Vancouver Canucks 2007-08

[Chip Whitley]

- Canucksin peli näyttäisi parantuvan, vaikka tappio tulikin. Kahdessa viime ottelussa joukkue on näyttänyt taas hyvältä. Detroitissa pelattu ottelu taisi sytyttää.

Tarkoitat varmaan katsottu...

Mutta kyllä, tällä kertaa Canucks nimenomaan pelasi hyvän pelin. Valitettavasti se ei tällä kertaa riittänyt, mutta ehdottomasti positiivinen askel oikeaan suuntaan. Canucks teki hyvin töitä lähes koko pelin ajan, systeemi toimi, mutta tietyt pointit riivaavat edelleen joukkuetta. Mainitsemasi painopistealueet, joissa Red Wings teki jokaisen maalinsa, tekivät hallaa joukkueelle. Enkä sanoisi että joukkue pelasi huonosti näillä hetkillä, lähinnä vain että suurimmat virheet sattuivat näille hetkille.

Ensimmäisessä maalissa Bieksa pelasi tilanteen aluksi huolimattomasti, ja tästä seurauksena syntyi Detroitin laukaus ja Luongolta helppo rebound, joka kostautui maalina. Red Wingsin toiseen maaliin esityön teki jälleen Bieksa, jolta tällä kertaa oli vuorossa "bad pinch", jonka seurauksena Mitchellia koijattiin 2-1-tilanteessa. Kolmannessa maalissa Edler ohitettiin helposti kiitos pitkän vaihdon(?), Luongo meni hieman aikaisin maihin, ja Hudler nosti kiekon maalin kattoon.

Kaikki maalit siis olisivat voineet olla estettävissä, melko helposti vielä kun oikeastaan jokainen tuli virheistä joita ei viime kaudella joulun jälkeen nähty. On ymmärrettävissä että virheitä tapahtuu jääkiekossa, jääkiekko on virheiden peli, mutta tässä vaiheessa kautta Canucksille on tapahtunut jo niin monia helppoja virheitä, että jotakuta näistä pitää alkaa syyttämään. Meneekö kaikki pelaajien valmistautumisen piikkiin? Pitääkö valmennusjohtoa ja joukkueen johtavia pelaajia katsoa pidempään kun pelaajat eivät ole hereillä ottelun tärkeillä hetkillä (viime yön peli)?

- Ykkösketjulta kuitenkin heikko esitys ja kaksosten pitää nostaa tasoaan. Hyvää on kuitenkin se, että tästä huolimatta pelattiin hyvä ottelu ja haastettiin tosissaan yksi NHL:n kuumimmista joukkueista.

Niin, mainitsitkin tuossa mielestäni sen suurimman ongelman Sedinien pelissä tällä hetkellä. Ykkösketju = heikko esitys, ja kaksoset = pitää nostaa tasoa (huomaa kaksoset). Jos jääkiekkoa pelattaisiin aina kahdella hyökkääjällä, tilanne olisi toinen. Ja jos jääkiekkoa pelattaisiin aina Oilersia vastaan, tilanne olisi toinen. Mutta Red Wingsin tasoista joukkuetta ja Lidströmin tasoista puolustajaa vastaan ei pärjää millään, mikäli hyökkäyskolmikko on itse asiassa hyökkäyskaksikko.

Raymond on ollut täysin kujalla, Losia vastaan mies pelasi hyvin reilu viikko sitten, mutta muuten on ollut todella hiljaista. Sedinien viereen Mason ei sovi pätkääkään (ei ole pelannut ainuttakaan hyvää peliä kyseisessä paikassa, ei kertaakaan edes täyttä peliä), eikä siihen paikkaan sovi Keslerkään (ylivoimalla). Ja tulos on nähtävissä. Tätä menoa on vaikea uskoa että Sedinit tekisivät jatkot Canucksin kanssa kun sopimukset loppuvat. Nonisin olisi pakko vetäistä hatustaan jokin kotalik/ryder/doan-pupu jossain vaiheessa ennen deadlinea.

- Hudlerin maalista piikki Edlerin suuntaan. Hudler teki maalinsa hienolla yksilösuorituksella, mutta nämä tilanteet pitää vain hoitaa. Kokemattomuus näkyy edelleen silloin tällöin Edlerin otteissa - onneksi paljon harvemmin kuin viime kaudella.

Maali meni suurimmaksi osaksi Edlerin piikkiin, ja Edler teki myös yhden pahan virheen ylivoimalla josta Zetterberg pääsi yksinläpi. Mutta Edler ei todellakaan ole ainoa puolustaja joka tekee virheitä tällä hetkellä, joten en lyttäisi miestä saman tien farmiin virheiden seurauksena.

* Nonis haluaisi kokeilla seuraavaksi ylhäällä Josef Balej'ta ja hänen jälkeen Ryan Shannonia ja Jannik Hansenia. Valitettavasti kaikki kolme ovat loukkaantuneita.

Jaffray (ranne), Balej ja Shannon (polvi molemmilla) ovat ulkona Moosen kokoonpanosta. Balej'lla saattoi mennä niin pahasti että loppukausi on vaarassa, Shannon on poissa kuukauden päivät ja Jaffray selviää luultavasti noin viikon levolla. Hansen puolestaan palasi kokoonpanoon Moosen viime pelissä, joten on mahdollista että hän on seuraava ehdokas Canucksin miehistöön. Kunhan nyt Raymond päästetään sinne minne hän tällä hetkellä kuuluu, eli Mooseen.

Ja Mr. Smith, en usko että Nonis "tunnustaa virhettään", sillä ei ole mitään mitä tunnustaa. Nonis on todennut julkisesti että hakee top6-hyökkääjää, mutta ei suostu maksamaan siitä ihan sairaita summia, joten en näe mitä virhettä tässä olisi tehty.

 

[nuck]

Toki hyvänä puolena on, että monet nuoret saavat mahdollisuutensa tällä kaudella. Mikäli hankintaa ei tule niin toivotaan, että joku junnu (tai vanhempikin pelaaja) lunastaa paikkansa ja tekee läpimurtonsa. Tämä "toivotaan toivotaan" tyyli ei vaan oikein vakuuta itseä.

Ei vakuuta minuakaan enää.

Nyt voidaan sanoa, että Canucksin olisi ehdottomasti kannattanut hankkia kesällä se odotettukin top4 laituri ja jättää Millerit hankkimatta. Kun tätä ei tehty, joukkueen hyökkäys on tällä hetkellä tehoton ja puolustuksessa Millerin 1.5 miljoonaa on suunnattu väärään paikkaan.

Nonis halusi pelata korttiensa kanssa suurella riskillä ja hakea herttavärisuoraa "patojen" joukosta. Sikäli tässä ei ollut mitään väärää, että hän halusi myös antaa mahdollisuuden jollekin nuorelle tai viime kaudella AHL:ssa pelanneelle pelaajalle. Myös kesän hankinta Ryan Shannon oli vielä katsomaton kortti ja hänen taustansa AHL:stä (toissa kaudella 71 ottelua ja 86 pistettä) kertoivat potentiaalista.

Harjoitusleirillä kävi kuitenkin aika nopeasti selväksi, että viime kaudella AHL:n toiseen tähdistöön valitusta maalintekijästä Jason Jaffraysta ei olisi apuja. Hänen kanssaan kävi samalla tavalla kuin kävi kesällä 2006 Jesse Schultzin kanssa - kovan luokan AHL-pyssy oli pelkkä rikkinäinen nallipyssy NHL:ssä.

Tämän jälkeen katseet kohdistuivat Michael Grabneriin - viime kaudella WHL:ssä noin 50 maalin kausivauhtia (55 peliä ja 39 maalia) maaleja iskeneeseen hyökkääjään. Grabner pelasikin parempaa peliä kuin Jaffray ja jopa loisti Calgarya vastaan, mutta hienojen otteiden väliin mahtui vielä ihan liikaa mustia hetkiä. Hänen aikansa tulee vielä myöhemmin, mutta ei tällä kaudella.

Grabneria parempia kokonaisotteita esitti juuttihyökkääjä Jannik Hansen, mutta valitettavasti Hansen loukkaantui ennen NHL-kauden alkua. Toisaalta Hansen ei ole tällä hetkellä muutenkaan valmis kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjäksi, joten ainakaan minä en pitänyt häntä edes mahdollisena apuna tähän rooliin.

Kolmas varsinainen vaihtoehto tähän paikkaan oli mainittu Ryan Shannon. Shannon ottikin paikan alkuun Canucksin ylivoimasta, mutta valitettavasti Canucks hävisi Flyersille murskalukemin ja jotain piti tehdä joukkueen herättämiseksi. Lisäksi Shannonin peli oli Vigneaultin silmiin liian yksipuolista - katkaravun kokoisella hyökkääjällä ei ollut muuta annettavaa kuin nopeus ja mailatekniikka.

Kolmen vaihtoehdon jälkeen läpi harjoitusleirin hyviä otteita esittänyt Mason Raymond on jäänyt neljäntenä vaihtoehtona toistaiseksi Canucksin mukaan, mutta heikoin tuloksin. Raymondia kohtaan joukkueen johdolla oli varmasti myös odotuksia, valittiinhan nuorukainen viime kaudella WCHA:ssa ykköstähdistöön ja Chicagon Jonathan Toews kakkostähdistöön (Toews on tosin huomattavasti parempi NHL-prospecti kolme vuotta Raymondia nuorempana, mutta viime kaudella kaksikon otteissa ei ollut yliopistosarjassa huomattavaa eroa ja siinä kun moni odotti Toewsilta läpimurtoa, Canucks toivoi tätä samaa varmasti juuri Raymondilta).

Kokonaisuutena voidaan siis nyt sanoa, että Canucks on epäonnistunut joukkueen hyökkäyksen rakentamisessa. Useista vaihtoehdoista ei saatu sitä toivottua tulosta, vaikka vaihtoehtoina oli periaatteessa ihan lupaavankin tuntuista tavaraa. Toisaalta minun mielestä oli vain hyvä, että Canucks tarjosi todellisia näyttöpaikkoja näille mainituille pelaajille, toisaalta joukkue olisi nyt varmasti paremmissa asemissa ketjujensa kanssa, mikäli Nonis ei olisi pelannut riskillä hyökkäyksen kanssa.

Mutta nyt kun nämä vaihtoehdot on katsottu ja annettu mahdollisuudet "omille" pelaajille (eikä kukaan tunnu ottavan tuota tarjolla olevaa roolia), seuraava vaihtoehto on vahvistuksen katsominen ulkopuolelta. Aivan varmasti Nonis tekeekin jossain vaiheessa peliliikkeen ulkopuolisen vahvistuksen hankkimiseksi, sillä selvästi joukkue tarvitsee tätä, eikä joukkueella ole varaa odottaa koko kautta jonkun farmimiehen epätodennäköistä läpimurtoa.

 

[nuck]

Tarkoitat varmaan katsottu...

Jep, pääsi livahtamaan kirjoitusvirhe tuohon lainaamaasi pätkään.

...tässä vaiheessa kautta Canucksille on tapahtunut jo niin monia helppoja virheitä, että jotakuta näistä pitää alkaa syyttämään. Meneekö kaikki pelaajien valmistautumisen piikkiin? Pitääkö valmennusjohtoa ja joukkueen johtavia pelaajia katsoa pidempään kun pelaajat eivät ole hereillä ottelun tärkeillä hetkillä (viime yön peli)?

Syyllisten etsiminen on vain erittäin hankalaa. Valmentajaa ja peleihin valmistautumista olisi tietenkin perinteisesti helpoin syyttää, kun kaadutaan illasta toiseen näihin näkyviin virheisiin. Mutta Canucksin ongelmana ei ole ollut pelien alut (valmistautuminen), vaan pelin sisään mahtuneet pikkujutut, joista on tullut isoja juttuja.

Ei Vigneault ole varmasti käskenyt hukkaamaan kiekkoja sinisellä nyt nähdyillä tavalla, ei hän ole varmasti käskenyt kaatuilemaan kiekollisena alimpana miehenä avojäällä, eikä hänen pelikirjansa varmasti sisällä näitä katastrofaalisia perusasioihin kaatuvia 2-1- ja 1-1-hyökkäysten vastaan ottoja (tapaukset Edler ja Mitchell tässä viimeisessä ottelussa).

Avainpelaajilta tässä kaivataan nyt enemmän mitä on saatu. Mitchell, Bieksa, Öhlund, kaksoset... näiltä pelaajilta pitää saada parempia otteita ja vähemmän virheitä.

Niin, mainitsitkin tuossa mielestäni sen suurimman ongelman Sedinien pelissä tällä hetkellä. Ykkösketju = heikko esitys, ja kaksoset = pitää nostaa tasoa (huomaa kaksoset). Jos jääkiekkoa pelattaisiin aina kahdella hyökkääjällä, tilanne olisi toinen.

Sen verran uskon nähneeni kaksosilta otteluita vuosien varrella, että uskon tietäväni heidän kykynsä sahata vastustajan kuvioita kaksistaankin rikki. Moni syyttää tästä kaksosten tehottomuudesta nyt Raymondia, mutta Raymond on jäänyt joka pelissä selvästi Sedineiden peliajasta hyökkäävässä vastuussa, eivätkä kaksoset ole onnistuneet viime aikoina pelissään kenenkään muunkaan kanssa.

Selvimpänä esimerkkinä viimeisin Detroit-peli, jossa Raymondia pidetään nyt monissa paikoissa Canucksin ykkösketjun syöpänä. Tasakentin Raymond jäi kuitenkin kaksosten peliajoista noin 10 minuuttia ja ylivoimalla ero oli prosentuaalisesti vieläkin suurempi (n. 5min/ 53 sek.). Tätä edeltävässä Caps-pelissä Raymond sai 21 sekuntia ylivoima-aikaa, kun Sedinit pelasivat kumpikin päälle neljä minuuttia ylivoimaa (Daniel teki tuossa pelissä yhden PP-maalin Caps-pakin oman pään sähläyksen/syötön jälkeen).

Siitä olen täysin samaa mieltä, että Raymond on ollut näyttöpaikassaan huono (hänet siirretään yhtä helposti pois tilanteista kuin Sedinit kuusi vuotta sitten ja kiekoton peli vaatii paljon kehittymistä). Myös siitä olen samaa mieltä, että vakituinen ketjukaveri varmasti auttaisi kaksosten peliä. Mutta viime aikoina kaksoset eivät ole pelanneet Raymondin kanssa tai ilman häntä sillä tasolla, mitä on totuttu näkemään. Normaalisti he ovat saaneet lyhyessäkin ajassa ketjun kolmannen lenkin pelaamaan normaalitasoaan paremmin, mutta tällä kaudella tätä ei ole nähty.

Tilastollisesti kaksoset ovat suunnilleen viime kauden tasolla, mutta he eivät ole dominoineet pelejä - tai edes yksittäisiä vaihtoja - samassa määrin kuin aikaisemmin (siis Raymondin kanssa tai ilman häntä). Pitää muistaa se, että he ovat pelanneet riittävästi vaihtoja Raymondia parempienkin hyökkääjien kanssa, mutta tulosta ei ole tullut toivotusti.

Kesällä kaksoset treenasivat kuuleman mukaan normaaliin tapaansa (eli älyttömästi). He jopa aloittivat treenin vähän normaalia aikaisemmin ja tekivät paljon ekstraharjoituksia luistelussa. Kyse on siis tuskin siitä, että he olisivat harjoitelleet ainakaan liian vähän.

Tätä menoa on vaikea uskoa että Sedinit tekisivät jatkot Canucksin kanssa kun sopimukset loppuvat. Nonisin olisi pakko vetäistä hatustaan jokin kotalik/ryder/doan-pupu jossain vaiheessa ennen deadlinea.

Minä kyllä uskon jatkojen syntyvän. Canucksilla ei ole yksinkertaisesti varaa menettää heitä. Uskon myös vahvasti kaksosten tulevan vielä, sillä he ovat kaksistaankin paljon parempia kiekkoilijoita mitä viime peleissä on nähty. Uskon myös siihen, että Nonis vahvistaa joukkuetta vielä tämän kauden aikana.

Maali meni suurimmaksi osaksi Edlerin piikkiin, ja Edler teki myös yhden pahan virheen ylivoimalla josta Zetterberg pääsi yksinläpi. Mutta Edler ei todellakaan ole ainoa puolustaja joka tekee virheitä tällä hetkellä, joten en lyttäisi miestä saman tien farmiin virheiden seurauksena.

Edleria ei saa missään nimessä laittaa farmiin. Virheitä tulee kaikille jossain vaiheessa (tällä hetkellä jätetään tämä "vaihe" pois) ja kylmä totuus on vain se, että oppirahoja on jossain vaiheessa maksettava, kun pelaa pakkia korkeimmalla tasolla.

 

[Marwin]

Itse olisin valmis antamaan Sabresista jonkun laiturin sinne päin, kunhan vain kunnon vastineet tulisi. Sabresissa on tällä hetkellä mielestäni kahten ensimmäiseen ketjuun kelpaavia laitureita kymmenkunta. Peliaikaa ei riitä näille jokaiselle välttämättä edes kymmentä minuuttia ottelusta, joten ne menevät aika hukkaan.

Esimerkiksi Daniel Paille. Sabresin 1. kierroksen varaus vuodelta 2002. Edustaa '84 ikäluokkaa. Tämän hetkisessä Sabresissa lähtökohtainen pelipaikka on nelosketjun laitahyökkääjänä. Tällä kaudella pelannnut kymmenen ottelua hieman yli kymmenen minuutin peliajalla. Tehnyt niissä tehot 2+4. Viime kaudella teki 29 ottelussa tehot 3+8. Menee mielestäni hukkaan tämän hetkisessä roolissaan. Potentiaalia uskoisin olevan kahteen ensimmäiseen ketjuun, mutta se edellyttää myös kunnon roolia ja peliaikaa. Tietysti Paillella on mahdollisuus Sabressakin läpimurtoon, mutta sitten joku laituri saisi vaihtaa maisemaa. AHL:n pistepörssiä johtaa kaiken lisäksi Sabres-prospect Clarke MacArthur, jonka taidot riittäisivät varmasti NHL:llään, mutta Sabresissa laituripaikat ovat sen verran tukossa että asiaa ei sinne nyt ole.

Sitten on myös tietysti Drew Staffordia ja Ales Kotalikia. Kotalikilta on 62:n pisteen ja yli 20:n maalin kausi toissa kaudelta. Stafford teki viime kaudella 27 pistettä 41 ottelussa. Tämä kausi on alkanut heikommin. Viime ottelussa peliaikaa tuli jotain kahdeksan minuutin luokkaa. Mielestäni tuohon tehottomuuten on olemassa yksi syy: peliajan puute. Sitten on vielä esimerkiksi Jason Pominville, jolta on viime kaudelta tehot 34+34. Tämä kausi alkanut piste/ottelu tahdilla. Afinogenovilla on alkanut tämä kausi myös aika tehottomasti. Peliaikaa on kyllä herunut, mutta ehkä ei vain kiekko ole pysynyt noin kovassa vauhdissa mukana.

Siinä nyt oli jotain ehdotuksia. Sabresilla ei taida olla tällä hetkellä ketään lupaavaa maalivahti-prospectia, tosin semmoista ei tarvitsekaan niin kauan kuin Miller pysyy Buffalossa. Pakistoon joku tyyliin Bieksa olisi oikein maukas vahvistus. Toisi fyysisyyttä ja kovan laukauksen siniviivalle.

 

[Chip Whitley]

Syyllisten etsiminen on vain erittäin hankalaa. Valmentajaa ja peleihin valmistautumista olisi tietenkin perinteisesti helpoin syyttää, kun kaadutaan illasta toiseen näihin näkyviin virheisiin. Mutta Canucksin ongelmana ei ole ollut pelien alut (valmistautuminen), vaan pelin sisään mahtuneet pikkujutut, joista on tullut isoja juttuja.

Syiden tai syyllisten etsintä on toki hankalaa, ja kuten sanoit, loppupeleissä homma ratkeaa avainpelaajien ratkaisuihin. Yksilötasolla Canucksin startti on ollut todella hidas, ja tästä voi syyttää loukkaantumisia sekä mahdollisesti syvällä alitajunnassa makoilevaa hyvänolontunnetta (kun viime kaudella pärjättiin yli odotusten).

Mielestäni valmennusjohto ja joukkueen johtavat pelaajat ansaitsevat kuitenkin osan kritiikistä, sillä helppoja virheitä on sattunut niin paljon. Vaikuttaisi siltä, että Canucksin pelaajat olisivat ajoittain pahastikin unessa kaukalossa, eikä yhteispeli oikein natsaa vaikka joukkue on pysynyt lähestulkoon samana viime kaudesta. Pitäisi saada jotain joka herättäisi Canucks-lauman pelaamaan heti alusta, jotain joka pistäisi jokaisen pelaajan aivot ja tunteet peliin alusta alkaen. Tästä tuli mieleen mielestäni hyvä esimerkki tuollaisesta "herätyksestä" juuri viimeöisestä Red Wings-pelistä; Canucks aloitti kolmannen erän takaa-ajoasemasta eikä oikein saanut mitään aikaiseksi ennen Näslund-Kesler-Pyatt -kentän fyysistä vaihtoa, joka sisälsi mm. Pyattin kovan taklauksen. Tämän jälkeen Canucks sai painettua peliä Detroitin päätyyn huomattavasti paremmin.

Ja itse asiassa mieleeni muistuu ainakin lähiaikoina pelatuista peleistä Carolina-ottelu, jossa Canucks aloitti ottelun huonosti. Myös Philly-peli meni alun piikkiin ja lähti siitä sitten vyörymään. Vigneault'kin yhdessä vaiheessa manasi joukkueen alkuja, siitä on tosin aikaa jo jonkun verran.

Tilastollisesti kaksoset ovat suunnilleen viime kauden tasolla, mutta he eivät ole dominoineet pelejä - tai edes yksittäisiä vaihtoja - samassa määrin kuin aikaisemmin (siis Raymondin kanssa tai ilman häntä).

Pisteitä kaksoset ovat keränneet ihan hyvin, kiitos Oilers-pelien ja ylivoiman. Daniel Sedin taitaa johtaa koko NHL'n pistepörssiä ylivoimalla 9 pisteellä. Tämä kuitenkin kertoo karua kieltä siitä, että 5vs5 pelissä kaksoset eivät ole juurikaan onnistuneet. Ja kyllä, Sedinit eivät ole olleet parhaimmassa tikissä, mutta uskon myös että erityisesti 5vs5 pelissä tuo kolmannen laiturin puuttuminen on vaikuttanut. Varsinkin, kun vastassa on Lidströmin tasoinen pakki, joka lukee Sedinien ajatuksia kuin avonaista kirjaa.

Siinä nyt oli jotain ehdotuksia. Sabresilla ei taida olla tällä hetkellä ketään lupaavaa maalivahti-prospectia, tosin semmoista ei tarvitsekaan niin kauan kuin Miller pysyy Buffalossa. Pakistoon joku tyyliin Bieksa olisi oikein maukas vahvistus. Toisi fyysisyyttä ja kovan laukauksen siniviivalle.

Nonis varasti Pyattin vuosi sitten kesällä vaihdossa 4. kierroksen varaukseen, tällainen vastaava kauppa tekisi tällä hetkellä Canucksille hyvää. Ja Buffalo on kyllä varteenotettava ehdokas, sillä siellä päässä laitureita riittää vähän enemmänkin.

Mielestäni Nonisin pitäisi hakea ensisijaisesti oikeaa laitahyökkääjää, sillä meillä ei ole tällä hetkellä ainuttakaan (!) puhtaasti oikeaa laitaa pelaavaa hyökkääjää rosterissa (mm. Pyatt on siirretty vasemmalta oikealle, vaikka tuo muutos ei kovin suuri pelaajalle olekaan, varsinkin jos kyseessä on nuori pelaaja). Buffalosta nopeasti katsottuna allekirjoittanutta kiinnostaisi eniten oikeat laiturit kuten Pominville, Stafford tai Kotalik, mahdollisesti myös Afinogenov.

Pelaaja kuten Pominville, Stafford tai Kotalik antaisi kaksosille vihdoinkin laadukkaan oikean laidan rightin kätisyydellä, pelaajan jolle olisi todellakin tilausta. Stafford olisi listani kärjessä, mikäli hän hankittavissa olisi (epäilen), toisena tulisi Pominville. Afinogenov puolestaan toisi paljon kaivattua nopeutta joukkueeseemme. Meidän "team speedia" on kritisoitu moneen otteeseen, ja Maxim varmasti toisi Buren päivät kaikille mieleen. Eri asia onkin miten hän sopisi V'n systeemiin, mutta tällainenkin riski on ajoittain otettava mikäli joukkuetta halutaan parantaa. Afinogenov myös sen takia, että uskoisin hänen lähtevän halvemmalla ikänsä takia.

Bieksasta en tosin luopuisi, Bourdonista voisinkin. Hän on myös fyysinen, kovan laukauksen omaava pakki, joka on aloittanut offensiivisesti ja fyysisesti katsottuna AHL-kauden loistavasti.

 

[Mr. Smith]

Buffalosta nopeasti katsottuna allekirjoittanutta kiinnostaisi eniten oikeat laiturit kuten Pominville, Stafford tai Kotalik, mahdollisesti myös Afinogenov.

Bieksasta en tosin luopuisi, Bourdonista voisinkin. Hän on myös fyysinen, kovan laukauksen omaava pakki, joka on aloittanut offensiivisesti ja fyysisesti katsottuna AHL-kauden loistavasti.

Kyllä noista Marwinin luettelemista pelaajista lähes kaikki kelpaisivat Vancouveriin, sen verran potentiaalisia kavereita on kyseessä. Vancouverilta vastaavat, melko valmiit, laiturit puuttuvat lähes tyystin. Pominville olisi loistava, Stafford hyvä ja Afinogenov ok. Kotalik ei mielestäni ole välttämättä tarpeeksi hyvä Vancouveriin. Afinogenovin palkka on kohtuu suuri (3,33), joten se aiheuttaa omat ongelmansa. Stafford ja Pominville pelaisivat vielä pitkään miljoonan palkalla.

Itse en Bieksaa tai Bourdonia antaisi juuri missään tapauksessa. Bourdonia voisi harkita Pominvillen tai Staffordin ollessa kyseessä. Ennemmin Cory Schneider voisi olla potentiaalinen kauppatavara, mikäli Buffalolta huippulupaus maalinsuulta puuttuu. Millerillähän on tämän kauden jälkeen yksi kausi jäljellä sopparia, jonka jälkeen hän on UFA, joten tähän mennessä Corystä pitäisi kehkeytyä jo NHL-maalivahti.

 

[CorporalSyd]

Siinä nyt oli jotain ehdotuksia. Sabresilla ei taida olla tällä hetkellä ketään lupaavaa maalivahti-prospectia, tosin semmoista ei tarvitsekaan niin kauan kuin Miller pysyy Buffalossa. Pakistoon joku tyyliin Bieksa olisi oikein maukas vahvistus. Toisi fyysisyyttä ja kovan laukauksen siniviivalle.

Jhonas Enroth. Parin vuoden sisään kypsä siirtymään AHL:n kautta Sabresiin, paras ruotsalaismaalivahtilupaus sitten Lundqvistin. Siihen asti pärjätään hyvin Miller + veteraani-backup -yhdistelmällä.

Ei Vancouverilla ole montaa pelaajaa joita kaipaisin Sabresiin, ehkä korkeintaan siniviivalle 1-2 pakki ja Sedinit. Staffordia tai Pominvillea taas esimerkiksi on turha antaa pois, äärimmäisen halpoja maalitykkejä ja sopimus voimassa vielä ensi kauden. Paille tai Ryan saattaisivat olla ylimääräisiä mutta niillä ei juuri mitään saada vaihdossa.

 

[Chip Whitley]

Ei Vancouverilla ole montaa pelaajaa joita kaipaisin Sabresiin, ehkä korkeintaan siniviivalle 1-2 pakki ja Sedinit. Staffordia tai Pominvillea taas esimerkiksi on turha antaa pois, äärimmäisen halpoja maalitykkejä ja sopimus voimassa vielä ensi kauden. Paille tai Ryan saattaisivat olla ylimääräisiä mutta niillä ei juuri mitään saada vaihdossa.

Niin, loppupeleissä itse näen esimerkiksi Habsin Ryderin todennäköisempänä kauppavaihtoehtona. On lähes 100% selvää ettei hän pelaa kautta loppuun Montrealissa, kun taas on lähes 100% selvää ettei Sabres luovu halvoista nuorista tähdistä kuten Pominville tai Stafford.

Canucks-uutisista sen verran, että maanantaina pidettiin harjoitukset ja tänään on pelaajilla vapaapäivä. Keskiviikkona palataan taas hallille ennen torstain Predators-ottelua. Eilisten treenien jälkeen selvisi muutama asia:

- Krajicek kävi magneettikuvauksissa mutta tulokset eivät ole vielä ehtineet julkisuuteen. Röntgenissä ei ilmennyt murtumaa, joka on hyvä asia, mutta koska nilkka on vaivannut Lukasia jo näin kauan, voisi luulla että kyseessä ei ole pelkkä mustelma. Vakavuus selviää luultavasti huomenna.

- Cowan luisteli harjoitukset läpi ilman ongelmia, ja pelaa torstaina jos mikään ei mene huonompaan suuntaan.

- Cooke (polvi) ja Öhlund (selkä) eivät harjoitelleet, mutta pelaavat torstaina. Heille annettiin vain yksi ylimääräinen vapaapäivä pienten vammojen hoitoon.

- Rypienin sormi ei tarvitse leikkausta, joten hän selviää 2-3 viikon sairaslomalla.

- Raymond lähetettiin takaisin farmiin. Hyvä päätös, AHL on tällä hetkellä Masonille oikea liiga. Tällä hetkellä Canucks siis etenee 12 hyökkääjällä (+ Ryp loukkaantuneena) ja 7 puolustajalla (+ Krajicek loukkaantuneena).

 

[Mr. Smith]

- Krajicek kävi magneettikuvauksissa mutta tulokset eivät ole vielä ehtineet julkisuuteen. Röntgenissä ei ilmennyt murtumaa, joka on hyvä asia, mutta koska nilkka on vaivannut Lukasia jo näin kauan, voisi luulla että kyseessä ei ole pelkkä mustelma. Vakavuus selviää luultavasti huomenna.

Krajicek on nyt sitten poissa 3-4 viikkoa. Myös Mitchell saattaa missata seuraavan pelin, joten sekä Edler että Weaver lienevät kokoonpanossa. Muita uutisia lyhyesti.

* Jannik Hansen kutsuttiin ylös.

* Trevor Linden todennäköisin vaihtoehto Sedinien rinnalle.

* Jeff Cowan ei ole vielä täysin kunnossa. Mikäli Cowan pelaa, saattaa ketjut mennä vielä uusiksi.

 

[Chip Whitley]

Krajicek on nyt sitten poissa 3-4 viikkoa. Myös Mitchell saattaa missata seuraavan pelin, joten sekä Edler että Weaver lienevät kokoonpanossa.

Willie sai Bieksan lämärin nilkkaansa, mutta röntgen-kuvat iltapäivällä kertoivat että kyseessä ei ole murtuma. Hyvä siis näin, mutta en silti usko Willien pelaavan ensi yönä Predatorsia vastaan. Sen verran kovalta tälliltä vaikutti.

Kentät ovat tällä kertaa (mikäli Cowan ei pelaa):

22-33-16
19-17-9
24-7-36
14-15-27

Pakistossa Weaver korvaa Willien, mikäli Willie ei pysty pelaamaan.

Bieksa kertoi Provincelle ensimmäistä kertaa loukkaantumisestaan, joka on vaivannut koko alkukauden ajan:

"I aggravated it shooting, just before training camp," said Bieksa, who's struggled along with the rest of the defence corps this season. "I did about 50 one-timers, just messing around, and the next day I woke up and I could feel it again. The two months prior to that it felt great."

"Bieksa said he's been advised by the Canucks' medical staff that the injury will get better over time and he can't do more damage by playing."

"There's a frustration [there] in something that happened four months ago could still be lingering around, but injuries are part of the game," said Bieksa. "It's been pretty good the last week or two. Maybe I'm just blocking it out, but I haven't really thought too much about it."

"Our doctors have been on top of this since the beginning of training camp," said Vigneault. "They feel, as long as he can handle the pain, he should be able to perform on the ice."

Bieksan otteet ovat parantuneet kauden edetessä, joka varmasti liittyy loukkaantumisen hellittämiseen myös kauden edetessä. Positiivista siis on, että koko ajan mennään oikeaan suuntaan. Kohta on kuitenkin pakko alkaa voittamaan, ettei käy niin kuin Avsille viime kaudella.

 

[nuck]

Krajicek on nyt sitten poissa 3-4 viikkoa. Myös Mitchell saattaa missata seuraavan pelin, joten sekä Edler että Weaver lienevät kokoonpanossa.

Krajicekin menetys oli Vancouverille paha, sillä hän on ollut joukkueen alkukauden ainoita valopilkkuja. Mitchell ei puolestaan kuitenkaan lopulta jättänyt tätä peliä väliin, sillä mies pystyi vetämään alkulämmittelyt kunnialla läpi ja otti monien yllätykseksi osaa peliin.

Vancouverin ensimmäinen erä oli kauden yksi erikoisimmista. Canucks pelasi kohtalaisen hyvän erän kaikilta muilta osin, paitsi maaleilla mitattuna. Canucks pörräsi Nashvillen päässä suurimman osan erästä, voitti laukaukset 13-3, otti vain yhden jäähyn ja päästi Predatorsin laukomaan erän kolmannen laukauksensa vasta erän lopussa - tämänkin puolesta kentästä.

Taululla oli tästä Canucksin kohtalaisen hyvästä esityksestä huolimatta tyly vierasjohto 0-2. Erikoinen tilanne, sillä Canucksilla oli selvästi enemmän paikkoja ja Luongo ei kuitenkaan ollut syyllinen Predatorsin maaleihin. Kotiyleisö antoi joukkueelle erän jälkeen kritiikkiä esityksistä. Aiheestakin, mikäli katsoi numeroita taululla.

Toinen erä alkoi periaatteessa samasta tilanteesta, mihin ensimmäinen oli päättynyt. Kauden ensimmäistä vierasvoittoa metsästänyt Nashville ei todellakaan hakenut tyylipisteitä pelistä, vaan tyytyi laittamaan kiekkoa pois omista ottamatta riskejä. Luongon maalillekaan ei tullut minkäänlaista painetta, sillä Luongo joutui torjumaan Nashvillen pelin ensimmäisen siniviivan sisältä tulleen laukauksen vasta pelin puolivälissä(!). Tämä oli Predatorsin pelin neljäs laukaus ja ottelua oli pelattu 27:24.

Vancouverilla oli toisen erän lopussa pari hyvää paikkaa. Näistä ehkä paras osui Brendan Morrisonille, joka sai kiekon keskelle b-pisteiden eteen. Morrison odotti kokeneena hyökkääjänä Dan Ellisin ensimmäistä siirtoa, mutta juuri kun laukomassa kiekkoa kohti maalia, joku predaattori sai häirintää sen verran aikaan, että tilanne valui tyhjiin.

Toisen erän lopussa nähtiin Canucksin kannalta jo niin tuttu, mutta samalla niin harmittava loukkaantuminen. Kevin Bieksa loukkasi jalkansa pahasti vastustajan luistimeen, verta tuli kentälle ja Bieksa talutettiin koppiin. Hän ei pystynyt varaamaan jalallaan ollenkaan, joten pahimmassa tapauksessa häneltä meni akillesjänne ja edessä on kuukausien sairausloma.

Toisen erän lopussa Nashville sai jo pelin viidennen laukauksensa. Canucksilla oli erän jälkeen johto laukauksissa 22-5, mutta valitettavasti paikkoja ei osattu käyttää ja Nashvillen pelin alun maalit olivat edelleen ottelun ainoita merkintöjä niissä tärkeimmissä. Tuskastuttava ottelu, sillä avainpuolustaja loukkaantui erässä ehkä pidemmäksi aikaa ja omaa hyvää painetta ei vieläkään saada hyödynnettyä taululle saakka. Mahtaa Luongoa turhauttaa pelata tällaisen porukan takana.

Kolmannessa erässä ei nähty mitään uutta - Nashville sai tosin räiskittyä pari laukausta erän puolivälissä peräkkäin. Erässä nähtiin sellainenkin ihme, että V erotti kaksoset toisistaan. Hyvin ottelussa esiintynyt Isbister nousi ykköseen Näslundin ja Henrik Sedinin kanssa, Daniel meni puolestaan näyttämään tehottomuuttaan kakkoseen Pyattin ja Keslerin kanssa.

Surullisin ottelu pitkään aikaan sai ansaitun päätöksen, kun erän lopussa Edler laukoi vielä Saloa naamaan ja Canucks sai näin toisen luottopakin ulos pelistä. Ottelun lopussa Arnott teki 10 sekuntia ennen loppua viimeisen osuman Luongon taakse ja Garagen yleisö antoi Nashvillen kapteenille aplodit. Kuvastaa paljon tunteita tällä hetkellä näissä koko perheen ratkiriemukkaissa tapahtumissa. Hyvin menee ja silleen.

 

[Chip Whitley]

8 taklausta

Mistähän sitä aloittaisi? Sanotaan alkajaisiksi näin; tämän kauden heikoin peli Canucksilta.

Kaksi edellistä peliä (vieraissa Capsia vastaan ja kotona Wingsia vastaan) olivat askeleita oikeaan suuntaan. Viime yön peliltä odotettiin paljon näin Canucks-näkökulmasta, ottaen huomioon että pelimme oli parantunut viime viikkoina, ja että vastustaja oli NHL'n huonoin vierasjoukkue kolmella tehdyllä maalilla viidessä vieraspelissä (maaliero -18), joten pettymys on sanoin kuvaamaton. Vieraiden maalilla pelasi myös kysymysmerkki, maalivahti kolmella NHL-startilla. Tosin Canucksin tapana on ollut tehdä jokaisesta maalivahdista allstar-tason maalivahti, mutta edes näin ei käynyt tällä kertaa.

Peli alkoi niin kuin sen pitikin alkaa, Canucks painoi pelin loukkaantumisista kärsivän vierasjoukkueen päätyyn. Harmi vain, että tuo painostus kesti ensimmäiset 2-3 vaihtoa. Tämän jälkeen Predators iski pariin kertaan, ensimmäinen ylivoimalla Luongon piikkiin, toinen yksinläpi-tilanteesta Öhlundin piikkiin, ja tällä kertaa, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin tällä kaudella, kahden maalin takaa-ajoasema oli Canucksille liikaa.

Scoresheet ei tällä kertaa viittaa pelitapahtumiin juuri ollenkaan. Canucks oli niin huono, että moni yllättyi ottelun jälkeen huomatessaan Canucksin päässeen yli 20 laukaukseen. Jos laukaukset merkittäisiin pelitapahtumien ja oikeiden laukausten perusteella (ei säälittäviä perimeter-huitaisuja), Canucks olisi voittanut pelin laukaukset noin 10-5. Maalipaikkoja ei ollut tuonkaan vertaa, Ellis joutui oikeasti torjuntatöihin 2-3 kertaa.

Moni odotti Vigneaultin verbaalisesti tuhoavan joukkueensa pressitilaisuudessa, näin ei kuitenkaan monen yllätykseksi käynyt. V otti luodin joukkueensa puolesta, totesi mielessään että nyt ei ole oikea aika talloa joukkuetta entistä syvemmälle mutaan, joten puheli sitä sun tätä vältelläkseen puhumista kylmästä faktasta, eli kuinka huonosti Canucks oikeastaan pelasi.

Hän kierteli asiaa mm. sanomalla kuinka vaikeaa tässä liigassa on tulla takaisin tappioasemasta, eli siis juuri siinä missä Canucks oli viime kaudella niin hyvä, ja juuri siinä, missä ehkä Idän heikoin joukkue Atlanta Thrashers lähes onnistui ehkä Idän parasta joukkuetta, Ottawaa, vastaan aikaisemmin illalla. Voin taata, että koutsilla oli eri ääni Nokiassaan kun pääsi pois median edestä itse pelaajien eteen.

Tällaista tyylilleen luonnotonta käytöstä on kuitenkin turha odottaa Vigneaultilta mikäli Canucks jatkaa surkeita esityksiään. Canucks on tällä hetkellä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002 ja tammikuun 3 ottelua alle .500. Ulkona ovat kolme joukkueen top5-puolustajaa, Krajicek, Bieksa ja Salo, sekä fyysiset, Canucksin syvästä kesäunesta herättävät energiapelaajat Rypien ja Cowan.

Canucks jäi Nashvillea vastaan säälittävään kahdeksaan taklaukseen, ei todellakaan sellaista peliä jota tässä tilanteessa olevalta joukkueelta odottaisi. Canucksin joutuessa kahden maalin takaa-ajoasemaan ensimmäisessä erässä, yleisö periaatteessa kuoli penkeilleen, eikä kukaan pelaajistamme edes yrittänyt herätellä paljon rahaa lipuistaan maksaneita katsojia, saatikka joukkuetovereitaan (Isbister tässä poikkeus, se tosin kertoo jotain joukkueesta).

Pelailu jatkui pelailuna, suurimman osan ajasta näytti siltä että Canucksilla oli koko ajan jäällä 5 Näslundia; ei tunnetta, ei sydäntä, ei kiinnostusta, ja ennen kaikkea ei kamppailua. Pelaajat luopuivat saman tien kiekosta kun se oli mahdollista, eikä kenelläkään ollut päättäväisyyttä saada kiekkoa takaisin. Canucks hävisi kaikki kaksinkamppailut, ja kun tämä tapahtuu näin rakennetulle joukkueelle, on turha edes haaveilla voitosta.

Viime kaudella Canucks oli liigan paras alivoimalla, omasi liigan maagisimman maalivahdin, oli top5 päästetyissä maaleissa, ja ennen kaikkea pystyi kääntämään tiukat ottelut (one goal game) itselleen huimalla prosentilla. Itse asiassa, jos Canucks olisi jäänyt tiukoissa yhden maalin otteluissa .500 paikkeille, Canucks olisi jäänyt playoffien ulkopuolelle.

Nämä viime kauden onnistumiset kun ynnätään kesän paikkausten kanssa niille alueille joille paikkauksia tarvittiin (top6-hyökkääjät = ei tehty mitään), olemme täysin samassa tilanteessa kuin viime kaudella: virhemarginaali on jälleen kerran älyttömän pieni. Toisin sanottuna, jos alivoimamme pettää edes hiukan, Luongo on ihminen ja päästää muutaman helpon maalin, tai Sedinit eivät onnistukaan ratkaisemaan jokaista jatkoaikaa kahdestaan, jäämme playoffien ulkopuolelle sillä oletuksella että ylivoima ja maalinteko kokonaisuudessaan pysyy samalla tasolla kuin viime kaudella (sama miehistö).

Ja mitä tämän kauden alkuun tulee, kuinka mahdollisena fanit tai edes pelaajat pitävät sitä, että kahtena peräkkäisenä kautena pelataan joulun jälkeen .800 kiekkoa? Itse en todellakaan usko siihen, ottaen huomioon kuinka jotkut heittopussit viime kaudelta ovat parantaneet rostereitaan/otteitaan.

Ja vielä kun tiedetään kuinka reilusti loppupeleissä pitää olla yli .500 statsit - edes 100 pistettä ei välttämättä riitä playoff-paikkaan - tässä alkaa tulla kiire.

Lauantaina kotijäällään voittamattoman Avsin kimppuun, eikä todellakaan näytä hyvältä.

Ja sen verran vielä, että ei ole koskaan liian aikaista painaa paniikkinappulaa. Vancouverissa tehdään niin, miksei täälläkin. Ja sitäpaitsi, se on kivaa!

 

[Chip Whitley]

Pistetään uusi viesti saman tien kun edellinen vähän venyi, ja onhan tämä eri asiastakin:

- Luc Bourdon kutsuttiin Moosesta ylös.

- Bieksa ja Salo odottavat sairaalassa leikkauksia. Bieksa on poissa kuvioista noin 2 kuukautta, kun taas Salon saikun pituudesta ei ole vielä tietoa. Salon "orbital bone" ei murtunut, mutta saanee metallista plaattaa nenäänsä. Ja Krajicek'han oli maksimissaan kuukauden päivät sivussa.

- Edler sai eniten peliaikaa Canucksista ottelussa Predsia vastaan, ansaitusti, ja uskoakseni sama jatkuu tulevaisuudessakin. Öhlund kellottanee myös 30 minuutin aikoja säännöllisesti. Willienkin peliaika nousee reilusti päälle 20 minuutin, toivottavasti hänen jalkansa kestää.

 

[Mängimies]

- Edler sai eniten peliaikaa Canucksista ottelussa Predsia vastaan, ansaitusti, ja uskoakseni sama jatkuu tulevaisuudessakin.

Nyt ei riitä kompetenssi arvioimaan Edlerin otteita pidemmällä aikavälillä, mutta melko mieleenpainuva oli Edlerin esitys Detroitia vastaan pari päivää sitten. Mieleenpainuva nimenomaan surkeudessaan. Vaikutti kankealta, riskialttiilta ja kaikin puolin epävarmalta. Tiedän, että jokaiselle mahtuu kauteen huonojakin matseja ja ilmeisesti Edlerillä tämä sattui juuri Detroit-peliin. Paljon olen kuitenkin kehuja lukenut ruotsalaisen otteista, joten siksi tämä nukahdus hieman pisti silmään.

 

[kausi]

Täällä kaikki oleellinen on jo otettu esille. Joten sanon vaan oman turhautumiseni tämän hetken joukkueesta, jotain on tapahduttava. Ja tarkoitan tällä jotain treidiä, valmentajaa ei voi eikä pidä mennä moittimaan. Nyt saatana ryhtiä jätkiin vaikka loukkaantumis suma on aika paha.

Ykkös-kentästä on saatava enemmän mehuja.

Ja Nonis voisi hommata tähän jengiin jonkun kovan hyökkääjän. Se toisi enemmän taistelua peliajasta, kolmos ja nelos kenttien välillä.

Nyt oikeasti vituttaa tämä Canucksien taaperrus vaikka ei olekaan kuin 2 pojoo viivaan.

 

[Chip Whitley]

Nyt ei riitä kompetenssi arvioimaan Edlerin otteita pidemmällä aikavälillä, mutta melko mieleenpainuva oli Edlerin esitys Detroitia vastaan pari päivää sitten. Mieleenpainuva nimenomaan surkeudessaan. Vaikutti kankealta, riskialttiilta ja kaikin puolin epävarmalta. Tiedän, että jokaiselle mahtuu kauteen huonojakin matseja ja ilmeisesti Edlerillä tämä sattui juuri Detroit-peliin. Paljon olen kuitenkin kehuja lukenut ruotsalaisen otteista, joten siksi tämä nukahdus hieman pisti silmään.

Tuliko tämä kankeus, riskialttius ja epävarmuus tuosta Hudlerin voittomaalista? ;)

No mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että tuo ei ollut Edlerin uran paras ottelu. Edler on hyvä luistelija, joskin kankea, mutta eteenpäin ja taaksepäin luistelu sujuvat oikein hyvin vaikka aluksi siltä ei välttämättä näyttäisikään. Hänellä on vahvat jalat ja ikäisekseen hyvä tasapaino, keskivertoa paremmat kiekolliset taidot sekä hyvä laukaus. Edlerin suurimmat vahvuudet ovat kuitenkin rauhallisuus ja erinomainen pelinlukutaito. Suurimpana miinuksena yläkropan voima, joka on tosin parantunut selvästi viime kaudesta mutta ei ole vielä siellä missä sen pitäisi olla. Taklauksia ja fyysistä peliä on myös nähty tällä kaudella huomattavasti enemmän, joista plussaa.

Ilmaisin itseni myös hieman huonosti tuossa aikaisemmassa viestissäni. En tarkoittanut että Edler jatkaisi puolustuksen minuuttikuninkaana, vaan sitä, että minuuttimäärät pysyvät suurina tulevaisuudessakin. Edler keräsi paljon minuutteja Predsia vastaan jo ennen Bieksan ja Salon loukkaantumisia, joka kertoo vastuusta valmennusjohdolta. Nyt kun joukkueesta puuttuu kolme kiekollista puolustajaa, Edlerin rooli kasvanee entistä enemmän (esim. ylivoimalla).

Lienee kaikille selvää, että joukkueen taktiikka muuttuu riskittömämmäksi ja puolustavammaksi kun joukkueen kolme parasta kiekollista puolustajaa on loukkaantumisten takia pois kokoonpanosta. Saa nähdä riittääkö se, kun vastaan tulee Avsin, Flamesin ja Wildin tasoisia hyökkäysryhmiä, joista löytyy taitoa vähän enemmänkin (seuraavat 8 peliä muuten pelataan divisioonan sisäisiä joukkueita vastaan, joten hyvään paikkaan loukkaantumiset sattuivat tälläkin saralla).

Odotettavissa on siis julmaa trappia, tiivistä puolustamista, ja toivottavasti avainpelaajien onnistumisia niin omalla alueella kuin hyökkäyksessäkin. Toiveissa olisi .500 saldo tästä kahdeksan pelin putkesta; Oilers-voittojen lisäksi siis pitäisi kaksi voittoa puristaa divisioonan muista joukkueista. Saattaa olla liian kova pala purtavaksi.

---

Moose nousi 0-3 tilanteesta 6-3 voittoon viime yönä Milwaukee Admiralsista. Moosella on hieman sama tilanne kuin Canucksillakin tällä hetkellä, loukkaantumisia riittää. Winnipegissä nimittäin pelataan ottelut viidellä puolustajalla, kun Bourdon kutsuttiin ylös ja Fortunus loukkaantui, eikä Coulombe ehtinyt Victoriasta paikan päälle. Tähän kun vielä lisätään McIverin ja FitzGeraldin juuri tapahtuneet paluut kokoonpanoon, niin kyllä pitää antaa iso käsi kun tuollaisilla palikoilla otteluita voitetaan.

Hyökkäyksestä puuttuu myös pelaajia, eikä mitään kolmos/neloskentän raatajia, vaan kolme PPG-pelaajaa AHL-tasolla, eli oikeastaan ykköskenttä. Tästä huolimatta Mooselta löytyy tehoja, ja viime yönä tehoille pääsi moni hyökkääjä: Moran, Simek, Grabner, Labrie ja Bolduc keräsivät tehot 1+1. Puolustajista Heshka sai tililleen 2 syöttöä, ja Canucksista farmiin palautettu Raymond yhden syötön.

Maalilla Schneider pelasi raporttien mukaan erinomaisen pelin, ja torjui 32 laukausta. Mike Brown puolestaan keräsi kunnioitettavat 9 minuuttia jäähyjä, ja siirtyi näillä AHL’n jäähypörssin kolmostilalle. Pelin ykköstähdeksi valittiin Canucksin ykkösvaraus Grabner, ja kakkostähdeksi myös Canucks-varaus Simek.

Moose jatkaa kauttaan ensi yönä, kun vastaan asettuu polvitaklauksillaan mainettaan niittänyt IceHogs.

 

[Moustache Dave #44]

Pisteet Coloradosta ja hieman uskottavuutta tähän touhuun. Vieraissa pelaaminen on näköjään Canuckseille kotipelejä helpompaa. Muutamista synkistä hetkistä huolimatta Canucks teki juuri sen mitä piti tehdä. Hyvä asenne koko joukkueella, aktiivista karvausta ja jotain niinkin harvinaista kuin viihdyttävää hyökkäyspeliä Sedinien ja Naslundin toimesta.

Alivoimaa oli taas aivan liikaa mutta onneksi Luongo vastasi kotona buuanneille idiooteille hienolla pelillä. Yllä puhuttu Edler lukeutui myös päivän onnistujiin. Kahdesta ylivoimamaalista huolimatta, ylivoima oli paikoin pelottavan vaikean näköistä. Ensimmäisessä ylivoimassamme ekan erän lopussa Vigneault heittää jäälle Hansenin, Edlerin ja Bourdonin. Toisessa erässä olimme vaikeuksissa, jopa viidellä kolmea vastaan pelattaessa.

Seuraavaksi neljän päivän tauko, toivottavasti tuo aktiivinen asenne nyt säilyy, eikä palata laiskottelu linjalle.

 

[nuck]

Seuraavaksi neljän päivän tauko, toivottavasti tuo aktiivinen asenne nyt säilyy, eikä palata laiskottelu linjalle.

Pitää tosiaan toivoa. Toistaiseksi Canucks on pelannut tällä kaudella surkeasti näissä vähän pidempien taukojen jälkeisissä peleissä. Tällä kaudella joukkueella on ollut kolme kolmen päivän taukoa ja Canucks on hävinnyt jokaisen tauon jälkeisen pelinsä. Maaliero näistä kolmesta pelistä on vielä murhaava 4-15. Tuon tilastoharvinaisuudeksi toivottavasti jäävän Flyers-pelin saldohan heikentää tätä tilastoa peräti kuuden miinusmaalin verran, mutta ilman tätäkin nämä pelit (Flyers: 2-8, Kings: 2-4 ja Predators: 0-3) ovat olleet surullisia.

***

Vancouver ei taklannut Coloradoakaan vastaan kovin paljoa (kahdeksan taklausta Avsin yhdeksää vastaan), mutta pelissä oli paljon hyvää. Joukkue teki kiitettävästi töitä, Luongo pelasi jälleen hyvin, kaksoset esittivät pitkästä aikaa kelvollista ykkösketjun peliä ja puolustuksessa Edler, Weaver, Bourdon ja Miller täyttivät paikkansa normaalia isommassa roolissa Bieksan, Salon ja Krajicekin paikkaajina.

Hyökkäyksessä Näslundin laittaminen kaksosten ketjuun tuntui toimivalta ratkaisulta, kun Hansen vaikutti löytävän samaan aikaan Keslerin ja Pyattin ketjussa nopeasti yhteisen sävelen. Kolmosessa NHL:n tämän hetken pisintä peräkkäisten ottelujen ketjua jatkanut Morrison pääsi tekemään kauden viidennen maalinsa 526. peräkkäisessä ottelussaan, mutta negatiivisena puolena oli aloitukset (6/11=35%).

Kakkosen keskellä jatkanut Kesler on ollut Vancouverille erittäin tärkeä hyökkääjä tällä kaudella (mielestäni Vancouverin paras hyökkääjä) ja viime yönäkin Kesler kellotti päälle 20 minuutin peliajat. Hienoa nähdä välillä myös näitä omia onnistuneita varauksia isossa roolissa NHL:ssä.

Positiivista isossa kuvassa on se, että Vancouver näyttää vihdoin oppineen pelaamaan Luoteisen divisioonan joukkueita vastaan - tai on jo oikeastaan osannut pelata näitä pelejä jo vähän pidempään. Viime yön vastustaja Colorado ei ollut hävinnyt kotonaan vielä tällä kaudella, mutta nyt hävisi. Tämän kauden Luoteisen divisioonan peleissä Canucksilla on hieno 4-0-0 saldo (kolme peliä vielä vieraissa).

Joukkueen kurssi näissä tärkeissä peleissä muuttui merkillisesti viime kaudella joulukuun 9. päivän tappiopelissä Calgarylle. Vancouverin saldo Luoteisen divarin joukkueista oli viime kaudella tuon Flames-pelin jälkeen murhaava 2 voittoa ja yhdeksän tappiota. Tämän jälkeen Canucks on kuitenkin vienyt Luoteisen divisioonan sisäisistä peleistä peräti 18 yhteensä 25 pelistä.

Näillä elintärkeillä peleillä oli viime kaudella erittäin suuri merkitys joukkueen pudotuspelipaikkaan ja Luoteisen divarin voittoon. Tälläkin kaudella ainakin alku näyttää nyt hyvältä. Vancouverin otteluohjelmassa on tosiaan nyt tulossa harvinaisen paljon näitä oman divarin pelejä peräkkäin, joten pitää vaan toivoa, että Canucks jatkaa hyviä otteitaan näissä peleissä ja alkaa pikku hiljaa nostaa asemiaan sarjassa.

 

[nuck]

Positiivista isossa kuvassa on se, että Vancouver näyttää vihdoin oppineen pelaamaan Luoteisen divisioonan joukkueita vastaan - tai on jo oikeastaan osannut pelata näitä pelejä jo vähän pidempään. Viime yön vastustaja Colorado ei ollut hävinnyt kotonaan vielä tällä kaudella, mutta nyt hävisi. Tämän kauden Luoteisen divisioonan peleissä Canucksilla on hieno 4-0-0 saldo (kolme peliä vielä vieraissa).

Canucks jatkoi viime yönä hienoja esityksiään Luoteisen divarin joukkueita vastaan kaatamalla Calgaryn vieraissa maalein 2-3. Maalintekijöinä Morrison sekä harvinaisemmat nimet Burrows ja Ritchie. Tosin juuri tätähän varten Ritchie hankittiinkin Calgarysta - oma koira osaa purra sopiviin paikkoihin. Burrows on puolestaan kunnostautunut ennenkin nimenomaan Calgarya vastaan.

Pelissä mentiin toisessa erässä jo 0-3 johtoon (Kipper ei ollut aivan terävimmillään). Tämän jälkeen nähtiin usein ennenkin nähty pelin kulku, että takaa tuleva joukkue sai kolmannessa erässä täydellisen hallinnan. Onneksi on kuitenkin maalissa Luongo, joka pelaa aina paremmin mitä tärkeämpi peli ja mitä kovempi paikka on kyseessä.

Hieno saldo toistaiseksi näistä Luoteisen divarin joukkueista...tällä kaudella jo 5-0. Erinomaisen hienoa, että Vancouver on pystynyt kääntämään näitä neljän pisteen pelejä voitokseen jo näin hyvin. Viime joulukuun tappiollisen Calgary-pelin jälkeen Canucksin saldo Luoteisen divarin joukkueita vastaan on nyt jo 19 voittoa yhteensä 26 pelistä.

Joukkue on selvästi alkanut viimein pelaamaan ja alkukauden mustia hetkiä osuu kohdalle enää paljon harvemmin. Kolmen tärkeän puolustajan samanaikaiset loukkaantumiset taisivat herättää porukkaa ja huolellisuutta on tullut otteisiin selvästi lisää.

Illalla tämä peli taitaa muuten tulla vielä Canalplussalta.

 

[nuck]

Vancouver - Edmonton

Canucks kärsi viime yönä kirvelevän 0-1 (SO) tappion Edmontonille. Kyseessä oli tilastotappio, sillä voitto oli Oilersin ensimmäinen Vancouverista edellisiin kahdeksaan peliin. Samalla tappio oli Vancouverille kauden ensimmäinen Luoteisen divarin joukkueiden sisäisistä peleistä (kuusi voittoa). Joskushan näiden putkien on vaan pakko mennä rikki.

Oilersia vastaan Vancouver olisi ansainnut voittonsa varsinaisella peliajalla, mikäli katsotaan sitä, kummassa päässä kiekko pyöri. Toisaalta Canucks tuhrasi liian monet paikkansa joko Oilers-pakkien syliin tai ohilaukauksiin, joten joukkue voi katsoa peiliin. Vancouver laukoi 29 kertaa kohti Mathieu Garonin vartioimaa maalia, mutta veteli samalla ohi peräti 25 kertaa ja laukoi 10 vetoa uhrautuvasti pelanneiden Oilers-pelaajien varusteisiin.

Pitää kuitenkin antaa kaikki kunnia Oilersille hyvästä vieraspelaamisesta ja etenkin maalivahti Garonin otteista. Edmontonissa ei tarvita enää Rolosonia, jos ja kun Garon pelaa nyt nähdyllä tavalla jatkossa. Nollapeliä pelaavan Luongon selättäminen - olkoonkin, että vasta rankuissa - oli Garonilta kova teko. Garon on ollut muutenkin selvissä liekeissä; hän torjui edellisessä Oilersin pelissä nurin Calgaryn 37 torjunnalla ja loisti silloinkin vieraissa.

Mutta turha tässä on jäädä lepäämään itsesääliin, vaikka Luoteisen divisioonan joukkueille kärsityt tappiot sitä aina jossain määrin aiheuttavatkin. Vancouver on saanut selvästi pelinsä kulkemaan viime aikoina (avainpakkien loukkaantumisten jälkeen) paremmin. Joukkue pelaa tällä hetkellä taas hyvää kiekkoa ja alkukauden ihmeelliset koomailut tärkeissä paikoissa ovat vähentyneet "tarkalla arviolla" noin 95% Nashville-pelin jälkeen.

Seuraavaa matoa pukataan koukkuun jo perjantain ja lauantain välisenä yönä, jolloin Vancouver jatkaa näitä Luoteisen divarin sisäisiä pelejä Minnesotaa vastaan. Tuosta pelistä on odotettavissa näin etukäteen ajateltuna erittäin vaikeaa. Joukkueiden kolme viimeistä peliä (kaikki viime kaudelta) ovat menneet jatkoajalle (yksi rankkuihin saakka). Vancouverilla on näistä kaksi voittoa, mutta kun tällä kerralla Canucksin Wild-pelien ykkösratkaisija Salo puuttuu kokoonpanosta, pahat tunnelmat tuosta pelistä on ainakin näin ennakkoon.

 

[M10]

Katselin hieman Canucksin statseja ja tein mielenkiintoisen huomion; Vancouverin roolipelaaja-osasto, ikävästi ilmaistuna kädetön klaani, on vallannut joukkueen tehotilaston kärkipaikat:

Burrows
Edler
Linden
Kesler
Bourdon
Mitchell
Cowan
Isbister
Hansen
Cooke
ja pari muuta

..ovat ainoat tehotilastossa ns. voiton puolella. Tiedä sitten, voiko tätä perustella peluutuksilla tai peliajoilla, mutta kuitenkin.

Suosikkipelaajani Aleksander Burrows johtaa tehotilastoa plus viidellä, which is fookin` nice. Varmaan puhunut ne plussat itselleen.

Se on kuulkaas joulukuun kahdeskymmenes aika pian. Kannattaa alkaa terottelemaan käsilaukkuja. Teksasin hurjat tulee ja Jussi Jokinen pelaa armoa antamatta joka tilanteen loppuun. Siinä on Stars-kasvatti Mitchellilläkin naurussa pitelemistä.

 

[nuck]

Katselin hieman Canucksin statseja ja tein mielenkiintoisen huomion; Vancouverin roolipelaaja-osasto, ikävästi ilmaistuna kädetön klaani, on vallannut joukkueen tehotilaston kärkipaikat...
..ovat ainoat tehotilastossa ns. voiton puolella. Tiedä sitten, voiko tätä perustella peluutuksilla tai peliajoilla, mutta kuitenkin.

Tämä "kädettömien ja peliälyttömien klaani" on tehnyt hyvää työtä monessakin asiassa tällä kaudella ja tämä tilasto on osoitus siitä paperilla. Tätä tehotilaston jakautumista voi toisaalta perustella myös peliajoilla, joukkueen materiaalilla, kauden alulla ja etenkin joukkueen alkukauden menestyksellä.

Vaikka kakkosen sentteri Ryan Kesler onkin ollut kokonaisuudessa joukkueen alkukauden paras pelaaja maalivahti Luongon jälkeen, jokainen vastustaja näkee Vancouverin hyökkäyksen taitopuolen kuilun ykkösketjun (kaksoset + "kuuden millin neljän maalin kapteeni") jälkeen ja pyrkii vastaamaan tähän parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Käytännössä punapäät ja entinen tähtihyökkääjä saavat joka ilta jokaisessa vaihdossa vastaansa pelkästään nollanollaa pelaavia vastustelijoita (tai välillä vastustajan ykkösketjua), ja heidän tilastoonsa on tullut harvakseltaan plussia (ketju ei ole pystynyt dominoimaan tasakentin). Tilannetta ei ole myöskään parantanut se, että koko joukkue oli alkukaudesta ihan pihalla ja miinuksia ropisi eniten pelanneille pelaajille hyvää tahtia.

Esimerkiksi kaksoset ja Näslund saivat kauden ensimmäisten kolmen pelin aikana yhteensä -12 saldon. Näistä esimerkiksi Näslundin kauden kolmen ensimmäisen pelin aikana saalistettu -6 saldo näkyy edelleen miehen tilastoissa. Eli vaikka Näslundilla on nyt -5 merkintä tilastossa, kolmen ensimmäisen pelin jälkeen Näslund on ollut plussalla (tosin vain yhden merkinnän verran, mutta kuitenkin).

Pelkästään vastustajan erinomaisen vartioinnin piikkiin ykkösketjun miinukset eivät kuitenkaan mene. Viime kaudella kaksoset saivat yhteensä +38 merkintää, vaikka tuolloinkin he saivat vastaansa ilta illan jälkeen samalla tavalla vastustajan "nollanollamiehiä". Erona tähän kauteen oli tuolloin kuitenkin se, että siinä kun koko joukkueen peli toimi viime kaudella, tämän alkukauden aikana peli oli etenkin alussa ihan hirveää.

Uskon, että mikäli joukkue jatkaa viime aikoina nähtyjä otteitaan jatkossa, tehotilasto tulee kääntymään vielä kauden mittaan nykyiseen nähden päälaelleen. Mikäli joukkue puolestaan sukeltaa alkukauden tasolleen ja tekee enemmän virheitä perusasioissa kuin farmijoukkue Manitoba, kaksoset tulevat keräämään terveenä pysyessään noin -50 saldon per örnsköldsvikiläinen.

Suosikkipelaajani Aleksander Burrows johtaa tehotilastoa plus viidellä, which is fookin` nice. Varmaan puhunut ne plussat itselleen.

Voi hyvin olla.

Suosikkipelaajallasi on muutenkin ollut tilastojen mukaan hyvä alkukausi - mikä varmasti lämmittää Texasissakin. Burr ei ole istunut jäähyllä vielä kuin kuusi minuuttia ja pisteitä on 17 pelin jälkeen kohta yhtä paljon kuin koko viime kaudella. Alivoima-aikaakin on tullut hyökkääjistä Keslerin jälkeen toiseksi eniten ja suukin on yllättäen käynyt.

Se on kuulkaas joulukuun kahdeskymmenes aika pian. Kannattaa alkaa terottelemaan käsilaukkuja. Teksasin hurjat tulee ja Jussi Jokinen pelaa armoa antamatta joka tilanteen loppuun. Siinä on Stars-kasvatti Mitchellilläkin naurussa pitelemistä.

En malta odottaa tuota päivää. Vaikka me dominoimmekin viime kaudella Dallasia miten halusimme niin runkosarjassa kuin myös playoffeissa, muistot texasilaisista ovat edelleen hienot. Meiltä tosin puuttuu tuosta pelistä ratkaisijan viittaa viime kaudella urakalla hakenut Jan Bulis, joten saatte tässä merkittävän tasoituksen.

 

[Chip Whitley]

Käytännössä punapäät ja entinen tähtihyökkääjä saavat joka ilta jokaisessa vaihdossa vastaansa pelkästään nollanollaa pelaavia vastustelijoita (tai välillä vastustajan ykkösketjua), ja heidän tilastoonsa on tullut harvakseltaan plussia (ketju ei ole pystynyt dominoimaan tasakentin).

Oilersia vastaan tapahtui ainakin minun mielestäni valmennusvirhe Vigneaultilta mitä kaksosten peluuttamiseen tulee. V oli päättänyt matchata Keslerin kentän Stollin kenttää vastaan, tuo siis onnistunut päätös, mutta Sedinien matchaaminen Horcoffin kenttää vastaan oli harkitsematon idea.

Sedinit saivat ensimmäisessä erässä naurettavat 5 vaihtoa, kun MacT viisaana miehenä istutti Horcoffin kenttää suurimmaksi osaksi penkillä (erikoistilanteita pelasi paljon, mutta tasakentin ei juuri ollenkaan, josta kaksosten peliaika kärsi). Toisessa erässä ei tahti paljon muuttunut, sillä Sedinit saivat kaksi vaihtoa enemmän kuin ensimmäisessä erässä - yhteensä 12 vaihtoa, ja alle 10 minuuttia peliaikaa kahden erän jälkeen. Luonnollisesti, tämä hidastaa yleensä paljon pelaavia pelaajia eivätkä kaksoset saaneetkaan ottelun aikana itsestään parastaan irti, vaikka vihdoin kolmannessa erässä Vigneault antoikin ykköskentällemme tuplavaihtoja.

On toki loogista, että Sedinien kentän peli kärsi paljon myös Henrikin aloitusprosentista (2 voittoa - 12 tappiota; suurin osa vaihdosta meni jahdatessa kiekkoa, todella huono skenaario kiekkoa mielellään kontrolloiville kaksosille), mutta ei tämä V'n kikkailu ainakaan yhtään auttanut. Kun ottaa huomioon sen, että kaksoset olivat tehneet 31 pistettä edellisissä 10 ottelussa Losersia vastaan, en ymmärrä minkä takia nyt lähdettiin kuvioita muuttamaan, ja tähtipelaajia "roolittamaan". V totesi ottelun jälkeen roolituksen onnistuneen hyvin, kun vastustaja nollattiin täysin. Taisi jäädä oma maalisarake katsastamatta?

Niin, ja Markus "yksi maali kuukaudessa" Näslund saisi kyllä lahjoittaa 5.5 miljoonaa dollaria palkastaan vaikkapa hyväntekeväisyyteen, ja sen jälkeen vapaaehtoisesti luopua paikasta Sedinien laiturina.

Suosikkipelaajallasi on muutenkin ollut tilastojen mukaan hyvä alkukausi - mikä varmasti lämmittää Texasissakin. Burr ei ole istunut jäähyllä vielä kuin kuusi minuuttia ja pisteitä on 17 pelin jälkeen kohta yhtä paljon kuin koko viime kaudella. Alivoima-aikaakin on tullut hyökkääjistä Keslerin jälkeen toiseksi eniten ja suukin on yllättäen käynyt.

Morrow10'n iloksi kultapupu-Burrows sai ansaitun ylennyksen yön Wild-otteluun. Hän muodostaa Morrisonin ja Cooken kanssa Canucksin kolmoskentän, kun kakkoskenttänä jatkaa Pyattin, Keslerin ja Isbisterin muodostama kolmikko. Nelosessa jatkaa pirteästi pelannut Ritchie, kokoonpanoon kuukauden tauon jälkeen palaava Cowan, sekä luultavasi Linden. Hansen siis katsomossa.

 

[kausi]

VAN-CAL 4-1

Hienoa Canucks, voitto tuli jälleen oman divarin jengistä. Mitchell sai kauden ensimmäisen maalinsa mutta suurimmat kiitokset suuntautuvat jälleen Luongolle, torjunnat 30/31. Pelin maalit eivät olleet mitään perinteisiä, oikeastaan melko outoja. Varsinkin Isbisterin ja Mitchellin maalit joista jälkimmäinen oli erittäin komea.

Tapaus Öhlund-Koivu:n johdosta Ruotsalaiselle langetettu 4 ottelun pelikielto on mielestäni kyseenalainen. Eihän Öhlundin huitaisu jalkaan osu edes voimalla eikä muutenkaan tuosta pitäisi loukkantua? Koivun kyynärpäätaklaus oli mielestäni samalla tasolla huitomisen kanssa, ei siis kovinkaan vakava tapaus vaan Mikkohan selvästi "rynni" eteenpäin kiekon perään eikä tarkoituksena ollut varmastikaan vetää kyynärpäillä päähän.
Video tapauksesta:
http://www.youtube.com/watch?v=GWA9OclF_mE

EDIT: Tarkoituksenani ei ole se että Öhlund olisi pitänyt jättää rankaisematta, ainahan noista tulee sanktiota mutta tässä olisi ehkä riittänyt kaksikin ottelua. Pointtini oli vaan se kuinka helposti Koivu loukkaantui tilanteessa, yhtä hyvin olisi voinut Öhlund loukkaantua siinä kun kädet nousi.

 

[Grainger]

Eli Nässen mielestä rangaistus olisi jälleen pitänyt antaa seurauksen, eikä teon mukaan. Mielenkiintoinen ajatusmaailma.

Jos lyö viikateiskun, niin aivan sama mihin se osuu, turpaan ja saunan taakse siitä joutaisi. Ruotsalaisrunkku selvisi nyt vähällä.