Vancouver Canucks 2007-08

[nuck]

Vancouverilta erittäin tärkeä voitto ennen tähdistöottelun taukoa Bluesista, vaikka rankuilla tulikin. Mikä voitossa oli ehkä parasta (pisteiden jälkeen tietenkin), niin puolustajat onnistuivat vihdoin. Tai ainakin Öhlund onnistui. Näitä pakkien onnistumisia on tällä kaudella kaivattukin jo kauan.

Viime kaudella Canucks oli käytännössä samalla puolustuksella (no, Bieksa oli mukana koko kauden) muistaakseni koko NHL:n pakkien maalitilastossa neljäntenä 45 maalilla. Tällä kaudella joukkue on lähes viimeisenä 15 maalilla. Melkoinen tason pudotus siis ja aika pitkälle myös tämän vuoksi tällä kaudella on tuntunut, että ilman Sedinien onnistumisia peleissä ei tehdä riittävästi maaleja.

Tämä peli oli myös vasta kauden ensimmäinen ottelu, jossa Vancouver nousi voittoon sen jälkeen, kun ryhmä oli tappiolla kahden erän jälkeen. Usein aikaisemmin tämä tilasto on irvistänyt joukkueelle (voittoa tai ainakin varsinaisen peliajan tasapeliä lähellä Canucks on ollut usein, mutta joukkue ei vain ole saanut onnistumisia), joten toivottavasti tämän pitkän putken (0-17-1) katkaiseminen tarkoittaisi nyt sitä, että jatkossa Canucks saisi käännettyä näitä pelejä useimmin voitoksi.

Muuten Blues-pelistä oli hyvin lähellä tulla viime aikojen otteluiden toisinto. Canucksilla oli hyviä paikkoja ratkaista peli melko aikaisessa vaiheessa, mutta joukkue ei taaskaan saanut onnistumisia. Joukkue laukoi toisessa erässä kaksi tolppaa (Daniel Sedin / Burrows) ja kerran Canucks pääsi ylärimaan (Raymond), mutta tulosta ei tullut. Kun samaan aikaan Blues teki kaksi helpohkoa maalia viime aikoina flunssasta kärsineen Luongon taakse, niin väkisin sitä hiipi puseroon tunne siitä, että "taasko tässä käy näin".

Onneksi Luongo pisti portit täydellisesti kiinni Bluesin toisen maalin jälkeen ja pelasi loppupelin erinomaisesti sen jälkeen, kun St. Louis oli saanut otetta. Tällä kerralla Bobby teki useita tärkeitä torjuntoja avainhetkillä ja teki siis viime aikojen vähän vaisumpien pelien jälkeen jälleen sen, mistä hänelle maksetaan ja miksi häntä arvostetaan eniten: piti joukkueen mukana taistelussa ja tarjosi avaimet voittoon pelin avainhetkillä.

Ei mikään ihme, että Vigneault antoi tällä kerralla kiitosta Luongolle - vain vähän sen jälkeen, kun hän oli ensin antanut Luongolle haasteen mediassa;

"When the game was on the line, Roberto does what he does best. He kept us in it and gave us a chance to come back and gave us a chance to win.

"Obviously the first goal he'd like to have back ... but for me, it's when the game is on the line. When it was 2-1, he had some big saves to make. And he did a great job on the shootout. That's the Roberto we all know."

Luongo itse kertoi tilanteestaan seuraavaa tässä Vancouver Sunin Iain MacIntyren jutussa (helppo kyllä yhtyä näihinkin sanoihin, vaikka aina sitä toivoo täydellistä onnistumista Luongolle);

"You are a human being. You guys are the same way. You don't feel your best every day. You just have to fight through it and try to take your best to the table and sometimes that's not good enough."

"We win as a team and I think the same thing should go when we lose. Obviously things are not as smooth as they were last month and that's why we are getting the results that we are. It's a team effort, we're 20 guys on this team and that's how we should win and that's how we should lose."

Pari viivaa:

- Daniel Sedinilta hieno ratkaisu voittomaalissa. Aikaisemmin tällä kaudella Daniel on yrittänyt laukoa rankuissa ja tulos on ollut pettymys. Hienoa, että viimein menee sisäänkin.

- Krajicekin loukkaantuminen on taas niin tuttua tavaraa tältä kaudelta. Joukkueen puolustajat eivät osaa millään pysyä kunnossa. Mitchell saattaa tosin päästä kentille tähdistöottelutauon jälkeen. Ellei Mitchell pysty pelaamaan, niin toivottavasti Canucks antaisi jälleen näyttöpaikan Bourdonille.

- Edlerilta jälleen vahvaa peliä - vaikka yhden miinuksen saikin. Peliaikaa 28:45. Ottelun peliaikakuningas oli Öhlund, joka pelasi peräti 31:25.

- Canucks oli nostanut farmista takaisin ylös hyökkääjä Jason Jaffrayn. Jaffrayn peli oli kaksijakoinen: toisaalta hienoa taistelua, mutta toisaalta kaksi tyhmää jäähyä, joista jälkimmäisen aikana Blues teki 1-2 maalin. Tämän maalin jälkeen Jaffrayn minuutit jäivätkin todella vähiin.

- Mr. Smithin mainitsema asia, eli Henrik Sedinin nousu syöttöpörssin kakkoseksi kertoo olennaisen Henrikin pelinrakennuksesta. Voi kun Canucksilla olisi vielä kokonaisuutena toimivampi ylivoima, niin Hank voittaisi koko tilaston.

 

[Chip Whitley]

Edlerilta jälleen vahvaa peliä - vaikka yhden miinuksen saikin. Peliaikaa 28:45. Ottelun peliaikakuningas oli Öhlund, joka pelasi peräti 31:25.

Tuokin miinus tuli siitä kun Luongo hörppäsi 50 maalin miehen, DJ Kingin, hirmurystyn puikoista sisään. Ei siis voi suoranaisesti syyttää "The Ballsia" tuosta, vaikka kentällä olikin. Öhlundilta myös tosiaan erinomainen peli, tärkeää saada häneltä näitä maaleja kun Salo on tällä rintamalla pahasti unessa. Krajicekilta meni olkapää, mutta ei pois paikoiltaan, joten uskoakseni toiveissa on että sairasloma ei kauaa kestäisi (tauon aikana kuntoon?).

Pari linkkiä vielä:

For Clark, consistency is the goal

Canucks chase forward who just emerged out of nowhere

Tuo jälkimmäinen se vasta mielenkiintoiselta vaikuttaakin, olisi hienoa mikäli Nonis onnistuisi tämän nuoren ruotsalaisen kaappaamaan. Uskoakseni Brunnströmin valinta tapahtuu Detroitin ja Vancouverin välillä, tai toki tuossa mainitaan Leafs'kin, mutta kuka nyt huonosti menestyvään organisaatioon lähtisi kun tarjolla olisi kärkipäänkin vaihtoehtoja...?

Tähän vielä pitää mainita jälleen se, että Canucksin oma varaus, Nicklas Danielsson on vain vuoden vanhempi kuin Brunnström, ja lähes tulkoon samoissa pisteissä. Danielsson on enemmän maalintekijä (14 maalia, verrattuna Brunnströmin 7 maaliin), joten mielestäni molemmat ovat ehdottomasti mielenkiintoisia, ja katsomisen arvoisia kortteja.

 

[nuck]

Tuokin miinus tuli siitä kun Luongo hörppäsi 50 maalin miehen, DJ Kingin, hirmurystyn puikoista sisään. Ei siis voi suoranaisesti syyttää "The Ballsia" tuosta, vaikka kentällä olikin.

Ei voikaan. Tuo meni kyllä pelkästään Luongon piikkiin. Tai no, maalivahtien kauhulla DJ Kingilla on vain harmittavan kova ja tarkka rystylaukaus.

Pari linkkiä vielä:

For Clark, consistency is the goal

Hyvä artikkeli ja Bobbyhan on aikaisemminkin kehunut yhteistyötä Clarkin kanssa. Tämä on ihan pelkkää omaa ajatuksenjuoksua, mutta minulla on ollut tunne, että Luongo myös halusi tulla Vancouveriin toissavuoden kesänä osin juuri Clarkin ansiosta. Kaksikkohan teki yhdessä töitä jo Floridassa kaudella 2001-02, kun Clark toimi Panthersin maalivahtikonsulttina.

Clark on toiminut Vancouverin maalivahtikonsulttina tämä kausi mukaan lukien jo kuusi kautta ja viime kesänä hänen sopimustaan jatkettiin taas lisää. Clarkin työn jälki on ollut vakuuttavaa (ainakin runkosarjassa), kun katsoo Canucksin maalivahteja ja heidän pelejään Clarkin "opissa":

- Dan Cloutierista tuli Vancouverin maalilla oikein hyvä runkosarjavahti. Se, että miehen hermot eivät sitten kestäneet playoffien paineissa, ei johtunut Clarkista. Myös miehen moniin loukkaantumisiin ei Clarkilla ollut asiaa. Canucks-ajan jälkeen Cloutierin taso ilman Clarkia ollaan nähty Kingsissa surullisissa merkeissä.

