Vancouver Canucks 2007-08

[nuck]

Kesler avasi suunsa.

Kesler vaatii nyt Boulericelle samanlaista 20 ottelun pannaa kuin Downielle. Ei välttämättä ole väärässä, ja kyseiset teot olisi hyvä kitkeä kiekosta, mutta ei voi pitää täysin positiivisena juttuna sitä että pelaajat julkisesti alkavat kommentoida ja määritellä sitä mitä liigan tulisi tehdä ja päättää, verrattuna toiseen jupakkaan. Lumipalloilmiön vaara.

Tämä on totta. Ei pelaajien pitäisi näitä toisten pelaajien sanktioita vaatia liigalta ja vertailla näitä tapauksia keskenään. Antaa vain NHL:n hoitaa hommansa tässä tehtävässä. Uskon kyllä nyt itsekin suurempaan sanktioon kuin alunperin veikkaamaani viiden pelin rangaistukseen. Onni tässä hommassa (koko NHL:n kannalta) oli vain se, että Kesler ei loukkaantunut pahemmin. Teko sinällään oli todella törkeä ja rinnastettavissa Simonin mailaniskuun viime kaudella. Tästäkin tempusta käytäisiin aika tulikivenkatkuista keskustelua, mikäli tässä olisi käynyt pahemmin.

etenkin tällaisen umpisurkean pelin jälkeen pelaajan pudottamisessa sopimusteknisillä syillä on vaara, että yhdensuunnan sopimuspelaajat ymmärtävät viestin väärin. Eli, että pelipaikka on nyt sitten varma heikoillakin esityksillä, koska johdolla ei ole vaihtoehtoja nykyisen rosterin suhteen, eikä myöskään mahdollisuutta tehdä treidejä.

Vigneaultin sanat;

"It's putting the ball into the hands of some of our players. It's an easy decision for us to make. We either start playing the way we can play, with the right preparation and the work ethic, otherwise we'll be forced to make tougher decisions."

...uskoakseni tarkoittavat juuri sitä mitä hän tuossa sanoo ja näitä on mielestäni hyvä peesata. Eli nyt tehtiin yksi muutos lähinnä siitä syystä, että jotenkin tuota joukkuetta oli pakko herätellä. Mikäli tämä yksi muutos ei palvele joukkuetta parempaan pelaamiseen jatkossa, Canucks tulee tekemään lisää muutoksia - ja kipeämpiä sellaisia.

Luonnollisesti kolmen pelatun pelin (ja yhden vierasvoiton) jälkeen suurempia muutoksia ei ole vielä välttämätöntä tehdä, mutta joukkue on nyt ottanut yhden askeleen vakavamman seurannan suuntaan. Lisäksi tästä on kerrottu varmasti joka puolelle riittävän selkeällä kielellä.

Mikäli Canucks jatkaa Flyers-pelin kaltaisia otteita seuraavissa otteluissa, minulla ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö organisaatio tosiaan toteuttaisi näitä uhkauksiaan. Luongon avulla Vancouverilla on mahdollisuus mennä pitkälle, mutta Luongokin tarvitsee edes välttäviä apuja muilta.

 

[Chip Whitley]

RYP!

Shannonin lähettäminen Mooseen oli jokseenkin yllätys, sillä mielestäni hän on kuitenkin esiintynyt paremmin kuin Raymond (joka siis myös pystytään lähettämään farmiin ilman waivereita). Tuossa suhteessa siis yllätys, mutta ei muuten, sillä Shannonin pelissä on puutteita joista tuloksena ansiokas -7 saldo kolmessa ensimmäisessä pelissä.

Ottaen huomioon kuinka surkea Canucks on ollut tasakentin (maaliero 10-1 on liigan huonoin), ja kuinka pehmeästi/munattomasti pelasimme Flyersia vastaan, tämän siirron ymmärtää. Ja vielä yksi asia puoltaa Shannonin matkaa Manitobaan, nimittäin mikäli Shannon olisi pelannut vielä kaksi ottelua ylhäällä, hän olisi mahdollisen farmimatkan yhteydessä joutunut käymään waiverit läpi. Nyt ei siis näin tarvinnut toimia, vaan mies on edelleen varmasti Canucksin omaisuutta.

Edit: onkohan muuten ensimmäinen kerta NHL-historiassa kun joukkueen paras maalintekijä lähetetään farmiin?

Ja Rypienhän kutsuttiin ylös Moosesta Shannonin tilalle, niin kuin nuck (ja moni muu) ennakoikin. HF'lla sanottiin myös että Ryp ja Isbister pelaavat tänään Oilersia vastaan, pressiboksissa vuorostaan Linden-Raymond -kaksikko, joten mielenkiinnolla katsellaan mitä yöllä tapahtuu. Oilersilla on varmasti muistissa Rypienin taklaus viimeisessä harjoituspelissä (pelottavaa, kukakohan Oilersista "noutaa" Rypin, Gagner?)...

Muutenkin varmasti mielenkiintoinen ottelu tulossa, Bieksalla, Cowanilla ja Ritchiella kaikilla kasvojenpesun paikka. Tähän soppaan vielä Rypien, niin hyvä tulee. Tärkeimmät pointit otteluun lähdettäessä ovat valmistautuminen/pelin alku (kussut jokaisessa pelissä tähän mennessä), kova työnteko, ja vastustajan iltapuhteen tekeminen vastenmieliseksi. Jos näissä onnistutaan, sekä Sedinit tekevät tarvittavat maalit ja Luongo ottaa tarvittavat kopit, voitto pitäisi olla plakkarissa.

Edit2: Provincen ennakko

Kentät ovat mallia:

Sedin-Sedin-Pyatt
Näslund-Morrison-Kesler*
Cooke-Ritchie-Isbister
Burrows-Rypien-Cowan

*Kesler ottanee suurimman osan aloituksista, Morrisonin ranne ei vielä ole täydessä kunnossa.

---

Moose aloitti viime yönä kautensa tappiolla 2-4 Griffinsia vastaan. Moosella oli 11 päivän tauko viimeisen harjoitusottelun ja ensimmäisen oikean ottelun välillä, joten joukkue pelasi sen mukaisesti; "hakien". Ruostetta siis oli vähän joka paikassa, niin maalinsuulla kuin hyökkäyksessäkin. Maalintekijöinä toimivat pakit Sharrow ja Heshka, Bourdon puolestaan kunnostautui hanskaus-rintamalla ja teki selvää Ferencesta. MacIntyrella kiekot hieman pomppivat, ja Schneider luultavasti aloittaa seuraavan ottelun lauantai-iltana samaa Griffinsia vastaan.

 

[nuck]

Hieno paluu Vancouverilta voittojen tielle Edmontonin vieraana ja tärkeä oman divisioonan ottelun voitto. Kentän parhaaksi valittu Luongo pelasi jälleen hyvin ja oli Canucksin voiton takuumiehenä. Alexandre Burrows (1+1) teki puolestaan voittomaalin toisessa erässä alivoimalla ja taisteli muutenkin koko pelin upeasti. Burrowsin lisäksi muut maalintekijät olivat Henrik Sedin, Rick Rypien, Brendan Morrison (1+1) ja Markus Näslund. Kevin Bieksalle merkittiin kaksi maalisyöttöä.

Hyökkäyksestä onnistuivat Burrowsin lisäksi parhaiten Sedinit, Morrison/Näslund -kaksikko kahden suunnan pelillään sekä farmista nostettu Rypien hienolla taistelullaan. Hyökkäyksen suurin pettymys oli Matt Cooke, jonka peli ei vain toimi ollenkaan tällä hetkellä - taso on farmisarjassa näillä otteilla. Viime kaudellakin Cookiella oli tosin ongelmia syksyllä, joten toivotaan parannusta tähän jatkossa.

Alakerrassa Krajicek oli jälleen luotettava tässäkin pelissä. Kesällä voimaa hankkineen Lukasin kausi on alkanut hyvin ja miehen tavaramerkkiä epätasaisuutta ei olla vielä nähty. Toivottavasti ei nähdäkään ja hänen pelinsä tulee kokemuksen kautta koko ajan vain tasaisemmaksi (mikä olisi myös odotettua). Myös Willie Mitchell (+4) onnistui puolustuksessa ja pelasi kauden parhaimman pelinsä.

Canucks-pakkien peliajat tässä ottelussa:

Mitchell: 22:44
Bieksa: 21:53
Öhlund: 21:23
Miller: 21:01
---
Krajicek: 17:24
---
Weaver: 14:52

Neljä ensimmäistä puolustajaa pelasivat siis lähes samat minuutit. Weaver pelasi selvästi puolustuksen heikoiten ja näytti lähinnä heikolta farmipakilta tässä pelissä. Loukkaantunutta Saloa kaivataankin kipeästi tilalle. Krajicek olisi puolestaan saanut saada vähän enemmän vastuuta, sillä pelivarmuus oli hyvää luokkaa.

Kokonaisuudessa Vancouverin peli oli puolustussuuntaan huomattavasti parempaa kuin Flyersia vastaan ja myös oman maalin edessä oltiin selvästi terävämpiä. Yhä edelleen keskialueen pelissä oli kuitenkin liikaa huolimattomuutta, mutta parempaan suuntaan tämä ottelu kuitenkin joukkuetta selvästi vei.

Yksi näkyvä yksityiskohta pelissä oli myös taklaustilastot. Vancouver taklasi yhteensä 34 taklausta Oilersin 17 vastaan. Tämä kertoo siitä, että joukkue oli valmis maksamaan hintaa ja jalat olivat mukana riittävän hyvin. Etenkin Bieksa, Ritchie, Kesler ja Öhlund antoivat hyvin painetta Oilersille taklauksillaan.

Ensi yönä joukkueet iskevät yhteen toisen kerran ja tällä kerralla peli pelataan Vancouverissa. Kotona Canucksin maaliero on tällä hetkellä murheellinen 3-11 ja takana on kaksi tappiota. Edmonton tulee otteluun aivan varmasti tappio allaan kaikkensa antamalla, mutta pitää nyt vain toivoa, että Vancouver antaisi kotiyleisölleen kerrankin tämän kauden aikana syytä tyytyväisyyteen.

