Jumalaan uskominen on minusta hyvin henkilökohtainen asia. Ei tämä väittely täällä vaikuta mihinkään. Uskovat ja ei uskovat kinaavat raamatun asioista. Usko ja tiede...usko pysyy, mutta tiede muuttuu jatkuvasti eri sektoreilla.
Vahvasti samaa mieltä siitä että usko on jokaisen henkilön oma asia. Tajunnut minäkin jälkikäteen, että tulin itsekin tähän ketjuun viime vuonna ehkä vähän väärällä approachilla, vaikka tarkoitusperäni olivatkin hyvät. Ymmärrän kuitenkin nyt, että tulihan sitä sillon kyllä hyökäyttyä aika aggressiivisinkin sanankääntein muutamaa minun argumentoitiani kritisoinutta henkilöä kohtaan.
Parhaiten muistuu noilta ajoilta mieleeni parin kirjoittajan Jumalan vertaaminen joulupukkiin ja vaikka en vieläkään ole vertauksesta lähimainkaan samaa mieltä, niin toisaalta ateistin mielessä Jumala varmasti on aivan yhtä kuvitteellinen hahmo kuin joulupukki, joten sinänsä ymmärrän kyllä mistä tuo vertaus johtaa peränsä.
Vaikka koen että puolustauduin osittain aiheesta, sillä en mä todellakaan ollut tuolloinkaan missään vaiheessa vaatinut tai pyytänyt ketään samaistumaan ajatusmaailmani tai elämänkatsomukseni kanssa, niin kyllähän sitä tuli omastakin takaa heitettyä vain bensaa liekkeihin aivan liian kauan, kunnes jossain vaiheessa sitä tajusi lopettaa koko uskontoasian kommentoinnin hetkeksi täysin.
Mutta joo, niin kauan kun löytyy mielipiteitä, löytyy myös keskustelua. Ja niin kauan kun keskustelu pysyy asiallisena, kuten se on pääasiassa viime aikoina pysynyt niin en näe Jumalasta keskustelemisessa mitään ongelmaa kummankaan osapuolen kannalta. Toki erimielisyyksiä tulee löytymään aina; ovathan uskonto ja tiede, jonka tuloksiin valtaosa ateisteista vakaasti nojaa käytännössä vastakkaiset ääripäät. Toinen etsii jatkuvasti uutta tietoa ulkopuolelta kun toiseessa haetaan "sisäistä totuutta".
Kaksi näin vastakkaista maailmaa tuskin ikinä tulevat täysin kohtaamaan tai pääsemään yksimielisyyteen esimerkiksi maapallon synnystä tai siitä millainen Jeesus oli. Mutta toisaalta jos ei näitä erimielisyyksiä meidän välillä olisi, niin tuskin asiasta oltaisiin väännetty keskustelua jo 528 sivun edestä.
Kyllä mä voin tunnustaa avoimesti, että tieteen avulla on saavutettu mitä mahtavimpia mullistuksia meidän tietoisuudessamme itsestämme sekä ympäristöstämme ja sen avulla on onnistuttu selittämään monet meille ennen täysin tuntemattomat ilmilöt. Vaikka kristitty olen, en ole kuitenkaan sitä tyyppiä, joka ignooraisi kaikki tieteen avulla todistetut faktat. Olen itseasiassa aina ollut todella kiinnostunut faktoista ja totuuden etsimisestä. Ja jollain tapaahan tämä minun uskokin on jatkuvaa totuuden etsimistä. Tosin se mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan, niin siinä se selkein ero uskon ja tieteen välillä tuleekin esiin. Tätä totuutta kun ei etsitä mistään tilastoista vaan omasta sisimmästä.
Onko kaikki lapsuudessa ja nuoruudessa kokemani vaikuttanut siihen, että uskon nykyisin vahvasti Jeesukseen? Aivan varmasti. Mun vanhemmat ei kuitenkaan ikinä mua panostanut tälle tielle, vaan olen sen puhtaasti itse löytänyt. Suoraan sanottuna en ole omalla kohdallani pariin vuoteen nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin olla varma jonkin sortin korkeamman voiman olemassaolosta. Sitä ennen olin useamman vuoden ajan epävarma itsestäni ja mieleni vaeltelikin tuolloin jatkuvasti jossain uskon, agnotismin ja ateismin välimaastossa, kun en oikein tiennyt enää itsekään mihin edes uskon.
Yksi aamu herätessäni koin jotain mitä jotkut uskovaiset voisivat kutsua valaistumiseksi, mutta itse käyttäisin kuitenkin ehkä ennemmin sanaa ahaa-elämys. Ymmärsin yhdessä hetkessä jotain, mikä muutti käsitykseni aivan kaikesta, aivan ihmiselämää ja omaa sieluani myöten. Tuon jälkeen olen pysynyt vahvana uskossani ja saanut siitä voimaa etenkin niinä vaikeimpina päivinä, kun olisi ollut niin helppo vain haistattaa koko maailmalle pitkät.
Kyllä mä loppujen lopuksi ateistien asennetta kristinuskoa kohtaan ymmärrän silti aika hyvin. Valtaosalle uskoon tuleminen vaatii kuitenkin sen jonkun rankan kokemuksen ja pohjalla käymisen. Itselläni kävi juuri näin. Varmasti uskoon tulemisia on yhtä paljon kuin uskovaisiakin mutta näin se minun elämässäni meni. Yksi oivallus muutti kaiken ja tajusin saman tien että takaisin ei ole menemistä.