Vancouver Canucks 2007-08

[Mängimies]

Ja Öhlund on yhden maalin päässä Canucksin kaikkien aikojen maalipörssin ykkössijasta mitä puolustajiin tulee (Lumme 83, Ohlie 82). Pisti miettimään, nouseekohan kummankaan pelaajan paita Garagen kattoon tulevaisuudessa? Linden nyt on saletti.

Tähän vielä sen verran, että Lumpeen suorituksen arvoa nostaa vielä sekin, että nuo 83 maalia on tehty noin 80 matsia pienemmällä ottelumäärällä kuin Öhlundin vastaavat. Tietysti äijät ovat hieman eri aikakaudella pelanneet, mutta kuitenkin. Ei sitä aina muistakaan miten kova pelaaja Lummekin aikanaan oli.

 

[Chip Whitley]

Tähän vielä sen verran, että Lumpeen suorituksen arvoa nostaa vielä sekin, että nuo 83 maalia on tehty noin 80 matsia pienemmällä ottelumäärällä kuin Öhlundin vastaavat. Tietysti äijät ovat hieman eri aikakaudella pelanneet, mutta kuitenkin. Ei sitä aina muistakaan miten kova pelaaja Lummekin aikanaan oli.

Toki näinkin, mutta pitää myös muistaa kuinka Öhlund ei ole koskaan ollut mikään offensiivinen dynamo, joka olisi pyörittänyt ylivoimaa niin kuin Lumme aikanaan. Öhlund on päässyt urallaan vain kahdesti 35 pisteeseen kauden aikana, Sonja puolestaan paukutteli 50 pongon kausia parhaina päivinään. Täysin erityyliset puolustajat, joista kumpainenkin kyllä hienoja pelaajia.

Pointtini oli vain se, että jos joku jostain kaivaisi näiden miesten ylivoima-ajat Canucksin paidassa (paidoissa) vuosien varrelta, ja vertaisi niitä keskenään, tuo 80 ottelun erotus ei enää tuntuisi niin suurelta. Ylivoimallahan pakit suurimman osan maaleistaan tekevät.

Öhlund siis pystynyt maalien tekoon pienemmällä ylivoima-ajalla.

 

[Mr. Smith]

Laitetaas kohtuu hiljaiseen Vancouver-ketjuun vähän infoa Manitobasta. Manitoba on otti viime yönä toisen voiton putkeen, tällä kertaa Iowasta. Jaffrey teki kaksi, Grabner ja Hansen yhden mieheen.

Rick Rypien on lähetetty Manitobaan, joten lisää taistelua hyökkäyksen pelipaikoista.

Manitoba on nyt Läntisessä konferenssissa kolmantena 30 pisteellä (14 voittoa, 7 tappiota ja 2 ja-tappiota), joten kausi on mennyt ihan hyvin. Viimeiset 10 ottelu on sujunut vieläkin paremmin, saldona 7-2-1.

Hyökkäyksessä Manitoba on onnistunut laajalla rintamalla. Peräti seitsemän hyökkääjää on tehnyt vähintään 6 maalia - Jaffrey (10), Genoway (7), Moran, Grabner, Raymond, Bolduc, Classen. Lisäksi Balej on tehnyt 4+8 neljässätoista ottelussa ja Shannon 1+4 kahdeksassa ja Hansen 2+2 seitsemässä pelissä.

Pakistosta ei pisteiden muodossa onnistuneita juuri ole. Parhaimmin siellä on tehoillut Jim Sharrow tehoin 2+8 ja vain 13 peliä pelannut Luc Bourdon 3+5 tehoin. Toki tasaista on pakistossakin, kun Heshka (9 pistettä) ja Groulx (8 pistettä) ovat lähes tasoissa edellä mainittujen kanssa. Nathan McIver on missanut useita pelejä eikä tehoja ole kertynyt kuin 1+1. Tosin tehoja McIver ei tunnetusti ole juuri tehnyt, mutta itsellä oli odotuksia jopa niiden suhteen tälle kaudelle. Pakiston viidestä edellä mainitusta kaikki tullevat rikkomaan omat piste-ennätyksensä tällä kaudella, Bourdon ja Heshka ovat itseasiassa jo rikkoneet.

Maalivahdeissa Drew MacIntyre on ottanut selkeän niskalenkin Cory Schneiderista. GAA ja Sv% on ManIntyrella aivan eri luokkaa kuin Coryllä, mutta eiköhän Cory tuosta hiljalleen totu ammattikaukaloiden pelityyliin.

Pettymyksiäkin löytyy:

Daniel Rahimi on lähetetty ECHL:ään ottamaan vauhtia. Itse odotin häneltä jo hyvää AHL-kautta, mutta sitä ei vielä tällä kaudella tule tapahtumaan.

Patrick Coulomben sai jo viime kaudella muutaman pelin NHL:ssä, mutta nyt hän hakee kanssa vauhtia ECHL:stä. Eikä sielläkään suju mitenkään loistokkaasti. Pienen koon kompensaationa pitää onnistua hyökkäyspäässä erinomaisesti, jotta edes AHL:ään olisi mahdollisuuksia.

Maxime Fortanus ei ole pelannut kuin puolet peleistä eikä ole itseä vakuuttanut. Tehoja 0+3 kolmessatoista ottelussa.

Greg Classen ei itseä vakuuttanut hankintana eikä nytkään liian hyvältä näytä hänen osaltaan. Classen on sentään tehnyt 6+3 tehot, mutta niillä ollaan hyökkääjistä vasta sijalla 10. Eikä Classen pysty ruokkimaan laitureitaan riittävästi. Lisäksi omassa päässä on kolissut liikaa, -7, joka on joukkueen selvästi rumin lukema.

 

[Chip Whitley]

Daniel Rahimi on lähetetty ECHL:ään ottamaan vauhtia. Itse odotin häneltä jo hyvää AHL-kautta, mutta sitä ei vielä tällä kaudella tule tapahtumaan.

Tämä on vasta ensimmäinen täysi kausi miehissä Rahimille, ja ensimmäinen kausi rapakon takana, joten ei hän mielestäni pettymys ole ollut. Kuten mainitsin pari viestiä aiemmin, hänen pitäisi saada lisää nopeutta jalkoihinsa, itseluottamusta sekä parantaa laukaustaan, niin ensi kaudeksi AHL-paikka olisi aikalailla selviö. Parempi vain kun saa paljon vastuuta kolmosparin/seiskapakin sijaan, vaikkakin astetta alempana.

Maxime Fortanus ei ole pelannut kuin puolet peleistä eikä ole itseä vakuuttanut. Tehoja 0+3 kolmessatoista ottelussa.

Fortunus on AHL'n Mitchell, häneltä ei odoteta pisteitä. Itse asiassa loukkaantumisista kärsineen Fortunusin 3 pistettä 13 ottelussa on minulle melko positiivinen yllätys, en olisi odottanut tuonkaan vertaa.

---

Kohta ottelu 'Faghawksia vastaan, ja kokoonpanoon tullee pieniä muutoksia kun Trevor Linden palaa pelaavaan miehistöön:

Sedin-Sedin-Näslund
Pyatt-Morrison-Ritchie
Cowan-Kesler-Isbister
Burrows-Linden-Cooke

Luongo

Eli toisin sanottuna meillä on ykköskenttä, ja 3 kolmos/neloskenttää, eli ei kannata kauheasti kiinnittää huomiota järjestykseen (esimerkiksi on oletettavissa että Cooke saa "nelosesta" enemmän peliaikaa kuin Ritchie). Hienosti esiintyneen Mike Brownin katsomokomennus ihmetyttää, onhan peli kuitenkin Brownin kotikaupungissa ja varmasti on tuttuja katsomossa. Mutta näillä mennään, Brown palaa kokoonpanoon Predsia vastaan ensi yönä kun Linden istuu, ja Sanford iskeytyy tolppien väliin kun Luongo maistaa Gaytoraden suloja vaihtoaitiossa pelatun 'Hawks-ottelun jälkeen.

 

[nuck]

En ole muutamaan viikkoon päässyt koneelle (älkää vain aloittako taloprojektia, mikäli Jatkoaikaan kirjoittaminen on muodostunut teille yhdeksi elämäntavaksi - kyseinen projekti aiheuttaa nimittäin aivan hirveitä "Jatkoaika-vieroitusoireita"), ja muutenkin ketju tuntuu aika hiljaiselta, joten laitetaan nyt jotain sekavaa Vancouverin tämän hetkisestä tilanteesta.

