Vaikea on itse kommentoida mitenkään syvällisemmin kautta, kun eipä tullut oikeastaan muuten katsottua kuin kuunneltua Pyhimyksen vedot ja sitten tuon Pyhimyksen päivän katsoin kokonaisuudessaan. Pyhimyksen suhteen itselläni on nykyään todella ristiriitaiset fiilikset. Aikoinaan tykkäsin Pyhimyksen musiikista todella paljon ja Pyhimyksen Pettymys samoin kuin kaikki Ruger Hauerin levyt ovat todella korkealla, kun alan listaamaan suosikkialbumeita kotimaisen musiikin saralta.
Viime vuosina on mennyt kuitenkin vähän maku Pyhimykseen. Ensin hän hajoitti yhtyeen, joka on ylivoimaisesti parasta, mitä suomalaiselle musiikille 2010-luvulla tapahtui. Sen jälkeen tuo Teflon-vitsi alkoi vanhentumaan ja toistamaan itseään. Etenkin tuon ensimmäisen Vain Elämää -reissun jälkeen myös Pyhimyksen soolotuotanto on heikentynyt. Uusimmalla levyllä oli pari ihan hyvää biisiä, mutta kokonaisuus ei oikein toiminut. Samaan aikaan Pyhimys on työntänyt naamansa joka paikkaan ja perustelee asiaa itse joillain metatason vitseillä. Ehkä se on vain vaikea myöntää, että kaupallisuus kiinnostaa, kun sitä on itse eri projekteissa kritisoinut toistakymmentä vuotta.
Jos Pyhimyksen ensimmäinen VE-reissu oli melko vaisu, niin tämä on ollut sanalla sanoen paska. Mies ei selvästi itsekään tiedä, mitä hän haluaa tehdä. Olen kuunnellut nuo biisit vain kertaalleen läpi, joten en ole jaksanut niihin sen tarkemmin perehtyä, mutta kertakuulemallakin on huomannut noiden olevan mukanokkelia ja mukaälykkäitä teoksia. Kaukana on Pyhimys siitä parhaasta vireestään ja ehkä hän yrittää tuossa nyt tehdä jotain pesäeroa näihin muihin "koko kansan artisteihin". Aika hukassa on miehen taiteellinen visio tällä hetkellä ja tuo vähän alle vuoden päästä alkava tauko tulee miehelle todellakin tarpeeseen. Toivottavasti hän palaa sitten parempana.
Sitten Pyhimyksen päivään. Ensimmäisenä Suvi Teräsniskan Jättiläinen ja pienet itkut itkettiin Ollin puolesta, mutta ei tuosta muuta jäänyt käteen. Hieno kertosäe oli jätetty, mutta ne Pyhimyksen samaistuttavat ja hienot säkeet oli muokattu kokonaan, eikä tämä versio toiminut ainakaan itselleni. Varmaan joku Suvi Teräsniskan fani tykkäsi, mutta omissa papereissani todella HMV-versio, jossa myös hieno teksti oli menty pilaamaan. Ei jatkoon.
Sen jälkeen Tuure Kilpeläisen Pämppää. Se Teflon Brothersin isoin täysosuma, minkä jälkeen vitsi alkoi vanhentumaan. Pyhimyksen ja Heikki Kuulan tasoiset kirjoittajat osasivat tehdä niin paskan biisin, että se muuttui jo hyväksi. Samaan aikaan, kun Pämppää oli varmaan isoin baareissa soiva hitti, Heikki Kuula omalla soolotuotannollaan kritisoi levyteollisuutta ja naureskeli "pämppääjille". Sahamies vielä kruunasi biisin omalla todella tönköllä versellään, jonka hän oli kuitenkin ilmeisesti itse kirjoittanut. Vaikean biisin valitsi Tuure eikä ainakaan itselleni tullut bilefiilis. Ile Vainiolla haettiin ilmeisesti jotain Sahamiehen tyylistä tönkköyttä, mutta on vain yksi Ziigmund. Ei jatkoon.
Seuraavana Chisu ja Ruger Hauerin Typerykset jotka polttavat pilveä avoautoissa. Ensimmäinen fiilikseni oli, että "älä lähde sinne". Siinä vaiheessa, kun Alpo Nummelin asteli lavalle aloin varovaisesti innostumaan. Siinä vaiheessa, kun selvisi että Chisu ei ole lähtenyt sörkkimään tekstiä innostuin vielä enemmän. En sitten tiedä, että johtuiko se Nummelinista, mutta vahvat Ruusut-vibat tuli tästä versiosta, mikä ei ole koskaan huono asia. Tuskin tulen kuuntelemaan uudestaan, mutta Chisu valitsi vaikean biisin ja oli ehdottomasti illan isoimpia onnistujia. Jatkoon.
Anssi Kela ja Fuck the world, mikä vaikutti vähän erikoiselta kombolta. Fuck the world oli Pyhimyksen uusimmalta levyltä yksi niistä harvoista hyvistä biiseistä ja nyt Kela yllätti isosti. Minulle Anssi Kela edustaa artistia, jonka jokainen biisi kuulostaa samalta. Ehkä olen kuunnellut liian vähän Kelaa, mutta hänellä tuntuu olevan aina se sama kitarariffi jokaisessa biisissä. Nyt selvästi mentiin vähän sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja Alexi Laihon kitarasoolon sisällyttämisestä ehdottomasti plussaa. Tuskinpa tätäkään tulen enää koskaan kuuntelemaan, mutta tuon illan tasolla jatkoon.
Nuo illallisen biisit voidaankin sitten niputtaa samaan kastiin: paskaa. Abreulta taas abreumainen biisi ja ihan kiva, että teki henkilökohtaisen biisin, mutta kyllä tuossa kävi nyt suviteräsniskat. Lähdettiin sörkkimään alkuperäistä tekstiä ja hienon tekstin tilalle saatiin sellainen kädenlämpöinen radiobiisiteksti. Jukka Poika teki jonkun kiva biisin äidille, mutta ei tuosta alkuperäisestä biisistä jäänyt jäljelle enää muuta kuin nimi. Se alkuperäisen tekstin nerokas asetelma, jossa ensimmäisessä säkeistössä nuorena ja rakastuneena ei osata pelätä kuolemaa muuttuu toisessa säkeistössä vanhan ja katkeran henkilön romanttiseen toiveeseen siitä, kuinka olisikin kuollut nuorena ennen kaikkia elämässä eteen tulleita vastoinkäymisiä, oli raiskattu ihan täysin. Wiskari teki sitten Erika Vikmanin kanssa jostain Teflonien hassuttelusta vähän juntimman version.
Helvetin heikko oli taso. Chisu ja Kela olivat mielestäni ainoat onnistujat, mutta ei pääse omalle soittolistalleni kumpikaan noista biiseistä. Suvi, Abreu, Tuure ja Wiskari onnistuivat tekemään vain todella HMV-versiot, mutta Jukka Poika oli oikeasti aivan hirveä. Ehkä mielipiteeseni vaikuttaa, että kyseessä oli omissa papereissani yksi Pyhimyksen soolotuotannon parhaista biiseistä, mutta kyllähän tuossa aika rumasti raiskattiin hieno biisi. Toivottavasti Jukka tajuaa edes hävetä. Ja kun hän toivoi, että heistä tulee Pyhimyksen kanssa kavereita, niin toivottavasti Pyhimys tuon version jälkeen tekee omat ratkaisunsa.