissä onkin), mutta tälle kaudelle joukkue tuskin löytää tilalle ketään kokonaisuutena samantasoista. Lisäksi Näslundilla on kyky nousta esiin ratkaisuhetkillä, joka tuo selvää lisäarvoa loppukaudeksi.

 

[Raincouver]

Avs 6 - Nucks 2

Eipä tullut Canucksin tilanteeseen helpotusta tärkeästä Hockey Day in Canada - pelistäkään Lumivyöryä vastaan. Kylmää kyytiä oli taas tarjolla. Hyökkäyksen vammoista kärsinyt Avs vei vastaavasti puolustajapulaista Nucksia alusta lähtien aika pahasti.

Laihana lohtuna oli (jälleen?) Sedinien johtama ylivoimakenttä, jossa Salokin näytti ajoittain vanhan hyvän ajan viivapelotteelta tehoin 1+1. Myös Nathan McIverin yritys herätellä joukkuetta rohkealla haasteella Laperriereä vastaan miellytti ja erottui hyvin ainakin tämän katsojan silmään.
Luongo ei taaskaan ollut aivan terävimmillään ja lähtikin toisella erätauolla psyykkaamaan itseään Hawks-peliä varten Sanfordin luistellessa maalinsuulle. Kolmoserän alussa Nucks näytti ajoittain jo miltei jääkiekkojoukkueelta, mutta erä meni lopulta 2-6-tilanteessa "hieman" pelailuksi.

Itse en ole vieläkään vetämässä ranteita auki huutaen samalla "Dive for Stamkos!" mutta lamasta olisi päästävä, jos playoffeista ja varsinkin menestyksestä siellä aiotaan haaveilla tänä vuonna.
Siinä hajamietteitä pelistä, toivottavasti ei nyt ihan tajunnanvirta-matskua ollut. :)

 

[Chip Whitley]

Sitä en vain ymmärrä edelleen ollenkaan, että kun sinä harrastat myös osaltasi tilastoilla kirjoittamista, muiden kirjoittajien tilastojen laittamiset ovat "liikaa yhteen asiaan tuijottamista".

En jaksa kaikkia viestejä läpi selata, mutta muistaakseni tämä tilastoista puhuminen lähti siitä kun vastasit minun esittämään Näslund-kritiikkiin pelkillä tilastoilla. Ei minunkaan mielestä tilastot täysin turhia ole, kyllä niistä jotain saa irti, mutta juuri tässä tapauksessa kävi häiritsemään se, kun kritiikkini Näslundiin ei edes liittynyt hänen tilastolliseen epäonnistumineen (kun tällaista ei ole tapahtunut). Käänsit siis kritiikkini hänen peliesityksiä kohtaan puhumalla tilastoista, ja tästä syystä sanoin että ei niitä tarvitse lukea kuin raamattua, kun niistä ei koko totuus paljastu.

Jos se on yltiöpositiivisuutta, kun ajattelee Näslundin pelin tason heittelyn johtuvan luontaisesta, monille kokeneille pelaajille tulevasta epätasaisuudesta, mitähän tuo sinun "korilasku" edustaa?

En vain itse voi pitää huonoja otteita "epätasaisina peliesityksinä", kun puhutaan pelaajasta jolta näitä näkee enemmän kuin hyviä otteita. Sitten Näslund olisi pelannut epätasaisen kauden, mikäli hänellä olisi 35 hyvää peliä ja 20 huonoa peliä (numerot mutu-tuntumalla), mutta kun tilanne on toisinpäin, hän on suorittanut keskimäärin tasaisen latteasti ja välillä on sattunut hyvä peli (epätasainen hetki) johonkin saumaan.

Lisäksi Näslund ei tehnyt tuohon aikaan lähellekään puolia tämän kauden maaleistaan.

Näslund teki marraskuun puolenvälin jälkeen seitsemässä ottelussa seitsemän maalia (tilastoja!). Ja tämähän ei ole puolet hänen kauden maaleista, otan sen takaisin, mutta sen 35% kuitenkin, joten näemme missä se piikki tällä kaudella tähän mennessä on tapahtunut. Ja jos nyt oikein tilastoja käytetään Näslundia vastaan, olenhan tässä asiassa jo maailman eliittiä, mikäli tähän seitsemään otteluun lisätään kahden maalin ottelut Devilsia ja Starsia vastaan (yhteensä 11 maalia 9 pelissä), saadaan tulos joka sanoo Näslundin tehneen 8 maalia lopuissa 47 pelissä.

