Mistä tuollaisen "pyhän" tunnistaa? Siitäkö, että hänen todistuksensa on linjassa edellisten pyhien todistusten kanssa? Eli jos pyhäksi määritellään ihminen, joka tukee olemassaolevaa konsensusta, ja sitten perustellaan että onhan sen oltava totta kun kaikki pyhät ovat samaa mieltä, kuulostaa se lähinnä kehäpäätelmältä.Voihan noin olla, mutta kyllä esim. ortodokseilla on jatkuva sarja pyhiä Jeesuksen päivistä meidän päiviimme saakka. Joten siinä mielessä minulla on vaikeuksia nähdä, että tarkkaan ottaen missä kohdassa homma meni vedätykseksi tai jos se sitä oli alusta alkaen, niin miksi kaikki nämä todistajat Jeesuksen päivistä (tai ainakin oletetusta elinajasta) lähtien todistivat samaa asiaa. Mitä hauskaa siinä sitten enää oli?
Jaa että kristinuskosta ei ole keskenään ristiriitaisia todistuksia?Jos edes kaikki todistukset olisivat ristiriidassa keskenään, niin homman näkisi nopeastikin vedätykseksi.
Muistan koulun uskonnontunneilta (oikeasti Mel Brooksin Mielettömästä maailmanhistoriasta), että 10 käskyä tulivat Moosekselle pyytämättä ja yllätyksenä. Eikös tuokin ole hiukan yhdelle ihmiselle tullut ilmoitus?Olen ymmärtänyt, että mormonien ihmeelliset uskomukset perustuvat yhdelle yksittäiselle ihmiselle tulleeseen ilmoitukseen (siltä osin, kuin ne eroavat esim. ortodoksikristillisyydestä).
Muistan koulun uskonnontunneilta (oikeasti Mel Brooksin Mielettömästä maailmanhistoriasta), että 10 käskyä tulivat Moosekselle pyytämättä ja yllätyksenä. Eikös tuokin ole hiukan yhdelle ihmiselle tullut ilmoitus?
Toisaalta Mooses ei taida olla edes historiallinen henkilö. Jeesus, Muhammad ja esimerkiksi Gautama Buddha ovat todistettavasti eläneet aikoinaan.
No jos epäilemättä voitaisiin todistaa, että Jeesus-kultti on tarkoituksella keksitty tyhjästä illmasta, niin tuskin siinä enää uskossa pysyisin. Jonkun yksittäisen dokumentin löytyminen ei ehkä vielä riittäisi, ainahan jäisi väärennöksen mahdollisuus.
Olen ymmärtänyt, että mormonien ihmeelliset uskomukset perustuvat yhdelle yksittäiselle ihmiselle tulleeseen ilmoitukseen (siltä osin, kuin ne eroavat esim. ortodoksikristillisyydestä). Ortodoksiusko perustuu sen sijaan monien kirjoittajien tuotoksiin, joita pyhät ovat vuosisatojen ajan Kristuksen kuoleman jälkeen vahvistaneet kerta kerran jälkeen. Ehkä sinulle ei tuolla ole mitään merkitystä, mutta minä yritän laittaa sille jotain painoarvoa.
Voihan noin olla, mutta kyllä esim. ortodokseilla on jatkuva sarja pyhiä Jeesuksen päivistä meidän päiviimme saakka. Joten siinä mielessä minulla on vaikeuksia nähdä, että tarkkaan ottaen missä kohdassa homma meni vedätykseksi tai jos se sitä oli alusta alkaen, niin miksi kaikki nämä todistajat Jeesuksen päivistä (tai ainakin oletetusta elinajasta) lähtien todistivat samaa asiaa. Mitä hauskaa siinä sitten enää oli? Jos edes kaikki todistukset olisivat ristiriidassa keskenään, niin homman näkisi nopeastikin vedätykseksi.
Kovin ovat laihoja todisteet Jeesuksen olemassaolosta...Jeesus, Muhammad ja esimerkiksi Gautama Buddha ovat todistettavasti eläneet aikoinaan.
Kovin ovat laihoja todisteet Jeesuksen olemassaolosta...
Muistaisin lukeneeni hiljattain TK Historia lehdestä artikkelin Jeesuksen olemassaolon todisteista. Artikkelissa todettiin muistaakseni että nykyisen Palestiinan alueella ilmeisesti on elänyt ajanlaskumme alussa jonkinlainen saarnamies joka sitten kärsi kuolemantuomion ristillä.
Paitsi että kaikki usein siteeratut riippumattomat historioitsijat ovat syntyneet kauan Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen ja kirjoittaneet ylös kuulemiaan (mahdollisesti lukemiaan) muiden kertomuksia n. v. 90-120. Käytännössä he ovat kirjanneet ylös kristityistä kertovia tarinoita. Olihan Tacituksen kirjauksessakin viite Pilatukseen (jonka virkatehtävän hän kirjasi väärin) ja luonnehdinta kristityistä kannibaaleina jotka syövät messiaansa lihaa ja verta.
Jeesuksen historiallisuudesta tosin kiistellään edelleen, kuten jo aiemmin tässäkin ketjussa on käsitelty.
Kovin ovat laihoja todisteet Jeesuksen olemassaolosta...
No saahan Jeesuksen olemassaolosta olla ihan mieltä tahansa.
Käsittääkseni pyhäksi julistetaan sellainen henkilö, jonka tässä tapauksessa ortodoksikansa (tai ainakin tietyn ortodoksikirkon jäsenkansa) tuntee pyhäksi henkilöksi. Tämä tapahtuu ko. henkilön kuoleman jälkeen, jos on tapahtuakseen. Sen jälkeen kun kansa on selvästi "puhunut", kirkon johto muodollisesti julistaa ko. henkilön pyhäksi. Kirkon oppi taas tavallaan koostuu kaikkien pyhien opetuksien ja kirjoitusten matemaattisesti sanottuna "JA"-operaattorilla otetusta risteytyksestä, eli otetaan kaikki asiat, mistä pyhät ovat yhtä mieltä ja sellaisetkin, joista ylivoimainen enemmistö pyhistä on kirjoittanut tai opettanut samalla tavalla. Joten en näe tuota ihan samana kuin sellaista, että katsotaan ensin, että opetus on yhteneväinen virallisesti otetun kannan kanssa. Toki nyt satojen vuosien jälkeen täytyisi tulla aikamoinen määrä uusia pyhiä jotka opettavat ihan eri tavalla kuin aikaisemmat, että jotkut kirkon perusopit perusteellisesti muuttuisivat, joten pidän sellaista epätodennäköisenä. Se, miten uusiin yhteiskuntaa kohtaaviin asioihin suhtaudutaan kirkon toimesta lienee avoin uusien ja tulevaisuuden pyhien konsensus-tulkinnalle.Mistä tuollaisen "pyhän" tunnistaa? Siitäkö, että hänen todistuksensa on linjassa edellisten pyhien todistusten kanssa? Eli jos pyhäksi määritellään ihminen, joka tukee olemassaolevaa konsensusta, ja sitten perustellaan että onhan sen oltava totta kun kaikki pyhät ovat samaa mieltä, kuulostaa se lähinnä kehäpäätelmältä.
Tarkoitin tässä pyhien keskenään täysin ristiriitaista todistamista, mitä ei juurikaan ole käsittääkseni tapahtunut.Jaa että kristinuskosta ei ole keskenään ristiriitaisia todistuksia?
On toki, mutta kristinusko ei koostu pelkästään kymmenestä käskystä, vaikka tärkeitä ne ovatkin. Monet kristinuskon ilmoituksista ovat tulleet yksityisille ihmisille, siinä mielessä olet oikeassa. Mutta eivät samalle ihmisille (toisin kuin mormonien tapauksessa).Leon kirjoitti:Muistan koulun uskonnontunneilta (oikeasti Mel Brooksin Mielettömästä maailmanhistoriasta), että 10 käskyä tulivat Moosekselle pyytämättä ja yllätyksenä. Eikös tuokin ole hiukan yhdelle ihmiselle tullut ilmoitus?
