Uskotko Jumalaan?

  • 1 340 253
  • 14 406

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Nöyryyden käsite on hyvä minusta ja eihän se taida olla mitään muuta kuin todellisuudentajua? Jos joku löytää sen uskostaan, niin fine.

Siltikään en mitenkään voi käsittää sitä että minkä vuoksi en ilman kristinuskoa voisi ihan yhtä lailla löytää tuota nöyryyttä ja löytää jopa itse Jumalaa? Mitä varten kaikki tämä uskonto? Kun väistämättä tulee mieleen että todella monilla ihmisillä itse asiassa se heidän uskontonsa estää heitä löytämästä sitä Jumalaansa.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
yksi aikakausi tavallaan loppui ja uusi alkoi, eikä enää yritetä pelastua jotain lakipykäliä noudattamalla, mikä oli ymmärtääkseni tapa, jolla Jumala ensin yritti saada ihmisiä elämään "ihmisiksi", mutta eihän ihmiskansa siihen suostunut, vaan rikkoi lakeja ja määräyksiä vastaan jatkuvasti

Ja Jumala "toivoo" siksi käsittääkseni, että Hän antoi ihmiselle vapaan tahdon, että ihminen olisi tältä osin Jumalan kaltainen, joten Jumala toivoo, että ihminen valitsisi rakkauden tien Jumalaa kohtaan, mutta vaikka Jumala onkin kaikkivoipainen, Hän ei pakota ihmistä tälle tielle, vaan "toivoo" ihmisen sen itse vapaaehtoisesti valitsevan.

Miten kreationismi on egoismia korostava?
Minusta on hyvin erikoista, mikäli noita kahta ensimmäistä kappaletta ei näe ristiriitaisiksi keskenään. Ainoa mahdollinen selitys on, että jumala ei ole kaikkivoipa jos hän tuolla tavalla erehtyy.

Yhtä hämmästynyt olen jos joku ei näe mitä egoistista on luomiskertomuksessa jossa ihminen luodaan luomakunnan kruunuksi ja täydellisen jumalan omaksi kuvaksi.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Minusta on hyvin erikoista, mikäli noita kahta ensimmäistä kappaletta ei näe ristiriitaisiksi keskenään. Ainoa mahdollinen selitys on, että jumala ei ole kaikkivoipa jos hän tuolla tavalla erehtyy.

Yhtä hämmästynyt olen jos joku ei näe mitä egoistista on luomiskertomuksessa jossa ihminen luodaan luomakunnan kruunuksi ja täydellisen jumalan omaksi kuvaksi.
Ja kun se jumala kerran on kaikkivoipa niin minkä takia se ei lopeta sotia, vaan on antanut ihmisten riehua täällä nyt 2000 vuotta yhteen soittoon? Millä joku uskova perustelee tätä? Vai koska hän sitten suvaitsee puuttua peliin? Joku vähän lyhytpinnaisempi voisi jopa väittää että tätä jumalaa ei vaan kiinnosta.

Kun vaikuttaa siltä että tämä tapa selittää raamattua ja jumalan haluja venyy aivan loputtomiin sen mukaan, miten kukakin nyt vain tahtoo sitä raamattuaan tulkita ja mikä sattuu itselleen parhaitan sopimaan, jotta saa pitää sen uskonsa ja sori nyt vaan, jatkaa itsensä huijaamista.
 

Morgoth

Jäsen
Miten kreationismi on egoismia korostava? Sori, ei kulje nyt ajatukseni ollenkaan. Kreationismi korostaa käsittääkseni Jumalaa, eli Jumala loi kaiken, ihminen on vähäpätöinen pölyhiukkanen täällä jossain keskellä ei mitään. Tuo kai on kreationismin keskeinen sanoma.

Kreatiosnimissa pääasiassa sivutetaan täysin kosmologiset asiat ja mittasuhteet ja keskitytään lähinnä vain viimeisiin tuhansiin vuosiin ja mitä maapalolla tapahtuu. Koko maailmankaikkeus on hienosäädetty, että ihmisen olemassaolo olisi mahdollista. Kuulostaa aika paljon enemmältä kuin merkityksettömänä pölyhiukkasena oleminen tyhjyyden keskellä.

