Mainos

Uskotko Jumalaan?

  • 1 382 156
  • 14 434

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Voihan noin olla, mutta kyllä esim. ortodokseilla on jatkuva sarja pyhiä Jeesuksen päivistä meidän päiviimme saakka. Joten siinä mielessä minulla on vaikeuksia nähdä, että tarkkaan ottaen missä kohdassa homma meni vedätykseksi tai jos se sitä oli alusta alkaen, niin miksi kaikki nämä todistajat Jeesuksen päivistä (tai ainakin oletetusta elinajasta) lähtien todistivat samaa asiaa. Mitä hauskaa siinä sitten enää oli?
Mistä tuollaisen "pyhän" tunnistaa? Siitäkö, että hänen todistuksensa on linjassa edellisten pyhien todistusten kanssa? Eli jos pyhäksi määritellään ihminen, joka tukee olemassaolevaa konsensusta, ja sitten perustellaan että onhan sen oltava totta kun kaikki pyhät ovat samaa mieltä, kuulostaa se lähinnä kehäpäätelmältä.

Jos edes kaikki todistukset olisivat ristiriidassa keskenään, niin homman näkisi nopeastikin vedätykseksi.
Jaa että kristinuskosta ei ole keskenään ristiriitaisia todistuksia?
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Olen ymmärtänyt, että mormonien ihmeelliset uskomukset perustuvat yhdelle yksittäiselle ihmiselle tulleeseen ilmoitukseen (siltä osin, kuin ne eroavat esim. ortodoksikristillisyydestä).
Muistan koulun uskonnontunneilta (oikeasti Mel Brooksin Mielettömästä maailmanhistoriasta), että 10 käskyä tulivat Moosekselle pyytämättä ja yllätyksenä. Eikös tuokin ole hiukan yhdelle ihmiselle tullut ilmoitus?
 

Salt

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Taistelevat Irlantilaiset & Golden Boys
Muistan koulun uskonnontunneilta (oikeasti Mel Brooksin Mielettömästä maailmanhistoriasta), että 10 käskyä tulivat Moosekselle pyytämättä ja yllätyksenä. Eikös tuokin ole hiukan yhdelle ihmiselle tullut ilmoitus?

Toisaalta Mooses ei taida olla edes historiallinen henkilö. Jeesus, Muhammad ja esimerkiksi Gautama Buddha ovat todistettavasti eläneet aikoinaan. Sekä myös näiden jälkeen eläneet sankarit, jotka ovat perustaneet sitten uskontoja omien "näkyjensä" pohjalta.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Minusta Life of Brianissa on varsin mainiosti kuvattu toimiva teoria miten uskonnot syntyvät. Teorian puolesta puhuvat kymmenet lahkot joita on putkahdellut suht. säännöllisin väliajoin historian saatteessa ja joita putkahtelee edelleenkin. Aina ne peruselementit tuntuvat noudattavan kaavaan (ihmisryhmä joka ei löytänyt sisäistä rauhaa, karismaattinen johtaja ja profit). Induktiolla siis todistettu toimivaksi.
Jotain elämän syntyä ilman älykästä luojaa kritisoidaan teoriana usein siitä, että tapahtumaa ei ole pystytty esim labroratio-olosuhteissa toistamaan. Uskontojen synnyn kohdalla samaa ei voi sanoa.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Toisaalta Mooses ei taida olla edes historiallinen henkilö. Jeesus, Muhammad ja esimerkiksi Gautama Buddha ovat todistettavasti eläneet aikoinaan.

Jeesuksen historiallisuudesta tosin kiistellään edelleen, kuten jo aiemmin tässäkin ketjussa on käsitelty.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
No jos epäilemättä voitaisiin todistaa, että Jeesus-kultti on tarkoituksella keksitty tyhjästä illmasta, niin tuskin siinä enää uskossa pysyisin. Jonkun yksittäisen dokumentin löytyminen ei ehkä vielä riittäisi, ainahan jäisi väärennöksen mahdollisuus.

Tämä on minusta omituisinta, että olet valmis hylkäämään sen sisäisen varmuuden (vai miksi sitä totuutta nimitätkään) joka sinulla nyt on, loogisten ja todettavien asioiden vuoksi. Eihän sen sisäisen "totuuden" tulisi kadota mihinkään? Ei kai uskosi nyt ole mikään looginen olio? Vai onko uskosi ytimessä kuitenkin koko ajan nakertava epäilys? Kysyn ihan kiinnostuksesta kun en itse voi ymmärtää.

Olen ymmärtänyt, että mormonien ihmeelliset uskomukset perustuvat yhdelle yksittäiselle ihmiselle tulleeseen ilmoitukseen (siltä osin, kuin ne eroavat esim. ortodoksikristillisyydestä). Ortodoksiusko perustuu sen sijaan monien kirjoittajien tuotoksiin, joita pyhät ovat vuosisatojen ajan Kristuksen kuoleman jälkeen vahvistaneet kerta kerran jälkeen. Ehkä sinulle ei tuolla ole mitään merkitystä, mutta minä yritän laittaa sille jotain painoarvoa.

OIennaista minusta on, että mormoniuskonto on myöskin syntynyt nopeasti reilussa sadassa vuodessa ja että sen uskon jakavat ihmiset ovat aivan yhtä vakuuttavia uskonsa todistajia ja yhtä vakuuttuneita henkilökohtaisesti totuudestaan. Kyllä se minusta kertoo varsin hyvin uskonnon synnyn logiikasta. Pääsemme ikäänkuin laboratorio-olosuhteissa seuraamaan omin silmin arvailujen sijaan mitä tapahtuu.

Voihan noin olla, mutta kyllä esim. ortodokseilla on jatkuva sarja pyhiä Jeesuksen päivistä meidän päiviimme saakka. Joten siinä mielessä minulla on vaikeuksia nähdä, että tarkkaan ottaen missä kohdassa homma meni vedätykseksi tai jos se sitä oli alusta alkaen, niin miksi kaikki nämä todistajat Jeesuksen päivistä (tai ainakin oletetusta elinajasta) lähtien todistivat samaa asiaa. Mitä hauskaa siinä sitten enää oli? Jos edes kaikki todistukset olisivat ristiriidassa keskenään, niin homman näkisi nopeastikin vedätykseksi.

