Kuten mainittua Edlerin kilpailijaksi on hieman yllättäen noussut McIver. Hyökkääjistä pelipaikkaa on lupailtu Shannonille. Isbister ja Ritchie myös varmaankin mukana avauksessa. Veikkaan, että Grabner, Hansen, Raymond & Jaffray lähtevät kasvamaan korkoa farmiin. Näin ollen viimeisestä paikasta taistelisivat kovimmin Rypien ja Brown.
Mielenkiintoinen tilanne. Edler on McIveria parempi kiekkoilija kokonaisuudessa, mutta McIver toisi joukkueeseen kovuutta, jota Vigneault haluaa viime kauden Luongon päälle-ajojen jälkeen lisää. Ei tämä yhden kovan puolustajan lisääminenkään tosin merkittävästi Luongon päälle-ajoja tulisi vähentämään, sillä vastustat asettavat aivan varmasti Luongon maksimaalisen häirinnän (vaikka sitten jälleen sääntöjä vastaan) mahdollisen nokkapokan edelle.
Eli tulevat pelit tämän puolustuksen tilanteen ratkaisevat ja kaikki on vielä auki. Edler on vakuuttanut olevansa NHL-tason pelaaja ja McIver on yllättänyt kaikki. McIveria hehkutetaan jopa enemmän kuin Edleria tämän yllättäjäkortin vuoksi. Tilanne olisi ehkä toisenlainen, mikäli kukaan ei olisi odottanut Edlerilta mitään ennen leiriä. Nyt häneltä osattiin odottaa jotain ja kun toinen on tullut täysin puskista lähes vierelle, yllättäjä onkin ottamassa sisärataa.
En sano, että tämä mahdollinen McIverin pelipaikan valtaus aiheuttaisi minussa hiustenkasvua, mutta minä luotan kuitenkin Edleriin näistä kahdesta enemmän. Ei Canucks peräpään fyysiseen puoleen tule kuitenkaan kaatumaan ensikään kaudella, kun mukana on Mitchell, Bieksa, Öhlund ja nyt myös Miller (ehkä myös McGillis). Lisäksi Salokin pärjää tilannevoimassa omassa päässä hyvin, vaikka laittaakin ukkoa harvakseltaan seinälle.
Mutta katsotaan mitä tuleman pitää ja mikäli McIver pelaa edelleen ehjää peliä fyysisen pelinsä lisäksi, Edlerille voisi tulla toinen kausi AHL:ssa 25-30 minuutin peliajoilla putkeen ja Nathan mahdollisesti ylös. Mukava puoli tässä on se, että joukkueella tuntuu olevan tulossa koko ajan hyvin lisää näitä mahdollisia tulevaisuuden NHL-pakkeja; Bieksa, Edler, McIver, Bourdon, Ellington...
Canucks.com kirjoitti juttua McIverista - Making An Impression
Myös hyökkäys vaikuttaa olevan mielenkiintoisessa tilanteessa, tosin vähän eri asioiden vuoksi. Edelleen se kakkosketjun toisen laiturin paikka on haussa, eikä kukaan uusista yrittäjistä ole mielestäni pelannut vielä niin hyvin, että tämä vaatimus olisi täytetty niillä näytöillä mitä on toistaiseksi nähty (osalta tätä vaatimusta ei kyllä osattu edes odottaa);
- Shannon on näyttänyt hienoa nopeuttaan, mutta ei ole muuten vakuuttanut minua ainakaan vielä niin paljon, että löisin panoksia hänen puolestaan. Vigneaultilla on kuitenkin sanojen mukaan enemmän luottoa.
Edit:
Shannonista tuore juttu, joka käsittelee miehen johtajuutta
- Jaffray on näyttänyt osaavansa tehdä tälläkin tasolla maaleja paikan saadessaan, mutta hänenkään kokonaispelinsä ei hirveästi vakuuta.
- Isbisterista ei ole uudeksi Pyattiksi, vaikka iso onkin - selvästi nelosketjun tavaraa.
- Hansen on loukkaantunut, eikä hänestäkään olisi ehkä vielä saatu kakkosketjun miestä.
- Ritchien kiekolliset avut voivat riittää maksimissaan kolmoseen, mutta niillä ei pelejä ratkota.
- Raymond ei ole mielestäni vielä valmis. Hänestä voi kyllä tulla vielä hyvä, mutta tätä pitää odottaa vähän aikaa.
- Grabner... Tässä voisi olla mahdollinen long-shot, mikäli Calgary-pelin otteet jatkuisivat, mutta en vain jaksa uskoa tähän.
Tässä ne tarjokkaat sitten ovatkin. Jos näistä kokelaista nyt yhtä pitäisi veikata, niin sanotaan sitten Shannon Vigneaultin puheiden perusteella. Mutta koska todellista kovan luokan uutta kakkosen laituria tuskin nähdään, Vancouver saattaisi jakaa hyökkäysvastuuta esimerkiksi seuraavasti:
D. Sedin - H. Sedin - Pyatt
Näslund - Kesler - Shannon
Cooke - Morrison - Cowan
Burrows - Ritchie - Linden
Isbister
Hansen
Rypien / Brown
Grabner / Jaffray / Raymond
Tässä kokoonpanossa kaksosten ketjulle ladottaisiin jälleen erittäin paljon hyökkäysvastuuta. Kakkosen laidassa Näslundilta pitäisi saada viime kautta enemmän tehoja ja Keslerin pitäisi ottaa se jo odotettukin askel eteenpäin. Shannon olisi tässä ketjussa ketjun ruokkijana laiturin tontiltaan. Kolmonen olisi varmasti roolissaan hyvän luokan kolmonen (mitä V ehdottomasti haluaa) ja nelonen täyttäisi paikkansa omassa tehtävässään puolustavana ketjuna.
Eli edelleen tuon kakkosen kanssa olisi selvästi suurimmat kysymysmerkit ilmassa. Tuskin Vancouverin hyökkäys kuitenkaan tällaisena menee koko kautta (en muista kautta, jolloin syksyllä yhdessä ollut hyökkäys olisi mennyt yhdessä kauden loppuun ilman siirtoja), joten ei voi kuin toivoa, että mahdollinen hankinta tehtäisiin nyt aikaisemmin kuin viime kaudella.
Hansen olisi ykkösvaihtoehto tuon kokoonpanon ulkopuolelta esimerkiksi Shannonin paikalle kokeiltavaksi, ellei Shannonin peli kulje. Rypien olisi mukana mikäli tarvitaan lisää fyysisyyttä ja hänen vaihtoehtona olisi hienosti harjoituspeleissä tsempannut Brown, jolta tietää ainakin sen, mitä tulee saamaan (pirusti yritystä ja hyvää fyysistä peliä / olematonta kiekollista peliä). Grabner, Raymond ja Jaffray olisivat kokoonpanon paikkaajia sitten mahdollisten loukkaantumisten sattuessa.
Isossa kuvassa tämä hyökkäys vaikuttaisi aika lailla samanlaiselta kuin viime kauden vastaava. Viime kauden syksyyn nähden uusia kasvoja ovat Jeff Cowan, Ryan Shannon (?), Byron Ritchie ja Brad Isbister. Viime kauden syksyn joukkueesta ovat poissa puolestaan Jan Bulis, Josh Green, Marc Chouinard ja Tommi Santala. Pienenä erona on se, että tämän vuoden joukkueessa on viime kauteen verrattuna enemmän fyysisiä pelaajia.
Vancouverin suurimpana kysymysmerkkinä, koko joukkueenkin mittakaavassa, tulee olemaan maalinteon mahdolliset ongelmat - aivan kuten viime vuonna. Viime vuonna Canucksin syksy oli hyökkäyspäässä todella ankeaa aikaa uusien kuvioiden opettelun vuoksi, mutta onneksi hyökkäyspeli lähti myöhemmin vähän paremmin käyntiin.
Kun Vancouver oli NHL:n paras joukkue kevätkauden runkosarjassa viimeisten päälle 40 ottelun aikana, Canucks teki vähän päälle kolmea maalia (viimeiset 46 ottelua - 3.08 maalia ottelussa) ottelua kohden. Tällä maalikeskiarvolla oltaisiin sijoituttu koko NHL:n eniten maaleja tekevien joukkueiden listalla noin 10. sijalle.
Tämä viime kauden jälkimmäisen reilun puolikkaan keskiarvo voisi riittääkin joukkueelle, jonka maalilla seisoo pelin paras maalivahti ja jonka puolustus on ainakin NHL:n viiden parhaan joukossa. Mutta miten tähän nyt päästäisiin tai tästä päästäisiin mahdollisesti vähän eteenpäin? Tähän yritetään nyt löytää sitä ratkaisun avainta, joka avaisi portteja mahdolliseen menestykseen vielä paremmin kuin viime kaudella.