Eihän kreationismi ole kuin yksi epätoivinen yritys selittää evoluutiossa ja tieteessä ikävästi Jumalan kaikkivoipaisuutta nakertava sattuma, joka vie pohjan determiniseltä maailmakuvalta ja epädeternistisessä maailmassa Jumala ei oikein pysty sälilyttämää Raamatussa mainittuja ominaisuuksiaan. "Jumala ei heitä noppaa" kuten Einstein taisi joskus todeta. Ei tosin kreationismiin liittyen vaan muussa asiayhteydessä.
 

Morgoth

Jäsen
Ja kun se jumala kerran on kaikkivoipa niin minkä takia se ei lopeta sotia, vaan on antanut ihmisten riehua täällä nyt 2000 vuotta yhteen soittoon? Millä joku uskova perustelee tätä?

Kai se on hieman sama asia kuin saa vaikkapa kivessyövän ja toinen kives juodutaan poistamaan ja lääkäri antaa ennusteen, että viikatemies tulee koputtamaan kotiovelle lähiaikoina. Sitten tapahtuu "ihme" ja parannutkin syövästä Jumalan armosta. Oi, sitä Jumalan ylistystä sen jälkeen. Entä mikäköhän tarkoitus sillä 6 tuntia 6 minuuttia ja 6 sekuntia syntymästä kuoleella vastasyntyneellä on? Aikamoisen pikakurssin sairaalassa saa pitää kristinuskosta.

Hieman varauksella suhtautuisin tuollaista rakkautta tarjoavaan kaveriin, mutta toisaalta elävät monet naisetkin "omasta tahdostaan" väkivaltaisessa parisuhteessa ja rakastavat (?) miestään, jossa mies hakkaa vaimon sekä lapset kerran pari viikkoon. Kukin tyylillään kait...
 
Viimeksi muokattu:

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Ja se että sodasta palaava ihminen sanoo että jumala oli juuri minun puolellani. Sen takia pelastuin. Niin että se ei niitä kymmeniä tai satoja kavereitasi tahtonut pelastaa, mutta vain sinut? Vetikö se pitkää tikkua vai miten se juuri sinuun päätyi?

Tai että jumala tahtoi että minusta tulee maailman paras jalkapalloilija.

No ehkä ymmärrän jollain tasolla sen että tämmöinen ajattelu helpottaa ihmistä käsittelemään omia vaikeita tunteitaan, mutta kyllä tuo nyt silti aina on vain yhtä älytöntä kun vaikka televisiosta näitä kirkkain silmin tämmöisten asioiden julistajia katselee.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ei se ole turhaa. Ateistille on olennaista vakuuttaa itselleen olevansa moraalinen olento. Se tapahtuu kritisoimalla uskovaisia, eli vertailemalla ei siis absoluuttisesti peiliin katsomalla.

En minä ainakaan koe, että olisin moraaliton, vaikka ateisti olenkin. Minun täytyy rehellisesti sanoa, että minä en yksinkertaisesti ymmärrä uskovaisia ja pidän heitä vähän yksinkertaisina. Minä uskon todennäköisyyksiin, havaintoihin ja todellisuuteen, jonka pystyn itse kokemaan ja näkemään. Ellen pysty itse tulemaan omassa arkilogiikassani samaan johtopäätökseen todistusaineiston kautta, silloin en siihen usko.

Uskonto on kaunis ajatus ja lohdullinen sellainen. Ateismi on kuitenkin pragmaattisempaa, koska ateismi ei tarjoa samanlaista henkistä suojaverkkoa esim. kuolemanjälkeiselle ajattelulle. Uskon, että jokaisen kannattaa elää elämänsä ihan täysillä ja ottaa siitä kaikki irti. Itse koen, että monta eri asiaa elämästä jäävät kokematta ja tuntematta, koska uskonto estää sen. Se toki on vain oma mielipide. Kuitenkin enemmän kuin uskovaisia sinänsä, karsastan esim. yliopistoa käyviä ihmisiä, jotka uskovat. Se on jo jotain, mitä en ymmärrä. Kaksinaismoralismia pahimmillaan. Et voi uskoa yht'aikaa jumalaan ja tieteeseen.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Ja ihan kun tällein terveellä maalaisjärjellä ajattelee, niin eikö se ole ihan pirun itsekeskeistä ajatella että kuoleman jälkeen minusta jää jotain jäljelle? Siis että henki vaeltaa jonnekin tai että pääsee taivaaseen, tai mitä lie. Siis että vielä kuolemankin jälkeen minä jään jonnekin ja ilmeisesti jopa ikuisesti? Kuolemanpelostako tämmöinen harha syntyy?
 