- Alex Auldin kanssa Clark teki myös pari vuotta yhdessä töitä. Auld valittiin kaudella 2005-06 Vancouverin arvokkaimpana pelaajana ja hän nousi periaatteessa täydestä tuntemattomuudesta luotettavaksi NHL-vahdiksi. Auldinkin taso laski merkittävästi, kun hän lähti meiltä pois.

- Luongon alku on ollut loistava ja miehen omien sanojen mukaan Clarkilla on merkittävä asema onnistumisessa. Luongo on tosin kaikkien aikojen lahjakkain Canucks-vahti muutenkin, joten onnistuminen ei tule tässä mielessä ollenkaan yllätyksenä.

Kaiken kaikkiaan tässä on kuitenkin kolme maalivahtia, joiden kanssa Clark on tehnyt eniten töitä Vancouverissa. Kaikkien kolmen uran parhaat pelit osuvat "yllättäen" Canucks-aikoihin (Luongon kanssa niin ja näin, sillä myös Floridassa hänet rankattiin esimerkiksi Hartin finalistiksi...), joten kyllä siellä jotain tehdään varmasti harjoituksissakin oikein. Enää Vancouver ei ole ollut maalivahtien hautausmaa, jollaisena joukkue joskus kauan sitten vielä tunnettiin.

Clarkin ansiot eivät mene myöskään pelkästään joukkueen maalivahtien kanssa työskentelyyn. Hänellä on ollut sanansa sanottavana jopa Canucksin maalivahtihankinnoissa. Dany Sabourin hankittiin meille viime kaudeksi pitkälle juuri Clarkin suosituksista. Näin jälkeenpäin voidaan olla varmasti yhtä mieltä siitä, että Clark tunsi Sabourinin hyvin...

Clarkhan on Canucks-työnsä ohessa "Goaltender Development Instituten" johtaja. Lisäksi hän toimii toimittajana ja johtajana "From the Crease and The Goalie Newsissa", jota toimitetaan kaiken ikäisille ja tasoisille maalivahdeille. Näiden lisäksi Clark on ollut Kanadan nuorten maajoukkueen maalivahtien valmentajana ainakin vuosina 2005, 2006 ja 2007 - Kanada vei mestaruudet kaikkina näinä vuosina.

Canucks chase forward who just emerged out of nowhere

Tuo jälkimmäinen se vasta mielenkiintoiselta vaikuttaakin, olisi hienoa mikäli Nonis onnistuisi tämän nuoren ruotsalaisen kaappaamaan.

Minäkin veikkaan Vancouveria tai Detroitia. Canucks vei aikanaan voiton Edlerin kanssa Detroitista, joten toivotaan jälleen onnistumista tässä kisassa. Ja niille, jotka pystyvät katsomaan Färjestadin pelejä (esim. Canalplussalta), annan oman suositukseni seurata tätä nuorta hyökkääjää. Hänellä on tosiaan lahjoja hyvin korkealle. Canucksin Euroopan pääscoutti Thomas Gradin on ollut taas hereillä ja kertoo jutussa Brunnströmin noususta kiekkokartalla;

"He has gone from a nobody to a player who really has made a name for himself. He has a lot of talent, for sure. He's a big player who can skate and he's a very fast skater for his size. He's a very good prospect."

 

[Chip Whitley]

Minäkin veikkaan Vancouveria tai Detroitia. Canucks vei aikanaan voiton Edlerin kanssa Detroitista, joten toivotaan jälleen onnistumista tässä kisassa.

Tässä vielä tuohon liittyen hieno artikkeli Sunin Iain MacIntyrelta. Edler on ollut kyllä loistava tällä kaudella - jos viime kaudella Bieksa nousi "tuntemattomista" avainmieheksi, niin Edler on kyllä tehnyt mielestäni vielä kovemman tempun tällä kaudella. Nyt vaan 10 vuoden sopparia käteen ja heti.

 

[nuck]

Tässä vielä tuohon liittyen hieno artikkeli Sunin Iain MacIntyrelta. Edler on ollut kyllä loistava tällä kaudella - jos viime kaudella Bieksa nousi "tuntemattomista" avainmieheksi, niin Edler on kyllä tehnyt mielestäni vielä kovemman tempun tällä kaudella. Nyt vaan 10 vuoden sopparia käteen ja heti.

Totta, siinä mielessä kyllä kovempi temppu Edlerilta, että Bieksan näytöt AHL:stä ennen NHL-uraa olivat Edleria kovemmat ja lisäksi Bieksa on selvästi vanhempi. Bieksahan valittiin tulokkaiden tähdistökentälliseen miehen AHL:n avauskaudella, kun hän teki 12 maalia ja 39 pistettä sekä otti 192 minuuttia. Kun näitä tilastoja seurasi toissa kaudella Bieksan erinomaiset pelit AHL:ssa lyhyemmässä jaksossa (23 peliä; 20 pistettä ja 73 minuuttia - kokonainen kausi tällä tahdilla olisi tiennyt Bieksalle noin 70 pistettä ja päälle 200 minuuttia), niin häneen kohdistui odotuksia - viime kaudella hän sitten lunasti nämä hienolla tavalla.

Tuosta MacIntyren jutusta tuli mieleen, että varausnumeroilla on ollut lopulta aika pieni merkitys Canucksin puolustajien onnistumisissa NHL:ssä. Vain Lukas Krajicek (Florida) ja Mattias Öhlund (Vancouver) ovat entisiä ykköskierroksen varauksia. Muut vakipuolustajat on aikanaan varattu seuraavasti:

- Miller kesällä 1989 numerolla #88 (NY Rangers)
- Salo kesällä 1996 numerolla #239 (Ottawa)
- Mitchell kesällä 1996 numerolla #199 (New Jersey)
- Bieksa kesällä 2001 numerolla #151 (Vancouver)
- Edler kesällä 2004 numerolla #91 (Vancouver)

- Kasipakki Mike Weaveria ei varattu ollenkaan.

Etenkin Salo, Bieksa ja Mitchell olivat aikanaan pelaajia, joiden kanssa onnistuttiin erinomaisesti varauksissa näiden numeroihin nähden. Edlerin kanssa onkin kyseessä hienompi tarina - täydestä tuntemattomuudesta ja "keskeltä metsää" NHL:ssä päälle 20 minuuttia pelissä pelaavaksi puolustajaksi parissa kaudessa - ilman edes Ruotsin poikien maaotteluita. No, olihan Edler Ruotsin 20-vuotisten maajoukkueessa pari kautta sitten (kun hän pelasi WHL:ssä, hänet huomattiin), mutta edes tuolloin häneen ei peliajan perusteella uskottu riittävästi.

Salon varannut Ottawa ja Mitchellin varannut New Jersey tunnettiin perinteisesti hyvinä varaajina, joten näiden kanssa tämä ei tule niin yllätyksenä. Vancouver on usein hukannut varauksiaan enemmän kuin Devils tai Sanators, mutta onneksi organisaatio on tehnyt myös hyvää jälkeä muutaman varauksen kanssa. Bieksa on joukkueen vahvan NCAA-scouttauksen tuloksia ja Edler+Öhlund menee aika pitkälle Euroopan pääscoutti Gradinin ansioiksi.

 

[Henkka]

Minäkin veikkaan Vancouveria tai Detroitia. Canucks vei aikanaan voiton Edlerin kanssa Detroitista, joten toivotaan jälleen onnistumista tässä kisassa. Ja niille, jotka pystyvät katsomaan Färjestadin pelejä (esim. Canalplussalta), annan oman suositukseni seurata tätä nuorta hyökkääjää. Hänellä on tosiaan lahjoja hyvin korkealle. Canucksin Euroopan pääscoutti Thomas Gradin on ollut taas hereillä ja kertoo jutussa Brunnströmin noususta kiekkokartalla;

"He has gone from a nobody to a player who really has made a name for himself. He has a lot of talent, for sure. He's a big player who can skate and he's a very fast skater for his size. He's a very good prospect."

Olikos tuosta Edlerin havittelusta jotain ihan faktaa? Detroitilla oli eka varausvuoro vasta 97. hukilla ja ilmeisesti olisivat ottaneet sitten Edlerin, jos Canucks ei olisi miestä varannut 91. hukilla? Ottivat sitten Franzénin sillä vuorolla.

Brunnströmin kohdalla voi olla, että Canucks on todennäköisempi osoite. Joukkueen hyökkäyksessä on suurempi tilaus taitopelaajalle ja jos mies siltä kannalta ajattelee, niin Canucksin rosteriin voipi olla helpompi tunkeutua.

Kelpaa ukko toki meillekin.