Jotkut sanoisivat tuota epätasaisuutena, itse en. Kuvailisin tätä enemmänkin latteana kautena johon mahtuu muutama hyvä peli/putki. Kukin taputtaa tattiaan omalla tavallaan.

Lisäksi Näslundilla on kyky nousta esiin ratkaisuhetkillä, joka tuo selvää lisäarvoa loppukaudeksi.

Jep, tuohon yhdyn. Näslund on todistanut tuon pariin kertaan tällä kaudella, ja viime kaudella Ducks-sarjassa hän esitti kauden parasta peliään (tämän näki tilastoistakin). Stars-sarjassa (myös erittäin tärkeä paikka, laskisin "ratkaisuhetkeksi") olisi tosin voinut toivoa kapteenilta enemmän, kuin 1+1 seitsemässä pelissä (kuusi viimeistä peliä pisteittä).

 

[nuck]

En jaksa kaikkia viestejä läpi selata, mutta muistaakseni tämä tilastoista puhuminen lähti siitä kun vastasit minun esittämään Näslund-kritiikkiin pelkillä tilastoilla.

Enkä vastannut. Vastasin ja puolustin Näslundia toki myös tilastoilla, mutta myös Näslundin kapteeniudella / johtajan taidoilla sekä miehen kyvyillä nousta tärkeillä hetkillä esiin. Senhän pitäisi olla kaikille selvää, että pelkillä tilastoilla ei voi pelaajia arvostella. Toisaalta jossain Vancouverin kaltaisessa, puolustukseen ja maalivahtiin selvästi eniten panostavassa joukkueessa Näslundin 20 maalia oikeuttaa korkeaan asemaan, vaikka me puhuisimme pelkillä tilastoilla.

En vain itse voi pitää huonoja otteita "epätasaisina peliesityksinä", kun puhutaan pelaajasta jolta näitä näkee enemmän kuin hyviä otteita.

Minun mielestäni pelaaja voi olla kyllä epätasainen myös silloin, kun hän pelaa vaikka 30 heikompaa peliä ja 20 parempaa peliä. Ei tuossa minun mielestäni mikään muu merkitse kuin se, että näiden otteiden välillä on tätä epätasaisuutta. Sillä ei ole epätasaisuudesta puhuttaessa mielestäni mitään merkitystä, kumpaa "lajia" on enemmän.

Näslund teki marraskuun puolenvälin jälkeen seitsemässä ottelussa seitsemän maalia (tilastoja!). Ja tämähän ei ole puolet hänen kauden maaleista, otan sen takaisin, mutta sen 35% kuitenkin, joten näemme missä se piikki tällä kaudella tähän mennessä on tapahtunut.

Mutta kun puhuit marraskuun alusta...

Ja jos nyt oikein tilastoja käytetään Näslundia vastaan, olenhan tässä asiassa jo maailman eliittiä, mikäli tähän seitsemään otteluun lisätään kahden maalin ottelut Devilsia ja Starsia vastaan (yhteensä 11 maalia 9 pelissä), saadaan tulos joka sanoo Näslundin tehneen 8 maalia lopuissa 47 pelissä.

Nyt 9 ja 48 peliä.

Mutta kyllä näin, ja jos otamme Luongolta pois hänen kuusi peliään, joissa hän pelasi nollat ja näiden lisäksi otamme pois vielä kolme seuraavaksi parasta peliä, Luongon torjuntaprosentit laskevat merkittävästi (en jaksa edes laskea kuinka alas hän tippuisi)...

Samoin jos otamme pistepörssin kakkoselta, Ottawan Daniel Alfredssonilta, pois yhden seitsemän pisteen pelin, yhden viiden pisteen pelin, yhden neljän pisteen pelin ja viisi kolmen pisteen peliä, hän olisi pistepörssissä Näslundinkin alapuolella...

***

No se niistä väännöistä. Viime yönä Canucks palasi jälleen voittoihin kiinni yhden pelin (Colorado) mahalaskun jälkeen. Voitto tuli Chicagoa vastaan vasta arvoilla, mutta kaksi pistettä siitäkin saatiin (vaikka en tavasta pidäkään). Canucks oli nollannut hyvin edellisen illan masentavan Colorado-tappionsa ja tuli Chicagoa vastaan paljon paremmalla asenteella.