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ja ihan kun tällein terveellä maalaisjärjellä ajattelee, niin eikö se ole ihan pirun itsekeskeistä ajatella että kuoleman jälkeen minusta jää jotain jäljelle? Siis että henki vaeltaa jonnekin tai että pääsee taivaaseen, tai mitä lie. Siis että vielä kuolemankin jälkeen minä jään jonnekin ja ilmeisesti jopa ikuisesti? Kuolemanpelostako tämmöinen harha syntyy?

Itsekeskeisyys taitaa olla ihmisen perusluonne. Sitä voi olla vaikea hyväksyä, että kuoleman jälkeen sitä on hetkessä unohtunut elämään jääviltä ja maailma rullaa radallaan ihan samaan malliin, onko sitten itse paikalla vai ei.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
@Amerikanihme

On vain kaikista loogisinta, että ihminen on luonut Jumalan, eikä toisinpäin. Ja ihan siksi noin sellaisesta psykologisesta syystä, että ihminen ajattelee väistämättä kaiken itsensä kautta, varsinkin silkkaan tulkintaan perustuvissa uskonasioissa. Sellainen vain on luonnostaan itsekeskeistä siitäkin huolimatta että pystyisi myös järkeä käyttämään, kuten sinä tunnut tekevän.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
En minä ainakaan koe, että olisin moraaliton, vaikka ateisti olenkin. Minun täytyy rehellisesti sanoa, että minä en yksinkertaisesti ymmärrä uskovaisia ja pidän heitä vähän yksinkertaisina. Minä uskon todennäköisyyksiin, havaintoihin ja todellisuuteen, jonka pystyn itse kokemaan ja näkemään. Ellen pysty itse tulemaan omassa arkilogiikassani samaan johtopäätökseen todistusaineiston kautta, silloin en siihen usko.

Uskonto on kaunis ajatus ja lohdullinen sellainen. Ateismi on kuitenkin pragmaattisempaa, koska ateismi ei tarjoa samanlaista henkistä suojaverkkoa esim. kuolemanjälkeiselle ajattelulle. Uskon, että jokaisen kannattaa elää elämänsä ihan täysillä ja ottaa siitä kaikki irti. Itse koen, että monta eri asiaa elämästä jäävät kokematta ja tuntematta, koska uskonto estää sen. Se toki on vain oma mielipide. Kuitenkin enemmän kuin uskovaisia sinänsä, karsastan esim. yliopistoa käyviä ihmisiä, jotka uskovat. Se on jo jotain, mitä en ymmärrä. Kaksinaismoralismia pahimmillaan. Et voi uskoa yht'aikaa jumalaan ja tieteeseen.

Itse koen oman uskoni hyvin pragmaattiseksi. Sen sijaan "täysillä elämiseen" näen sisältyvän huomattavia riskitekijöitä. Uskonnon elämää suojeleva voima on siinä, että se parhaimmillaan antaa koko elämän mittaisen, suhteellisen muuttumattoman, osittain itsen ulkopuolella syntyneen moraalikoodiston. On selvää, että koko elämä on huomattavan helppoa pilata elämällä alle kaksikymppisenä "alle kaksikymppisen täysiä".

Nykyaikana länsimaissa ihmiset ovat melkoisessa kuopassa. Monet. Hukassa on elämän tarkoitus, käytössä hirvittävän suuret mahdollisuudet. Tuloksena liian paljon "täysillä elämisen" seurauksena syntynyttä inhimillistä kärsimystä, joka kertautuu sukupolvista toiseen. Ja nyt en puhu sodista, vaan ruohonjuuritason elämästä. Irtonaisuudesta, rakkaudettomuudesta, impulsiivisuudesta, valtavasta riippuvuusongelmasta, tyhjyydestä ja tarkoutuksettomuuden kokemuksesta. Yksinäisyydestä.

Kun nostaa tieteen kaiken yläpuolelle, on samalla muistettava että se edustaa korkeintaan sitä mihin ihmiskunta tällä hetkellä pystyy. Kahdenkymmenen vuoden päästä saatamme ymmärtää kulkeneemme väärään suuntaan ja pyörineemme ympyrää kuin Mooseksen kansa erämaassa.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Uskonnon elämää suojeleva voima on siinä, että se parhaimmillaan antaa koko elämän mittaisen, suhteellisen muuttumattoman, osittain itsen ulkopuolella syntyneen moraalikoodiston. On selvää, että koko elämä on huomattavan helppoa pilata elämällä alle kaksikymppisenä "alle kaksikymppisen täysiä".

Se, että yksilö ei pysty käsittelemään elämäänsä täysillä ei tarkoita että se olisi utopia. Muuttumattomat suhteet eivät kuulu ihmiselle, koska ihminen muuttuu ja koko ympäröivä maailma muuttuu. Et voi elää missään umpiossa ja kuvitella, että asiat ovat muuttumattomia. Ja sekin, mikä sinun mielestäsi pilaa jonkun toisen elämän ei vielä tarkoita yhtään mitään yleissäädöstä siitä. Asiat ovat suhteellisia. Tunnen monta alkoholistia ja tiedän, että he juovat todennäköisesti itsensä joskus hengiltä. Mutta en ajattele, että he ovat eläneet väärin. Siinä tulee meidän eromme. Ajattelen, että heidän elämässään vaan on tullut eteen tilanteita, joista he eivät ole millään muulla tavalla enää selvinneet.

Irtonaisuudesta, rakkaudettomuudesta, impulsiivisuudesta, valtavasta riippuvuusongelmasta, tyhjyydestä ja tarkoutuksettomuuden kokemuksesta. Yksinäisyydestä.

Ja jos poistat nämä ongelmat elämästäsi sumuttamalla itseäsi jostain, josta ei ole mitään todisteita niin se on puhdasta tyhmyyttä. Riippuvuusongelmat eivät ole mikään moderni ongelma, ne ovat ikiaikainen ongelma. Taas tehdään vanhasta asiasta ikään kuin uusi. Impulsiivisuus taas on luonteenpiirre, josta voi harjoitella pois esimerkiksi joogan avulla, ei siihen jumalaa tarvita. Irtonaisuus, yksinäisyys ja tarkoituksettomuus ovat henkilökohtaisia kokemuksia, joihin auttaa eniten se, että muuttaa itse oman elämänsä suuntaa. Ei jumala ole mikään ratkaisu nähtyihin ongelmiin, se on vaan yksi uusi tapa sumuttaa itseään.

Kun nostaa tieteen kaiken yläpuolelle, on samalla muistettava että se edustaa korkeintaan sitä mihin ihmiskunta tällä hetkellä pystyy. Kahdenkymmenen vuoden päästä saatamme ymmärtää kulkeneemme väärään suuntaan ja pyörineemme ympyrää kuin Mooseksen kansa erämaassa.

Tiede on kaiken yläpuolella. Tiede ei koskaan ole totuudessa, mutta tiede on valmis korjaamaan virheitään ja näkemyksiään. Tiede korjaa itse itseään. Jumala ei tee virheitä, joten hänen ei tarvitse edes korjata. Tieteen ja uskonnon lähtökohta on aivan toinen: tiede on aina matkalla kohti totuutta, mutta uskonto omistaa totuuden. Se kumpi on järkevämpää, on makuasia. Minä en ainakaan tarvitse valmiita, pureksittuja totuuksia vaan ajattelen asioita itsenäisesti. Uskonto pelkää tiedettä, koska tiede tulee ennemmin tai myöhemmin viemään uskonnolta elintilan.
 

Aurinkotuuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK & useat muut punapaidat & Pallopojat
..........Tiede on kaiken yläpuolella. Tiede ei koskaan ole totuudessa, mutta tiede on valmis korjaamaan virheitään ja näkemyksiään. Tiede korjaa itse itseään. Jumala ei tee virheitä, joten hänen ei tarvitse edes korjata. Tieteen ja uskonnon lähtökohta on aivan toinen: tiede on aina matkalla kohti totuutta, mutta uskonto omistaa totuuden. Se kumpi on järkevämpää, on makuasia. Minä en ainakaan tarvitse valmiita, pureksittuja totuuksia vaan ajattelen asioita itsenäisesti. Uskonto pelkää tiedettä, koska tiede tulee ennemmin tai myöhemmin viemään uskonnolta elintilan.

Arvon peterra; naulan kantaan, mutta.....On kaksi täysin eri asiaa
a) uskooko johonkin yliluonnolliseen ja tarvitseeko siten tässä todellisuudessa olemassa olonsa, havaitsemisen ja tosiasioiden toistettavissa olevan todistamisen lisäksi jotain muuta, sekä
b) pitääkö eri uskontoja kutakin osana tiettyä kulttuuria ja sen vuoksi niitä tutkimisen arvoisina samaan tapaan kuin esimerkiksi neuvostokommunismia.

Atomipommia kehittämässä ollut J. Robert Oppenheimer oli perehtynyt (ilmeisesti alkukielellä) hindulaisuuden pyhiin kirjoihin, mitä osoittaa hänen Bhagavad Gita (luku XI, jae 12) -sitaattinsa ensimmäisen ydintestin yhteydessä. Ohessa linkkiä Oppenheimeriin wikipediassa ja hänen lausumaansa, jonka alun perin Arjuna -niminen sotapäällikkö totesi Krishnan (Vishnun yksi inkarnaatio) ilmaistua todellisen olemuksensa Arjunalle tämän epäröityä ryhtyä taisteluun. Oppenheimerin lausumat todistavat osaltaan sen, että syvempi ymmärrys omasta maailmastaan edellyttää etenemistä avoimin silmin siinä ja kykyä omaksua erilaisia asioita.

If the radiance of a thousand suns were to burst at once into the sky, that would be like the splendor of the mighty one.


Tunnetumpi on tämä Oppenheimerin ajatuksissa käynyt sanskriitinkielinen miete saman luvun 32 jakeesta, jota hän ei tosin sanonut tuolloin muille:

"kālo'smi lokakṣayakṛtpravṛddho lokānsamāhartumiha pravṛttaḥ"
eli Oppenheimerin käännöksen mukaisesti "I am become Death, the destroyer of worlds" (viimeisimmässä suomalaisessa käännöksessä tosin kuolema on korvattu ajalla)

J. Robert Oppenheimer - Wikipedia, the free encyclopedia
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
Mites sitten taudit? Musta surma tappoi aikanaan Euroopan väestöstä leijonanosan, HIV tappaa tai tuhoaa mahdollisuuden jälkeläisiin. Kuvaavatko nekin vain Jumalan suuttumusta ihmiskuntaan?

En odota vastausta tähänkään kysymykseen, olen viisastelija tai en.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Mites sitten taudit? Musta surma tappoi aikanaan Euroopan väestöstä leijonanosan, HIV tappaa tai tuhoaa mahdollisuuden jälkeläisiin. Kuvaavatko nekin vain Jumalan suuttumusta ihmiskuntaan?

En odota vastausta tähänkään kysymykseen, olen viisastelija tai en.
Tähän vielä lisäksi näitä suurimpia tappajia eli isorokko ja espanjantauti sekä 2 maailmansotaa. Jo pelkästään nämä yhteenlaskettuna kuolleisuus lasketaan sadoissa miljoonissa.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Ja ihan kun tällein terveellä maalaisjärjellä ajattelee, niin eikö se ole ihan pirun itsekeskeistä ajatella että kuoleman jälkeen minusta jää jotain jäljelle? Siis että henki vaeltaa jonnekin tai että pääsee taivaaseen, tai mitä lie. Siis että vielä kuolemankin jälkeen minä jään jonnekin ja ilmeisesti jopa ikuisesti? Kuolemanpelostako tämmöinen harha syntyy?

Ei sinusta jää mitään kerran olet mötikkä lihaa.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Se, että yksilö ei pysty käsittelemään elämäänsä täysillä ei tarkoita että se olisi utopia. Muuttumattomat suhteet eivät kuulu ihmiselle, koska ihminen muuttuu ja koko ympäröivä maailma muuttuu. Et voi elää missään umpiossa ja kuvitella, että asiat ovat muuttumattomia. Ja sekin, mikä sinun mielestäsi pilaa jonkun toisen elämän ei vielä tarkoita yhtään mitään yleissäädöstä siitä. Asiat ovat suhteellisia. Tunnen monta alkoholistia ja tiedän, että he juovat todennäköisesti itsensä joskus hengiltä. Mutta en ajattele, että he ovat eläneet väärin. Siinä tulee meidän eromme. Ajattelen, että heidän elämässään vaan on tullut eteen tilanteita, joista he eivät ole millään muulla tavalla enää selvinneet.