 

[nuck]

Toinen Oilers-voitto

Kauden toistaiseksi paras peli on takana ja tällä kaatui Edmonton toisena iltana peräkkäin, nyt maalein 4-1. Merkittävää oli voitossa se, että voitto tuli oman divisioonan joukkuetta vastaan ja tällä voitolla Canucksilla on nyt puhdas sarja Luoteisen divisioonan joukkueista. Toinen merkittävä asia oli se, että voitto oli kauden ensimmäinen kotivoitto.

Vancouverin maalintekijät olivat Daniel Sedin kahdella maalilla, Brendan Morrison ja kauden ensimmäisensä tehnyt Taylor Pyatt. Henrik Sedinille merkittiin kolme syöttöä ja Markus Näslundille kaksi syöttöä. Luongo torjui maalilla 27 laukausta. Oilersin ainoasta vastasi tulevaisuuden pelaaja Andrew Cogliano.

Kentän ylivoimaisesti parasta peliä esittivät Sedinin kaksoset, jotka dominoivat täysin kenttätapahtumia. Edmontonilla ei näytä olevan minkäänlaisia puolustussuunnitelmia kaksosten varalle, sillä Sedinit ovat keränneet viimeisten 10 Oilers-ottelun aikana 31 pistettä. Kaksosilla on syytä tyytyväisyyteen ja molemmat nauttivat näistä peleistä;

"They’re fun to play against – it’s always a big rivalry and they’re a divisional opponent too. It’s easy to see why playing against Edmonton would be fun – each twin can almost expect a multi-point night.

“They play a faster kind of hockey, and maybe with a little bit more room. They come hard at us down in the corners, and if you’re able to spin off checks, that gives a lot of room to make plays.”

“We play them a lot more. I mean, we play them eight times every year, so you start to take advantage of the things they do.”

Kaksosten lisäksi kakkosketjun kokeneet hyökkääjät Morrison ja Näslund olivat jälleen pelipäällä. Näslund alusti Vancouverin ensimmäisen maalin hienosti ja Morrison teki kauden kolmannen osumansa.

Morrisonin kausi on alkanut selvästi paremmin kuin viime kaudella, sillä viime kaudella kolmeen maaliin tarvittiin 16 ottelua. Myös Näslundin peli vaikuttaa taas paremmalle ja tämä lupailee hyvää näin jatkuessa. Juuri tältä kaksikolta pitää saada viime kautta enemmän onnistumisia hyökkäyksessä.

Kesler jatkoi myös hyviä otteitaan ja pelasi peräti n. 22 minuuttia. Vastuu on selvästi nousussa, sillä tämä oli jo kauden toinen ottelu (yhteensä viidestä pelistä), jossa Kesler kellotti päälle 21 minuutin ajat. Viime kaudella hän ei päässyt kertaakaan päälle 21 minuutin aikoihin ja pääsi vain kaksi kertaa päälle 20 minuuttiin.

Muista hyökkääjistä Jeff Cowan loukkaantui ensimmäisen erän tappelussa (mielestäni tasan) Zack Stortinia vastaan. Byron Ritchie pelasi puolestaan kauden parhaimman pelinsä. Burrows oli jälleen hyvä ja edellisessä ottelussa surkeasti surffaillut Matt Cooke istuikin sitten katsomossa terveenä raaputuksena.

Puolustuksessa Bieksa parantaa otteitaan koko ajan. Tässä pelissä Bieksa pelasi selvästi Canucksin eniten ja antoi yhden maalisyötön. Mitchell ja Öhlund pelasivat tapansa mukaan luotettavasti. Krajicek oli taas hyvä, pelasi tällä kerralla jo noin 20 minuuttia ja otti viisi blokkia. Edellisessä pelissä koomaillut Weaver pelasi taas vähän paremman pelin.

Kahden Oilers-voiton jälkeen on taas hyvä jatkaa kautta. Joukkue koki Flyers-ottelussa sokkihoitoa, joka toivottavasti poikii pitkäkestoisen herätyksen. Seuraava ottelu pelataan tiistaina kotona ja vastaan tulee silloin San Jose. Vancouver hävisi tämän kauden avauksen haille, joten nyt olisi paikka kuitata tämä takaisin.

***

Moose hävisi viime yönä kauden toisen ottelunsa Grand Rapidsille. Tällä kerralla mentiin jatkoajalle, jossa Griffinsin Corazzini teki ratkaisun. Mielenkiinto ottelussa kohdistui Moosen maalivahtiin Cory Schneideriin, joka pelasi elämänsä ensimmäisen virallisen ammattilaisottelun. Schneider päästi taakseen neljä maalia 24 laukauksesta, joten debyytti olisi voinut mennä paremminkin.

Luc Bourdon sen sijaan näyttää ottavan roolia Moosessa. Grand Rapidsia vastaan Bourdon syötti Moosen avausmaalin ja laukoi itse kolmannen erän kavennusosuman. Pelin jälkeen Bourdon valittiin ottelun tähdistöön, joten nuoren puolustajan tämä kausi on alkanut hyvin.

***

Viime kesän Canucksin ykkösvaraus Patrick White teki ottelun voittomaalin Minnesota Golden Gophersin kauden toisessa ottelussa Michigan Wolverinesia vastaan. Maalista tullut piste oli Whiten kauden ensimmäinen. Minnesotan pistepörssiä johtaa Kyle Okposo, jolla on kahden pelin jälkeen 1+2=3 pistettä. Joukkueen yksi avainhyökkääjistä Ryan Stoa saattaa olla sivussa pidempäänkin polvivamman vuoksi.

***

Whiten lisäksi toinen viime kesän varaus Dan Gendur on ollut hyvässä vireessä WHL:ssä Everettin paidassa. Perjantaina Gendur valittiin Everettin 3-2 voitossa Kamloopsia vastaan ottelun kakkostähdeksi (Gendurille 1+1) ja viime yönä tuli valinta pelin ykköstähdeksi Portlandia vastaan, kun Gendur teki 4-1 voitossa pisteet 2+1=3. Tällä hetkellä Gendur on jaetulla viidennellä sijalla WHL:n pistepörssissä (9GP, 4+10=14).

 

[Chip Whitley]

Tuplavoitto Oilersista tuli erittäin hyvään saumaan, joskin ei yllätyksenä (huolimatta Canucksin huonosta pelistä alkukaudella), sillä Oilers on viime aikoina ollut meille helpohko vastus. Lauantaina tullut kotivoitto oli seitsemäs peräkkäinen voitto Oilersista, ja viimeinen tappio heitä vastaan tapahtui joulukuun alussa vuonna 2006. Sedinit jatkoivat siitä mihin viime kaudella jäivät, ja Luongokin palasi eliittitasolleen. Koko joukkueen peli oli tiiviimpää ja ehjempää kokonaisuudessaan (varsinkin jälkimmäisessä ottelussa lauantaina), joten tästä on hyvä jatkaa.

Vasta nyt yöllä on kuitenkin todellinen testi "uudestisyntyneelle" Canucksille. Kolme, oikeastaan neljä ensimmäistä peliä meni aikalailla pieleen (tuossa mukana kauden avaus Sharksia vastaan), joten ensi yön koitos Cup-ehdokasta vastaan on hyvä mittari joukkueen nykykunnolle. Toivotaan ettei joukkue ole liian tyytyväinen itseensä Oilers-voittojen jälkeen, sillä Sharks on ihan eri tason joukkue verrattuna Edmontoniin. Jonkin sortin motivaatio-ongelma meillä oli kauden alussa, ja pitää vain toivoa, että tuo on taakse jäänyttä elämää.

Canucks kutsui alkajaisiksi Alex Edlerin ylös Moosesta, ja onkin hyvin todennäköistä että nyt täydessä kunnossa oleva Edler ottaa Weaverin paikan kokoonpanossa. Tämä on hieno uutinen, sillä monen mielestä Edler oli yksi campin parhaita puolustajia. Lisää positiivisia pakki-uutisia vielä sen verran, että Salo sai lastan lauantaina pois ranteestaan, ja paluu tapahtuu melko varmasti viimeistään ensi viikolla. Salo ei vielä pysty osallistumaan yhdessä joukkueen mukana harjoituksiin, mutta sekin korjaantuu tämän viikon aikana. Sitten vielä voimat takaisin ja menoksi.

Mitä yön kokoonpanoon tulee, veikkaisin että Cowanin (hip flexor) paikan ottaa viime pelissä raaputettu Cooke, ja kaksikko Isbister&Weaver istuu pressiboksissa kun Edler, Linden ja Raymond pelaavat.

 

[nuck]

Vasta nyt yöllä on kuitenkin todellinen testi "uudestisyntyneelle" Canucksille. Kolme, oikeastaan neljä ensimmäistä peliä meni aikalailla pieleen (tuossa mukana kauden avaus Sharksia vastaan), joten ensi yön koitos Cup-ehdokasta vastaan on hyvä mittari joukkueen nykykunnolle.

Mitähän tästä testistä voisi sitten sanoa?

- Kaksi hyvää erää, yksi huono ja ottelun ratkaissut erä - tai oikeastaan yksi huono kolmeminuuttinen.

- Riittävästi maalipaikkoja, mutta vastustelijan maalivahti pelasi hienosti ja piti vieraita mukana toisessa erässä.

- Luongolla ei ole karakteria ja hän hävisi tämän pelin Nabokoville.

- Daniel Sedinilla ei ole riittävän pehmeitä käsiä, kun ei osu tyhjään maaliin.

- Kesler on kuulemma turha kakkosketjussa, vaikka saikin jälleen Vancouverin hyökkäyksen eniten minuutteja.

- Bieksa pelasi omassa päässä kolmannessa erässä pari kertaa heikosti - mikä miestä vaivaa?

- Weaver kuuluu AHL:aan ja Edler ehdottomasti NHL:ään.

- Vancouverin ylivoima kaipaa Saloa.

Kokonaisuudessaan mielestäni kuitenkin kohttuullisen hyvä peli Canucksilta, vaikka kolmannessa erässä tuli tuo yksi musta kolmeminuuttinen ja kolme Sharksin maalia. Vaikka maalimäärillä katsottuna tämä peli oli yhtä selvä kuin joukkueiden kauden ensimmäinen (kahden maalin ero San Joselle), Canucks oli tässä pelissä mielestäni selvästi paremmalla jalalla mukana.

Toisessa erässä Daniel Sedinilla oli pari paikkaa viedä Canucks 2-0 johtoon, mutta tällä kerralla hän ei onnistunut. Miller hukkasi sitten alivoimalla Bernierin maalintekoon ja San Jose pääsi otteluun mukaan. Kahden hyvän erän jälkeen Vancouver tuli kolmanteen jotenkin sekavan oloisena ja San Jose käytti tällä kerralla mahdollisuutensa täydellisesti hyväkseen.

Tappiosta on turha osoitella sormella ketään yksittäistä pelaajaa, vaan fyysinen ottelu ratkesi erikoistilanteissa ja maalilla. San Jose pelasi hyvää vieraspeliä ja onnistui erikoistilanteissaan paremmin kuin Vancouver. Lisäksi Nabokov oli tällä kertaa parempi kuin Luongo. Sedinit olivat jälleen Canucksin parhaita, mutta Nabokov otti pari kertaa mainitut Danielin hyvät maalipaikat kiinni.

Yksi pelin suurista ratkaisijoista oli jälleen myös San Josen tähtihyökkääjä Joe Thornton, jolle myös Vigneault antoi ansaittua tunnustusta;

"In the third we saw an elite player, one of the three top players in the NHL, bring his game to another level and Thornton made some great plays. That's why he's an elite player, that's why he's an all-star in our league, and we didn't have anything to respond with."

Seuraava Vancouverin ottelu pelataan perjantain ja lauantain välisenä yönä suomen aikaa Vancouverissa. Vastaan luistelee silloin Marc Crawfordin käskyttämä Los Angeles ja pelin pitäisi tulla myös Canalplussalta.

 

[Chip Whitley]

- Kaksi hyvää erää, yksi huono ja ottelun ratkaissut erä - tai oikeastaan yksi huono kolmeminuuttinen.

- Daniel Sedinilla ei ole riittävän pehmeitä käsiä, kun ei osu tyhjään maaliin.

Turhauttava peli, tosiaan. Canucks hallitsi ottelua selvästi ennen Öhlundin ja Mitchellin kakkosia (joiden aikana Bernier pääsi tuikkaamaan tasoitusmaalin ja samalla "momentumin" vierasjoukkueelle), johtaen maalipaikoissa 13-3. Tämän kahden miehen alivoiman aikana Sharks sai kuitenkin neljä maalipaikkaa, joista viimeinen siis upposi sisään.

Loppuen lopuksi maalipaikat menivät Canucksille 21-13, joten muutamaa jaksoa lukuun ottamatta hyvä peli Canucksilta. Harmi kun emme saaneet paikoista sisään, erityisesti ensimmäisessä erässä ja toisen erän alkupuoliskolla, peli olisi hyvinkin saattanut kääntyä meille, samaan tyyliin kuin kauden avaus kääntyi Sharksille ensimmäisessä erässä.

- Kesler on kuulemma turha kakkosketjussa, vaikka saikin jälleen Vancouverin hyökkäyksen eniten minuutteja.

Itselleni on aivan sama kuinka paljon minuutteja Kesler kokonaisuudessaan saa, hän ei todellakaan kuulu Sedinien kanssa ykkösylivoimaan, eikä hän ole mikään paras vaihtoehto kakkoskenttäänkään. Kesler saa sen takia paljon minuutteja, koska pelaa näiden kahden paikan lisäksi ainoana vakituisesti alivoimaa. Kesler on ollut hieman samassa asemassa kuin Smolinski viime keväänä; ei vain yksinkertaisesti toimi, mutta kun ei ole muutakaan niin hakataan päätä seinään.

Onneksi V tajusi tämän aikaisemmin kuin viime vuonna, ja tulevassa Kings-ottelussa Kesler palannee takaisin omalle paikalleen(?), eli keskustaan ja kolmoskenttään. Isbister ottanee Keslerin paikan kakkoskentässä ja ykkösylivoimassa. Ei tämäkään hyvältä kuulosta, mutta en usko että huonompaankaan suuntaan mennään.

- Bieksa pelasi omassa päässä kolmannessa erässä pari kertaa heikosti - mikä miestä vaivaa?

Alempana valotetaan hieman Bieksan tilannetta:

http://www.canada.com/theprovince/n...=e57c3631-7ca0-4afa-aeb8-2685f04ec6ce&k=76098

Eli siis miestä vaivaa samat vammat kuin viime kaudella playoffeissa. Suoraan sanottuna vituttaa kun miestä ei saatu kesän aikana kuntoon. Ennen kesän alkua sanottiin että Bieksa ei tarvitse leikkausta, ja että vammat parantuvat ajan kanssa kauden alkuun mennessä. Näinhän ei käynyt, joten ei näin. Toivottavasti näistä asioista päättävät oppivat jälleen kerran jotain kantapään kautta.

---

"It seems everyone is worried about what the other guy is doing instead of worrying about themselves and what they're doing. It's about having the confidence that if I do my job, the guy beside me will do his job. Last year, after Christmas, we had total confidence in each other. And right now that's not there."

Morrisonin tulkinta joukkueen ajoittain heikolle pelille tällä kaudella. Mitä pelejä katsellut, aika samaan johtopäätökseen olen tullut. Aika sekavaa sotkemista ja oman miehen unohteluahan tuo on ollut, onneksi Oilers-peleissä ja Sharks-pelissä oli myös paljon positiivista nähtävissä. Suunta siis on oikea.

 

[Chip Whitley]

Moose pelasi kauden neljännen ottelunsa toissa yönä ja Rochester kaatui selvästi lukemin 7-1. Peli oli kokonaisuudessaan Mooselta hieno peli, eikä yksikään pelaaja tehnyt yhtä maalia enempää, joten laajuutta löytyy. Kokoonpanossa oli myös Mason Raymond (0+2), joka tosin kutsuttiin heti ottelun jälkeen takaisin Canucksiin ja pelaa ensi yön ottelussa Kingsia vastaan. Muita pistemiehiä olivat Jaffray (1+2), Moran, Genoway ja Balej (1+1), sekä pakistosta Heshka (0+2). Canucks-prospectit Simek ja Grabner keräsivät myös molemmat pisteet, Simek maalin ja Grabner syötön.

MacIntyre torjui maalillaan 21 laukausta, ja on pelannut kaksi viimeistä ottelua hyvin, mutta Moosella on edessä kolme peliä kolmessa päivässä -viikonloppu (pe, la ja su) joten Schneider saanee myös peliaikaa lähitulevaisuudessa, luultavasti ainakin lauantaina.

Tässä vielä scoresheet.

"Raymond wasn't quite a force but he did have an impact. Sometimes very good, other times not so visible. That's just the nature of having played in less than 30 games as a pro. There's no denying the kid has game, he just needs to round it out a little."

Noin kirjoitti Gary Lawless (ei sukua Blackielle ;)) ottelun jälkeen, ja pistääkin miettimään, että olisiko Raymondin nyt parempi pelata Moosessa 20-30 peliä ihan rauhassa ilman murheita peliajasta tai ketjukavereista. Mielestäni olisi, Mason siirtyi ammattilaiseksi kuitenkin vasta viime kauden lopulla, joten pelaaminen edes osan kaudesta AHL'ssa olisi varmasti hyödyllistä miehen kehityksen kannalta. Losia vastaan hän nimittäin pelannee ketjussa Ritchien ja Rypienin kanssa - ei mikään ideaali kehittymis-ympäristö nuorelle kiekolliselle pelaajalle. Manitobaan vaan Shannonin ja kumppaneiden kanssa pisteitä mättämään, ja sitten kun on valmis top6-rooliin, niin ylös.

---

Canucksilla siis ensi yönä peli Losia vastaan kotihallissa. Loukkaantumistilanteesta:

- Salo ei pelaa vielä tänään, mutta lähtee joukkueen mukana vieraskiertueelle, joten voi olettaa että paluu tapahtuu kiertueen aikana. Sitten kun paluu tapahtuu, Salo joutuu käyttämään tukea ranteessaan jonkun aikaa, mutta se ei kuulema juurikaan haittaa, joten lämäri ei siitä kärsi.

- Krajicek palaa kokoonpanoon Millerin pariksi. Se kumpi pelaa Öhlundin kanssa, Weaver vai Edler, ei ole vielä selvää.

- Cowan ei ole harjoitellut hip flexorin jälkeen, eikä lähde joukkueen mukana vieraisiin. V kuitenkin toivoo, että Cowan liittyisi joukkueen vahvuuteen jossain vaiheessa matkaa.

Kentät eivät ole vielä varmat, mutta torstaina harjoituksissa mentiin näillä:

Sedins-Pyatt
Nazzy-Mo-Isbister
Cooke-Kesler-Bur
Raymond-Ritchie-Ryp

Ylivoimista en saanut selkoa, toisessa paikassa sanottiin Keslerin jatkavan Sedinien vierellä (god no!), ja toisessa paikka annettiin Isbisterille.

 

[Mr. Smith]

Ylivoimista en saanut selkoa, toisessa paikassa sanottiin Keslerin jatkavan Sedinien vierellä (god no!), ja toisessa paikka annettiin Isbisterille.

Pakko myöntää, että itse en näe mitään järkeä siinä että Isbister pelaa kahdessa ekassa ketjussa. Meillä on farmissakin paljon parempia, hyökkääviä, pelaajia kuin Isbister.

Samoin Weaverin näkisin mielelläni alhaalla (tai waiveristä jossain muualla) ennemmin kuin ylhäällä.

Näiden kommenttien jälkeen voi hyvillä mielillä jäädä odottamaan Isbisterin paria-kolmea maalia ja Weaverin loistamista :)

 

[Chip Whitley]

Pakko myöntää, että itse en näe mitään järkeä siinä että Isbister pelaa kahdessa ekassa ketjussa. Meillä on farmissakin paljon parempia, hyökkääviä, pelaajia kuin Isbister.

Ongelma on vain se, että Vigneault ei, eikä itse asiassa Noniskaan, halua peluuttaa sekä Raymondia että Shannonia samaan aikaan kokoonpanossa. Tuo kahden pienen hyökkääjän peluuttaminen tekee joukkueestamme "too easy to play against", eikä se ole identiteetti jota V hakee.

Tämän takia Isbister on nyt vuorossa, kun Raymond, Shannon ja Kesler on kokeiltu alta pois. Selväähän on, että joukkueesta puuttuu yksi top6-hyökkääjä, mutta näillä mennään, joten niin fanien kuin valmentajienkin pitää olla luovia hahmotelmissaan. Isbister pelasi Sharksia vastaan kauden parhaan pelinsä (valittiin ottelun 2. tähdeksi), joten mielestäni ihan oikeutettu tilaisuus. Isbisterin historian tietäen, tämä kokeilu tuskin toimii, mutta kuten sanottu, tällä hetkellä ei ole muutakaan.

Samoin Weaverin näkisin mielelläni alhaalla (tai waiveristä jossain muualla) ennemmin kuin ylhäällä.

Vigneault on maininnut että haluaisi pitää kahdeksaa puolustajaa joukkueen mukana koko ajan (mm. harjoitusten tason parantamiseksi), joten on mahdollista että Weaver jatkaa ylhäällä pitkäänkin. Minulla ei ole mitään tätä vastaan, kunhan Weaver on vain se pakki numero 8 ;)

 

[Chip Whitley]

Tutun kaavan mukaan ensimmäiset 2 erää pelailtu. Canucks hallitsee ensimmäistä erää, mutta ei onnistu maalin teossa kuin kerran (mukana mm. yksi tolppa). Toisessa erässä tilanteet tasottuvat, mutta ei niin paljoa että Losi olisi kolme maalia ansainnut Canucksin nollaa vastaan. Tyhmiä virheitä, liikaa giveawayta ja turnovereita. Pitäisi joukkueen vähitellen ymmärtää, että tällä määrällä virheitä ei NHL'ssa pahemmin otteluita voiteta.

- Cooke-Kesler-Burrows tähän mennessä Canucksin paras kenttä. Maali oli hieno näyte kentän karvauksesta jossa jokainen pelaaja osallistui hyvin peliin. Todella nätti maali minun mieleeni.

- Tapa jolla Losin ensimmäinen maali syntyi jaksaa ihmetyttää. Ensiksi Raymondin turnover vastustajan siniviivalla, ei siinä mitään, mutta two-on-one tilanteessa Millerin (kyllä, lähes 20-vuotinen NHL-veteraani) tapa pelata tilanne on suorastaan koominen. Kaikki pelaajat, maalivahdit ja valmentajat puhuvat aina joka paikassa kuinka tuollaisessa tilanteessa otetaan syöttö pois, ja annetaan maalivahdin hoitaa laukoja. Ja mitä Miller tekee? Tyhmän kompromissin ja Calderin syöttö menee Millerin mailan alta JJ'lle ja siitä maaliin. Ei näin, luulisi että Miller olisi tämän uransa aikana oppinut.

- Kaksi seuraavaa Losin maalia meni Bieksan piikkiin. Laiskaa, aneemista, anti-fyysistä, kaikin puolin surkeaa peliä meidän viime kauden johtavalta puolustajalta. Toivon todella että joku teloo Bieksan pressiboksi-kuntoon jotta mies tajuaisi parannella itsensä kuntoon, täältä käsin hänen peliään on ainakin todella vastenmielistä seurata.

Nyt sitten kolmas erä...

- Raymond ollut erittäin hyvä tänään, energistä peliä ja kiekkokin pysynyt mukana. Cooken kanssa Canucksin parhaat hyökkääjät.

- Pelaakohan Isbister? Tehnyt taas tutun katoamistemppunsa...

- Keslerin kentältä jälleen erinomainen vaihto, ja Öhlund toisesta aallosta yläflyygaan. Canucksille momentum, ja Sedineiltä hieno vaihto parilla maalipaikalla höystettynä. Nyt vielä tasoitus!

- Ei tullut ei tasoitusta. Jälleen hävittiin kaikki tärkeät aloitukset, ja se vei erityisesti viime hetkillä energiaa kun jouduttiin oman pään kautta aloittamaan.

- Toiveeni kuitenkin toteutui, Bieksa linkkasi vaihtoaitioon aivan erän lopussa.

 

[Moustache Dave #44]

Kings 4 @ Canucks 2

Jälleen kotitappio, eikä hirveästi hurrattavaa pelistä. Pirteän ensimmäisen erän jälkeen vajottiin taas aneemisuuteen.

Burrows – Kesler – Cooke kenttä pelasi hyvin ja karvasi aktiivisesti ensimmäisestä vaihdosta alkaen. Hyökkäävät ketjut (Sedins + Pyatt / Isbister – Morrison – Naslund) eivät vakuuttaneet, Michal Handzus pysäytti nämä miehet käytännössä yksinään. Nelosen, Raymond – Ritchie – Rypien, peli oli aivan kamalaa kohellusta vailla mitään tolkkua. Extra maininta Morrisonin kentän puolustuspelistä, joka oli luvattoman heikkoa.

Canucks sai alussa otteen pelistä Keslerin kentän räväkällä vaihdolla, jossa Kings joutui heti ottamaan jäähyn. YV, josta vastasivat koostumukset Sedins – Isbister - Bieksa – Krajicek & Naslund – Pyatt - Raymond - Ohlund – Morrison, ei tänään kuitenkaan erityisemmin toiminut. Keslerin kentän karvauspeli palkittiin kuitenkin myöhemmin erässä avausmaalilla. Kesler riisti kiekon hienolla taklauksella syvältä Kings päädystä, syötti laukaisusektoriin Burrowsille, jonka vedosta kimmonneen paluukiekon iski sisään Matt Cooke. Hyvä suoritus koko ketjulta tässä maalissa. Erästä plussat myös Pyattille, joka pudotti ennakkoluulottomasti hanskat ja lähti välittömästi Ivanaksen perään, kun Ivanas kävi heittämässä H Sedinin pää edellä laitaan tilanteen jälkeen tulleella taklauksella.

Toisessa erässä neloskenttä hyökkää turhan innokkaasti. Raymondin sokkosyöttöyritys katkaistaan Krajicekin ollessa muun ketjun kanssa ylhäällä ja Kings rankaisee kolmella Aaron Milleriä vastaan hyökkäyksestä, halli hiljenee. (Chip Whitley: en lynkkaisi ihan täysin Milleriä huonosta ratkaisusta sillä tilanne oli pitkään 1-3 joten otettavia pelaajia oli liikaa, ketjusta kukaan ei paikannut Krajicekin nousua ajoissa, joten suurin virhe tehtiin jo hyökkäyksessä). Seuraavassa vaihdossaan nelosketjusta kunnostautuu Rypien, täysin turha 4min jäähy korkeasta mailasta hyökkäyspäädyssä. Kings menee välittömästi johtoon ylivoimalla. Cammalleri sutii rebound kiekkoa kolmesti ja viimein onnistuu maalinteossa, Bieksan katsellessa vierestä. Maalin jälkeen Luongo selvästi avautuu pakeille turhautumistaan (tai antaa vähintään rakentavaa palautetta).

Rypienin toinen kakkonen jää vielä voimaan ja tämä saadaan hoidettua. Pian alivoiman jälkeen Morrisonin kenttää rankaistaan kuitenkin huonosta oman pään pelistä, kiekkoa ei saada purettua kunnolla ja Kings rakentaa 3 – 1 maalin. Bieksa on tässäkin osumassa aitiopaikalla. Tämän jälkeen Vigneault vaihtoi loppupeliin Bieksan pakkipariksi Öhlundin (Mitchellin tilalle).

Kolmannessa erässä yritetään kiriä mutta hyökkäysten rakentelu ei vain tunnu onnistuvan. Ainoa onnistuja on jälleen Keslerin ketju. Öhlund nostaa hyökkäystä, käyttää kiekkoa Keslerillä, joka passaa takaisin ja Öhlund ampuu toisesta aallosta kavennusmaalin. Kavennuksen jälkeen Sedinit heräävät ja pelaavat kaksi hyvää vaihtoa peräkkäin (mainoskatko välissä mahdollisti tämän tuplavaihdon) luoden maalipaikkoja Pyattille. Kiekkoa ei kuitenkaan saada maaliin ja kiri päättyy Morrisonin ketjun laittamiseen jäälle, joka ei saa ratkaisuhetkillä edes kiekkoa haltuunsa.

Canucks tähdet antaisin Öhlundille, Cookelle ja Keslerille.
Cookelta maalin lisäksi hyvää puolustuspeliä ja takakarvausta, liike riitti molempiin suuntiin. Ainoa miinus turhat hötkyilyt alivoimissa, eli karvasi välillä miehensä ohi.
Öhlund voitti pääosin kaikki kaksinkamppailut puolustuksessa ja otti lopussa vapauksia hyökkäyssuuntaankin, palkintona maali.
Kesler rakensi molemmat maalit, johti eniten paikkoja luonutta ketjuamme ja puolusti moitteettomasti. Paljon enempää ei kolmosketjun sentteriltä voi vaatia.

Tästä sitten vieraskiertueelle ja toivottavasti Salo ja Edler mukaan. Lindeninkin voisi pistää vaihteeksi pelaamaan, niin aneeminen tuo nelonen (+Isbister) nyt oli.

 

[Chip Whitley]

Toisessa erässä neloskenttä hyökkää turhan innokkaasti. Raymondin sokkosyöttöyritys katkaistaan Krajicekin ollessa muun ketjun kanssa ylhäällä ja Kings rankaisee kolmella Aaron Milleriä vastaan hyökkäyksestä, halli hiljenee. (Chip Whitley: en lynkkaisi ihan täysin Milleriä huonosta ratkaisusta sillä tilanne oli pitkään 1-3 joten otettavia pelaajia oli liikaa, ketjusta kukaan ei paikannut Krajicekin nousua ajoissa, joten suurin virhe tehtiin jo hyökkäyksessä).

Pitäydyn kyllä aikaisemmassa mielipiteessäni, sillä Rypien ja toinen takakarvaaja (vai olikohan Krajicek) ehtivät mukaan ja pelasivat tuon Losin kolmannen hyökkäjään pois tilanteesta, joten jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa; laukoa tai syöttää JJ'lle. Ja syötön onnistuminen meni Millerin pussiin.