Hetkinen, nyt puhut siitä todistusten arkistosta, joka on enää jäljellä varsin massiivisen karsinnan ja tuhoamisen jäljiltä. Jos kerätään ihan neutraalisti kasaan kaikki se kirjallinen materiaali mitä 0-400jaa välisellä jaksolla on ylöskirjattu ja kopioitu niin kyllä se on varsin moninainen sillisalaatti kaikenlaista. Pois on saksittu ja poltettu milloin milläkin "opillisella" perusteella ja sitä ovat tehneet kokousten lisäksi ihan yksittäiset itseoppineet zeelotitkin. Apokryfisten kirjojen arkistokin on valtaisa ja sieltä löytyy vaikka millaisia linkkejä sinne tänne Lähi-Idän muihin uskontoihin ja traditioihin. Niiden leimaaminen pelkästään väärennöksiksi on valehtelua ja se, että loput tuomiotaan "harhauskoisiksi" taas on puhdas kehäpäätelmä. Minusta Raamatun pitäisi sisältää tuo kaikki originaali kirjallisuus, missä painivat gnostilaiset, essealaiset, buddhalaiset ja juutalaiset tarinat.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jeesus, Muhammad ja esimerkiksi Gautama Buddha ovat todistettavasti eläneet aikoinaan.
Kovin ovat laihoja todisteet Jeesuksen olemassaolosta...
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jos jättää erilleen kristinuskon eettiset periaatteet, jotka ovat edelleen ihan käyttökelpoisia, vaikkakaan eivät niin uniikkeja ja omatekoisia kuin kovapintaisimmat haluaisivat uskoa, ja keskittyy siihen muuhun mitä ko. uskonto propagoi, kiinnitän itse ensimmäisenä huomiota siihen, että Jeesuksen opetuksessa keskeistä oli säikytellä, ravistella ihmiset tekemään äkkiä parannus, sillä lopun ajat ovat ihan tässä kohta. Siis viikkojen, kuukausien päästä, korkeintaan jaksaa odotella joitain vuosia. Ei vaan kuulu ei näy. Ei neljää ratsumiestä, ei veressä lainehtivaa merta, ei neljää enkeliä surmaamassa ihmiskuntaa. Harmageddon ei tule, ellei sen nimellä julkaista jotain mobiilipeliä. Kristinusko oli alunperin apokalyptinen juutalainen lahko. Kauheaa tuhoa, kipua ja kadotusta, liity meihin ja pelastut! Paitsi että tuollainen mouhoaminen on minusta ihan vastenmielisen alhaista (ja varmaan itse perkeleestä peräisin) niin vuosisadoista toiseen suden huutaminen on jo nähty. Aika kulunut vitsikin alkaa jo olla että takuulla Helvetissä on paremmat lopun ajan pirskeet kuin Jeesuksen mehupartyissa.

Miten kristikirkon lopun aikojen lupaaminen eroaa mitenkään näistä Koreisheista ja Auringon temppeleistä muuta kuin mittasuhteiltaan?

P.S. Aina olen ihmetellyt sitä miten kristityt jättävät huomiotta sen, että Jeesus tuli pelastamaan vain juutalaiset...
 
Viimeksi muokattu:

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kovin ovat laihoja todisteet Jeesuksen olemassaolosta...

Muistaisin lukeneeni hiljattain TK Historia lehdestä artikkelin Jeesuksen olemassaolon todisteista. Artikkelissa todettiin muistaakseni että nykyisen Palestiinan alueella ilmeisesti on elänyt ajanlaskumme alussa jonkinlainen saarnamies joka sitten kärsi kuolemantuomion ristillä. Ei ole varmaa oliko tämä juuri Jeesus, vai onko tarinat Jeesuksesta saaneet inspiraationsa tästä kaverista. Jotakuinkin arkeologit taitavat kallistua hieman enemmän sen kannalle että Jeesus eli. Luonnollisesti mistään ihmeteoista ei ole muita todisteita kuin kymmeniä vuosia oletetun Jeesuksen elämän jälkeen kirjoitetut tarinat.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Muistaisin lukeneeni hiljattain TK Historia lehdestä artikkelin Jeesuksen olemassaolon todisteista. Artikkelissa todettiin muistaakseni että nykyisen Palestiinan alueella ilmeisesti on elänyt ajanlaskumme alussa jonkinlainen saarnamies joka sitten kärsi kuolemantuomion ristillä.

Paitsi että kaikki usein siteeratut riippumattomat historioitsijat ovat syntyneet kauan Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen ja kirjoittaneet ylös kuulemiaan (mahdollisesti lukemiaan) muiden kertomuksia n. v. 90-120. Käytännössä he ovat kirjanneet ylös kristityistä kertovia tarinoita. Olihan Tacituksen kirjauksessakin viite Pilatukseen (jonka virkatehtävän hän kirjasi väärin) ja luonnehdinta kristityistä kannibaaleina jotka syövät messiaansa lihaa ja verta.
 

Remy Martin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Paitsi että kaikki usein siteeratut riippumattomat historioitsijat ovat syntyneet kauan Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen ja kirjoittaneet ylös kuulemiaan (mahdollisesti lukemiaan) muiden kertomuksia n. v. 90-120. Käytännössä he ovat kirjanneet ylös kristityistä kertovia tarinoita. Olihan Tacituksen kirjauksessakin viite Pilatukseen (jonka virkatehtävän hän kirjasi väärin) ja luonnehdinta kristityistä kannibaaleina jotka syövät messiaansa lihaa ja verta.

Juttu oli tehty juuri siten että siinä käytiin läpi eri lähteitä ja niiden luotettavuutta. Tieteen Kuvalehti ei ole mikään hihhulilehti jonka lähteitä tai kriittistä suhtautumista tarvitsee epäillä.
 

Salt

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Taistelevat Irlantilaiset & Golden Boys
Jeesuksen historiallisuudesta tosin kiistellään edelleen, kuten jo aiemmin tässäkin ketjussa on käsitelty.

Kovin ovat laihoja todisteet Jeesuksen olemassaolosta...

No saahan Jeesuksen olemassaolosta olla ihan mieltä tahansa. Minä olen vakuuttunut, että hän eli, mutta en ole vakuuttunut hänen ihmeteoista tai jumaluudesta, koska tosiaan evankeliumissa tapahtuneita asioita kirjoittivat ensimmäisen kerran muistiin jeesuksen opetuslapsien seuraajat. Nämä evankeliumithan käsittelevät samaa asiaa eri tavoin, mikä on tyypillistä tuolle ajalle, koska välimeren alueella asui paljon eri kulttuureja, joille tarinaa piti "myydä". Niissä teksteissä on todistettu olevan paljon myös historiallista faktatietoa, kuten jeesuksen kaltaisen miehen eläminen ja yhteiskunnan epäkohtiin puuttuminen.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
No saahan Jeesuksen olemassaolosta olla ihan mieltä tahansa.

Ja saahan sen oman vakuuttuneisuuden pohjata mihin vaan, vaikka kahvinporoista katsomiseen, mutta jos vetoaa "todisteisiin" niin niitä ruoditaan uskottavuutensa perusteella. Todistajanlausunnoiksi evankeliumit eroavat kovin paljon toisistaan; ja ovat luonnollisesti vielä uskoveljien kirjaamia, joten aiheeseen nähden enemmän siellä "biased"-puolella.

