Vancouver Canucks 2005-2006

[nuck]

Nyt on pöytä katettu Vancouverille. San Jose pelasi 20h sitten Calgaryssä ja Canucks on levännyt. Sharks taitaa olla muutenkin jo 8 ottelun "tappio" putkessa. Toivottavasti näemme edes vauhdikkaan ottelun molemmilta joukkueilta ja maaleja. Heittääköhän Wilssoni maalille Schaeferinkin jo. Tulosvetoon pelaan todennäköisesti suurimaalisia tuloksia.

Levännyt ja levännyt.. No, viime yönä ei ollut ottelua, mutta mitään suuria lepäystaukoja tässä ei olla mekään saatu. Onhan meillä tietenkin siinä mielessä ehkä paremmat lähtöasetelmat kuin vierailijoilla, että välissä on yksi palautumispäivä, mutta toisaalta nurkkaan ahdistettu San Jose on varmasti nälkäinen. Lisäksi kylmä tilastofakta on se, että San Jose pelaa tällä hetkellä tappioputkensa viimeisiä tappio-ottelujaan. Putken on yksinkertaisesti katkettava aivan lähiotteluissa.

Canucks -joka on voittanut kauden 10 kotipelistään yhdeksän ja viimeisistä viidestä ottelustaan neljä- voi puolestaan olla asemaansa suhteellisen tyytyväinen. Viime ottelut ovat menneet tilastollisesti hyvin ja toivottavasti tämä tulisi näkymään vapautuneena pelinä. Kauden aikaisemmissa Canalplus-otteluissa joukkue on pelannut heikosti, joten jossain vaiheessa koittaa myös parempien C+-otteluiden aika.

Lähtöasetelmat hyvälle kiekko-illalle ovat olemassa. Veikkaan tasaista ottelua ja lähden kuitenkin siitä, että vierailijoiden tappioputki ja kotijoukkueen kotivoittojen putki katkeaa juuri tässä pelissä. Tietenkään minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että tappioputki jatkuisi vielä seuraavaankin peliin..

 

[nuck]

Cloutier loukkaantunut

Vancouverin sunnuntain Anaheim-ottelu tuotti Canucksille voiton lisäksi murheita, kun joukkueen ykkösmaalivahti Dan Cloutier loukkaantui. Ankat ajoivat Cloutierin päälle pelissä useammakin kerran ja vaikka hän pystyi pelaamaan ottelun loppuun, vamma äityi myöhemmin niin pahaksi, että edessä on pakkolepoa. Mies ei näytä pysyvän kunnossa millään. Viimeksi pelatulla NHL-kaudella hän loukkaantui playoffeissa Calgarya vastaan sarjan kolmannessa pelissä, tällä kaudella loukkaantumiskierre jatkui Colorado-ottelussa lokakuun lopussa ja nyt jälleen uusi loukkaantuminen.

Erittäin harmillista, mutta onneksi Alex Auld on pelannut hyvin. Auldhan pelasi maalilla jo Canucksin edellisessä voitto-ottelussa Chicagoa vastaan. Canucks kutsui ylös organisaation nelosmaalivahdin Rob McVicarin, jolla NHL-ura on toistaiseksi avaamatta. Viime kaudella McVicar pelasi ECHL:ssa, joten nousu sieltä Canucksin vaihtopenkille on ollut kova. Moosessa McVicar on pelannut tällä kaudella kuusi ottelua, joista voittoja on tullut kolmessa ottelussa.

McVicarin kanssa kutsun ylös sai Moosen tämän hetken ykköspuolustaja Sven Butenschon, joka tuli paikkaamaan edelleen loukkaantumisista kärsivää Steve McCarthya. Isokokoinen Winnipegilais-lähtöinen puolustaja pelasi tällä kaudella yhden ottelun Canucksissa (marraskuun 10. päivä Coloradoa vastaan) ja kirjasi tästä pelistä tehosaldon +1 sekä vähän päälle 11 minuuttia peliaikaa. Moosessa Butenschon on pelannut tällä kaudella 19 ottelua, joista tehot 5+8=13. Miehen tehopörssi on hyvä +6. NHL-pelejä Butenschon on pelannut 132, joten NHL-kokemusta onneksi löytyy.

 

[nuck]

Canalplus-ottelu, jonka Canucks voittaa. Jokin ei tässä yhtälössä täsmää. No, en valita. ;)

Peli oli Canucksilta selvästi parasta, mitä joukkue on esittänyt tämän kauden Canalplus-otteluissa. Paketti pysyi suhteellisen hyvin kasassa koko ottelun ja pelaajat olivat keskittyneitä otteluun, mistä kertoi henkilökohtaisten virheiden vähäisyys. San Josen hyvän alun jälkeen Canucks sai rivinsä kasaan normaalivaihtoja pyörittäen ja kärsivällisesti pelaten - itseensä uskovan joukkueen merkki.

Canucksin kolmonen (Kesler - Ruutu - Park) teki hyvin töitä koko illan ja ykkönen (Morrison - Näslund - Bertuzzi) nousi esiin tärkeiden maalien muodossa. Yllättävää ottelussa oli joukkueen avausmaali, jonka viimeisteli todellinen "snaipperi" Wade Brookbank. Heti kun mies sai paikan ykkösestä, syntyi tulosta - heittäkää se Näslund helvettiin sieltä! (tähän hymiö). Canucksin kolmas maali oli Fraserin tulkinta tilanteesta, josta olisi syntynyt maali ilman Hannanin "liukastumista".

San Jose pelasi mielestäni hyvän ottelun ja olisi hyvin voinut voittaa. Joukkue pelasi etenkin ensimmäisessä erässä erittäin energistä peliä ja tuli karvauksissaan iholle. Pelaajien luistimet liikkuivat hyvin ja mistään väsymisestä ei ollut ainakaan fyysisellä puolella merkkejä. Peli ratkesi oikeastaan vasta kolmannessa erässä Brad Stuartin tekemään yhteen huolimattomuusvirheeseen, josta Canucks-kaksikko Bertuzzi-Näslund teki voittomaalin.