Katsoin tuon viimeisimmän Pittsburgh-ottelun Canalplussalta, joten aloitetaan tästä. Peli oli mielestäni oikein hyvää kiekkoa, vaikkei ottelussa tehty kuin kaksi varsinaisen peliajan maalia. Painostusjaksot pelin sisällä vaihtelivat mukavasti, kummallakin oli riittävästi maalipaikkoja, maalivahdit esittivät hienoa peliä ja ottelussa riitti hyvin tunnetta, fyysisyyttä ja vauhtia.

Pelin ainoa miinus oli Jeff Cowanin loukkaantumisen lisäksi rankkareilla "väärään" suuntaan mennyt ratkaisu. Luongon kaksi koppia Crosbya vastaan rankkareissa (toinen jatkoajalla) oli hieno näyte Canucks-vahdilta, mutta valitettavasti Kris Letangin ratkaisu kisan kuudennella kierroksella oli Canucksille liikaa. Pittsburgh kyllä tavallaan myös ansaitsi voittonsa, sillä joukkueen peli oli mukavaa katsottavaa - näitä pelejä voisi katsoa useimminkin.

Rankkukisa osoitti samalla karun luonteensa: Taylor Pyattin tolppa kisan viidennellä kierroksella ja pelin sankareina olisivat olleet Luongo ja Pyatt. Nyt kun Pyattin veto osui vain tolppaan (ristikkoon?), sankareiksi nousivatkin Letang ja Sabourin. Samalla puheet Canucksin ongelmista rankuissa saivat alkunsa. No, tottahan tuo myös on, kun joukkueen saldo näistä on tällä kaudella nolla voittoa, kolme tappiota ja Canucks on tehnyt vain kaksi maalia (molemmat Trevor Lindenin toimesta) kauden 14 rankku-yrityksestä.

Muuten minä en ole edelleenkään näiden rankkujen kannattaja, vaikka monet näistä tuntuvatkin pitävän (eikä tämä johdu Canucksin tämän kauden rankkumenestyksestä). Nämä eivät edes kerro yksittäisten pelaajien maalinteon taidosta mielestäni kovinkaan hyvin ja pahimmassa tapauksessa nämä tulevat ratkaisemaan keväällä playoffeihin menevien joukkueiden kohtalon. Tuntuu kohtuuttoman kovalta joukkuelajissa, jos näin tulisi käymään.

Tuon Penguins-ottelun jälkeen Vancouverin saldo joukkuetta marraskuun alussa herättäneen Nashville-pelin jälkeen on kuitenkin hieno 11-2-3, joten ei tässä nyt sen enempää voi valittaa. Viimeisissä 16 ottelussa vain kaksi tappiota varsinaisella peliajalla ja viimeisissä yhdeksässä ottelussa omiin vain 11 maalia... joukkue on selvästi palannut viime kauden viimeisten +50 ottelun tasolleen tällä kaudella viime kautta aikaisemmin ja tämä lupailee hyvää jatkoon.

Otteluohjelma jatkuu tällä kaudella jo tutuksi tulleen mielenkiintoisena / erikoisena. Vigneault kertoi tällä viikolla, että haluaisi tavata otteluohjelman arponeen ihmisen tai koneen ja minä haluaisin samaa. Alkukaudesta Canucks joutui pelaamaan harvemmin kuin olutliigajoukkue ja nyt joukkue joutuu maksamaan näitä takaisin tahdilla, josta vain matkoja järjestävät firmat tulevat onnellisiksi.

Ensin Vancouver pelasi marraskuussa 'vaatimattomat' kahdeksan peräkkäistä kovaa Luoteisen divarin peliä peräkkäin. Sitten joukkue pelasi viime viikolla kolme vieraspeliä viiden päivän sisään. Tämän jälkeen Canucks lensi kotiin pelatakseen tuon yhden ottelun Pittsburghia vastaan, mutta jotta pelaajat tutustuisivat paremmin koneiden penkkeihin, kotona ei voinut olla kauempaa. Siksi Canucks matkaa jo nyt reissulle, jossa joukkue pelaa tällä viikolla neljä vieraspeliä kuuden päivän sisään.

Missä menee tämän otteluohjelman logiikka? Onhan näitä otteluohjelmia tullut ihmeteltyä joskus aikaisemminkin, mutta tämä tämän kauden ohjelma on jo harvinaisuus. Onneksi Canucks on ollut kova vierasjoukkue ja kakkosvahtikin on täyttänyt paikkansa oikein hyvin, joten toiveita pistepotin kartuttamisesta on olemassa tulevissakin otteluissa.

 

[Mr. Smith]

Hieman epäilyksien mukainen tappio sitä tuli sitten Kingsiä vastaan. Edler ja Pyatt tekivät yv-maalit mieheen. Sanford oli maalissa ja joutui antautumaan neljästi.

Nyt on jo pakko myöntää, että väärässä tuli oltua Dustin Brownin suhteen ennen kautta. Silloin oli keskustelua Brownista ja siitä olisiko Brownista kahteen ensimmäiseen ketjuun Vancouverissa. Nyt voi jo myöntää, että olisi jopa ykköseen. Ja Brown on vielä aivan loistava pelaaja, joka tekee pisteiden lisäksi valtavasti muuta työtä, kuten taklaa aivan helvetisti.

Seuraavana sitten vastassa Anaheim, joka olisi jo pakko voittaa. Siihen Luongo maaliin ja Salolle kauden avausmaali sekä tehoja hyökkääjiltä hieman laajemmin niin hyvä.

 

[nuck]

Luongo ja Morrison ulos

Seuraavana sitten vastassa Anaheim, joka olisi jo pakko voittaa. Siihen Luongo maaliin ja Salolle kauden avausmaali sekä tehoja hyökkääjiltä hieman laajemmin niin hyvä.

'Pakko' olisi voittaa, mutta ei vaan taida Luongo pelata. Eikä myöskään NHL:n ironman-tilastoa johtava/johtanut Morrison. Myös Isbister loukkaantui Kingsia vastaan. Ja jo aikaisemmin sairauslomalla olevista sivussa ovat Bieksa ja Cowan. Canucks nosti loukkaantumisia korvaamaan farmista hyökkääjät Jason Jaffrayn, Mason Raymondin sekä kakkosvahdiksi Drew McIntyren.

Jo Minnesota-ottelussa loukkaantunut, mutta tämän jälkeen kaksi ottelua (Chicago ja Pittsburgh) pelannut Luongo osallistui Kings-pelin alkulämmittelyyn, mutta joutui jättämään ottelun väliin kylkivamman johdosta. Näin Curtis Sanford sai pikakutsun maalille. Ehkä Sanford tosin osasi myös odottaa peliä, sillä joukkue kyllä tiesi Luongon kivuista, vaikka Canucks vakuuttikin medioille "kaiken olevan kunnossa".

Sanford kärsi ottelussa kauden ensimmäisen tappionsa kauden viidennessä pelissään, mutta hänen piikkiin tappiota ei voida laittaa. Kings osaa vaan pelata Canucksia vastaan ja tietysti Kings'kin pelaa välillä myös hyviäkin pelejä, vaikka onkin Läntisen konferenssin jumbona (joukkue otti juuri pari päivää sitten kotonaan 8-2 voiton Buffalosta).

Luongon sairausloman pituudesta ei ole vielä tietoa, mutta en usko mihinkään kovin pitkään aikaan. Veikkaan, että Luongo on takaisin Canucksin maalilla jo ennen pukin tuloa. Voi tosin olla, että tämä usko on vain toiveunta, sillä vielä tästä paluusta ei ole virallista tietoa ja kylkivammojen parantumisista on vaikea sanoa mitään.

Morrisonin komea 542 peräkkäisen NHL-ottelun putki katkeaa puolestaan Ducksia vastaan, sillä sentteri on jo Vancouverissa tarkemmassa syynissä. Koko kauden jonkin verran ranteestaan kärsinyt Morrison hävisi ottelussa irtokiekon Derek Armstrongille helposti toisessa erässä ja Armstrong iski tilanteesta ottelun voittomaalin. Tämän tilanteen jälkeen Morrison istuikin vaihdossa.

Komean otteluputken katkeaminen on tietysti ikävä juttu. Itsekin mietin juuri vähän aikaa sitten, että hyvällä tuurilla Morrisonilla saattaisi olla jopa mahdollisuuksia Doug Jarvisin ennätyksen rikkojaksi (Jarvisin peräkkäisten ottelujen putki kesti aikanaan 964 ottelua), mutta nyt tätä ei tarvitse enää odottaa. Morrison ei päässyt lopulta peräkkäisten pelien määrässä mitattuna edes kaikkien aikojen top viiteen, sillä vitospaikkaa pitää hallussaan entinen Rangersin ja Bostonin hyökkääjä Andy Hebenton 630 ottelulla.

