Chip Whitley kirjoitti:
King on näistä isokokoisin, hänen laukaus todella hyvä ja sanoisin että tästä kolmikosta paras ns. puhdas viimeistelijä. Hänellä on hyvät "aistit", tietää mihin kiekko pomppii ja on aina valmiina, yleensä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Mikäli Carter lähtee, uskon Kingin olevan tästä yllä mainitusta nelikosta lähimpänä pelipaikkaa Canucksin orkesterista ensi kaudella. King on ehkä ryhmän paras maalintekijä, joka on oppinut pelaamaan joukkuetta muutenkin hyödyntävällä tavalla parin viime kauden aikana. Hän on hyvä maalin edessä nopeine ja ulottuvine käsineen ja myös hänellä on aikaisempaa kokemusta Sedineiden kanssa pelaamisesta.
Menneellä kaudella King näytti AHL:ssä kovia maalintekijän lahjojaan. Jos hän olisi pelannut koko kauden samalla tahdilla, mitä hän pelasi pelkän loppukauden vakavan loukkaantumisen jälkeen, King olisi iskenyt AHL:ssä reilusti päälle 40 osumaa. Ei ollenkaan huonosti, kun mies oli tätä ennen pitkään kaukalosta sivussa ja pelituntuman kanssa oli hakemista alkuun.
Periaatteessa nyt olisi Kingin vuoro nousta esiin. Ja ellei Canucks anna hänelle mahdollisuutta, uskon miehen siirtyvän jo kauden aikana muualle. Tämän jälkeen alkaisi ainakin minulla kädet hikoilla miehen onnistumisen puolesta. Kaikki lahjat hänellä kun olisi hyväksi maalintekijäksi myös NHL:ssä ja minimipalkalla pelaavasta pelaajasta joku joukkue voisi saada hyvänkin sijoituksen.
Chip Whitley kirjoitti:
Haluaisin myös ottaa esille Brandon Reidin. Olen nähnyt kerran hänen pelaavan, ja pakko sanoa että olin todella otettu. Ensinnäkin hänen nopeutensa on aivan valtava - ja toisin kuin ajattelin - hänellä on myös todella hyvä mailatekniikka ja hän pystyy suorittamaan hienoja harhautuksia kovassakin vauhdissa. Hän on tahkonnut kovia tehoja junnuna ja AHL'ssä, ja antaisin hänelle kunnon näyttöpaikan Canucksin päärosterissa. Näslund - Morrison - Reid, olisi ainakin pakeilla kiire.
Palataan ajassa taaksepäin ja tuonne 2000-luvun alkuun.
Canucksilla oli tuolloin - toisin kuin nykyisin - vahvalta kuulostava nuorten hyökkääjien lauma tulossa. Sedinin kaksoset, WHL:ssä 90 pistettä tehnyt kovan tason puolustava hyökkääjä Nathan Smith, venäläinen nuorten MM-kultamitalisti Artem Chubarov, nopea Steve Kariya, maaliahne Nathan Barrett, taitava Thatcher Bell sekä tietysti Brandon "The Kid Flash" Reid, josta minä odottelin tulevaisuuden kakkosketjun hyökkääjää.
Reid oli lapsi- ja junioritähti. Kaksinkertainen nuorten MM-pronssimitalisti, joka oli mielestäni Team Kanadan selvästi paras pelaaja vuoden 2000 nuorten MM-turnauksessa. Kaksinkertainen Memorial Cupissa pelannut pelaaja. Halifaxin ja myöhemmin Val D'Orin kapteeni ja molempien joukkueiden pelillinen johtaja. Monipuolinen juniorihyökkääjä, joka erottui kentältä ennen kaikkea nopeutensa ja älykkyytensä ansiosta, mutta myös sen kolmannen... pienen kokonsa vuoksi.
"He is an elite player. He has played very well at this level (QMJHL).
The question on him is always going to be his size. It's the only reason a guy as good as him got picked where we got him (vuoden 2000 draftin 208 varattu pelaaja", Canucksin apulaismanageri Dave Nonis kertoi vuoden 2001 toukokuun Vancouver Sunissa.
"
Size is an issue but Brandon has managed to overcome his size problem at every level prior to the NHL and we think he has a chance to do it at this level as well. He's got really good speed, really good hockey sense and a really good personality - a real upbeat guy. A really good guy to have on a team a terms of his mental approach to life", Canucksin tuolloinen manageri Brian Burke kertoi saman vuoden heinäkuussa Vancouver Sunissa.
Niinpä. Koolla oli merkitystä, eikä Reid koskaan lyönyt itseään läpi sillä tavalla, mihin minä aikanaan uskoin. Käydään miehen ammattilaisuraa nopeasti läpi:
Reid tehtaili viimeisellä kaudellaan junioreissa (QMJHL:n Val D'Orissa) 57 ottelussa 126 (45+81) pistettä. Hän oli Foreursin kapteeni ja joukkueen pelillinen johtaja, vaikka Simon Gamache voittikin pistepörssin ylivoimaisesti. Ensimmäinen ammattilaiskausi oli kohtalainen Manitobassa. Reid pelasi 60 ottelua joukkueen kakkosketjussa ja tehtaili näissä peleissä 37 pistettä. Seuraavalla kaudella tahti parani ja Reid vei nimiinsä Moosen pistepörssin.