 

[Mintsu]

"The Wings are, however, believed to have secured the services of Fabian Brunnstrom, an almost 23-year-old forward who’s become a star in the Swedish Elite League. They’re on a level playing field with other NHL clubs as to what contract can be offered, but have the advantage in offering him a locker room filled with seven countrymen."

http://www.freep.com/apps/pbcs.dll/article?AID=/20080126/BLOG09/80126038

 

[nuck]

Olikos tuosta Edlerin havittelusta jotain ihan faktaa? Detroitilla oli eka varausvuoro vasta 97. hukilla ja ilmeisesti olisivat ottaneet sitten Edlerin, jos Canucks ei olisi miestä varannut 91. hukilla? Ottivat sitten Franzénin sillä vuorolla.

Holland ei ole muistaakseni sanonut tästä (tietenkään) mitään, mutta Nonis kertoi heti draftin jälkeen, että hänen piti kaupata vuoroaan ylös, sillä hän tiesi Detroitin haluavan juuri Edlerin.

Otan tähän pätkän tuosta Iain MacIntyren mielenkiintoisesta jutusta (erityisen mielenkiintoisen tästä tekee se, että jutussa on haastateltu myös Detroitin scoutti Håkan Anderssonia):

There were rumblings on the draft floor that Detroit general manager Ken Holland was looking to trade up from 97th, but Nonis had no way to plan for that. So he quietly worked potential deals for a third-round pick before the Wings.

Fifteen minutes before the Dallas Stars were to choose 91st, former general manager Doug Armstrong agreed to give Nonis his third-round selection in exchange for the Canucks' third-rounder in 2005, which was to be a stronger draft class.

"As soon as the Canucks got that pick," Andersson says, "I told everyone at our table I'd eat everything on it if Vancouver didn't take Edler. We drafted Johan Franzen, so we still got a good prospect with our pick. But I still think about that phone call I made. The fun part in all this is seeing how well Alex is playing."

Anderssonin kommenteista voisi lukea, että häntä jäi hiukan harmittamaan Edlerin luisuminen ohi. Aika varma olen siitä, että Andersson olisi saanut kyllä tahtonsa läpi tämän varauksen kanssa (kun sai kerran vanhemman Franzeninkin kanssa), mikäli hänellä oli luottoa Edleriin - ja mitä ilmeisemmin siis oli. No, Detroit sai omalla vuorollaan myös NHL-pelaajan, joten huonosti ei tuon vuoron käyttäminen kuitenkaan päättynyt.

Brunnströmin kohdalla voi olla, että Canucks on todennäköisempi osoite. Joukkueen hyökkäyksessä on suurempi tilaus taitopelaajalle ja jos mies siltä kannalta ajattelee, niin Canucksin rosteriin voipi olla helpompi tunkeutua.

Toivon, että tällä suuremmalla tilauksella taitopelaajalle tulee olemaan tässä hommassa merkitystä. Toisaalta Detroit pelaa hyökkäävämpää peliä ja tämä saattaa kääntää taas Brunnströmin ajatuksia sinne suuntaan. Molemmilta löytyy joka tapauksessa paljon ruotsalaisia kanssapelaajia, joten tässä eroa ei ole.

 

[Henkka]

Anderssonin kommenteista voisi lukea, että häntä jäi hiukan harmittamaan Edlerin luisuminen ohi. Aika varma olen siitä, että Andersson olisi saanut kyllä tahtonsa läpi tämän varauksen kanssa (kun sai kerran vanhemman Franzeninkin kanssa), mikäli hänellä oli luottoa Edleriin - ja mitä ilmeisemmin siis oli. No, Detroit sai omalla vuorollaan myös NHL-pelaajan, joten huonosti ei tuon vuoron käyttäminen kuitenkaan päättynyt.

Selvä tapaushan tuo oli. Siis se että Wings oli varautunut saamaan hänet ja Nonis pääsi vetämään Hollandilta housut kinttuihin...

Hyvin todennäköisesti Wings olisi ottanut ensin Edlerin ja olisi saanut seuraavalla kierroksella 128. vuorolla vielä Franzénin. Kyseinen varaus kun tuli aika puun takaa kaikille.

Tuohon Helen St. Jamesin blogijuttuun en vielä kovin vahvasti lähtisi uskomaan. Voihan hänellä oli joku tietolähde mikä väittäisi Brunnströmin jo varmistuneen Wingsin mieheksi, mutta en lähtisi vielä leikkimään kovin kovalla faktalla. Ilmeisesti huhtikuun eka miehelle voi tarjota jo ihan virallista sopimuta, jos olen oikein sääntöpykäliä ymmärtänyt?

Harmi kun ei ole rightin kaveri. Niitä kun ei meinaa saada mistään ja sitten jollain Washingtonilla löytyy puoli joukkueellista.

 

[nuck]

Harmi kun ei ole rightin kaveri. Niitä kun ei meinaa saada mistään ja sitten jollain Washingtonilla löytyy puoli joukkueellista.

Tuo on oikeastaan ainoa asia, mikä tässä miehessä vähän harmittaa. Kaksosten mahdolliseksi tulevaisuuden laituriksi olisi hyvä saada rightin kaveri ja mikäli Brunnström meille tulisi, "Ikea-ketjua" olisi mielenkiintoista kokeilla oikeasti joskus. No, toisaalta Pyatt on myös leftin mies ja hyvin tuntuu leftinkin pelaaja sopivan tuohon paikkaan.

 

[Chip Whitley]

Joku media jo uutisoi Detroitin saaneen Brunnströmin, mutta ei tuo olekaan vielä varma asia. Kuulema tarjoukset on nuorelle herralle joukkueiden puolesta jätetty, ja nyt vain odotellaan kelle nalli napsahtaa.

WHL'ssa Canucksin viime kesän seitsemännen kierroksen haku Dan Gendur on ollut liekeissä Everettin hyökkäyksessä. Hänet valittiin juuri 'Dubin viikon pelaajaksi, kun kolmessa ottelussa syntyi tehot 3+9. Gendurilla on tämä kuukausi sujunut muutenkin loistavasti - pisteitä on nyt 32, 14 ottelussa. Erityisesti saavutuksen arvoa nostaa se fakta, että Everettin paras pelaaja Kyle Beach on ollut viime peleistä pois aivotärähdyksen takia, eikä sitä ennenkään miehen peli oikein luistanut. Canucksin toisen kierroksen valinta viime kesältä, pakki Ellington, puolestaan sai kiekon jalkaansa ja joutuu 2-3 viikoksi sairaslomalle.

 

[Henkka]

Joku media jo uutisoi Detroitin saaneen Brunnströmin, mutta ei tuo olekaan vielä varma asia. Kuulema tarjoukset on nuorelle herralle joukkueiden puolesta jätetty, ja nyt vain odotellaan kelle nalli napsahtaa.

No tuo oli Detroitissa olevasta medialähteestä. Eihän siis mitään sopimusta ole voitu vielä virallistaa, koska se ei ole sallittua. Mutta tuon uutisessa joukkueen sisäpiiristä olevan tietolähteen mukaan Brunnström olisi suullisesti valinnut Detroitin. Saa nähdä sitten. Entry level sopimustarjoukset on varmasti jokaiselta kiinnostuneelta jengiltä pöydällä.

 

[nuck]

Joku media jo uutisoi Detroitin saaneen Brunnströmin, mutta ei tuo olekaan vielä varma asia. Kuulema tarjoukset on nuorelle herralle joukkueiden puolesta jätetty, ja nyt vain odotellaan kelle nalli napsahtaa.

Eipä kestänyt siis kauaa, kun aina luotettavat sisäpiirit kertovat jo vaikka mitä. Tarjoukset ovat pöydissä ja tämä on kaikki, mitä Brunnströmin tilanteesta tiedetään, vaikka ns. sisäpiirit kertoisivat mitä.

Tänään tulee muuten Canalplussalta Färjestadin ottelu Linköpingia vastaan.

WHL'ssa Canucksin viime kesän seitsemännen kierroksen haku Dan Gendur on ollut liekeissä Everettin hyökkäyksessä. Hänet valittiin juuri 'Dubin viikon pelaajaksi, kun kolmessa ottelussa syntyi tehot 3+9. Gendurilla on tämä kuukausi sujunut muutenkin loistavasti - pisteitä on nyt 32, 14 ottelussa.

Gendur on pelannut kyllä erittäin hyvin tällä kaudella ja kun katsoo hänen pistekehitystään WHL:ssä...;

2004-05 Prince George Cougars WHL 60GP, 2+6=8, 75min
2005-06 Prince George Cougars WHL 19, 2 1+3=4, 24min
2006-07 Prince George Cougars WHL 13, 2+5=7, 18min
2006-07 Everett Silvertips WHL 48, 20+22=42, 44min
2007-08 Everett Silvertips WHL 43, 21+43=64, 42min

...niin huomaa hyvin, että kaveri vaikuttaa olevan myöhäiskehittyvää porukkaa. Canucks ei tule tosin saamaan (niin ikävältä kuin se tuntuukin, sillä myös Grabner on WHL:stä...) WHL:stä tulevaisuuden käyttöön pelaajia. Edelliset onnistuneet WHL-varaukset kun ovat vuodelta 1994 (Sopel ja Schaefer). Tämän jälkeen joukkue on haukannut useamman pelaajan kanssa tyhjää ja joukossa on muutama ykköskierroksen varaus (Holden, Ference, Smith).