Ei minulla mitään sisäistä varmuutta tai totuuttakaan ole, on vain usko. Mielestäni uskomisessa on paljonkin loogisia asioita.Toisaalta onhan tiedeuskossakin paljon asioita, jotka otetaan uskolla vastaan. Ymmärrätkö sinä täydellisesti esim. yleistä suhteellisuusteoriaa? Monet uskovat siihen vaikkeivat ymmärräkään tai "tiedä" sen olevan totta. Minäkin uskon siihen. Joten mielestäni molempia käytetään sekä uskontoon uskomisessa, että tieteeseen uskomisessa, loogista päättelyä ja uskoa. Heprealaiskirjeen 11:1: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."Yläpesä kirjoitti:Tämä on minusta omituisinta, että olet valmis hylkäämään sen sisäisen varmuuden (vai miksi sitä totuutta nimitätkään) joka sinulla nyt on, loogisten ja todettavien asioiden vuoksi. Eihän sen sisäisen "totuuden" tulisi kadota mihinkään? Ei kai uskosi nyt ole mikään looginen olio? Vai onko uskosi ytimessä kuitenkin koko ajan nakertava epäilys? Kysyn ihan kiinnostuksesta kun en itse voi ymmärtää.
No tässä asiassa ovat tosiaankin nuo ortodoksien hyväksymät kirkolliskokoukset julistaneet, mitkä ovat ne oikeat kirjoitukset ja mitkä eivät. Ja tässä kohtaa asia jää uskonvaraiseksi, sillä uskotaan, että Pyhä Henki johdatti nämä kirkolliskokoukset käsittääkseni yksimielisiin päätöksiin siitä, mitkä kirjoitukset olivat Pyhän Hengen inspiroimia ja tosia ja mitkä eivät. Jos yksittäiset zeelotit ovat joitain kirjoituksia polttaneet, niin siitä en osaa sanoa sen enempää, en ole niistä tapauksista lukenut. Olivatko ne ainoita kappaleita koko maailmassa? Kai tuohonkin voisi veikata, että jos Jumala olisi todella tahtonut noiden kirjoitusten julkaistavan ja tulevan osaksi virallista kirkon oppia, niin ne olisivat jääneet polttamatta. Tämä ei ole mikään virallinen tieto tai vastaus kuitenkaan, vaan siis pelkkä oma arvaukseni asiaan perehtymättömänä.Yläpesä kirjoitti:Hetkinen, nyt puhut siitä todistusten arkistosta, joka on enää jäljellä varsin massiivisen karsinnan ja tuhoamisen jäljiltä. Jos kerätään ihan neutraalisti kasaan kaikki se kirjallinen materiaali mitä 0-400jaa välisellä jaksolla on ylöskirjattu ja kopioitu niin kyllä se on varsin moninainen sillisalaatti kaikenlaista.
Mitään en asiasta tiedä, mutta veikkaan että tuollaisen henkilön opetukset ja kirjoitukset ovat ne tärkeimmät kriteerit, joiden perusteella hänen pyhyyttään arvioidaan. Vai olenko ihan hakoteillä? Mitä veikkaat, kuinka suuri todennäköisyys sellaisen henkilön on päätyä julistetuksi pyhäksi, joka saarnaa täysin kirkon vallitsevaa linjaa vastaan?Käsittääkseni pyhäksi julistetaan sellainen henkilö, jonka tässä tapauksessa ortodoksikansa (tai ainakin tietyn ortodoksikirkon jäsenkansa) tuntee pyhäksi henkilöksi. Tämä tapahtuu ko. henkilön kuoleman jälkeen, jos on tapahtuakseen. Sen jälkeen kun kansa on selvästi "puhunut", kirkon johto muodollisesti julistaa ko. henkilön pyhäksi.
Pyhät voivat siis olla eri mieltä asioista, mutta eivät ole "täysin ristiriidassa" keskenään? Ja ei juurikaan, eli joskus kuitenkin? Kuulostaa aika veteen piirretyltä viivalta.Kirkon oppi taas tavallaan koostuu kaikkien pyhien opetuksien ja kirjoitusten matemaattisesti sanottuna "JA"-operaattorilla otetusta risteytyksestä, eli otetaan kaikki asiat, mistä pyhät ovat yhtä mieltä ja sellaisetkin, joista ylivoimainen enemmistö pyhistä on kirjoittanut tai opettanut samalla tavalla.
[...]
Tarkoitin tässä pyhien keskenään täysin ristiriitaista todistamista, mitä ei juurikaan ole käsittääkseni tapahtunut.
Mitä, eikö ihmisillä olekaan sitä vapaata tahtoa, jonka tärkeyttä olet tässä ketjussa monesti korostanut? No tuleepahan ainakin jumalan prioriteetit selviksi, jos estelee ihmisiä uskonkappaleita polttamasta ja ohjailee kirkolliskokouksien päätöksiä, mutta ei vaivaudu auttamaan esim. orjuudessa tai nälänhädässä riutuvia.Ja tässä kohtaa asia jää uskonvaraiseksi, sillä uskotaan, että Pyhä Henki johdatti nämä kirkolliskokoukset käsittääkseni yksimielisiin päätöksiin siitä, mitkä kirjoitukset olivat Pyhän Hengen inspiroimia ja tosia ja mitkä eivät. Jos yksittäiset zeelotit ovat joitain kirjoituksia polttaneet, niin siitä en osaa sanoa sen enempää, en ole niistä tapauksista lukenut. Olivatko ne ainoita kappaleita koko maailmassa? Kai tuohonkin voisi veikata, että jos Jumala olisi todella tahtonut noiden kirjoitusten julkaistavan ja tulevan osaksi virallista kirkon oppia, niin ne olisivat jääneet polttamatta. Tämä ei ole mikään virallinen tieto tai vastaus kuitenkaan, vaan siis pelkkä oma arvaukseni asiaan perehtymättömänä.
Sitten meillä oli jo Paavi joka sanoi miten pitää uskoa, millaisia vaatteita pitää, miten rukoilla ja paljonko lantteja laittaa keräysastiaan.
Toisaalta onhan tiedeuskossakin paljon asioita, jotka otetaan uskolla vastaan. Ymmärrätkö sinä täydellisesti esim. yleistä suhteellisuusteoriaa? Monet uskovat siihen vaikkeivat ymmärräkään tai "tiedä" sen olevan totta. Minäkin uskon siihen. Joten mielestäni molempia käytetään sekä uskontoon uskomisessa, että tieteeseen uskomisessa, loogista päättelyä ja uskoa. Heprealaiskirjeen 11:1: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
En sanoisi myöskään, että uskon YTIMESSÄ olisi nakertava epäilys. Mutta mielestäni sellainen olisi sokeaa ja tyhmää uskoa, jos joku uskoisi, vaikka annettaisiin kädestä pitäen selvät todisteet uskon perusteiden kumoamiseen. Se, millaisia noiden todisteiden pitäisi olla, on pidemmän keskustelun asia.
Jos yksittäiset zeelotit ovat joitain kirjoituksia polttaneet, niin siitä en osaa sanoa sen enempää, en ole niistä tapauksista lukenut. Olivatko ne ainoita kappaleita koko maailmassa?
"Tiedeusko" on militanttiuskisten kehittelemä olkinukketermi jota käytetään vähättelevässä sävyssä ja tarkoitus on rinnastaa tiede ja uskomukset. Keskustelussa se ajaa punaisen vaatteen funktion.
...
Siispä tieteessä oma luottamukseni kohdistuu tieteen luonteeseen välineenä, itseään ikuisesti korjaavana ja tarkentavana prosessina. En usko vaan luotan. Luottamus pohjautuu prosessin läpinäkyvyyteen ja paljaaseen logiikkaan.
Minulla on sellainen fiilis hieman tietävämpien, tiedostavampien ja jopa varsin tieteellisesti ajattelevien uskosta, että kyse on enemmänkin uskosta johonkin suureen voimaan jota ei voida tieteellisesti mitata tai havaita, mutta se toimii kaiken eli myös yksittäisen ihmisen että universumin taustalla. Sille ei ole yksiselitteistä selitystä, mikäli koskaan tulee olemaankaan, jolloin sen voi vain perusteella tunteena persuksissa. Jumala ei täten ole sinänsä se kaiken kattava käsite vaan tunne, jota on mahdoton kyseenlaistaa muuna kuin ihmiselle tyypillisenä pakokeinona, vaikka superloogiset ja superrealistiset ja superkäytännölliset ja superälykkäät ja supertieteelliset ihmiset ja ennen kaikkea Suuren Voiman edessä kumartamattomat ihmiset jatkuvasti penää jostain syystä. Tätä ette halua ymmärtää. Ehkä siksi että ollaan vain omassa poterossa ja pelkästään halutaan syyllistää typeryydestä.
Oma näkemykseni asiaan on se, että ihminen ei kestä sitä vaihtoehtoa olemisesta, että mitä jos jotain ei yhtäkkiä olisikaan kuten vaikkapa universumin ulkopuolella tai kuoleman jälkeen. Järki sanoo, että kuollessa palataan tilaan ennen syntymää, ja universumi voi loppua tai ei lopu mihinkään havaittavaan. Voi olla olemassa tila, jossa ei ole mitään. Tunteellisesti ajatellen mieli ei täten kestä olemattomuutta, vaan JOTAIN on oltava. Tässä mielessä tiede on rakenteeltaan ja peruspilareiltaan samankaltainen kuin uskontokin, että myöskään tieteessä ei kestetä vastauksettomuutta vaan selityksiä kaivetaan hamaan asti.
Mihinköhän tämä vastaus liittyi? Kyse oli ainakin edellisessäviestissä tiedeuskon käsitteen typeryydestä, ei tieteellisten ihmisten jumaluskon typeryydestä.
Tiede eroaa ratkaisevasti uskonnosta siinä mielessä, että tiede nimenomaan kestää vastauksettomuutta eikä lähde välittömästi keksimään selityksiä tuntemattomille asioille, vaan vaatii esitettäviltä selityksiltä todisteita. Se on ollut kaiken avain tieteen menestystarinassa.
Varmaan hyvin pieni todennäköisyys, jos kaikissa asioissa saarnaa kirkon omaksumia totuuksia vastaan. Mutta voihan ko. henkilö tuoda esille joitain uusia näkökulmia, joihin kirkko ei ole ottanut juurikaan virallista kantaa vielä, tai voihan jossain yksittäisessä opetuksessa olla eroa kirkon virallisesta linjasta, ja silti yleisesti ottaen henkilö voidaan julistaa pyhäksi. Luulen, että opetuksien ja kirjoituksien lisäksi ihan henkilökohtaiset kokemukset, mitä ihmisillä on ollut ko. pyhäkandidaatin kanssa, painavat myös vaa'assa pyhyyttä punnittaessa.Mitään en asiasta tiedä, mutta veikkaan että tuollaisen henkilön opetukset ja kirjoitukset ovat ne tärkeimmät kriteerit, joiden perusteella hänen pyhyyttään arvioidaan. Vai olenko ihan hakoteillä? Mitä veikkaat, kuinka suuri todennäköisyys sellaisen henkilön on päätyä julistetuksi pyhäksi, joka saarnaa täysin kirkon vallitsevaa linjaa vastaan?
Alunperin kai kirjoitin jotenkin niin, että kirkon opit olisivat jokseenkin ymmärrettävällä linjalla siksi, että niin monet pyhät kautta vuosisatojen (ja osa tietämättä toistensa mielipiteistä) kirjoittivat ja opettivat samalla tavalla asioista. Toki pyhät voivat olla eri mieltä yksittäisistä asioista, mutta yleisesti ottaen he ovat lähestulkoon kaikista asioista opettaneet samalla tapaa.Pyhät voivat siis olla eri mieltä asioista, mutta eivät ole "täysin ristiriidassa" keskenään? Ja ei juurikaan, eli joskus kuitenkin? Kuulostaa aika veteen piirretyltä viivalta.
Kyllä luulen, että ihmisillä on vapaa tahto, mutta esim. kirkolliskokousten kohdalla nimenomaan rukoiltiin ja pyydettiin Jumalalta ohjausta päätöksiin käsittääkseni. Raamatun opetuksen mukaan jos jotain rukoilet, ja se on Jumalan mielen ja tahdon mukaista, niin se tapahtuu tai ainakin tapahtuu jotain sellaista, joka on tämän hyvän toiveesi mukaista. Ja uskon, että Jumala ohjailee ihmiskunnan kehitystä ainakin jollain yleisellä taholla, joka ei tarkoita ihmisen vapaan tahdon rikkomista. Tai ainakin niin kauan, kuin Häneen uskovia löytyy, on Jumalalla aina annettavaa. Ja kai siellä Raamatussa niin implikoidaan, että näitä uskovia hulluja riittää, joskaan ei ehkä monta, niin ainakin muutamia aikojen loppuun asti.Mitä, eikö ihmisillä olekaan sitä vapaata tahtoa, jonka tärkeyttä olet tässä ketjussa monesti korostanut?
Päättelit ihan oikein. Pieni pilke silmäkulmassa kirjoitin tuon termin, ja ajattelin, että katsotaan, millainen vastaus siihen tulee. Kiitos, kun vastasit asiallisesti ja kirjoituksesi ovat muutenkin olleet hyvin asiallisia tässä keskustelussa. Arvostan!Yläpesä kirjoitti:Tiedeusko" on militanttiuskisten kehittelemä olkinukketermi jota käytetään vähättelevässä sävyssä ja tarkoitus on rinnastaa tiede ja uskomukset. Keskustelussa se ajaa punaisen vaatteen funktion.
Tästä asiasta olen jo muutamaan kertaan kirjoittanutkin oman mielipiteeni, joka perustuu toimimiseen tieteen parissa useamman vuosikymmenen ajan. Ehkä tuo kuvailemasi tieteen funktio on olemassa myös, mutta paljon on myös oman edun tavoittelua, läpinäkyvyyden puutetta, inkompetenssiä (ei taida olla suomen sana, kääntyy aika epäpätevyydeksi, vaikkei tuo ihan englannin "incompetence" tarkoitukselta kuulostakaan), ja vallitsevaan teoriaan heittäytymistä. Nuo aiheuttavat minussa tietyssä määrin tyytymättömyyttä tieteen toimintatapaan ja jossain mielessä ehkä pientä epäilyä sen uskottavuuteenkin.Yläpesä kirjoitti:Siispä tieteessä oma luottamukseni kohdistuu tieteen luonteeseen välineenä, itseään ikuisesti korjaavana ja tarkentavana prosessina. En usko vaan luotan. Luottamus pohjautuu prosessin läpinäkyvyyteen ja paljaaseen logiikkaan.
Hyvin kirjoitettu, ja olen asiasta samaa mieltä kanssasi.Yläpesä kirjoitti:Eri tieteenalojen asiantuntijoiden on melko vaikeaa ymmärtää toisiaan; heidän ongelmansa, kysymyksensä, vastauksensa ovat monesti aivan eri "maailmoista" mikä yleensä johtaa umpikujiin ja etääntymiseen (eristäytymiseenkin) ja onneksi välillä myös ennakoimattomiin ahaa-elämyksiin ja uusien alueiden löytämiseen. On aivan turhaa olettaa luonnontieteilijöiden kykenevän hallitsemaan ja vastaamaan "koko tieteen" kysymyksiä ja on itsestään selvää että näin toimimalla saadaan "ylimielisiä ja luonnontieteiden ylivoimaa (esim. humanistisiin nähden) alleviivaavia" uskomuksia. Nykytiede on järkyttävän laaja universumi yksityiskohtia ja laajoja kokonaisuuksia ja tiedemuurahaisten osaksi jääkin hallita parhaan kykynsä mukaan pientä slicea siitä.
En pidä tuosta ilmaisutavasta, se ei oikein kuulosta oikealta kuvaukselta. Sanon mieluummin, että uskoni on varmaan aito tai ainakin toivon sen olevan, mutta en halua uskoa sokeasti. Uskon jalat maassa, jos voitaisiin käyttää sellaista sanontaa.Yläpesä kirjoitti:Eli jollain tasolla epäilet kuitenkin omaa uskoasi. OK.
Pitäisi varmaan lukea enemmän Pyhästä Athanasioksesta. Kaikkitietävän Wikipedian (linkki vie Wikipedian artikkeliin Athanasioksesta) mukaan tuo hänen käskynsä polttaa kirjoja on jonkinlainen internet-myytti. Ja noita anateemoja lenteli vissiin suuntaan jos toiseenkin silloin kiihkeinä alkuvuosisatoina. Theodosioksesta harvemmin kuulen mitään. Ehkä voit lähettää linkkejä hänen tuhotöistään minulle vaikka YV:nä. Mutta jotain suhtkoht luotettavia eikä mitään "jesusneverexisted.com"-linkkejä, joita itse löysin guuglaamalla. Kiitos. Olisi mielenkiintoista tietää niistä tuhotöistä enemmän.Yläpesä kirjoitti:Mm. Athanasios Suuri (ortodoksien isä ja innokas anateeman julistaja) ja Theodosios Suuri I olivat kiihkeitä dokumenttien tuhoajia, vaikka heitä nykyään juhlitaan kristikirkon suurina hyväntekijöinä.
Kiitos myös nimimerkki @godspeed:ille mielenkiintoisista pohdinnoista.
Vaikka ei oo mitään varmuutta siitä, että tiede voisi kaiken selittää, niin on silti täyttä arvailua, että mitkä kysymykset on niin megalomaanisia tai tuntemattomia, ettei tiede tule niihin koskaan vastaamaan. Varmasti on ollut jo aika monta "tieteelle liian mystistä" asiaa, johon tiede on kuitenkin myöhemmin pystynyt antamaan ihan oikean vastauksen.Tiede vain ei koskaan tule vastaamaan niihin megalomaanisiin tai tuntemattomiin kysymyksiin. Sikäli jonkinlainen usko on ihan perusteltavissa, mikäli siitä on mielenterveydellisesti ruohonjuuritasolla apua. Minä lähden aina tieteellisistä kysymyksistä liikkeelle, se on selvä.
Vaikka ei oo mitään varmuutta siitä, että tiede voisi kaiken selittää, niin on silti täyttä arvailua, että mitkä kysymykset on niin megalomaanisia tai tuntemattomia, ettei tiede tule niihin koskaan vastaamaan. Varmasti on ollut jo aika monta "tieteelle liian mystistä" asiaa, johon tiede on kuitenkin myöhemmin pystynyt antamaan ihan oikean vastauksen.
Näennäisvastauksen antaminen itselleen uskon avulla ja mielenrauhan saavuttaakseen asiassa kuin asiassa on teitenkin aivan sallittua, mutta enpä tiedä kuinka hyveellisenä asiana se tulisi nähdä. Kaikenlaisilla ideoilla voi toki leikitellä, mutta mielestäni on paljon nöyrempää ja avoimempaa suhtautua oman mielen mutuiluihin suurin epäilyin, kuin pitää sitä 100% totuutena oikean tiedon puutteessa. Sen sijaan tämmöinen epäilevä lähestymistapa nähdään usein sulkeutuneena jäykkismäisenä tiedeöveriytenä.
