Ei hän ole kuuden miljoonan pelaaja ja onhan hän nykyisin melko kaukana parhaista päivistään, mutta ei hän ole kyllä nykyisiltä kokonaispeli-taidoiltaan missään nimessä mikään miljoonan taalan marjan poimiakaan tai kaksosten mailapoika. Hän ei ole ketjussa dominoiva pelaaja siitä syystä, että kaksosten ketjussa tätä ei vaan pysty olemaan ja hänen pelityylinsä ei istu tuohon paikkaan kaikkein parhaimmalla tavalla.
No joo, ehkä miljoona olisi liian vähän, mutta mielestäni kuitenkin sopiva luku kun ottaa huomioon kuinka reilusti hän on saanut ylimääräistä viime kausilla. Bieksan kohdallahan toimittiin päinvastoin - hän sai 750k allekirjoitusbonarin koska pelasi viime kauden (ja vielä tämänkin kauden) selvästi alipalkattuna.
Ja mitä tulee Näslundin mahdolliseen dominoimiseen, ne päivät ovat ohi, ihan sama vaikka mies pelaisi missä ketjussa tahansa. Tilastoista saisi väännettyä vaikka mitä tähän väliin, mutta jätän ne kuitenkin tekemättä, ja keskityn enemmän Näslundin peliesityksiin, peli-ilmeeseen.
Ymmärrän sen erittäin hyvin että pelaaja vanhenee, ja että jalat eivät yksinkertaisesti liiku enää niin kovaan tahtiin, eikä meno ole enää niin lennokasta. Tämä käy kaikille jossain vaiheessa uraa, joillekin nopeammin kuin toisille (vertaa vaikka Alfredssonia ja Näslundia, tai vaikkapa Modanoa ja Lindenia). Näslundille on luonnollisesti näin käynyt, ja onkin varmaan kaikille Canucksin pelejä työsulun jälkeen nähneillä selvää että Markus on menettänyt sen "ekstra-jumpin", jonka ansiosta hän aikoinaan pääsi hyville maalintekosektoreille käyttämään yhdessä vaiheessa NHL'n parasta rannelaukaustaan.
Tuossa yllä olevassa skenaariossa ei haitannut ollenkaan että kentän oikeana laiturina oli Bertuzzin tasoinen pelaaja, joka teki tilaa hyökkäyspäädyssä vielä enemmän Näslundin käyttöön. Ja tuohon siis vielä yhdistettynä Näslundin silloiset omat avut sekä Crown hyökkäävä systeemi, en ollenkaan ihmettele että molemmat olivat kaudessa sadan pisteen pelaajia.
Nyt on kuitenkin tilanne päivittynyt siihen pisteeseen, että Canucks pelaa puolustavammin, Bertuzzi on kuin varjo entisestään ja poissa Canucksista, sekä Näslund on kuin varjo entisestään, joskin pelaa vielä Vancouverissa. Nämä kaikki yhdistettynä ovat syöneet Näslundin tehoja. Ymmärrän tuon täysin, ja ymmärrän myös Nonisin päätöksen sainata Näslundin tähän (nyt kalliiseen) sopimukseen; jos hän ei olisi sitä tuolloin tehnyt, 100% ihmisistä olisi pitänyt sitä vääränä päätöksenä.
Mitä en kuitenkaan voi ymmärtää, on Näslundin "perseily". Ihmiset ovat valittaneet (mm. HF'lla) kuinka Näslund on ollut tällä kaudella epätasainen, mutta itse olen tässä kohtaa eri mieltä. Mielestäni Näslund on ollut tällä kaudella tasaisesti huono, ja kauden normaalista poikkeava kohta tapahtui marraskuun alussa kun hänet istutettiin kaksosten kenttään, ja maalihanat aukesivat. Ja ennen kaikkea, tällöin Näslundin pelissä ei ollut nähtävissä tuota "perseilyä", vaan hän oikeasti yritti kentällä jotain.
Oli nähtävissä sitä samaa paloa jota nähtiin viime vuoden playoff-sarjassa Ducksia vastaan, sitä Näslundia joka ei halua ampua itseään päähän ja poistua pukuhuoneeseen samantien kun saa kiekon itselleen keskialueella, sitä Näslundia joka ei häpeä itseään katsojien edessä, sitä Näslundia joka ei välttele jokaista kontaktitilannetta kuin hetero lontoolaismies George Michaelia ilta-aikaan puistossa.
Ymmärrän täysin että Näslund on kaukana pre-lockout -tasostaan, enkä ole niin vajaa, että odottaisin häneltä samoja otteita vaikka palkka sitä olettaisikin. Se ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista. Mutta Näslund on todistanut pystyvänsä olemaan edelleen suhteellisen tärkeä hyökkääjä tälle joukkueelle, mahdollisesti neljänneksi tai viidenneksi tärkein, mutta tätä ei ole näkynyt sitten marraskuun alun ja Ducks-sarjan. Ja edes tätä yritystä odottaisin "kapteeniltamme", pelaajalta ja roolilta jonka olisi tarkoitus näyttää mallia nuoremmille.
Mielestäni näissä molemmissa jaksoissa suurin ero Näslundin pelissä oli yksinkertaisesti työnteko, halu mennä kulmiin, halu ottaa muutama isku vastaan jos siitä hyvästä saa rakennettua maalipaikan. On luonnollista että Näslundilla kesti hetken tuttua uuteen systeemiin ja uusiin joukkuekavereihin, ja myös siihen tärkeään pointtiin joka monelta unohtuu; siihen, että nykyään Näslundin on itse asiassa pakko tehdä töitä päästäkseen maalipaikkaan. Näillä ketjukavereilla, ja noilla jaloilla, se ei ole enää mikään itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitäisi tehdä töitä.
Ja koska Näslund on todistanut pystyvänsä tähän muutamaan otteeseen, en vain yksinkertaisesti pysty suodattamaan sitä kuinka "kapteenimme" perseilee 90% kaudesta tekemättä sitä, mitä nykyään häneltä vaaditaan menestykseen. Tuo rankkari Islandersia vastaan kuvasti täydellisesti Näslundin tämän hetkisen henkisen ja fyysisen tason, ja saattoi jopa olla säälittävin yritys Canucksin rangaistuslaukaus-historiassa (kakkospaikalla Näslundin viime kauden yritys jossa ei saanut edes kiekkoa mukaan keskiympyrästä).
NHL'ssä on monia veteraani-pelaajia jotka saavat vanhoista sopimuksista tämän hetkiseen tasoon nähden ylimääräistä palkkaa. Bostonin Glen Murray yhtenä esimerkkinä; hän sentään yrittää joka vaihdossa, menee lähes joka vaihdossa sen mitä hitaista jaloista vaan pääsee. Ja kyllä, sitä ei ole mitenkään ilo katsoa, ja lähes kaikki Bruins-fanit haluavat miehen ulos kokoonpanosta, mutta hänellä sentään on yritystä.
Jotain, mitä kuuden miljoonan kapteenilta voisi odottaa. Useammin kuin joka kymmenes ilta.
---
Muutamia random-ajatuksia viime aikaisista tapahtumista:
- Luongon jääminen pois All-Star-skebelistä oli ainoa, ja oikea päätös. En olisi halunnut Luongoa sinne vaikka hänen vaimonsa ei olisi raskaana, tai vaikka otteluohjelmamme olisi tuota turhaa peliä kohtaan mukavampi. Henrikin pääsemien, mutta taasen Danielin jääminen ulos, menee ehdottomasti sarjaan "loistavat päätökset NHL'n historiassa". Allekirjoittanut toivoo todella, että Hank jättää tuon scheissen kokonaan väliin.
- Itse pidän Beechin hankinnasta. Hän on kuitenkin entinen korkea ykköskierroksen varaus (potentiaalia siis saattaa jossain vielä olla), AHL'ssä mies on PPG-pelaaja, kokoa löytyy kiitettävästi, ja tietääkseni myös fyysisyyttäkin jonkun verran. Luistelua ei ole mitenkään täysin dumpattu, taidotkin ovat keskivertoa paremmat, joten minulla on joitain odotuksia Beechia kohtaan.
Kenties se suurin plussa tässä on kuitenkin se, että Beechista ei Nonisin tarvinnut maksaa mitään. Ja toki myös sekin, että Beech on sentteri, toisin kuin esimerkiksi Jaffray. Myös hyvä aloittaja, joita ei ole koskaan liikaa. Jos en väärin muista, niin Beechilla on vain kaksi suhteellisen täyttä kautta "isossa liigassa", joten en takoisi häntä lattian alle, ainakaan vielä. Pikkulinnut kertoivat, että Beech olisi ollut nuorempana viinaksiin menevää lajia, joten toiveissa olisi että tämä olisi jäänyt taakse. Tehot Columbuksessa tällä kaudella vaikuttavat hyviltä, joten katsotaan mielenkiinnolla mitä hän joukkueelle tarjoaa.
B.C.-lähtöinen ja ilmainen, voittaa se aina smolinskit ja toisen kierroksen varaukset.
- Canucks pysyy Aquilinin perheen omistuksessa. Kauan jatkunut vääntö saatiin vihdoin päätökseen, ja näin ollen nuorena parkkipaikkoja Coliseumin otteluihin myynyt paikallinen omistajaperhe jatkaa ruorissa. Tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia.