Vancouver Canucks 2007-08

[nuck]

Mikäli avainpelaajat pysyvät terveenä edes suurimman osan ajasta emmekä joudu turvautumaan liikaa Moosen apuihin, näkisin että ainoa suuri kysymysmerkki on ylivoimapeli. Se oli viime kaudella suurimman osan ajasta surkeaa, varsinkin playoffeissa jolloin tasakentällisinkin peli toimi paremmin, joten siihen on saatava parannusta.

Niin, ylivoimapeli oli etenkin playoffeissa luokkaa olematon ja tähän pitää saada ehdottomasti parannusta. Muutenhan Canucksin viime kausi voidaan jakaa ylivoiman osalta kolmeen osaan;

Alkukausi, ensimmäiset 36 ottelua: (29/194) 14.94%
Runkosarjan jälkimmäinen puolikas, 46 ottelua: (41/208) 19.7%
Playoffit: (4/67!!) 5.9%!!

NHL:n viime kauden ylivoiman keskiarvojoukkueet New Jersey ja Toronto pelasivat 17.7%:n ylivoimaa. Huonoimmat viisi joukkuetta pelasivat puolestaan kaikki alle 15%:n ylivoimaa ja runkosarjan parhaat joukkueet iskivät ylivoimamaaleja kaikki päälle 20%:n teholla. Playoffeissa keskiarvojoukkueet Pittsburgh ja Nashville pelasivat noin 14%:n ylivoimaa.

Verrattaessa viime kauden Vancouveria NHL:n keskiarvoon näiden lukujen perusteella, voidaan todeta, että:

- Alkukaudella Canucks pelasi surkeaa ylivoimaa - joukkue oli NHL:n viiden huonoimman joukossa (koko kauden prosenteissa mitaten).

- Runkosarjan jälkimmäisellä reilulla puolikkaalla Vancouverin ylivoima oli puolestaan NHL:n kuuden parhaan joukkueen joukossa.

- Playoffeissa Dallas ja Anaheim söivät Vancouverin kaikki paukut ylivoimassa ja Canucks pelasi surkeinta ylivoimaa, mitä muistan.

Viime kaudella joukkue sai siis ylivoimansa kulkemaan paremmin surkean alun jälkeen. Playoffeissa tuli sitten täydellinen seinä vastaan ja maalinteko oli ihan tukossa. Syitä tähän oli varmaan useitakin. Yhtenä hyvin merkittävänä asiana oli Dallasin ja Anaheimin kovat puolustukset ja hyvä alivoima.

Toisena syynä oli kaksosten tukkoisuus runkosarjaan nähden. Johtuiko tämä sitten puhutusta mahaviruksesta, vai vastustajien täydellisestä onnistumisesta veljesten pimennyksessä, mutta kaksosten peli oli hitaamman näköistä kuin runkosarjassa, eikä tehoja tullut toivotulla tavalla.

Myös kaksosten ylivoimatehoissa oli mielenkiintoinen ero runkosarjassa ja playoffeissa. Kun Sedinit tekivät runkosarjassa yhteensä 163 pelissä 17+52=69 ylivoimapistettä, playoffeissa kaksoset tekivät yhteensä 24 pelissä 1+2=3 pistettä. Ero runkosarjan ja playoffien välillä oli hyvin merkittävä - niin merkittävä, että en usko pelkän vastustajan täydellisen pimennystyön selittävän tätä eroa.

Edit:

Vancouverin ylivoimassa pitäisi olla tulevallekin kaudelle palasia liigan keskiarvon päälle. Sedinit ovat hyvä kaksikko pyörittämään peliä hyökkäyspäässä, Salolla on yksi liigan kovimmista laukauksista siniseltä, Bieksa pystyy pyörittämään peliä ja tuomaan kiekkoa alueelle, Pyatt / Linden ovat riittävän hyviä pelaajia maalin edessä maskimiehen roolissa ja Näslund on edelleen vähintäänkin hyvä syvyyshyökkääjä ylivoimaan.

 

[Mr. Smith]

Vancouver otti kaksi voittoa viikonloppua harkkamatseista Calgarya ja Edmontonia vastaan. Kummastakin pelistä tuli maalin voitot.

Calgarya vastaan onnistuivat Isbister, Linden ja Krajicek. Matsissa oli pari matsia, Kesler-Iginla ja Rypien-Peters. Sanford torjui pelissä 40 laukausta ja päästi vain kaksi, joten hän on nousemassa hyvää iskuun ennen runkosarjaa.

Edmontonia vastaan maalintekijöinä olivat Raymond, Shannon, Naslund, D.Sedin ja Kesler. Henkka sitten syötti kolme osumaa. Rypien otti tästä matsista ulosajon - nyt ryntäyksen takia (viimeksi sai vain 5+10). Maalissa Luongo torjui 35 kutia, mutta päästi 4 taakseen.

Huomio on itsellä kiinnittynyt siihen, että harjoitusotteluissa maalinteossa ollaan nähty todella monta eri kaveria. Tämä olisikin hyvä saada jatkumaan runkosarjassa, kun yleensä ollaan oltu aivan liikaa ykkösen ja kakkosen varassa. Nyt jos tehoja löytyisi myös kolmosesta ja jopa nelosesta niin joukkuetta olisi entistä vaikeampi pysäyttää.

Epävirallinen pistepörssi harkkamatseista:

Player	           Pos	GP	G	A	PTS	PIM
Ryan Kesler	C	5	2	3	5	7
Henrik Sedin	C	4	0	5	5	6
Daniel Sedin	LW	4	3	1	4	0
Alexander Edler	D	5	2	1	3	6
Ryan Shannon	C	6	2	1	3	0
Mason Raymond	LW	6	2	1	3	8
Markus Naslund	LW	4	1	2	3	4
Michael Grabner	RW	5	1	2	3	2
Lukas Krajicek	D	5	1	2	3	6
Nathan McIver	D	5	2	0	2	36
Brad Isbister	RW	6	2	0	2	9
Brad Moran	C	3	1	1	2	0
Kevin Bieksa	D	3	1	1	2	0
Trevor Linden	C	3	1	1	2	2
Taylor Pyatt	LW	5	1	1	2	8
Jason Jaffray	C	6	1	1	2	4
Shaun Heshka	D	2	0	2	2	2
Patrick Coulombe	D	3	0	2	2	4
Matt Cooke	LW	4	0	2	2	8
Aaron Miller	D	1	0	1	1	0
Brendan Morrison	C	2	0	1	1	0
Greg Classen	C	3	0	1	1	6
Mattias Ohlund	D	4	0	1	1	4
Willie Mitchell	D	4	0	1	1	0
Alexandre Burrows	C	5	0	1	1	41
Mike Brown	RW	5	0	1	1	32
Jeff Cowan	RW	5	0	1	1	19
Jannik Hansen	RW	1	0	0	0	0
Jim Sharrow	D	1	0	0	0	0
Drew MacIntyre	G	1	0	0	0	0
Sami Salo	D	1	0	0	0	0
Maxime Fortunus	D	2	0	0	0	0
Rick Rypien	C	2	0	0	0	34
Byron Ritchie	C	3	0	0	0	6
Pierre-Cedric Labrie	LW	3	0	0	0	7
Juraj Simek	LW	3	0	0	0	2
Zach Fitzgerald	D	3	0	0	0	19
Jozef Balej	RW	3	0	0	0	2
Dan McGillis	D	4	0	0	0	4
Luc Bourdon	D	5	0	0	0	22

 

[nuck]

Lopullinen joukkue kasassa

Vancouverin kauden aloituskokoonpano varmistui, kun joukkue laittoi farmiin seuraavat pelaajat:

Luc Bourdon, puolustaja
Patrick Coulombe, puolustaja
Rick Rypien, keskushyökkääjä
Mike Brown, oikea laitahyökkääjä
Jannik Hansen, oikea laitahyökkääjä (loukkaantunut)
Michael Grabner, oikea laitahyökkääjä
Jason Jaffray, vasen laitahyökkääjä

Näiden farmipassitusten lisäksi koesopimuksella olleelle puolustajalle Dan McGillisille ei löytynyt sopivaa paikkaa ja hänen koeaika-sopimustaan ei jatkettu.

Nyt Canucksilla on periaatteessa kasassa 24 pelaajaa ylhäällä, mutta kun Salo aloittaa kauden loukkaantuneena, joukkueen todellinen pelivahvuus on 23 miestä. Nonisin mukaan joukkue olisi nyt näillä pelaajilla valmis kauteen. Kun Salo palaa mukaan luultavasti tämän kuun aikana, joku puolustajista saa lähteä farmiin.

Positiivisena yllätyksenä voisi poimia Vancouverin ylhäälle jääneestä kokoonpanosta laituri Mason Raymondin. Taitava ja hyvin luisteleva hyökkääjä sai lopulta paikan ylhäältä, vaikka epäilin tätä ennen leiriä. Hieno juttu, että näitä hyökkääjä-prospectejakin tulee välillä mukaan.

Puolustajista hienosti harjoituspeleissä pelannut Nathan McIver säilytti paikkansa ylhäällä, vaikka Canucks lisäsi leirin aikana kilpailua hänelle antamalla kokeneelle Dan McGillisille näyttöpaikan. McGillisin otteet parantuivat koko ajan lievästi, mutta ilmeisesti hän ei ollut valmis kahden suunnan sopimukseen (?), sillä luulisi hänen muuten saaneen paikan vähintään Moosesta.

Hyökkäyksessä Rick Rypien olisi monen mielestä ansainnut mahdollisuutensa NHL:ssä siinä kun Byron Ritchie tai Brad Isbister, mutta Rypienin kahden suunnan sopimus taisi olla ratkaisevana tekijänä hänen farmipassitukseensa. No, hänelle tulee varmasti mahdollisuus nousta kauden aikana ylös uudestaan, mikäli vain sattuu pysymään kunnossa.

Vancouverin kokoonpano näiden farmipassitusten jälkeen on seuraava:

Keskushyökkääjät:

Henrik Sedin
Brendan Morrison
Ryan Kesler
Byron Ritchie

Oikeat laitahyökkääjät:

Taylor Pyatt
Ryan Shannon
Mason Raymond
Trevor Linden
Jeff Cowan

Vasemmat laitahyökkääjät:

Daniel Sedin
Markus Näslund
Matt Cooke
Alexandre Burrows
Brad Isbister

Puolustajat:

Mattias Öhlund
Willie Mitchell
Kevin Bieksa
(Sami Salo)
Lukas Krajicek
Aaron Miller
Alexander Edler
Nathan McIver

Maalivahdit:

Roberto Luongo
Curtis Sanford

Joukkueen ketjujen kokoamisesta tulee mielenkiintoinen tehtävä. Alustavasti voisin kuvitella Vigneaultin laittavan kolmeen ensimmäiseen ketjuun kaksi tutkaparia jokaiseen (1: Sedinit, 2: Kesler/Näslund ja 3:Morrison/Cooke). Kolmen ensimmäisen ketjun kolmannen pelaajan valinta aiheuttaakin sitten enemmän päänsärkyä, mutta lähtisin nyt siitä ajatuksesta, että Canucks kokeilee tosissaan Shannonia ja Raymondia kolmessa ensimmäisessä ketjussa. Nelosketjuun taistelisi minun kaavailuissa alkuun sitten Linden, Burrows, Cowan, Ritchie ja Isbister.

Eli näin:

D. Sedin - H. Sedin - Pyatt
Näslund - Kesler - Shannon
Cooke - Morrison - Raymond
Burrows/ Isbister - Ritchie - Linden / Cowan

Sekään vaihtoehto ei ole nyt poissuljettu, että Canucks kasaisi alkuun kolmoseksi vahvan puolustavan ketjun Cooke - Morrison - Pyatt ja antaisi nopeille Raymondille ja Shannonille vielä paremmat näyttöpaikat kahdessa ensimmäisessä ketjussa.

D. Sedin - H. Sedin - Raymond
Näslund - Kesler - Shannon
Cooke - Morrison - Pyatt
Burrows / Isbister - Ritchie - Linden / Cowan

Mikäli jompi kumpi kaksikosta Raymond-Shannon floppaisi ylempänä, joukkue voisi tässä kolmannessa fyysisemmässä ketjuvaihtoehdossa nostaa taas Pyattin ykköseen ja laittaa esimerkiksi Morrisonille ja Cookelle tutun Cowanin kolmoseen.

Eli näin:

D. Sedin - H. Sedin - Pyatt
Näslund - Kesler - Shannon / Raymond
Cooke - Morrison - Cowan
Burrows / Isbister - Ritchie - Linden
Shannon / Raymond

Eli loppukaneettina voisin sanoa sen, että Vancouverilla on näin alkukaudesta paljon mahdollisuuksia hyökkäyksensä kanssa. Joukkueen nopeus on Raymondin ja Shannon lisäysten jälkeen parantunut mukavasti ja samaan aikaan joukkueen fyysinen osasto on esimerkiksi viime kauden syksyyn nähden nostanut tasoaan pykälällä.

Puolustuksessa Mitchellin ja Bieksan muodostama kova kaksikko saa jatkaa varmasti yhdessä. Salon poissa ollessa Öhlundin pariksi tulisi kakkospariin ehkä Edler ja kolmosparissa pelaisi mukavasti kehittynyt Krajicek sekä kokenut Miller. Seiskapakkina aloittaisi omissa papereissa McIver, joka saattaa saada myös alivoimavastuuta.

Mitchell - Bieksa
Öhlund - Edler
Krajicek - Miller
McIver

Ja maalivahtitilannetta ei tarvitsekaan miettiä. Luongo pelaa niin kauan, kunnes Vigneault nostaa tämän kaukalosta pois.

 

[kausi]

Ja maalivahtitilannetta ei tarvitsekaan miettiä. Luongo pelaa niin kauan, kunnes Vigneault nostaa tämän kaukalosta pois.

Tai sitten se pelaa siihen pisteeseen asti jos/kun maalien kokoa suurennetaan. Eilisessä iltapäivälehdessähän oli pikku juttu jossa Luongo sanoi lopettavansa uran jos maaleja suurennetaan. ;)

Itse en näe kyllä mitään tolkkua maalien suurentamisessa, olen erittäin tyytyväinen nykyisiin sääntöihin.

 

[nuck]

Itse en näe kyllä mitään tolkkua maalien suurentamisessa, olen erittäin tyytyväinen nykyisiin sääntöihin.

Sama täällä. Mikäli joku kuvittelee, että maalien suurentaminen toisi lisää viihdearvoa peliin, hän menee kuvitelmiensa kanssa metsään pahasti. Toivottavasti NHL pitää maalinsa nykyisen kokoisina.

 

[Chip Whitley]

Puolustajista hienosti harjoituspeleissä pelannut Nathan McIver säilytti paikkansa ylhäällä, vaikka Canucks lisäsi leirin aikana kilpailua hänelle antamalla kokeneelle Dan McGillisille näyttöpaikan. McGillisin otteet parantuivat koko ajan lievästi, mutta ilmeisesti hän ei ollut valmis kahden suunnan sopimukseen (?), sillä luulisi hänen muuten saaneen paikan vähintään Moosesta.

Näin siinä taisi käydä. Itse en pidä ajatuksesta että McIverin ikäinen nuori, vielä paljon kehittyvä puolustaja toimii joukkueessa 7. pakkina, eli toisin sanoen katsomon täytteenä. Ja kun Salo tervehtyy, Edler saattaa ottaa tuon roolin itselleen (?). Toki siinä saa samalla kokemusta kun treenaa ja matkustaa NHL-kokoonpanon mukana, mutta itse kannatan veteraania 7. puolustajaksi, ja nuorelle pakille peliaikaa AHL'ssa. Tämän takia ihmettelin hieman tuota McGillis-tilannetta, olisin ollut valmis antamaan vaikka yhdensuunnan sopimuksen nyt kun kerran katossa on mukavasti tilaa. Tiedä sitten pitääkö joukkue 7. puolustajaa koko kauden ajan mukanaan, mutta joka tapauksessa todella toivon että niin Edler kuin McIverkin pelaavat ensi kaudella enemmän otteluita kuin istuvat katsomossa.

Sekään vaihtoehto ei ole nyt poissuljettu, että Canucks kasaisi alkuun kolmoseksi vahvan puolustavan ketjun Cooke - Morrison - Pyatt ja antaisi nopeille Raymondille ja Shannonille vielä paremmat näyttöpaikat kahdessa ensimmäisessä ketjussa.

Uskon että juuri tuolla kokoonpanolla lähdetään kauteen, mikäli Morrison vaan tervehtyy rannevammastaan ajoissa. Eilisissä harjoituksissa mentiin juuri noilla koostumuksilla (Morrison tosin ei pelannut), eli Raymond aloittanee kaksosten vierellä ja Shannonia istutetaan Keslerin ja Näslundin kenttään.

Jos jotain, niin kaksi ensimmäistä kenttää saa nopeutta lisää huomattavasti. Kysymysmerkkejä kuitenkin riittää roppakaupalla; pysyykö jo uransa ehtoopuolella oleva kapteeni kahden nuoren ja nopean pelaajan vauhdissa, onko nuorista kavereista kantamaan vastuuta, ja ennen kaikkea kahden ensimmäisen kentän fyysisyys (tai oikeastaan sen olemattomuus) huolettaa. Kesler on ainoa näistä kuudesta pelaajasta joka edes yrittää fyysistä peliä.

Jotain positiivistakin löytyy. Nopeutta löytyy enemmän kuin viime kaudella, sekä peli on sujunut molemmilla kentillä hyvin harjoituskaudella. On kuitenkin epätodennäköistä että "näillä mennään" koko kausi, uskon että jossain vaiheessa Raymond lähtee Mooseen ja Pyatt ottaa paikan ykköskentän laiturina. Ja vastaavasti Rypien tuodaan ylös, kunhan vain pysyy terveenä.

 

[Bosco]

Canucks hommasi puolustusosastolleen lisää syvyyttä ottamalla waiversista Mike Weaverin.

Mitähän Canucks mahtaa tällä oikein hakea kun omasta takaa löytyi jo entuudestaan yksi NHL:n syvimmistä puolustuksista?

 

[nuck]

Canucks hommasi puolustusosastolleen lisää syvyyttä ottamalla waiversista Mike Weaverin.

Mitähän Canucks mahtaa tällä oikein hakea kun omasta takaa löytyi jo entuudestaan yksi NHL:n syvimmistä puolustuksista?

Ehkä sitä, mistä Chip Whitley tuossa yllä jo kirjoitti. Eli antaa omille nuorille ja lahjakkaille puolustajille vielä alkukaudesta suurempaa roolia farmissa ja nostaa tällainen kokeneempi ja halpa puolustaja joukkueen kutos- / seiskapakiksi pelaamaan pieniä minuutteja. Weaverin hankinnan jälkeen Nathan McIver passitettiinkin farmiin pelaamaan isoja minuutteja.

Weaver ei ole pelaajana mikään sateentekijä, mutta kohtuullinen syvyyspuolustaja kuitenkin. Pienikokoinen, mutta pyrkii pelaamaan fyysisesti (tämäkin taklaus Haydariin yhtenä esimerkkinä), liikkuu hyvin ja on hyvä koppipelaaja. Menee seiskapakkina ja on hintaansa (600.000) nähden kelvollinen lisä alakertaan.

Vancouverin leirillä ollut Dan McGillis olisi ollut kyllä minulle etukäteen kiinnostavampi pelaaja kuin Weaver, mutta en tiedä, olisiko hän ollut tätä kaukalossa. Ainakin jos vertailee kaksikon urien suuntaa, niin Weaver on ottanut työsulkukauden jälkeen selviä loikkia eteenpäin (pelannut lähes kaikki pelinsä NHL:ssä) ja McGillis taaksepäin (pelannut lähes kaikki pelinsä AHL:ssa).

Mielenkiintoista nähdä sitten myöhemmin, mitä Canucks aikoo tehdä, kun Salo palaa kentille. Ellei tule lisää loukkaantumisia, Vancouverin pitäisi laittaa joko Edler tai Weaver farmiin. Edlerille pitäisi periaatteessa löytyä paikka ylhäältä, sillä hän on kaikesta päätellen valmis kantamaan vastuuta NHL:ssa, mutta toisaalta hänen pitää saada nuorena pakkina isohkoa peliaikaa ja tätä ei välttämättä löydy Vancouverista.

***

Luongon uusi maski julkaistiinCanucks.comissa:

Etu/sivuprofiili

Ylhäältä

Uudessa maskissa kunnioitetaan fanien suureksi iloksi Vancouverin historiaa, sillä maskista löytyy mm. iso Johnny Canuckin kuva. Omasta mielestäni maski näyttää muutenkin onnistuneelta. Ja paitsi, että Luongo on saanut uuden maskin, Luongolle kuuluu muutenkin hyvää, sillä hänen vaimonsa Gina on raskaana. Onnittelut tästä tätä palstaa lukevalle Luongolle ja tietenkin Ginalle (eturivissä oikealla).

Samassa Luongo-jutussa kerrotaan myös, että tämän hetken NHL:n teräsmies Morrison olisi harjoitellut puolitoista tuntia ja olisi siis luultavasti valmis pelaamaan San Josea vastaan kauden avauksessa. Näin Morrisonin 512 peräkkäisen pelin putki saanee jatkoa.

Ketjut olivat olleet harjoituksissa pääosin muodossa:

D. Sedin - H. Sedin - Raymond
Näslund - Kesler - Shannon
Cooke - Morrison - Pyatt
Burrows - Linden - Isbister

***

ESPN:n John Buccigross veikkasi Vancouveria Läntisen konferenssin runkosarjan kakkoseksi omassa ennakossaan. Olisihan tuo kova veto, kun ajattelee Luoteisen divisioonan ennakoitua tasoa.

 

[Osmo Rapeli]

Olisihan tuo kova veto, kun ajattelee Luoteisen divisioonan ennakoitua tasoa.

Kyllä, tosin jos miettii konferenssin kilpailijoita niin ei mielestäni mikään paha veto, Vancouverilla ei ennakkoon katsellen ole samanlaisia kysymysmerkkejä kuin taakse asetetuilla kilpailijoilla. Detroit (Hasekin terveys, artikkelissa painotettu vittumaisuus), Calgary (uusi "on/off-valmennus" joka voi toimita mutta myös edesauttaa floppausta), Anaheim (Selänne/Niedermayer), Colorado (maalivahdit), Dallas (ikä ja hyökkäys). Vancouverin kysymysmerkit ovat lähinnä luokkaa pelipaidat ja tekeekö Näslund taas "vain" 30 maalia?

Etenkin jos jatkuvuus ja hyvä rakenne on perusteina niin ymmärtää hyvin miksi Vancouver, San Jose, Detroit ovat siellä kärjessä...uskon myös Minnesotan haastavan kärkeä tosissaan. Pelasin itseasiassa kokonaisella kolmella eurolla mestariksikin!

 

[Mr. Smith]

Vancouver purkaa Manitoban pelaajaruuhkaa ja lähettää Mario Bliznakin vielä kaudeksi WHL:ään. Ehkä parempi saada siellä runsaasti peliaikaa, kun istua Manitobassa katsomossa tai pelata vähäisiä minuutteja.

Tuo Weaverin hankinta ei itselle aukea, vaikkakin ihan pätevä kaveri on seiskapakiksi ja istumaan katsomossa. Mutta sitten kun Salo paranee niin varmaan waiverit kutsuvat välittömästi Weaveriä.

 

[Chip Whitley]

No niin, saatiin kausi käyntiin Vancouverissakin. Nekkuun tuli San Joselta luvuin 3-1, ja ongelmat olivat aika pitkälle samat kuin monesti viime vuonna: erikoistilanteet. Alivoima toimi hyvin mutta sitä oli jälleen kerran aivan liikaa, ja ylivoiman tehokkuuden muistammekin...

Ensimmäisessä erässä pelasimme "mukavat" 6:38 alivoimaa, eikä ole sattumaa että juuri tässä erässä Sharks ratkaisi ottelun itselleen tekemällä kaikki maalinsa. Canucksin alivoima pelasi tutusti 100% tehokkuudella, tosin Sharksin voittomaali tuli heti (pari sekuntia) Bieksan tuplakakkosen jälkeen. Toisessa erässä pelattiin myös reilu minuutti 5-3 alivoimaa, mutta se kestettiin hyvin kiitos Willie Mitchellin mailan ja miehen jota sitä käyttää.

Ylivoima-tilanteita Canucksilla oli 4, mutta tehottomuus jatkui tuttuun tapaan. Tästä lähtien jokavuotista (?) "Santalaa" joukkueessa imitoi Shannon oikein mallikkaasti - 4-5 hyvää maalipaikkaa (mukana yksi täysin tyhjä maali) eikä yhtään tehtyä maalia. Jotain positiivista oli siinä, että Ryan pääsi paikkoihin, mutta NHL on loppupeleissä sellainen liiga, että niistä paikoista pitää pistää limppua sisään mikäli ei halua löytää itseään viikon kuluttua farmista (tai Jokereista).

Toinen nuori top6-laituri Raymond sai syöttöpisteen Canucksin ainoaan maaliin, mutta peli oli muuten aika huonoa. Annetaan tämä anteeksi, kyseessä oli kuitenkin "miehen" ensimmäinen NHL-ottelu. Otteiden on joka tapauksessa parannuttava, muuten koittaa matka Manitobaan.

Sedinit olivat ainoat pelaajat (jälleen kerran) jotka pystyivät säännöllisesti luomaan maalipaikkoja Nabokovin maalinsuulle, tällä kertaa puuttui vain pelaaja joka pistää paikoista kiekon sisään. Canucksin toinen kulmakivi kaksosten ohella, Luongo, pelasi ihan hyvin vaikkakin ainakin San Josen toinen maali oli otettavissa.

San Josen ensimmäinen maali meni Mitchellin piikkiin. Näytti siltä että Willie kompuroi Thorntonin leikatessa keskelle, ja näin ollen Joe pääsi one-on-one Luongoa vastaan ja laukoi kiekon sisään, vaikka Luongo kiekon tielle osittain pääsikin. Willien ensimmäinen erä oli todella heikko, mutta hän paransi peliään ottelun kuluessa. Toisessa ja kolmannessa maalissa Roenick koulutti Krajicekia, mutta Krajicek pelasi muuten hyvän pelin, ollen Millerin kanssa Canucksin paras puolustaja.

Willien partneri Bieksa puolestaan näytti kärsivän edelleen samasta loukkaantumisesta kuin viime kevään playoffeissa, vaikutti aristelevan kontaktitilanteisiin menoa ja ontuvan esimerkiksi taklauksen jälkeen. Bieksahan mainitsi ennen ensimmäistä harjoituspeliään ettei ole vielä täydessä kunnossa, joten tiedä nyt sitten mitä tässä haetaan. Luotetaan valmentajiin ja trainereihin, vaikka se vaikealta tuntuukin.

Näslund oli sama scheisse kuin viime kaudellakin, heikkoa perimeter-peliä eikä pelaaminen näyttänyt kiinnostavan muutenkaan. Tähän kylkiäisenä vielä teholukema -3, ja voi todeta, etteivät kesän puheet ja syksyn otteet mene tällä hetkellä oikein käsi kädessä. Pyatt oli myös huono, aikalailla saamaton, mutta toivotaan (oletetaan) että iso mies vertyy kauden edetessä.

Kesler oli -3 lukemastaan huolimatta Canucksin paras hyökkääjä, ehkä jopa paras pelaaja. Liike oli erinomaista ja itseluottamusta löytyy enemmän kuin aikaisemmilla kausilla yhteensä. Morrison oli ihan hyvä, ottaen huomioon rannevamman (ja nivusvamman?) jotka hidastavat miehen otteita. Mo teki myös Canucksin ainoan maalin. Burrows ja Weaver kuuluivat myös hyvin pelanneisiin pelaajiin meidän osalta.

Cooke, Öhlund, Ritchie ja Linden kuuluivat kaikki niihin, joilta odotetaan enemmän tulevaisuudessa. Ritchien tosin paransi harjoitusotteluista, mutta ei vielä ole viime kauden Flames-tasollaan.

Ensi yönä HNIC-otteluna tiukka koitos rakasta vihollista Flamesia vastaan. Itse uskon Canucksin parantavan otteitaan huomattavasti viimeöisestä sisuuntuneena, ja luotankin että Flames kaatuu selvin lukemin (3-2). Odotettavissa on myös joitain kokoonpanomuutoksia, uskoisin että Cowan korvaa Lindenin avauksessa ja Isbister saattaa ottaa Raymondin paikan.

 

[nuck]

Ensi yönä HNIC-otteluna tiukka koitos rakasta vihollista Flamesia vastaan. Itse uskon Canucksin parantavan otteitaan huomattavasti viimeöisestä sisuuntuneena, ja luotankin että Flames kaatuu selvin lukemin (3-2).

Yhtä selvää maali-iloittelua odotellaan täälläkin.

Tuosta ensimmäisestä ottelusta ei jää kyllä oikein mitään positiivista sanottavaa. Odotukset ovat aina pinnassa ensimmäisessä pelissä ja kun kotona tulee turpiin 1-3, niin eipä tässä hirveästi voi henkseleitä paukutella. Ei Vancouver tosin huonolle joukkueelle hävinnyt.

Voittoa lähdettiin kuitenkin hakemaan, mutta tilanne ennen ottelua oli erittäin vaikea; kauden ensimmäinen todellinen ottelu joukkuetta vastaan, joka oli saanut pelituntuman tosipeleihin edellisenä iltana ja hävinnyt kuitenkin katkerasti rankuilla.

Nälkää riitti siis Sharksin ryhmällä vielä tavallista enemmän, sillä tappio Canucks-pelistä ja kauden alusta olisi voinut tulla todella haastava kahden tappion rasittamana. Tämän Sharks-ryhmän tilanteen myös huomasi hyvin ottelun alussa, sillä San Jose tuli peliin selvästi valmiimpana ja ratkaisikin pelin alussa.

Nyt Canucksilla on samanlainen tilanne tänä yönä kuin Särjillä eilen. Ikävää tässä on vain se, että myös Calgary janoaa kotiyleisön edessä kauden ensimmäistä voittoaan. Joukkue on juossut Keenanin käskytyksen jälkeen pari viime päivää halliaan alasti ympäri, eivätkä liekit varmasti halua jatkaa tätä hommaa enää pidempään.

Mielenkiintoinen peli siis tulossa näiden kahden kautensa tappioilla aloittaneen joukkueen välillä. Calgaryn kotikenttäetu antaa heille edun, jota voi olla vaikeaa kääntää, mutta joka kuitenkin pitäisi kääntää, mikäli Luoteisen divisioonan marssijärjestys haluttaisiin saada tällä kaudella heti alusta saakka oikeaksi.

 

[Moustache Dave #44]

Hienoa. Avauspisteet, neljä ylivoimamaalia ja Shannonin maalihana auki. Tason nosto onnistui heti (täysin ansaitun) Sharks tappion jälkeen.

Jos vielä eilistä kiteytetään; Sharks oli joka osa-alueella Canucksia edellä ja pelasi huomattavasti valmiimpaa peruspeliä, voittaen lähes kaikki kaksinkamppailut. Ainoat plussat antaisin Luongolle, jonka ansiota eilinen 100% alivoima pitkälti oli, numerot olisivat voineet olla Sharksia vastaan rumemmatkin. Kesler pelasi myös hyvin, kuten Chip Whitley mainitsi, paras Canucks hyökkääjä Sharksia vastaan. Muut eivät sitten saaneet parastaan irti, puolustuksella oli vaikeaa ja hyökkääjien laukaukset eivät menneet edes maalia kohti. Parhaiten näitä kuvastivat juuri Krajicekin Roenickin vieressä seisoskelut ja Shannonin tyhjästä maalista sivuverkkoon sutaisut. Morrisonin lohdutusmaalin pistäisin lähinnä Nabokovin ylireagoinnin piikkiin, Nabokov löi mailallaan kiekon omaan maaliinsa ennen kuin Morrison oikeastaan ehti edes ujuttaa vanhanaikaista sisään.

Sharkseja vastaan ketjut olivatkin kolmannessa erässä jo aika sekaisin, mm. Raymond ei tainnut pelata kuin kaksi vaihtoa. Calgary peliin tehtiinkin sitten Chip Whitleyn odottamat kokoonpanomuutokset, Raymond & Linden saivat tehdä tilaa Isbisterille ja Cowanille.

Tänään avauksessa olikin Vigneaultin ketjuloton tuloksena Kesler – Burrows – Cooke, jotka pelasivat eilen kaikki eri ketjuissa. Muiden ketjujen osalta Morrison ja Naslund oli pistetty taas yhteen, kolmantena lenkkinä Shannon. Pyatt pelasi Sedineiden kanssa ja neloseen jäivät Ritchie, Cowan ja Isbister. Pakkiparit suurimman osan ajasta olivat samat kuin eilen: Ohlund – Weaver, Bieksa – Mitchell ja Krajicek – Miller.

Tänään hyvin toimineeseen ylivoimaan oli koottu erikoiskentäksi, eilen parissa vikassa YV:ssä kokeiltu, Morrison – Kesler – Pyatt, jossa viivalla pelasivat Naslund ja Ohlund. Toisen YV koostumuksen muodostivat Sedinit, Shannon, Bieksa ja Krajicek. Ratkaisuvaiheessa, jatkoajalla, jäälle ei sitten päässytkään ilman Ruotsin passia. Sedinit, Naslund ja Ohlund värkkäsivät voittomaalin 5 sekuntia ennen päätöstä.

Plussat siitä, että jäähyjen määrässä vaihteeksi hävittiin vastustajalle. Kesler sai hyökkääjistä eniten peliaikaa, eikä syyttä sillä virtaa riittää, Ryan pelasi energisesti Burrowsin ja Cooken kanssa, jatkoi välillä vielä hetken Morrisonin tai Sedinien kanssa, oli ylivoiman vakiokalustoa ja ehti koota hyökkääjistä eniten alivoimaminuuttejakin. Se ettei tuhlaajapoika Shannonin avausmaalia tarvinnut odottaa kauden toista peliä pidemmälle oli varmasti hyvä asia. Naslundiltakin vaihteeksi hyvä peli.

 

[Chip Whitley]

Tosiaan, pistetili avattiin hienosti heti toisessa pelissä vierasvoitolla Flamesista. Peli oli kummallinen, mutta myös viihdyttävä, ja onneksi Canucks käänsi ottelun voitokseen jatkoajan viimeisillä sekunneilla. Emme välttämättä voittoa ansainneet, mutta hyvän joukkueen merkki on se, että huononakin iltana pystyy voittoja keräämään.

Peli lähti käyntiin Flamesin komennossa ja avausmaali syntyi heppoisesti, tosin, kun laukojana oli Kovalchuk v2.0'kin tunnettu Sarich, ei mitenkään yllätyksenä. Tästä eteenpäin mentiinkin melko tasoissa, kunnes toisessa erässä Canucks pisti lisää maksalaatikkoa massuun ja teki erässä hienot 3 maalia (jokainen siis ylivoimalla). Kolmanteen erään tuli täysin uusi Vancouver Canucks - nimittäin todella huono sellainen. Olisi ollut mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa ja kuunnella mitä erätauolla kopissa puhuttiin ("nyt jätkät perseillään siihen asti kunnes kaveri tasoittaa, ja sen jälkeen ruvetaan taas pelaamaan"), sen verran surkeasti Canucks kolmoserän alun pelasi.

Onneksi joukkue kuitenkin kokosi itsensä, ja kolmoserän loppu ja jatkoaika mentiinkin päästä päätyyn viihdyttävää kiekkoa. Peli olisi voinut kääntyä kumpaan suuntaan tahansa, joten kahteen pisteeseen pitää olla todella tyytyväinen, yksi pomppu toiseen suuntaan ja olisimme saattaneet jäädä kokonaan ilman pisteitä.

Keskiviikkona sitten Flyersin kaatoon, kokoonpanoista ei ole luonnollisesti vielä tietoa, varmaa on vain se että Salo ei vielä ole kokoonpanossa.

 

[nuck]

Huomion arvoista tuossa Calgary-pelissä on se, että joukkue oli selvästi ottanut oppia edellisestä Sharks-pelistä kahdessa hyvin isossa asiassa. Ensinnäkin Vancouver otti ensimmäisen kakkosen vasta pelin 33. minuutilla, mikä on tällaisessa oman divisioonan sisäisessä ja tärkeässä ottelussa harvinaista. Ja toisekseen Canucks teki mainitut neljä ylivoimamaalia, mikä sekin on poikkeuksellisen paljon - etenkin näissä oman divarin sisäisissä peleissä.

Ryan Shannon tuntuu istuvan Canucksiin. Ensimmäisessä ottelussa miehellä oli kentän eniten paikkoja (vaikka hän saikin tästä vain negatiivista palautetta tehottomuutensa vuoksi) ja tässä toisessa pelissä Shannon teki jo uran ensimmäisen Canucks-maalinsa. Shannon on edelleen yhtä pieni kuin ollut koko uransa, eikä hän tuosta kasva mihinkään, mutta mies menee maalille kyllä hyvällä asenteella. Toivottavasti tämä maali avaisi portteja hänen pelissä jatkossa ja ennakkoluulottoman näköiset yritykset poikisivat lisää tulosta.

Toinen huomioitava pelaaja oli Markus Näslund, joka ainakin näyttää laukovan hanakammin kuin viime kaudella. Flamesia vastaan Näslund teki maalin suhteellisen helpon näköisellä laukauksella, mutta pääasia oli se, että hän ainakin laukoi. Viime kaudella Näslund olisi mennyt tuosta paikasta maalin taakse järjestämään peliä ja tämäkin maali olisi jäänyt syntymättä. Laukova kapteeni on parempi kuin viime kauden vastuuta siirtelevä kapteeni.

Myös Canucks.com otti tähän Näslundin pelin puoleen kantaa.

Mielenkiintoinen viikko olisi taas edessä. Uudistunut Flyers kohdataan torstaina kotona ja viikonloppuna onkin sitten edessä mielenkiintoiset back-to-back-ottelut Edmontonia vastaan.

 

[nuck]

Luongo loukkasi Calgarya vastaan polvensa pahan näköisesti maalinedustilanteessa, mutta luojan kiitos, ei ihan niin pahasti kuin ensin pelkäsin. Roberto osallistui jo joukkueen harjoituksiin, veti reilun tunnin kestävät kovatempoiset harjoitukset läpi normaalisti ja aloittaa jo seuraavassa pelissä Flyersia vastaan.

Tough practise proves Luongo's OK

"I was able to get through practice, so that's a good sign,"

"It could have been much worse," Luongo said. "Fortunately he didn't fall with his full weight on top of me."

"It's still sore," Luongo said after coach Alain Vigneault put the team through a hard practice at GM Place. "Almost the same thing happened last year and I was able to play through it so there shouldn't be any issues."

If the knee was as tender and stiff as it was Sunday, Luongo said he'd have taken Monday off. Instead, he joined the rest of the team in practice-ending, leg-burning line sprints.

"I was thinking about skipping that one," Luongo laughed. "But, no, it's more of a team thing. You want to be out there with the boys when they do that type of thing."

"I'm ready to play every game. Unless the coach says I have a day off, I'll be in there."

Eli vaikka Luongon polvi on edelleen kipeä, hän pystyy onneksi harjoittelemaan ja pelaamaan. Luongo on jättänyt edellisen kerran pelin väliin joskus neljä, viisi vuotta sitten. Tälläkään kerralla hän ei ole ihan ensimmäisiä pelaajia, jotka jättävät ottelun väliin kivun vuoksi. Alkuun polvessa on kuulemma kipua, mutta se hellittää onneksi kun paikat lämpenevät. Kunnioitettavaa asennetta jo tässä vaiheessa kautta.

 

[kausi]

VAN-PHI

Tuli sitten turpaan oikeen kunnolla, 2-8. NHL.comista katsoin maalikoosteen niin pakit munasivat ja syytän niitä tappiosta. Ainakin kolmessa maalissa flyersin äijä on maalin kulmalla täysin vapaana josta kiekko reppuun. Jäähyt kyllä teki myös oman osansa vaikeuttaen ottelua.

Luongolle riitti viiden päästetyn maalin jälkeen ja tilalle tuli Sanford. Hän päästi yhden aika helpon längeistä ja viimeinen maali meni taas Canucks-pakin syyksi kun ylivoimalla menettää kiekon viivalla josta Richards pääsi läpiajoon and scoooooores.

 

[secord]

Tuli sitten turpaan oikeen kunnolla, 2-8. NHL.comista katsoin maalikoosteen niin pakit munasivat ja syytän niitä tappiosta.

Meikäläisen silmään näytti, että Flyersin toinen maali kostautui osittain Morrisonin löysän puolustamisen takia, kuten myös vastaavasti Phillyn viides maali Näslundin himmailtua oman miehen merkkauksessaan, tai sitten mies ei vain pysynyt Lupulin perässä? Brieren viedessä Phillyn 4-1 johtoon Daniel Sedin roikkui virveli Brieren kainalossa maalin edessä, mutta ei kyennyt estämään riittävästi Brieren sutaisua. Taustalta tulikin sitten Bieksa ja näytti Sedinille miten mies hoidetaan maalilta. Avausmaali meni kyllä täysin Millerin surkean purkukiekon piikkiin, mutta noita yv-osumia en täysin laittaisi pakkien piikkiin, vaikka siellä vähän perässä juoksemista olikin.

 

[nuck]

Ihan hirveä peli.

En muista koska Vancouver olisi pelannut näin onnettomasti kotonaan. Omassa päässä tehtiin koko pelin älyttömiä virheitä, siniviivalla hukattiin kiekkoja, oman maalin eteen päästettiin Flyersin miehiä jatkuvasti ilman pienintäkään häirintää ja fyysisessä pelissä jäätiin koko ottelun ajan viisi potkua jälkeen (eikä edes kuitattu Boulericen idioottimaista poikittaista Kesleria kohtaan - asia, mikä suututtaa tällä hetkellä eniten, koska se kertoo joukkueen välittämisestä).

Jotain on tällä hetkellä Canucksin otteissa pahasti pielessä. En tiedä kuvitteliko joukkue sisällään viime kauden loisteliaan toisen puolikkaan jälkeen selviävänsä tästä kauden alusta laittamatta kaikkea peliin, mutta toistaiseksi Canucks on pelannut kolmessa pelissä vasta tasan yhden hyvän erän ja meno näyttää todella tuskaiselta.

Esimerkiksi Mitchellin ja Bieksan otteet ovat kaukana viime kauden tasosta, Luongo ei ole polvivammaisena parhaimmillaan ja hyökkäyksessä Cooke, Linden, Cowan, Burrows, Shannon ja Pyatt... näillä otteillako te kuvittelette auttavanne joukkuetta voittoihin? Mikäli näin, niin eihän tätä kautta tarvitse sitten enempää seuratakaan.

Toivotaan nyt vain, että tämä oli viimeinen opetus Vancouverille. Kaksi melko luokatonta kotipeliä (San Jose -ottelukin oli loistosuoritus tähän peliin nähden), eikä tämä voi jatkua näin.

Pelin jälkeisiä kommentteja täällä.

Flyersin valmentaja John Stevens luonnollisesti tyrmää Boulericen teon;

“It's something that we can't have. We didn't need to get involved in anything really, we had the hockey game in hand and that was the message on the bench, so that kind of stuff can't happen."

Pelikieltoa on luvassa, mutta puhutaan varmaan noin viiden pelin kiellosta. Boulericen taustat huomioiden tätä osasi odottaa jossain vaiheessa.

 

[temmi44]

Olipas tosiaan hirveä peli canuckeilta. Mitä maaleista näin niin ei pahemmin luongon piikkiin mennyt. Voi olla et polvi haittaa vielä miestä mut uskon että tämä oli vaan huono peli ja ens peli voi olla jo 4-0 canuckeille.

Mitä nyt tulee Boulericen poikittaiseen Keslerin päähän niin ihemettelen jos mies selviää alle 10 ottelun rangaistuksella.
Uskoisin että saatetaan puhua parista kuukaudesta loppu kauteen.
Mielestäni törkeintä mitä olen nähnyt moniin vuosiin.

Tämä nyt saattaa aiheuttaa paljon erimielisyyttä mut mielestäni Bertuzzin teko Moorelle oli esim lievempi kuin Boulericen. Bertuzzilla sattu vaan käymään paska tuuri koska Mooren niska viottu..

 

[Nolan]

Itsekin vähän yllättyin kun näin tuloksen aamulla. Yksi NHL:än kovimmista puolustuksista oli miltei lahota pyytämään kaviaaria herralta - toki olihan Flyersin maalit komiasti järjesteltyjä, mutta kyllä pakit olivat vähän silti monessa maalissa potkun parin päässä. Ja jos pelaaminen maistuu, niin silloinhan 'Nuckseja vastaan ei niin paljon maaleja tehdäkkään; johtuen juuri hyvästä puolustuspään pelaamisesta, jota V on viljellyt. Etenkin tuo Brieren syöttö Gagnelle maalin kulmalle oli upea yv:llä, samoin viimeistely - mutta kuitenkin miesvartiointi unohtui täysin kyllä tuossa. Etenkään Brieren tapaiselle pelaajalle ei missään nimessä saakkaan ylivoimalla antaa noin paljoa tilaa miettiä seuraavaa siirtoa - ja jos vielä toinen Flyersin pelaajalla on maila jäänpinnassa odottamassa syöttöä; niin se on menoa sitten.

Keslerille on tosiaan täksi vuodeksi tarjolla isompaa roolia, mutta onneksi ei pojan lento katkennut tuohon iso-B'n poikittaiseen. Boulerice on hyvä tappelija, mutta myös hermot palavat myös äkkiä. Silloin juuri voi tälläiset teot astua kuvioihin. Onneksi Ryan ei ollut tuosta mitenkään kovin loukkaantuneen näköinen.

 

[Chip Whitley]

Ehkä 2000-luvun säälittävin Canucks-esitys. Joukkue pelasi niin surkeasti, haluttomasti, nolosti, ja ennen kaikkea munattomasti, että en jaksa edes raporttia kirjoittaa. Tiivistettynä voisi sanoa sen, että jokainen pelaaja saa katsoa itseään peiliin, ja jos tällainen esitys toistuu vielä tällä kaudella, Nonisina/Vigneaultina tekisin jonkinlaisen herätysliikkeen. Ja koska kyseessä oli vasta runkosarjan kolmas peli, ei voi olettaa Canucksin pelaavan 100% tehokkuudella ja tarkkuudella joka pelissä, mutta voi, ja pitää olettaa että joukkue taistelee joka ilta 100% tehokkuudella. Sitä ei nähty, ei lähellekään.

Kapteenia telottiin, Kesler telottiin, ja Canucks vastasi "suurella" sydämellä takaisin - ei tehnyt yhtään mitään. Säälittävää. Canucksin otteissa yhdistyi Maple Leafsin viisikkopuolustus ja Red Wingsin kovuus; tästä ei hyvä seuraa.

Muutamat linkit tähän vielä:

TSN'n jutut case-Boulericesta:

http://www.tsn.ca/blogs/mckenzie/?id=220367

http://tsn.ca/nhl/news_story/?ID=220360&hubname=

Otteluraporttia Sunista:

http://www.canada.com/vancouversun/...=1426570d-5570-4226-b81d-7f8e8d02a50b&k=20656

Juttu känkkäränkkä-Umbergerista:

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=6084fff7-a1a8-45f1-9772-6fdfc75095da

Ja vielä ennakko ensi yönä alkavaan Moosen kauteen:

http://www.moosehockey.com/2007-08/071011/preview.php

 

[nuck]

jos tällainen esitys toistuu vielä tällä kaudella, Nonisina/Vigneaultina tekisin jonkinlaisen herätysliikkeen.

Ensimmäinen herätysliike tehtiin jo nyt, kun Canucks passitti alkukauden parhaan maalintekijänsä Ryan Shannonin Mooseen. Shannon pelasi viimeisessä surullisen kuuluisassa Flyers-pelissä Canucksin hyökkäyksen toiseksi eniten ja laukoi yhden maalin. Lisäksi hän on ollut alkukaudesta hyökkäyksen näkyvimpiä pelaajia muutenkin hyökkäyspäässä.

Shannonin pieni koko ja puutteellinen puolustustaito on herättänyt kuitenkin kritiikkiä. Miehellä on kahden suunnan sopimus, joten hänet oli helppo laittaa farmiin. Luultavasti Vignealt olisi halunnut passittaa lähes koko muniin puhaltelevan ryhmänsä sinne, mutta ei voinut tätä tehdä yhden suunnan sopimuksien vuoksi.

Canucksin ja Anaheimin kauppaanhan (Shannon <-> King + cond.draft pick)kuului viime kesänä se kolmannen kierroksen varaus, joka menee Ducksille siinä tapauksessa, että Shannon pelaa päälle 41 ottelua NHL:ssä. Saapa nähdä sitten, kuinka pitkä tästä passituksesta tulee ja saako Burke kaveriltaan tuon varauksen.

Mielenkiintoista nähdä, nostaako Vancouver jonkun pelaajan Moosesta. Periaatteessa ryhmä on NHL:n osalta täysi ylhäällä, joten tätä ei tarvitsisi välttämättä tehdä. Seuraavat pelit on kuitenkin Edmontonia vastaan ja Canucks tarvitsisi pelaajan, joka saisi joukkueen syttymään. Mikäli Rypien on kunnossa, kääntyisin nyt hänen puoleensa.

Edit: Vigneaultin puheet tästä siirrosta:

"I'll give you an honest answer. He doesn't need waivers and we need to move some guys."

"It's putting the ball into the hands of some of our players. It's an easy decision for us to make. We either start playing the way we can play, with the right preparation and the work ethic, otherwise we'll be forced to make tougher decisions."

 

[Osmo Rapeli]

Pelikieltoa on luvassa, mutta puhutaan varmaan noin viiden pelin kiellosta. Boulericen taustat huomioiden tätä osasi odottaa jossain vaiheessa.

Kesler avasi suunsa.

Kesler vaatii nyt Boulericelle samanlaista 20 ottelun pannaa kuin Downielle. Ei välttämättä ole väärässä, ja kyseiset teot olisi hyvä kitkeä kiekosta, mutta ei voi pitää täysin positiivisena juttuna sitä että pelaajat julkisesti alkavat kommentoida ja määritellä sitä mitä liigan tulisi tehdä ja päättää, verrattuna toiseen jupakkaan. Lumipalloilmiön vaara.

 

[Moustache Dave #44]

Vigneaultin kommentit Shannonin hyllyttämisestä ovat mielestäni jotenkin outoja. Ymmärtäisin paremmin jos olisi kommentoitu vaikka sitten miehen puolustuspelin heikkoutta, mutta etenkin tällaisen umpisurkean pelin jälkeen pelaajan pudottamisessa sopimusteknisillä syillä on vaara, että yhdensuunnan sopimuspelaajat ymmärtävät viestin väärin. Eli, että pelipaikka on nyt sitten varma heikoillakin esityksillä, koska johdolla ei ole vaihtoehtoja nykyisen rosterin suhteen, eikä myöskään mahdollisuutta tehdä treidejä.

Onhan se hyvä, että joukkuetta herätellään tällaisten esitysten jälkeen, mutta hieman virkamiesmäiseltä kikkailulta vaikuttaa johdon toiminta perusteluineen. Ulospäin uhkaillaan, että muutoksia tulee jos ei peli parane, mutta käytännössä kuitenkin harkitaan ja lasketaan useaan kertaan kymmeneen. Mietitään mikä on radikaaleinta mitä voidaan tehdä niin, ettei vaan hävitä assetteja (pelaajia, varauksia, rahaa).

En sitten tiedä miten tämä olisi pitänyt hoitaa, sillä onhan sekin nähty millaista jälkeä tulee kun johdon hihat palaa ja niitä radikaaleja muutoksia tehdään heittämällä luottopelaajia waiveriin ja vaihtamalla fanien suosikit väkisin mihin tahansa. Jotenkin tämän pelin jälkipuinti ei vain oikein vakuuttanut. Toivottavasti pelaajat kuitenkin tajuavat ottaa itseään niskasta kiinni, johdon toimista huolimatta.