Vancouver Canucks 2007-08

[nuck]

Minä ymmärsin Nonisin pakolla tekemät liikkeet pari vuotta sitten (05/06), vaikka en liputtanutkaan niiden puolesta - en ennen deadlinea, enkä varsinkaan sen jälkeen.

Minä liputin ennen deadlinea siinä mielessä, että Carney oli ollut pitkään sellainen puolustaja, jonka olisin halunnut Vancouveriin ja tämä toive toteutui. Weinrich oli puolestaan joutunut pelaamaan tuolloin heikossa St. Louisissa kolmen eniten pelanneen puolustajan joukossa ja hän toi myös kokemusta, jonka vuoksi hän vaikutti järkevältä hankinnalta. Mutta tosiasiassa kaksikosta ei olisi tietenkään pitänyt maksaa niitä kahta kakkoskierroksen varausta.

Jotain tuossa paikassa oli kuitenkin vain pakko tehdä. Siitä se meteli vasta olisikin syntynyt, jos Nonis olisi seissyt tuossa tilanteessa kädet suorina ja Canucks olisi jäänyt playoffien ulkopuolelle. Suuren enemmistön mielestä nuo hankinnat vaikuttivat muuten siirtojen aikaan järkeviltä ratkaisuilta. Esimerkiksi Canuckscentralin äänestyksessä (noin 120 äänestäjää) Nonisin hankinnat saivat kiitettävän arvosanan noin 95%:sti. Jos sama äänestys olisi tehty jälkeenpäin, äänet olisivat menneet takuuvarmasti toisinpäin.

Viime kauden liikkeitä en taasen jaksanut oikein edes ymmärtää, saatikka sitten kannattaa. Sopelin saapuminen takaisin Vancouveriin aiheutti pienimuotoisen ilopyrähdyksen, mutta siihen se allekirjoittaneen osalta sitten jäikin.

Minulla ilo meni enemmänkin toisinpäin. Smokea pidin jälleen kokemuksen ja kahden suunnan pelin (sopivuus Vigneaultin systeemiin) vuoksi hyvänä hankintana Keslerin loukkaantumisen vuoksi ja uskoin hänestä saatavan juuri kokemuksen kautta apuja playoffeihin. Sopel ei niin suuria tunteita herättänyt, vaikka vanha Canucks-pakki onkin. Lähinnä tämä johtui siitä, että tuohon aikaan Canucksin puolustus kesti kyllä hyvin (kiitos All-Stars-pakki Fitzpatrickin) ilman lisähankintoja.

Paljon mieluummin katsoisin tällä hetkellä esimerkiksi Mölleriä WJC'ssa kuin Smolinskia Montrealissa. Ja turha sanoa että "olisitko mieluummin sitten tippunut ensimmäisellä kierroksella ja varannut kakkoskierroksella paremman junnun", sillä ei se Smolinski noin tärkeä ollut.

En tietenkään sano noin, sillä ei yksi pelaaja nosta joukkuetta porrasta ylöspäin ja totta kai minäkin katsoisin tällä hetkellä Mölleriä ennemmin kuin Smokea Montrealissa (ei tosin ole edes pelannut vähään aikaan).

Mutta kun Vancouverilta puuttui loukkaantumisen vuoksi tärkeä puolustava sentteri vielä siirtotakarajalla (ja hänen tiedettiin olevan sivussa vielä pidempään), joukkue oli noussut kevätkaudella playoffien "mustaksi hevoseksi" ja yksi lisäloukkaantuminen keskelle kauden lopussa olisi voinut pilata joukkueen viimeiset mahdollisuudet (siis loistavan kevään), niin mielestäni tuolloin oli taas paikallaan satsata.

Näin jälkeenpäin tuostakin on hyvin helppo sanoa tosin se, että Nonis teki taas tyhmästi kun lähti tuohon rental-meininkiin mukaan. Toisaalta itsehän oli kaupoilla ylimääräiset varauksensa hankkinut ja ehkä näissä oli tarkoituksena juuri se, että kireän palkkatilanteen joukkue pystyy tekemään pari lisähankintaa sitten, kun on näille mahdollisuus (harva joukkue kauppaa avainpelaajiaan esimerkiksi joulukuussa, joten tämä siirtotakarajan aika on luonnollinen aika kaupoille, vaikka aika myöhään tuleekin).

Siirtotakaraja-hankinnat ovat yliarvostettuja, sillä pelaajat jotka ovat vapaana eivät lähes tulkoon koskaan ole "gamebreaker" -luokkaa. 30 maalin mies Guerin oli lähes sellainen (minun deadline-mittapuulla) yhdessä rampa-Fopan kanssa viime kaudella, ja tulokset Sharksissa sekä Predsissa tiedetään.

Tästä yliarvostuksesta olen osin samaa mieltä. Siirtotakaraja-hankinnat ovat useimmissa tapauksissa koituneet vääriksi, kun vain yksi joukkue voi lopulta mestaruuden voittaa ja vain harva rental-apu on lopulta onnistunut hyvin.

Toisaalta siirtotakarajalla joukkueet voivat ns. vahvistaa vahvoja alueita lisää (esimerkiksi Burken hankkima May) tai varmistaa sen, että yksi loukkaantuminen muutenkin loukkaantumisten vuoksi arkaan paikkaan (Nonisin hankinnat kahden edellisen kauden aikana puolustukseen ja keskelle) ei sotke kuvioita ihan mahdottomiksi. Sitten on vielä se perinteinen tapa, jossa joukkue voi yrittää todella isoa kalaa, joka veisi ryhmän tappiin asti (näistä ei ole toistaiseksi kuin negatiivia muistoja ympäri liigan - pelaajan täydellinen sopeutuminen uuteen systeemiin ja uuteen joukkueeseen ei ole nopea tapahtuma).

Minäkin olen tuskaillut monta kertaa Nonisin ja tätä ennen Burken aikana, kun kaksikko on laittanut toisen kierroksen varauksia oikein urakalla pois (Burke onnistui laittamaan myös ensimmäisen kierroksen varauksen R.J. Umbergerin). Canucksin prospect- ja nuorten pelaajien osastot olisivat tällä hetkellä varmasti ihan erilaiset, mikäli näitä loppukauden lainoja ei oltaisi tehty näin paljon. Tässä mielessä ymmärrän mielipiteesi täysin.

Toisaalta viime kauden aikana joku myös tilastoja rakastava kiekkofani oli laskenut Canucksin HF:lla (olisiko ollut vuodesta 1990 lähtien), kuinka moni toisen kierroksen varaus koko NHL:ssä on lopulta onnistunut edes niin hyvin, että tämä on pelannut 50 NHL-peliä. Näitä ei kovin suurta prosenttia ollut (muistini mukaan noin 8-9% kaikista toisen kierroksen varauksista). Eli tässä mielessä nämä varaukset eivät ole ainakaan niin tärkeitä, mitä minä olen joskus kuvitellut. Toisaalta ilman varauksia varsinkin nykypäivän NHL:ssä on vaikea luoda pitkäkestoista menestystä.

En tiedä oikein varmaksi, mikä oma kantani näihin rental-pelaajiin on taas tällä hetkellä. Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että jokavuotinen tilanne siirtotakarajalla ratkaisee lopulta kaiken. Mikäli tilanne tuolloin on samanlainen, mikä Canucksilla kahden edellisen siirtotakarajan aikana on ollut, että tärkeä pelaaja (tai tärkeitä pelaajia) on sivussa määrittelemättömän ajan loukkaantumisen vuoksi ja joukkueen mahdollisuudet ovat ainakin mustien hevosten luokassa, minä pelaisin. Mikäli mahdollisuudet ovat taas jossain toisaalla tai tärkeimmät pelaajat ovat kunnossa, antaisin olla.

Tätä ei voi tietää. Ei sitä tiedä vaikka joukkue tutuilla pelaajilla, ilman näitä "vahvistuksia", olisikin syttynyt taistoon ja pelannut tiensä playoffeihin.

No, eihän noista koskaan tiedä. Mutta minulla on kyllä vahvat epäilyt siitä, että joukkue jossa Sven Butenschon pelasi loukkaantumisten vuoksi noin 21 minuutin aikoja, Tomas Mojzis kellotti noin 18 minuutin aikoja, vuoden pujottelukeppi Wade Brookbank ylipäänsä pelasi ja ryhmän ykköspakkina oli Bryan Allen, ei ainakaan ollut menossa playoffeihin.

Kyllä, mutta maalien teossa tuon kaksikon mahdollinen pelaaminen ei meitä juurikaan auta. Joukkue on näiden kahden pelaajan myötä playoffeissa parempi kokonaisuudessaan, mutta ei ero viime kauteen ole merkittävä kun katsotaan mahdollisia maalintekijöitä rosterissamme.

Maaleja ei kovin paljoa lisää tulisi, mutta toiveissa olisi tärkeitä maaleja...

Kahden edelliskauden aikana mestaruuden voittanut joukkue on tehnyt playoffeissa keskimäärin noin 2.7 maalia pelissä ja näissä on mukana pirun monta jatkoaikaa. Vancouver ei tehnyt viime kauden playoffeissa kuin 1.75 maalia pelissä, joten tästä on pakko mennä eteenpäin, jotta menestyksestä voisi edes haaveilla.

En kuitenkaan usko, että Canucksin pitäisi mennä tuonne 2.7 maalin keskiarvoon, sillä Luongon, vahvan puolustuksen ja koko joukkueen tiiviin viisikkopelin avulla Canucksilla on hyviä kykyjä kääntää vähämaalisia pelejä voitoiksi. Uskoisinkin, että joku 2.3 maalia pelissä olisi jo maalimääriltään niissä luvuissa, joissa voisi kuvitella enemmän sarjavoittoja.

Se, että Kesler ja Cooke olisivat mukana, nostaa Canucksin maalimääriä tuonne 1.9 maaliin ottelua kohden. Se, että kaksoset eivät ole ottelusarjoissa tiputuksessa, nostaa maalimääriä jonnekin 2.2 paikkeille. Ja lopusta huolehtii sitten puolustuksen pysyminen kunnossa. Lopultahan kyse on yksinkertaisista jutuista...

No vakavasti, mikäli joukkueen ylivoima ottaisi edes pienen eron viime kauden aivan uskomattoman surkeisiin lukuihin, maalimäärät nousisivat jo merkittävästi. Ja tiedän (tai ainakin vakaasti uskon), että vaikka ylivoiman pelaajat ovat samoja kuin vuosi sitten, joukkueella on kykyjä huomattavasti viime kautta parempaan. Ei Canucks yksinkertaisesti voi mennä kahta kautta putkeen 6%:n ylivoimatehoilla playoffeissa.

Ei toki, mutta tässä vaiheessa voisin pistää aika paljon rahaa tuon joukkueen puolesta likoon. Vaikuttaisi siltä että ainoat tappiot joita Detroit kokee on tilastotappioita, tosin onhan Ducks'kin ollut aika kovassa vedossa Niedsin paluun jälkeen. Suosikkeja löytyy kolme kappaletta (Idästä vielä Senators), ja valitettavasti Canucks on tällä hyökkäyksellä vain haastaja (tällä systeemillä ja tällä maalivahdilla tosin hyvän tason haastaja).

Minulle kelpaa tämä haastajan asema oikein hyvin.

Sitä paitsi, jos lasketaan mukaan Vancouverin ja Detroitin ottelut marraskuun alusta lähtien, eli siitä Nashville-pelistä, josta Vancouver alkoi pelaamaan, Canucksin saldon eivät ole ihan merkittävästi heikommat kuin Detroitin:

- Viimeiset 25 ottelua on tuonut Detroitille 18 voittoa. Mukana on kolme rankkuvoittoa ja kaksi rankkutappiota.

- Viimeiset 26 ottelua on tuonut Vancouverille 16 voittoa. Mukana on neljä rankkutappiota ja yksi rankkuvoitto.

Eli käytännössä tämä marginaalinen ero tulee tästä suuresta taitokilpailusta.

Mutta pidetään Detroitia edelleen suosikkina. Onhan heillä selvästi parempi hyökkäys kuin Vancouverilla. Toivotaan sitten playoffeissa, että Luongo ja Canucksin puolustus turhauttaa kiekollisesti taitavammat joukkueet.

 

[Chip Whitley]

En tiedä oikein varmaksi, mikä oma kantani näihin rental-pelaajiin on taas tällä hetkellä. Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että jokavuotinen tilanne siirtotakarajalla ratkaisee lopulta kaiken. Mikäli tilanne tuolloin on samanlainen, mikä Canucksilla kahden edellisen siirtotakarajan aikana on ollut, että tärkeä pelaaja (tai tärkeitä pelaajia) on sivussa määrittelemättömän ajan loukkaantumisen vuoksi ja joukkueen mahdollisuudet ovat ainakin mustien hevosten luokassa, minä pelaisin. Mikäli mahdollisuudet ovat taas jossain toisaalla tai tärkeimmät pelaajat ovat kunnossa, antaisin olla.

Hyviä pointteja, itsekin muistelin jotain tuollaista kakkoskierrosten varausten osumatarkkuutta. Eihän se hyvä ole, Canucksin oma tarkkuus varmaan jossain 3%-5% välillä, mutta eipä nuo siirtotakarajahankinnatkaan kovemmalla prosentilla ole osuneet.

Joka tapauksessa, oma mielipiteeni on se, että takarajalla ei kannata tehdä mitään. Nämä ns. "paniikkisiirrot" menevät reisille poikkeuksetta, hintakin on vielä älytön. Ja harvemmin nuo "vahvistussiirrotkaan" toimivat. Mahdollisten loukkaantumisten sattuessa tähtipelaajille kausi on käytännössä ohitse - ei ole mitään järkeä hankkia näille korvaajia, sillä siihen menisi kaikki varaukset, varausvuorot ja osa nykyisestä rosteristakin. Jos loukkaantumisia sattuu puolestaan ei-niin-tähtipelaajille, mielestäni kannattaisi vain mennä eteenpäin sillä jota omasta organisaatiosta löytyy, sillä tuon ruudun täyttää farmistakin jokin pelaaja, ei luultavasti niin tasokas, mutta ei se ero näihin smolinskeihin mikään ratkaiseva ole.

Ja tietenkin minäkin tekisin mielestäni hyvän kaupan siirtotakarajalla jos sellainen tulisi eteen, mutta näin ei vain käy.

 

[nuck]

Mahdollisten loukkaantumisten sattuessa tähtipelaajille kausi on käytännössä ohitse - ei ole mitään järkeä hankkia näille korvaajia, sillä siihen menisi kaikki varaukset, varausvuorot ja osa nykyisestä rosteristakin. Jos loukkaantumisia sattuu puolestaan ei-niin-tähtipelaajille, mielestäni kannattaisi vain mennä eteenpäin sillä jota omasta organisaatiosta löytyy, sillä tuon ruudun täyttää farmistakin jokin pelaaja, ei luultavasti niin tasokas, mutta ei se ero näihin smolinskeihin mikään ratkaiseva ole.

Tähtipelaajista olen samaa mieltä. Esimerkiksi Canucksin olisi ihan turha lähteä hakemaan vain yhden kauden vuoksi esimerkiksi Luongon paikkaajaa kaupalla. Tuossa kaupassa joutuisi luopumaan väistämättä ihan liian suuresta osasta joukkuetta tai sen tulevaisuutta ja menestys kaupan jälkeen olisi kaikkea muuta kuin varmaa.

Sen sijaan noista täsmähankinnoista muualle kokoonpanoon... niin, niistä Nonis, Tambellini ja ehkä Vigneaultkin kävivät varmasti mielipiteiden vaihtoa viime kaudellakin. Tuolloin tuloksena oli ilmeisesti se, että farmipaikkaajilta ei löydy riittävää kokemusta ja sopivuutta tuolloiseen tilanteeseen ja tämän vuoksi joukkue vahvistui kahdella kokeneella pelaajalla.

Eli Vancouverin tilanne siirtotakarajalla ratkaisi viime kaudella näiden varausten käytön järkevyyden. Mikäli farmista olisi löytynyt toinen "bryansmolinski" tai joukkue olisi ollut terve, näitä varauksia ei varmasti oltaisi viljelty. Mielestäni tässä asiassa pitääkin toimia näin, eli mitään kiveen hakattua kaavaa näistä varausten käyttämisistä tai käyttämättä jättämisistä ei voi olla, vaan tilannetta pitää katsoa aina kyseisenä ajankohtana erikseen.

Siis tässä pitää ottaa mahdollisesti myös se riski, että kaupassa hävitään pitkässä juoksussa, ellei joukkue satu voittamaan mestaruutta (mikä on epätodennäköistä kaikille joukkueille, kun 16 joukkuetta pelaavat vastakkain). Ei kyse kuitenkaan ollut viime kesänäkään "kuin" toisen kierroksen varauksista. Ensimmäisen kierroksen varauksella pitäisi saada jo sitten jotain vähän pitkäikäisempää (kuten San Josen nappaama Rivet tms.).

 

[Mr. Smith]

Manitoba otti viime yönä 4-2 voiton Lake Eriestä ja vankisti asemaansa divisioonansa kakkosena. Grabner ollut melkoisessa liekissä viimeisissä peleissä ja jatkoi nyt maaliputkeaan neljänteen otteluun. Grabner on hienosti parantamassa maalisaldoaan kuukausittain; lokakuu 2, marraskuu 3, joulukuu 5...

Jos Grabnerilla kulkee niin samaa ei voi sanoa toisesta tulokkaasta, Juraj Simekistä. Simek aloitti kohtuu hyvin, mutta nyt maaliton putki on kestänyt marraskuun kolmannesta päivästä tähän asti. Ensimmäisissä 13 ottelussa Simek teki 3+6 tehot ja +5, jälkimmäisissä 13 ottelussa tehot ovat olleet 0+0 ja -7.

Raymondin ja Jaffreyn ollessa poissa Manitoban pistepörssin kärjessä ovat tällä hetkellä Genoway (24 pistettä), Moran (23) ja Grabner (22).

 

[Chip Whitley]

Grabner ollut melkoisessa liekissä viimeisissä peleissä ja jatkoi nyt maaliputkeaan neljänteen otteluun. Grabner on hienosti parantamassa maalisaldoaan kuukausittain; lokakuu 2, marraskuu 3, joulukuu 5...

Grabnerin koko alkukauden pelistä antaa jotain osviittaa se, että hän johtaa tällä hetkellä Moosen sisäistä maalipörssiä, sekä on koko AHL'n tulokkaiden maalipörssissä viiden parhaan joukossa. Toki Manitoban johtavat pelaajat (esim. Jaffray, Raymond, Genoway, Balej) ovat menettäneet suuren määrän pelejä, mutta kyllä Grabner on loppuen lopuksi hyvin pelannut. Grabner on sentään Moosen nuorin, ikäluokan -87-pelaaja, ja noussut avainpelaajan rooliin nyt kun Moosen riveistä on monta kaveria ulkona. Positiivista myös juuri tuo, että maalimäärä on kasvanut mitä pidemmälle ollaan kautta menty. On siis lupa odottaa entistä enemmän tehoja kauden edetessä. Olen erittäin tyytyväinen mikäli 25 maalin raja menee rikki.

Simek aloitti kohtuu hyvin, mutta nyt maaliton putki on kestänyt marraskuun kolmannesta päivästä tähän asti. Ensimmäisissä 13 ottelussa Simek teki 3+6 tehot ja +5, jälkimmäisissä 13 ottelussa tehot ovat olleet 0+0 ja -7.

Itse olen saanut kuvan, että Simek on pelannut hyökkäyspäähän aina hyvin kun on saanut vain peliaikaa, ja on luonut kiekollisena hyvin tilanteita. Tuo peliajan vähyys onkin sitten ollut ongelma, tosin ymmärrettävä ongelma, koska Simek on vielä ilman kiekkoa puolustussuuntaan pelattaessa raakile. Joka tapauksessa, tuon osa-alueen pitäisi kokemuksen myötä parantua, ja kerran offensiiviset taidot ovat paremmin kuin hyvin hallussa, tästäkin voi tulla jotain hyvää.

---

Canucksin loukkaantumistilanteesta sen verran päivitystä, että Öhlundin "niskakipu" on nyt oikeastaan varmistunut aivotärähdykseksi. Hän on aloittanut kuntopyörän polkemisen, mutta ei pelaa vielä tänä yönä Ragsia vastaan. Bieksa puolestaan on vielä kaukana paluusta vaikka onkin aloittanut kuivatreenit suuremmilla painoilla, hieman etuajassa mitä alun perin suunniteltiin. Cowan ei ole myöskään vielä lähellä paluuta, itse tosin pitäisin mieluummin Mike Brownin kokoonpanossa vaikka Cowan olisikin terveenä.

Canucksin yleisilmeestä lyhyesti; olemme tippuneet tehdyissä maaleissa sijalle 19 (2.6 per peli). Jos Devils-peliä ei lasketa mukaan, viimeiset ottelut Canucks on tehnyt maaleja reilusti alle kaksi per ottelu. Viime kaudella loppulukemaksi jäi 2.65 per peli, ja joulun jälkeen olimme lähellä kolmea maalia pelissä. Näinköhän Morrisonin menetys onkin suurempi takaisku mitä suurin osa faneista ymmärtääkään?

Yöllä siis vastassa Rangers, joka ei ole Vancouverissa 2000-luvulla ottelua voittanut. Avery on jo itkenyt mediassa Cookesta, haukkunut pelkuriksi joka ei tappele (oh the irony!), joten kaipa tästä pelistä saada jotain tunnetta revittyä irti. Siitä huolimatta että joukkueet ovat viime vuosina kohdanneet niin usein, että mielenkiinto alkaa vähitellen jo lopahtaa.

 

[Mr. Smith]

Yöllä siis vastassa Rangers, joka ei ole Vancouverissa 2000-luvulla ottelua voittanut. Avery on jo itkenyt mediassa Cookesta, haukkunut pelkuriksi joka ei tappele (oh the irony!), joten kaipa tästä pelistä saada jotain tunnetta revittyä irti.

Eipä voittanut Rangers tälläkään kertaan - siitä piti Luongo huolen. Brown ja Hollweg ottivat yhteen heti alussa, sen jälkeen olikin hiljaista sillä rintamalla. Avery kunnostui ainoastaan ottamalla miinukset kummastakin tasakentällisin tehdystä maalista.

Vancouverin maalit tekijät Kesler, D.Sedin ja Jaffrey (PPG). Jaffrey ja Raymond saivat kumpikin noin 5 minuuttia yv-aikaa, joten hyvin nämä "AHL-kaverit" saavat luottoa tällä hetkellä. Tosin se kyllä kuvastaa Vancouverin tilannetta - ei ole liikaa käsiä hyökkäyksessä. Loput yv-hyökkijät ovat sitten Sedinit, Naslund ja Pyatt. Viivassa sitten olivat Krajicek, Salo, Edler ja Mitchell/Ritchie??.

Vancouverin taklaajat ovat maalintekijöiden kanssa myös hivenen hakusessa. Brown taklasi vähällä peliajalla 3 kertaa, Cooke 2 kertaa ja loput yhteensä 3 kertaa. Tosin turha tästäkään on liikaa valittaa, kun ottelu voitetaan 3-0...

 

[nuck]

Grabnerin koko alkukauden pelistä antaa jotain osviittaa se, että hän johtaa tällä hetkellä Moosen sisäistä maalipörssiä, sekä on koko AHL'n tulokkaiden maalipörssissä viiden parhaan joukossa...Olen erittäin tyytyväinen mikäli 25 maalin raja menee rikki.

Kieltämättä Grabnerin otteet ovat olleet hienoja Moosessa ja tällä vauhdilla voidaan tosiaan odottaa tuota 25 maalia. Nämä maalimäärät olisivat oikein hyviä tulokaskauttaan Arnielin systeemeillä Moosessa pelaavalta parikymppiseltä hyökkääjältä. Oma loppukauden toiveeni Grabneria kohtaan on se, että hän pysyisi terveenä ja saisi näyttöpaikan yhdessä tai parissa NHL-ottelussa. Näillä nykyisillä näytöillä tämä toive ei liene kaukana.

Cowan ei ole myöskään vielä lähellä paluuta, itse tosin pitäisin mieluummin Mike Brownin kokoonpanossa vaikka Cowan olisikin terveenä.

Minä ottaisin puolestani mielummin sen viime kaudella pelanneen Cowanin. Pitää kuitenkin antaa tunnustusta Brownille; hän on ylittänyt omia odotuksia toistaiseksi pelaamissaan otteluissa, eikä Cowania ole tullut niin ikävä, mitä vielä loukkaantumishetkellä ajattelin.

Canucksin yleisilmeestä lyhyesti; olemme tippuneet tehdyissä maaleissa sijalle 19 (2.6 per peli). Jos Devils-peliä ei lasketa mukaan, viimeiset ottelut Canucks on tehnyt maaleja reilusti alle kaksi per ottelu. Viime kaudella loppulukemaksi jäi 2.65 per peli, ja joulun jälkeen olimme lähellä kolmea maalia pelissä. Näinköhän Morrisonin menetys onkin suurempi takaisku mitä suurin osa faneista ymmärtääkään?

Miksi tuon Devils-pelin maaleja ei pitäisi laskea viime aikojen maalimääriin mukaan? Otetaanko tässä laskussa samalla myös Calgary-ottelun viisi maalia pois laskuista? No, oli miten oli, isossa kuvassa Vancouverilla on ollut Morrisonin loukkaantumisen jälkeen maalinteon kanssa ongelmia oikeastaan pelkästään niissä peleissä, jotka on pelattu toisena peräkkäisenä iltana.

Vancouver on Läntisen konferenssin joukkueista ainoa, joka on pelannut viimeisten 11 ottelun aikana kolme kertaa ottelun toisena peräkkäisenä iltana. Kaikki kolme peliä ovat olleet vielä vieraspelejä. Näissä kolmessa pelissä Canucks on yrittänyt ottaa väsyneenä pisteitä lähes pelkällä puolustamisella ja maaleja joukkue on tehnyt näissä kolmessa pelissä yhteensä vain neljä.

Mikäli me laskemme nyt nämä Devils-pelin viisi maalia mukaan ja otamme puolestaan pois nämä kolme vieraissa pelattua puolustus-taistelua, Canucks on tehnyt Morrisonin loukkaantumisen jälkeen 2.9 maalia ottelussa. Nämä maalimäärät tässä kahdeksan pelin jaksossa ovat jo kohtuullisen hyviä.

Silloin, kun Morrison oli vielä terveiden kirjoissa ja pelasi, Canucks teki viimeisissä 11 Morrisonin pelaamassa pelissä keskimäärin 2.6 maalia pelissä. Nyt kun Morrison on ollut sivussa, Canucks on tehnyt yhteensä 11 pelissä keskimäärin 2.45 maalia ja tosiaan ilman näitä kolmea peräkkäisenä iltana pelattua peliä 2.9 maalia pelissä.

Ero Morrisonin kanssa ja ilman (vaikka otetaan nämä kolme mainittua peliä mukaan laskuihin) on niin pieni, että tämä Morrisonin loukkaantuminen ei ainakaan tässä vaiheessa keinuta vielä venettä mihinkään. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että yhä edelleen Canucks kaipaa lisäapuja hyökkäykseen (kuten aika moni muukin joukkue), mutta tilanne ei ole ainakaan tällä hetkellä kuitenkaan niin hälyttävä, mitä jotkut faneista voisivat ajatella.

Tärkeintä joukkueen suunnassa on kuitenkin edelleen (ja tulee olemaan jatkossakin) se, että Canucks on pelannut marraskuun ensimmäisen päivän jälkeen yhteensä 28 peliä, joista joukkue on voittanut 18 ja poistunut kaukalosta tappio niskassaan varsinaisella peliajalla vain kuusi kertaa. Sillä, onko joukkue voittanut nämä pelinsä 5-2 vai 2-1, ei ole mitään merkitystä kun sarjasijoituksia, pisteitä tai joukkueiden vahvuuksia lasketaan.

Vancouverin maalit tekijät Kesler, D.Sedin ja Jaffrey (PPG).

Keslerille tuli kauden 10. maali, joten tällä vauhdilla Kesler on menossa 20 maalin kauteen. Tämä olisi hieno rajapyykki tältä erinomaiselta puolustavalta hyökkääjältä. Rangers-pelissä Keslerin päätehtäväksi muodostui viime aikoina liekeissä olleen Ragsin ykkösketjun pitäminen kurissa - ja tämähän onnistui hienosti, kun Canucks piti nollat.

Daniel Sedin teki puolestaan maalin jo neljännessä peräkkäisessä pelissä. Koko kauden maalimäärä on tällä hetkellä 19 maalia, eli Danielilla on hyvät mahdollisuudet rikkoa viime kaudella tehty maaliennätys (36 osumaa). Henrik Sedin jatkoi puolestaan Rangersia vastaan syöttöputkeaan myös neljään peliin. Henrikilla on tällä hetkellä kasassa 34 syöttöä ja näillä hän on NHL:n syöttöpörssissä 5. sijalla ja Läntisessä konferenssissa toisena.

Rangers-pelin tähti oli kuitenkin Luongo, joka otti kauden kuudennen nollansa. Viime kaudella Luongo torjui samat kuusi nollaa, eli hän on tällä kaudella jo kauden puolivälissä samoissa nollalukemissa kuin viime kaudella. Miehen nollaennätys NHL:stä on seitsemän nollapeliä Floridasta kaudelta 2003-04, eli tällä kaudella Robertolla on kaikki mahdollisuudet rikkoa tämä ennätys - samoin kun Vancouverin maalivahtien yhden kauden nollaennätys (Dan Cloutier, seitsemän nollapeliä, kaudelta 2002-03).

Luongo on torjunut muuten jo viisi nollapeliä Vancouverin viimeisissä yhdeksässä kotipelissä. Yksi nollapeli on siis nähty useimmin kuin joka toisessa viime kotipelissä. Tämä kertoo paljon paitsi Luongosta itsestään, mutta myös koko joukkueen hienosti toimivasta puolustuspelistä. Omassa päässä ei jätetä vastustajille juurikaan ylimääräistä tilaa tai hukata miehiä, alivoima on jälleen toimivaa ja maalivahtien on suhteellisen helppo pelata tällaisen puolustuksen takana.

 

[nuck]

Manitoba otti viime yönä 4-2 voiton Lake Eriestä ja vankisti asemaansa divisioonansa kakkosena. Grabner ollut melkoisessa liekissä viimeisissä peleissä ja jatkoi nyt maaliputkeaan neljänteen otteluun. Grabner on hienosti parantamassa maalisaldoaan kuukausittain; lokakuu 2, marraskuu 3, joulukuu 5...

Viime yönä Manitoba nappasi 5-1 kotivoiton Pohjoisen divisioonan heittopussista Rochesterista. Pelin parhaaksi valitulle Grabnerille merkittiin kaksi maalia (ja kolmaskin oli lopussa lähellä), joten nuorukaisen maaliputki jatkui viiteen peliin. Tammikuun kaksi peliä ovat tuoneet toistaiseksi itävaltalaiselle kolme osumaa, joten hyvä maalitahti vain jatkuu.

Moosen muut maalintekijät Rochesteria vastaan olivat Rick Rypien (1+3), nuoret Luc Bourdon ja Juraj Simek sekä veteraani Brad Moran. Ensi yönä joukkueet kohtaavat toistamiseen, joten Manitoballa ja Grabnerilla olisi nyt saumat kasvattaa maalitilejään Amerksin kustannuksella.

 

[Mr. Smith]

Pelin parhaaksi valitulle Grabnerille merkittiin kaksi maalia (ja kolmaskin oli lopussa lähellä), joten nuorukaisen maaliputki jatkui viiteen peliin. Tammikuun kaksi peliä ovat tuoneet toistaiseksi itävaltalaiselle kolme osumaa, joten hyvä maalitahti vain jatkuu.

Kummatkin Grabnerin maalit syötti Milan Gajic. Grabnerin yhteispeli Gajicin kanssa on sujunut todella hienosti. Gajic on tehnyt nyt noissa 5 edellisessä kamppailussa tehot 2+5. Edelliskausien 23 AHL-otteluissa Gajic on tehnyt 6 pistettä. Alkukauden Gajic pelasi Houstonissa tehden 4 ottelussa 0+2 ja nyt hän on pelannut Manitobassa 9 ottelua tehden 8 pistettä.

Gajic on Burnabystä (BC) kotoisin ja pelasi yliopistossa täydet 4 kautta ennen siirtymistä ammattilaisliigoihin. Samassa yliopistossa oli mm Mike Brown kahden kauden ajan. Viimeisellä NCAA-kaudella Gajic teki 39 pistettä 42 ottelussa.

 

[Chip Whitley]

Minä ottaisin puolestani mielummin sen viime kaudella pelanneen Cowanin. Pitää kuitenkin antaa tunnustusta Brownille; hän on ylittänyt omia odotuksia toistaiseksi pelaamissaan otteluissa, eikä Cowania ole tullut niin ikävä, mitä vielä loukkaantumishetkellä ajattelin.

Minäkin ottaisin sen viime kaudella pelanneen Cowanin. Tämän kauden Cowan on kuitenkin ollut todella huono, sen mitä loukkaantumisiltaan ja terveiltä raaputuksilta on päässyt pelaamaan. Luistelu, vielä viime kaudella hänen vahva osa-alue, hävisi kesän aikana täysin. En edes oikein ymmärrä kuinka tuo on mahdollista tuon ikäiselle pelaajalle, mutta näin nyt vain kävi. Ehkä kaksivuotinen sopimus ja (tuolle roolille) suuri palkka teki tepposensa?

Brown'han on pelannut tässä vaiheessa itsensä jo niin syvälle valmennuksen sydämeen, että hänelle tarjottiin ennen Rangers-peliä "oikeaa" numeroaan. Brown luonnollisesti vaihtoi korkean "call-up numeron" #46 uuteen numeroon, joka on hänet NHL'ään tuonut, eli numeroon #13. Itselleni siis ehdottomasti Brown ennen Cowania, en kuitenkaan edellisten kausien perusteella tämän kauden pelipaikkoja jaa. Brownia puoltaa myös se, että hän pystyy voittamaan tappelun aina silloin tällöin. Toisin kuin Cowan.

Tärkeintä joukkueen suunnassa on kuitenkin edelleen (ja tulee olemaan jatkossakin) se, että Canucks on pelannut marraskuun ensimmäisen päivän jälkeen yhteensä 28 peliä, joista joukkue on voittanut 18 ja poistunut kaukalosta tappio niskassaan varsinaisella peliajalla vain kuusi kertaa. Sillä, onko joukkue voittanut nämä pelinsä 5-2 vai 2-1, ei ole mitään merkitystä kun sarjasijoituksia, pisteitä tai joukkueiden vahvuuksia lasketaan.

Ei olekaan, mutta kyllähän nuo suuremmat hyökkäystehot toisivat meille entistä enemmän voittoja, ja näille olisi ehdottomasti käyttöä tiukassa konferenssissamme. Sillä vaikka ansiokkaasti toit meidän "18 voittoa 28 pelissä" -tilaston esille, sarjataulukkoa katsomalla voi hyvin havaita, että ero takana tuleviin joukkueihin on edelleen - kaikista voitoista huolimatta - minimaalinen.

HF'llä joku oli tilastoinut, että otteluissa joissa onnistumme puristamaan vaivaiset kolme (3) maalia, saldomme on 18-0-1. Tämä tilasto kertoo jo jotain siitä tuloksesta jota pystyisimme tekemään, mikäli saisimme jostain apuja hyökkäykseen. Enkä nyt tarkoita rental-pelaajia, vaan pelaajia organisaation sisältä; Daniel Sedin on tehnyt viimeisestä seitsemästätoista maalistamme seitsemän. Muuan "kapteenimme" on tehnyt viimeisessä 20'ssa ottelussa 3 (!) maalia, joista kaksi syntyi jo pelin ratkettua Devilsia vastaan. Ja nuo kaikki tehoilut siis Sedinien kentässä - edes Anson Carter ei tuollaiseen ilotulitukseen kyennyt.

Oletus olisi, että hyökkääjä joka syö niinkin suuren osan kuin 6 miljoonaa budjetista, auttaisi joukkuetta maalien teossa. Canucksilla ei näin kuitenkaan ole, ja kun systeemissä ei ole ketään joka pystyisi tehoilemaan pienillä palkoilla (tyyliin Getzlaf/Perry), on playoffeissa pitkälle eteneminen melko epätodennäköistä.

Miettikää nyt jos meillä olisi ykkösessä kaksoset, ja kakkoskentässä pelaaja (pelaaja Näslundin tilalla, samalla palkalla) joka pystyy piste per peli -vauhtiin, kenties enempääkin. Tämä tarkoittaisi lähes joka pelissä kahta maalia, ja tähän vielä lisättynä pakisto ja ajoittainen kolmos/neloskenttien onnistuminen hyökkäyspäätyyn, mahdollisuudet olisi hyvät mennä aivan tappiin asti. Tämä ei kuitenkaan vielä tällä kaudella ole realismia, ensi kaudella kylläkin, kun Näslundin sopimus loppuu.

---

Ja tosiaan, Grabner on ilmiliekeissä AHL'ssa. Hän on nyt tehnyt viimeisessä viidessä ottelussa 6 maalia, ja noussut kolmanneksi AHL'n tulokkaiden maalintekopörssissä - toinen Grabneria edellä oleva hyökkääjä on vuosiluokkaa -84, ja toinen -85. Grabner siis -87, joten erittäin hyvältä näyttää.

Gajic pelasi alkukauden Kingsissa ollen joukkueensa paras pistemies niin kuin viime kaudellakin, ja pääsi jokin aika sitten vihdoinkin kunnon näyttöpaikkaan AHL'aan. Viime kaudella jo ihmettelin mistä kiikastaa; Gajic pääsi Mooseen kokeilemaan muutaman ottelun ajaksi ja teki lähes PPG-tahdilla tehoja, mutta lähti samantien takaisin ECHL'aan. Tällä hetkellä näyttää että Gajic on tullut AHL'aan jäädäkseen, ja vielä hyvillä tehoilla. Tässäkin esimerkki kuinka kova työ ja kärsivällisyys palkitaan. Ties vaikka hänkin päätyisi lopulta Canucksiin?

 

[nuck]

Minäkin ottaisin sen viime kaudella pelanneen Cowanin. Tämän kauden Cowan on kuitenkin ollut todella huono, sen mitä loukkaantumisiltaan ja terveiltä raaputuksilta on päässyt pelaamaan. Luistelu, vielä viime kaudella hänen vahva osa-alue, hävisi kesän aikana täysin. En edes oikein ymmärrä kuinka tuo on mahdollista tuon ikäiselle pelaajalle, mutta näin nyt vain kävi. Ehkä kaksivuotinen sopimus ja (tuolle roolille) suuri palkka teki tepposensa?

Kirjoitin nimenomaan "viime kaudella pelanneen Cowanin" siitä syystä, että Cowan loukkasi viime kevään playoffeissa polvensa, joutui jättämään Ducks-sarjan- ja koko loppukauden kesken sarjan kolmannessa pelissä, kuntoutti vammaansa kesällä ja loukkaantui heti kauden neljännessä pelissä uudelleen. Näitä taustoja vasten Cowanin vaikea kausi ja kadotettu nopeus ei tullut yllätyksenä.

Väitänkin näkemäni perusteella, että tällä kaudella ei olla nähty vielä kertaakaan Cowania pelaamattomuuden ja loukkaantumisten vuoksi täydessä pelikunnossa. Alkukaudesta hänen peliaikansa oli vaikeista taustoista huolimatta nousevaa ennen loukkaantumista. Viimeisessä pelissään ennen ensimmäistä loukkaantumista Cowan pelasi noin 14 minuuttia - Brownin peliaika on ollut koko ajan noin puolet pienempää suunnilleen samassa roolissa.

Itselleni siis ehdottomasti Brown ennen Cowania, en kuitenkaan edellisten kausien perusteella tämän kauden pelipaikkoja jaa. Brownia puoltaa myös se, että hän pystyy voittamaan tappelun aina silloin tällöin. Toisin kuin Cowan.

En minäkään jaa historia-tilastojen perusteella paikkoja. Vaikka Brown onkin pelannut yllättävän hyvin, hän ei ole kuitenkaan esittänyt roolissaan lähellekään samanlaista peliä mihin Cowan pystyi parhaimmillaan ja mitä häneltä pystyy edelleen odottamaan kunnossa ollessaan. Cowan oli viime kaudella todellinen koko joukkueen ja fanien sytyttäjä, jollainen Brown ei ole vielä ollut.

Viime kauden playoffeissa Cowan pelasi Anaheimia vastaan Canucksin kakkosketjussa ja teki Ducksia vastaan kaksi Vancouverin viidestä ensimmäisestä maalista ennen loukkaantumistaan. Näiden mukana oli se toisen ottelun voittomaali pelin toisella jatkoajalla. Mikäli Brown joskus pystyy samaan (en tarkoita pelkkiä tehoja, vaan kokonaisvaltaista panosta joukkueelle), olen valmis vaihtamaan mielipiteeni enemmän Brownia suosivaksi.

Ei olekaan, mutta kyllähän nuo suuremmat hyökkäystehot toisivat meille entistä enemmän voittoja, ja näille olisi ehdottomasti käyttöä tiukassa konferenssissamme. Sillä vaikka ansiokkaasti toit meidän "18 voittoa 28 pelissä" -tilaston esille, sarjataulukkoa katsomalla voi hyvin havaita, että ero takana tuleviin joukkueihin on edelleen - kaikista voitoista huolimatta - minimaalinen.

Ero on edelleen minimaalinen, mutta sen jälkeen kun Canucks sai pelinsä kulkemaan, joukkue on noussut aika kaukaa oman divisioonan kärkeen ja pelaa tällä hetkellä lähes ".700-kiekkoa". Nykyisellä menolla tilanne näyttää siis hyvältä ja uhkakuvia tilanteen heikkenemisestä ei ole näkyvillä - oikeastaan päinvastoin, kun muistaa Luongon aina paranevat otteet kevätkausilla.

Vancouver on kasattu joukkueena sellaiseksi, jossa kirkkaat hyökkäyspään tähdet eivät pääse niin hyvin esiin kuin takavuosina. Hyökkääjiltä vaaditaan nykyisessä systeemissä ensin puolustus- ja koko kentän työvelvoitteiden hoitamista, tämän jälkeen näiden asioiden kertaamista ja vasta sitten pelaajat saavat käyttää päätään hyökkäysten päättämisissä.

Tässä valossa minä en näe ainakaan merkittäviä hyökkääjä-satsauksia ihan välttämättömiksi tähän väliin. Minulla on käsitys, että Canucks ei tulisi kuitenkaan saamaan kalliilta hyökkääjältä sitä hyökkäyspään panosta, mitä tämä joukkueelle maksaisi (kärkiprospecti tai kärkipään varaus) ja näin ollen hinta-laatu-suhde ei olisi meille paras mahdollinen.

Ylivoimalle joku Dumontin (entinen Luongon seurakaveri Val-d'Orista) tasoinen pelaaja voisi olla apuna sitten myöhemmin kauden mittaan. Tällä hetkellä tällaisesta pelaajasta jouduttaisiin kuitenkin maksamaan luultavasti liikaa miehen panokseen nähden. Canucks voittaa pelejään ilmankin ja tässä kaupassa jouduttaisiin antamaan kuitenkin jotain merkittävää pois.

Vancouver tulee menestymään NHL:n parhaan maalivahdin, (kunnossa ollessaan) liigan yhden parhaan puolustuksen ja kovaa työtä tekevien hyökkääjien johdolla nyt ja jatkossa. Joukkueen menestysresepti on siinä mielessä yksinkertaistettuna yksinkertainen ja toimiva, että Canucks pyrkii pitämään oman pään (tässä tehtävässä joukkue on vahvoilla ketä tahansa vastaan) ja iskemään pari maalia pelissä.

Viime vuoden playoffeissa tältä mainitulta yksinkertaiselta ajatukselta vietiin paras terä pois kaksosten vaivojen vuoksi. Mikäli toinen tai molemmat kaksosista on tälläkin kaudella loukkaantunut kun tosipelit alkavat, joukkue ei ole vahvoilla. Mutta vielä emme ole nähneet tämän Vancouverin menestyskaavan toimivuutta playoffeissa oikeasti tilanteessa, jossa kaksoset olisivat olleet kunnossa. Tämän vuoksi minä haluan katsoa tämän joukkueen todelliset kortit ensin.

En kuitenkaan ollenkaan kiistä sitä, etteikö toisen kaksosen pidempiaikainen loukkaantuminen toisi joukkueelle ehkä liiankin suurta lovea hyökkäyspäähän. "Secondary scoringia" ei ole vieläkään kovin paljon, vaikka Kesler on ottanut roolia myös hyökkäyksessä. Onneksi Morrison palaa kentille kuitenkin jossain vaiheessa kevättä ja puolustus tulee saamaan Bieksan takaisin tukemaan hyökkäyksiä. Mikäli me selviäisimme tällä kerralla playoffeissa ilman merkittäviä loukkaantumisia tai sairaalassa tapahtuvia tiputuksia, minä voisin kuvitella viime kautta parempaa menestystä hyvin nykyiselläkin joukkueella.

Muuan "kapteenimme" on tehnyt viimeisessä 20'ssa ottelussa 3 (!) maalia, joista kaksi syntyi jo pelin ratkettua Devilsia vastaan...Oletus olisi, että hyökkääjä joka syö niinkin suuren osan kuin 6 miljoonaa budjetista, auttaisi joukkuetta maalien teossa.

Tai viimeisissä 24 pelissä 8+14 ja +12...

No, selvähän se on, että Näslund on ylipalkattu pelaaja tehoihinsa nähden. Silloin kun Näslund teki nykyisen sopimuksensa, hän oli ollut NHL:n paras pelaaja (pelaajienkin mielestä), mutta Steve Mooren taklauksen jälkeen hän ei ole ollut entisensä. Ei hän kuitenkaan pelillisesti niin heikko ole, mitä monet esimerkiksi HF:lla kirjoittavat. Palkkaansa nähden kyllä liian tehoton, mutta esimerkiksi viime kauden playoffeissa hän oli mielestäni oikein hyvä.

Tällä hetkellä Näslundilla on suunnilleen saman verran pisteitä kuin Marian Hossalla, Rick Nashilla, Jaromir Jagrilla, Paul Kariyalla tai Brad Richardsilla, eli löytyy sitä saman teholuokan laatupelaajia muualtakin. Palkkansa vuoksi Näslund saa kuitenkin kovaa kritiikkiä Canucks-faneilta. Mielestäni osin aiheesta ja osin täysin aiheetta.

***

Viime yönä pelattiin muuten perinteinen Vancouverin sisäinen tähdistöpeli. Mukana oli perinteisen kaavan mukaan myös kakun heitto jonkun sankarin naamalle ja taitokisat. Onnellinen kakun syöjä oli tänä vuonna Mason Raymond.

Taitokisoissa nähtiin pieni yllätys lämärikisassa, kun perinteisesti kisan voittanut Sami Salo jäi nyt kakkoseksi Alexander Edlerin jälkeen. Nopeusluistelun vei nimiinsä Mason Raymond ennen Mike Brownia (nuorilla pelaajilla kulkee tämä laji hyvin, sillä viime vuoden voitti Luc Bourdon), tarkkuuskisan voitti Daniel Sedin ennen Markus Näslundia ja maalivahdeille tarkoitetun "pass and score drillin" voitti Sanford ennen Luongoa.

 

[Chip Whitley]

Kirjoitin nimenomaan "viime kaudella pelanneen Cowanin" siitä syystä, että Cowan loukkasi viime kevään playoffeissa polvensa, joutui jättämään Ducks-sarjan- ja koko loppukauden kesken sarjan kolmannessa pelissä, kuntoutti vammaansa kesällä ja loukkaantui heti kauden neljännessä pelissä uudelleen. Näitä taustoja vasten Cowanin vaikea kausi ja kadotettu nopeus ei tullut yllätyksenä.

En ajatellutkaan Cowanin polvivamman olleen niin paha, että sitä olisi vielä kesälläkin joutunut varomaan. Sain silloin loukkaantumisten tapahduttua kuvan, että vain muutaman viikon huili olisi edessä. No, mutta kerran näin ei ollut, niin pitää vetää hieman sanoja takaisin Cowanista. Hidas alku kauteen oli siis hieman ymmärrettävämpi. Joka tapauksessa, enemmän odotetaan, ja ehkä kompromissina peluuttaisin Brownia siihen asti kunnes Cowan saa harjoitusten kautta jalat takaisin. En millään viitsisi uhrata peliminuutteja ihan peruskunnon/perusluistelunopeuden hakemiseen, Brownilla kun nämä osa-alueet ovat eliittiluokkaa.

Tässä valossa minä en näe ainakaan merkittäviä hyökkääjä-satsauksia ihan välttämättömiksi tähän väliin. Minulla on käsitys, että Canucks ei tulisi kuitenkaan saamaan kalliilta hyökkääjältä sitä hyökkäyspään panosta, mitä tämä joukkueelle maksaisi (kärkiprospecti tai kärkipään varaus) ja näin ollen hinta-laatu-suhde ei olisi meille paras mahdollinen.

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, en itsekään lähtisi tähän leikkiin mukaan. Nämä siirrot eivät koskaan toimi, ja niistä saa maksaa itsensä aina kipeäksi. Kunhan vain mainitsin, että se yksi ekstramaali (se kakkoskentän maali) siellä täällä ei tekisi pahaa.

Viime vuoden playoffeissa tältä mainitulta yksinkertaiselta ajatukselta vietiin paras terä pois kaksosten vaivojen vuoksi. Mikäli toinen tai molemmat kaksosista on tälläkin kaudella loukkaantunut kun tosipelit alkavat, joukkue ei ole vahvoilla. Mutta vielä emme ole nähneet tämän Vancouverin menestyskaavan toimivuutta playoffeissa oikeasti tilanteessa, jossa kaksoset olisivat olleet kunnossa. Tämän vuoksi minä haluan katsoa tämän joukkueen todelliset kortit ensin.

Canucks on vielä tällä kaudella voitoitta, kun Sedinit jäävät ottelussa ilman tehopisteitä. Voisi siis jopa sanoa, että Sedinit ovat joukkueelle tärkeämmät pelaajat kuin Luongo. Heidän puuttuminen tekisi korvaamattoman loven Canucksin hyökkäykseen.

Sedinit ovat PPG-pelaajia, kolmos/neloskenttämme yhdessä pakiston kanssa tekee yhteensä suunnilleen yhden per peli, ja se kolmas maali tarvittaisiin toiselta hyökkäävältä kentältämme. Tämä on tällä kaudella puuttunut. Ja tätä pitäisi kuudella miljoonalla dollarilla saada (Näslund).

No, selvähän se on, että Näslund on ylipalkattu pelaaja tehoihinsa nähden.... Tällä hetkellä Näslundilla on suunnilleen saman verran pisteitä kuin Marian Hossalla, Rick Nashilla, Jaromir Jagrilla, Paul Kariyalla tai Brad Richardsilla, eli löytyy sitä saman teholuokan laatupelaajia muualtakin. Palkkansa vuoksi Näslund saa kuitenkin kovaa kritiikkiä Canucks-faneilta. Mielestäni osin aiheesta ja osin täysin aiheetta.

Tähän väliin on taas pakko vetäistä se vanha sedin-kortti, ja miksei ansoncarter-korttikin. Kaksoset ovat tehneet lähes jokaisesta heidän kentän oikeassa laidassa pelanneesta pelaajasta tehomiehen, ja tällä kaudella Näslund on päässyt liittymään tuohon ryhmään, ryhmään joka sisältää sellaisia offensiivisia dynamoita kuten Jan Bulis ja Anson Carter. Näslund on ollut mielestäni tehollisesti ihan ok, mutta kun katsotaan hänen pisteitään ja pohditaan monessa niistä hän oli se "avaintekijä", saadaan hieman eri luku. Siinäpä se ero löytyy verrattuna ylhäällä mainitsemiisi nimiin, kun vertaillaan kuka on palkkansa arvoinen ja kuka ei. Minulla ei olisi mitään ongelmaa Näslundin kanssa mikäli hän saisi kaudesta 5 miljoonaa vähemmän (niin kuin aikaisemmat Sedinien marjanpoimijat).

Mutta eipä se Näslundin vika ole kun saa pelitasolleen ylisuurta palkkaa. Ei sitä oikein voi Nonisin viaksikaan laittaa, sillä ei kukaan voinut ennustaa Näslundin tason tippuvan niin radikaalisti Mooren taklauksen/työsulun jälkeen. Näin nyt kuitenkin kävi, ja uskallankin väittää, että Näslund on tällä hetkellä se suurin ankkuri meidän Stanley Cup-venhossamme.

 

[nuck]

En ajatellutkaan Cowanin polvivamman olleen niin paha, että sitä olisi vielä kesälläkin joutunut varomaan. Sain silloin loukkaantumisten tapahduttua kuvan, että vain muutaman viikon huili olisi edessä.

Niin, polvivammat kestävät omienkin kokemusten kautta usein kauemmin parantua mitä ennakkoon sanotaan. Täyteen harjoittelukuntoon pääseminen polvivamman jälkeen onkin sitten vielä toinen asia.

Hidas alku kauteen oli siis hieman ymmärrettävämpi. Joka tapauksessa, enemmän odotetaan, ja ehkä kompromissina peluuttaisin Brownia siihen asti kunnes Cowan saa harjoitusten kautta jalat takaisin. En millään viitsisi uhrata peliminuutteja ihan peruskunnon/perusluistelunopeuden hakemiseen, Brownilla kun nämä osa-alueet ovat eliittiluokkaa.

Hidas kauden alku oli täysin ymmärrettävä ja kun tähän tuli vielä se uusi loukkaantuminen heti kolmen pelin jälkeen, niin eihän Cowanilta voinut oikeasti mitään odottaa. Minä en siis ainakaan odottanut enempää, mitä alkukaudesta nähtiin. Pitää vielä muistaa alkukaudesta se, että koko joukkue näytti olevan pihalla peleistä.

Suurin osa pelaajista on päässyt paikkailemaan näitä alkukauden otteita kauden mittaan, mutta Cowanilla (tai kunnolla Bieksallakaan) ei ole ollut tähän mahdollisuutta puolikuntoisuuden ja loukkaantumisten vuoksi. Eihän Bieksankaan kauden alku ollut millään tavalla onnistunut ja mikäli Bieksa olisi loukkaantunut heti kolmen pelin jälkeen samoin kuin Cowan, voisin olla samalla lailla huolissani hänestä ja miehen uudesta sopimuksesta.

Uskon kyllä, että nyt Cowan tekee paluun kentille nyt vasta siinä vaiheessa kun on fyysisesti kunnossa. Mutta eihän tämä "fyysisesti kunnossa" tarkoita sitä, että hän olisi täydessä pelikunnossa, sillä pelituntuman saaminen viime kauden tasolle tuohon energiapelaajan rooliin ottaa varmasti oman aikansa, kun on lähes koko kauden ollut peleistä sivussa. Toisaalta ei Canucksilla ole nyt aihetta kiirehtiä Cowanin kanssa, kun Brown hoitaa tuota hommaa yllättävän hyvin.

Tärkeintä Cowanin suhteen olisi se, että hän olisi hyvässä pelikunnossa sitten playoffeissa. Tätä ennen pitää tehdä kuitenkin miehen sisäänajo kentille ja tämä tapahtuu vain peliajan kautta. Saattaa hyvinkin olla, että alkuun miehen otteet eivät ole lähellekään viime kauden tasolla, mutta parhaimmillaan Cowan tuo joukkueelle niin paljon, että odotetuista alkuongelmista huolimatta Cowanille on pakko antaa mahdollisuuksia.

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, en itsekään lähtisi tähän leikkiin mukaan. Nämä siirrot eivät koskaan toimi, ja niistä saa maksaa itsensä aina kipeäksi. Kunhan vain mainitsin, että se yksi ekstramaali (se kakkoskentän maali) siellä täällä ei tekisi pahaa.

Ei tietenkään tekisikään. Samoin ei tekisi pahaa puolustuksen lisämaalit. Nykyisestä joukkueesta löytyy jo pelaajia, joilta voisi odottaa enemmän hyökkäystehoa, eikä palkkansa vuoksi negatiivisessa mielessä pintaan aina nouseva Näslund ole suinkaan ainoa tällainen pelaaja.

Tällä hetkellä olen kuitenkin siinä mielessä tyytyväinen hyökkäyksen nykytilanteeseen, että vaikka ykkösketjun lisäksi maaleja voitaisiin odottaa enemmän muualta, pari nuorta hyökkääjää on todella päässyt esiintymään edukseen. Ryan Kesler on sivunnut jo kauden puolivälissä omaa maaliennätystään 10 osumalla, vaikka Kesler on loistanut useimmissa peleissä samaan aikaan vastustajan tähtiä vastaan. Keslerista onkin kasvamassa hyvää vauhtia yksi NHL:n parhaista puolustavista hyökkääjistä ja tällä vauhdilla 20 maalin rajapyykkikään ei ole ihan mahdottomuus.

Samaan aikaan joukkueen loukkaantumiset ovat avanneet portteja Mason Raymondille. Kesän 2005 toisen kierroksen varaus on pelannut toistaiseksi 20 ottelua ja tehnyt näissä yhdeksän (3+6) pistettä noin 11 minuutin peliajoilla. Positiivista hänen suhteensa on ollut vielä se, että pistekehitys näyttäisi olevan hyvässä nousussa ensimmäisten luistimen potkujen jälkeen NHL:ssä, sillä viimeisissä 11 pelissä Raymond on tehnyt kahdeksan (3+5) pistettä.

Täysi kausi nykyisellä tahdilla lupaisi siis noin 40 pistettä, mikä tuolla peliajalla olisi oikein hyvä saavutus Canucksin pelisysteemissä ja tulokkaalta. Eihän Raymond toki vielä valmis ole (etenkin voimaa tarvitaan vielä paljon lisää, kun Raymond aloitti voimaharjoittelun poikkeuksellisen myöhään), mutta tämä nykyinen tilanne kasvattaa nuorta hyökkääjää tulevaisuuden varalle.

Kun samaan aikaan farmin luottohyökkääjä Jason Jaffray on saanut näyttöpaikan ylhäällä ja pelannut viime aikoina vielä säännöllisesti noin 12-13 minuutin aikoja, niin tämä farmipelaajaan luottaminen luo varmasti positiivista fiilistä muille Moosen pelaajille. Farmissa tiedetään se, että emoseura antaa kunnon näyttöpaikan ylhäällä taistelevalle hyökkääjälle, eikä istuta näitä pelkästään penkin päässä tuppea puremassa.

Farmista löytyisi vielä lisäksi liekeissä ollut Grabner, jolle voisi antaa myös jossain vaiheessa näyttösaumat ylhäällä. Toisaalta kyllä luottaminen Raymondiin ja Jaffreyhin riittää minulle tällä hetkellä oikein hyvin ja myöhemmässä vaiheessa Morrisonin ja Cowanin paluut tulevat syömään näiden farmimiesten mahdollisuuksia.

Canucks on vielä tällä kaudella voitoitta, kun Sedinit jäävät ottelussa ilman tehopisteitä. Voisi siis jopa sanoa, että Sedinit ovat joukkueelle tärkeämmät pelaajat kuin Luongo. Heidän puuttuminen tekisi korvaamattoman loven Canucksin hyökkäykseen.

Tätä on kyllä erittäin vaikea sanoa. Toisaalta maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja ja Luongon johdolla Canucks on kääntänyt tälläkin kaudella vaikka kuinka monta tasaista peliä voitoksi (näitä ei vaan näe niin suoraan tilastoista kuin hyökkääjien voittomaaleja tms). Toisaalta ilman kaksosia hyökkäyksestä puuttuisi selvästi tehokkaimmat pelaajat, jotka pystyvät myös kääntämään useita niukkamaalisia pelejä.

Vaikka Luongolla onkin enemmän ykköstähtiä (7) kuin kaksosilla yhteensä (ja Luongo on kerännyt muutenkin tähtiä enemmän kuin kaksoset yhteensä: Luongolla tähtiä 17 ja kaksosilla 10), Sedineiden puuttuminen näkyisi joukkueessa myös selvästi. Itse en pysty kyllä sanomaan, kärsisikö joukkue pitkässä juoksussa enemmän Luongon vai kaksosten menetyksestä. Sanford pystyy tuuraamaan Luongoa ainakin lyhyellä jaksolla hyvin, mutta miten kävisikään pitkässä juoksussa? Vaikea näitä on siis verrata toisiinsa.

jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu ylläolevasta viestistä:

Tähän väliin on taas pakko vetäistä se vanha sedin-kortti, ja miksei ansoncarter-korttikin. Kaksoset ovat tehneet lähes jokaisesta heidän kentän oikeassa laidassa pelanneesta pelaajasta tehomiehen, ja tällä kaudella Näslund on päässyt liittymään tuohon ryhmään, ryhmään joka sisältää sellaisia offensiivisia dynamoita kuten Jan Bulis ja Anson Carter.

Niin, selvähän se on, että kaksoset tekevät lähes jokaisesta pelaajasta tehohyökkääjän. Mielenkiintoista olisi kuitenkin nähdä Näslundin pisteet jossain toisessa hyökkäyspelin osaavassa ketjussa tai joukkueessa, joka ylipäänsä hyökkää enemmän kuin Canucks. Viime kauden playoffeissa Näslund sai tehoja ilman kaksosiakin. Hän teki puolet enemmän maaleja kuin yksikään toinen Canucks-pelaaja, eikä yksikään näistä maaleista tullut kaksosten syötöistä. Eli ainakin kaikkein kovimmissa paikoissa Näslund on saanut tehoja ilman Sedineita.

Runkosarjassa Näslund pelasi ottelukohtaisesti tehokkaammin kaksosten kanssa kuin Keslerin, Smolinskin tai Morrisonin kanssa (etenkin ylivoimilla Henrik Sedinin syöttötaito näkyi hyvin Näslundinkin suhteen), mutta pitää muistaa se, että miehen 60 pistettä tehtiin suurimmalta osin ilman kaksosia. Itse asiassa Näslund teki viime kaudella 37 pistettä ilman kaksosia ja 23 pistettä jomman kumman kaksosen syötöstä, joten kyllä hän sai tehoja myös Smolinskin ja Keslerin kanssa (jotka ovat kuitenkin hyökkäävinä pelaajina aika kaukana kaksosista).

Tällä kaudella Näslund on pelannut toistaiseksi kaksosten kanssa selvästi enemmän kuin viime kaudella. Hänen pisteissään ei ole kuitenkaan juurikaan eroa viime kauteen. Tällä kaudella Näslund on menossa nykyisellä tahdilla noin 68 pisteeseen, kun viime kaudella hän teki siis tuon 60 pistettä aika suurelta osin kakkosketjusta käsin. Ylivoima-ajat ovat tosin lähes sekunnilleen identtiset viime kauteen nähden, mutta tasakentin luulisi tällä kaudella tulevan viime kautta enemmän tulosta.

Mielestäni Näslund ei kuitenkaan sovi kaksosten ketjuun pelityyliltään yhtä hyvin kuin esimerkiksi takatolppaan aikanaan itsensä sitonut ja sitä pystyssä pitänyt Carter. Tuolloin ei lopulta ollut mikään ihme, että vain yksi Carterin 33 osumasta tuli ilman kaksosten syöttöjä. Kolmen veljen ketjussa kun kaksoset pyörittivät peliä ja Carter suti usein tyhjistä (tai hukattuna maalin eteen) osumansa. Näslund on puolestaan selvästi parempi jakamaan kiekkoa ja hänen pitää päästä kiekon kanssa tekemisiin myös itse saadakseen parasta irti. Kaksosten ketjussa hän ei niin hyvin pääse tätä tekemään. Toisaalta kyllähän Näslund aivan varmasti myös hyötyy kaksosista, kun ketjusta löytyy yksi NHL:n parhaista syöttökoneista.

Näslund on ollut mielestäni tehollisesti ihan ok, mutta kun katsotaan hänen pisteitään ja pohditaan monessa niistä hän oli se "avaintekijä", saadaan hieman eri luku.

Totta, kaksoset ovat selkeästi ketjun avaintekijä. Yksinkertaisesti kaksosten ketjussa ei voi pelata olemalla itse avaintekijä, kun Sedinit pyörittävät kuitenkin peliä niin paljon toisiaan lukien. Mutta kuten todettu, Näslund saisi aivan varmasti myös muualla tehoja irti viime kauden tapaan, eikä tehoissa olisi edes välttämättä (tämä väittämä ihan pelkästään viime kauden tilastoihin perustuen) kovin suurta eroa viime kauteen. Jos valmennuksen metodeja pitäisi jostain kyseenalaistaa, niin itse ihmettelen vähän sitä, miksei viime kaudella toiminutta "kaksoset ja Pyatt-ketjua" ole tällä kaudella kunnolla kokeiltu. No, luotan kyllä V:n näkemykseen enemmän kuin omiini.

Siinäpä se ero löytyy verrattuna ylhäällä mainitsemiisi nimiin, kun vertaillaan kuka on palkkansa arvoinen ja kuka ei. Minulla ei olisi mitään ongelmaa Näslundin kanssa mikäli hän saisi kaudesta 5 miljoonaa vähemmän (niin kuin aikaisemmat Sedinien marjanpoimijat).

Tämä viimeinen toteamus on kyllä aika rankka Näslundia kohtaan. Ei hän ole kuuden miljoonan pelaaja ja onhan hän nykyisin melko kaukana parhaista päivistään, mutta ei hän ole kyllä nykyisiltä kokonaispeli-taidoiltaan missään nimessä mikään miljoonan taalan marjan poimiakaan tai kaksosten mailapoika. Hän ei ole ketjussa dominoiva pelaaja siitä syystä, että kaksosten ketjussa tätä ei vaan pysty olemaan ja hänen pelityylinsä ei istu tuohon paikkaan kaikkein parhaimmalla tavalla.

Lisäksi jokainen Näslundin kanssa mainittu, samoissa tehoissa oleva pelaaja saa myös suurta hyötyä roolistaan ja vieruskavereistaan. Verrataan Näslundin roolia (kaksosten kanssa) ja hänen peliaikaansa (alle 18 minuuttia ottelua kohden kokonais-aikaa ja alle neljä minuuttia ylivoimaa) tähän muuhun porukkaan:

- Jagr pelaa Rangersissa lähes 21 minuuttia, eli kolme minuuttia Näslundia enemmän. Ylivoimaa Jagr saa ottelua kohden lähes minuutin enemmän. Ylivoimilla (ja myös tasakentin) Jagrilla on Gomezin, Druryn ja Shanahanin kaltaisia pelaajia vierellä. Rangersin ylivoima pyörii paljon Jagrin kautta.

- Hossa pelaa Atlantassa päälle 22 minuuttia pelissä, eli yli neljä minuuttia enemmän kuin Näslund. Ylivoimaa Hossa kellottaa peliä kohti lähes minuutin Näslundia enemmän. Ylivoimilla ja tasakentin viereltä löytyy Tobias Ernst... eikun pistepörssin kolmosta Kovalchukia ja Kozlovia, joten taitoa löytyy hyvin myös siellä.

- Kariya pelaa St. Louisissa lähes puolitoista minuuttia enemmän pelissä kuin Näslund Vancouverissa. Ylivoimilla Kariya nähdään noin minuutti enemmän peliä kohden kuin Näslund. Ylivoimissa viereltä löytyy Tkachukia, Boyesia ja McDonaldia, joten sielläkin on hyvin käsiä Kariyan vierellä.

- Nash pelaa lähes 22 minuuttia ottelussa, eli neljä minuuttia enemmän. Ylivoimaa hän saa ottelua kohden keskimäärin saman verran Näslundin kanssa. Vierellä ei ole kaksosten tasoisia pelaajia, mutta toisin kuin Näslundin kanssa, Nash on Blue Jacketsin ylivoimassa pelaaja, jonka kautta tilanteet pyritään usein pelaamaan. Nash on nykyisin parempi maalintekijä kuin Näslund, mutta uskallan väittää, että Näslund osallistuu Nashin kokonaisvaltaisesta kehityksestä huolimatta nykyisellään enemmän puolustuspeliin ja on parempi järjestämään peliä.

- Huippuna on Richards, joka saa lähes kuusi minuuttia Näslundia enemmän peliaikaa. Ylivoimaa (joissa Richards pelaa paljon pakkina pointilla) tulee noin puolitoista minuuttia enemmän kuin Näslundille ja ylivoimista löytyy viereltä esimerkiksi Vincent Lecavalieria ja Martin St. Louisia.

Eli kyllä tämä Näslundin kanssa suunnilleen samoissa tehoissa pörräävä porukka hyötyy myös paljon ketju- ja joukkuekavereistaan ja eivät hekään ole aina ketjunsa avaimia. Tästä porukasta jokainen saa valmennukseltaan myös selvästi enemmän hyökkäysvastuuta kuin yksikään Canucks-peluri. Tässä mielessä uskon tämän ryhmän ottavan kauden mittaan vielä merkittävääkin eroa kahden suunnan peliä nykyisellään pelaavaan Näslundiin.

Mutta kuten sanottu, olisi kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä, mihin Näslund pystyisi joukkueessa, joka eläisi enemmän hyökkäystehojen kautta kuin Canucks. Sekin olisi ihan mielenkiintoista nähdä, mihin Näslund (ja myös kaksoset) pystyisivät, ellei Vigneault jakaisi ylivoima-aikoja niin paljon kuin nyt. Tällä hetkellä Canucksin ylivoima-tilastoissa on peräti 15 (!) pelaajaa, jotka ovat saaneet noin kaksi minuuttia ylivoimaa peliä kohden tai enemmän.

Mutta toisaalta V luottaa muun valmennuksen kanssa siihen, että tasainen peluutus myös ylivoimilla poikii lopulta tuloksellisesti parhaan tuloksen, kun pelaajia saadaan tehojenkin kustannuksella mukaan peleihin tasaisemmin. Eihän tuollainen peluuttaminen nosta oikein ketään niin hyvin esiin kuin esimerkiksi jossakin toisaalla nostaa päälle 22 minuutin hyökkääjien peliajat, mutta eihän tätä hommaa yksilöiden kautta tehdäkään (paitsi niissä rankuissa).

 

[nuck]

Luongolle tuli ansaitusti paikka tähdistöottelun Läntisen konferenssin avauskenttään, joten onnittelut lienevät tästä paikallaan. Itse en jaksa tästä tapahtumasta kuitenkaan muuten kiinnostua tänäkään vuonna, joten ei siitä enempää.

Paljon mielenkiintoisempaa on sen sijaan se, että tänä yönä on kotona vastassa mm. Luongon, Lindenin ja Isbisterin vanha joukkue NY Islanders. Joukkueella on kunniakas historia ja useita mestaruusviirejä katossa. Kauan sitten Islandersin legendaarisen joukkueen kohtasi Stanley Cupin finaaleissa myös eräs joukkue läntisestä Kanadasta. Tuon sarjan jäljiltä tänäkin päivänä halleissa liehuu valkoiset pyyheliinat, kuin antaakseen kunniaa edesmenneen Roger Neilsonin muistolle.

Nämä yhteenotot herättävät siis aina tavallista enemmän historiaa henkiin. Siksi tästä pelistä voisikin laittaa pientä ennakkoa...

Canucks on menestynyt kotonaan alkukauden heikkojen aikojen jälkeen taas hyvin. Edellinen kotitappio on niinkin kaukana kuin yli kahden kuukauden päässä, kun Canucks hävisi Nashvillelle Garagessa. Tämän jälkeen joukkueen saldo kotiyleisön edessä on 11-0-2 ja edellisistä 11 pelistä on taskussa 10 voittoa. Viimeisimmässä kotipelissä Canucks voitti NY Rangersin puhtaasti 3-0.

Islendersin vieraspelit eivät ole sen sijaan kulkeneet kovin hyvin. Marraskuun alun jälkeen Islanders on voittanut vieraissa 5 peliä ja hävinnyt 10 peliä. Joukkue kävi häviämässä viimeksi Coilersin kotihallissa lukemin 4-0 ja tätä ennen toinen Luoteisen divisioonan joukkue Colorado oli kotonaan parempi vasta jatkoajalla maalein 2-1. Joukkue on parhaillaan viiden pelin vieraskiertueella ja nämä neljä viimeistä ottelua (Edmonton, Vancouver, Calgary ja Ottawa) seura pelaa Kanadassa.

Joukkueiden edellisessä kohtaamisessa tammikuussa 2006 Canucks otti Long Islandilta murskavoiton maalein 1-8. Tuolloin Vancouverin entinen voimahyökkääjätähti Todd Bertuzzi teki luultavasti uransa viimeisen hattutemppunsa Canucks-paidassa. Tuolloin Canucksin maalilla torjuili kiekkoja muuan Alex Auld. Tänä yönä kotijoukkueen paidassa nähdään vähän erilainen sankari, kun entinen Islandersin ykkösvaraus Luongo saa näyttää vanhalle seuralleen mitä he aikanaan menettivätkään.

Edellisessä pelissä kauden kuudennen nollapelinsä torjunut Luongo varattiin Islandersiin kesällä 1997 Draftin neljäntenä pelaajana. Tuolloin Luongon varausnumero oli kaikkien aikojen matalin maalivahtiin käytetty varausnumero. Luongolle ei kuitenkaan tästä huolimatta annettu koskaan mahdollisuutta Islandersissa, vaan hänet kaupattiin kesän 2000 Draftissa Floridaan, kun Islanders varasi toisen lahjakkaan maalivahdin Rick DiPietron.

Toistaiseksi Luongo on torjunut tällä kaudella kaksi nollapeliä kahta New Yorkin alueen joukkuetta, Devilsia ja Rangersia vastaan. Saa nähdä, miten Luongolle käy Islandersin kanssa. Seuraavalla nollapelillä Luongo sivuaisi kuitenkin Vancouverin maalivahtien yhden kauden nollapelien ennätystä. Tällä hetkellä Luongolla on ykköspaikka ainoastaan kotona yhden kauden aikana torjutuissa nollapeleissä.

Islanders on tuttu joukkue myös Trevor Lindenille ja Brad Isbisterille. Isbister pelasi aikanaan Islandersissa 194 ottelua ja onnistui siellä paremmin kuin missään toistaiseksi. Parhaalla kaudella (1999-2000) Isbister pelasi saarelaisten riveissä 64 ottelua ja teki 22 maalia ja 42 pistettä. Seuraava kausi toi 51 ottelussa 32 pistettä ja sitä seuraava 79 ottelussa 38 pistettä. Isokokoinen hyökkääjä näytti olevan menossa urallaan korkealle. Ei kuitenkaan mennyt. Tuli seurasiirtoja, useita loukkaantumisia, farmiin passitus ja lopulta siirto hajavaihtoja pelaavaksi hyökkääjäksi Vancouveriin.

Trevor Linden siirtyi saarelle puolestaan loistokkaan Canucks-uran keskellä kaikkien Canucks-fanien ykkössuosikkina, kun Vancouverissa nähtiin vuosituhannen joukkueen tuulettaminen Keenanin johdolla synkällä 1990-luvun lopulla. Vancouver sai entisestä kapteenistaan lopulta Daniel Sedinin varausoikeudet, Jarkko Ruudun itselleen muutamaksi vuodeksi ja mutkien kautta Luongon maalille, joten ihan heikosti tämä kauppa ei päättynyt. Mutta se tapa, jolla perus-ikoni Linden lähti...Siitä muistetaan Keenan Vancouverissa vieläkin ja tullaan muistamaan pitkään.

Lindenille ura Islandersissa oli aika lyhyt, mutta menestyksekäs. Parhaaksi muistoksi taisi jäädä joukkueen kapteenin aseman saaminen, vaikka pelitaustaa ei Islandersin porukassa paljon ollutkaan. Linden pelasi lopulta Islandersissa 107 peliä ja teki näissä 64 pistettä. Tuohon aikaan Trevor oli vielä kovassa maineessa. Oli mm. Vancouverin johdattaminen Stanley Cup finaaleihin keväällä 1994 ja oli Kanadan World Cup -joukkueen paikkaa. Sittemmin tahti on hänelläkin hiipunut ja nykyään parasta antia nähdään enää playoffeissa ja runkosarjassa alivoimissa.

Myös Vancouver on tuttu joukkue parille Islanders-orkesteriin kuuluvalle. Kiertolainen Mike Sillinger on totta kai pelannut myös Vancouverissa. Samoin on korealais-syntyinen Richard Park. Islandersin managerina on Garth Snow, joka torjui Vancouverissa 109 ottelua ja voitti näistä 33 peliä. Lisäksi seuran farmijoukkueen Bridgeport Tigersin ehdoton avainhyökkääjä on nuori Jeff Tambellini, Canucksin apulaismanagerin Steve Tambellinin poika.

Vuoden 2003 Draftissa Canucks olisi voinut tehdä hienon kiekkotarinan ottamalla nuoremman Tambellinin. Vancouver päätyi kuitenkin juuri Tambellinin edellä Ryan Kesleriin. Tällä hetkellä tämä näyttää olleen onnistunut valinta, vaikka Tambellini hyvin farmissa pelaakin. Keslerista tuli nopeasti NHL-pelaaja ja vaikka pistekehitys on ollut odotetun hidasta kahden suunnan hyökkääjälle, miehestä on kasvamassa ison roolin pelaaja (on tosin jo kasvanutkin, mutta kattona ei ole tämän päivän otteet, vaan jotain muuta).

Historiasta ja ympäripyöreästä jorinasta voidaan siirtyä sulavasti illan peliin vielä lyhyesti. Alaxender Edler joutui jättämään eiliset harjoitukset kesken selkäkipujen vuoksi. Edlerin kyseenalaisen pelikunnon vuoksi Canucks nosti farmista Nathan McIverin varmistamaan riittävän pakkimäärän pysymisen kentällä. Voi olla, että tämä Canucksin parhaan tehosaldon omistava (+17) nuori puolustaja pelaa ensi yönä, mutta toisaalta minä antaisin mielelläni mahdollisuuden myös McIverille, vaikkei hän tietenkään Edlerin luistimia pystykään täyttämään.

McIver on pelannut toistaiseksi Vancouverissa yhden NHL-ottelun ja hän otti heti tuossa pelissä tappelun Anaheimin Travis Moenia vastaan. Farmissa McIver on pelannut tällä kaudella 28 ottelua tehoin 2+2=4 ja jäähyllä hän on istunut 65 minuuttia. Pisteissähän on selvää kehitystä, sillä viime kausi tuotti McIverille 63 pelissä 1+2=3 pistettä ja 139 minuuttia jäähyjä. McIver on Canucksille hyvä kahdeksannen kierroksen löytö vuoden 2003 draftista, vaikka ei mikään kiekollinen virtuoosi olekaan.

Mahdollisen Edlerin poissaolon lisäksi Vancouverin puolustuksesta puuttuu edelleen pitkäaikaispotilas Kevin Bieksa ja Mattias Öhlund (hänkin alkaa olla jo pitkäaikaispotilas, kun edellisestä ottelusta on yli kaksi viikkoa). Hyökkäyksestä on varmuudella pois pitkäaikaispotilas Brendan Morrison. Lisäksi hyökkäyksestä saattaa olla pois ex-saarelainen Isbister (Edlerin tavoin kärsii selästä), mutta Canucksin kanssa pari kertaa treenit läpi vetänyt Jeff Cowan saattaa päästä jo tositoimiin illan pelissä.

Islandersin riveistä saattaa olla pois puolustaja Radek Martinek (jalkavamma: "day-to-day"). Aaron Johnson on missannut viimeiset 30 peliä polvivamman vuoksi. Jon Sim kärsii myös polvesta ja on ollut sivussa viimeiset 39 peliä. Shawn Batesin kausi on puolestaan kokonaan ohi.

Ja loppuun aina metsään menevä lopputulosveikkaus: Vaikka Islandersilla on varmasti kovat halut voittaa parin tappion jälkeen ja vaikka Canucksilla on ollut liikaa vapaata minun makuuni (pelaajista en tiedä), Canucks vie pelin samoilla lukemilla kuin Rangersia vastaan. Kotona homma toimii edelleen ja Luongo näyttää vanhalle seuralleen, kannattiko Luongoa (ja Olli Jokista) vaihtaa aikanaan Mark Parrishiin ja Oleg Kvashaan.

 

[Mr. Smith]

Voi olla, että tämä Canucksin parhaan tehosaldon omistava (+17) nuori puolustaja pelaa ensi yönä, mutta toisaalta minä antaisin mielelläni mahdollisuuden myös McIverille, vaikkei hän tietenkään Edlerin luistimia pystykään täyttämään.

Kotona homma toimii edelleen ja Luongo näyttää vanhalle seuralleen, kannattiko Luongoa (ja Olli Jokista) vaihtaa aikanaan Mark Parrishiin ja Oleg Kvashaan.

Kiitokset nuckille hyvästä ennakosta. Noista vanhoista Islanders pelaajista Isbister ei pelannut, Luongo pelasi hänelle heikon pelin, mutta Linden teki tärkeän rankkarimaalin. On muuten käsittämättömän kova Linden noissa rankkareissa. Ja onneksi Edler ei ollut poissa, sillä hän ratkaisi rankkareissa voiton Vancouverille. Lisäksi Edler pelasi eniten Vancouverin pelaajista, laukoi 4 kertaa ja otti yhden plussan. Loppuvat kehusanat jo Edleristä...

Luongo siis päästi ilmeisen helposti (ei ole tullut vielä nähtyä maaleja) kummatkin maalit ja muutenkin hän pääsi paljon helpommalla kuin vastustajan DiPietro, joka torjui 43 kertaa. Vancouverin ylivoima oli taas tappavan tehokas 0/7.

Vancouverin maaleista vastasivat muokatut ketjut Naslund-Jaffray-Pyatt ja Sedins-Raymond, maalintekijöiden ollessa Naslund ja D.Sedin. Vastaavasti miinukset ottivat sitten muut ketjut. Cooke (3) ja Brown (4) olivat taas ainoat aktiiviset taklaajat, kun Vancouver taklasi vain 11 kertaa.

Kesler pelasi melko uskomattoman ajan tasakentällisin, yli 20 minuuttia, Cooken pelatessa 17 ja Burrowssin 16 minuuttia. Kesler loisti aloituksia voittaen 13 aloitusta ja häviten vain 5.

Jeff Cowanin ennustetaan palaavan kokoonpanoon torstaina San Josea vastaan. Kuka lähtee katsomoon? Itse melkein laittaisin Ritchien katsomoon, vaikka hän tärkeä onkin alivoimalla. Ja kyllä Kesler-Burrows ja Linden-Cooke hyvin voivat hoitaa alivoimat. Tietysti Brown voi joutua katsomoon, mutta itse pitäisin hänet kokoonpanossa.

 

[nuck]

Ilmeisesti Islanders teki aikanaan ihan oikean ratkaisun, kun päästi Luongon ja Jokisen Floridaan treidissä Parrishiin ja Kvashaan. Islanders ja Luongo ei nimittäin käy yksiin (en sitten tiedä sitä, mitä kävisi jos tätä kaksikko olisi samalla puolella). Rick DiPietro ja Islanders sen sijaan on erittäin toimiva kaksikko. Luongo pelasi Canucks-uransa erikoisimman pelin päästämällä kaksi helpolla mennyttä maalia samassa pelissä ja samaan aikaan DiPietro esitti Islandersin maalilla otteita, joita ei ole näkynyt tällä kaudella Vancouverin peleissä kuin Luongolta.

Normaalisti Luongolle ei mene helppoja kymmeneen peliin yhtään ja tässä pelissä meni sitten kaksi. Molemmissa maaleissa oli kuitenkin nähdäkseni kyse Luongon normaalia heikommasta keskittymisestä peliin. Ensimmäisessä linjatuomari oli nostanut kätensä pystyyn siirretyn paitsion merkiksi ja Luongo lopetti pelaamisen maalillaan. Bill Guerin sai kiekon Vancouverin hyökkäyspäässä ja kun tuomarin vihellystä ei kuulunut, Guerin laukoi maalin vaarattoman näköisesti kaukalon kulmasta.

"I saw the ref had his arm up, but I don't want to really use that as an excuse. It created a little confusion but at the same time you have to stay with the play just in case stuff like that happens. "

Toisessa maalissa Luongo meni maalin taakse pysäyttämään maalin taakse lauottua kiekkoa. Kiekko jäi kuitenkin kiinni jonnekin luistimen tienoille. Luongo luisteli maalilleen takaisin, kun ei ilmeisesti nähnyt kiekkoa missään. Maalin eteen tullessa kiekko irtosi Luongon suojista ja totta kai paikalla oli ensimmäisenä Isles-pelaaja Blake Comeau. Comeau siirsi kiekon tyhjiin metristä. Oli varmasti ainakin NHL-uran helpoin maali Comeaulle.

"I went to stop it and then I couldn't find the puck. I knew it was in my skates so I lifted my leg but unfortunately it was the wrong one, the puck was under the other one. "

Luongon illan erikoisuudet tarjosivat vieraille mahdollisuuden voittoon saakka, mutta onneksi Bobby pisti näiden temppujen jälkeen verkot kiinni ja pelasi loppupelin tasolla, johon on totuttu. Rankkuvoitosta tulleet kaksi pistettä lämmittivät tällä kerralla kerrankin mieltä erikoisen paljon. Peliä kun olisi ollut tuskallista hävitä tuollaisten maalien vuoksi.

Ilman noita maaleja ja Vancouverin tehotonta ylivoimaa (johon yksi suuri syyllinen seisoi päällään Islandersin maalilla koko pelin), Canucks pelasi hyvän pelin. Bill Guerin sanoikin pelin jälkeen hyvin ottelusta ja etenkin sen ensimmäisestä erästä; "It was like watching the Harlem Globetrotters in our end". Illan ohjelmanumeroksi tilatun Harlem Globetrotters shown pysäytti kuitenkin tämä Islandersiin loppu-uraksi sidottu maalivahti.

Vancouverin parhaat olivat Näslundin ja Raymondin ketjussa erittäin hyvän pelin pelannut Pyatt, perinteiseen tapaan kaksoset ja Kesler sekä puolustuksessa Mitchell ja Edler, jonka kohdalla ei tosiaan tahdo löytyä enää ylisanoja. Jäämies ratkaisi pelin vielä lopuksi rankkareissa ja kruunasi tällä iltansa.

"It was really important to help him out on a tough night. He's done the same for us so often this year. He's played so well for us all year," Edler kertoi pelin jälkeen Luongosta ja tämän vaikeuksista pelissä.

Muutenkin kerrassaan huikeaa peliä tältä parikymppiseltä puolustajalta. Joukkueen valmennus joutuukin todellisen positiivisen ratkaisun eteen, kun Öhlund ja Bieksa palaavat jossain vaiheessa kentille. Mitchellilla, Salolla, Öhlundilla ja Bieksalla on varmat pelipaikat playoffeihin. Näiden lisäksi kahdesta pelaavasta paikasta taistelevat Miller (vahvoilla kokemuksen ja playoffeissa tarvittavan vääntövoiman vuoksi), Krajicek (vahvoilla liikkeen ja pelinluvun vuoksi) ja tämä ulkojäillä lähes parikymppiseksi jalostunut jäämies, joka oli vielä toissa kaudella "niin heikko", ettei mahtunut Ruotsin nuorten maajoukkueessa kunnolla pelaamaan.

Edler loistaa, mutta huolenaiheena on sen sijaan ylivoimapeli. Viimeisissä 18 ylivoimassa Canucks on tehnyt vain yhden maalin ja sijoitus NHL:n ylivoimatilastossa on pudonnut 18. sijalle - taas ollaan liigan heikommassa puoliskossa. Vähän erikoista koko kauden mittakaavassa on se, että ylivoima on toiminut vieraissa hyvin, mutta hienosta kotimenestyksestä huolimatta kotona on ollut vaikeaa. Canucks on NHL:n viidenneksi paras joukkue vieraissa ylivoimalla. Kotona vastaava tilasto vie joukkueen vasta 26. sijalle.

Alivoimalla peli sen sijaan toimii hyvin (Islandersia vastaan ei tosin jouduttu jäähylle kuin kerran). Viimeisissä 38 alivoimassa omiin on mennyt neljä maalia. Kotona alivoima on kokonaisuudessaan NHL:n seitsemänneksi parasta ja kauden alkuun verrattuna joukkue on ottanut tässä hommassa valtavia harppauksia eteenpäin.

Kesler pelasi melko uskomattoman ajan tasakentällisin, yli 20 minuuttia, Cooken pelatessa 17 ja Burrowssin 16 minuuttia. Kesler loisti aloituksia voittaen 13 aloitusta ja häviten vain 5.

Monet Canucks-kirjoittajat olivat kauden alla sitä mieltä Keslerista, että hänestä ei voi tulla NHL:n eliittiluokan puolustavaa sentteriä ilman merkittävää kehittymistä aloituksissa. Kauden alussa Kesler ei näyttänyt kehittyneen tässä tärkeässä hommassa yhtään ja hänen aloitusprosenttinsa oli ensimmäisten 15 pelin aikana jatkuvasti 45%:n luokkaa. Sitten tuli marraskuun 8. päivä ottelu Calgarya vastaan ja tuo ottelu nosti jostain syystä Keslerin taitotasoa kerralla huimasti.

Tuon Calgary-pelin jälkeen Keslerin aloitusprosentit ovat menneet seuraavasti:

8.11.2007: 58.6
57.1
53.3
56.2
54.6
73.9
68.8
61.1
41.7
84.6
55.0
62.5
63.6
63.2
77.8
59.1
23.5
61.1
53.8
57.1
54.6
63.6
75.0
58.3
53.8
8.1.2008: 72.2

Eli viimeisten 26 pelin sisään aina paljon pelaava ja aloittava Kesler on päässyt aloituksissa päälle 60%:n voittoprosenttiin 12 kertaa ja päälle 55%:n tuloksiin peräti 19 kertaa. Näiden viimeisten 26 pelin sisään Keslerin aloitusprosentit ovat keskiarvoiltaan komeat päälle 58%, mitkä ovat NHL:n eliittiluokan aloittajien lukemia. Vertailun vuoksi todettakoon noihin Keslerin aloituslukemiin, että Canucksin muut enemmän aloittavat pelaajat tulevat kaukana Keslerin lukemista. Henrik Sedinin koko kauden aloitusprosentti on 47.3, Brendan Morrisonin 45.4%, Trevor Lindenin 49%, Jason Jaffrayn 45% ja Byron Ritchien 50.2%.

Keslerin tärkeys joukkueelle näkyy joka asiassa ja tämä aloitustehtävä on yksi niistä merkittävistä. Ei mikään ihme siis tätäkin taustaa vasten, että viime yön ottelu oli Keslerille jo tämän kauden 18. peli, jossa hän pelasi päälle 20 minuuttia. Aika harva Keslerin roolin pelaaja ylipäätään pelaa näin paljon. Eivätkä nämä lukemat tule suinkaan pelkästään alivoiman kautta, vaikka Keslerilla Canucksin hyökkäyksen ykköspaikka alivoimaminuuteissa jälleen onkin. Koko NHL:n sisällä Keslerilla on kuitenkin vasta 30. sija hyökkääjien alivoimaminuuteissa.

***

Sen verran vielä tähän loppuun noista arpajaisista, että Canucks on saanut onnellisesti kahdesta viimeisestä arpakorista voittoliput, kun tätä ennen tuli punainen kortti viime kausi mukaan lukien viisi kertaa putkeen. Trevor Linden on vetänyt korista tällä kaudella jo neljä kertaa vihreän lipun yhteensä viidestä yrityksestä. Hänen prosenttinsa ovat siis hienot 80%. Viime kaudella Lindenin prosentit olivat 66.7% (2/3), eli yhteensä Linden on onnistunut noissa turnajaisissa urallaan päälle 70%:sti.

 

[The Great Cornholio]

Luongon illan erikoisuudet tarjosivat vieraille mahdollisuuden voittoon saakka, mutta onneksi Bobby pisti näiden temppujen jälkeen verkot kiinni ja pelasi loppupelin tasolla, johon on totuttu.

Mukavaa, sekä asiantuntevaa spekulointia Nuck. Täytyy kyllä sanoa, että Luongo on aivan järkyttävän hyvä varsinkin 1 vs. 1 tilanteissa mitä olen Canucksien pelejä nähnyt, ja se nähtiin taas tänään varsinkin rankkareissa. Varsinkin Blake Comeaun rankkaria en oikein vieläkään käsitä miten Luongo sen kiinni otti. Kylmät täytyy olla hermot, että ratkaisevassa laukauksessa heittää itsensä katolleen ja nappaa kiekon yläpesästä hanskaan:)

 

[nuck]

Mukavaa, sekä asiantuntevaa spekulointia Nuck. Täytyy kyllä sanoa, että Luongo on aivan järkyttävän hyvä varsinkin 1 vs. 1 tilanteissa mitä olen Canucksien pelejä nähnyt, ja se nähtiin taas tänään varsinkin rankkareissa. Varsinkin Blake Comeaun rankkaria en oikein vieläkään käsitä miten Luongo sen kiinni otti. Kylmät täytyy olla hermot, että ratkaisevassa laukauksessa heittää itsensä katolleen ja nappaa kiekon yläpesästä hanskaan:)

Ei ole teilläkään huonompi maalivahti. DiPietro esitti monen Canucks-fanin mielestä parasta peliä, mitä Vancouveria vastaan on koko tällä kaudella nähty. Erittäin hyvää peliä DiPietrolta ja tulevaisuutenne on ainakin maalilla turvattu tämän pelin perusteella.

Luongo on kyllä hyvä 1 vs 1 tilanteissa, vaikkei edes tekisi noita näyttäviä torjuntoja. Isokokoinen maalivahti saa pelkästään peittämisellä niin paljon maalistaan suojattua, että noita tv-torjuntoja ei usein edes tarvita. Ja silloin kun tarvitaan, koppi tarttuu kyllä kiitettävästi. Mikä vielä parasta Luongossa, hän nostaa tasoaan vielä lisää aina isoissa peleissä.

***

Kun täällä on muuten ollut puhetta siitä, miten Näslund pärjäisi ilman kaksosia, niin tuo ottelu näytti heti jotain tästä. Ihan kuin V olisi lukenut tätä palstaa, kun ketjuja oltiin muokattu tuollaisiksi palsta-kirjoitusten jälkeen.. Vastaus tähän kysymykseen oli se, että ainakin tämän ensimmäisen pelin perusteella Näslund pääsi hyvin mukaan peliin ilman kaksosiakin. Kauden jaettu korkein vetomäärä (kuusi laukausta), yksi maali ja muutenkin pirteää peliä. Rankkareissa nähtiin kuitenkin se tuttu rankkari-Näslund ja hänen yrityksensä oli joukkueen heikoin. Kiekko karkasi kulmaan ja mies näytti olevan todella pihalla siitä, miten rankkarimaaleja tehdään.

 

[kausi]

Luongolle tuli ansaitusti paikka tähdistöottelun Läntisen konferenssin avauskenttään, joten onnittelut lienevät tästä paikallaan. Itse en jaksa tästä tapahtumasta kuitenkaan muuten kiinnostua tänäkään vuonna, joten ei siitä enempää.

Paitsi sen verran voit ehkä kiinnostua että Luongo jättää All-Stars matsin väliin ja viettää mieluummin laatuaikaa vaimonsa kanssa. Hän on myös poissa 29.1. pelattavasta Dallas pelistä ja palaa kokoonpanoon kuun viimeinen päivä kun Canucks lentää Floridaan Tampan kaatoon.

Vissiin Luongo saanu muutaman "kuntsarin" palkinnoksi hyvistä peleistä ja on anonut kokonaisen viikon vapaaksi yksikön luutnantilta.

Lähde: http://canucks.nhl.com/team/app?articleid=349364&page=NewsPage&service=page

 

[nuck]

Paitsi sen verran voit ehkä kiinnostua että Luongo jättää All-Stars matsin väliin ja viettää mieluummin laatuaikaa vaimonsa kanssa. Hän on myös poissa 29.1. pelattavasta Dallas pelistä ja palaa kokoonpanoon kuun viimeinen päivä kun Canucks lentää Floridaan Tampan kaatoon.

Niin minäkin muuten viettäisin, jos olisin Luongo. Paljon enemmän sitä saa irti tuollaisesta tapaamisesta, kuin tuosta tähdistöottelusta. Lisäksi Gina on raskaana (laskettu aika oli joskus huhtikuussa) ja kauden aikana Luongo ei kuitenkaan ehdi vaimonsa kanssa kovin paljon yhteistä laatuaikaa viettämään, joten tuo tähdistöottelun ajankohta on juuri sopiva väli tähän hommaan.

Ilmeisesti pari aikoo viettää ennen esikoisen syntymää viimeisen keskinäisen pidemmän ajan yhdessä, kun pian tätä ei enää pysty niin helposti tekemään. Tuosta pitää nyt nauttia kunnolla ja jättää tuollaiset sirkuspelit muille halukkaille. Kyllä sitä ehtii sitten myöhemminkin uralla olemaan vielä monessa tähdistöottelussa.

Tuossa välissä kautta lento yhdeksi eräksi Atlantaan toimimaan tähdistöottelussa kiekonkaivajana ei olisi tarkemmin ajateltuna kovin hyvältä ajatukselta kuulostanutkaan, kun Luongon tilanne on kentän ulkopuolella tuollainen. Vielä kun Canucks on jo muutenkin ilmassa ihan pirusti, niin kaikki ylimääräinen aika vaimolle ja perheelle on plussaa.

Gina on mediatietojen mukaan Floridassa tuolloin, eli hän viettää raskautensa viimeisiä aikoja vanhempiensa luona. Roberto lentää ilmeisesti Floridaan sitten St. Louis -pelin jälkeen (23.1) ja liittyy joukkueen vahvuuteen, kun Canucks tulee pelaamaan Tampaa ja Floridaa vastaan heti tähdistötapaamisen jälkeen (Tampaa vastaan pelataan 31.1 ja Floridaa vastaan heti seuraavana iltana).

Toivottavasti pari käyttää tämän ajan hyvin ja tämä lepo palvelee sitten Luongoa ja Canucksia myöhemmin kauden mittaan. Tosin ei viime kaudellakaan mitään merkkejä väsymisestä havaittu (oikeastaan päinvastoin), vaikka Luongo tuolloin tähdistöpelin avauksessa nähtiinkin. Jos tästä jotain negatiivista pitää hakea, niin Dallas-pelissä Luongoa oltaisiin tarvittu. Nyt Morrowin porukan työ helpottuu, vaikka Sanford ihan hyvin onkin pelannut. No, Dallasia vastaan pelataan myös heti 5. helmikuuta ja tuolloin Luongo on ainakin maalilla.

Edit:

Vancouver Provincessa oli juttua tuosta tähdistöpelin peruttamisesta. Gina on Floridassa perheensä luona, koska raskaudessa on todettu joitakin oireita ja Roberto ei kovin paljon ehdi kotona vaimonsa tukena aina olemaan. Luongo kertoi lehdistölle samalla tietysti kohteliaasti, kuinka paljon hän arvostaa tuollaista tapahtumaa ja ratkaisu ei ollut helppo jne.

Linkki tuohon juttuun: http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=8ea4a853-7f9a-4a98-9362-576a89689ab4

 

[nuck]

Pari sekalaista uutista:

Manitoban maalivahti Drew MacIntyre valittiin AHL:n valmentajien toimesta AHL:n tähdistöotteluun.

MacIntyre on AHL:n maalivahtien tilastoissa kärkipäässä niin voitoissa (14), torjuntaprosenteissa (92.4%) kuin päästetyissä maaleissa per ottelu (2.25). Canucks onnistui hienosti MacIntyren kaupassa, kun hankki hänet syyskuussa 2006 Detroitista. Ensi kaudella MacIntyre saattaa jo hyvinkin pelata Luongon takana Vancouverissa joitakin pelejä.

***

Entisen Canucks-hyökkääjä Sergio Momesson kotona kävi varkaita lauantaina. Varkaita kiinnosti vain Momesson kiekkotavarat, sillä matkaan lähti kolme miehen pelissä käytössä ollutta pelipaitaa (yksi Canadiensin paita, yksi Canucksin paita ja yksi St. Louisin paita) sekä Stanley Cup -sormus. Tämän sormuksen menettäminen on varmasti äärimmäisen kova paikka entiselle NHL-kiekkoilijalle.

Pitää vain toivoa, että Montrealin poliisi saa varkaat kiinni. Tämän jälkeen Momesso voisikin itse tavata tekijät. Miehellä kun oli tapana seota täysin kertaalleen kauden aikana ja nyt on tähän varmasti hyvä syy. Sergio oli aikanaan valtavan suosittu Canucks-fanien keskuudessa. Hän tuli kaupunkiin "Blues Brothers -kaupassa" (Momesso+Geoff Courtnall+Ronning+Dirk <-> Dan Quinn+Butcher) maaliskuussa 1991 ja lähti yllättäen Eurooppaan neljä vuotta myöhemmin, vaikka hän oli edelleen hyvä- ja ennen kaikkea arvostettu pelaaja Vancouverissa.

***

Vancouverilla on uusi markkinoija Pamela Anderson. Nainen aloitti uransa uudessa tehtävässään mahdollisimman näkyvästi ja kävi tarjoamassa Jay Lenolle Canucksin paitaa Jay Lenon ohjelmassa:

http://www.nbc.com/The_Tonight_Show_with_Jay_Leno/video/#mea=203288

 

[nuck]

Vancouverin seuraavan viikon otteluohjelma on jälleen mielenkiintoinen. Ensi yönä Suomen aikaa joukkue pelaa San Josen vieraana. Sieltä lennetään heti seuraavaksi illaksi takaisin Vancouveriin pelaamaan Phoenixia vastaan. Kotona ei ehditä kuin käydä vaihtamassa sukat, kun taas lähdetään reissun päälle: järjestyksessä St. Louis, Columbus ja Detroit tulevat neljän päivän sisään tutuiksi.

Tästä päivästä laskettuna joukkue pelaa viikossa viisi peliä ja neljä näistä on vieraspelejä. Eli vaikka Canucks-fanit kirosivat jo joulukuussa joukkueen otteluohjelmaa, paha on sarjaohjelma jatkossakin. Kotona Vancouver on ollut marraskuun ensimmäisen päivän jälkeen ehkä koko NHL:n paras joukkue, mutta vieraissa pelit eivät ole menneet ihan niin hyvin (joulukuun saldona 4-5-1).

Vancouver joutui tosin pelaamaan joulukuussa peräti neljä kertaa vieraspelin toisena peräkkäisenä iltana, joten tämä selittää osittain Canucksin pieniä ongelmia vieraissa. Niissä peleissä, joissa joukkue sai edes yhden välipäivän otteluiden välillä, saldo oli lievästi positiivinen 3-2-1. Joulukuun vieraspeleistä kakkosvahti Sanford pelasi Luongon loukkaantumisen vuoksi viisi peliä, joten tälläkin saattoi olla oma tarinansa tuloksissa.

Mutta oli miten oli, Vancouverilla oli vieraissa ongelmia maalinteossa. Edellisissä viidessä vieraspelissä Canucks onnistui tekemään varsinaisella peliajalla vain kuusi maalia. Näistä peleistä kolme peliä pelattiin peräkkäisinä iltoina, mutta ei joukkue saanut hyökkäyspään onnistumisia myöskään niissä peleissä, joissa oli yksi välipäivä. Niin Phoenixia kuin Edmontoniakin vastaan tehtiin varsinaisella peliajalla yksi maali - toinen peli voitettiin rankuissa ja toinen hävittiin samalla tavalla.

Ensi yön vastustaja San Jose onnistuttiin voittamaan viime kaudella molemmilla kerroilla vieraissa, mutta tällä kaudella Canucks hävisi Sharksille Pavilionissa joulukuun 13. päivä. Tuo ottelu pelattiin heti seuraavana iltana voittoisan Anaheim-pelin jälkeen ja Canucks näytti tuossa pelissä väsyneeltä kotonaan levännyttä Sharksia vastaan. Nyt toivotaankin selvästi parempaa esitystä, kun Vancouverilla on kuitenkin takanaan yksi välipäivä.

“Our road record might have slipped a little bit, but everybody knows how challenging the last part of our schedule was, it’s just a matter of us doing what we usually do well on the road, that’s high-percentage, our special teams have been good on the road and we’ll need that on this trip.”

“Even though we’ve played well in tough circumstances, we haven’t had the same success that we had at the beginning of the season, I’m looking at this game (San Jose) as a solid game for us,” Vigneault kertoi odotuksista tähän seuraavaan peliin.

Toivottavasti ensi yönä nähtäisiin edes parempaa peliä Vancouverilta kuin viimeksi. Pelihän tulee myös Canalplussalta, joten aamuherätys on tiedossa.

 

[JP]

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=226939&hubname=nhl

Vancouver on hankkinut B.C.-lähtöisen sentterin Kris Beechin waiver-listalta. Columbuksessa hänen aloitusprosenttinsa on ollut 53,2. Merkintöinä on syntynyt 16 ottelussa 5+4 ja +3. Onkohan hänessä sitten Marc Chouinardin paikkaaja?

 

[kausi]

http://www.tsn.ca/nhl/news_story/?ID=226939&hubname=nhl

Vancouver on hankkinut B.C.-lähtöisen sentterin Kris Beechin waiver-listalta. Columbuksessa hänen aloitusprosenttinsa on ollut 53,2. Merkintöinä on syntynyt 16 ottelussa 5+4 ja +3. Onkohan hänessä sitten Marc Chouinardin paikkaaja?

Mielestäni tämä on Morrisonin tuuraaja. Kieltämättä ihan hyvä kaappaus waiver-listalta. Statsien mukaan ihan ok-peluri ja sopii kyllä rosteriimme. Taitanee sinitakeilla olla senttereiden ylitarjonta tai sitten tämä Beech on mieliala pelaaja josta haluttiinkin päästä eroon.

Joku pelaajasta tietävä voisi vähän valaista asiaa.

Kiitän ja kumarran kaikkia kirjoittajia jo tässä vaiheessa kautta tämän palstan loistavasta tasosta, suurin kiitos nuckin ja Chip Whitleyn.