 

[nuck]

Voi voi... taas tappio. Viimeisistä yhdeksästä pelistä joukkueen saldo on 2-6-1 ja vastustaja on tehnyt avausmaalin jo seitsemässä pelissä peräkkäin. Ja valitettavasti Canucks ei osaa voittaa, ellei joukkue pääse itse johtoon. Tänään joukkue alkoi tosin pelaamaan, tehden pelistä vielä jännittävän (kun oli 1-4 tappiolla) ja nousi 3-4 lukemiin, mutta eihän näin myöhäinen nousu mihinkään riitä - ei ainakaan Turcoa vastaan, joka tuntuu pelaavan aina Vancouveria vastaan hienoja pelejä.

Tämäkin peli alkoi jo niin tutusti Canucksin kannalta: joukkue sai alkuun pari ylivoimaa ja sai näidenkin kautta enemmän laukauksia ja maalipaikkoja kuin vastustaja (Canucks johti laukauksissa 12-5 ensimmäisen erän 15. minuutilla), mutta vastustaja teki siis taas avausmaalin. Nämä viimeisten viikkojen aikana nähdyt pelien alut toistuvat nähtävästi jatkuvasti - Canucks pelaa hyvin, mutta ei saa tuloksia ja vastustaja iskee suurin piirtein ensimmäisestä mahdollisesta paikasta.

Canucksilta puuttui pelistä vaimonsa kanssa puuhaava Luongo ja valitettavasti Sanford pelasi samalla Canucks-uransa selvästi heikoimman pelinsä: kaksi maalia meni kaukolaukauksesta ja yksi pienestä kulmasta. Hänet vaihdettiinkin maalilta pois Dallasin kolmannen maalin jälkeen. Tilalle tullut AHL:n tähdistömaalivahti Drew MacIntyre täytti paikkansa ja päästi yhden maalin - D-Macille olisi suonut voiton, mutta ainakin hän näytti, että hänestä voisi kuvitella ensi kaudella Canucksin kakkosvahtia.

Vancouverin maalit tekivät Henrik Sedin, Kesler ja Näslund. Dallasilta onnistuivat Trevor Daley, Mike Modano, Stephane Robidas ja Steve Ott. Ottin kolmannen erän maali tehtiin alivoimalla ja tämä maali jäi myös pelin voittomaaliksi. Ottelussa nähtiin myös kaksi tappelua, kun Jeff Cowan sai vastaan Krys Barchin ja Nathan McIverin vastustajana nähtiin Stars-kippari Morrow. Kummassakin tappelussa Canucks-pelaajat pärjäsivät mielestäni hyvin.

Canucksilta puuttui Luongon lisäksi Willie Mitchell, Lukas Krajicek, Kevin Bieksa sekä Brendan Morrison. Bieksa ja Morrison ovat pitkäaikaispotilaita, joiden puuttumiseen on jo tottunut. Mitchellin loukkaantuminen on sen sijaan pahempi juttu: hän loukkaantui joulukuun lopussa Calgarya vastaan, pelasi tämän jälkeen yhdeksän ottelua puolitehoisena, mutta ei pystynyt jatkamaan taistelua pidemmälle. Vigneaultin mukaan mies saattaa olla peleistä sivussa pahimmillaan jopa muutaman viikon, mutta selkävaivoistahan ei koskaan tiedä.

Tässä Vancouver Provincen jutussa selvitetään Mitchellin tilannetta paremmin:

"He's got back issues, but with his high pain threshold I don't expect it to be much longer," said Vigneault. "He played through those back issues for nine games. He played through probably tougher things last year in playoffs. We're just letting this settle down."

Vigneault said he didn't know the details of Mitchell's back injury, but said he wouldn't start the trip because the best treatment situation for him is in Vancouver.

"He might not start with us, but because of who he is and his ability to play through pain and that he knows we need him I don't expect this to be much longer," the coach added.

Mitchell has been perhaps the Canucks' most consistent defenceman this season and was at his best during Vancouver's 15-4-4 run through November and late December. Although there are other factors at play, his sore back coincided with the Canucks' swoon over the last month.

With a number of different defence partners, Mitchell goes head to head against the other team's top line. In 47 games this season he's a plus-seven. But in the two games of the nine Vigneault referenced he was a minus-three.

 

[M10]

Canucksilta puuttui pelistä vaimonsa kanssa puuhaava Luongo ja valitettavasti Sanford pelasi samalla Canucks-uransa selvästi heikoimman pelinsä: kaksi maalia meni kaukolaukauksesta ja yksi pienestä kulmasta. Hänet vaihdettiinkin maalilta pois Dallasin kolmannen maalin jälkeen.

Jees, ainakin tuo Modanon veto olisi pitänyt ottaa kiinni. Daleyn maali nyt oli puolustajan mailasta pompannut propellikiekko, minkä isompi maalivahti olisi poiminut olkapäällä. Robidas`n vedossa Öhlund(?) oli maskissa, mutta parempi vireinen maalivahti olisi toki senkin ottanut kiinni eikä päästänyt längistä.

Onneksi Canucks älysi vasta noin myöhään laittaa kunnolla painetta Dallasin pakeille. Heti ainakin epäsuorasti tuon seurauksena pari maalia. Ilman Zubovia ja Boucheria Starsin pakeille tulee paineen alla melko paljon virheitä, mutta vierailijoiden onneksi Vancouver ei ottelussa kauhean aktiivisesti syvältä karvannut.

Kyllä sen taas tietää, miten tämäkin ottelu olisi päättynyt, jos se vaimon kanssa puuhastelija olisi seissyt Vancouverin tolppien välissä. Detroitin ja Anaheimin ohella toivon viimeiseksi Canucksia vastaan pudotuspeleissä.

 

[Rocket Richard]

Stars@Canuks 4-3

Kyllähän viime yö osoitti jälleen kerran, kuinka tärkeä Luongo loppujen lopuksi on Nuckseille. Sanfordille meni ainakin yksi helppo, ehkä toinenkin. Ainakin tuo Modanon laukaus olis pitänyt ottaa kiinni.

Starsit karkas sit 4-1 johtoon, mutta hyvinhän Nucksit taisteli vielä maalin päähän.

Nucks tulee joka tapauksessa olemaan todella kova nippu keväällä, joukkueella on sopiva määrä nuorta verta (mm. Kesler) ja sitten kokemusta (Linden, Näslund). Vaikka Näslundin tehot ovatkin olleet hukassa (viime yönä tosin byyri) on miehen arvo kopissa todella merkittävä.

 

[Henkka]

Eipä kestänyt siis kauaa, kun aina luotettavat sisäpiirit kertovat jo vaikka mitä. Tarjoukset ovat pöydissä ja tämä on kaikki, mitä Brunnströmin tilanteesta tiedetään, vaikka ns. sisäpiirit kertoisivat mitä.

Ken Hollandilta muutamia faktoja Brunnströmiin liittyen:

http://redwingscorner.blogspot.com/

Here's a few clarifications from my conversation about Brunnstrom with Detroit general manager Ken Holland.

-- Brunnstrom cannot play for any NHL team this season. That includes the playoffs. He is eligible to play in the NHL at the start of the 2008-09 season.

-- No team can negotiate with Brunnstrom before his Swedish season is complete. That includes any time at the World Championships if he's chosen to compete there.

That means that April or May is the earliest that Brunnstrom can sign a contract with an NHL team.


***

Mitenhän orjallisesti tuota neuvottelukieltoa NHL-organisaatioiden osalta oikein noudatetaan? Kun SM-Liigassa se säännön kunnioittaminen on ainakin ihan vitsin tasolla.

 

[nuck]

Kyllä sen taas tietää, miten tämäkin ottelu olisi päättynyt, jos se vaimon kanssa puuhastelija olisi seissyt Vancouverin tolppien välissä. Detroitin ja Anaheimin ohella toivon viimeiseksi Canucksia vastaan pudotuspeleissä.

Pitää sanoa tähän, että Dallas olisi puolestaan meille hirveä vastustaja, vaikka monet Canucks-fanit eivät tätä ehkä viime kauden "ylivoiman" jälkeen tällä hetkellä tiedostakaan. He kai kuvittelevat (erilaisten äänestysten perusteella), että se mikä tapahtui viime kaudella, tulee tapahtumaan jatkossakin automaattisesti? Että viime kaudella katkeran tappion kokenut joukkue tulisi sarjaan jotenkin valmiiksi altavastaajana. Ei muuten varmasti tulisi, vaan tulisi vielä normaalia kovempaa - jos playoffeissa tällaista "normaalia kovempaa" edes tunnetaan.

Jo ennen viime kauden playoffeja Ray Ferraro kertoi vancouverilaisessa radio-ohjelmassa, että Stars on Canucksille mahdollisimman paha vastustaja, sillä joukkue pelaa Canucksin vahvuuksilla (mikäli Turco vain onnistuu - kuten teki hienosti) ja sillä on vielä kokeneempia pelaajia riveissään. Vaikka Canucks tuolloin onnistui tuon loistavan sarjan viemään kalkkiviivoilla, Ferraron ajatukset tulivat aivan liian monta kertaa mieleen sarjan aikana - tällä kaudella ei tätä muistellen jaksaisi enää hinata kottikärryillä nitroja kotiin viime kauden tapaan.

Mutta tällä tahdilla Canucks ei tule playoffeihin edes menemään (eivätkä joukkueen tärkeiden pelaajien pitkät loukkaantumiset ainakaan tilannetta helpota), joten ei nyt vielä tässä vaiheessa luoda vielä mitään visioita playoffeista. On sitä aikaisemminkin nimittäin pudottu korkealta, kun on tammikuussa suunnitellut playoff-vastustajia...

Sanford otti muuten tuon Dallas-pelin maalit omiin nimiinsä aika suoraselkäisesti Vancouver Provincen jutussa.

"The last two goals are saves I have to make and I should make," the backup said after getting pulled for the second time in his past four starts.

"I put the team in a bad position and I put Alain [Vigneault] in a bad position. It's embarrassing to get pulled in front of your own fans. [Vigneault] had to do that. If I was in his position I would have done the same thing. I waved at Modano's goal, basically. I didn't fight through the screen on the last goal."

Sanford aloitti Vancouverin kakkosvahtina hienosti, mutta viimeisissä peleissä mies on ollut parhaimmillaankin epävarma. Toki hänellä on mahdollisimman huono paikka pelata maalilla, kun pelejä tulee niin harvakseltaan ja silloin kun hän pääsee maalille, paineet onnistua on varmasti aivan valtavat (miehen pitää täyttää suhteellisen pienenä miehenä todella isoja saappaita). Mutta toisaalta viime kaudella Dany Sabourin onnistui kakkosena paremmin (jopa hyvin) ja hänellä oli kuitenkin selvästi vähemmän kokemusta NHL:stä. Tässä mielessä Sanfordiltakin pitäisi saada joskus myös niitä onnistumisia.

Mitenhän orjallisesti tuota neuvottelukieltoa NHL-organisaatioiden osalta oikein noudatetaan? Kun SM-Liigassa se säännön kunnioittaminen on ainakin ihan vitsin tasolla.

Niinpä... NHL:ssähän tämä neuvottelukielto ei ole SM-liigan tavoin ihan yleisen vitsin maineessa, mutta en ainakaan usko, jos joku kertoo pokerilla, että seurat kunnioittavat tätä kaikissa tapauksissa. Vaikea minun olisi kuvitella, että esimerkiksi tässä tapauksessa Brunnströmiin ei oltaisi oltu kaikista mahdollisista kielloista huolimatta vakavasti yhteydessä (siis tarjottu suoraan sopimuksia pöytään).

 

[nuck]

Ei ihan heti uskoisi, mutta kyllä se on kai pakko painettua sanaa uskoa:

Sami Salo nimittäin loukkaantui edellisessä Canucksin pelissä Dallasia vastaan ("day-to-day"). Tämähän tietää siis sitä, että ensi yön ottelusta sivussa saattavat olla Canucksin puolustuksesta paitsi pitkäaikaispotilaat Kevin Bieksa ja Willie Mitchell, mutta myös Lukas Krajicek ja Sami Salo. Krajicek saattaa päästä tosin pelaamaan (puolitehoisena), mikäli kaikki menee parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hyökkäyksessä sivussa on tietenkin edelleen kakkossentteri Brendan Morrison.

Ainoa positiivinen asia tässä pakkiosaston loukkaantumissumassa on ollut se, että Vancouverin puolustus on laadukas ja syvä. Lisäksi erään nuoren ruotsalaistulokkaan onnistuminen ei olisi voinut tulla parempaan paikkaan. Muussa tapauksessa nämä pakkiloukkaantumiset olisivat vieneet jo viimeisenkin järjen. Vancouverin puolustajat ovat olleet tällä kaudella sivussa seuraavasti:

- Bieksa 39 peliä (jalka). Aloittaa luisteluharjoitukset luultavasti perjantaina. Puolittaisessa pelikunnossa joskus vielä tämän kauden aikana.

- Mitchell sivussa kokonaan toistaiseksi neljä peliä, pelasi tätä ennen loukkaantuneena kahdeksan peliä (selkä) - sairausloma jatkuu jonnekin määrittelemättömään.

- Salo 18 peliä (ranne, nenä, nivunen) - nivusvaivaisena saattaa hyvinkin uusia.

- Öhlund 15 peliä (selkä).

- Krajicek 12 peliä (jalka, olkapää) - tällä hetkellä "day-to-day".

Edler ja Miller eivät ole uskaltaneet puhua loukkaantumisistaan vielä mitään, mutta pakostihan heilläkin on vaivoja ollut. Siinä mielessä nämä loukkaantumiset ovat tulleet vähän erikoisesti, että Aaron Milleria pidetään Salon kanssa puolustuksen "lasisena miehenä", mutta Miller ei ole tällä kaudella joutunut jäämään vielä pois kokoonpanosta. Koskahan mahtaa napsahtaa?

Ennen kauden alkua Vancouverin suurimpina vahvuuksina olivat maalivahti- ja puolustuspeli. Joukkueen puolustus olisikin terveenä ollessaan aivan NHL:n parhaita (mielestäni ehkä kolmen joukossa kokonaisuutena), mutta tällä kaudella Canucksin top4 puolustajat (Öhlund, Mitchell, Salo ja Bieksa) ovat pelanneet samaan aikaan tasan kaksi ottelua. Nämäkin pelit pelattiin Salon pitkän sairausloman jälkeen, joten Salo oli näissä peleissä puolikuntoisena mukana.

Ennen kauden alkua joukkueen top6:ksi uskottu paketti (Öhlund, Mitchell, Salo, Bieksa, Krajicek ja Miller) ei ole päässyt kokonaisuutena kentälle tällä kaudella vielä kertaakaan. Onneksi Edler on paikkaillut hyvin ja joutunut olosuhteiden pakostakin pelaakaan paljon suuremmassa roolissa, mitä kukaan uskoi ennen kauden alkua. Nyt on kuitenkin tullut mukaan sekin ongelma, että Edlerin lisäksi tätä samaa kaivattaisiin Mike Weaverilta, Luc Bourdonilta ja Nathan McIverilta. Pakkihierarkiassa sijoilla 8-10 olevilta pakeilta odotetaan noin 20 minuuttia pelissä ja vastassa on Vincent Lecavalieria ja kumppaneita näiden kotikentällä.

Ai nii, joukkue nosti ylös loukkaantumisia paikkaamaan nuoren puolustajan Luc Bourdonin sekä hyökkääjät Mike Brownin ja Jason Jaffrayn. Etenkin Bourdonin näkeminen miellyttää minua, sillä entiselle junioritähdelle (joka on muuten hänkin kärsinyt jo nyt loukkaantumisista enemmän kuin keskiverto-NHL-pelaaja koskaan) olisi tarjolla suuri rooli parin kauden päästä Edlerin ja Bieksan vierellä. Bourdon pelasi tällä kaudella jo ylhäällä yhdeksän peliä, joissa hän teki yhden maalin ja sai komean +6 tehosaldon.

 

[Chip Whitley]

Ai nii, joukkue nosti ylös loukkaantumisia paikkaamaan nuoren puolustajan Luc Bourdonin sekä hyökkääjät Mike Brownin ja Jason Jaffrayn. Etenkin Bourdonin näkeminen miellyttää minua, sillä entiselle junioritähdelle (joka on muuten hänkin kärsinyt jo nyt loukkaantumisista enemmän kuin keskiverto-NHL-pelaaja koskaan) olisi tarjolla suuri rooli parin kauden päästä Edlerin ja Bieksan vierellä. Bourdon pelasi tällä kaudella jo ylhäällä yhdeksän peliä, joissa hän teki yhden maalin ja sai komean +6 tehosaldon.

Bourdonilla on peli hieman takunnut Moosessa Canucksista lähdön jälkeen, joten allekirjoittanut ei tällä kertaa ihmeitä mieheltä odota. Ennen viimekertaista nostoa Luc oli kuitenkin pelannut Moosessa hyvin, ja se näkyi ihan hyvissä otteissa Canucksissakin. Toivottavasti muuten näemme pakistossa nimien perusteella mahtavan parin, Weaver - McIver. Tuo on ainoa mahdollinen hyvä puoli tässä loukkaantumissumassa.

Hyökkäyskentät ovat saaneet myös uuden muodon. Paniikkinappulaa painettiin V'n puolesta ja Näslundia tarjotaan taas kaksosille, kerrassaan surkea siirto jos minulta kysytään. Maaleja lukuun ottamatta erinomaisesti esiintynyt Pyatt siirtyy Keslerin ja Burrowsin rinnalle jarrukenttään, "kakkonen" on muotoa Raymond-Jaffray-Cooke ja nelonen Cowan-Ritchie-Brown. Linden ja Isbister ottanevat paikan katsomosta.

