Ohhoh, arvostamani Henkan tekstihän oli kuin suoraan Mr. Scarfacen näppiksiltä...? Kiva tulla tässä vaiheessa kuittailemaan eilisen voiton siivittämänä Detroitin ylivoimaa ja Vancouverin surkeutta. Enpä nähnyt miestä ensimmäisen pelin jälkeen tässä ketjussa, enkä minäkään mennyt Wings-ketjuun todistelemaan omieni erinomaisuutta. Mutta ei se mitään, ilmeisesti nyt on ollut painavaa asiaa.
Mutta miten tähän on palkkojen kanssa oikein päädytty;
- Halulla maksaa kauden 2003-04 NHL:n pistepörssin neloselle Markus Näslundille kuusi miljoonaa dollaria kolmen kauden sopimuksella. Aikanaan hyvältä kuulostava sopimus on kääntynyt negatiiviseksi sopimukseksi.
- Halulla hankkia Roberto Luongo uuden joukkueen kivijalaksi ja ensimmäiseksi rakennuspalikaksi. Nonisin ajatusmaailma oli selvä; hän halusi maalille selvän ykkösvahdin, joka tuo vakautta seuralle tuleviksi kausiksi ja oli valmis maksamaan tästä.
- Halulla maksaa Sedinin kaksosille 3.5 miljoonaa dollaria kolmen seuraavan kauden aikana. Jokainen, joka haluaisi maksaa saman esimerkiksi Markus Näslundille tai Todd Bertuzzille, ei voi pitää kaksosten sopimuksia ylihinnoiteltuina. Sedinit ovat paljon muutakin kuin hyökkääviä pelaajia - he ovat myös hyviä kahden suunnan hyökkääjiä. Lisäksi kaksosten uran pistekehitys on edelleen koko ajan nousevaa, toisin kuin monella muulla saman hintaisella- tai kalliimmalla pelaajalla.
- Halulla maksaa Luoteisen konferenssin ykköspakille Mattias Öhlundille 3.5 miljoonaa dollaria neljän vuoden aikana. Sikäli ihan hyvä sopimus, että Öhlund oli Canucksin ykköspakki myös Ed Jovanovskin aikaan ja Jovanovski kuittasi kuitenkin päälle kuusi miljoonaa dollaria uudesta sopimuksestaan.
- Halulla maksaa Willie Mitchellille 3.5 miljoonaa dollaria nelivuotisesta sopimuksesta. Omasta mielestäni myös hyvä sopimus, sillä Mitchell oli minun suosikkilistan kärjessä viime kesän vapaiden agenttien markkinoilla.
- Halulla maksaa Brendan Morrisonille 3.2 miljoonaa kolmivuotisesta sopimuksesta. Kuten tiedettyä, Morrison oli Bertuzzin ja Näslundin muodostaman ykkösketjun sentteri ja tämä ketju haluttiin pitää kasassa pitkillä sopimuksilla.
Nämä seitsemän pelaajaa maksavat joukkueelle yhteensä vähän päälle 29 miljoonaa dollaria ja näiden pelaajien on siis vastattava pitkälle joukkueen menestyksestä. Joukossa on tällä hetkellä turhan suuria sopimuksia (Näslund, Morrison), mutta näiden sopimusten tekohetkillä nämä eivät tuntuneet liian suurilta. Omasta mielestäni (ja suurimman osan muiden Canucks-fanien mielestä) Luongon, Öhlundin, Mitchellin ja kaksosten sopimukset ovat joukkueelta hyviä sopimuksia.
Moni (allekirjoittanut mukaan lukien) oli sitä mieltä aikaisemmin, että Morrison olisi saanut urastaan paremman ilman Bertuzzin ja Näslundin varjossa pelaamista. Hän myös pelasi uransa parasta kiekkoa kauden 2003-04 lopussa, kun Bertuzzi kärsi pelikieltoaan, joten tämä tausta sai monen uskomaan miehen kykyihin ehkä enemmän kuin olisi ollut todellisuudessa syytä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Morrison selvästi hyötyi Näslundista ja Bertuzzista. Jokainen Canucks-fani tietenkin toivoo, että Morrison palaisi kauden 2003-04 lopun tasolle (jonka jälkeen hänen oli myös hyvä neuvotella tämä nykyinen sopimuksensa), mutta ei hyvältä näytä tämän suhteen.
Pitää muistaa se, että viime kaudella kaksoset tekivät loppujen lopuksi suhteellisen pienellä hyökkäävällä peliajalla hyvin pisteitä ja tällä kaudella Canucksin puolustavassa pelityylissä he ovat olleet kuitenkin piste/ottelu-tahdissa. Kentällä kaksosten ollessa jäällä, peliä on harvemmin pelattu muutenkaan Vancouverin alueella, vaan pääsääntöisesti kaksoset ovat saaneet vietyä pelin hyökkäyspäähän.
NHL:stä löytyy edelleen päälle 30 hyökkääjää, jotka ovat pelanneet enemmän ylivoimaa ottelua kohden kuin kaksoset - pienellä ylivoima-ajan lisääntymisellä kaksosten pistesaldot näyttäisivät ehkä vieläkin paremmilta. Heidän kokonaispeliaikansa on noussut koko ajan ja tähän on helposti saatavissa parin seuraavan kauden aikana parin minuutin nosto tämän hetkiseen. Ehkä tässä samalla heidän pisteensäkin lisääntyvät.
Vancouverin tämän hetken pieni notkahdus ei ole missään nimessä ainakaan kaksosten syytä. Joukkueen kolmonen ja nelonen ei ole vieläkään päässyt pisteiden makuun ja kakkonen pyörii kentällä liian usein liian pienellä ajatuksella. Kun tähän päälle lisätään puolustajien monet loukkaantumiset, syitä onkin riittävästi.
Tulevaisuudesta sen verran, että Vancouver on aloittanut joukkueen uudelleen rakentamisen mielestäni järkevästi maalilta, jonne saatiin Roberto Luongo. Luongolla on Canucksin kanssa nelivuotinen sopimus, joten tämä osasto pitäisi olla kunnossa tuleviksi kausiksi. Luongon takana Canucksilla on kaksi suhteellisen lahjakasta maalivahtilupausta, Cory Schneider ja Alexander Vincent, joten jonkinlaista tulevaisuuttakin löytyy.
Tulevaisuuden puolustus vaikuttaa myös hyvältä. Bourdonia pidetään joukkueen tulevaisuuden ykkösparin pakkina ja Kevin Bieksa sekä Lukas Krajicek ovat pelanneet tällä kaudella NHL:ssä hyvin. Näiden kolmen pelaajan lisäksi Canucksilla on tulossa vielä Venäjällä noin piste/ottelu -tahdilla tällä kaudella tehoillut Kirill Koltsov sekä jo NHL:ssä hyviä otteita esittänyt Alexander Edler. Myös pienikokoinen Patrick Coulombe lukeutuu joukkueen mahdollisiin tulevaisuuden pakkeihin.
Hyökkäyksessä onkin sitten tällä hetkellä hiljaisempaa. Ryan Keslerista saattaa kasvaa NHL-tasolla kakkosketjun hyökkääjä parin kauden päästä, mutta muita valmiita nuoria hyökkääjiä joukkueella ei oikein ole. Farmissa pelaava tanskalaishyökkääjä Jannik Hansen teki tosin moneen faniin vaikutuksen harjoituspeleissä, joten ehkä hänellä on sanansa sanottavana tällä- tai ensi kaudella.
Koska maalivahti- ja pakkiosastot tuntuvan olevan kunnossa, Canucks satsasi viime kesän draftissa järkevästi hyökkäykseen. Viime kesän draftin ykköskierroksella varattu Michael Grabner teki alkukaudesta WHL:ssä hyvällä tahdilla maaleja loukkaantumiseensa saakka ja häneltä odotetaan paljon. Alkukauden positiivisia yllätyksiä ovat olleet viime kesänä varatuista pelaajista myös WHL:n Brandonissa pelaava Juraj Simek (tulokkaana WHL:ssä 21 pelissä 15 maalia ja 28 pistettä) sekä Venäjällä hyvin pisteitä tehnyt Sergei Shirokov.
Mikäli varaaminen oliis tarpeista kiinni, Canucks tulisi ottamaan ensi kesän draftissa kärkipäässä lisää hyökkääjiä. Joukkueellahan on tällä hetkellä hyvä tilanne varausten kanssa, kun riveistä löytyy oman ensimmäisen kierroksen varauksen lisäksi kolme toisen kierroksen varausta. Ehkä näillä jollakin saadaan sitten lisää tulevaisuuden nimiä mukaan.
Sikäli NHL:n palkkakattosysteemi tuli muuten Vancouverille huonoon saumaan, että entinen manageri Brian Burke kauppasi menestymishalunsa vuoksi paljon joukkueen varauksia pois, eikä edes onnistunut viimeisten kausien aikana henkilökuntansa johdolla varauksissa. Canucks maksaakin tällä hetkellä melko heikkojen varausten lisäksi mm. siitä, että Burke tappeli aikanaan entisen ykkösvarauksensa R.J Umbergerin kanssa parista sadasta tuhannesta ja päätti sitten myydä tämän eteenpäin.
Vanhassa systeemissä Umberger oltaisiin voitu paikata helpommin vapaalla agentilla, kun ei olisi ollut palkan kanssa niin väliä, mutta tällä hetkellä halpa Umberger olisi vahvistus joukkueelle etenkin taloudellisessa mielessä. Mikäli R.J vielä olisi Canucksin miehiä, hän pelaisi melko halvalla ja hänen vuoksi joukkue ei olisi välttämättä joutunut hankkimaan esimerkiksi 1.1 miljoonan Marc Chouinardia riveihinsä (nämäkin rahat oltaisiin voitu käyttää muualle).
En oikein tiedä, mitä tarkoitat taidolla, mutta ilmeisesti kiekollista taitoa. Olen aivan samaa mieltä siitä, että Canucksilla ei ole riittävästi kiekollista taitoa. Sen sijaan joukkueesta löytyy paljon hyviä luistelijoita, puolustusosaamista ja kallis, tämän hetken- ja tulevaisuuden hyvä ykkösvahti.Henkka kirjoitti:
Mutta miten tähän on palkkojen kanssa oikein päädytty;
- Halulla maksaa kauden 2003-04 NHL:n pistepörssin neloselle Markus Näslundille kuusi miljoonaa dollaria kolmen kauden sopimuksella. Aikanaan hyvältä kuulostava sopimus on kääntynyt negatiiviseksi sopimukseksi.
- Halulla hankkia Roberto Luongo uuden joukkueen kivijalaksi ja ensimmäiseksi rakennuspalikaksi. Nonisin ajatusmaailma oli selvä; hän halusi maalille selvän ykkösvahdin, joka tuo vakautta seuralle tuleviksi kausiksi ja oli valmis maksamaan tästä.
- Halulla maksaa Sedinin kaksosille 3.5 miljoonaa dollaria kolmen seuraavan kauden aikana. Jokainen, joka haluaisi maksaa saman esimerkiksi Markus Näslundille tai Todd Bertuzzille, ei voi pitää kaksosten sopimuksia ylihinnoiteltuina. Sedinit ovat paljon muutakin kuin hyökkääviä pelaajia - he ovat myös hyviä kahden suunnan hyökkääjiä. Lisäksi kaksosten uran pistekehitys on edelleen koko ajan nousevaa, toisin kuin monella muulla saman hintaisella- tai kalliimmalla pelaajalla.
- Halulla maksaa Luoteisen konferenssin ykköspakille Mattias Öhlundille 3.5 miljoonaa dollaria neljän vuoden aikana. Sikäli ihan hyvä sopimus, että Öhlund oli Canucksin ykköspakki myös Ed Jovanovskin aikaan ja Jovanovski kuittasi kuitenkin päälle kuusi miljoonaa dollaria uudesta sopimuksestaan.
- Halulla maksaa Willie Mitchellille 3.5 miljoonaa dollaria nelivuotisesta sopimuksesta. Omasta mielestäni myös hyvä sopimus, sillä Mitchell oli minun suosikkilistan kärjessä viime kesän vapaiden agenttien markkinoilla.
- Halulla maksaa Brendan Morrisonille 3.2 miljoonaa kolmivuotisesta sopimuksesta. Kuten tiedettyä, Morrison oli Bertuzzin ja Näslundin muodostaman ykkösketjun sentteri ja tämä ketju haluttiin pitää kasassa pitkillä sopimuksilla.
Nämä seitsemän pelaajaa maksavat joukkueelle yhteensä vähän päälle 29 miljoonaa dollaria ja näiden pelaajien on siis vastattava pitkälle joukkueen menestyksestä. Joukossa on tällä hetkellä turhan suuria sopimuksia (Näslund, Morrison), mutta näiden sopimusten tekohetkillä nämä eivät tuntuneet liian suurilta. Omasta mielestäni (ja suurimman osan muiden Canucks-fanien mielestä) Luongon, Öhlundin, Mitchellin ja kaksosten sopimukset ovat joukkueelta hyviä sopimuksia.
Morrison oli ennen tuloaan Canucksin ykköseen noin 50 pisteen kahteen suuntaan pelaava hyökkääjä noin 17 minuutin ottelukohtaisella peliajalla, joten ei nyt ihan paska kuitenkaan. Näslund ja Bertuzzi saivat Morrisonin vaikuttamaan ehkä paremmalta mitä hän todellisuudessa oli, mutta toisaalta Morrisonin tehtävä oli pysyä tuossa ketjussa tähtiluokan laitureiden varjossa ja pelata puolustuspäätä tunnollisesti.Henkka kirjoitti:
Moni (allekirjoittanut mukaan lukien) oli sitä mieltä aikaisemmin, että Morrison olisi saanut urastaan paremman ilman Bertuzzin ja Näslundin varjossa pelaamista. Hän myös pelasi uransa parasta kiekkoa kauden 2003-04 lopussa, kun Bertuzzi kärsi pelikieltoaan, joten tämä tausta sai monen uskomaan miehen kykyihin ehkä enemmän kuin olisi ollut todellisuudessa syytä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Morrison selvästi hyötyi Näslundista ja Bertuzzista. Jokainen Canucks-fani tietenkin toivoo, että Morrison palaisi kauden 2003-04 lopun tasolle (jonka jälkeen hänen oli myös hyvä neuvotella tämä nykyinen sopimuksensa), mutta ei hyvältä näytä tämän suhteen.
Vaikka kaksoset eivät ole mitään thorntoneita tai ovechkineita, minä voin uskoa ja uskon, että moni muukin Canucks-fani voi uskoa. Kuten yllä jo kirjoitin, kaksoset ovat pelaajina myös puolustuspeliä pelaavia, eivätkä enää edes liian voimattomia. Lisäksi he ovat koko ajan parantaneet peliään ja huippua ei ole vieläkään tullut vastaan.Henkka kirjoitti:
Pitää muistaa se, että viime kaudella kaksoset tekivät loppujen lopuksi suhteellisen pienellä hyökkäävällä peliajalla hyvin pisteitä ja tällä kaudella Canucksin puolustavassa pelityylissä he ovat olleet kuitenkin piste/ottelu-tahdissa. Kentällä kaksosten ollessa jäällä, peliä on harvemmin pelattu muutenkaan Vancouverin alueella, vaan pääsääntöisesti kaksoset ovat saaneet vietyä pelin hyökkäyspäähän.
NHL:stä löytyy edelleen päälle 30 hyökkääjää, jotka ovat pelanneet enemmän ylivoimaa ottelua kohden kuin kaksoset - pienellä ylivoima-ajan lisääntymisellä kaksosten pistesaldot näyttäisivät ehkä vieläkin paremmilta. Heidän kokonaispeliaikansa on noussut koko ajan ja tähän on helposti saatavissa parin seuraavan kauden aikana parin minuutin nosto tämän hetkiseen. Ehkä tässä samalla heidän pisteensäkin lisääntyvät.
Vancouverin tämän hetken pieni notkahdus ei ole missään nimessä ainakaan kaksosten syytä. Joukkueen kolmonen ja nelonen ei ole vieläkään päässyt pisteiden makuun ja kakkonen pyörii kentällä liian usein liian pienellä ajatuksella. Kun tähän päälle lisätään puolustajien monet loukkaantumiset, syitä onkin riittävästi.
Jotain positiivistakin sentään näet joukkueessa?Henkka kirjoitti:
Tulevaisuudesta sen verran, että Vancouver on aloittanut joukkueen uudelleen rakentamisen mielestäni järkevästi maalilta, jonne saatiin Roberto Luongo. Luongolla on Canucksin kanssa nelivuotinen sopimus, joten tämä osasto pitäisi olla kunnossa tuleviksi kausiksi. Luongon takana Canucksilla on kaksi suhteellisen lahjakasta maalivahtilupausta, Cory Schneider ja Alexander Vincent, joten jonkinlaista tulevaisuuttakin löytyy.
Tulevaisuuden puolustus vaikuttaa myös hyvältä. Bourdonia pidetään joukkueen tulevaisuuden ykkösparin pakkina ja Kevin Bieksa sekä Lukas Krajicek ovat pelanneet tällä kaudella NHL:ssä hyvin. Näiden kolmen pelaajan lisäksi Canucksilla on tulossa vielä Venäjällä noin piste/ottelu -tahdilla tällä kaudella tehoillut Kirill Koltsov sekä jo NHL:ssä hyviä otteita esittänyt Alexander Edler. Myös pienikokoinen Patrick Coulombe lukeutuu joukkueen mahdollisiin tulevaisuuden pakkeihin.
Hyökkäyksessä onkin sitten tällä hetkellä hiljaisempaa. Ryan Keslerista saattaa kasvaa NHL-tasolla kakkosketjun hyökkääjä parin kauden päästä, mutta muita valmiita nuoria hyökkääjiä joukkueella ei oikein ole. Farmissa pelaava tanskalaishyökkääjä Jannik Hansen teki tosin moneen faniin vaikutuksen harjoituspeleissä, joten ehkä hänellä on sanansa sanottavana tällä- tai ensi kaudella.
Koska maalivahti- ja pakkiosastot tuntuvan olevan kunnossa, Canucks satsasi viime kesän draftissa järkevästi hyökkäykseen. Viime kesän draftin ykköskierroksella varattu Michael Grabner teki alkukaudesta WHL:ssä hyvällä tahdilla maaleja loukkaantumiseensa saakka ja häneltä odotetaan paljon. Alkukauden positiivisia yllätyksiä ovat olleet viime kesänä varatuista pelaajista myös WHL:n Brandonissa pelaava Juraj Simek (tulokkaana WHL:ssä 21 pelissä 15 maalia ja 28 pistettä) sekä Venäjällä hyvin pisteitä tehnyt Sergei Shirokov.
Mikäli varaaminen oliis tarpeista kiinni, Canucks tulisi ottamaan ensi kesän draftissa kärkipäässä lisää hyökkääjiä. Joukkueellahan on tällä hetkellä hyvä tilanne varausten kanssa, kun riveistä löytyy oman ensimmäisen kierroksen varauksen lisäksi kolme toisen kierroksen varausta. Ehkä näillä jollakin saadaan sitten lisää tulevaisuuden nimiä mukaan.
Sikäli NHL:n palkkakattosysteemi tuli muuten Vancouverille huonoon saumaan, että entinen manageri Brian Burke kauppasi menestymishalunsa vuoksi paljon joukkueen varauksia pois, eikä edes onnistunut viimeisten kausien aikana henkilökuntansa johdolla varauksissa. Canucks maksaakin tällä hetkellä melko heikkojen varausten lisäksi mm. siitä, että Burke tappeli aikanaan entisen ykkösvarauksensa R.J Umbergerin kanssa parista sadasta tuhannesta ja päätti sitten myydä tämän eteenpäin.
Vanhassa systeemissä Umberger oltaisiin voitu paikata helpommin vapaalla agentilla, kun ei olisi ollut palkan kanssa niin väliä, mutta tällä hetkellä halpa Umberger olisi vahvistus joukkueelle etenkin taloudellisessa mielessä. Mikäli R.J vielä olisi Canucksin miehiä, hän pelaisi melko halvalla ja hänen vuoksi joukkue ei olisi välttämättä joutunut hankkimaan esimerkiksi 1.1 miljoonan Marc Chouinardia riveihinsä (nämäkin rahat oltaisiin voitu käyttää muualle).