Lista asisoita joita tiede ei tiedä on loputon. Tiede ei esimerkiksi tiedä, että kiertääkö aurinkoa teepannu jota ei voi havaita. Ei myöskään sitä, että onko jumalaa olemassa. Molemmat ovat kuitenkin yhtä päättömiä ajatuksia ja kumpaankaan ei ole mitään syytä uskoa.
Nää sun jumalavertaukset muuttuu aina vaan hassummiksi. Joku uskovainen vois pitää tällasii heittoja jo jumalanpilkkana mut toisaalta jos oot sitä mieltä että Jumala on verrainnollinen näkymättömään teepannuun (anteeksi mikä?) niin ehkä sä vain ajat takaa sitä että mihin tahansa fyysisesti näkymättömissä olevaan uskominen on täysin päätöntä.
Silti aika hupsu vertaus.
Uskonnot ja kaikenlaiset uskomukset olivat paremmanpuutteessa ihmisen ensimmäinen yritys yrittää ymmärtää tätä maailmaa. Sitten alkoi tieteen kehitys...ym. ym. Luonnollisesti tuon ensimmäisen yrityksen rippeet roikkuvat mukanamme vielä pitkään. Hitaasti mutta varmasti mm. kaikki nykyiset ns. valtauskonnot hiipuvat tiedon ja tieteen kehityksen pakottamina unohduksiin, kehitys on väistämätön. Haukotus.....
Ensimmäinen lause ihan totta sillä kuten mäkin jo jossain kohtaa totesin niin niihin aikoihin kun varhaisimmat uskonnoit syntyivät, ihmisillä oli käsissä hyvin vähän faktatietoa sekä ylipäätään tiedonkeruu oli aivan älyttömän hankalaa kun miettii esimerkiksi että tälläkin hetkellä mä kirjoitan tätä viestiä läppärini näppikseltä ja voin halutessani parilla klikkauksella mennä Wikipediaan etsimään tietoa mistä tahansa tieteestä tai uskosta.
Siitä tulevatko kaikki valtauskonnot hiipumaan unohduksiin... en ole selvännäkijä mutta kyllähän yhä tänä päivänä suurimmilla valtauskonnoilla on niin paljon kannatusta ympäri maailman että se vajoavatko ne joskus täysin unholaan, me emme tule sitä koskaan tietämään, voimme vain arvailla.
Ite olen ihmisen kehityksessä paljon enemmän huolissani tästä nykysuuntauksesta, jossa pala palalta kaikki alkuperäinen yritetään korvata koneilla. Me ollaan nykysin päivittäin tuntikaupalla kiinni eri ruuduissa ja mitä enemmän me jäädään koukkuun elektronisisiin laitteisiin ja ruutuihin, sitä kauemmas me ajaudutaan siitä mistä me ollaan peräisin, luonnosta.