Varsinaisella peliajalla otetusta voitosta on kulunut lähes kuukausi, ja silloinkin Luongo pelasi nollat Rangersia vastaan. Nyt olisi hyvä aika palata oikeiden voittojen tielle, kun Luongokin on ladannut batterynsa ja on valmiina tuleviin koitoksiin.

 

[nuck]

Bourdonilla on peli hieman takunnut Moosessa Canucksista lähdön jälkeen, joten allekirjoittanut ei tällä kertaa ihmeitä mieheltä odota. Ennen viimekertaista nostoa Luc oli kuitenkin pelannut Moosessa hyvin, ja se näkyi ihan hyvissä otteissa Canucksissakin.

Ei Bourdonilta kannatakaan mitään ihmeitä odotella, sillä ei hänestä vielä ole tämän joukkueen pelastajaksi. Lähinnä minua kiinnostaa miehen kokonaispelin kehitys - tai siis oikeastaan se, että pystyykö hän edelleen pelaamaan NHL:ssä sillä samalla tasolla, millä hän pelasi edellisellä visiitillään.

Nyt tilanne on tosiaan siinä mielessä erilainen, että viimeksi Bourdonin noustessa paikkaamaan Saloa (ja myöhemmin hänen jatkaessaan Öhlundin pelikiellon paikkaajana), hänellä kulki Moosessa hyvin. Nyt etenkin tammikuussa miehen pelit eivät ole menneet farmissa aivan yhtä hyvin (no, joulukuu oli periaatteessa tämän kauden heikointa aikaa - ihan kuin farmipassituksella olisi ollut vain negatiivinen vaikutus Bourdoniin).

Tässä on kuitenkin yksi iso asia, mikä pitää ottaa huomioon: viimeksi Bourdonin noustessa ylös, Moose oli voittanut yhdeksästä pelistään seitsemän. Tammikuussa joukkueen saldo on kahdeksasta viimeisestä ottelusta kuusi tappiota ja vain kaksi voittoa.

Koko Manitoban voitto/tappio-saldo on siis kääntynyt Bourdonin edelliseen visiittiin nähden aivan päälaelleen. Kuinka paljon tällä on sitten ollut vaikutusta joukkueen nuorimman puolustajan otteisiin? Etenkin, kun tämä pakkiosaston kuopus (en laske tässä vielä Rahimia mukaan) ja AHL-tulokas on pelannut todella paljon Maxime Fortunusin kanssa vastustajan tehoketjuja vastaan "nollanollaa".

Usein tappiollisessa jaksossa nämä puolustavat puolustajat saavat osakseen miinuksia ja silloin kun koko joukkueen peli kulkee paremmin, nämä saattavat päästä useimmin plussille. Bourdonin suhteen on ollut kuitenkin positiivista se, että vaikka joukkueelle on tehty selvästi enemmän maaleja omaan päähän kuin Moose on tehnyt niitä vastustajan päähän, Bourdonin tehosaldo viimeisistä neljästä pelistä on tähän joukkueen menestykseen nähden hieno +6.

Viimeksi Bourdonin pelatessa NHL:ssä marraskuussa nuo yhdeksän peliä, Vancouverille ei tehty ainuttakaan maalia (ei tasakentin, ei alivoimilla, eikä ylivoimilla) Bourdonin ollessa kentällä. Hän pelasi keskimäärin noin 13 minuuttia pelissä ja sai alivoima-aikaa noin minuutin peliä kohden. Nuorukainen oli jäällä yhteensä noin kaksi tuntia tehokasta aikaa ja tämä kaikki ilman ainuttakaan takaiskua. Visiitti oli siis mielestäni oikein hyvä, kun Canucksille ammuttiin tuossa ajassa kuitenkin yhteensä 18 osumaa.

Hyvän puolustuspelin lisäksi saimme nähdä Bourdonin kuuluisan lämärin Minnesotaa vastaan tässä pelissä. Tuo maali oli samalla Bourdonin ensimmäinen NHL-osuma.

Eli tätä taustaa vasten nyt onkin mielenkiintoista seurata Bourdonin otteita ylhäällä. Itse asetan riman edelliseen visiittiin nähden alas: Bourdonin pitää vaan taas nollata kaikki vastustajat ja tehdä ylivoimalla enemmän maaleja kuin viimeksi, jotta olen tyytyväinen. Muussa tapauksessa alan kritisoimaan HF-tyyliin Canucksia, kun menivät draftaamaan Lucin kesällä 2005.

Hyökkäyskentät ovat saaneet myös uuden muodon. Paniikkinappulaa painettiin V'n puolesta ja Näslundia tarjotaan taas kaksosille, kerrassaan surkea siirto jos minulta kysytään. Maaleja lukuun ottamatta erinomaisesti esiintynyt Pyatt siirtyy Keslerin ja Burrowsin rinnalle jarrukenttään, "kakkonen" on muotoa Raymond-Jaffray-Cooke ja nelonen Cowan-Ritchie-Brown. Linden ja Isbister ottanevat paikan katsomosta.

Pari viivaa näistä:

- Lindenin katsomopaikka on minulle suuri pettymys, mutta tähän on jo totuttu.

- Minäkään en pidä Pyattin siirtämisestä kaksosten viereltä pois. Isokokoinen vääntäjä sopii mielestäni oikein hyvin tuohon paikkaan kahden taitavan pelaajan vierelle.

- Kakkosketju on hurja! Ehkä koko liigan paras. Kaksi farmipelaajaa (vaikka itse fanitankin kumpaakin) ja yksi kolmosketjun ärsyttäjä, joka on tehnyt kaksi maalia viimeisiin 27 peliin. Varo vaan Lecavalier näitä miehiä. Mikäli tuossa paikassa pelaisivat Näslund, Morrison ja vaikka Raymond (tai Grabner), tuolta ketjulta voisi odottaakin jotain. Nyt ei voi odottaa kuin "nollanollaa". Mutta tähänkin on jo totuttu.

- Kolmos- ja nelosketjut ovatkin sitten oikein hyviä - aika lailla sellaisia, mitä minä haluaisinkin Vancouverille (tosin Lindenille pitäisi löytyä vielä paikka jostain).

Varsinaisella peliajalla otetusta voitosta on kulunut lähes kuukausi, ja silloinkin Luongo pelasi nollat Rangersia vastaan. Nyt olisi hyvä aika palata oikeiden voittojen tielle, kun Luongokin on ladannut batterynsa ja on valmiina tuleviin koitoksiin.

Nyt on kyllä pelko puserossa, vaikka tästä olisikin pakko vääntää voitto. Salo, Krajicek, Mitchell ja Bieksa puolustuksesta ulkona...Muu puolustus kokenut isoja muutoksia ja farmin miehiltä kaivataan 20 minuuttia virheetöntä peliä...Mahdollisena pakkiparina Weaver - McIver ja Tampalla mahdollisuus kotijoukkueena heittää lecavalierit näitä sankareita vastaan... Luongo saa pelata suhteellisen pitkän tauon jälkeen uransa parhaimmistoon kuuluvan pelin, mikäli Canucks aikoo edes haastaa Tampan. Ei kovin hyvältä kuulosta.

 

[kausi]

Bourdonista sen verran että hyvin ainakin matsi alkoi kun teki juuri maalin ottelun alkuminuuteilla Burrowsin syötöstä. Harmi kun en voi kuunnella koko matsia.

 

[Chip Whitley]

Nekkuun tuli - jälleen kerran. Nyt on muuten 0-4 saldo konferenssien jumboja, Kingsia sekä Lightningia vastaan. Tässä siis on mennyt 8 mahdollista pistettä sivusuun, ja ei tarvitse katsoa kauas historiaan niin huomaa mitä nämä "heittopussi"-pisteet lopulta merkitsevät...

Pyatt jatkoi jälleen joukkueen parhaimpana hyökkääjänä, Sedinitkin tekivät kiitettävästi töitä mutta illan partneri eväsi kentän potentiaalin maksimoimisen. Näslund siis pelasi jälleen kerran surkean pelin, ja tälläkin kertaa syy on, luonnollisesti, kenttäkavereissa (eihän pelaajassa itsessään ole mitään vikaa koskaan ollut):

"I don't know if it was the fact he hadn't played with them for a while", Vigneault tunnollisesti selitteli. Jos ei ketjukavereiden taso riitä Näslundille toisena iltana, niin toisena iltana Canucksin parhaat hyökkääjät eivät riitä kun kemiat eivät sinä iltana täsmää. Jaa'a, eiköhän ne kortit ole jo katsottu tämänkin asian osalta? Itse olen ainakin saanut tarpeekseni.

Jotain positiivista kuitenkin siinä, että jo kohta puolin päästään nollaamaan Floridan kustannuksella viimeöistä esitystä. Salo ei pelaa, tuskin Krajicekaan, joten samoilla mennään ainakin pakiston osalta. Hyökkäyksessä haluaisin Lindenin Cowanin tilalle neloseen, Cowan ei ole tällä kaudella täyttänyt NHL-pelaajan kriteereitä.