Maalin jälkeen Luongo selvästi avautuu pakeille turhautumistaan (tai antaa vähintään rakentavaa palautetta).

Tuo oli mielenkiintoinen tilanne. Bieksa seisoo jähmettyneenä maalin edessä ja antaa noin 120-senttisen Cammallerin survoa kiekkoa kolmesti vapaasti maaliin ilman mitään yritystä. Viime kauden Bieksa olisi ottanut joko mailan tai miehen, tai jos maali olisi silloinkin syntynyt, Bieksa olisi raivonnut Cammallerin jään pintaan tilanteen jälkeen ja tapellut sen jälkeen jonkun kanssa.

Luongon reaktio oli tosiaan erittäin turhautunut, kohdistuen Bieksaan. Losin kolmannen maalin jälkeen näytti jo siltä että Luongoa haluaa vaihtoon, sillä yleensä takaiskun jälkeen mies sättii itseään ja alkaa nollaamaan tilannetta, nyt hän vain nousi aneemisesti jäästä juuri sen näköisenä, että ei enää kiinnosta pelaaminen kun kukaan ei pidä ketään.

---

Moose voitti kolmannen peräkkäisen kerran Rochesterin, tällä kertaa rangaistuslaukauksien jälkeen 6-5. Tehomiehinä häärivät tutut nimet, Jaffray (1+2), Moran, Balej ja Genoway (1+1). 2006-draftin ykköspick Grabner avasi maalitilinsä tämän kauden osalta, ja hänellä on nyt kasassa 3 pistettä (1+2) viidessä ottelussa. Hän on myös laukonut kahden viimeisen Amerks-pelin aikana yhteensä 10 kertaa kohti maalia - eniten Moosesta. Shannon, Simek ja Bourdon keräsivät kaikki yhden syöttöpisteen.

Schneider pysäytti 32 laukausta AHL-uransa toisessa ottelussa. Moosen kausi jatkuu ensi yönä Torontoa vastaan.

---

Myös Salmon Kings aloitti kautensa 2-1 voitolla, ja vielä viime kauden mestarijoukkue Idaho Steelheadsista. SK'n tärkein pelaaja oli Canucks-prospect Julien Ellis, joka torjui 35 laukausta 36 mahdollisesta. Voittomaalin teki jatkoajalla Patrick Coulombe.

 

[CorporalSyd]

Mielenkiintoista tilastoa Jackets-ottelusta: kahden erän jälkeen laukaukset Jacketseille 24-6 ja toinen erä meni hämmentävästi ilman yhtäkään laukausta kohti Leclairen maalia -- tästä huolimatta 2-1 johto.

Harmi ettei silmät pysy enää auki ja jää loppu ottelukin katsomatta, sen verran pitkään meni dokkaria kirjoitellessa.

 

[Lauri]

Lopputulemaksi muodostui 4-1. Viimeisessä erässä laukauksetkin tasoittuivat muotoon 13-12 ja yhteensä siis Vancouverille 19 laukausta ja Jacketsille 36. Ryan Keslerkin avasi maalihanansa tälle kaudelle ja teki heti kaksi osumaa.

 

[nuck]

Todella erikoinen ottelu. Canucks ei laukonut 31 minuuttiin (koko toinen erä mukana tässä) kertaakaan, mutta otti selvänumeroisen vierasvoiton. Sanford pelasi maalilla hyvän pelin ja hänen parhaat kaverinsa pelastivat joukkueen pari kertaa takaiskuilta. Kesler oli myös jälleen hyvä ja hänen kauden kokonaissaldot (2+4=6) vaikuttavat toistaiseksi ihan lupaavilta.

Sanfordin ja Keslerin ketjun jälkeen muut Canucksit eivät sitten pelanneetkaan kehuttavasti. Bieksa oli jälleen pimennossa, Sedinit pelasivat kauden huonoimman pelinsä ja joukkue otti kokonaisuutena ihan liikaa jäähyjä. Onneksi alivoima sentään toimi kiitettävästi ja takasi voiton.

Heikko ottelu Vancouverilta ja etenkin tuon toisen erän koomailu pilaa kokonaisuutta todella paljon, mutta ei tätä esitystä kukaan muista kauden loppupuolikkaalla. Kaksi pistettä vieraspelistä maistuvat aina hyviltä ja nämä pisteet tulivat todelliseen tarpeeseen.

 

[nuck]

"We talk about it before every game and we know we have to cut down [on penalties]. It just kills our momentum in the first period, if we have any, so we have to keep our sticks on the ice and keep our feet moving."

Te puhutte näistä liioista jäähyistä, mutta mitään ette niiden välttämiseksi Carolinaakaan vastaan tehneet - erinomaista asennetta joukkueelta. Pelejä on aika vaikea kääntää tasaisesti voitoiksi, kun johtaa NHL:n jäähytilastoa ja ottaa näitä tyhmiä jäähyjä jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Tämän pelin huipensi vielä viimeisellä minuutilla (peli oli tuolloin 2-1) Vancouverin ottama kakkonen, kun Canucks laittoi liikaa ukkoja kentälle.

Carolina pelasi ehjän pelin ja ansaitsi voittonsa. Ennen kaikkea joukkue pelasi paljon maltillisemmin kuin Vancouver, joka ei vieläkään tiedä, hyökkääkö vai puolustaako. Joukkueella on kova vimma saada hyökkäyspeliä toimimaan paremmin kuin viime syksynä, mutta valitettavasti tämä opiskelu maksaa kallista hintaa.

Vancouverin tappio oli kauden ensimmäinen vierastappio ja Canucksin ensimmäinen tappio RBC:ssa (neljäs ottelu RBS:ssa). Sikäli tämä oli ihan odotettukin tappio, että ottelu oli toisena peräkkäisenä iltana pelattu vieraspeli. Kuitenkin tapa, millä Canucks ottelun hävisi, ei suuria hurraahuutoja nostata. Etenkin joukkueen ottamat monet täysin turhat jäähyt turhauttavat aika rankasti.

Sedinit olivat jälleen pimennossa ja ilman ykkösketjun onnistumista näitä pahoja vieraspelejä on vaikea kääntää. Kakkosketju oli puolestaan muuten jälleen kohtalaisen hyvä, mutta edelleen joukkue kaipaa tämän ketjun toiselle laidalle kunnon pelaajaa.

Kolmonen olikin sitten jälleen Canucksin hyökkäyksen selvästi paras ketju. Etenkin ketjun sentteri Keslerin peli on ottamassa isoja askeleita eteenpäin (on jo oikeastaan ottanutkin) ja hän raahaa perässään Burrowsia ja Cookea, jotka laittavat itseään hyvin peliin. Cooken taklausmäärä (kuusi niittiä) oli pelin korkein määrä.

Maalilla Luongoa on tästä tappiosta turha syyttää, mutta puolustuksessa pari pakkia saisi pelata edes viime kauden tasollaan, jotta joukkueen paperilla kova puolustus olisi myös käytännössä kova. Tällä hetkellä alakerrassa on aivan liian vähän puolustajia, jotka pystyvät vastaamaan odotuksiin. Yhdellä Krajicekilla ei kovin pitkälle mennä.

Vancouver jatkaa vieraspelimatkaansa seuraavaksi Detroitiin, jossa pelataan keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Tämän vieraspelisarjan viimeinen ottelu käydään sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä Washingtonissa. Jotenkin näistä peleistä pitäisi kerätä kolme pistettä, jotta Minnesota ei karkaisi heti alussa liian kauas. Taitaa vaan olla turha toive, kun joukkue ei osaa pelata edes yhtä erää ottamatta tyhmää jäähyä.

 

[Chip Whitley]

Tämän pelin huipensi vielä viimeisellä minuutilla (peli oli tuolloin 2-1) Vancouverin ottama kakkonen, kun Canucks laittoi liikaa ukkoja kentälle.

Tuo jäähy taisi mennä Luongon piikkiin, sillä hän ei osannut päättää tullako maaliltaan ulos vai ei, ja näin ollen jäi pyörimään siniselle ja Canucksin lisähyökkääjä hyppäsi kentälle.

Vigneaultin mietteitä pelistä:

"I thought we were close. I see signs every day of us improving and us understanding more and more what needs to be done. If we can cut down the penalties ... we'll be all right. After the first 11 minutes, I liked our game."

Ja Morrisonin vastavia:

"We haven't been even close to playing our best hockey. Let's be honest, Curtis Sanford stole that game in Columbus and Roberto did everything he could do to keep us in this game and that's why it was close."

Menee hieman ristiriidassa, eikö? En ole peliä vielä nähnyt, mutta olettaisin että ongelmat ovat suuremmat kuin V antaa ymmärtää (aikaisempien pelien perusteella). Fakta on kuitenkin se, että tähän mennessä kauden ainoat voittomme ovat tulleet Oilersista (kaksi kertaa), Jacketsista ja kauden alussa vielä itseään hakeneesta Flamesista.

Näistä neljästä voitosta pelissä Flamesia vastaan pelasimme hyvän toisen erän, Columbusta vastaan olimme selvästi pelillisesti jäljessä, saimme vain maalipaikoista kiekon sisään, ja Oilers nyt on Oilers. Jos jäähymäärä olisi ainoa miinus Canucksin pelissä tällä hetkellä - niin kuin V väittää - uskaltaisin väittää että olisimme huomattavasti ylempänä sarjataulukossa.

Myös viime kaudella pelasimme usein peleissä sen kaksi hyvää erää ja yhden heikomman, mutta onnistuimme kääntämään otteluita voitoiksi kovalla prosentilla vaikka ajoittain vastustaja pelasikin paremmin. Niin kuin tuo Columbus-ottelu, ainoana erona vain se että Columbuksen tilalla oli esimerkiksi Detroitin tasoinen joukkue, kun heikompia joukkueita vastaan hallittiin peliä.

Pelolla odotetaan keskiviikkoa ja Detroitia, positiivisena uutisena se että Salo on suurella todennäköisyydellä mukana kokoonpanossa.

Lisätään vielä pari pointtia:

- Minkä helvetin takia Edler istuu katsomossa ja Weaver on pelaavassa kokoonpanossa? Tämän kauden otteiden perusteella Edler on joukkueen 6. pakki ennen Milleria ja Weaveria.