Kaiken kaikkiaan, olipa mukava nähdä välillä voittava Canucks-joukkue näissä Canalplus-otteluissa. Joukkue jatkaa näin hienoa kotisarjaansa; 11 kotiottelua, 10 voittoa. Hienoa!

 

[soshje]

canucks - sharks

Canucks toi kyllä kiekkoa hyvin ylös mutta kaksi ensimmäistä erää oli aika puurtamista. Varsinkin hyvien vetopaikkojen saaminen oli haussa, tai jos saatiinkin niin vedot menivät järjestään ohi. Kolmas erä muuttikin sitten kaiken ja oli ilo katsella miten hyvin Canucksin peli alkoi pyöriä.

Varsinkin noissa kahdessa ensimmäisessä erässä Morrison, Sedinit ja Bertuzzi toivat kiekkoa varmasti ylös San Josen alueelle, mutta lopetukset jäivät vain puuttumaan. Bertuzzin kiekonhallinta pienessä tilassa on kyllä loistavaa välillä, aina kun olettaa että iso kaveri jää tuohon niin Bertuzzi vain puskee menemään.

 

[Mr Scarface]

Van-SJ

Todellakin kuten aiemmat kirjoittavat totesivat ihan hyvä lätkä matsi ja tasainen sellainen. Sharks tuli etenkin ensimmäisessä erässä tiukasti ja sai maalinkin pitkästää aikaa tehtyä pelin alussa. Canucks puolusti mielestäni oman viivan sisällä kuitenkin koko ottelun hienosti ja kumpikaan joukkue ei saanut kunnon tekopaikkoja paljoakaan koko pelissä. Sharks pelasi erinomaisen ottelun 60min kestolla ja taktisesti aivan fantastisesti. Nabokovin laittaminen maaliin oli täysi yllätys valmennusjohdolta ja Wilson teki mielestäni oikean ratkaisun. Oikea joukkue myös aina voittaa ottelun (Paitsi silloin kuin Jose Mourinho väittää toisin). Sharks teki pari kolme ratkaisevaa virhettä juuri ja niihin kaatui tämä vieras matsi. Mielestäni Sharks pelasi ylöspäin paremmin kuin Canucks ja Vancouverin parasta hyökkäyssuuntaan esitti Bertuzzi. Myös jompikumpi Sedin väläytteli välillä, en muista kumpi. Bertuzzi heitti oivat syötöt muutaman kerran ja oli muutenkin yksilötasolla dominoiva. Sharks oli viisikkona ehkä parempi hyökkäyksissä ja Canucks taas puolustuksessa. Montakos kertaa nämä joukkueet muuten kohtaavat runkosarjassa vielä?

 

[Chip Whitley]

Montakos kertaa nämä joukkueet muuten kohtaavat runkosarjassa vielä?

Jos en ihan väärin katsonut, niin Vancouverin kolmanneksi ja toiseksi viimeinen peli on San Josea vastaan, huhtikuun 12. ja 13 päivä. Aika pitkälle menee.

 

[Anfortas]

Pari artikkelia kaverista, joka varattiin vuoden 1996 draftissa toiseksi viimeisenä. Ei kovin häävit odotukset NHL uran suhteen.

late bloomer with a booming shot for division-leading Canucks -Ron Sudlow
a man on the move -Vancouver Sun

 

[nuck]

Poistuuko luulotauti?

Jälleen tänä yönä Avs vastassa. Tuttu joukkue, tuttu ensimmäinen erä ja tuttu lopputulos...?

Toivottavasti kuitenkaan ei. Canucks piti eilen joukkuepalaverin, jossa ruodittiin joukkueen viime aikojen pelillisesti heikkoja esityksiä. Tämän kauden suurena kirouksena olleet ensimmäiset erät puhuttivat paljon. Viikonloppuna Canucks hävisi ensimmäiset erät kahdessa ottelussa (Phoenix ja Colorado) yhteismaalein 0-6 ja samalla menivät luonnollisesti molemmissa peleissä toiveet voitosta.

Canucks-fanit ovat olleet joka puolella otteluiden alkujen johdosta viime aikoina katkeria. Jokainen Canucksin pelejä seurannut tietää sen, että joukkue alisuorittaa tällä hetkellä kilpaa ja pahiten tämä näkyy otteluiden aluissa. Liian monta kertaa Canucks on ollut liian passiivinen tai uskonut itseensä liiaksikin. Liian montaa kertaa tämä on näkynyt tulostaululla. Jotain pitäisi siis tehdä. Mutta mikä olisi se taikasana, joka saisi joukkueen pelaamaan kykyjensä edellyttämällä tasolla?

Mikäli innokkaimpia (ja samalla tällä hetkellä kriittisimpiä) faneja pitäisi kuunnella, joukkueen pitäisi tehdä pelaajakauppoja, joukkueen pitäisi vaihtaa valmentajaa, joukkueen pitäisi vaihtaa kapteenia, hankkia uusi maalivahti ja joukkueen pitäisi lentää kuuhun. Kaikki muutoksia, joita tehdään silloin kun paniikki on päällä (No, ehkei kuuhun lentämistä edes silloin kuitenkaan). Onneksi (toivottavasti ainakaan) näitä tuuliviireiksikin kutsuttuja faneja ei kuitenkaan tässä asiassa kuunnella.

Jokaisen joukkuetta pidempään seuraavan tiedossa on se, että pelaajat eivät voi etsiä syyllisiä muualta kuin peilistä. Joukkueen rutiinitaso on hyvä, pelisysteemi toimiva ja joukkueesta löytyy lahjakkuutta. Pelillinen vika ei ole suuri, eikä se tarvitse radikaaleja muutoksia. Jokaisen pelaajan pitää vain tarkastaa oman pelaamisen tämän hetkinen taso ja etsiä tähän parannus. Peili on kova sana tässä asiassa.

Canucks-kapteeni Markus Näslundin ja kokeneen puolustajan Mattias Öhlundin mielipidettä on kuunneltava aina tarkasti kun Canucksista puhutaan. Näslundin Vancouverilais-medialle joukkuepalaverin yhteydessä antama lausunto oli juuri sellainen kuin sen pitikin olla, mutta paremmin tätä asiaa ei voi sanoa;


"The coaches are doing everything in their power to work on the areas that we need and to motivate us before games, too. It just comes down to us. It's work ethic and being prepared."

"Our way of playing was to use our speed and intensity to beat guys and I think we've gotten away from that."

"I think we're hesitant and too passive overall. The forecheck and backcheck are not what they should be. We have to go in, work hard, dig pucks loose and out-work teams that way."


Näistä sanoista löytyvät joukkueen tämän hetken ongelmat ja ratkaisut. Joukkueen pelaajat eivät voi etsiä vikaa muualta kuin itsestään. Joukkue ei ole pelannut riittävällä intensiteetillä, eikä se ole tehnyt riittävästi kiekotonta työtä. Joukkue on ollut liian passiivinen kärkikarvauksessaan ja päästänyt vastustajansa liian helpolla omassa päässä. Kärkikarvaukseen pitää saada lisää energiaa tekemällä enemmän töitä.

Mattias Öhlund kertoi joukkueen ongelmista henkisellä tasolla seuraavasti;


"Maybe we've been too comfortable by the fact we've still been winning. I think we've been fooled a little bit because our record (15-8-2) has been fairly good the whole year."

"We've said for a long time now that we haven't played as well as we'd like to and maybe we haven't realized it enough. I hope the last couple of games was a starting point. We have to prepare better and we have to be ready for games. We're 25 games into the season and we can't let it slide any further."

"We're not going to be a contender playing the way we have."


Kauden hyvin pelannut Jarkko Ruutu sanoi puolestaan, että pelkät joukkuepalaverit ja puheet eivät auta, ellei joukkue keskity paremmin voittamaan otteluita;


"You can always have meetings"

"But the bottom line is you have to out-work the other team every night. You have to be ready and it doesn't matter how you do it."

"When you work hard, you get rewarded. Even when you play hard and you lose, you can feel good about yourself. But it's inexcusable to be sloppy and not try your best."


Joukkueen kokeneet pelaajat tietävät mistä aloittaa. Jokainen on ollut vastaavassa tilanteessa aiemminkin. Pian nähdään, olivatko kauniit puheet pelkkää sanahelinää, vai aikooko joukkue tosiaan pelata pitkästä aikaa pelin, jossa se voittaa työt.

 

[nuck]

nhl.comin Larry Wigge kirjoittaa Todd Bertuzzista.

http://www.nhl.com/columns/wigge/bertuzzi113005.html

 

[nuck]

Canucks jatkaa vahvoja kotipelejään

Pian nähdään, olivatko kauniit puheet pelkkää sanahelinää, vai aikooko joukkue tosiaan pelata pitkästä aikaa pelin, jossa se voittaa työt.

Ja tämä nähtiin. Canucks voitti työt ja lisäksi joukkue pelasi yhden kauden parhaista eristään ensimmäisessä erässä, vaikka Coloradon kapteeni Joe Sakic onnistuikin tekemään pelin ensimmäisellä laukauksella ottelun avausmaalin. Harmillinen maali Canucksin kannalta, sillä Sakicin laukaus otti kimmokkeen Sami Salon mailasta ja yllätti Auldin. Toisaalta tämä maali kuuleman mukaan myös herätti kotijoukkuetta entistä enemmän. Ensimmäisessä erässä Canucks laukoi 16 kertaa kohti David Aebischerin maalia, Auld otti maalilla pari hyvää torjuntaa ja joukkue onnistui kääntämään pelin lukemiin 2-1, vaikka alku näyttikin jälleen hirveältä.

"I think we showed a good response to the Sakic goal. It was almost like a little extra motivation for us."

- kertoi ottelun jälkeen kentän parhaana palkittu Canucksin ykkössentteri Brendan Morrison, jolla on ollut yllättäviä hankaluuksia viime aikoina hyökkäyspäässä. Niin, tai oikeastaan Morrisonhan teki jo toisessa peräkkäisessä pelissä maalin, mutta pelasi näitä kahta Colorado-ottelua ennen peräti 12 maalittoman pelin putken. Hienoa, että mies onnistui vihdoin. Toivottavasti maalihanat aukeavat jatkossa helpommin.

Canucks kapteeni Markus Näslund oli hänkin luonnollisesti tyytyväinen joukkueen esitykseen; "We were a lot more determined. We showed ourselves that we are committed and I thought it looked like we wanted it more than they did."

"We created a lot of chances and we finished off some plays."

Canucksin sisäinen joukkuepalaveri näytti toimineen hyvin, sillä joukkue teki etenkin kärkikarvauksessaan paremmin töitä kuin pitkään aikaan tällä kaudella. Joukkueen kannalta positiivista oli myös duunareiden onnistuminen. Matt Cooken loukkaantuminen marraskuun ensimmäisenä päivänä teki duunari-osastoon valtavan aukon ja viime peleissä tämä telaketju-osasto onkin ollut tehojen suhteen vaisu. Colorado-ottelussa Manitoba Moosesta nostettu Josh Green onnistui tekemään ottelun avauserässä tärkeän tasoitusmaalin ja Jarkko Ruutu teki kolmannessa erässä huipputärkeän 4-2 osuman.

Greenilla oli suuri merkitys myös joukkueen alivoimapeliin, joka toimi Coloradoa vastaan paremmin kuin kertaakaan tällä kaudella. Canucks onnistui tappamaan kaikki viisi jäähyään. Canucks-valmentaja Marc Crawford oli syystäkin tyytyväinen Greenin esitykseen;

"Josh gives us a lot of versatility in our last two groups. He's playing with some confidence right now. He scored a great goal on the breakaway. He did a good job killing penalties and a good job against the Sakic line."

"We brought him up because we felt we needed a guy who could play a little bit more centre. He's a left-hand draw and such a good skater and we thought it would be a factor against Colorado. He was pretty good."

Maalilla Alex Auld oli jälleen hyvällä pelipäällä kahden heikomman ottelun jälkeen. Auld otti kiinni 30 kiekkoa ja teki etenkin ensimmäisessä erässä muutaman erittäin hyvän torjunnan. Paluu voittojen tielle vahvan pelin kautta oli henkisesti Auldille luonnollisesti tärkeä;

"I think it was important not just for me personally but the whole group. We hadn't done the things we wanted to do against them. Obviously it was big because they are a team on our heels but it was also big mentally.

"It was good to have a third period where we could smell it and put it away."

Voitolla Canucks jatkaa luoteisen divisioonan kärjessä jo nyt seitsemättä peräkkäistä viikkoa. Samalla voitto katkaisi Coloradon neljän pelin voittoputken Canucksista. Ensi yönä on edessä jälleen peli ja edelleen saman divisioonan joukkuetta vastaan, kun Canucks saa vastaansa vierasjäällä Edmontonin. Saapa nähdä, jatkuuko joukkueen hyvä työmoraali tässäkin pelissä. Onko meillä edessämme tämän myötä paremmat ajat?

 

[Mr. Smith]

Nyt on sitten Manitobassa Kevin Bieksa palannut kunnolla tositoimiin ja viimeisissä kahdessa matsissa kummassakin tehot 0+3. Yhteensä Bieksa on nyt pelannut 11 ottelua tehoilla 2+11.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka Bieksa pärjäisi NHL:ssä, kun Baumgartnerkin näyttää sopeutuvan hyvin uusiin sääntöihin.

Manitoban pistepörssin kärjessä ovat Jesse Schultz ja Alex Burrows, Josh Green seuraavana vaikka on pelannut jo jonkun aikaa ylhäällä. Mike Keanen tehot (1+5) ovat olleet pettymys, mutta eiköhän hän tuo aikalailla johtajuutta ja kokemusta joukkueeseen.

 

[nuck]

Nyt on sitten Manitobassa Kevin Bieksa palannut kunnolla tositoimiin ja viimeisissä kahdessa matsissa kummassakin tehot 0+3. Yhteensä Bieksa on nyt pelannut 11 ottelua tehoilla 2+11.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka Bieksa pärjäisi NHL:ssä, kun Baumgartnerkin näyttää sopeutuvan hyvin uusiin sääntöihin.

Samoin. Bieksa on ollut koko ajan yhä vaarallisempi hyökkäyssuuntaan ja kun katselee Moosen videoklippejä, melkein näyttäisi kuin Bieksa olisi ottanut oppia Bobby Orrista. Viimeisin esimerkki nähtiin Hamiltonia vastaan pelatussa ensimmäisessä ottelussa tämän viikon tiistaina, kun Bieksa meni parinkin Hamiltonin pelaajan läpi ja syötti avopaikan Alexander Burrowsille, joka teki Moosen viidennen maalin.

Samassa pelissä Bieksa antoi nyrkkiensä puhua Hamiltonin Jean-Francois Jacquesia vastaan yksipuolisessa mittelössä. Vaikka Bieksa on pelannut tältä kaudelta vasta reilut 10 ottelua, hän on näyttänyt taitojaan hyökkäyspään lisäksi pari kertaa myös nyrkeillä. Jacques-tappelun kaltainen yksipuolinen nyrkkeilyerä nähtiin Bieksan kauden avauspelissä Rochesteria vastaan, jossa Bieksan oikea tyrmäsi Chris Thorburnin. Thorburn ei mikään turha mies hänkään näissä väännöissä, sillä viime kausi tuotti miehelle AHL:ssa 185 minuuttia.

Bieksasta puhuttaessa, juuri miehen monipuolisuus tekee suurimman vaikutuksen. Hän voi olla AHL-tasolla 50 pistettä tekevä puolustaja, mutta kun tähän lisätään vielä kova fyysinen peli, puhutaan kokonaisuudesta, jolla voidaan mennä pitkälle. Bieksan miinus tulee tällä hetkellä eniten oman pään pelaamisesta, joka ei ole toiminut pelaamattomuudesta johtuen vielä niin hyvin kuin viime kaudella. Bieksa kertoi itsekin Winnipeg Sunille, että toivoisi tämän kohentuvan.

Tällä hetkellä hän yrittää Moose-valmentaja Vigneaultin mukaan olla paitsi mukana hyökkäyksessä, myös pelata "scottstevens-tyylistä" fyysistä peliä ja tässä samalla hänen pitäisi olla omassa päässä luotettava puolustaja. Pelaajalle, joka on juuri vähän aikaa sitten palannut loukkaantumisen jälkeen kaukaloon, tuottaa aina suuria vaikeuksia ehtiä joka paikkaan. Toista kauttaan ammattilaisena pelaavalle puolustajalle tämä on erittäin vaikeaa. Bieksan ja Canucksin onneksi oman pään pelaaminen kehittyy koko ajan ja Bieksa tullaankin uskoakseni näkemään tällä kaudella vielä Canucksissa.

Manitoban pistepörssin kärjessä ovat Jesse Schultz ja Alex Burrows, Josh Green seuraavana vaikka on pelannut jo jonkun aikaa ylhäällä. Mike Keanen tehot (1+5) ovat olleet pettymys, mutta eiköhän hän tuo aikalailla johtajuutta ja kokemusta joukkueeseen.

Keanesta puhuttaessa, hänen parhaat avunsa ovat faneille piilossa, mutta joukkueelle vahvasti näkyvissä. Kolme Stanley Cupia voittanut pelaaja valittiin alle kuukauden pelaamisen jälkeen joukkueen kapteeniksi, mikä kertoi vahvaa kieltään hänen johtajuudestaan. Pelillisesti Keane on ollut Moosen alivoimapelille erittäin tärkeä pelaaja ja Moosen alivoimapeli on ollut puolestaan AHL:n kärkeä.

Keanen kokemus näkyy vahvasti etenkin laukausten blokkaamisisssa - aivan kuten viimeksi pelatulla NHL-kaudellakin. Miehen ajoitus on lähes täydellinen, hän uskaltaa laittaa kroppaansa likoon ja hän osaa kokemuksellaan lukea hyvin vastustajan laukovat pelaajat. Lisäksi hän pelaa pienet asiat aina erittäin hyvin. Moose on peluuttanut Keanea paljon tärkeissä erien ja pelien aluissa. Keane tietää mitä voittaminen vaatii, hän tietää mitä kiekolle tekee ja hänen kilpailijanluonteensa on edelleen yksi AHL:n parhaista.

Burrows teki muuten suuren vaikutuksen Canucksin manageriin Dave Nonisiin, kun Nonis oli seuraamassa Moosen kahta viimeisintä voittopeliä Hamiltonia vastaan. Burrows palasi kentille nenäleikkauksensa jälkeen ensimmäiseen näistä otteluista ja teki pelissä kaksi maalia sekä valittiin oikeutetusti kentän parhaaksi pelaajaksi. Tällä kaudella jälleen huimia kehitys-askeleita ottanut Burrows on Nonisin mukaan lähellä NHL-paikkaa tällä kaudella tai viimeisintään ensi kaudella. Canuckshan teki miehen kanssa marraskuussa sopimuksenkin, joka mahdollistaa hänen nostamisensa NHL:ään.

Burrowsin asenteesta kertoi muuten jälleen se, kun hän kertoi Winnipeg Sunissa satuttaneensa "kärsänsä" noin pari viikkoa sitten pelatussa pelissä pahasti. Hän halusi kuitenkin pelata ja auttaa joukkuettaan pelaamalla puudutetulla nenällään, vaikka järki sanoikin toista. Miehen oli kuitenkin pakko mennä leikkaukseen, kun hän ei saanut enää happea nenänsä kautta. Leikkaus piti hänet sivussa parista pelistä, mutta paluu oli sitäkin hienompi.

Burrows, joka pelasi vielä viime kauden alussa ECHL:ssa, on ollut Moosen ehdottomia johtajia tällä kaudella. Viime kaudella hänet valittiin Moosen kovimpana työntekijänä ja sama meno jatkuu illasta toiseen tälläkin kaudella. Hän muistuttaa paljon AHL:n Matt Cookea, mutta sillä erolla, että hän on parempi tappelemaan (ja ei todennäköisesti olisi yhtä tehokas NHL:ssa).

 

[nuck]

Maxime Ouellet Vancouveriin..

Ensi kesän viidennen kierroksen varausoikeutta vastaan. Henkilökohtaisesti pidän Ouelletia hyvänä farmimaalivahtina, vaikkei tällä kaudella pelejä olekaan kasassa AHL:sta kuin yksi. Ouelletin paras meriitti on AHL:sta vuoden 2003 kakkos All-Stars kentällisen paikka. Miehen farmipalkka on alle 75.000USD, joten onnistuessaan Ouellet olisi helposti nostettavissa. Vaihtokaupassa annettava viidennen kierroksen varausoikeus oli Canucksin tapauksessa helposti annettavissa kuitenkin, joten ei tässä mitään suurempaa ainakaan hävitty. Joukkueellahan oli ensi kesälle muutenkin jo kaksi viidennen kierroksen varausta (toinen oma ja toinen Fedorovin kaupassa saatu).

 

[nuck]

Canucks järjesti kotihallissaan Generals Motors Placessa perinteisen, vuosittain järjestettävän SuperSkills-tapahtuman, jossa pelattiin "valkoisten" ja "sinisten" välinen kiekko-ottelu ja käytiin joukkueen sisäisiä taitokisoja. Ottelu oli loppuunmyyty kuten aikaisempinakin vuosina ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Tässä mielenkiintoisimman tapahtuman, eli taitokisan voittajia:

Nopein luistelija - Ryan Kesler (14.514 seconds)
Kovin laukoja - Sami Salo (101.6 MPH)
Kiekon käsittely (pujottelurata) - Richard Park
Tarkkuuslaukaus - Daniel Sedin (täydellinen 4/4)
"Pass and Score" - Henrik Sedin, Daniel Sedin, Wade Brookbank
Läpiajo - Daniel Sedin, Wade Brookbank

Salon laukaus osoitti jälleen ylivoimansa, joskin myös Mattias Öhlund sai kiekon liikkeelle päälle 100 mailin vauhtia (100.8). Ryan Kesler osoitti nopeutensa ollen nopeampi kuin viime kauden voittaja Brendan Morrison. Daniel Sedinin laukaus on tarkka, kuten tiedetään. Vielä kun tämän saisi siirrettyä peleihin.

- Canucksin uusin hankinta, maalivahti Maxime Ouellet pelasi muuten viime yönä ensimmäisen pelinsä Moosessa Rochesteria vastaan. Peli meni hienosti ja Ouellet valittiin kentän parhaimmaksi pelaajaksi kun Moose voitti ottelun kotonaan maalein 2-1. Ouelletille kirjattiin 23 torjuntaa. Moosen maalintekijöinä olivat Ryan Bayda ja Alexander Burrows.

- Junioripuolelta sen verran, että marraskuun puolessa välissä loukkaantunut Canucksin ykkösprospecti Luc Bourdon palasi kentille joukkueensa Val-d'Orin viimeisimpään otteluun Rimouskia vastaan. Val-d'Or voitti(!) ottelun maalein 4-2. Bourdonille merkittiin syöttö, tappeluvitonen, tehopörssiin lukema +1, kaksi laukausta ja kolme taklausta. Peliaikaa Bourdon kirjasi loukkaantumisensa jälkeen vähemmän kuin normaalisti - tämä saattoi siis jäädä jopa alle 30 minuutin..

 

[vetoo]

Slovakkilaituri Josef Balej on noustettu Vancouverin NHL-ryhmään helpottamaan loukkaantumistilannetta.

 

[nuck]

Slovakkilaituri Josef Balej on noustettu Vancouverin NHL-ryhmään helpottamaan loukkaantumistilannetta.

Mielenkiintoinen tapaus. Perjantaina kolme maalia Rochesteria vastaan iskenyt Balej tuo onnistuessaan joukkueeseen kovan määrän liikettä ja taitoa. Hän on ollut viime peleissä hyvässä vireessä, joten Balej'n kannalta tämä nosto tulee juuri sopivaan aikaan. Balej'n nosto tuli mahdolliseksi, kun NHL:ssä pirteitä otteita viime peleissä esittänyt Josh Green tappeli viimeisimmässä Moosen ottelussa Amerksin Jeremy Swansonin kanssa ja loukkasi sormensa. Mielenkiintoista nähdä, millainen Balej'n rooli tulee olemaan Boston-ottelussa.

 

[vetoo]

Mielenkiintoinen tapaus. Perjantaina kolme maalia Rochesteria vastaan iskenyt Balej tuo onnistuessaan joukkueeseen kovan määrän liikettä ja taitoa. Hän on ollut viime peleissä hyvässä vireessä, joten Balej'n kannalta tämä nosto tulee juuri sopivaan aikaan. Balej'n nosto tuli mahdolliseksi, kun NHL:ssä pirteitä otteita viime peleissä esittänyt Josh Green tappeli viimeisimmässä Moosen ottelussa Amerksin Jeremy Swansonin kanssa ja loukkasi sormensa. Mielenkiintoista nähdä, millainen Balej'n rooli tulee olemaan Boston-ottelussa.

Nuck, missä ketjussa uskot Balej'n pelaavan ja ketkä ovat hänen ketjutoverit? Balej'lla oli marraskuun alkupuolla aika kuiva kausi, mutta marras-joulukuun vaihde on sujunut mainiosti. Viimeisessä 4 ottelussa Balej on iskenyt tehot 3+3. Yhteensä Moosessa: 26 11+9=20 +3 14.

Mielenkiintoista olisi nähdä joku Canucksin peli Canal+:lta, kun Balej pelasi. Itse en ole nähnyt yhtään slovakin peliä livenä. Oletko Nuck nähnyt Balej'n pelejä paikanpäällä? Kaikkien arvioiden mukaan varsin hyvä luistimilla ja kädet ovat nopeat.

 

[nuck]

Nuck, missä ketjussa uskot Balej'n pelaavan ja ketkä ovat hänen ketjutoverit? Balej'lla oli marraskuun alkupuolla aika kuiva kausi, mutta marras-joulukuun vaihde on sujunut mainiosti. Viimeisessä 4 ottelussa Balej on iskenyt tehot 3+3. Yhteens Moosessa: 26 11+9=20 +3 14.

Uskoisin, että kolmosessa Keslerin ja Parkin kanssa, mutta aika hankala veikata tätä. Ykkönen on ollut viime peleissä vähän tukossa maalien suhteen, mutta muuten ketju pelaa ihan hyvin. Kakkosessa (Sedinit ja Carter) on ollut hyvä kemia oikeastaan koko kauden ja viime pelissä tämä trio teki kaksi Canucksin kolmesta maalista. Kolmosen toinen laita on vaihdellut Cooken loukkaantumisen vuoksi ja tähän toiselle laidalle kaivattaisiin nopeaa ja myös offensiivista pelaajaa. Linden-Ruutu kaksikko on hyvä puolustava/fyysinen kaksikko neloseen. Brookbank voi mennä esittämään jalkakikkojaan heidän kanssaan.

Näslund - Morrison - Bertuzzi
Sedin - Sedin - Carter
Balej - Kesler - Park
Ruutu - Linden - Brookbank

 

[vetoo]

Uskoisin, että kolmosessa Keslerin ja Parkin kanssa, mutta aika hankala veikata tätä. Ykkönen on ollut viime peleissä vähän tukossa maalien suhteen, mutta muuten ketju pelaa ihan hyvin. Kakkosessa (Sedinit ja Carter) on ollut hyvä kemia oikeastaan koko kauden ja viime pelissä tämä trio teki kaksi Canucksin kolmesta maalista. Kolmosen toinen laita on vaihdellut Cooken loukkaantumisen vuoksi ja tähän toiselle laidalle kaivattaisiin nopeaa ja myös offensiivista pelaajaa. Linden-Ruutu kaksikko on hyvä puolustava/fyysinen kaksikko neloseen. Brookbank voi mennä esittämään jalkakikkojaan heidän kanssaan.

Näslund - Morrison - Bertuzzi
Sedin - Sedin - Carter
Balej - Kesler - Park
Ruutu - Linden - Brookbank

Kiitos nuck näistä arvioista. Balej'n esityksiä odotellessa voisitko Nuck valaista minulle vähän Brendan Morrisonin uraa? Jostain syystä en ole kiinnittänyt mieheen paljoakaan huomiota, vaikka pelillisesti tuon tasoinen kaveri olisi ihan kärkipäässä kiinnostavuuden suhteen. Ei tarvitse tehdä mitään perinteistä Nuck-kirjoitusta, vaan pelkkä referaatti riittää ;)

Ja Nuckille on sanottava uuden työviikon kunniaksi, että tämän Canucks-ketjun uudelleen luettuani älyän miksi suomalainen jääkiekkojournalismi on niin lapsenkengissä...

 

[nuck]

Balej'n esityksiä odotellessa voisitko Nuck valaista minulle vähän Brendan Morrisonin uraa? Jostain syystä en ole kiinnittänyt mieheen paljoakaan huomiota, vaikka pelillisesti tuon tasoinen kaveri olisi ihan kärkipäässä kiinnostavuuden suhteen. Ei tarvitse tehdä mitään perinteistä Nuck-kirjoitusta, vaan pelkkä referaatti riittää ;)

Balej'n ensimmäinen ottelun Canucksin paidassa toi miehelle yhden syöttöpisteen Ryan Keslerin maaliin. Peliaikaa Balej sai noin kahdeksan minuuttia ja hän pelasi Keslerin ja Parkin kanssa samassa ketjussa, mutta omalla puolellaan oikealla kun kaavailin häntä vasemmalle. Peliaikaan nähden Balej kunnostautui hyvin laukausten suhteen - kolme laukausta kahdeksassa minuutissa on hyvä saldo.

Kokonaisuudessaan Boston-peli oli positiivinen esitys Balej'lta ja koko joukkueelta. Auld pelasi maalilla hyvin, hyökkäys teki hienosti töitä karvauksessaan ja puolustus pelasi oman pään ilman suurempia virheitä. Kokonaisuudessaan Canucks sai kasaan pelissä komeat 39 laukausta. Kolmas erä oli pelin parasta Canucksia ja laukaukset menivät joukkueelle merkinnöin 15-2. Trevor Linden, Brendan Morrison ja Daniel Sedin kunnostautuivat hyökkäyksessä, Sami Salo oli Bruinsin Brian Leetchin ohella ottelun paras puolustaja.

Vancouverin lähistöltä (Pitt Meadows) kotoisin olevasta Morrisonista voisi lyhyesti kertoa sen verran, että hän pelasi juniori-ikäisenä yliopistokiekkoa Michiganin joukkueessa CCHA-yliopistoliigassa. Yliopistokaudet menivät todella hienosti, Morrisonin kirjattua 155 ottelussa 284 pistettä. Hän voitti sarjansa pistepörssin kolme kertaa, valittiin CCHA:n ja koko NCAA:n ensimmäiseen All-Stars kentälliseen kolme kertaa ja hänet arvostettiin CCHA-liigan parhaimmaksi pelaajaksi kaksi kertaa. Vuonna 1996 hänet valittiin Frozen Fourin (kaikkien yliopistosarjojen mestaruusturnaus) arvokkaimmaksi pelaajaksi. Suurin meriitti Morrisonin yliopistouralla oli kuitenkin ehdottomasti Hobey Bakerin (paras yliopistopelaaja) voitto vuonna 1997.

Morrison siirtyi loistokkaiden yliopistovuosien jälkeen New Jerseyn famijoukkueeseen Albany River Ratsiiin AHL-farmiliigaan. Ensimmäinen kausi ammattilaisena meni myös hienosti, Morrisonin tehtyä 72 ottelussa 84 pistettä. Kauden jälkeen tuli valinta AHL:n tulokkaiden tähtikentällisen keskushyökkääjäksi. Samaisella ensimmäisellä ammattilaiskaudella Morrison sai maistaa myös NHL-maailmaa, kun Devils nosti lupauksensa ylös. Kauden 11 NHL-ottelussa nopea ja taitava keskushyökkääjä teki lupaavat yhdeksän (5+4) pistettä.

Seuraavan kauden 1998-99 Morrison kiekkoili jo lähes kokonaan Devilseissa ja teki tulokkaana hienot 46 pistettä 76 ottelussa. Ensimmäinen ammattilaiskausi oli Morrisonille kaiken kaikkiaan niin vahva, että monissa kiekkojulkaisuissa hänelle povattiin tulevaisuudessa NHL-tähtisentterin roolia. Takapakkia Devils-uralle tuli kuitenkin seuraavan kauden alussa, kun Morrison tappeli Devilsin kanssa sopimuksestaan ja kiekkoili tämän vuoksi muutamia pelejä sarjan alla Tsekeissä Trebicin ja Pardubicen joukkueissa. Hän pelasi marraskuussa Devilsiin kun suostui Devilsin tarjoamaan 675.000USD:n sopimukseen, mutta pelasi sophomore-kaudellaan monelle kiekkoilijalle tyypillisen vaisumman kauden.

Maaliskuussa 2000 Canucks kauppasi tähtilaitahyökkääjäänsä Alexander Mogilnya ja vahva Stanley Cup-ehdokas Devils kiinnostui miehestä. Canucksin manageri Brian Burke haki samaan aikaan joukkueelleen tulevaisuuden kulmakiviä ja näki Devilseissä nuoren Vancouver-taustaisen sentterin, joka oli lähellä läpimurtoa. Näin joukkueiden tarpeet kohtasivat ja päälle viiden miljoonan dollarin sopimuksella heikossa Canucks-joukkueessa kiekkoillut Mogilny lähti Devilseihin, voittaen samalla kaudella Stanley Cupin. Morrisonista ja toisesta nuoresta läpimurron partaalla olevasta Devils-pelaajasta Denis Pedersonista tuli sen sijaan Canucks-joukkueen tulevaisuuden rakennuspalikoita.

Tämä kauppa vaikutti heti alkuun hyvältä ja myöhemmin tämän arvo on koko ajan vain korostunut. Denis Pederson kärsi tosin muutamasta käsivammasta, eikä hänestä koskaan tullut sellaista pelaajaa mitä Vancouverissa odotettiin, mutta Morrisonista kehittyi parissa kaudessa 60-70 pistettä tekevä puolustava- ja huipputärkeä keskushyökkääjä. Hän ei ole jäänyt yhdelläkään Canucks-kaudella vielä alle 50 pisteen ja kun tiedetään, että mies ei ole puhdas offensiivinen pelaaja, vaan oikeastaan hyökkäystä paremmat avut löytyvät puolustamisesta, miehen merkitys joukkueelle on erittäin suuri.

