nuck kirjoitti:
Minä en löydä joukkueen heikkoon sijoitukseen mitään järkevää yksittäistä syytä - vaikka loukkaantumisilla voikin tietysti selitellä. Nämä Canucksin tappiot ovat saaneet vain minut miettimään tosissani sitä, kuinka paljon ylipäätään ymmärrän kiekosta. Olen luullut tuntevani joukkuetta jonkin verran, mutta oikeastaan kaikki, mitä olen luullut, on mennyt syvästi metsään.
Erittäin hyvä yhteenveto kaudesta.
Sitä yhtä yksittäistä syytä ei varmaan olekaan. Näin tuon toisenkin Sharksien ja Canucksien matsin, tosin en tällä kertaa ihan kokonaan, mutta Vancouver ei tälläkään kertaa ollut huono kentällä. Se eí vaan ollut riittävän hyvä, tai ehkäpä tarkempi ilmaisu olisi, sinnikäs. San Josella oli hirveä halu voittaa, Vancouverilla taas hirveä pakko. Tämä kulminoitui ehkä parhaiten ennen ottelua tehtyyn haastatteluun, jossa Nils Ekmanilta kysyttiin, vieläkö Sharkseilla riittää virtaa matsiin, vaikka rankka otteluputki onkin takana. Mies vain hymyilee leveästi ja sanoo, että tietenkin riittää sillä tämähän on sitä hauskinta aikaa vuodesta. Vancouverin pelaajien kasvoilla ei hymy juuri karehtinut.
Tuo matsi oli muuten melkein toisinto edellisestä, mutta nyt voi Sedinien kentän tilalle nostaa Näslundin kentän Vancouverin onnistujiksi. Joe Thorntonia ei pystynyt taaskaan kukaan pitämään aisoissa, Mies pelaa juuri niin, kuin nuck tuossa omassa analyysissään oletti Bertuzzin pelaavan tällä kaudella: suojaa kiekkoa loistavasti ja menee minne haluaa kokoaan hyväksikäyttäen, joten vastustajat yleensä saavat kiekon häneltä vain rikkomalla.
Ehkäpä Vanoucerin ongelmana ei ollutkaan niinkään kokonaispelin toimimattomuus, vaan jonkinlainen hetkittäinen herpaantuminen. En missään nimessä halua kuulostaa miltään Keith Carneyn vainoojalta, sillä Anaheimin vuosilta tiedän kaverin taistelevan viimeiseen asti joukkueen eteen, eikä kaveria voi millään olla arvostamatta, mutta jälleen kerran hän teki pahemman luokan möhläyksiä. Sharksien kolmannessa maalissa Carney oli noussut lähes omalle siniviivalle asti, ja hänellä oli aikaa helppoon syöttöön omille tai sitten purkukiekkoon, mutta sen sijaan hän syötti kiekon suoraan Sharks-pelaajalle, joka antoi sen Niemiselle, joka puolestaan paremmilla vauhdeilla kiersi Jovanovskin ja kiekko reppuun. Carney myös katsoi aitiopaikalta, kun Joe Thornton syötti miehen nenän edestä Matt Carlelle kiekon, joka pisti voittomaalin reppuun. Jälleen voittomaali pakin noususta laukaisupaikkaan! Kaiken kukkuraksi Carney otti kaksi kakkosta nimiinsä.
Toinen selkeä yksittäinen tilanne oli Cheechoon ensimmäinen maali, joka oli paluukiekkotilanne. Öhlundilla oli selkeä parin potkun etumatka napata paluukiekko varmasti itselleen, sen sijaan hän löysäili, Cheechoo tuli salamana ja nälkäisempänä tilanteeseen ja nosti tyhiin. Öhlund katseli pettyneenä hallin kattoon, koska tiesi mokanneensa.
Matsissa nähtiin myös yksi hieman kyseenalainen maalikin, kun kiekko meni Ekmanin luistimesta maaliin. Tilanne oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että Ekman teki selkeän ohjausliikkeen, mutta oikeastaan vasta sen jälkeen, kun kiekko oli jo ohjautunut hänen luistimestaan! Tilannetta kelattiinkin hetki yläkerrassa, ja tuomio oli hyväksytty maali. Todellinen rajatapaus, jonka hyväksymisen ymmärrän, mutta hylkäämistäkään en olisi osannut pitää oikeusmurhana. Itse asiassa Ekman sanoi haastattelussa olevansa varma, että maalia ei hyväksytä.
Vancouver onnistui jälleen kerran aiheuttamaan hailaumalle vaikeuksia purkutilanteissa, ja sellaisesta syntyi Morrisonin maali, joka oli komeaa katseltavaa. Jovanovski pysäytti purkuyrityksen siniviivalla, siirsi kiekon Näslundille, joka välittömästi syötti Bertuzzille ja tämä puolestaan passasi kiekon maalin edessä odottavalle Morrisonille ja kiekko tyhjiin. Joistakin tilanteista pitäisi mielestäni antaa kolme syöttöpinnaa, ja tämä oli ehdottomasti yksi niitä. Vancouver onnistui myös ylivomassaan hyvin San Joseta vastaan.
Tuntuu jo hieman typerältä sanoa tällaisia itsestäänselvyyksiä, mutta paperilla ei joukkueen tasoa sittenkään mitata. Verrataanpa Anaheimiin, josta myytiin tämän kauden aikana (tai ennen alkua) pois Rucchin, Leclerc, Sykora, Ozolinsh, Carney ja Fedorov. Leclerciä lukuun ottamatta kaikkien voidaan katsoa olevan joukkueen todellisia runkopelaajia. Tilalle tuli lähes täysin tuntemattomia kortteja ja oman organisaation junioreja, ja näillä eväillä joukkue lähti lentoon. En minä osannut tuollaista millään ennakoida, vaan olin varma, että Burke oli jo luovuttanut tämän kauden suhteen ja halusi aloittaa joukkueen uudelleenrakentamisvaiheen. Tiedä vaikka tämä olisikin ollut suunnitelmana, mutta tässä sitä ollaan. En tietenkään väitä, että Vancouverin olisi pitänyt tehdä samoin, sillä pienestähän tuo joukkueen tippuminen kuitenkin oli kiinni.
Luokkaantumisten vaivaama Vancouver sai ratkaisuhetkien aikana vastaansa ehkäpä kaksi tämän hetken kuuminta joukkuetta: Anaheimin ja San Josen, ja molemmat kahteen kertaa lyhyen ajan sisällä. Noilta joukkueilta ei ole viimeiseen pariinkymmeneen matsiin herunut pisteitä juuri kenellekään, ja juuri näiltä kanukkien ne pisteet olisi pitänyt saada. Kun pisteitä ei herunut, viimeinen naula oli arkussa.