--- anoppi on aikalailla uskovainen ihminen ja olen varma siitä että se sitä yrittää myös tulevalle lapsenlapselleen syöttää. Ja tämähän ei taas mulle käy. Oma mielipide on se, että lapsi saa uskoa ihan mihin haluaa, mutta saa sen myös vapaasti valita mihin uskoo. En meinaa ruveta ateismia paasaamaan kotona, mutta milläs estät anopin käännytysyritykset?
Ymmärrän pelkosi, mutta en usko, että se on hirveän iso ongelma. Lapsihan on kuitenkin pääosan ajastaan teidän, vanhempiensa, kanssa. Aivan hyvin jo aika pienen lapsen kanssa voi keskustella, että ihmisillä on asioista eri näkemyksiä, ja mummi nyt sattuu ajattelemaan näin, mutta isi ei. Se antaa myös lapselle pohjaa muodostaa niitä omia näkemyksiä, joita toivotkin heillä olevan.
Myös anopin kanssa kannattaa käydä keskustelua toisten näkemyksen kunnioittamisesta, mikä ehkä voisi olla tämän oman lapsen heiniä. Olet myös itse pariutunut anopin lapsen kanssa, eli ei se kasvatus ole ihan huonoa ollut - tai ainakaan aivopesu ei puolisosi kohdalla onnistunut, joten miten se lapsenlapsen kanssa onnistuisi sen enempää.
Oma äitini on oikein uskovaista sorttia, mutta samalla uskoo ihan sataprosenttisesti tieteeseen. Ei meillä koskaan ole tarvinnut miettiä onko evoluutioteoria totta. Vierestä seuraan, kuinka siskontyttö käy seurakunnan iltapäiväkerhossa, ja lauleli "jumalan kämmenellä...", kun kävimme Heurekan dinosaurus-näyttelyssä. Kotimatkalla oli niin väsy, että alkoi mennä vähän elämän syntyhistoria sekaisin, kun pohti junassa olivatko ensimmäiset ihmiset siis kehittyneet dinosauruksista. Oioin siinä sitten hiukan näitä kehityskäyriä. Jos mummi olisi ollut mukana, niin hän olisi voinut ehkä lisäillä, että elämän synty tapahtui Jumalan tahdosta, koska se on hänen käsityksensä, ja meillä hänellä on myös asiassa ilmaisunvapaus.
