Olen hämilläni. Kai tästä oleellisesta seikasta nyt on tuhansien vuosien aikana jonkinlainen yhteisymmärrys saman jumalan puolella pelaavien kesken saavutettu? Vai onko tilanne kuitenkin se, että jokainen uskovainen luo oman jumalansa ulkopuolelta syötettyjä tietoja apuna käyttäen?
Minä puhuin niistä, jotka eivät ole koskaan kristinuskosta kuulleetkaan. Uskon, että heille ei tule kuoleman jälkeen mitään iankaikkisia epämiellyttäviä oloja, mutta käsittääkseni Raamattu tai muukaan kristillinen auktoriteetti ei tarkemmin spesifioi, mitä heille tapahtuu.
@demitra taisi puhua niistä, jotka ovat kristittyjen sanan kuulleet, ja tarkoituksella hylkäävät sen. En usko, että heillekään mitään iankaikkista kidutusta sellaisenaan on järjestetty, mutta heitä kirvelee tuo Jumalan rakkaus aina, jonka he haluavat torjua.
Oikein hyvä ja looginen selitys, mikä on myös 99,99999999999999% varmuudella totta on se, että raamattu on ihmisen keksimä tarina mitä on käytetty selittämään asioita kun ei olla ymmärretty.
Se on hienoa, kun joku on tiedossaan tai uskossaan noin varma. Itse en siihen pysty. Tukeudun kai sitten tuohon 0.00000000000001%:iin.
Toisaalta sitä on käytetty myös vallankäytön välineenä ja käytetään yhä edelleen.
Varmastikin, mutta onko tuo uskonnon tai uskon syy? Vaikka maailmassa olisi mikä totuus, niin kuka estää sen, ettei sitä väärinkäytetä?
Kristinuskon puolesta on todisteita tasan nolla kappaletta.
Ehkä ne "todisteet" ovat vaan eri muodossa, kuin mitä sinä kaipaat. Ja taaskin, jos kaikki on tasan tarkkaan todistettu, niin mitä uskomista siinä enää on? Uskossa kai juuri testataan sitä että se ei ole autuasta, jos näet ja uskot, mutta se, että et näe ja uskot silti, se osoittaa sinun pystyvän johonkin suurempaan (kuten luottamaan Jumalaan, joka on henki, eikä mikään partainen vanha mies, tiettävästi).
Aina kun uskovainen esittää todisteen, niin kyse on jostain hämärästä aihetodisteesta. Esimerkiksi että, raamatussa on oikeita paikkoja ja todistettavasti olemassa olleita ihmisiä, niin raamattu on totta. Niin on hämähäkkimiehen seikkailuissakin ja teräsmiehessä.
Aamen. En paljon laittaisi uskontodisteita tuollaisten paikannimien varaan.
Samoin yritetään kovasti todistaa vaikka jeesuksen olemassaoloa, vaikka sillä ei lopputuloksen kannalta ole merkitystä, että oliko vai ei.
Ai miten niin ei ole merkitystä. Jos Jeesusta ei ollut, eikä Hän noussut kuolleista, niin turha on kristinusko, kuten Raamatussakin todetaan.
Olisi tietenkin kova paikka, jos joku todistaisi ettei häntä ollut olemassa.
Epäilemättä. Tuota odotellessa...
Yksi yleinen "todiste" on omat kokemukset. Edelleen todistusarvo on nolla, koska jos unet olisivat totta, minä osaisin lentää alaston nainen selässäni.
On kai niitä muitakin kuin omia kokemuksia. Mutta ei kristityillä mielestäni ole tarvetta hakea todisteita. Ei uskoa voi todistaa, käsittääkseni. Joko asian tietää varmasti tai sitten uskoo. Eivätkö nuo ole tavallaan toisensa poissulkevia asioita?
Kuolema tarkoittaa sitä, että lakkaa elämästä ja palaa maapallon kiertokulkuun, ellei nyt satu olemaan jossain muualla.
Fyysinen kuolema varmaankin menee noin. Sielun kuolema sitten esim. kristittyjen mukaan menee vähän eri tavalla, mutta sittenhän voidaankin taas siirtyä keskustelemaan sielun käsitteen mielettömyydestä jne.?