Miehen merkitys on myös vancouverilaisille kiekkofaneille tärkeä, sillä Morrisonista puhuttaessa puhutaan "oman kylän pojasta" ja oman kylän poikaan voi ihmisten mielissä hädän hetkellä luottaa. Hän jatkaa Canucks-perheessä sitä tietä, mitä joskus 1990-luvulla viitoitti toinen oman kylän poika, myös keskushyökkääjänä joukkueessa pelannut Cliff Ronning.

Morrisonin Jatkoajan pelaajakortti:

http://www.jatkoaika.com/nhl.php?pelaaja=1010

Ja Nuckille on sanottava uuden työviikon kunniaksi, että tämän Canucks-ketjun uudelleen luettuani älyän miksi suomalainen jääkiekkojournalismi on niin lapsenkengissä...

Suuret kiitokset, mutta älähän nyt hyvä vetoo kehu liikoja.

 

[Kyle]

Millainen on Bertuzzin asema joukkueessa tällä hetkellä? Kovasti pikkulinnut laulavat, että mies olisi Kalifornian etelä-rannikolle tulossa.

 

[nuck]

Millainen on Bertuzzin asema joukkueessa tällä hetkellä? Kovasti pikkulinnut laulavat, että mies olisi Kalifornian etelä-rannikolle tulossa.

Bertuzzihan on ollut kesästä asti siirtymässä ties minne, mutta ainakaan vielä ei ole tapahtunut mitään ja en usko, että tapahtuukaan. Asema on hyvä ja sen lisäksi että mies pelaa noin 20 minuuttia ottelua kohden, hän on joukkueen pistekakkonen, maalikakkonen, hyökkäyksen jääaikakakkonen ja koko joukkueen taklaustilaston kakkonen. Viime aikoina maaleja ei ole tullut ja tämä on saanut Canucks-fanit jälleen kirjoittamaan normaaliin tapaansa miehen siirrosta. Nämä kirjoitukset eivät tule ollenkaan yllätyksenä, sillä faneilla on lyhyt muisti ja kärsimättömyys paistaa kaikessa ärsyttävyydessään kaikesta läpi.

Olivathan monet potkimassa joukkueen ykkössentteriä Brendan Morrisoniakin pihalle, kun tämä teki 25.10-26.11 välisenä aikana pelaamisssaan 15 pelissä vain yhden maalin. Tämän jälkeen Morrison onkin tehnyt nyt neljässä pelissä kolme maalia ja mies on saanut rauhan siirroilta. Yht'äkkiä hän onkin pelaaja, joka pitää pitää joukkueessa. Sama kaava toistui Daniel Sedinin osalta, kun tämä teki 25.10-30.11 välisenä aikana pelaamissaan 17 ottelussa yhden maalin. Tämän jälkeen Daniel Sedin on tehnyt kolmessa viime pelissään kolme maalia ja saanut rauhan näiltä treidikirjoituksilta.

Bertuzzilla on tällä hetkellä kahdeksan maalittoman pelin putki, mutta mies tulee aivan varmasti jälleen takaisin. Parhaimmillaan Bertuzzi on kuitenkin pelaaja, joka on Canucks-joukkueen paras "game-breaker". Lisäksi hän on pelaaja, jonka arvoa joukkueelle ei näe läheskään aina pistetilastoista. Jokainen, joka näki esimerkiksi Canalplussalta tulleen San Jose-ottelun marraskuun lopussa, pystyi näkemään Bertuzzin merkityksen joukkueelle ilman maalejakin. Hän oli ottelussa selvästi paras hyökkääjä, vaikka maaleja ei tullutkaan. Nyt monet Canucks-fanit ovat unohtaneet tämän(kin) kokonaan ja ovat treidaamassa omissa kuvioissaan tätä miestä.

No, toisaalta on varmasti parempi kuin ei puhuisi näinä aikoina mitään. Tähtihyökkääjiä on ollut ilman tätäkin liikenteessä.

 

[mambo]

kiitos nuck!

Kiitoksia vaan minunkin puolesta näistä erittäin seikkaperäisistä ja mielenkiintoisista raporteista. Vancouver on avautunut minulle täysin uudella tavalla sen oltua aikaisemmin hieman pimennossa. Jatka samaan malliin!

 

[nuck]

Kiitoksia vaan minunkin puolesta näistä erittäin seikkaperäisistä ja mielenkiintoisista raporteista. Vancouver on avautunut minulle täysin uudella tavalla sen oltua aikaisemmin hieman pimennossa. Jatka samaan malliin!

Kiitos vaan mambo positiivisista sanoistasi. Mukava kuulla tällaisia sanoja. :)

Pari linkkiä:

Jason King palaamassa kentille aivotärähdyksen jälkeen:

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=c9e732d1-c42f-4401-a335-fed2c985304f

Dan Cloutier päässee jäälle torstaina:

http://www.canada.com/theprovince/news/sports/story.html?id=5bbf512b-5ff6-47f6-a725-60c94233e0f0

 

[nuck]

Jatketaan linkkilinjaa kun laiskottaa:

Manitoba Moose otti viime yönä tärkeän voiton viime kauden Calder Cup mestarista Philadelphiasta. Moosen maalissa pelasi toisen ottelunsa peräkkäin joukkueen uusi maalivahtihankinta Maxime Ouellet. Ouellet valittiin jo toisen kerran peräkkäin ottelun tähdistöön, kun hän otti kiinni 32 kiekkoa Moosen 1-3 voitossa. Hieno alku Ouelletilta uudessa seurassa. Kaksi ottelua, kaksi voittoa, kaksi päästettyä maalia ja molemmissa pelaamissaan peleissä ottelun tähdistössä.

http://www.moosehockey.com/2005-06/051207/recap.php