 

[Mr. Smith]

Seuraavana sitten vastassa Anaheim, joka olisi jo pakko voittaa. Siihen Luongo maaliin ja Salolle kauden avausmaali sekä tehoja hyökkääjiltä hieman laajemmin niin hyvä.

Toiveista 2/4 onnistui ja se riitti onneksi voittoon. Luongo tosiaan on poissa, ehkä vähän pisempäänkin. Sanford pelasi ilmeisen hyvän pelin maalilla. Tehoja tosiaan löytyi nyt hyökkäyksestä laajemmin, kiitos noiden nostojen farmista. Jaffrey ja Raymond tekivät kumpikin 1+1, joten loistava tulos heti noston jälkeisessä pelissä. Daniel Sedin teki sitten yhden Vancouverin maaleista.

Salo jäi vielä toiveiden vastaisesti ilman kauden avausmaalia, mutta kyllä se sieltä varmasti pian tulee.

Morrison tosiaan missasi pelin ja missaa jatkossa monta peliä lisää, sillä ranneleikkaus on edessä. Nyt onkin hyvä paikka pelissä onnistuneilla Jaffreyllä ja Raymondilla lunastaa paikkansa NHL:stä.

 

[kausi]

SJ-VAN 5-2

Maalissa oli Sanford ja MacIntyre, molemmat teki 9 torjuntaa. Yhteensä siis 23 laukausta SJ:lla joista 5 sisään. Joten eipä tuossa ottelussa laukauksia juuri tullut näille kakkosveskoille. Pari maalia oli sitä SJ:n ykkösen huippupelaamista joille ei Sanford mitään voinut mutta sitten oli paskaa tuuriakin. Edler pelaa liian löysästi oman maalin kulmalla ja Bernier käyttää tilanteen hyväksi ottamalla kiekon ja lasauttaa sen reppuun. Thornttonin maali oli kanssa mielestäni aika helppo joka olisi ollut otettavissa, mutta minkäs teet kun on kakkosveskan varamaalivahti maalissa.

Ottelussa oli muuten vain yksi erikoistilanne maali, muut tuli/meni tasavoimin.

Linden ja H.Sedin teki Canucksien ainokaiset, ja ihan hienoja maaleja.(jotain lohtua sentään). Mutta tämä ei hyvä, Luongoa tarvitaan eniten. Hänen avullaan voidaan voittaa pelejä vaikka hyökkäyksestä puuttuisikin pelaajia.

Nyt huilipäivä ja huomenna vieraskiertueen viimeisessä pelissä vastaan tulee Edmonton. Pakko sanoa että olen kyllä tyytyväinen jos siitä saadaan edes yksi piste, ollaan nyt sen verran heikossa hapessa että voittoa mielestäni turha odottaa.

 

[Chip Whitley]

En ole menneen viikon pelejä ehtinyt katsella, joten en lähde niistä mitään kirjoittamaankaan. Yleisesti vaan sen verran pitää sanoa, että kahdeksan-ottelua-kahdeksassa-eri-kaupungissa-viidessätoista-päivässä -ohjelmamme loppuu tänä iltana Oilersia vastaan. Tämän naurettavan otteluohjelman ansioista, tai ainakin osasyyksi voisin tuon pistää, Canucksilta puuttuu paljon pelaajia kokoonpanosta, ja ne ketkä vielä pelaavat ovat ymmärrettävistä syistä hieman "puhki". Olemme kuitenkin selvinneet näistä peleistä suhteellisen hyvin tuloksin (3-3-1), josta pitää antaa joukkueelle tunnustusta. Nyt vielä kun saisi käännettyä kiertueen voittoisaksi, niin olisin kyllä erittäin tyytyväinen.

Katsotaan hieman tarkemmin loukkaantumistilannetta:

- Bieksa on edelleen pois kokoonpanosta, on vielä ensi vuoden puolelle. Nonis elätteli toiveita että Kevin pystyisi palaamaan kokoonpanoon jo tammikuussa, itse en tosin tuohon vielä jaksa uskoa.

- Morrisonia koko kauden vaivannut ranne petti lopullisesti Losia vastaan, ja mies joutui leikkaukseen. Saikkua on luvassa muutaman kuukauden verran. Suuri takaisku Canucksin hyökkäykselle.

- Cowanin olkapää pitää miehen sivussa joidenkin arvioiden mukaan 6 viikkoa. Eli siis vähintään kuukauden huili edessä.

- Isbister ja Luongo ovat day-to-day, kummankaan ei oleteta pelaavan vielä Oilersia vastaan. Kesler puolestaan oli flunssan takia Sharks-pelin poissa, mutta hän palannee kokoonpanoon jo ensi yönä.

---

Jaffrayton, Raymonditon ja MacIntyreton Moose pelasi viime yönä AHL-liigan peränpitäjä Lake Erieta vastaan, ja nekkuun tuli lukemin 4-1. Schneider aloitti maalissa, mutta hänellä on ollut suuria ongelmia hypyssä NCAA'sta ammattilaiseksi, eivätkä ongelmat hellittäneet vieläkään, nimittäin kolmen nopeasti päästetyn maalin jälkeen Victoriasta ylös kutsuttu Ellis otti ohjat käsiin kun Arniel sai tarpeekseen Coryn imuroinnista. Ellis torjui hyvin, niin kuin on torjunut alkukauden Kingsissakin, ja on mahdollista että hän aloittaa tänä yönä uusintaottelun Monstersia vastaan.

Grabner pelasi raporttien mukaan erittäin pirteästi, vaikka se ei tällä kertaa tilastoissa näkynytkään. Veteraanipakki Groulx teki Moosen ainokaisen, syöttäjinä toimivat Rypien ja Genoway.

 

[kausi]

EDM-VAN 2-1 rl

Piste tuli ja kuten aiemmassa viestissäni mainitsin siihen itse olen ihan tyytyväinen, rankkareiden laukojiin sen sijaan en ole. Mielestäni olisi pitänyt antaa kokeneiden Sedinin ja Näslundin koittaa Pyatin ja Burrowsin sijaan, mutta ehkä tässä tapauksessa kuitenkin annettiin mahdollisuus muillekin ja sitä kautta laajentaa rankkareiden vetäjiä tulevaisuutta silmäillen. Kesler teki komean maalin ja hän oli mies paikallaan. Aikamoista lottoa kyllä on nuo rankut vaikkakin ihan mukavaa katseltavaa.

Sanford taisi pelata tähän mennessä yhden uransa parhaista peleistä torjuntaprosentilla 95.83%, paikkasi tällä aika kivasti huonon SJ pelin tilastot.
Vielä paremmat prosentit veti sitten Edmontonin veska Garon, 96.66%.
Rexall Place oli siis veskojen taistelutanner viimeyönä. Hyvä Sanfordin kannalta mutta muu joukkue olisi voinut kyllä tehä pari häkkiä enemmän tuohon laukausmäärään nähden.


Kun Chip Whitleyn mainitsema Morrisonin sairausloma on muutamia kuukausia niin pakkohan hyökkäykseen on saatava paikkaus ja mielestäni Moosesta ei pidä edes harkita pidemmällä tähtäimellä. On vaan pirun vaikea miettiä kenestä tahtois eroon jolla vielä saisikin jotain kelpo tavaraa vaihdossa.

Tästä ensi viikon neljästä ottelusta eli NJ(kotipeli), DAL(kotipeli), PHX ja COL odotan 5p.

 

[nuck]

Piste tuli ja kuten aiemmassa viestissäni mainitsin siihen itse olen ihan tyytyväinen,

Pisteeseen pitää olla tosiaan tyytyväinen. Vancouverin peli oli ymmärrettävistä syistä tukkoisen oloista kuten edellisessä Sharks-pelissäkin. Joukkue oli selvästi puhki ja kun Oilers sai kolmannen erän lopussa pelin avausmaalin, nousu tasoihin oli Canucksilta erittäin hyvä suoritus tuohon paikkaan. Rankkareissa otettiin taas pataan, kun arpa ei osunut ja Oilersilla osuu illasta toiseen.

Kahdeksan edellisen ottelun sisään pelatut seitsemän vieraspeliä (ja vielä näiden sisällä kaksi peräkkäisinä iltoina pelattua peliä) 13 päivän sisällä on onneksi nyt takana. Tuloksena näistä peleistä oli kahdeksan pistettä, mikä tyydyttää tässä otteluohjelmassa - etenkin, kun viisi ottelua näistä seitsemästä vieraspelistä pelattiin (hyvin pelanneella) kakkosvahdilla.