Minusta on kaksikin mahdollista hyväksyttävää "tapahtumakuvausta":
1) Jeesusmyytti, jonka mukaan mitään henkilöä ei ole koskaan ollutkaan vaan kyse on ollut mormonikirkon tapaan syntyneistä "ilmestyksistä" ja uskonnollisista ekstreemikokemuksista ja niistä liikkeelle lähtenyt vasemmistolais-anarkistinen hurmos (köyhät ja vähäosaiset ovat kuninkaita!) johon liki-kivikautiset ihmiset on ollut helppo houkutella mukaan. Juutalaiselle hurmoksellisuudelle on ollut tilaa ja "messiaita" on vilissyt nurkissa vähän väliä. Myyttiin on sulautettu kaikki mahdollinen lähialueiden mytologia tuhansien vuosien takaa. Aivan samoin kuin kristinusko on tehnyt valtaamillaan alueilla; ominut häpeilemättä kaikki paikalliset tavat ja juhlat ja keksinyt niille vain kristillisen tarinan.

2) Jeesus oli historiallinen henkilö (tietenkin ilman mitään jumalallisuutta) ja karismaattinen lahkojohtaja, opettaja joka todennäköisesti haki siihen aikaan juutalaisten mielestä kapinalliset ajatuksensa lähialueilta, essealaisilta, Egyptistä ja Intian alueelta, kuten monissa apokryfisissä tarinoissa kerrotaan. Mahdollisesti hän selvisi ristiinnaulitsemisestaankin hengissä ja pakeni takaisin Intiaan jossa jatkoi toimintaansa hengellisenä opettajana vanhuuteen asti.

Molemmissa kuvauksissa nämä värikkäät tarinat, joiden kautta sanomaa oli alunperinkin välitetty, jäivät elämään ja muuntuivat todeksi 100 vuoden leiritulilla tuhanteen kertaan kerrottuina. Sitten meillä oli jo Paavi joka sanoi miten pitää uskoa, millaisia vaatteita pitää, miten rukoilla ja paljonko lantteja laittaa keräysastiaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mistä tuollaisen "pyhän" tunnistaa? Siitäkö, että hänen todistuksensa on linjassa edellisten pyhien todistusten kanssa? Eli jos pyhäksi määritellään ihminen, joka tukee olemassaolevaa konsensusta, ja sitten perustellaan että onhan sen oltava totta kun kaikki pyhät ovat samaa mieltä, kuulostaa se lähinnä kehäpäätelmältä.
Käsittääkseni pyhäksi julistetaan sellainen henkilö, jonka tässä tapauksessa ortodoksikansa (tai ainakin tietyn ortodoksikirkon jäsenkansa) tuntee pyhäksi henkilöksi. Tämä tapahtuu ko. henkilön kuoleman jälkeen, jos on tapahtuakseen. Sen jälkeen kun kansa on selvästi "puhunut", kirkon johto muodollisesti julistaa ko. henkilön pyhäksi. Kirkon oppi taas tavallaan koostuu kaikkien pyhien opetuksien ja kirjoitusten matemaattisesti sanottuna "JA"-operaattorilla otetusta risteytyksestä, eli otetaan kaikki asiat, mistä pyhät ovat yhtä mieltä ja sellaisetkin, joista ylivoimainen enemmistö pyhistä on kirjoittanut tai opettanut samalla tavalla. Joten en näe tuota ihan samana kuin sellaista, että katsotaan ensin, että opetus on yhteneväinen virallisesti otetun kannan kanssa. Toki nyt satojen vuosien jälkeen täytyisi tulla aikamoinen määrä uusia pyhiä jotka opettavat ihan eri tavalla kuin aikaisemmat, että jotkut kirkon perusopit perusteellisesti muuttuisivat, joten pidän sellaista epätodennäköisenä. Se, miten uusiin yhteiskuntaa kohtaaviin asioihin suhtaudutaan kirkon toimesta lienee avoin uusien ja tulevaisuuden pyhien konsensus-tulkinnalle.

Jaa että kristinuskosta ei ole keskenään ristiriitaisia todistuksia?
Tarkoitin tässä pyhien keskenään täysin ristiriitaista todistamista, mitä ei juurikaan ole käsittääkseni tapahtunut.

Leon kirjoitti:
Muistan koulun uskonnontunneilta (oikeasti Mel Brooksin Mielettömästä maailmanhistoriasta), että 10 käskyä tulivat Moosekselle pyytämättä ja yllätyksenä. Eikös tuokin ole hiukan yhdelle ihmiselle tullut ilmoitus?
On toki, mutta kristinusko ei koostu pelkästään kymmenestä käskystä, vaikka tärkeitä ne ovatkin. Monet kristinuskon ilmoituksista ovat tulleet yksityisille ihmisille, siinä mielessä olet oikeassa. Mutta eivät samalle ihmisille (toisin kuin mormonien tapauksessa).

Yläpesä kirjoitti:
Tämä on minusta omituisinta, että olet valmis hylkäämään sen sisäisen varmuuden (vai miksi sitä totuutta nimitätkään) joka sinulla nyt on, loogisten ja todettavien asioiden vuoksi. Eihän sen sisäisen "totuuden" tulisi kadota mihinkään? Ei kai uskosi nyt ole mikään looginen olio? Vai onko uskosi ytimessä kuitenkin koko ajan nakertava epäilys? Kysyn ihan kiinnostuksesta kun en itse voi ymmärtää.
Ei minulla mitään sisäistä varmuutta tai totuuttakaan ole, on vain usko. Mielestäni uskomisessa on paljonkin loogisia asioita.Toisaalta onhan tiedeuskossakin paljon asioita, jotka otetaan uskolla vastaan. Ymmärrätkö sinä täydellisesti esim. yleistä suhteellisuusteoriaa? Monet uskovat siihen vaikkeivat ymmärräkään tai "tiedä" sen olevan totta. Minäkin uskon siihen. Joten mielestäni molempia käytetään sekä uskontoon uskomisessa, että tieteeseen uskomisessa, loogista päättelyä ja uskoa. Heprealaiskirjeen 11:1: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

En sanoisi myöskään, että uskon YTIMESSÄ olisi nakertava epäilys. Mutta mielestäni sellainen olisi sokeaa ja tyhmää uskoa, jos joku uskoisi, vaikka annettaisiin kädestä pitäen selvät todisteet uskon perusteiden kumoamiseen. Se, millaisia noiden todisteiden pitäisi olla, on pidemmän keskustelun asia. Monet ateistit tuntuvat väittävän, että jos he konkreettisesti kokisivat yhdenkin kiistämättömän ihmeen, he alkaisivat uskoa (ja se ei olisi sitten enää uskoa, vaan varmaa tietämistä). Minä kehottaisin varovaisuuteen noissa lupauksissa, ja luulen, että se usko häviäisi hyvinkin pian jos näitä ihmeitä ei tapahtuisi joka sekunti tai minuutti, vaan ne jäisivät tuohon yhteen (sinänsä kiistämättömään).

Yläpesä kirjoitti:
Hetkinen, nyt puhut siitä todistusten arkistosta, joka on enää jäljellä varsin massiivisen karsinnan ja tuhoamisen jäljiltä. Jos kerätään ihan neutraalisti kasaan kaikki se kirjallinen materiaali mitä 0-400jaa välisellä jaksolla on ylöskirjattu ja kopioitu niin kyllä se on varsin moninainen sillisalaatti kaikenlaista.
No tässä asiassa ovat tosiaankin nuo ortodoksien hyväksymät kirkolliskokoukset julistaneet, mitkä ovat ne oikeat kirjoitukset ja mitkä eivät. Ja tässä kohtaa asia jää uskonvaraiseksi, sillä uskotaan, että Pyhä Henki johdatti nämä kirkolliskokoukset käsittääkseni yksimielisiin päätöksiin siitä, mitkä kirjoitukset olivat Pyhän Hengen inspiroimia ja tosia ja mitkä eivät. Jos yksittäiset zeelotit ovat joitain kirjoituksia polttaneet, niin siitä en osaa sanoa sen enempää, en ole niistä tapauksista lukenut. Olivatko ne ainoita kappaleita koko maailmassa? Kai tuohonkin voisi veikata, että jos Jumala olisi todella tahtonut noiden kirjoitusten julkaistavan ja tulevan osaksi virallista kirkon oppia, niin ne olisivat jääneet polttamatta. Tämä ei ole mikään virallinen tieto tai vastaus kuitenkaan, vaan siis pelkkä oma arvaukseni asiaan perehtymättömänä.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Käsittääkseni pyhäksi julistetaan sellainen henkilö, jonka tässä tapauksessa ortodoksikansa (tai ainakin tietyn ortodoksikirkon jäsenkansa) tuntee pyhäksi henkilöksi. Tämä tapahtuu ko. henkilön kuoleman jälkeen, jos on tapahtuakseen. Sen jälkeen kun kansa on selvästi "puhunut", kirkon johto muodollisesti julistaa ko. henkilön pyhäksi.
Mitään en asiasta tiedä, mutta veikkaan että tuollaisen henkilön opetukset ja kirjoitukset ovat ne tärkeimmät kriteerit, joiden perusteella hänen pyhyyttään arvioidaan. Vai olenko ihan hakoteillä? Mitä veikkaat, kuinka suuri todennäköisyys sellaisen henkilön on päätyä julistetuksi pyhäksi, joka saarnaa täysin kirkon vallitsevaa linjaa vastaan?

Kirkon oppi taas tavallaan koostuu kaikkien pyhien opetuksien ja kirjoitusten matemaattisesti sanottuna "JA"-operaattorilla otetusta risteytyksestä, eli otetaan kaikki asiat, mistä pyhät ovat yhtä mieltä ja sellaisetkin, joista ylivoimainen enemmistö pyhistä on kirjoittanut tai opettanut samalla tavalla.

[...]

Tarkoitin tässä pyhien keskenään täysin ristiriitaista todistamista, mitä ei juurikaan ole käsittääkseni tapahtunut.
Pyhät voivat siis olla eri mieltä asioista, mutta eivät ole "täysin ristiriidassa" keskenään? Ja ei juurikaan, eli joskus kuitenkin? Kuulostaa aika veteen piirretyltä viivalta.

Ja tässä kohtaa asia jää uskonvaraiseksi, sillä uskotaan, että Pyhä Henki johdatti nämä kirkolliskokoukset käsittääkseni yksimielisiin päätöksiin siitä, mitkä kirjoitukset olivat Pyhän Hengen inspiroimia ja tosia ja mitkä eivät. Jos yksittäiset zeelotit ovat joitain kirjoituksia polttaneet, niin siitä en osaa sanoa sen enempää, en ole niistä tapauksista lukenut. Olivatko ne ainoita kappaleita koko maailmassa? Kai tuohonkin voisi veikata, että jos Jumala olisi todella tahtonut noiden kirjoitusten julkaistavan ja tulevan osaksi virallista kirkon oppia, niin ne olisivat jääneet polttamatta. Tämä ei ole mikään virallinen tieto tai vastaus kuitenkaan, vaan siis pelkkä oma arvaukseni asiaan perehtymättömänä.
Mitä, eikö ihmisillä olekaan sitä vapaata tahtoa, jonka tärkeyttä olet tässä ketjussa monesti korostanut? No tuleepahan ainakin jumalan prioriteetit selviksi, jos estelee ihmisiä uskonkappaleita polttamasta ja ohjailee kirkolliskokouksien päätöksiä, mutta ei vaivaudu auttamaan esim. orjuudessa tai nälänhädässä riutuvia.
 
Viimeksi muokattu:

Salt

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Taistelevat Irlantilaiset & Golden Boys
Sitten meillä oli jo Paavi joka sanoi miten pitää uskoa, millaisia vaatteita pitää, miten rukoilla ja paljonko lantteja laittaa keräysastiaan.

Niin tässä kohtaa kristinusko alkoi mennä metsään ja pahasti. Toki siellä oli valtataistelua jo sitä ennenkin, mutta dogmien määrittämiset ja omia tarkoitusperiä ajavat teokset saivat jalansijan. Monet raamatun ulkopuolelle jääneet teokset pohtivat jeesuksen opetuksia paljon filosofisemmin. Ne ovat ihan hyvää luettavaa, uskoo niihin tai ei.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Toisaalta onhan tiedeuskossakin paljon asioita, jotka otetaan uskolla vastaan. Ymmärrätkö sinä täydellisesti esim. yleistä suhteellisuusteoriaa? Monet uskovat siihen vaikkeivat ymmärräkään tai "tiedä" sen olevan totta. Minäkin uskon siihen. Joten mielestäni molempia käytetään sekä uskontoon uskomisessa, että tieteeseen uskomisessa, loogista päättelyä ja uskoa. Heprealaiskirjeen 11:1: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

"Tiedeusko" on militanttiuskisten kehittelemä olkinukketermi jota käytetään vähättelevässä sävyssä ja tarkoitus on rinnastaa tiede ja uskomukset. Keskustelussa se ajaa punaisen vaatteen funktion.
Itse luotan, en usko, niiden tieteellisten pitävän paikkansa joihin oma aika tai ymmärrys ei riitä. Luotan siihen tietoon, että halutessani voin opetella saman älyllisen aparaatin, jolla näihin tuloksiin ja johtopäätöksiin on tultu. Voin halutessani myös vapaasti kyseenalaistaa ja korjata virheellisen tuloksen, eikä tämä toisin kuin uskomuksissa johda koko rakennuksen sortumiseen, vaan päinvastoin edelleen sen laadun paranemiseen. Siispä tieteessä oma luottamukseni kohdistuu tieteen luonteeseen välineenä, itseään ikuisesti korjaavana ja tarkentavana prosessina. En usko vaan luotan. Luottamus pohjautuu prosessin läpinäkyvyyteen ja paljaaseen logiikkaan. Toki tämän lisäksi myös fanitan joitain asioita tieteessä. Eräitä tutkijoita erityisesti. Heiltä suvaitsen löysempääkin puhetta ja yleensä huumorin varjolla. Tai joitain tutkimusaiheita, jotka saavat sydämen läpättämään. Kuten eksoplaneettojen etsiminen tai arkeologia.
Asiallisessa skientismikritiikissä minua taas häiritsee sen sisäänrakentunut ajatus tieteestä yhtenä tiiviinä pakettina, mikä ei vastaa omaa kokemustani lainkaan. Eri tieteenalojen asiantuntijoiden on melko vaikeaa ymmärtää toisiaan; heidän ongelmansa, kysymyksensä, vastauksensa ovat monesti aivan eri "maailmoista" mikä yleensä johtaa umpikujiin ja etääntymiseen (eristäytymiseenkin) ja onneksi välillä myös ennakoimattomiin ahaa-elämyksiin ja uusien alueiden löytämiseen. On aivan turhaa olettaa luonnontieteilijöiden kykenevän hallitsemaan ja vastaamaan "koko tieteen" kysymyksiä ja on itsestään selvää että näin toimimalla saadaan "ylimielisiä ja luonnontieteiden ylivoimaa (esim. humanistisiin nähden) alleviivaavia" uskomuksia. Nykytiede on järkyttävän laaja universumi yksityiskohtia ja laajoja kokonaisuuksia ja tiedemuurahaisten osaksi jääkin hallita parhaan kykynsä mukaan pientä slicea siitä. Varmasti on olemassa halua hypätä näistä housuista isompiin maineen ja mammonan vuoksi, mutta on turha leimata itse perustaa sen vuoksi.


En sanoisi myöskään, että uskon YTIMESSÄ olisi nakertava epäilys. Mutta mielestäni sellainen olisi sokeaa ja tyhmää uskoa, jos joku uskoisi, vaikka annettaisiin kädestä pitäen selvät todisteet uskon perusteiden kumoamiseen. Se, millaisia noiden todisteiden pitäisi olla, on pidemmän keskustelun asia.

Eli jollain tasolla epäilet kuitenkin omaa uskoasi. OK.


Jos yksittäiset zeelotit ovat joitain kirjoituksia polttaneet, niin siitä en osaa sanoa sen enempää, en ole niistä tapauksista lukenut. Olivatko ne ainoita kappaleita koko maailmassa?

Kun ei ole tarkkaa tietoa mitä kaikkea hävitettiin niin ei tiedetä myöskään mitä kaikkea on kyetty sittemmin korvaamaan muualta löytyneiden arkistojen avulla. Erinäiset ryhmittymäthän piilottelivat itselle tärkeitä teoksia luoliin, hiekkaan jne mistä niitä on aikojen saatossa vahingossa tupsahtanut takaisin ihmisten ilmoille. Nag Hammadissa ja Qumranissa nyt viimeksi. Mm. Athanasios Suuri (ortodoksien isä ja innokas anateeman julistaja) ja Theodosios Suuri I olivat kiihkeitä dokumenttien tuhoajia, vaikka heitä nykyään juhlitaan kristikirkon suurina hyväntekijöinä.
 

kärpyttäjä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
"Tiedeusko" on militanttiuskisten kehittelemä olkinukketermi jota käytetään vähättelevässä sävyssä ja tarkoitus on rinnastaa tiede ja uskomukset. Keskustelussa se ajaa punaisen vaatteen funktion.

...

Siispä tieteessä oma luottamukseni kohdistuu tieteen luonteeseen välineenä, itseään ikuisesti korjaavana ja tarkentavana prosessina. En usko vaan luotan. Luottamus pohjautuu prosessin läpinäkyvyyteen ja paljaaseen logiikkaan.

Juuri näin. Tiedeusko on käsitteenä niin typerä, että piti tulla ääneen komppaamaan vastausta.
 

godspeed

Jäsen
Minulla on sellainen fiilis hieman tietävämpien, tiedostavampien ja jopa varsin tieteellisesti ajattelevien uskosta, että kyse on enemmänkin uskosta johonkin suureen voimaan jota ei voida tieteellisesti mitata tai havaita, mutta se toimii kaiken eli myös yksittäisen ihmisen että universumin taustalla. Sille ei ole yksiselitteistä selitystä, mikäli koskaan tulee olemaankaan, jolloin sen voi vain perusteella tunteena persuksissa. Jumala ei täten ole sinänsä se kaiken kattava käsite vaan tunne, jota on mahdoton kyseenlaistaa muuna kuin ihmiselle tyypillisenä pakokeinona, vaikka superloogiset ja superrealistiset ja superkäytännölliset ja superälykkäät ja supertieteelliset ihmiset ja ennen kaikkea Suuren Voiman edessä kumartamattomat ihmiset jatkuvasti penää jostain syystä. Tätä ette halua ymmärtää. Ehkä siksi että ollaan vain omassa poterossa ja pelkästään halutaan syyllistää typeryydestä. Voin toki olla totaalisen väärässä päätelmissäni, jos esimerkiksi joku kuvaamani kaltainen uskovainen teilaa näkemykseni sanomalla, että kyllä se selkeä entiteetti Julle pelkästään on edelleen kaiken takana.

Oma näkemykseni asiaan on se, että ihminen ei kestä sitä vaihtoehtoa olemisesta, että mitä jos jotain ei yhtäkkiä olisikaan kuten vaikkapa universumin ulkopuolella tai kuoleman jälkeen. Järki sanoo, että kuollessa palataan tilaan ennen syntymää, ja universumi voi loppua tai ei lopu mihinkään havaittavaan. Voi olla olemassa tila, jossa ei ole mitään. Tunteellisesti ajatellen mieli ei täten kestä olemattomuutta, vaan JOTAIN on oltava. Tässä mielessä tiede on rakenteeltaan ja peruspilareiltaan samankaltainen kuin uskontokin, että myöskään tieteessä ei kestetä vastauksettomuutta vaan selityksiä kaivetaan hamaan asti. JOTAIN on oltava, vaikka se olisi olemattomuutta. Ok. Minua ei täten kiinnosta erikseen mitä ihminen on keksinyt, sillä minua kiinnostaa se mitä on jo valmiiksi luonnossa olemassa ja ymmärrys sellaisia asioita kohtaan. En tiedä matematiikasta, kemiasta tai fysiikasta juuri mitään, mutta varsinkin jäljimmäinen mainittu tietääkseni selittää parhaansa mukaan sen mitä on ollut jo ennen ihmistäkin. Eli lähinnä itsensä, jolloin ihminen on vain löytänyt vaikkapa juuri luonnossa valmiina olleesta fysiikasta keinon selittämään tutkimiaan asioita. Kovat tieteet ovat tietysti heikkoja vaihtoehtoja silloin jos ajattelu ja ymmärrys on jotenkin pelkästään humanistista, eli itsekeskeisen ihmiskeskeistä. Tässä ketjussa nähtiin jo sivutolkulla väittelyä ihmiskeskeisyyden varjolla perustellun ajattelun voimin, mikä hoituu pienesti ajattelevilta aivoilta kaikista kätevimmin. Siihen lienee turha palata.

Näissä keskusteluissa tulee esiin konkreettisesti ainoastaan ne seikat, että millä tavalla kukin on mieleltään asiansa tasolla. Mitä suurempi väittely, sitä suurempaan ansaan itse lankeaa ja siellä muhii erinomaisuudessaan. Hyvä ja eritoten perusteltukin logiikka sekä tieteeseen tai uskoon liittyen tässä kontekstissa on aina jollain tasolla pätevää, koska sitä ei voi kukaan omaehtoisin objektiivisin menetelmin murtaa, vaikka selkeästi kaikki siihen leikkiin hyödyttömyydestä huolimatta lähtevät. Olemme hyvin vähän tai tarpeellisen tiedon varassa yksilöinä. On aika vaikea väittää toisen olevan täysin väärässä, jos ajatusmaailma on aivan erilainen ja vieläpä siten vastakkainen, ettei edes omaa asiaa, jota vipuvartena käytetään, tunneta kunnolla. Toki kaikkea ei voikaan tuntea, mutta koska yksittäisen ihmisen tietämys koko suuresta kokonaisuudesta on niin olematon ja lähinnä mutua, niin tämä iänkaikkinen vastakkainasettelu on aina yhtä hauskaa. Samalla tasolla meistä moni lopulta on henkisesti ja fyysisesti ja ns. suuret virheet tiedossa tai tietämättömyydessä ovat lopulta kärpäsenpaska meressä. Ei siinä. Keep going.
 

kärpyttäjä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Minulla on sellainen fiilis hieman tietävämpien, tiedostavampien ja jopa varsin tieteellisesti ajattelevien uskosta, että kyse on enemmänkin uskosta johonkin suureen voimaan jota ei voida tieteellisesti mitata tai havaita, mutta se toimii kaiken eli myös yksittäisen ihmisen että universumin taustalla. Sille ei ole yksiselitteistä selitystä, mikäli koskaan tulee olemaankaan, jolloin sen voi vain perusteella tunteena persuksissa. Jumala ei täten ole sinänsä se kaiken kattava käsite vaan tunne, jota on mahdoton kyseenlaistaa muuna kuin ihmiselle tyypillisenä pakokeinona, vaikka superloogiset ja superrealistiset ja superkäytännölliset ja superälykkäät ja supertieteelliset ihmiset ja ennen kaikkea Suuren Voiman edessä kumartamattomat ihmiset jatkuvasti penää jostain syystä. Tätä ette halua ymmärtää. Ehkä siksi että ollaan vain omassa poterossa ja pelkästään halutaan syyllistää typeryydestä.

Mihinköhän tämä vastaus liittyi? Kyse oli ainakin edellisessäviestissä tiedeuskon käsitteen typeryydestä, ei tieteellisten ihmisten jumaluskon typeryydestä.

Joka tapauksessa, nämä "superloogiset", "superkäytännölliset" ja "superälykkäät" ihmiset (hauskasti halvennettu vastapuolta) epäilevät tunnetta perseessä, koska tunne perseessä todistetusti on mitä helpoin tapaa johtaa ihmistä harhaan. Eli siis niin, että ihminen tyytyy omaan vahvaan mutuun sen sijaan, että yrittää haastaa sitä mutua. Nämä kylmän rationaaliset tunneköyhät tiedeuskovaiset antavat uskovaiselle kyllä täyden oikeuden uskoa mitä haluaa, ja varmaan ymmärtävät, että uskovaisella oikeastikin on tunne jumalasta. Se ei kuitenkaan estä käymistä keskustelua aiheesta ja mm. siitä, missä asioissa tunteeseen perseessä on syytä luottaa ja missä ei. jos uskovainen ei halua analysoida mutuaan yhtään sen enempää, hän voi aivan helposti jättää avaamatta kyseista keskustelulankaa.

Oma näkemykseni asiaan on se, että ihminen ei kestä sitä vaihtoehtoa olemisesta, että mitä jos jotain ei yhtäkkiä olisikaan kuten vaikkapa universumin ulkopuolella tai kuoleman jälkeen. Järki sanoo, että kuollessa palataan tilaan ennen syntymää, ja universumi voi loppua tai ei lopu mihinkään havaittavaan. Voi olla olemassa tila, jossa ei ole mitään. Tunteellisesti ajatellen mieli ei täten kestä olemattomuutta, vaan JOTAIN on oltava. Tässä mielessä tiede on rakenteeltaan ja peruspilareiltaan samankaltainen kuin uskontokin, että myöskään tieteessä ei kestetä vastauksettomuutta vaan selityksiä kaivetaan hamaan asti.

Tiede eroaa ratkaisevasti uskonnosta siinä mielessä, että tiede nimenomaan kestää vastauksettomuutta eikä lähde välittömästi keksimään mutulla selityksiä tuntemattomille asioille, vaan vaatii esitettäviltä selityksiltä todisteita. Se on ollut kaiken avain tieteen menestystarinassa.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Mihinköhän tämä vastaus liittyi? Kyse oli ainakin edellisessäviestissä tiedeuskon käsitteen typeryydestä, ei tieteellisten ihmisten jumaluskon typeryydestä.

Pitikö sen olla vastaus johonkin suoraan? Se oli vain vastaus jonka perustin tässä ketjussa viime aikoina kirjoittaneiden näkemyksiin. Eli voi käyttää kumpaakin maailmanselitystapaa hyväkseen ja ne voivat myös toimia yhdessä. Uskonto on minusta esimerkiksi puhdasta psykologiaa eli mielitiedettä, joskin se on monen mielestä rinnastettavissa huuhaaseen. Mitä tämän ketjun ulkopuolelle tulee, niin jotkut papitkin ovat melkeinpä jo enemmän tieteellisiä kuin uskovaisia kun myöntävät evoluutioteorian ja muita tieteellisiä peruskiviä. Taustalla on silti usko johonkin "voimaan".

Tiede eroaa ratkaisevasti uskonnosta siinä mielessä, että tiede nimenomaan kestää vastauksettomuutta eikä lähde välittömästi keksimään selityksiä tuntemattomille asioille, vaan vaatii esitettäviltä selityksiltä todisteita. Se on ollut kaiken avain tieteen menestystarinassa.

Tiede vain ei koskaan tule vastaamaan niihin megalomaanisiin tai tuntemattomiin kysymyksiin. Sikäli jonkinlainen usko on ihan perusteltavissa, mikäli siitä on mielenterveydellisesti ruohonjuuritasolla apua. Minä lähden aina tieteellisistä kysymyksistä liikkeelle, se on selvä.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mitään en asiasta tiedä, mutta veikkaan että tuollaisen henkilön opetukset ja kirjoitukset ovat ne tärkeimmät kriteerit, joiden perusteella hänen pyhyyttään arvioidaan. Vai olenko ihan hakoteillä? Mitä veikkaat, kuinka suuri todennäköisyys sellaisen henkilön on päätyä julistetuksi pyhäksi, joka saarnaa täysin kirkon vallitsevaa linjaa vastaan?
Varmaan hyvin pieni todennäköisyys, jos kaikissa asioissa saarnaa kirkon omaksumia totuuksia vastaan. Mutta voihan ko. henkilö tuoda esille joitain uusia näkökulmia, joihin kirkko ei ole ottanut juurikaan virallista kantaa vielä, tai voihan jossain yksittäisessä opetuksessa olla eroa kirkon virallisesta linjasta, ja silti yleisesti ottaen henkilö voidaan julistaa pyhäksi. Luulen, että opetuksien ja kirjoituksien lisäksi ihan henkilökohtaiset kokemukset, mitä ihmisillä on ollut ko. pyhäkandidaatin kanssa, painavat myös vaa'assa pyhyyttä punnittaessa.

Pyhät voivat siis olla eri mieltä asioista, mutta eivät ole "täysin ristiriidassa" keskenään? Ja ei juurikaan, eli joskus kuitenkin? Kuulostaa aika veteen piirretyltä viivalta.
Alunperin kai kirjoitin jotenkin niin, että kirkon opit olisivat jokseenkin ymmärrettävällä linjalla siksi, että niin monet pyhät kautta vuosisatojen (ja osa tietämättä toistensa mielipiteistä) kirjoittivat ja opettivat samalla tavalla asioista. Toki pyhät voivat olla eri mieltä yksittäisistä asioista, mutta yleisesti ottaen he ovat lähestulkoon kaikista asioista opettaneet samalla tapaa.

Mitä, eikö ihmisillä olekaan sitä vapaata tahtoa, jonka tärkeyttä olet tässä ketjussa monesti korostanut?
Kyllä luulen, että ihmisillä on vapaa tahto, mutta esim. kirkolliskokousten kohdalla nimenomaan rukoiltiin ja pyydettiin Jumalalta ohjausta päätöksiin käsittääkseni. Raamatun opetuksen mukaan jos jotain rukoilet, ja se on Jumalan mielen ja tahdon mukaista, niin se tapahtuu tai ainakin tapahtuu jotain sellaista, joka on tämän hyvän toiveesi mukaista. Ja uskon, että Jumala ohjailee ihmiskunnan kehitystä ainakin jollain yleisellä taholla, joka ei tarkoita ihmisen vapaan tahdon rikkomista. Tai ainakin niin kauan, kuin Häneen uskovia löytyy, on Jumalalla aina annettavaa. Ja kai siellä Raamatussa niin implikoidaan, että näitä uskovia hulluja riittää, joskaan ei ehkä monta, niin ainakin muutamia aikojen loppuun asti.

Yläpesä kirjoitti:
Tiedeusko" on militanttiuskisten kehittelemä olkinukketermi jota käytetään vähättelevässä sävyssä ja tarkoitus on rinnastaa tiede ja uskomukset. Keskustelussa se ajaa punaisen vaatteen funktion.
Päättelit ihan oikein. Pieni pilke silmäkulmassa kirjoitin tuon termin, ja ajattelin, että katsotaan, millainen vastaus siihen tulee. Kiitos, kun vastasit asiallisesti ja kirjoituksesi ovat muutenkin olleet hyvin asiallisia tässä keskustelussa. Arvostan!

Yläpesä kirjoitti:
Siispä tieteessä oma luottamukseni kohdistuu tieteen luonteeseen välineenä, itseään ikuisesti korjaavana ja tarkentavana prosessina. En usko vaan luotan. Luottamus pohjautuu prosessin läpinäkyvyyteen ja paljaaseen logiikkaan.
Tästä asiasta olen jo muutamaan kertaan kirjoittanutkin oman mielipiteeni, joka perustuu toimimiseen tieteen parissa useamman vuosikymmenen ajan. Ehkä tuo kuvailemasi tieteen funktio on olemassa myös, mutta paljon on myös oman edun tavoittelua, läpinäkyvyyden puutetta, inkompetenssiä (ei taida olla suomen sana, kääntyy aika epäpätevyydeksi, vaikkei tuo ihan englannin "incompetence" tarkoitukselta kuulostakaan), ja vallitsevaan teoriaan heittäytymistä. Nuo aiheuttavat minussa tietyssä määrin tyytymättömyyttä tieteen toimintatapaan ja jossain mielessä ehkä pientä epäilyä sen uskottavuuteenkin.

Yläpesä kirjoitti:
Eri tieteenalojen asiantuntijoiden on melko vaikeaa ymmärtää toisiaan; heidän ongelmansa, kysymyksensä, vastauksensa ovat monesti aivan eri "maailmoista" mikä yleensä johtaa umpikujiin ja etääntymiseen (eristäytymiseenkin) ja onneksi välillä myös ennakoimattomiin ahaa-elämyksiin ja uusien alueiden löytämiseen. On aivan turhaa olettaa luonnontieteilijöiden kykenevän hallitsemaan ja vastaamaan "koko tieteen" kysymyksiä ja on itsestään selvää että näin toimimalla saadaan "ylimielisiä ja luonnontieteiden ylivoimaa (esim. humanistisiin nähden) alleviivaavia" uskomuksia. Nykytiede on järkyttävän laaja universumi yksityiskohtia ja laajoja kokonaisuuksia ja tiedemuurahaisten osaksi jääkin hallita parhaan kykynsä mukaan pientä slicea siitä.
Hyvin kirjoitettu, ja olen asiasta samaa mieltä kanssasi.