Chicagoa vastaan nähtiin mielenkiintoinen, fyysinen ja tapahtumarikas peli kaiken kaikkiaan: Burrowsin harvinainen läpiajomaali.. Cam Barkerin onnekas johtomaali kolmannen erän viimeisellä neljänneksellä.. Näslundin tasoitus ja kauden 20 maali pelin toiseksi viimeisellä minuutilla.. Daniel Sedinin missattu rankkari jatkoajalla.. Ryan Shannonin kyseenalainen maali rankuissa Chicagon valmentajan Denis Savardin tavaramerkillä "spin-a-ramalla".. Nikolai Khabibulin hermostuminen Shannoniin, lyönti kypärän taakse ja Shannonin tuuletus kohti Bulin Wallia... Luongon komea voittotorjunta Sharpin rankkariin...

Paljon tapahtumia ja kaksi pistettä siis kotiin. Canucks on pelannut viime aikoina ilman neljää vakipakkiaan (Mitchell, Bieksa, Krajicek ja Miller), joten olikin hieno nähdä nuorten puolustajien hyvää peliä. Alexander Edlerin lisäksi myös Luc Bourdon on vakuuttanut ja jatkanut siis siitä, mihin jäi edellisellä NHL-visiitillään marraskuussa. Jatkossa Bourdonin tilanne kuitenkin vaikeutuu, sillä Canucks odottaa puolustukseensa pakkeja pikku hiljaa takaisin.

Mitchell might be back this week. Kevin Bieksa, Lukas Krajicek ja Aaron Miller ovat luultavasti vielä vähän pidempään sivussa.

 

[Ronning]

Sen verran pitää kuitenkin vielä päästä sanomaan tuohon ylläolevaan (asioita mistä olen jo kirjoittanutkin), että minunkin mielestäni joukkue tarvitsisi uutta verta top6-hyökkäykseen, mutta en vain millään lähtisi kauppaamaan Näslundia, sillä hän on taitopelaajana aika harvinainen yhdistelmä taitoa, kokemusta ja johtajuutta tässä(kin) joukkueessa.

Kuten mainittu, hintalappu on liian suuri tehoihin nähden (vaikka joukkueen kolmonen pisteissä onkin), mutta tälle kaudelle joukkue tuskin löytää tilalle ketään kokonaisuutena samantasoista. Lisäksi Näslundilla on kyky nousta esiin ratkaisuhetkillä, joka tuo selvää lisäarvoa loppukaudeksi.

On kyllä ollut samaan aikaan mahtavaa sekä sääli katsella kahden suosikkikirjoittajani napit vastakkain olemista jo jonkin aikaa. Sääli siksi että muistan muunmuassa kesän arpinaamakyykytykset jossa nuck, chip ja hiisi pyörittivät poloista kuin Sedin-Sedin-Carter konsanaan, ja nyt herrat koettavat vain perustella toisensa pyörryksiin. Mahtavaa luettavaa se on koska molemmilla on näkemys jota pystyn ymmärtämään, ja juttujanne lukiessa oppii paljon mielenkiintoista suosikkijoukkueestaan sekä lajista yleensä. Kiitos siis molemmille kirjoitusksistanne. Muistakaa vain että asiat kiistelee, ei ihmiset.

Mutta oli meikäläisellä tuohon lainaukseen liittyvääkin asiaa. Itse olen sitä mieltä että Canucksista puuttuu kokonaan yksi TOP-6 hyökkääjä. On puuttunut jo vuosia. Silloin kun meillä oli Bertuzzi, puuttui kakkosen(Sedinien ) oikea laita, tuota Anson-kautta lukuunottamatta. Nyt kun Sedinit ovat ykköskentässä (Pyattin kanssa) puuttuu kakkosesta kunnon ratkaisuihin pystyvä laituri. Lisäksi Morrisonin ollessa sivussa kakkoskentästä puuttuu myös sentteri.

Arvostan suuresti Cookea ja pidän Kessleriä seuraavana kapteenina, mutta tästä hetkestä puhuttaessa he eivät ole miehiä jotka latovat ne pisteet joita TOP6-pelaajilta odotetaan. Kessler on tehnyt 24 pistettä ja 13 maalia joista yksi(1!!) on ollut voittomaali ja vain kaksi YV:llä. Cooke taas on sisäisen pistepörssin sijalla 10, +/- tilastossa -6 eikä hänkään ole ratkaissut kuin yhden ottelun. Eikä siinä mitään, rooliinsa nähden täysin kelpuutettavia tilastoja (ja otteita Chip, ja otteita =), mikäli joukkueesta löytyisi vielä yksi "AlexTanguay".

Minusta tuntuisi pahalta jos Vancouverin vähistä pelejä ratkaisevista pelaajista yksikään poistuisi kuvioista. Tai siis tuntuu. Nythän Brendanin poissaolo on minusta näkynyt ajoittain pelissä suurestikin.

 

[nuck]

On kyllä ollut samaan aikaan mahtavaa sekä sääli katsella kahden suosikkikirjoittajani napit vastakkain olemista jo jonkin aikaa. Sääli siksi että muistan muunmuassa kesän arpinaamakyykytykset jossa nuck, chip ja hiisi pyörittivät poloista kuin Sedin-Sedin-Carter konsanaan, ja nyt herrat koettavat vain perustella toisensa pyörryksiin.

Ensinnäkin mukava ja samalla yllättävää lukea, että olen jonkun suosikkikirjoittajien joukossa... Mutta kiitos sinulle kehuista Ronning. Toisekseen pitää muistaa tosiaan se sanomasi asia, että ei tässä mielipiteiden vaihtamisessa ihmisten kanssa sen enempää riidellä (vaikka tekstissä joskus käytetäänkin vähän kovempaa kieltä) - asioiden kanssahan tässä vain "tapellaan".

Sinänsä ihan normaalia, että näitä kovempiakin keskusteluja täällä tulee, kun puhutaan asioista, jotka ovat meille tämän ketjun lukijoille sydäntä niinkin lähellä. Oudompaahan se olisi, jos olisimme tässä ketjussa kaikista asioista samaa mieltä. Vähän sama juttu (näin kaukaa haettuna esimerkkinä) tässä siis kuin ns. arkielämässä - olisin erittäin huolissani, mikäli emme kävisi vaimon kanssa silloin tällöin perusteellista ja välillä kiivain sanoin käytävää keskustelua yhteisistä asioistamme.

Mutta oli meikäläisellä tuohon lainaukseen liittyvääkin asiaa. Itse olen sitä mieltä että Canucksista puuttuu kokonaan yksi TOP-6 hyökkääjä. On puuttunut jo vuosia.

Totta, Canucks on ollut jo kauan yhden tehoketjun joukkue. "Burken aikakaudella" joukkue metsästi kuumeisesti kakkosketjun (Sedinien ketju) toista laituria, mutta huonoin tuloksin. Nyt kun Sedinit ovat ottaneet lopullisen askeleen ylöspäin ykkösketjuun, Canucksilta puuttuu edelleen tuo kakkosketjun toinen laituri.

Kerrataanpa vähän missä mennään ja miten ollaan menty...

Periaatteessa joukkue oli hyökkäyksen osalta valmis vain kaudella 2005-06, jolloin "kolmen veljen ketju" pelasi "West Coast Expressin" takana. Mutta tuolla kaudella joukkue ei ollut valmis kuin paperilla, sillä tuolloinen ykkösketju ei pelannut niin hyvin, mitä olisi toivonut. Koska paperilla hyvältä kahden hyökkäävän ketjun joukkueelta tuolloin vaikuttanut Canucks jäi ulos playoffeista, Nonis aloitti rakennustyöt.

Nonisin kirkkaana suunnitelmana on ollut joukkueen rakentaminen alhaalta ylös. Siinä mielessä suunnitelma on perusteltu ja mielestäni järkevä, että Canucksia yritettiin vuosikausia saada hyvään menestykseen pääosin hyökkäämällä, mutta tuloksetta. Nyt oli uuden suunnitelman aika ja joukkue muutti kurssia kerralla reilusti. Paluuta vanhaan ei haluttu varmaan edes miettiä.

Koska Vancouverilla oli tämän suunnitelman alussa 2/3 ykkösketjusta kasassa, joukkuetta alettiin muokkaamaan alakerrasta ja kolmos-/nelosketjuista. Luongon hankinta oli tämän suunnitelman perustukset, Mitchellin hankinta sekä koko puolustuksen pitäminen kasassa loi suunnitelmalle kivijalan ja rakennusmestariksi tälle kaikelle löytyi Vigneault, joka tunnettiin juuri hyvään puolustuspeliin satsaavana valmentajana.

Näiden hankintojen / puolustajien joukkueeseen kiinnittämisten jälkeen Nonis hankki kesällä 2006 lähinnä vain kolmos- ja nelosketjuihin vahvistuksia. Tämä siitäkin huolimatta, että kahteen ensimmäiseen ketjuun oli tilausta tälle yhdelle top6 hyökkääjälle ja alun perin myös riittävästi palkkatilaa.

Näistä pelaajista Chouinardin ja Santalan hankinnat eivät erilaisista syistä johtuen onnistuneet, mutta näidenkin pelaajien hankinnat kertoivat hyvin sen, miten Canucksia tultaisiin kaikesta huolimatta rakentamaan: joukkueen palkkakattoa lähestyttiin päälle miljoonan maksavalla nelosketjun sentterillä (Chouinard), vaikka nämä rahat oltaisiin voitu säästää myös yhteen top6 hyökkääjään. Tyhmä hankinta näin jälkikäteen, mutta kertoo kuitenkin strategian.

Nonisin hankinnoista oma mielenkiintoinen tapauksensa on Taylor Pyattin hankinta. Pyatt oli uskoakseni alkujaan suunniteltu lähinnä kolmosketjua silmällä pitäen, mutta iso mies tekikin maisemanvaihdon jälkeen läpimurtonsa ykkösketjuun ja näin hänestä saatiin viime kaudella yksi puuttuva lenkki kahteen ensimmäiseen ketjuun. Haittaa ei ollut tässä tapauksessa siitäkään, että isokokoinen Pyatt sopi hyvin myös maalineduspelaajaksi kaksosten ketjuun.

Nonisin suunnitelmat olivat jo monelle tiedossa viime kesänä. Koska Canucks oli pudonnut playoffeista aika pitkälle juuri hyökkäyspelin ongelmien vuoksi (tehoton ylivoima), moni odotti Vancouverin satsaavan viimein tuossa vaiheessa panoksiaan tähän yhteen top6-hyökkääjään. Toisin kuitenkin kävi, kun joukkueeseen saapui vain lisää puolustuspelin osaavia / vääntämiseen erikoistuneita pelaajia vanhojen viereen.

Byron Ritchie, Brad Isbister ja isokokoinen puolustava puolustaja Aaron Miller hankittiin vapaina agentteina, Jeff Cowanin kanssa tehtiin parivuotinen jatko, farmissa odotti mahdollisuuttaan Rick Rypien ja Mike Brown, ylhäällä olivat jo Ryan Kesler, Alex Burrows, Trevor Linden ja Matt Cooke... Pelkkiä vääntäjiä ja puolustavia hyökkääjiä, mutta ei yhtään hyökkääjää, jolta olisi voinut odottaa todellisia apuja kahden ensimmäisen ketjun hyökkäyspeliin (Peter Forsberg olisi tosin saattanut olla tällainen...).

Kesällä olikin siis näiden hankintojen ja pelaajakiinnittämisten jälkeen jo selvää, että Canucks ei tulisi keräämään kauneuspisteitä tälläkään kaudella. Voittonsa joukkue tulisi saamaan kovalla työnteolla, puolustuksella, Luongon avulla ja parilla maalilla per peli. Mikään ei ole siis muuttunut viime kauteen nähden. Pari lisävääntäjää on tullut mukaan paikkaamaan mahdollisia loukkaantumisia (nämä loukkaantumiset - Kesler ja Cooke - näyttelivät viime kauden playoffeissa omaa osuuttaan) ja puolustukseen on tullut kokenut Miller tuomaan lisää vääntövoimaa omaan päähän.

Periaatteessa Vancouver on mennyt viime kevääseen nähden vain lisää kohti tämän hetkistä "omaa itseään". Joukkue elää edelleen puolustuksesta, työstä ja maalivahtinsa onnistumisista. Samalla ryhmä pyrkii pelaamaan aavistuksen viime kautta kovempaa fyysistä peliä. Tämä resepti toimikin erinomaisesti vielä silloin, kun joukkue oli suurin piirtein terve. Nyt Canucks on kuitenkin sukeltanut ja minä väitän, että suureksi osaksi näiden lukuisten loukkaantumisten seurauksena (yksikään joukkue ei kestäisi kolmen top4 pakin saman aikaista loukkaantumista, kun samaan aikaan myös kakkossentteri on sivussa).

Systeemissä ja suunnitelmassa ei siis sinällään ole mielestäni vikaa. Mutta toki samalla Vancouverissa näkisi oikein mielellään sen yhden top6 hyökkääjän lisää. Nonis miettii varmasti vain tässä tapauksessa tarkasti sitä, että tämän vahvistuksen pitäisi sopia muutenkin kuin paperilla joukkueeseen. Ja totta kai, Canucksin kaltaisessa joukkueessa näitä taitopelaajia ei ole todellakaan liikaa, joten sieltä päästä ei joukkuetta kannata missään nimessä lähteä karsimaan. Kuka ne harvat maalit nimittäin siinä tapauksessa tekisi?