- 1988: Linden #2 ja Brind'Amour #8. Jännää kuinka eri tahdissa pelaajat vanhenee... Toinen ei pääse pelaavaan kokoonpanoon ja toinen mättää PPG-tahdilla eteenpäin.

- Öhlundin moka Carolinan kolmannessa maalissa alkaa muodostumaan jo Öhlundin signature-liikkeeksi tällä kaudella. Näitä on nähty jo tässä vaiheessa aivan liian paljon.

- Pyatt sai kolhun toiseen silmäänsä, mutta on omien sanojensa mukaan valmis Detroitia vastaan.

 

[nuck]

En ole peliä vielä nähnyt, mutta olettaisin että ongelmat ovat suuremmat kuin V antaa ymmärtää (aikaisempien pelien perusteella). Fakta on kuitenkin se, että tähän mennessä kauden ainoat voittomme ovat tulleet Oilersista (kaksi kertaa), Jacketsista ja kauden alussa vielä itseään hakeneesta Flamesista.

Voitoissahan on ollut erittäin hyvää se, että kolme voittoa on tullut Luoteisen divisioonan joukkueista. Erikoista tällä kaudella on ollut puolestaan se, että Canucks on hävinnyt pitkästä aikaa Itäisen konferenssin joukkueille enemmän kuin voittanut. Mutta mitä noihin voittoihin tulee, niin ei niitä voi koskaan aliarvioida.

Vaikka Oilers onkin "vain" Oilers, oman divisioonan "paikallisvastustajana" jokainen joukkue on perinteisesti aina vaikeasti kaadettavissa. Myöskään voittoa Calgarysta ei voi aliarvioida. Flames on aina Canucksille vaarallinen, vaikka hakisi kuinka paljon tahansa itseään. Lisäksi siinä kun Flames haki itseään alkukaudesta, myös Canucks haki itseään - ja hakee itse asiassa edelleen omaa tietään voittoihin.

Voitto Columbuksesta tuli aika pitkälle Sanfordin ansiosta. Tuosta ottelusta Canucks ei olisi välttämättä ansainnut pisteitä - ei ainakaan, jos maalivahdin laskee joukkueeseen kuulumattomaksi pelaajaksi. Canucks taitaa kuitenkin tätä nykyä laskea myös maalivahdin mukaan joukkueeseen, sillä organisaatio olisi muuten käyttänyt nuo maalivahteihin käytetyt päälle seitsemän miljoonaa esimerkiksi pariin hyökkääjään.

Olen aika paljon samoilla linjoilla Vigneaultin kanssa Vancouverin pelin ongelmista ja kehityksestä. Peli on parantumassa koko ajan ja pelissä on mukana myös paljon hyvääkin, mutta jäähyjä on pakko saada karsittua jotta joukkue nousisi sarjassa. Liigan ykköspaikka jäähyissä ei ole mikään pieni ongelma, kun tiedetään kuinka moni ottelu ratkeaa tänä päivänä erikoistilanteissa tai kuinka paljon nämä jäähyt sotkevat tasakenttäpeliä.

Siinä mielessä tämä jäähyjen karsiminen ei ole mahdoton tehtävä, että Canucks on ottanut paljon jäähyjä omaa huolimattomuuttaan tai kurittomuuttaan - ei niinkään siksi, että joukkue olisi ollut joka paikassa kaksi potkua jäljessä. Kaikkein turhauttavinta on ollut tässä se, että monet kriittisistä jäähyistä on otettu vaarattomissa paikoissa (huitomis-, koukkaamis- tai väkivaltaisuusjäähyjä kulmissa tai keskialueella).

Joukkueen on nyt pakko saada karsittua jäähyjä pois, jotta orkesteri voisi haaveilla esimerkiksi kauden ensimmäisestä päälle kahden ottelun voittoputkesta. Tai oikeastaan kun katsoo Vancouverin lähiajan otteluohjelmaa (Detroit(v)-Washington(v)-Detroit(k-Nashville(k)-Colorado(v)-Calgary(v)-Colorado(k)-Edmonton(k)-Minnesota(k)-Calgary(k)...), niin aavistuksen päälle piste/peli-tahtikin sopisi tähän väliin.

- Minkä helvetin takia Edler istuu katsomossa ja Weaver on pelaavassa kokoonpanossa? Tämän kauden otteiden perusteella Edler on joukkueen 6. pakki ennen Milleria ja Weaveria.

Edler ja Weaver pelasivat näissä kahdessa peräkkäisessä vieraspelissä kummatkin yhden ottelun. Luultavasti tämä suunniteltiin ja tehtiin siksi, että heidän pelinsä tasot eivät laskisi peräkkäisinä iltoina pelatessa. Edler on ollut eittämättä näistä kahdesta parempi, mutta Weaver on pelannut myös joitakin kelvollisia pelejä.

Saapa nyt nähdä, mitä Canucks tulee tekemään Edlerin ja Weaverin kanssa kun Salo palaa kentille. Bieksa on tosin Team 1040:n mukaan sivussa seuraavasta Detroit-pelistä (vaimo odottaa kuulemma lasta), joten tuossa ottelussa ongelmaa ei tule, vaikka Salo tekisikin odotetun paluun.

HF:lla joku oli kaivanut esiin Bieksan pelejä 8-9 kuukautta sitten (siis silloin kun tämä raskaus on suunnilleen saanut alkunsa). Yhden viikon hyvää peliä seurasi tuolloin kymmenkunta heikompaa peliä:

19 Jan '07 vs. BUF 0 1 1 0 4 0 0 2 0.0 32 29:05 1
26 Jan '07 vs. LAK 0 1 1 -2 2 0 0 4 0.0 34 25:53 0
28 Jan '07 vs. SJS 0 1 1 -1 0 0 0 2 0.0 31 27:52 1
30 Jan '07 vs. CBJ 0 0 0 0 0 0 0 6 0.0 32 27:37 0
01 Feb '07 vs. EDM 0 0 0 0 0 0 0 4 0.0 29 28:01 0
03 Feb '07 vs. CGY 0 0 0 0 0 0 0 2 0.0 32 25:57 0
06 Feb '07 vs. EDM 0 0 0 0 0 0 0 4 0.0 41 30:47 0
07 Feb '07 vs. CHI 0 0 0 -1 5 0 0 3 0.0 25 22:52 0
10 Feb '07 vs. ATL 0 0 0 0 0 0 0 1 0.0 28 27:33 0
14 Feb '07 vs. MIN 0 0 0 0 0 0 0 3 0.0 36 30:56 0
16 Feb '07 vs. CHI 0 0 0 1 2 0 0 5 0.0 35 28:46 0
18 Feb '07 vs. COL 0 0 0 0 0 0 0 2 0.0 29 23:17 0

Eli tämänhän mukaan voidaan suoraan laskea tietysti se, että Bieksa olisi saanut onnistumisia muuallakin kuin kentällä ja sen jälkeen hänen pelinsä taso olisi laskenut jonkun verran tavoitteen täyttyessä. Nyt HF:lla spekuloidaankin sillä, että johtuuko Bieksan odotettua heikompi kauden alku tästä Katien raskaudesta.

Jovanovskin kohdalla aikanaan hänen pelinsä taso laski vaimo Kirstinin odottaessa perheelle kaksosia. Tosin heille kävi paljon huonommin, kun toinen kaksosista menehtyi jo ennen syntymää. Jovocophan pelasi toisen kaksosen syntymän jälkeen ensimmäisessä "paluuottelussaan" elämänsä pelin Coloradoa vastaan - tuon ottelun jälkeen Avsien Adam Deadmarsh ei sitten enää koskaan ollutkaan se tuttu Deadmarsh.

- 1988: Linden #2 ja Brind'Amour #8. Jännää kuinka eri tahdissa pelaajat vanhenee... Toinen ei pääse pelaavaan kokoonpanoon ja toinen mättää PPG-tahdilla eteenpäin.

Brind'Amour on yksi kaikkien aikojen parhaiten harjoitelleista jääkiekkoilijoista. Mies pystyisi vetämään samanlaisen uran kuin Chelios niin halutessaan. Linden on Linden... tavallinen kaveri Medicine Hatista, jolla on vain kaksi erikoisuutta; Canucks-sydän ja mahtavat johtajantaidot.

Tuosta "Lindenin draftista" aika moni muukin pelaaja on ottanut taka-askeleita urallaan viime kausina; Ykkösvaraus Modanon ura laskee jyrkästi, kolmosvaraus Leschyshyn lopetti pari kautta sitten, nelosvaraus Darrin Shannon lopetti jo monta kautta sitten, seiskavaraus Gelinas ja kasivaraus Roenick ovat kaukana parhaista päivistään, kymmenes varaus Selänne taisi lopettaa ja muita ykköskierroksen varauksia ei kannata edes muistella...

 

[Chip Whitley]

Jovanovskin kohdalla aikanaan hänen pelinsä taso laski vaimo Kirstinin odottaessa perheelle kaksosia. Tosin heille kävi paljon huonommin, kun toinen kaksosista menehtyi jo ennen syntymää. Jovocophan pelasi toisen kaksosen syntymän jälkeen ensimmäisessä "paluuottelussaan" elämänsä pelin Coloradoa vastaan - tuon ottelun jälkeen Avsien Adam Deadmarsh ei sitten enää koskaan ollutkaan se tuttu Deadmarsh.

Ei kai tässä sitten voi muuta kuin toivoa että Bieksan lapsi kuolee, ja tästä sisuuntuneena Bieksa liittyy joukkueeseen Washingtoniin ja tuhoaa Ovechkinin. Tai sitten ei. Täältäkin onnittelut Bieksalle ja hänen vaimolleen, toivottavasti lapsi saa saman intensiivisen tuijotuksen kuin isällänsä!

Edit: ja muuten, mikäli tuo nuckin laittama teoria pitää paikkansa yleisesti, kautemme on käytännössä ohitse. Luongon vaimo nimittäin synnyttänee (jos kaikki menee hyvin raskauden aikana) playoffien aikaan heidän esikoisensa...

Illan pelistä sen verran, että Pyatt pelaa, mutta Salon sekä nyt myös Cooken (polvi) pelikunto ratkeaa aamutreeneissä ennen ottelua. Cooken vamman ei pitäisi olla vakava, kun kerran aamutreeneihin pääsee osallistumaan. Salo puolestaan saattaa palata, jos ei, niin viimeistään perjantaina Capsia vastaan. Jostain luin muuten, että mikäli Salo olisi 10 ottelua pois kokoonpanosta, saisi Canucks helpotusta palkkojen suhteen? Tämä Detroit-ottelu olisi juuri tuo kymmenes peli. Kannattaako siis sotkea edelleen strength-wise puolikunnossa olevaa Saloa kokoonpanoon, vai kannattaisiko odottaa perjantaihin ja ottaa lisätila kattoon, sekä täydemmässä kunnossa oleva Salo rosteriin.

 

[nuck]

Detroitia vastaan tuli 3-2 vierastappio. Cooke ja Daniel Sedin onnistuivat maalinteossa. Luongo torjui maalilla peräti 36 laukausta ja oli selvästi Vancouverin paras pelaaja. Voittoon asti Luongon peli ei kuitenkaan riittänyt, kun Tomas Holmström onnistui kahdesti ja Matt Ellis kertaalleen.

Viime kaudella Vancouver haki kaksi vierasvoittoa Detroitista ja otti joukkueiden välisistä neljästä pelistä kolme voittoa. Tuolloin kolme ensimmäistä ottelua olivat tasaisia. Vancouverin huikea kevään peli jätti vain viimeisessä ottelussa Detroitin täysin aseettomaksi.

Viime yön pelin jälkeen voidaan sanoa, että Canucksin otteissa on tapahtunut puolessa vuodessa melkoinen pudotus. Carolina-peli näytti jo vähän paremmalta ja tätä ennen Columbusta vastaan pelattiin tehokasta vieraspeliä, mutta nyt jäätiin täysin telineisiin.

Ottelusta on vaikea hakea hyviä puolia. No, Sami Salon paluu kentille ja hänen hyvä pelinsä oli tietysti tällainen. Luonnollisesti myös Luongon hieno peli - huonommalla pelillä tässä olisi käynyt samalla lailla kuin Philadelphiaa vastaan kotona kävi. Myös sitä pitää arvostaa, että omista vähistä paikoista saatiin sentään kaksi maalia, mikä oli erinomainen suoritus kenttätapahtumiin nähden.

Mutta muuten Vancouver oli heikko. Joukkue näytti tässä pelissä koko ajan hiihtävän perässä intin hikilankuilla ammattilaisia vastaan. Myös laukauksia pihdattiin turhaan - yritettiinkö hakea täydellistä vetopaikkaa, vai mistä tuo johtui? No, tuskin tähän löytäisi oikeata vastausta edes joukkueen sisältä.

Tämän pelin jälkeen monet HF:n tuuliviirit ovatkin panikoimassa ja myymässä talojaan. Kohta onkin aihetta paniikkiin, mutta ei vielä. Vaikka tämä onkin kaukana siitä kauden aloituksesta, mitä lähes kaikki Canucks-fanit odottivat viime kauden jälkeen, joukkueella on rahkeita selvästi parempaan.

Onhan tämä toki tällä hetkellä tuskaista, mutta pitää vain säilyttää usko paremmasta tulevaisuudesta. Toivottavasti joukkuekin sen tekee ja yrittää yhdessä purkaa pelillisiä umpisolmuja mahdollisimman nopeasti. Aikaa tähän on vielä enemmän kuin tarpeeksi, mutta joukkueen on nyt pakko palata voittoihin kiinni nopeasti.

 

[Chip Whitley]

Ensi yönä koitos Capitalsia vastaan, ja otteluun lähdetään melko sekavista tunnelmista. Canucksin peli on ollut vaihtelevaista, suurimmaksi osaksi huonoa, ja ennen kaikkea hyökkäyspäässä erittäin köyhää. Vastustajalla on ollut nyt kolmen vieraspelin aikana tuplamäärä laukauksia verrattuna meihin, eikä maalipaikatkaan ole yhtään kauniimpi kertomus. Viime kauden alussa kun pelimme takkuili saimme sentään laukauksia ja paikkoja (viimeistely vain ontui), olemme nyt laukausmäärässä NHL'n peränpitäjä.

Paljon parannettavaa siis löytyy hyökkäyspäässä, mutta myös omalla alueella. Canucks on päästetyissä maaleissa siellä missä olimme viime kaudella tehdyissä maaleissa, eli sijan 20 alapuolella. Ottaen huomioon joukkueen vahvuudet, tässä tilastossa pitäisi nousta ja äkkiä mikäli voittoja meinataan jossain vaiheessa ottaa.

Vigneaultin tässä vaiheessa kautta jo kohta loppuun kulunut ketjulottokone arpoi yön otteluun seuraavat numerot:

22-33-21
19-17-9
24-7-16
14-15-27

Eli siis ainoa viime aikoina toiminut ketju rikottiin, ja V toivookin että kolme kolmos/neloskentän pelaajaa levitettynä ympäri hyökkäystä sytyttää veteraaneja... saa nähdä mitä tässä tapahtuu, pahoin pelkään että kokeilu floppaa ja kolmanteen erään mennessä on arvottu uudet numerot.

Positiivista on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa tällä kaudella Canucks saa ehjän miehistön siniviivalle, sillä Bieksa on palannut Vancouverista ja Salo siis pelasi jo Wingsia vastaan. Vielä kun Edler ottaisi ansaitsemansa paikkansa kokoonpanosta ja Miller ansaitsemansa paikkansa pressiboxista, olisin tyytyväinen. Hyökkäyksestä puuttuu Rypien (sormi murtui - luultavasti kuukauden päivät sivussa) ja Cowan (day-to-day - palannee viikonloppuna/ensi viikon alussa).

 

[nuck]

Joitakin joukkueita vastaan sitä vain osaa pelata paremmin kuin toisia. Washington on jo vuosia kuulunut niihin joukkueisiin, joita vastaan on mukava pelata. Vancouver on vienyt näiden joukkueiden kohtaamisia vuodesta 1998 lähtien.

Caps ei ole voittanut Canucksia sitten vuoden 1998 maaliskuun varsinaisella peliajalla, eikä voittanut viime yönäkään, vaikka tuli kolmannessa erässä vielä erittäin lähelle. Vancouver otti pelistä pakkovoiton ja katkaisi kahden ottelun tappioputken. Samalla joukkue piti itsensä Coloradon ja Calgaryn lähellä Luoteisen divisioonan taistelussa.

Luongolle merkittiin pelissä jo 10 peräkkäinen voitto Washingtonista 27 torjunnalla. Hyökkäyspäässä saatiin kipeästi kaivattuja tehoja Taylor Pyattilta, joka iski kiekon kahdesti ohi Kolzigin. Toinen Vancouverin maalintekijä oli Daniel Sedin kauden viidennellä maalillaan. Capsilta onnistuivat Nylander ja Ovechkin.

Vancouverin ykkönen Luongon kanssa oli kahden maalin Pyatt. Vigneaultin arvonnat tuntuvat tämän pelin perusteella vihdoin osuneen, sillä kakkosketjussa alkukauden paras Canucks-hyökkääjä Kesler sai Pyattin lentoon ja toisella laidalla voittomaaliin syötön saanut Näslund säesti hyvin taistellutta kaksikkoa.

Yhden ottelun perusteella ei tosin voi vielä kovinkaan syväluotaavia analyysejä tehdä, mutta alku oli nyt ainakin hyvä. Lisäksi minulla on sellainen tunne, että tämä ketju voisi toimia myös jatkossa. Jälleen tässä palataan kuitenkin siihen yhden top6 hyökkääjän tarpeeseen, sillä Raymond ei ole missään nimessä valmis kantamaan ykkösketjun hyökkääjän roolia ja siksi tässä paikassa pitää kierrättää hyökkääjiä.

Vancouverin ottelu Washingtonia vastaan lopetti joukkueen kauden ensimmäisen pidemmän vieraspeliputken. Seuraava neljän peräkkäisen vierasottelun putki pelataankin vasta joulukuun puolivälissä. Yhteensä Canucks pelaa koko kaudella neljä tällaista neljän peräkkäisen vierasottelun putkea, joten aika harvinaisia nämä tällä kaudella ovat.

Canucksin saldo tältä kiertueelta oli vieraskentille tyydyttävä; kaksi voittoa ja kaksi tappiota - kaikki ottelut päättyivät vielä varsinaisella peliajalla. Pelillisesti joukkue esitti näissä peleissä hyvinkin vaihtelevia otteita; yhtä hyvää erää saattoi seurata seuraavan erän romahdus ja taas seuraavan erän tason nosto. Selvästi joukkue siis hakee vielä omaa tasoaan.

Positiivista kiertueella oli Ryan Keslerin selvästi kehittyneet otteet, jotka olivat kaikissa peleissä joukkueen parhaimmistoa. Toinen hyvä asia oli maalivahtien peli. Canucks-vahdit Luongo ja Sanford mahtuivat kolmessa pelissä neljästä ottelun tähdistöön ja pitkälle heidän ansiostaan Canucks napsikin nämä pisteensä. Tämä kahden maalivahdin hyvä peli lupaa tietenkin paljon hyvää pitkässä sarjassa.

Negatiivista joukkueen otteissa oli useampi asia. Puolustuksessa tehtiin liikaa henkilökohtaisia virheitä, jäähyjä otettiin etenkin kahdessa ensimmäisessä ottelussa liikaa (tässä asiassa tosin mentiin eteenpäin kahdessa viimeisessä ottelussa), laukauksia säästeltiin turhaan ja hyökkäyksessä joukkueen avainpelaajilta oltaisiin tarvittu tehoja, jotta joukkue olisi päässyt positiiviseen lopputulokseen.

Vancouverin kausi jatkuu seuraavaksi kahden kotipelin putkella Detroitia ja Nashvillea vastaan. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pelattava Detroit-peli on kova testi joukkueen kunnosta. Detroit on neljän peräkkäisen ottelun voittoputkessa ja joukkueen maaliero on näistä peleistä 17-7.