Toinen positiivinen asia on Bieksan paluu jäille. Canucks.comista voi mennä katselemaan videota ensimmäisestä jäätreenistä, ja Provincessakin oli pieni juttu kuntoutuksesta.

 

[Chip Whitley]

Eipäs sitten nollattukaan Bolts-tappiota, vaan otettiin uusi merkintä viime aikojen miinusvoittoiseen tilastoon. Tappio oli ensimmäinen Panthersille vajaaseen kymmeneen vuoteen, ja tiputti samalla Canucksin viimeaikaisen saldon hälyttävään lukemaan 2-8-1. Peliä en itse nähnyt, joten en viitsi lähteä tilastojen perusteella liikaa analysoimaan.

Pakistossa näkyy turhankin selvästi loukkaantumiset, eikä Luongo ole ollut viime aikoina se übergoalie jonka Canucks tarvitsee voittaakseen säännöllisesti. Tähän on varmasti ainakin yksi syy; Bobbyn vaimolla Ginalla on ollut joitain ongelmia raskautensa kanssa, ja viimeöisessä pelissäkin Luongon kannatusjoukot joutuivat vuokraamaan oikein oman aition kun Gina ei rullatuolinsa kanssa pääse normikatsomoon. Toinen ongelma saattaisi olla Louiea vielä vaivaava yläkroppavamma...tuo on tosin vain omaa pohdintaa.

Hyökkäystä on paljon moitittu maalien vähyydestä, mutta joulukuun lopussa Canucks oli vielä voittamaton kun joukkue pystyi kolme maalia ottelussa puristamaan. Nyt tämän heikomman jakson aikana kolmen maalin raja on mennyt monesti rikki, mutta voittoja ei ole irronnut kun omaan päähän on uponnut kiekkoja yli kolmen maalin keskiarvolla per ottelu. Toki hyökkäystä voi kuitenkin osasyynä pitää, sillä paikkoja on ollut enempäänkin.

Nyt tuli muutaman päivän tauko hyvään paikkaan, sillä Canucksin seuraava ottelu on vasta tiistaina Dallasia vastaan. Uskoakseni ainakin Krajicek palaa kokoonpanoon tähän mennessä, Salokin saattanee pelata. Myös Morrison on liittynyt joukkueen vahvuuteen vieraskiertueelle, vieläpä kokonaan ilman kipsiä/rannetukea, mutta on edelleen kuukauden päivät ulkona kokoonpanosta.

Joka tapauksessa, Dallas on kova vastus, ja kerran otteluista Lightningia ja Panthersia vastaan kerättiin vain yksi säälipiste, ei tuohon otteluun voi kovin luottavaisena lähteä. Tästä olisi kuitenkin pakko jotain puristaa, sillä tilanne alkaa oikeasti näyttää huonolta. Tätä menoa ei mene kuin pari ottelua niin olemme .500-joukkue, ja tuo ei riitä playoff-paikkaan.

Toisaalta, jollain sairaalla tavalla nautin tästä tappiokierteestä. Ja kyllä, haluan ehdottomasti playoffeihin, mutta haluan myös nykyiseen top6-hyökkääjistöön selvää muutosta. Toisin sanottuna, haluan Näslundin pois, ja muutaman uuden hyökkääjän tilalle. Näslund on Canucksissa tällä hetkellä niin katsottu ja kulutettu kortti kuin kortti ikinä vain voi edes olla, ja hänestä pitäisi päästä eroon, samalla parantaen tulevaisuutta sekä mahdollisesti myös tämän kauden osakkeita.

Uskon, että Nonis ei tule tekemään mitään mikäli kulkisimme voitosta voittoon, joten tällainen tappioputki tässä vaiheessa on hyvä tapa herätellä hieman joukkueen johtoa. Tosin, tarkemmin ajatellen, tämä saattaa vain tarkoittaa sitä että Nonis yrittää edelleen epätoivoisesti saada Näslundia kulkemaan ja uhraa siihen koko systeemin prospecteineen pickeineen päivineen ja hankkii Sundinin takarajalla. Todellinen kauhuskenaario ainakin minulle.

Ja joku varmasti lukee tuon niin, että kannattaisin "rebuild"-vaihetta tässä välissä. Ei pidä paikkansa, ei missään nimessä. Se, että haluaa vaihtaa yhden jo parhaat päivänsä eläneen hyökkääjäveteraanin "uuteen vereen", ei tarkoita että kyseessä olisi uudelleenrakentamista. Kyseessä olisi enemmänkin joukkueen kilpailukyvyn parantamista niin tälle kuin seuraaville kausillekin.

Uskon myös, että Näslundille löytyisi tästä huolimatta jostain ottajia, hän on kuitenkin todistanut pystyvänsä pelaamaan ihan ok-tasolla (joskin todella harvoin). Ei nimittäin sovi unohtaa että viime kaudella Nagy oli ykköskierroksen varauksen arvoinen, ja Tkachukillakin sai pari kärkivarausta. Tavallaan haluaisin Näslundille myös maisemanvaihdosta ihan miehen omasta näkökulmasta ajateltuna, se saattaisi tehdä jokaiselle osapuolelle hyvää. Kun ajattelee esimerkiksi treidi-ideaa jota pyörittelin mielessäni, treidiä jossa Näslund matkaisi Ottawaan yhdessä maalivahtiprospect Schneiderin kanssa vaihdossa Vermetteen sekä ykköskierroksen varaukseen, mielestäni se auttaisi molempia joukkueita.

Canucks saisi uutta virtaa top6-hyökkääjistöön ja pickin jonka avulla saisi kasvatettua nuorten pelaajien määrää ensi kesänä, tai vaihtoehtoisesti käyttää sitä joukkueen parantamiseen kesällä (treidi tai RFA-tarjous), tai ehkä jopa tämän kauden deadlinella (vaikka en tätä kuviota tuekaan). Ottawa puolestaan saisi kokeneen pelaajan Cup-runiin jolle Sensin pelityyli sopisi paremmin, ja sitä kautta hyvien pelaajien kanssa Nazzy saattaisi saada enemmän virtaa jalkoihinsa.

Mielestäni voitto-voitto tilanne, jossa molemmat joukkueet olisivat parempia tällä kaudella. Mutta silti luulen että Nonis ei tähän tarttuisi, vaan jääräpäisesti hakkaisi päätään seinään ihmetellen mikä siinä on kun Näslundin peli ei kulje, ja toisaalla Vigneault jatkaisi toimivien kenttien pilaamista yrittäen epätoivoisesti saada "kapteenin" kulkemaan.

Summasummarum; haluan ehdottomasti playoffehin, haluan ehdottomasti muutosta top6-hyökkääjistöön (Näslund ulos), uskon että tuo olisi mahdollista toteuttaa, uskon että Canucksista tulisi parempi joukkue tällä kaudella ja tulevaisuudessa tuon ansiosta, mutta epäilen että Nonis tähän lopulta pystyy. En itse asiassa usko että Nonis edes pohtii Näslundin heivaamista vaikka se tekisi joukkueestamme tällä kaudella ja tulevaisuudessa paremman.

---

Editoidaan vielä Moosen viime yön pelistä Hamiltonia vastaan. Takkiin tuli rankkareiden jälkeen 1-2, mutta positiivisiakin uutisia löytyy. Ylempänä sivuttu Cory Schneider valittiin ottelun ykköstähdeksi, ja raporttien mukaan pelasi erinomaisen ottelun. Nyt vain toivotaan että peliaikaa tulee hieman enemmän tulevaisuudessakin, kun kerran GingerGoalie on onnistunut viime aikoina hyvin.

---

Hieman pidempi juttu Bieksan ja Mitchellin luistelusessiosta:

http://canucks.nhl.com/team/app/?service=page&page=NewsPage&articleid=352055

 

[nuck]

Pakistossa näkyy turhankin selvästi loukkaantumiset, eikä Luongo ole ollut viime aikoina se übergoalie jonka Canucks tarvitsee voittaakseen säännöllisesti. Tähän on varmasti ainakin yksi syy; Bobbyn vaimolla Ginalla on ollut joitain ongelmia raskautensa kanssa, ja viimeöisessä pelissäkin Luongon kannatusjoukot joutuivat vuokraamaan oikein oman aition kun Gina ei rullatuolinsa kanssa pääse normikatsomoon. Toinen ongelma saattaisi olla Louiea vielä vaivaava yläkroppavamma...tuo on tosin vain omaa pohdintaa.

Kyllä, aika suurelta osin puolustuksen monien loukkaantumisten ja Luongon normaalia heikompien otteiden johdosta joukkueen suunta on mennyt viime aikoina heikompaan suuntaan. Minulle ei ole tullut tuo Luongon aikaisempi loukkaantuminen mieleen miehen otteita puntaroidessa, mutta voihan se tietenkin mahdollista olla.

Luongo tosin palasi kentille loukkaantumisen jälkeen jo joulukuun 18. päivän pelissä Devilsia vastaan ja pelasi tuolloin nollapelin. Tämän jälkeen Luongo torjui kuusi voittoa kahdeksasta pelistä ja päästi loukkaantumisten jälkeisissä yhdeksässä pelissä taakseen vain 1.5 maalia peliä kohti.

Tämän jälkeen onkin sitten mennyt järjestäen omiin 3+ maalia kaikissa muissa edellisissä 11 pelissä, paitsi Detroitia (3-2 tappio rankuissa) ja St. Louisia (3-2 voitto rankuissa) vastaan. Viimeisten viiden pelin aikana Luongolle on tehty kolme kertaa neljä maalia varsinaisella peliajalla, joten tämä juuri nyt menossa oleva jakso on tämän kauden ylivoimaisesti heikoin.

Hyökkäystä on paljon moitittu maalien vähyydestä, mutta joulukuun lopussa Canucks oli vielä voittamaton kun joukkue pystyi kolme maalia ottelussa puristamaan. Nyt tämän heikomman jakson aikana kolmen maalin raja on mennyt monesti rikki, mutta voittoja ei ole irronnut kun omaan päähän on uponnut kiekkoja yli kolmen maalin keskiarvolla per ottelu. Toki hyökkäystä voi kuitenkin osasyynä pitää, sillä paikkoja on ollut enempäänkin.

Tämähän tässä jaksossa turhauttaa eniten. Eli joukkue on tehnyt hirveän määrän töitä ja onnistunut tekemään maaleja hyvin, mutta pelit on hävitty, kun omiin on mennyt liikaa helppoja. Kentällä on nähty siis epätyypillinen, oman pään virheitä paljon tehnyt Canucks. Aikaisemmin hyökkäys sai suuren osan kritiikistä ja osin syystä, mutta nyt kun hyökkäys on kehittynyt, joukkueen tappiosarakkeeseen on tullut vain lisää merkintöjä. Hyökkäys ei saisi tehdä siis maaleja, jotta pelejä voitaisiin voittaa.

Summasummarum; haluan ehdottomasti playoffehin, haluan ehdottomasti muutosta top6-hyökkääjistöön (Näslund ulos), uskon että tuo olisi mahdollista toteuttaa, uskon että Canucksista tulisi parempi joukkue tällä kaudella ja tulevaisuudessa tuon ansiosta, mutta epäilen että Nonis tähän lopulta pystyy. En itse asiassa usko että Nonis edes pohtii Näslundin heivaamista vaikka se tekisi joukkueestamme tällä kaudella ja tulevaisuudessa paremman.

Kaiken kaikkiaan tämä siirtoehdotus olisi siinä mielessä ihan asiallinen, että Vancouverille ei tekisi ollenkaan pahaa top6 hyökkäyksen muokkaaminen ja tulevaisuuden rakentaminen. Lisäksi Näslund on tuosta to6 joukosta ainoa pelaaja, jolla on liian suuri sopimus tämän hetkisiin esityksiin nähden. Ja vielä kun ajatellaan sitä, että mikäli Canucks ei tule tällä kaudella menestymään, Näslundin kauppaamisella saataisiin nyt edes jotain tulevaisuudessa hyödynnettävää. Kauden jälkeen miehestä tulee RFA-pelaaja ja silloin hänestä ei saa enää mitään.

Mutta ymmärränkö tämän nyt oikein (kun siirtotakarajahankintoihin ei kannata hirveästi kuitenkaan satsata): mielestäsi Vermette > Näslund? Mikäli näin, niin ei todellakaan ole. Tulevaisuuden kannalta katsottuna Vermette olisi parempi sijoitus kuin Näslund, mutta mikäli tämän kauden joukkueeseen halutaan uskoa, niin eipä Näslundista taida saada millään ns. realistiselta kuulostavalta kaupalla pelaajaa, joka parantaisi Vancouveria tällä kaudella.

Pari ajatusta tuosta kauppa-ehdotuksesta (Näslund+Schneider <-> 1:st,08+Vermette):

Ensinnäkään en usko, että Ottawa olisi aivan älyttömän innoissaan Schneiderin suhteen, kun organisaatiosta löytyy periaatteessa Schneiderin tasoinen (tai ainakin hyvin lähelle) maalivahtiprospecti Brian Elliot. Bimghamtonin ykkösenä torjuu lisäksi vain pari kuukautta Schneideria vanhempi Jeff Glass - pari kautta sitten CHL:n ensimmäiseen tähdistöön ja Kanadan nuorten maajoukkueeseen valittu maalivahti. Glassilla on tällä hetkellä AHL:n viidenneksi paras torjuntaprosentti ja entisellä NCAA-tähdellä Elliotilla suunnilleen samanlaiset tilastot mitä Schneiderilla.

Toisekseen Näslundilla on sopimuksessa siirron kieltävä pykälä. Tämä voidaan tietenkin mahdollisesti neuvotella pois (mikäli pelaajalle löydetään hyvä paikka), mutta kuinka todennäköistä on se, että tätä tehtäisiin? Tämä voitaisiin tehdä, mikäli Canucksin tappioputki jatkuisi ja joukkue putoaisi kauas playoff-viivasta, Näslund näkisi mahdollisuutensa Ottawassa (joka on muuten Canucksin tavoin ollut heikko viime peleissä - viimeisten 10 pelin saldo 3-7-0) paremmiksi ja Ottawa kauppaan suostuisi.

Mutta ainakaan tällä hetkellä, jolloin Canucks on vielä mukana playoff-taistelussa, tätä ei varmasti tehdä. Joukkueen kemiaa ei varmasti haluta sotkea nyt kauden lopulla uusilla siirroilla, mikäli tähän joukkueeseen vain löytyy luottoa. Näslund on kuitenkin edelleen joukkueen kapteeni ja vaikka ulospäin voikin näyttää siltä, että hänen ei kuuluisi tätä enää olla, hän on tämä edelleen.

Kysymys: miksi näin, jos Näslund ei tätä ansaitsisi? Kyllä kapteenia voidaan aina vaihtaa, eikä NHL:ssä ole mikään yhdentekevä asia, kuka on virallisesti joukkueen kapteeni. Uskon siis, että Näslundin asema joukkueen sisällä on paljon suurempi, mitä keskustelupalstoilta saa lukea. Mielestäni on vähän erikoista se, kun vuodesta toiseen tietyt kirjoittajat (en tarkoita nyt sinua) ovat kritisoineet Näslundin kapteenin asemaa, mutta kaudesta toiseen Vancouverilla on ollut sama kapteeni. Olisihan siellä ollut vaihtoehtona esimerkiksi Lindenia, mikäli Canucks olisi tarvinnut muutosta.

Pari isoa asiaa on hyvä muistaa ja ottaa huomioon. Tärkein näistä on se, että millainen joukkue Canucks ylipäänsä on. Onko joukkue se viimeisissä 11 pelissä sekaisen oloisena kurvaillut ryhmä, joka häviää lähes joka ilta (viimeisistä 11 pelistä saldo 2-7-2)? Vai onko joukkue se tiivis voittava joukkue, joka pelasi tätä ennen (ilman viime kauden ykköspakkiaan) 29 ottelua saldolla 19-6-4?

Mikäli uskoo tähän ensimmäiseen vaihtoehtoon, ei muuta kuin Näslund kaupaksi ja katseet tulevaisuuteen. Mikäli uskoo puolestaan siihen (kuten minä), että kolmen (tai tämän hetken neljän) avainpakin ja kakkossentterin loukkaantumisilla on ollut suurta merkitystä viime aikojen lamaan, kapteenin pitäminen kuulostaa oikeammalta ratkaisulta.

Toinen iso muistettava asia on se (mikäli nyt ylipäätään luottaa tähän joukkueeseen), että Näslund nosti viime kaudella tasoaan merkittävästi playoffeissa. Mikäli uskoo tähän joukkueeseen, viime kauden playoffien parasta hyökkäyspään pelaajaa ei kannata lähteä kauppaamaan, vaikka sillä tulevaisuutta saisikin. Eli kun seurajohto on kasannut tätä joukkuetta ja tehnyt pitkään töitä saadakseen voittavan joukkueen kasaan, niin kärkipäästä ei kannata lähteä tekemään pelaajakauppoja nyt kauden lopulla, mikäli luottaa tähän porukkaan.

***

Viime kesän Canucksin seitsemännen kierroksen varaus Dan Gendur valittiin WHL:n kuukauden pelaajaksi. Everettin pelaaja teki kuukauden 14 pelissä 10+16=26 pistettä ja merkkautti lisäksi +9 tehosaldon.

***

Dave Nonis kävi Ruotsissa parin päivän matkalla. Medialle antamien tietojen mukaan Nonis kävi scouttaamassa Fabian Brunnströmiä, mutta ei ollut tämän esityksiin yhdessä ottelussa kovin innostuneen oloinen:

"Well, he wasn't nearly the best player on the ice, if that's what you are asking," he said. "It wasn't a very good hockey game."