Jatkon otteluohjelma on onneksi vähän helpompi. Seuraavista yhdeksästä ottelusta kuusi pelataan kotona. Seuraavaksi Vancouver kohtaa kotonaan New Jerseyn ja Dallasin ja näistä peleistä voi odottaa ainakin vähämaalisia kamppailuja.

Devils-ottelusta saattaa tulla mielenkiintoinen peli viime kauden kahden parhaan maalivahdin välillä ja Dallas-ottelu on myös varmasti mielenkiintoinen taistelu viime kauden playoffien vuoksi. Vaikka Sanford on täyttänyt täysin paikkansa ja pelannut hyvin, tässä ei voi kuin toivoa kuin, että Luongo palaa näihin peleihin kentille ja palaa heti samanlaisessa kunnossa missä oli ennen loukkaantumista.

Sanford taisi pelata tähän mennessä yhden uransa parhaista peleistä torjuntaprosentilla 95.83%,

Ihan hyvä peli Sanfordilta, mutta minä ainakin muistan vielä paremmin herran St. Louisin paidassa Vancouveria vastaan pelatut ottelut:

2.1.2006, St.Louis-Vancouver: 4-1

Three stars:

1. Curtis Sanford, 30 saves.

"However, the Canucks could not put anything past Sanford, who made 19 saves over the final two periods -- including 12 in the third period."

23.1.2006, St. Louis-Vancouver: 4-0

Three stars:

1. Curtis Sanford, 34 saves

"Sanford, who has four shutouts in 28 career starts, was at his best in the third period when the Canucks had a 21-5 shots advantage."

""I thought he played great," Canucks forward Markus Naslund said. "He kept them in the game."

5.3.2006, Vancouver-St.Louis: 1-4

Three stars:

2. Curtis Sanford, 23 saves

20.10.2006, St.Louis-Vancouver: 2-3 OT

"St.Louis backup goaltender Curtis Sanford stopped 36 shots, including 16 in the second period and five in overtime.

"The difference in the game was Sanford," Canucks assistant coach Rick Bowness said. "As far as we're concerned, it shouldn't have gotten to OT."

Sanford stopped the first 26 shots he faced in his second start of the season before Taylor Pyatt scored at the 7:30 mark of the third period to pull Vancouver within 2-1. Vancouver outshot St. Louis 39-19 overall and 6-3 in the overtime."

27.2.2007, St.Louis-Vancouver: 3-1

Three stars:

2. Curtis Sanford

"Curtis Sanford, filling in for injured Manny Legace, came close to earning a shutout after stopping 25 of 26 Vancouver shots. It appeared he stopped them all."

15.3.2007, Vancouver-St.Louis: 3-2OT

"Sanford was the story as the Blues were outshot 12-2 in the first period. He made several great saves in tight off Daniel and Henrik Sedin and their new linemate, tough guy Jeff Cowan. He got a shoulder on Brendan Morrison's snap shot from the slot and made a sliding save off Markus Naslund on a 2-on-1."

"Sanford made a great glove stop on Cowan's breakaway a minute later, and again on a partial breakaway backhand shot from Cowan three minutes later."

 

[kausi]

Ihan hyvä peli Sanfordilta, mutta minä ainakin muistan vielä paremmin herran St. Louisin paidassa Vancouveria vastaan pelatut ottelut:

Oho, onpas se ollut pahana esteenä Canuckseille. :)
Tarkoitin oikeastaan hänen parasta peliä canuckseissa.

 

[nuck]

Morrisonin sairausloman pituudeksi ilmoitetaan virallisesti ja odotetusti noin 12 viikkoa:

NHL.comin uutinen asiasta

Jotain positiivista näiden viime aikojen loukkaantumisten keskelle tuo puolestaan se uutisessa mainittu asia, että Canucks saa parhaan pelaajansa kentille takaisin ensi yön otteluun New Jersey Devilsia vastaan. Mielenkiintoinen ottelu tulossa siis Luongon ja Brodeurin välillä.

Devilsin saldo viimeisistä 14 ottelusta on erittäin vakuuttava 11-2-1 ja Brodeur on pelannut joukkueen maalilla näissä peleissä 13 ottelussa. Vancouverin saldo on puolestaan Luongon pelaamista viimeisistä 14 ottelusta sekin komea 9-2-3. Ainoa ero näissä tilastoissa on tullut käytännössä arvoilla (rankuilla).

 

[nuck]

Jotain positiivista näiden viime aikojen loukkaantumisten keskelle tuo puolestaan se uutisessa mainittu asia, että Canucks saa parhaan pelaajansa kentille takaisin ensi yön otteluun New Jersey Devilsia vastaan. Mielenkiintoinen ottelu tulossa siis Luongon ja Brodeurin välillä.

Eipä tullut sitten lopulta kovin mielenkiintoista ottelua.

Devils joutui pelaamaan heidän aikavyöhykkeensä ulkopuolella ensimmäistä kertaa yli vuoteen (paha tilanne muuten...), Canucksin siniviivasniper Aaron Miller oli taas kerran tehokkaana ja Luongo pelasi odotetun vahvasti ottamalla kauden viidennen nollapelinsä. Brodeur ei sen sijaan ollut ottelussa ihan parhaimmillaan - tosin kaksi Canucksin maalia meni sisään kimmokkeista, joille Devils-tähti ei voinut mitään.

Joka tapauksessa Luongon paluu kentille oli tulosmielessä loistelias ja mikä tärkeintä, hän palasi loukkaantumisen jälkeen kentille siinä samassa kunnossa, missä oli ennen loukkaantumistaan. Luongo on päästänyt nyt taakseen seitsemässä viime pelissä yhteensä viisi maalia. Viimeisissä viidessä kotiottelussa Luongon taakse on tehty tasan yksi maali (onnittelut tästä Petr Sykoralle).

 

[nuck]

Pari Canucks-linkkiä ennen Vancouverin ja Dallasin välistä ottelua:

Luc Bourdonin mielenkiintoinen haastattelu McKeen'silla

Jutussa kerrotaan mm. siitä, miksi Bourdonin huikeasti alkanut junnu-ura otti selviä taka-askeleita komean alun jälkeen ja miksi Bourdonin peli näytti jo tällä kaudella NHL:ssä selvästi lupaavammalta;

The doctors told me it would take about two years, two and a half years to be fully recovered. So after a year, it was kind of frustrating to know that you can't really play to your full potential. Right now, I feel really confident and I don't have pain at all in it so far. I knock on wood I guess by saying that but hopefully everything's going to be fine for the rest of my career with that.

***

Muita:


Vignealtin haaste kaksosten ketjulle - ketjun pitää pelata suoraviivaisemmin.


Canucksin hyökkäyksen ottelukohtaista peliaikatilastoa edelleen johtavan Ryan Keslerin pitäisi saada tällä kaudella Selke-ääniä.


Aaron Miller tekee maalin kerran vuosituhannessa - tällä vuosituhannella tämä nähtiin viime pelissä, joten enempää herkkua ei ole luvassa.


Dallasin pelaajat muistelevat viime kauden upeaa playoff-sarjaa joukkueiden välillä.


Lisää painetta kaksosille ja mielenkiintoisia tilastoja.


Vancouver on tehnyt tällä kaudella 13 maalia enemmän kuin viime kaudella tähän aikaan.


Jason Jaffray elää unelmaansa.


***


Ja vielä loppuun yksi kunnian osoitus karakterittomalle munkkimolari Roberto Luongolle: Maalivahtipeliin erikoistunut Goalies' World valitsi Luongon vuoden 2007 parhaaksi maalivahdiksi. Lehti perustelee valintaansa seuraavasti:

“Roberto Luongo has been the most consistent goalie throughout the calendar year,” states the magazine.

To win the award, a goalie has to excel in all three segments of 2007: the second part of the 2006-2007 regular season, the 2007 playoffs and the first part of the 2007-2008 season.

“During that stretch, Luongo played 75 games and maintained a .930 save percentage and 2.07 GAA. He had 57 hot games, 13 average and five bad ones. He also stole nine wins,”

Ei mitään valittamista tästä valinnasta.

 

[Chip Whitley]

Toisessa ketjussa olikin hieman puhetta Edlerin loistavista otteista, mutta pistetään tänne oikein linkin kanssa. Tiivistettynä: Edler on pelannut mainiosti, noussut yhdeksi joukkueen avainpakiksi, ja ottaen huomioon ruotsalaisen kehityskäyrän, potentiaalia on aina liigan terävimpään kärkeen asti.

Tulevaisuuden tilanne siniviivalla siis vaikuttaa erittäin hyvältä. Ensi kautta ajatellen tilanne on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä 6 paikkaa on jo varattu, ja tuo laskelma tehtiin ilman Milleria, Weaveria, Bourdonia tai McIveria. Tähän soppaan kun lisätään vielä Ellington, Rahimi, miksei Moosessa hyvin pelannut Heshka ja FitzGerald'kin, niin syvyyttä kyllä löytyy. Nämä neljä viimeksi mainittua ovat tosin muutaman vuoden päässä mahdollisesta kokeilusta isoon liigaan.

Ja vaikka valmentajat kuinka puhuvat että koskaan ei voi olla liikaa puolustajia, nyt alkaa vähitellen näyttää jo siltä että yhden (esim. Bourdonin) kauppaamista voisi alkaa tosissaan harkita. Fakta on kuitenkin se, että Morrisonin pitkän poissaolon myötä meillä ei oikeastaan ole ainuttakaan kakkoskenttä-tason hyökkääjää (paitsi Näslund, mutta pelaa tällä haavaa ykkösessä). Kesler kaikessa mahtavuudessaan on kolmosen sentteri (loistava sellainen), Pyatt nyt voisi kakkosessa mennä mikäli hänellä olisi ketjukavereina kaksi laadukasta pelaajaa.

Ryderin osakkeet ovat pudonneet tällä kaudella älyttömästi, mutta halvalla hinnalla, vaikkapa neloskierroksen varauksella, voisi olla katsomisen arvoinen kortti kaksosten kenttään. Sitten pitäisi vain toivoa Näslundilta muutamaa maalia, saattaa tosin olla liikaa toivottu kun kuuden miljoonan mies joutuisi itse tekemään maalipaikkansa (hui!), ja Morrisonin pikaista paranemista.

Carolinan Ladd on ollut märkien unieni kohde jo jonkun aikaa, mutta hänenkään kausi ei ole mitenkään erikoisesti alkanut (taas loukkaantumisia). Toki Bourdoniin vaihtaisin, mutta ennen kauden alkua spekuloimani Krajicek<->Ladd -kauppa ei tuntuisi enää niin hyvältä, kiitos Krajicekin hyvän pelin ja Laddin ongelmien.

---

Niin, ja yöllä ottelu aavikon pentuja vastaan. Luongo aloittaa, aloittaa luultavasti sunnuntaina Avsiakin vastaan, ja Isbister palannee kokoonpanoon (Brownin tai Lindenin tilalle). Coyotes on NHL'n huonoin kotijoukkue, mutta viime aikoina päässyt lentoon joten ei kannata kiinnittää tuohon tilastoon kauheasti huomiota. Canucksia puoltaa 'Yotesin otteluohjelman menneisyys, sillä yleensä vieraskiertueen jälkeinen ensimmäinen ottelu kotona on aina vaikea. Paha sanoa mitä käy, pessimistinä lähden kuitenkin siitä liikkeelle, että Canucks aliarvioi paperilla heikon joukkueen eikä syty otteluun kunnolla. Varsinkin kun Cowan, ja mahdollisesti Brown, ovat poissa kokoonpanosta.

 

[Chip Whitley]

Lyhyt "kaksi ottelua kahdessa illassa" -vieraskiertue ennen joulua meni numero kahden merkeissä; 2 ottelua, 2 pistettä, 2 tehtyä maalia. Coyotes kaatui nihkeästi 2-1 rankkarikisan jälkeen lauantaina, tämä oli samalla Canucksin ensimmäinen voitto taitokilpailussa tällä kaudella. Maalintekijöinä toimivat Linden ja Pyatt. Varsinaisella peliajalla maalin teki Daniel Sedin.

Jälkimmäisessä ottelussa sunnuntaina Avsia vastaan tuli 1-3 tappio. Joukkue saapui hotelliin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 2, tähän lisättynä joulukuun naurettava otteluohjelma, ja peliesitys oli sen mukainen. Vaikutti siltä että oli puhti poissa, jalat sekä aivot jumissa, ja muutaman päivän tauko tuli todellakin tarpeeseen.

Tähän kuuhun lähdettäessä otteluohjelmaa teki oikein pahaa katsoa. Nyt kun kuukausi alkaa käydä kohti loppuaan, huomaa että Canucks on edelleen kärkisijoilla, joten ihan hyvinhän tuo loppuen lopuksi sujui. Nyt pitää vain jatkaa siitä mihin marraskuussa ja joulukuussakin ajoittain päästiin, konferenssi on niin tiukka ettei ole varaa lusmuiluun. Torstaina jo tärkeä divisioonan sisäinen koitos uudestisyntynyttä Flamesia vastaan, ottelu jossa muutaman päivän huili ei saa näkyä.

---

Tämän vuoden WJC Tsekeissä on Canucksin osalta tylsää katsottavaa - yksikään meidän varauksista ei ole turnauksessa mukana. Viime kesän ykkösvaraus Pat Whiten ensimmäinen kausi Gophersissa ei ole mennyt täysin putkeen, joten kisapaikka jäi haaveeksi. Venäjän Kablukov puolestaan oli joukkueessa ansaitusti mukana, mutta ongelmat visan kanssa (god damn russians) estivät hänen osallistumisensa turneeseen.

 

[Mr. Smith]

Lyhyt "kaksi ottelua kahdessa illassa" -vieraskiertue ennen joulua meni numero kahden merkeissä; 2 ottelua, 2 pistettä, 2 tehtyä maalia.

En kyllä yhtään laittaisi pahakseni jos Vancouver hankkisi yhden maalintekijän. Olisi oikeasti mukava jos rosterissa olisi (Sedinien lisäksi) joku pelaaja jolta voisi odottaa maaleja säännöllisesti. Laituri olisi ykkösvaihtoehto, mutta nyt Morrisonin ollessa lasaretissa niin joku Comrie kävisi hyvin kanssa. Palkkakin menisi Morrisonin kanssa päittäin. Tosin eipä Islanders tässä vaiheessa Comrieta myy (ellei jotain todella hyvää tarjoa) ja muutenkin laatupelaajien myyjät ovat vähissä.

Pudotuspeleistä ei ole tainnut pudota vasta kuin Kingsit ja sieltä ei varmasti nuoria myydä ja muuta ei juuri olekaan. Calderiin ja Nagyyn ei pidä koskea pitkällä tikullakaan. Phillyn Jeff Carter voisi olla kaupan, joskin siitäkin tarvitsee maksaa varmasti paljon. Mutta Carterista kyllä kannattaisi maksaakin varsin paljon. Tai sitten Montrealiin voisi soitella Michael Ryderista, voisi irrota yhtä halvalla kuin Mike Ribeiro viime vuonna. Riittäiskö Juha Alenin oikeudet?

 

[nuck]

En kyllä yhtään laittaisi pahakseni jos Vancouver hankkisi yhden maalintekijän.

Kyllähän yksi hyvä hyökkääjä tuohon kokoonpanoon mahtuisi. Ongelmana on vain se, että tällä hetkellä en olisi valmis luopumaan yhdestäkään sellaisesta Canucksin avainpelaajasta (enkä farmin pelaajista kehittyvästä Bourdonista, sillä uskon hänestä kehittyvän laatupakin), josta voisi odottaa tilalle hyvää maalintekijää. Toki Flyersin Carter kelpaisi (myös tulevaisuuden vuoksi), mutta hänestä pitää sitten maksaa varmasti liiankin korkeaa vaihtotavaraa.

Onneksi Vancouver on menestynyt taas hyvin kapeallakin hyökkäyksellä, joten aivan välttämätöntä Canucksin ei olisi maksaa ainakaan ylihintaa hyökkääjästä. Morrisonkin palaa sitten keväämmällä ja muita hyökkäyksen pitkäaikaispotilaita ei ainakaan tällä hetkellä ole. Ja lisäksi voi olla, että Nonis hakee taas sitten keväällä yhden lisähyökkääjän mukaan siirtotakarajalla.

Mutta onhan tuo hyökkäyksen kapea ratkaisijoiden rintama huolestuttava asia pitkässä juoksussa. Etenkin joulukuussa pahasti tökkineelle ylivoimalle (joulukuun saldo toistaiseksi 44 ylivoimaa, joilla vain kuusi maalia - kokonaistehokkuus vaatimaton 13.6%) yksi hyvä lisävahvistus voisi tehdä ihmeitä. Joukkueen olisi pakko saada tähän kauden aikana vahvistusta (palaavien Morrisonin ja Bieksan lisäksi), mutta tätä ei välttämättä tarvitse tehdä vielä tässä vaiheessa, kun tavoitteet on muualla ja joukkue kerää nykyisellä hyökkäykselläkin voittoja.