Ja jos poistat nämä ongelmat elämästäsi sumuttamalla itseäsi jostain, josta ei ole mitään todisteita niin se on puhdasta tyhmyyttä. Riippuvuusongelmat eivät ole mikään moderni ongelma, ne ovat ikiaikainen ongelma. Taas tehdään vanhasta asiasta ikään kuin uusi. Impulsiivisuus taas on luonteenpiirre, josta voi harjoitella pois esimerkiksi joogan avulla, ei siihen jumalaa tarvita. Irtonaisuus, yksinäisyys ja tarkoituksettomuus ovat henkilökohtaisia kokemuksia, joihin auttaa eniten se, että muuttaa itse oman elämänsä suuntaa. Ei jumala ole mikään ratkaisu nähtyihin ongelmiin, se on vaan yksi uusi tapa sumuttaa itseään.



Tiede on kaiken yläpuolella. Tiede ei koskaan ole totuudessa, mutta tiede on valmis korjaamaan virheitään ja näkemyksiään. Tiede korjaa itse itseään. Jumala ei tee virheitä, joten hänen ei tarvitse edes korjata. Tieteen ja uskonnon lähtökohta on aivan toinen: tiede on aina matkalla kohti totuutta, mutta uskonto omistaa totuuden. Se kumpi on järkevämpää, on makuasia. Minä en ainakaan tarvitse valmiita, pureksittuja totuuksia vaan ajattelen asioita itsenäisesti. Uskonto pelkää tiedettä, koska tiede tulee ennemmin tai myöhemmin viemään uskonnolta elintilan.

Mitä väliä sillä on, miten se toimii, jos se toimii? Siis uskonnon ihmisen elinaikaisen suojan vaikutus.

Uskonto on ihmisen syvintä yksityisyyttä. Ihmisen mieli on sellainen upea aparaatti, että se pystyy sekä tekemään minkä tahansa tieteenalan laadukasta tutkimusta ja silti kaikkein privaatimmassa sisimmässään uskomaan mystisiin juttuihin.

Ajatteletko, vai luenko tahallaan väärin, että viinalla itseään tappava kansalainen ei ole "elänyt väärin" mutta kuoleman jälkeiseen elämään uskova teisti on? Tai jos on teisti, tulisi sijoittua matalamman koulutustason portaille yhteiskunnassa?

Uskominen on täysin mahdollista sijoittaa kokonaan kaikkein yksityisimmälle, ei lainkaan selitysvelvollisuutta edellyttävälle elämänalueelle. Sen sisälle saa olla vaikka pakanauskoinen, tavaraseksuaali tai kommunisti, kunhan ei haittaa muiden elämää.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ajatteletko, vai luenko tahallaan väärin, että viinalla itseään tappava kansalainen ei ole "elänyt väärin" mutta kuoleman jälkeiseen elämään uskova teisti on? Tai jos on teisti, tulisi sijoittua matalamman koulutustason portaille yhteiskunnassa?

Uskominen on täysin mahdollista sijoittaa kokonaan kaikkein yksityisimmälle, ei lainkaan selitysvelvollisuutta edellyttävälle elämänalueelle. Sen sisälle saa olla vaikka pakanauskoinen, tavaraseksuaali tai kommunisti, kunhan ei haittaa muiden elämää.

Olen humanisti, uskon ihmiseen itseensä, vaikka välillä ei ole syytäkään. Uskonto on monelle ihmiselle omaa ajattelua rajaava ja rajoittava, sulkeva ajattelutapa. Uskon, että ihmisen oma ymmärrys riittää siihen, mihin se riittää ja mitään sen suurempaa voimaa ei asiaan liity.

Tämä on nyt niin moneen kertaan kulutettu esimerkki, mutta tunnen monia uskovia ihmisiä, jotka uskovat aidosti, että homoseksuaalisuus on väärin. Homoseksuaalisuus ei kuitenkaan ole sairaus vaan se on taipumus, joka uskonnossa usein kuvataan jonkinlaiseksi valinnaksi. Kysymyksessä ei tieteen näkemyksen mukaan ole lainkaan ihmisen valinta vaan ihmisen ominaisuus, jolle hän ei voi yhtään mitään.

Henkilökohtainen uskonto ja uskonnollisuus ovat myös erittäin vaikeasti rajattavia aiheita, mutta esim. kirkko olemassa olevana todellisena instituutiona pitkälti rakentuu kaikelle muulle kuin henkilökohtaiselle uskolle. Uskonnossa on sääntöjä, jotka mielestäni rajaavat ihmisten omaa arkiajattelua ja minä en ainakaan suostu/pysty/halua rajata omaa ajatteluani tällaiseen kuplaan.

En usko, että kenellekään uskonnosta ja henkilökohtaisesta uskosta on mitään suoranaista haittaa, mutta ainakin itse nuorena tuli pyörittyä sen verran aktiivisesti kaikenlaisissa raamattu-porukoissa, että omat suojamuurit kasvoivat melkoisiksi. Vaikka uskonto onkin henkilökohtainen asia ja yksityinen asia niin minä en ainakaan koe arkielämässäni tarvitsevani sen ravinteikasta voimaa oman moraalini ylläpitämiseen.

Usein uskovaisilla (anteeksi yleistys) on taipumus ennemminkin yrittää tyrkyttää omia ajatuksiaan eteenpäin jonkinlaisena totuutena. Uskonnollisuuden sisällä, jos saat olla juuri sellainen kuin olet, niin mihin sitten tarvitaan instituutiota nimeltä kirkko? Ei yhtään mihinkään. Mihinkä tarvitaan raamattua, jos jokainen saa uskoa täysin haluamallaan ja omalla tavallaan? Uskontoon liittyy moraalin raja-aitoja, jotka rajoittavat ainakin minun ajatteluani.
 

Morgoth

Jäsen
Tähän vielä lisäksi näitä suurimpia tappajia eli isorokko ja espanjantauti sekä 2 maailmansotaa. Jo pelkästään nämä yhteenlaskettuna kuolleisuus lasketaan sadoissa miljoonissa.

Oi, tätä luonnonkaunetta! Tämä (varoitus, kuva isorokkoon sairastuneesta lapsesta) on kuin kaunista maisemaa katselisi. Miksiköhän uskovaiset eivät ihastele näitä Jumalan töiden kauneutta? Yleensä kelpaa vaan toisenlaiset kuvat ja maisemat.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Toisaalta jotkut uskovaiset selittää omahyväisellä filosofialla itsensä pihalle kuplasta ns rikkomatta sitä, jolloin loputon kuplaa kiertävä selittämisen kehä on valmis alkamaan. Agnostikot kai lienevät sellaisia. Haluaisin pikemminkin siis nähdä sen uskovaisen, joka sanoo että asiat ovat hänen tulkintaansa, sillä kuplan ulkopuolella ne sitä ovat, vaikka he eivät sitä kirveelläkään kykene myöntämään.

Mitakohan tuolla oikein tarkoitat, viitannetkohan vaikka minuun. Tuo kuplahomma on ylipaansa aika mystinen. Ellei silla sitten vain tarkoiteta sita etta ymmarrys on rajallista, sitahan juuri agnostiset korostavat. Miten tuosta sitten saa omahyvaisen filosofian ja selittamisen kehan, siihen olisi mukava kuulla tarkennusta. Itse naen niin etta vain ihmisten lahtokohdista asiat eivat saa selitysta mihinkaan suuntaan. Kaikenlaista teoriaa voi toki harrastukseksi rakennella.

En ole altistunut uskonnoille oikeastaan kuin koulussa, jolloin homma oli vähän hälläväliä ja pakollisuutta. En oikein ajatellut jeesustelijoiden jutuista mitään, enkä välttämättä ajattele nykyäänkään - siinähän ne ovat ja mesoavat, eikä ketään oikeastaan kiinnostakaan, koska on paljon mielenkiintoisimpiakin teorioita, joiden pohtimiseen käyttää se vähäinenkin aika.

EDIT: Luonnonuskonnoista voisi lukea enemmänkin, niissä tuntuu olevan jopa jotain osittaista järkeä.

Uskonnothan ovat tarkoituksellisen kapeita, aina osin suljettujakin selitysmalleja asioille. Mielestani nakemys uskontojen rajoittumisesta partaviittailuun on itsessaan uskonnollinen.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Olen humanisti, uskon ihmiseen itseensä, vaikka välillä ei ole syytäkään. Uskonto on monelle ihmiselle omaa ajattelua rajaava ja rajoittava, sulkeva ajattelutapa. Uskon, että ihmisen oma ymmärrys riittää siihen, mihin se riittää ja mitään sen suurempaa voimaa ei asiaan liity.

Mitaan periaatteellista estetta ei siis ole nihilismille, vain tietyt biologiset ja sosiaaliset sellaiset.
Tuo jo yksistaan tekee sen, etten voisi ilmoittautua humanistien riveihin. Karmea ajatus.

Usein uskovaisilla (anteeksi yleistys) on taipumus ennemminkin yrittää tyrkyttää omia ajatuksiaan eteenpäin jonkinlaisena totuutena. Uskonnollisuuden sisällä, jos saat olla juuri sellainen kuin olet, niin mihin sitten tarvitaan instituutiota nimeltä kirkko? Ei yhtään mihinkään. Mihinkä tarvitaan raamattua, jos jokainen saa uskoa täysin haluamallaan ja omalla tavallaan? Uskontoon liittyy moraalin raja-aitoja, jotka rajoittavat ainakin minun ajatteluani.

Kyse on sosiaalisesta suojaverkosta, jossa uskonto toimii magneettisena liimana jos tuollainen oxymoron sallitaan. Noin itsekin naen se vaan taitaa olla niin ettei ihmiset ole oppineet toimimaan vapaasti ja kuitenkin samoin perustavoittein vaan se johtaisi sitten anarkiaan tavalla tai toisella. Noin varmaan taytyy olla, eihan esim. hippiaate toiminut kuin pari hassua vuotta.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kyse on sosiaalisesta suojaverkosta, jossa uskonto toimii magneettisena liimana jos tuollainen oxymoron sallitaan.

Siis kirkon funktio on olla jokin uskovaisten suojaverkko, jonka sisällä vallitsee anarkia? "take what you like" -tyyppinen ilmapiiri siis. Tämähän se lähtökohtaisesti on ylipäätään kristinuskon isoin ongelma, että kristinusko ei ole ns. lakiuskonto vaan se on puhtaasti tulkintauskonto, jossa jokainen voi ottaa sellaisia itseä miellyttäviä palasia. Uskontojahan tässä maailmassa riittää ja kaikenlaisia vaihtoehtoja, suuntia yms. yms. ja kaikenlaista ovat kaikenlaiset ihmiset ympäri maapallon ajatelleet. Onhan tuolla Amerikassa noitakin, jotka uskoo, että avaruusoliot noutavat parempaan paikkaan joskus.

Minulle se kaikki on yhtä kaistapäistä ja en siihen usko. Maallinen sosiaalinen suojaverkko a la perhe, ystävät ja läheiset ihmiset riittävät ihan yhden elämän mittaiseksi suojaverkoksi itselleni. Sen sijaan sellaista sosiaalista toimintaa minä karsastan ronskilla kädellä, jossa porukassa yritetään olla yhteydessä johonkin, mitä ei todennäköisesti ole ja massahurmiossa kuvitellaan, että ollaan suurempien asioiden äärellä.

Uskonnon elintila käy koko ajan tukalammaksi ja on selvää, että uskonto on länsimaalaisessa yhteiskunnassa enää ainoastaan ajan testauksessa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä suuremman prosentin uskonnosta korvaa ihan puhdas tieto. Uskonto on kilpajuoksussa aikaa vastaan, mutta uskonto ei voi voittaa aikaansa. Uskonnon yksi keskeinen elementti on stagnaatio, pysyvyys, samankaltaisuus ja iättömyys. Tämä siis lähes kaikissa uskonnon eri muodoissa. Tiede ei ole ajaton, se kehittyy koko ajan ja se ei pysähdy. Tiede ei ole stagnaation tilassa, sitä kehitetään, löydetään ja kehitetään yhä enemmän tulevaisuudessa. Tämän vuoksi uskonto ei voi voittaa kisaa, jossa pitäisi pystyä vastaamaan kysymyksiin, joihin tiede oppii vastaamaan, mutta uskonto ei ikinä voi vastata.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Vastakkainasettelu on kokonaisuudessaan falski.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös