Mr. Smith kirjoitti:
Nyt on sitten Manitobassa Kevin Bieksa palannut kunnolla tositoimiin ja viimeisissä kahdessa matsissa kummassakin tehot 0+3. Yhteensä Bieksa on nyt pelannut 11 ottelua tehoilla 2+11.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka Bieksa pärjäisi NHL:ssä, kun Baumgartnerkin näyttää sopeutuvan hyvin uusiin sääntöihin.
Samoin. Bieksa on ollut koko ajan yhä vaarallisempi hyökkäyssuuntaan ja kun katselee Moosen videoklippejä, melkein näyttäisi kuin Bieksa olisi ottanut oppia Bobby Orrista. Viimeisin esimerkki nähtiin Hamiltonia vastaan pelatussa ensimmäisessä ottelussa tämän viikon tiistaina, kun Bieksa meni parinkin Hamiltonin pelaajan läpi ja syötti avopaikan Alexander Burrowsille, joka teki Moosen viidennen maalin.
Samassa pelissä Bieksa antoi nyrkkiensä puhua Hamiltonin Jean-Francois Jacquesia vastaan yksipuolisessa mittelössä. Vaikka Bieksa on pelannut tältä kaudelta vasta reilut 10 ottelua, hän on näyttänyt taitojaan hyökkäyspään lisäksi pari kertaa myös nyrkeillä. Jacques-tappelun kaltainen yksipuolinen nyrkkeilyerä nähtiin Bieksan kauden avauspelissä Rochesteria vastaan, jossa Bieksan oikea tyrmäsi Chris Thorburnin. Thorburn ei mikään turha mies hänkään näissä väännöissä, sillä viime kausi tuotti miehelle AHL:ssa 185 minuuttia.
Bieksasta puhuttaessa, juuri miehen monipuolisuus tekee suurimman vaikutuksen. Hän voi olla AHL-tasolla 50 pistettä tekevä puolustaja, mutta kun tähän lisätään vielä kova fyysinen peli, puhutaan kokonaisuudesta, jolla voidaan mennä pitkälle. Bieksan miinus tulee tällä hetkellä eniten oman pään pelaamisesta, joka ei ole toiminut pelaamattomuudesta johtuen vielä niin hyvin kuin viime kaudella. Bieksa kertoi itsekin Winnipeg Sunille, että toivoisi tämän kohentuvan.
Tällä hetkellä hän yrittää Moose-valmentaja Vigneaultin mukaan olla paitsi mukana hyökkäyksessä, myös pelata "scottstevens-tyylistä" fyysistä peliä ja tässä samalla hänen pitäisi olla omassa päässä luotettava puolustaja. Pelaajalle, joka on juuri vähän aikaa sitten palannut loukkaantumisen jälkeen kaukaloon, tuottaa aina suuria vaikeuksia ehtiä joka paikkaan. Toista kauttaan ammattilaisena pelaavalle puolustajalle tämä on erittäin vaikeaa. Bieksan ja Canucksin onneksi oman pään pelaaminen kehittyy koko ajan ja Bieksa tullaankin uskoakseni näkemään tällä kaudella vielä Canucksissa.
Mr. Smith kirjoitti:
Manitoban pistepörssin kärjessä ovat Jesse Schultz ja Alex Burrows, Josh Green seuraavana vaikka on pelannut jo jonkun aikaa ylhäällä. Mike Keanen tehot (1+5) ovat olleet pettymys, mutta eiköhän hän tuo aikalailla johtajuutta ja kokemusta joukkueeseen.
Keanesta puhuttaessa, hänen parhaat avunsa ovat faneille piilossa, mutta joukkueelle vahvasti näkyvissä. Kolme Stanley Cupia voittanut pelaaja valittiin alle kuukauden pelaamisen jälkeen joukkueen kapteeniksi, mikä kertoi vahvaa kieltään hänen johtajuudestaan. Pelillisesti Keane on ollut Moosen alivoimapelille erittäin tärkeä pelaaja ja Moosen alivoimapeli on ollut puolestaan AHL:n kärkeä.
Keanen kokemus näkyy vahvasti etenkin laukausten blokkaamisisssa - aivan kuten viimeksi pelatulla NHL-kaudellakin. Miehen ajoitus on lähes täydellinen, hän uskaltaa laittaa kroppaansa likoon ja hän osaa kokemuksellaan lukea hyvin vastustajan laukovat pelaajat. Lisäksi hän pelaa pienet asiat aina erittäin hyvin. Moose on peluuttanut Keanea paljon tärkeissä erien ja pelien aluissa. Keane tietää mitä voittaminen vaatii, hän tietää mitä kiekolle tekee ja hänen kilpailijanluonteensa on edelleen yksi AHL:n parhaista.
Burrows teki muuten suuren vaikutuksen Canucksin manageriin Dave Nonisiin, kun Nonis oli seuraamassa Moosen kahta viimeisintä voittopeliä Hamiltonia vastaan. Burrows palasi kentille nenäleikkauksensa jälkeen ensimmäiseen näistä otteluista ja teki pelissä kaksi maalia sekä valittiin oikeutetusti kentän parhaaksi pelaajaksi. Tällä kaudella jälleen huimia kehitys-askeleita ottanut Burrows on Nonisin mukaan lähellä NHL-paikkaa tällä kaudella tai viimeisintään ensi kaudella. Canuckshan teki miehen kanssa marraskuussa sopimuksenkin, joka mahdollistaa hänen nostamisensa NHL:ään.
Burrowsin asenteesta kertoi muuten jälleen se, kun hän kertoi Winnipeg Sunissa satuttaneensa "kärsänsä" noin pari viikkoa sitten pelatussa pelissä pahasti. Hän halusi kuitenkin pelata ja auttaa joukkuettaan pelaamalla puudutetulla nenällään, vaikka järki sanoikin toista. Miehen oli kuitenkin pakko mennä leikkaukseen, kun hän ei saanut enää happea nenänsä kautta. Leikkaus piti hänet sivussa parista pelistä, mutta paluu oli sitäkin hienompi.
Burrows, joka pelasi vielä viime kauden alussa ECHL:ssa, on ollut Moosen ehdottomia johtajia tällä kaudella. Viime kaudella hänet valittiin Moosen kovimpana työntekijänä ja sama meno jatkuu illasta toiseen tälläkin kaudella. Hän muistuttaa paljon AHL:n Matt Cookea, mutta sillä erolla, että hän on parempi tappelemaan (ja ei todennäköisesti olisi yhtä tehokas NHL:ssa).