Canucksin tämän hetkisestä tehokkuudesta muuten sen verran, että joukkue on tehnyt viimeisissä 10 ottelussa 24 maalia, jos nuo suuren taitokilpailun (eli rankkareiden) osumat lasketaan pois laskuista. Joukkueen maalikeskiarvo on näillä lukemilla (2.4 maalia pelissä) aika tarkasti Läntisen konferenssin keskiarvossa*, eli tähän verrattuna ei ole suurta huolta, kun tietää kuitenkin sen, että Vancouverin maalivahti-, ja puolustus- ja puolustava viisikkopeli on konferenssin ehdotonta kärkeä.

Viimeisten 10 pelin tehtyjen maalien keskiarvot Läntisessä konferenssissa varsinaisella peliajalla:

1. Detroit: 40 tehtyä maalia, 4.0
2. Dallas: 33, 3.3
3. Calgary: 32, 3.2
4. Colorado: 32, 3.2
5. Chicago: 31, 3.1
6. Anaheim: 27, 2.7
7. Phoenix: 26, 2.6
8. St. Louis: 26, 2.6
9. Edmonton: 24, 2.4
10. Minnesota: 24, 2.4
11. Vancouver: 24, 2.4
12. Nashville: 22, 2.2
13. San Jose: 21, 2.1
14. Los Angeles: 21, 2.1
15. Columbus: 19, 1.9

Eli Vancouverin tämän hetken maalikeskiarvo on ollut Läntisessä konferenssissa viimeisten viikkojen aikana noin sijojen 6-11 välillä. Noista edellisistä 10 pelistä seitsemän peliä joukkue on pelannut ilman Morrisonia. Merkille pantavaa tässä tilastossa on se, että Canucksin otteluohjelma on ollut todella raskas - lähes pelkkiä vieraspelejä ja peräti kolme kertaa viimeisten 10 pelin sisään joukkue on joutunut pelaamaan peräkkäisinä iltoina (ja tietenkin kaikki vielä vieraissa), joten tämäkin näkyy aina tilastoissa.

Tuon edellisten 10 pelin sisään Detroitin lukemat ovat jotain uskomatonta ja toisesta maailmasta. Wingsin jälkeen tuleekin pitkä väli ennen Dallasia, Calgarya, Coloradoa ja Chicagoa. Tämä Detroitin jälkeen tuleva ryhmä käsittää joukkueita, joita vastaan Canucksin tämän kauden saldo on 8-1-0. Eli vaikka nämä joukkueet ovat olleet viime aikoina Vancouveria tehokkaampia, Canucks on pystynyt tekemään näitä vastaan keskinäisissä peleissä riittävästi osumia - ja niin kauan kun tämä asia on kunnossa, meillä ei ole hyökkäyksessä (kaikesta nimettömyydestä huolimatta) hätää.

Yhteenvetona tästä sekavasta raaputuksesta pari ranskalaista:

- Joukkue on tehnyt isossa kuvassa riittävästi maaleja ollakseen voittava joukkue (kun huomioidaan tässä asiassa Vancouverin maalivahti- ja puolustuspelit).

- Vancouverin maalimäärissä pitää lisäksi huomioida joulukuun otteluohjelma, joka oli raskain, mitä nopeasti ajateltuna edes Canucksille muistan.

- Tällä hetkellä en näe joukkueen vahvistamista välttämättömäksi asiaksi.

- Pitkässä juoksussa joukkue kaipaisi kuitenkin ylivoimalle lisävahvistusta, vaikka Morrison ja Bieksa tuovatkin jossain vaiheessa lisää vaihtoehtoja.

- Luonnollisesti jos hyvä kauppatarjous tulee eteen ja emme menetä mitään olennaista nykyisestä voittavasta joukkueesta, Nonis varmasti tekee kaupan ja vahvistaa hyökkäystä.

- Yksi loukkaantuminen kärkipelaajille ja hyökkääjän hankinta tulee ehdottomasti pakolliseksi.

 

[Chip Whitley]

Onneksi Vancouver on menestynyt taas hyvin kapeallakin hyökkäyksellä, joten aivan välttämätöntä Canucksin ei olisi maksaa ainakaan ylihintaa hyökkääjästä.

Samaa mieltä. Ylihintaa ei kannattaisi missään nimessä maksaa (itse en maksaisi ylihintaa silloinkaan vaikka menestystä ei tulisi), sillä hyvin tämä näyttää näinkin sujuvan. Toki apu tulisi tarpeeseen, mutta en näe sitä mitenkään "pakollisena", en nyt...

Ja lisäksi voi olla, että Nonis hakee taas sitten keväällä yhden lisähyökkääjän mukaan siirtotakarajalla.

...enkä deadlinellakaan. Viime kausien deadline-hankinnat Canucksissa, itse asiassa joka joukkueessa, ovat olleet lähes jokainen suuria tai vähemmän suuria floppeja. Olin tätä mieltä jo ennen 05/06 -kauden deadlinea, jolloin Nonis teki mielestäni suurimmat virheensä Canucksin GM'nä hankkimalla suoraan sanoen paskaa vaihdossa kotikaupungin draftin pickeihin. Nonis tiedosti kyllä myöhemmin virheensä, mutta toisti saman erheen viime siirtotakarajalla hankkimalla Smolinskin ja Sopelin vaikka kuinka painotti medialle ennen takarajaa, ettei lähde samantyylisiin tuhlajaisiin kuin vuosi sitten. Sinne ne pickit kuitenkin jälleen kerran menivät, eikä joukkue loppupeleissä parantunut ollenkaan. Smolinski oli floppi, luonnollisesti, ja Sopel pelasi ajoittain hyvin mutta samalla kierroksella Canucks oli tippunut ilman Sopeliakin.

Pointti? Jos olisin GM, en koskisi näihin rental-pelaajiin ollenkaan. Aivan sama onko kyseessä "vahvistus"-hankinta, vai "loukkaantumisen tuuraaja"-hankinta, ei kiitos. Luotan näissä tapauksissa viime vuosien historian toistavan itsensä. Toki jos joku Ryder nyt irtoisi myöhäisemmällä varauksella, tyyliin Carter viime vuonna neloskierroksen(?) varauksella (vaikka turha kauppa 'Canesilta olikin), voisin kokeilla onneani. Minkäänlaisia "odotuksia" minulla ei kuitenkaan häntä kohtaan olisi.

Meidän joukkue on aika pitkälti sama kuin viime vuonna, avainpelaajat ovat samat kun rosteri on täydessä vahvuudessaan. Kun verrataan viime vuoden playoff-joukkuetta tämän vuoden mahdolliseen playoff-joukkueeseen, oikeastaan ainoa ero on Keslerin ja Cooken pelaaminen (mikäli joukkue välttyy suurilta loukkaantumisilta). On siis erittäin epätodennäköistä että tekisimme tämän kauden playoffeissa enemmän maaleja kuin viime kaudella, ylivoimakin on luultavasti yhtä surkeaa. Enkä usko että yksi vahvistus mitenkään radikaalisti tätä kuviota muuttaisi.

Enkä oikein edes ymmärrä minkä takia joukkuetta pitäisi vahvistaa - Stanley Cup'han menee Detroitiin. En näe mahdolliseksi että yksikään joukkue voittaisi Wingsit tällä kaudella seitsemän ottelun sarjassa. Tuskin vielä ensi kaudellakaan. Mutta mikäli haluaisimme Detroitia edes haastaa, hyökkäys saisi mennä kokonaan uusiksi top6'n osalta Sedineita lukuun ottamatta. Yksi Ryder ei tähän hätään meille lisää kierroksia "playoff-runiin" toisi.

 

[nuck]

...enkä deadlinellakaan. Viime kausien deadline-hankinnat Canucksissa, itse asiassa joka joukkueessa, ovat olleet lähes jokainen suuria tai vähemmän suuria floppeja.

Totta, eivät nuo hankinnat ole onnistuneet meillä, eivätkä juuri muuallakaan. Näin jälkeenpäin on helppo olla juuri sitä mieltä, että siirtotakarajan hankinnoilla ei menetä kuin varausvuoroja, sillä lähes kaikki käytännössä toteutuneet kaupat puhuvat tämän puolesta. Kun näissä pitää lisäksi maksaa vielä kovaa hintaa, niin nämä eivät ole olleet kannattavia.

Sen verran pitää kuitenkin vielä kaivella vanhoja, että toisaalta ymmärrän hyvin Nonisin liikkeet kahden edellisen kauden aikana. Viime kaudella Canucks joutui tulemaan toimeen pitkään ilman Kesleria ja Smoke oli periaatteessa hänen korvaajansa sentterinä (vaikka häntä yritettiinkin ajaa hieman hyökkäävämpään rooliin kuin Kesleria). Pitää lisäksi vielä muistaa se, että Vancouverin menestys oli joulukuun lopusta siirtotakarajalle (ja vielä runkosarjan loppuun) koko NHL:n parasta, joten manageritahon piti yrittää pientä riskiä (ei menetetty kuitenkaan sitä, mitä esimerkiksi Nashville menetti Forsbergista) todellisten playoff-mahdollisuuksien vahvistamiseksi.

Kaudella 2005-06 Nonisin oli puolestaan vähän pakkokin maksaa ylihintaa pakeista. Vancouver lähti työsulkukauden jälkeiseen kauteen valtavin odotuksin. Vuosia yhdessä pysyneen joukkueen piti viimein mennä playoffeissa pitkälle ja uusien sääntölinjausten uskottiin sopivan hyökkäävälle joukkueelle paremmin kuin hyvin. Vahvasti kauden aloittaneen joukkueen menestystoiveisiin alkoi tulla kuitenkin suuria kysymysmerkkejä keväällä pakkirintaman loukkaantumisten vuoksi.

Canucks menetti ensin tammikuun alussa Ed Jovanovskin pitkäaikais-sairauslistalle. Jovanovskia seurasivat vielä Olympialaisissa loukkaantuneet Öhlund ja Salo "määrittelemättömiksi" ajoiksi sivuun. Näiden kolmen avainpakin loukkaantumisista alkoi käytännössä koko joukkueen alamäki ja Canucks hävisi Olympialaisten jälkeisistä 10 pelistä seitsemän. Kun Vancouver oli ollut tiukasti kiinni playoff-paikassa vielä ennen Olympialaisia ja niiden jälkeen alkoi joukkueen synkkä kierre kohti Läntisen konferenssin pohjia, Nonisin oli suorastaan pakko tehdä jotain.

Ei Nonis voinut kerta kaikkiaan seistä tumput suorina siirtotakarajalla, kun joukkueen kurssi alkoi mennä alas kokemattoman pakkiosaston vuoksi ja vierellä olleet joukkueet vahvistivat rivejään. Yleisesti vielä ajateltiin jo tuolloin, että kyseinen kausi olisi vanhan ryhmän viimeinen yhdessä, mikäli menestystä ei tulisi. Pakkohan niitä epätoivoisia kauppoja oli tuolloin tehdä.

Ja ajatella, miten helppo kauppakumppani on loukkaantumisten vuoksi epätoivoissaan joukkueen vahvistusta viime hetkillä hakeva manageri. Nonis oli valmis maksamaan selvääkin ylihintaa ja tälle oli mielestäni hyvä syy: valtavat odotukset ennen kautta -> ehkä viimeinen mahdollisuus sillä vanhalla joukkueella -> pakkiosaston monet pahat loukkaantumiset keväällä -> joukkueen alamäki juuri kauden tärkeimmillä hetkillä. Pakkohan tuossa tilanteessa oli toimia, vaikka mies varmasti tiesi, ettei olisi vahvoilla kaupoissa.

Se, että nämä kaupat eivät sitten lopulta riittäneet, ei ollut uskoakseni Nonisin huonojen kauppojen vika. Kakkoskierroksen varauksilla ei vaan saanut tuossa tilanteessa Carney'ta tai Weinrichia parempia pakkeja, kun tavoitteena oli saada (ihan järkevästi ajatellen) ennen kaikkea kokemusta. Ehkä hänen olisi pitänyt maksaa ykköskierroksen varauksia vielä paremmista pakeista, mutta olisiko tämäkään lopulta riittänyt? Joukkueen usko omaan tekemiseen horjui loukkaantumisten jälkeen, tämän jälkeen ryhmä alkoi pelkäämään tappioita ja näin jälkeenpäin ajatellen, tulos ei voinut olla tuossa tilanteessa kovin hyvä.

No, vaikka noilla kaupoilla saatettiin menettää yksi tai kaksi hyvää(kin) prospectia, playoffien ulkopuolelle jääminen saattoi olla kaikessa karuudessaan kuitenkin parasta mitä saattoi tapahtua tuohon väliin. Olisikohan Vancouverilla nimittäin vieläkään kunnon maalivahtia, jos joukkue olisi saanut pelinsä kulkemaan, mennyt playoffeihin ja saanut vielä kohtuullista tai jopa hyvää menestystä siellä?

Meidän joukkue on aika pitkälti sama kuin viime vuonna, avainpelaajat ovat samat kun rosteri on täydessä vahvuudessaan. Kun verrataan viime vuoden playoff-joukkuetta tämän vuoden mahdolliseen playoff-joukkueeseen, oikeastaan ainoa ero on Keslerin ja Cooken pelaaminen (mikäli joukkue välttyy suurilta loukkaantumisilta).

Ja mikäli Cooke ja Kesler pysyvät kunnossa, ero viime kauden joukkueeseen pelkästään näiden kahden pelaajan kautta tulee olemaan merkittävä. Cooke ja Kesler ovat Lindenin ja Mitchellin ohella pelaajia, joilta voi odottaa kaikkein suurinta tason nostoa juuri playoffeissa. Viime kaudella kaksikon poissaolo näkyi pahasti, sillä Vancouverilla ei ollut heittää avainpaikoilla kentälle huipputärkeää puolustavaa ketjua. Samaan aikaan vastustajien vastaavat yhdistelmät (Dallasilla Halpernin ketju ja Anaheimilla Påhlssonin ketju) loistivat meitä vastaan vastustajien riveistä kaikkein selvimmin.

Kaivellaan taas vanhoja...

Näiden joukkueen kahden parhaimman puolustavan hyökkääjän / kahden parhaan energiapelaajan lisäksi viime kauden kokoonpanossa alkoi tulla todella suuria ongelmia puolustajien loukkaantumisten kanssa. Harvoin playoffeissa mennään terveenä alusta loppuun, mutta Canucks-pakkien ongelmat olivat niin suuria, että he joutuivat jättämään pelejä väliin. Tietäen sen, kuinka huonossa kunnossa pelaajat playoffeissa pelaavat, kolmella Canucksin top4-pakista piti olla pahoja loukkaantumisia.

Ja vielä näiden lisäksi oli tämä kaksosten puhuttu vatsatauti, joka vei heidät tiputukseen ja selvästi vaikutti kaksosten peliin playoffeissa. He pystyivät tosin pelaamaan pelit, joten tämän vuoksi heidän todellista kuntoaan voi vain arvailla. Kokonaisuutensa sanoisin kuitenkin, että viime kaudella nähtiin erityisesti tärkeillä paikoilla niin paha loukkaantumissuma, että tämä näkyi selvästi joukkueen pelissä (ykkösketjun tärkeimmät pelaajat, kolme top-4 pakkia, kaksi parasta energiahyökkääjää).

Näistä loukkaantumisista huolimatta Vancouverin esitystä playoffeissa ei pidä hävetä - päinvastoin. Dallas kaadettiin ensimmäisellä kierroksella hienossa ja tasaisessa ottelusarjassa. Toisella kierroksella tulevaa mestaria Anaheimia vastaan molemmat voittivat ensin yhden pelin. Kolmannen pelin vei Anaheim nimiinsä maalilla. Neljännessä ottelussa Vancouver johti kahden erän jälkeen jo 2-0 ja oli tasoittaa sarjan, mutta joukkue alkoi pelata kolmannessa erässä liikaa puolustusta, Ducks sai pelin haltuunsa ja voitti jatkoajalla. Viides ja ratkaiseva peli meni sekin jatkoaikaan.

Kokonaisuutena tuleva mestari Anaheim joutui Vancouveria vastaan kolme kertaa jatkoille, joten Canucksin esitys vajaamiehisenä oli hatun noston arvoinen suoritus. Ennen kaikkea tämä lupaili hyvää tälle kaudelle, sillä Vancouver pelasi tappiosta (ja surkeasta ylivoimasta) huolimatta peliä, jolla joukkue voi mennä kaiken onnistuessa hyvinkin pitkälle ja Luongo sai kokemusta playoffeista.

Luonnollisesti tämä mahdollinen menestys vaatii sitä, että viime kauden kaltaista loukkaantumissumaa avainpaikoille ei nähdä tällä kerralla playoffeissa. Lisäksi toimiva ylivoima auttaisi mahdollisia menestystoiveita merkittävästi.

Enkä oikein edes ymmärrä minkä takia joukkuetta pitäisi vahvistaa - Stanley Cup'han menee Detroitiin. En näe mahdolliseksi että yksikään joukkue voittaisi Wingsit tällä kaudella seitsemän ottelun sarjassa.

