Aattelin kattoa tän eilen, mutta sit luin täältä että oli paskaa ja tylsää, ja katoinkin sit eilen Wheel of Timeä. No, tänään sitten aattelin kuitenkin että katotaan nyt miten paskaa ja tylsää se Pyhimyksen päivä olikaan, heti toki pöyristyin kun Chisu omi taas Madonnan kulttuurit, ja Suvi veti heti alkuun hyvin mutta tylsästi Olli Lindholmin muistolle Pyhimyksen isoimman hitin, ja perään Tuure jotenkin tylsän kökösti jotain kakkaa. Mutta eihän se sitten enää paskaa ja tylsää ollutkaan! Kulttuurinraiskaaja-Chisu omi aviomiehensä ja jonkun ihme tukkahemulin kulttuurit ja määräsi ne lavalle kanssaan taiteilemaan, ja vaikka olikin taas semmosta settiä että Kiasmastakin ois katottu ihmeissään, niin minä jostain syystä tykkäsin.
Ja sitten tuli kauden ehdoton keisari ja ylivisiiri ja suurkaani Kela ja pisteli Rage Against the Machinet tulille, koska totta kai sekin luonnistuu tältä saatanan hiuskekkulilta ihan tosta vaan. Aivan älyttömän monipuolinen ukko tuo Kela, välillä tulee Springsteenmäistä stadiontykitystä, välillä Anthraxia ja sitten vähän RATM:ää vaikkapa. Sit ne sen omat biisit on jotain aivan muuta. En tajua! Hausbändille taas uusi sulka hattuun tuosta, peruspoppikakan lisäksi sieltä on nyt ihan osuvasti laitettu Anthraxin ja RATM:n lisäksi omien muistikuvieni mukaan ainakin Rammsteinia, Linkin Parkia, Scooteria ja varmaan ties mitä muutakin pastissia, oooon ne, oon ne semmosia.
Niin ja Jukkapoikakin jotain lauloi, Abreu oli taas kova omalla tavallaan ja Wiskarin ja Vikmanin hölötyskin oli ihan jees. Odotuksiin nähden ei ollu yhtään niin tylsää ja paskaa ku kuvittelin.
Sanoitusvelhoista jos puhutaan niin itse allekirjoitan kyllä Kelan väitteen siitä että Pyhimys on jos nyt ei Suomen kovin, niin ihan varmasti yksi kovimmista sanoittajista Suomesta mitä täältä on koskaan tullut. Onhan sillä aivan mieletön sanavarasto ja omaleimainen, osuva ja hieno tyyli pistää sanoja paperille, ihan samaa kastia on mitä nää jotkut Juicet ja Vexit ja Göstat. Tätä tuossa kelasin Pyhimyksen päivää ja Jukkapojan esitystä katellessani, että jos tää ohjelma ois tehty joku 40 vuotta aiemmin, ja tuossa ois nyt ollu sitten vaikka joku Rauli Badding laulamassa omalla tavallaan Juicen jotain ihme biisiä, niin nykyisin sitä katottaisiin kännissä öisin ja Jatkoaikaan hakattaisiin viestiä ja itkettäisiin että kyllä tässä oli sitä jotain mitä ei enää ikinä tule. Ei varmana silloin 40 vuotta kukaan ois niin ajatellut. Taika multaa puistot. 40 vuoden päästä joku VilleGallen pojanpoika laulaa Erika Vikmanin tyttärentyttären biisiä, ja jotkut silloiset jäärät vinkuu että ei tuo ole mitään siihen verrattuna mitä ajat sitten kuolleet legendat Pyhimys ja Jukkapoika tekivät, siinä vasta oli edelläkävijät ja taitoniekat ja lyyriset nerot, vaikka tässä ajassa minäkin idiootti hädin tuskin vaivauduin edes kirjoittamaan että Jukkapoikakin lauloi siellä jotain.