Nashvillella oli puolestaan oma pimeä jaksonsa peräti kuuden ottelun tappioputkineen, mutta viimeisimmän ottelun Predators hoiti puhtaasti kotiin, joten joukkue saattaa olla taas nousussa - ainakaan Preds ei halua varmasti palata heti uudelleen rankkaan tappioputkeen. Tästäkin ottelusta voi tulla siis ihan mielenkiintoinen taistelu.

***

Moose voitti viime yönä Rockfordin kotonaan maalein 3-2. Luc Bourdon iski pelissä kauden kolmannen maalinsa ensimmäisessä erässä. Bourdonin ensimmäinen todellinen kausi AHL:ssa on alkanut hyvin, sillä Lucilla on yhdeksästä ottelusta kasassa 3+4=7 pistettä ja 29 jäähyminuuttia.

WHL:n puolella Ellington sai yhden syötön ja +2 Everettin voittaessa Brandonin maalein 5-2. Ellington valittiin samalla pelin tähdistöön. Ellingtonin seurakaveri Gendur teki jälleen yhden maalin. Gendur on WHL:n pistepörssissä kuudes (13 ottelua, 7+13=20 pistettä).

 

[nuck]

Detroit-pelistä

Harmittava maalin tappio kotona Detroitille. Canucks pelasi hyvin, mutta Detroit onnistui paremmin paikoissaan - ja erityisen joukkue onnistui pelin tärkeillä hetkillä. Canucksilta onnistuivat maalinteossa Cooke ja Näslund. Detroitin osumista vastasivat Holmström, Samuelsson ja Hudler. Vancouverin maalilla Luongo otti kiinni 29 laukausta. Detroitin maalilla Osgood venyi kiekon tielle 26 kertaa.

Canucks meni avauserässä Cooken maalilla 1-0 johtoon, mutta Detroitin Holmström tasoitti harmittavasti vain 12 sekunnin päästä tästä, kun Luongo antoi helpon reboundin maalin eteen suoraan Holmströmin lapaan. Linden sai syötön tähän Cooken maaliin ja näin hän nousi Smylin kanssa kaikkien aikojen Canucksin syöttöpörssin kärkeen.

Holmstömin maalin jälkeen Vancouver alkoi pelata puolustavammin muutaman minuutin, kunnes sai erän lopussa vahvan otteen pelistä. Detroit iski kuitenkin jälleen kokeneena joukkueena arkaan paikkaan Canucksin vahvoilla hetkillä. Canucksin pelin kulkiessa hyvin, Bieksa nousi mukaan hyökkäykseen, hukkasi kiekon ja Detroit iski vastaan ylivoimahyökkäyksellä. Mitchell pelasi tilanteen väärin ja Samuelsson teki Filppulan syötöstä 1-2.

Toisessa erässä Canucks pääsi pelaamaan pari kertaa ylivoimaa, mutta pelasi nämä tilanteet huonosti. Sedineilla ei vain kulje tällä hetkellä ollenkaan. Vancouverin ylivoimien paras tilanne tulikin Canucksin päähän, kun liekeissä tällä hetkellä oleva Zetterberg karkasi läpiajoon. Luongo otti kuitenkin komeasti taitavan ruotsalaishyökkääjän yrityksen.

Erän loppupuolikkaalla Vancouverin paras ketju Kesler- Pyatt - Näslund sai paineen Detroitin päähän ja erän näkyvin pelaaja Näslund tasoitti ottelun. Vähintäänkin ansaittu maali koko pelin tapahtumiin nähden ja osoitus ketjun toimivuudesta. No, pieni hyöty, sillä jälleen Detroit onnistui iskemään juuri silloin, kun Canucksilla oli vahvin hetkensä.

Vancouver myllytti toisen erän viimeiset viisi minuuttia, mutta Detroitin saappaan kokoinen Hudler iski vastaiskusta komealla yksilösuorituksella vieraat uudelleen maalin karkuun. Tämäkin maali tuli erän loppuun ja jälleen siis paikkaan, jolloin maalia odotettiin lähinnä vain toiseen päähän.

Kolmannessa erässä Detroit pelasi Canucksin aseilla tarkkaa viisikkopeliä johtoasemaansa turvaten. Vigneault sotki vähän ketjuja ja hyvin ottelussa esiintyneet Isbister ja Burrows saivat näkyvämpää roolia. Detroitin Zetterberg ja Datsyuk esiintyivät erässä edukseen, Canucksin oletetut avainpelaajat Sedinit puolestaan loistivat jälleen lähinnä näkymättömyydellään.

Ottelun viimeisellä minuutilla Canucks otti Luongon pois maalilta ja yritti tasoitusta kuudella pelaajalla. Pyatt tekikin Osgoodin jaloista maalin, mutta tuomari Steve Kozari hylkäsi osuman liian herkän pillinsä vuoksi (?). Vastaavia maaleja menee tuomareilta läpi koko ajan, mutta ei tällä kerralla. Toivottavasti tuomarit toimivat meidänkin puolesta joskus vastaavasti.

Ottelu oli kokonaisuutena Canucksilta hyvä - ehkä kauden paras esitys paria karkeaa oman pään virhettä lukuun ottamatta. Pelaajien tunteet näyttivät olevan pelin jälkeen turhautuneita tuosta hylätystä maalista ja siitä, että hyvä esitys ei tuonut edes yhtä pistettä.

Tuskastuttava ottelu kuitenkin, sillä Detroit onnistui tällä kerralla täydellisesti ajoituksissaan; ensimmäinen maali 12 sekuntia Canucksin maalin jälkeen... toinen maali 17 sekuntia ennen ensimmäisen erän loppua... kolmas maali toisen erän viimeiselle minuutille vahvan Canucks-painostuksen keskelle... Harvoin vastustaja osuu tällä tavalla.

Pari viivaa:

- Canucksin peli näyttäisi parantuvan, vaikka tappio tulikin. Kahdessa viime ottelussa joukkue on näyttänyt taas hyvältä. Detroitissa pelattu ottelu taisi sytyttää.

- Ykkösketjulta kuitenkin heikko esitys ja kaksosten pitää nostaa tasoaan. Hyvää on kuitenkin se, että tästä huolimatta pelattiin hyvä ottelu ja haastettiin tosissaan yksi NHL:n kuumimmista joukkueista.

- Hudlerin maalista piikki Edlerin suuntaan. Hudler teki maalinsa hienolla yksilösuorituksella, mutta nämä tilanteet pitää vain hoitaa. Kokemattomuus näkyy edelleen silloin tällöin Edlerin otteissa - onneksi paljon harvemmin kuin viime kaudella.

- Jarrukenttien miehistä Burrows ja Isbister pelasivat hyvän ottelun ja ansaitsivat kolmannessa erässä enemmän peliaikaa.

- Nilkastaan kärsivä Lukas Krajicek oli toisen peräkkäisen pelin sivussa. Tänään selviää miehen paluun aikataulu tarkemmin. Jeff Cowanin pitäisi puolestaan palata seuraavaan otteluun.

- Mitchellin ja Bieksan otteet ovat kaukana viime kauden loistosta. Mitchell pelasi ihmeellisen huonosti Detroitin toisessa maalissa. Vigneault antoikin kaksikolle suoraa palautetta;

“Obviously those two guys aren’t playing at the level we need them to play. I mean, Willie Mitchell on that two-on-one – [that was] basic fundamentals: you play a two-on-one, you’ve got to take the pass. He got beat twice. That’s not the Willie Mitchell we know as a defensive specialist. He’s having a tough time and his partner’s having a tough time.”

- Detroit onnistui erikoisen hyvin tärkeillä hetkillä. Vignealt tuskasteli painopistealueiden menetyksiä;

“Pressure points is what you call them in hockey: you score a goal and on the next shift the other team goes down and scores on your net - that’s definitely a pressure point. The first and last minutes of periods are considered pressure points and we gave up two goals in the last minute of the first and the last minute of the second.”

- Hylätystä Pyattin maalista Vigneault kertoi pelin jälkeen;

“It was the right call, but it was the wrong call. It was the right call in the sense that it shouldn’t have been a goal because you can’t push the goaltender in the net, but [the official] announced he had blown the whistle. The call that they got, we should’ve got in Detroit when they took Louie out of the net, but it was the right call, it wasn’t a goal.”

- Nonis kertoi ensimmäisellä erätauolla, että:

* Bieksa ei ole löytänyt vielä peliään. Nonisin mukaan Bieksa yrittää tehdä kentällä liikaa asioita.

* Nonisin mukaan suurimmat huolenaiheet tällä hetkellä ovat esitysten epätasaisuus ja kotipelien heikot otteet (Detroitia vastaan otteet olivat kuitenkin hyviä).

* Nonisin mukaan Mason Raymond näyttää hermostuneelta, mutta hänessä on paljon lahjakkuutta.

* Nonis haluaisi kokeilla seuraavaksi ylhäällä Josef Balej'ta ja hänen jälkeen Ryan Shannonia ja Jannik Hansenia. Valitettavasti kaikki kolme ovat loukkaantuneita.

 

[Mr. Smith]

* Nonis haluaisi kokeilla seuraavaksi ylhäällä Josef Balej'ta ja hänen jälkeen Ryan Shannonia ja Jannik Hansenia. Valitettavasti kaikki kolme ovat loukkaantuneita.

Tässä ehkä tiivistyykin tämän kauden "idea". Paljon pelaajia, mutta vähän laatua. Jäi sitten kesällä hankkimatta se top4 laituri ja nyt viittaa sovitellaan jokaiselle mahdolliselle.

Itse mielellään näkisin, että organisaatio tunnustaisi virheensä ja hankkisi sen puuttuvan laiturin, jonka jälkeen ketjujen muokkaamiset hieman rauhoittuisivat. Ehkäpä Sedinienkin peli paranisi tämän jälkeen. Nyt ketjussa on joka pelissä eri jamppa.

Toki hyvänä puolena on, että monet nuoret saavat mahdollisuutensa tällä kaudella. Mikäli hankintaa ei tule niin toivotaan, että joku junnu (tai vanhempikin pelaaja) lunastaa paikkansa ja tekee läpimurtonsa. Tämä "toivotaan toivotaan" tyyli ei vaan oikein vakuuta itseä.