Toivottavasti et ollut tosissasi tässä Detroitin varmassa mestaruudessa. Toki Detroit vaikuttaa todella kovalta, mutta ei mestaruuksia onneksi jaeta vielä joulukuussa.

 

[Mr. Smith]

Tulihan se sieltä! Meinaan Salon kauden eka maali ja vielä melkoinen tykki olikin.

Heti, kun maalintekijää huutelee niin Vancouver yllättää ja pommittaa Kiprun reikäjuustoksi. Hieno 5-3 voitto, jossa Salon lisäksi loistivat Sedinit ja ketju Pyatt-Jaffray-Raymond. Daniel Sedinin spin-harhautus 1-1 vastaan tilanteessa oli varsin näyttävä. Noista kahdesta mainitusta ketjusta viisi pelaajaa saalisti kaksi pistettä, vain Jaffray jäi yhteen pisteeseen.

Byron Ritchie sai hyökkääjistä eniten vastuuta entistä seuraansa vastaan. Aloituksissa Ritchietä käytettiin myös eniten (8/21), mutta kovinkaan hyvin hän(kään) ei onnistunut. Henkka Sedin otti myös paljon aloituksia (8/20).

Matseja ottelussa oli kaksi; Mike Brown vastaan Mark Smith ja Matt Cooke vastaan David Hale. Näkemättä matseja ensimmäinen ilmeisesti meni Brownille ja toisesta tuli tasuri.

 

[nuck]

Tulihan se sieltä! Meinaan Salon kauden eka maali ja vielä melkoinen tykki olikin.

Kyllä, komea laukaus Salolta. Näitä ollaan odoteltu loukkaantumisen jälkeen jo aika pitkään tällä kaudella, joten toivottavasti jatkossa tulee lisää. Salon lyöntilaukaus on NHL:n kolmen parhaan lämärin joukossa ja Salolla on normaalisti oma painava sanansa sanottavana kun koko Vancouverin maalinteosta puhutaan. Tämänkään vuoksi en laittaisi ollenkaan pahakseni, jos Salo alkaisi kivuta pikku hiljaa taas sinne +10 maalin kerhoon (tai tällä kauden aloituksella - loukkaantuminen jne. - sinne taitaa tulla liian kiire, mutta lähelle kuitenkin).

Sikäli oli muuten erikoinen peli, että Salon kauden avausmaalin lisäksi piirretään ranskalaisia seuraavista asioista:

- Markus Näslund pääsi pelissä 800 NHL-pisteen kerhoon kahdella syötöllä.

- Canucks käänsi pelin, vaikka Calgary onnistui tekemään pelin ensimmäisen maalin: Vancouverin tämän kauden saldo on 18-3-0 niissä peleissä, joissa Canucks on tehnyt ensimmäisen maalin. Vastaavasti Vancouverin saldo oli ennen peliä vaatimaton 2-10-4 niissä peleissä, joissa vastustaja oli tehnyt pelin avausmaalin.

- Voitto oli Vancouverille jo kauden neljäs Calgarysta. Keenan ei ole onnistunut voittamaan entistä joukkuettaan vielä kertaakaan Flamesin valmentajana.

- Calgarylla oli takanaan peräti kuusi peräkkäistä vierasvoittoa ennen peliä. Mikäli joukkue olisi onnistunut voittamaan, Flames olisi mennyt tasoihin organisaation kaikkien aikojen peräkkäisten vierasvoittojen määrässä.

- Canucks onnistui tekemään viisi maalia toisen kerran viimeisten viiden pelin sisään. Edellisessä viiden maalin pelissä (New Jersey) todellisen pistetehtailun aloittanut Aaron Miller pääsi taas pisteille.

- Alkukaudesta kotipeliensä kanssa tuskaillut Vancouver ei ole hävinnyt kotonaan varsinaisella peliajalla marraskuun 1. päivän (Nashville) jälkeen. Tästä on jo kaksi kuukautta aikaa! Tämän jälkeen Canucksin saldo kotonaan pelatuista 11 pelistä on hieno 9-0-2 - mukana neljä Luongon nollapeliä.

- Tulokas Mason Raymond on ottanut roolia ylhäällä pienelläkin peliajalla: Uran ensimmäiset 17 peliä ovat tuoneet Raymondille 3+5=8 pistettä. Calgary-pelin maali taisi maistua tavallista paremmalta Calgaryssa syntyneelle hyökkääjälle.

- Canucksin tämän kauden paras hyökkääjä Ryan Kesler jätti Calgary-pelin väliin lievän vamman vuoksi. Luultavasti Kesler pystyy kuitenkin pelaamaan heti seuraavassa pelissä Anaheimia vastaan. Myös Mattias Öhlund jätti Flames-pelin väliin lievän loukkaantumisen vuoksi.

 

[Chip Whitley]

Totta, eivät nuo hankinnat ole onnistuneet meillä, eivätkä juuri muuallakaan. Näin jälkeenpäin on helppo olla juuri sitä mieltä, että siirtotakarajan hankinnoilla ei menetä kuin varausvuoroja, sillä lähes kaikki käytännössä toteutuneet kaupat puhuvat tämän puolesta. Kun näissä pitää lisäksi maksaa vielä kovaa hintaa, niin nämä eivät ole olleet kannattavia.

...että toisaalta ymmärrän hyvin Nonisin liikkeet kahden edellisen kauden aikana.

Minä ymmärsin Nonisin pakolla tekemät liikkeet pari vuotta sitten (05/06), vaikka en liputtanutkaan niiden puolesta - en ennen deadlinea, enkä varsinkaan sen jälkeen. Viime kauden liikkeitä en taasen jaksanut oikein edes ymmärtää, saatikka sitten kannattaa. Sopelin saapuminen takaisin Vancouveriin aiheutti pienimuotoisen ilopyrähdyksen, mutta siihen se allekirjoittaneen osalta sitten jäikin. Paljon mieluummin katsoisin tällä hetkellä esimerkiksi Mölleriä WJC'ssa kuin Smolinskia Montrealissa. Ja turha sanoa että "olisitko mieluummin sitten tippunut ensimmäisellä kierroksella ja varannut kakkoskierroksella paremman junnun", sillä ei se Smolinski noin tärkeä ollut.

Siirtotakaraja-hankinnat ovat yliarvostettuja, sillä pelaajat jotka ovat vapaana eivät lähes tulkoon koskaan ole "gamebreaker" -luokkaa. 30 maalin mies Guerin oli lähes sellainen (minun deadline-mittapuulla) yhdessä rampa-Fopan kanssa viime kaudella, ja tulokset Sharksissa sekä Predsissa tiedetään. Ne pelaajat jotka vapaaksi helmikuussa tulevat, ovat keskinkertaisia täyttömiehiä joilta odotetaan liikaa kiitos naurettavien hintapyyntöjen. Ja tästä nyt ei ole mitään suoraa faktaa, mutta uskon että joukkue menestyisi monesti paremmin mikäli mentäisiin samalla miehistöllä nänniin asti.

Olisikohan Vancouverilla nimittäin vieläkään kunnon maalivahtia, jos joukkue olisi saanut pelinsä kulkemaan, mennyt playoffeihin ja saanut vielä kohtuullista tai jopa hyvää menestystä siellä?

Tätä ei voi tietää. Ei sitä tiedä vaikka joukkue tutuilla pelaajilla, ilman näitä "vahvistuksia", olisikin syttynyt taistoon ja pelannut tiensä playoffeihin.

Ja mikäli Cooke ja Kesler pysyvät kunnossa, ero viime kauden joukkueeseen pelkästään näiden kahden pelaajan kautta tulee olemaan merkittävä.

Kyllä, mutta maalien teossa tuon kaksikon mahdollinen pelaaminen ei meitä juurikaan auta. Joukkue on näiden kahden pelaajan myötä playoffeissa parempi kokonaisuudessaan, mutta ei ero viime kauteen ole merkittävä kun katsotaan mahdollisia maalintekijöitä rosterissamme.

Toivottavasti et ollut tosissasi tässä Detroitin varmassa mestaruudessa. Toki Detroit vaikuttaa todella kovalta, mutta ei mestaruuksia onneksi jaeta vielä joulukuussa.

Ei toki, mutta tässä vaiheessa voisin pistää aika paljon rahaa tuon joukkueen puolesta likoon. Vaikuttaisi siltä että ainoat tappiot joita Detroit kokee on tilastotappioita, tosin onhan Ducks'kin ollut aika kovassa vedossa Niedsin paluun jälkeen. Suosikkeja löytyy kolme kappaletta (Idästä vielä Senators), ja valitettavasti Canucks on tällä hyökkäyksellä vain haastaja (tällä systeemillä ja tällä maalivahdilla tosin hyvän tason haastaja).