Hyvien farmiesitysten jälkeen miehen tie vei lopulta myös Canucksin NHL-joukkueeseen ja hän onnistui ylhäällä hyvin, tehden seitsemässä pelissä viisi pistettä. Nuoren hyökkääjän pelissä silmiin pistävintä ei ollut kuitenkaan tehot, vaan hänen energinen ja väsymätön karvauspelinsä sekä se, että hän näytti kuvaukset älykkäästä pelaajasta toteen luomalla kentälle pienestä jääajastaan huolimatta nopeutensa ja hyvän pelisilmänsä ansiosta tilanteita. Minä uskoin tässä vaiheessa Reidin mahdollisuuksiin tulevan kauden (2003-04) vakikokoonpanon miehenä.
Pettymys oli Reidille varmaan kova, kun hän ei kuitenkaan saanut lopulta paikkaa ylhäältä kuin kolmen runkosarjan ottelun ajaksi. Kausi meni lähes kokonaisuudessaan farmissa, missä hän voitti Moosen pistepörssin ylivoimaisesti. Kauden jälkeen edessä oli jälleen sama usko Reidin tulevaisuuteen, mutta hän yllätti kaikki matkaamalla Eurooppaan. Uskoin, että pienen miehen NHL-unelma jäi siirron jälkeen toteutumatta.
Ehkä päätös oli kuitenkin täysin oikea, sillä NHL:ssä tuli työsulku ja Reid pääsi kehittämään kokonaispeliään sinne, missä kiekkoa vielä pelattiin. Kaksi kautta Euroopassa olivat menestyksellisiä ja ehkä parhaan mahdollisen uutisen Reid sai kesällä 2005, kun NHL:ssä muutettiin sääntöjä pieniä ja nopeita pelaajia suosiviksi. Pikkupojasta asti kestäneet haaveet NHL-paikasta saivat lisää tuulta alleen ja nyt Reid on tosissaan hakemassa vakituista paikkaa Canucksin joukkueesta.
Olen seurannut hänen uraansa aina siitä saakka, kun hän pelasi Kanadan nuorten maajoukkueessa ennen varaustaan Canucksiin. Omat arvioni Reidin pelistä ovat seuraavat:
Vahvuudet:
- Erittäin hyvä luistelija: suoranopeus, tasapaino ja lähtönopeus korkealla tasolla. Pystyisi toimimaan minkä tahansa luistelukoulun malliesimerkkinä oikeaoppisesta luistelijasta.
- Kiekonkäsittelytaidoista saa parhaan kuvan, kun näkee miehen luistelevan kiekon kanssa jopa nopeammin kuin ilman sitä. Erittäin hyvä käsistään, pystyy tekemään kovassakin vauhdissa taitavia ja nopeita liikkeitä.
- Erittäin hyvä pelisilmä, jota hän hyödyntää koko kentän alueella. Ennen hänen draftiaan oli puhetta siitä, että Reid olisi juuri pelisilmänsä ja liikkeensä ansiosta varma ensimmäisen kierroksen varaus, mutta miehen koko pelotti joukkueita.
- Hyvä laukaus ja hyvä syöttökyky. Näkee kentän hienosti ja on epäitsekäs pelaaja - joskus voisi toivoa enemmänkin itsekkyyttä.
- Vahva työmoraali. Energinen karvaaja, joka takakarvaa jokaisen tilanteen loppuun ja pääsee iholle hyvin nopeutensa ansiosta. Jokainen, joka on nähnyt hänen kesäharjoittelunsa tai kuvia sieltä, tietää pelkästä miehen ulkonäöstä miehen työmoraalin.
Heikkoudet:
- Ylivoimaisesti suurin este hänen tähän astisella uralla on ollut hänen pieni kokonsa. NHL-puolustajilla on ollut ollut suhteellisen helppo työ napata Reid koukkuun tai syliin, eikä Brandon ole päässyt tämän jälkeen käyttämään vahvuuksiaan.
- Pienen koon vuoksi Reid on ollut melko yksipuolinen pelaaja. Crawford ei esimerkiksi koskaan suosinut kolmosessa tai nelosessa Reidin kokoista pelaajaa. Näin ollen hänen paikkansa olisi ollut vain ykkösessä tai kakkosessa. Ykkönen oli Reidin vuosien aikana "lukittu" Näslund-Morrison-Bertuzzi -ketjulle ja kakkosessa fyysisen pelin kanssa pienissä vaikeuksissa muutenkin olleille Sedinin kaksosille haettiin usein isompaa lenkkiä kolmanneksi pelaajaksi.
Reid jumittui hyvin pitkälle kokonsa vuoksi AHL-pelaajaksi. AHL:ssä mies oli joukkueensa paras pistemies ja tärkein hyökkääjä kahtena viimeisenä kautena ennen Eurooppaan lähtöään ja monen Moose-fanin mielestä hän jos joku olisi ansainnut näyttöpaikan ylhäällä. Tätä ei kuitenkaan kunnolla tullut, Reid vetäytyi hetkeksi sivummalle ja yrittää nyt uusilla keinoilla. Mies on kuulemma kehittynyt kokonaisuudessa. Samoin hänen kannaltaan on erittäin mielenkiintoista nähdä, mitä uudet sääntötulkinnat tekevät hänen pelille. Enää vastustajat eivät voi roikkua hänessä kiinni samalla tavalla kuin ennen.