Yläpesä kirjoitti:
Eli jollain tasolla epäilet kuitenkin omaa uskoasi. OK.
En pidä tuosta ilmaisutavasta, se ei oikein kuulosta oikealta kuvaukselta. Sanon mieluummin, että uskoni on varmaan aito tai ainakin toivon sen olevan, mutta en halua uskoa sokeasti. Uskon jalat maassa, jos voitaisiin käyttää sellaista sanontaa.

Yläpesä kirjoitti:
Mm. Athanasios Suuri (ortodoksien isä ja innokas anateeman julistaja) ja Theodosios Suuri I olivat kiihkeitä dokumenttien tuhoajia, vaikka heitä nykyään juhlitaan kristikirkon suurina hyväntekijöinä.
Pitäisi varmaan lukea enemmän Pyhästä Athanasioksesta. Kaikkitietävän Wikipedian (linkki vie Wikipedian artikkeliin Athanasioksesta) mukaan tuo hänen käskynsä polttaa kirjoja on jonkinlainen internet-myytti. Ja noita anateemoja lenteli vissiin suuntaan jos toiseenkin silloin kiihkeinä alkuvuosisatoina. Theodosioksesta harvemmin kuulen mitään. Ehkä voit lähettää linkkejä hänen tuhotöistään minulle vaikka YV:nä. Mutta jotain suhtkoht luotettavia eikä mitään "jesusneverexisted.com"-linkkejä, joita itse löysin guuglaamalla. Kiitos. Olisi mielenkiintoista tietää niistä tuhotöistä enemmän.

Kiitos myös nimimerkki @godspeed:ille mielenkiintoisista pohdinnoista.
 

kärpyttäjä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tiede vain ei koskaan tule vastaamaan niihin megalomaanisiin tai tuntemattomiin kysymyksiin. Sikäli jonkinlainen usko on ihan perusteltavissa, mikäli siitä on mielenterveydellisesti ruohonjuuritasolla apua. Minä lähden aina tieteellisistä kysymyksistä liikkeelle, se on selvä.
Vaikka ei oo mitään varmuutta siitä, että tiede voisi kaiken selittää, niin on silti täyttä arvailua, että mitkä kysymykset on niin megalomaanisia tai tuntemattomia, ettei tiede tule niihin koskaan vastaamaan. Varmasti on ollut jo aika monta "tieteelle liian mystistä" asiaa, johon tiede on kuitenkin myöhemmin pystynyt antamaan ihan oikean vastauksen.

Näennäisvastauksen antaminen itselleen uskon avulla ja mielenrauhan saavuttaakseen asiassa kuin asiassa on tietenkin aivan sallittua, mutta enpä tiedä kuinka hyveellisenä asiana se tulisi nähdä. Kaikenlaisilla ideoilla voi toki leikitellä, mutta mielestäni on paljon nöyrempää ja avoimempaa suhtautua omiin perstuntumiin suurin epäilyin, kuin pitää niitä 100% totuutena oikean tiedon puutteessa. Sen sijaan tämmöinen epäilevä lähestymistapa nähdään kuitenkin usein sulkeutuneena jäykkismäisenä tiedeöveriytenä.
 

godspeed

Jäsen
Vaikka ei oo mitään varmuutta siitä, että tiede voisi kaiken selittää, niin on silti täyttä arvailua, että mitkä kysymykset on niin megalomaanisia tai tuntemattomia, ettei tiede tule niihin koskaan vastaamaan. Varmasti on ollut jo aika monta "tieteelle liian mystistä" asiaa, johon tiede on kuitenkin myöhemmin pystynyt antamaan ihan oikean vastauksen.

Toki, vaan ihminen on lopulta aika yksinkertainen ja käytännönläheinen elämässään, jolloin tieteestä tai uskosta tulee merkittävää vain siinä kontekstissa, että se tuntuu konkreettiselta ja se oikeasti auttaa elämässä. Muussa tapauksessa kyse on uteliasta älyä hieman provosoivasta viihteestä arjen keskellä. Moni tieteellinenkin asia on meidän perustallaajien kokemuspiirin ja tietotaitotason ulkopuolella, johon ei ole suoraa yhteyttä. Joudumme luottamaan huomattavasti älykkäämpien päätelmiin, joita emme kuitenkaan välttämättä tunne omiksemme tai niitä ymmärrä. Jokapäiväisessä elämässä on paljon asioita, joita ei usko tai tiedekään selitä aukottomasti, sillä ne asiat ovat omasta näkökulmastani tuntemattomuudessaan ja monimutkaisuudessaan vaikeanoloisia. Tapamme tutkia asioita jommasta kummasta näkökulmasta ovat aina inhimillisyyteen sidottuja ja täten alttiita virheille. Se ei tietysti ole mikään este kummankaan tavan kehitykselle. Tai este kenellekään käyttää jompaa kumpaa, tai kumpaakin, keinoa asioiden setvimiseksi, vaikka selkeää totuutta tuskin löytyy missään asiassa. Usko ei auta minua ollenkaan asioissa, joita koetan selvittää, mutta ei auta tiedekään. Se on minun lähtökohtani. Otetaan ääriesimerkkinä, että jos vaikka haluaisin tietää onko muualla elämää, niin siihen menisi kymmeniä tuhansia vuosia. Usko taas kertoisi että on elämää, ja se siitä. Ei tyydytä kumpikaan vastaus.

Näennäisvastauksen antaminen itselleen uskon avulla ja mielenrauhan saavuttaakseen asiassa kuin asiassa on teitenkin aivan sallittua, mutta enpä tiedä kuinka hyveellisenä asiana se tulisi nähdä. Kaikenlaisilla ideoilla voi toki leikitellä, mutta mielestäni on paljon nöyrempää ja avoimempaa suhtautua oman mielen mutuiluihin suurin epäilyin, kuin pitää sitä 100% totuutena oikean tiedon puutteessa. Sen sijaan tämmöinen epäilevä lähestymistapa nähdään usein sulkeutuneena jäykkismäisenä tiedeöveriytenä.

Kyse ei ole niinkään itsekritiikittömästä ajattelutavasta mistä puhun. Pikemminkin kritiikistä ympäristön tuottamiin ajattelutapoihin ja niiden parissa luovimiseen. Vain ajatuksellisesti sulkeutunut jättää kaikki subjektiivisella tavalla objektiiviset mahdollisuudet käyttämättä, kun puhutaan siitä miten mieli toimii ja mihin se pystyy kaikkea vallitsevaa koskevan ymmärryksen suhteen. Epäillä saa ja pitää, mutta avoimuus koskee myös uskonnollisuutta. Tämä on aika rajusti sanottu minulta, koska olen pitänyt aikojen alusta uskovaisia pelkkinä idiootteina. Pidän ehkä vieläkin. Lopulta meistä kuitenkin jokainen uskoo omaan itseensä ja ajatuksiinsa, ellei ole aivan muiden vietävissä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös