Uskotko Jumalaan?

[heavy]

Ihminen on utelias otus ja hamuaa aina sinne, minne käsitys ja tiede ei vielä meitä vie.

Tässä on se ristiriita mikä ei mene tajuntaan. Kristinuskon ainoa todistuskappale on raamattu, joka on sekopäinen kokoelma vanhoja tekstejä. Silti miljoonat ihmiset jaksavat uskoa sen satuihin sen sijaan että miettisivät jonkun tolkun uskon asian.

 

[MustatKortit]

Tässä on se ristiriita mikä ei mene tajuntaan. Kristinuskon ainoa todistuskappale on raamattu, joka on sekopäinen kokoelma vanhoja tekstejä. Silti miljoonat ihmiset jaksavat uskoa sen satuihin sen sijaan että miettisivät jonkun tolkun uskon asian.

Turha jäädä junnaamaan jatkuvasti Raamattuun ja kristinuskoon, varmasti aiheesta voidaan puhua välillä laajemminkin. Uskonnot nyt vaan tuovat osalle ihmisistä mielenrauhaa ja uskoa tulevaan ja ovat tosiaan nyt ja aina olleet 100% ihmisen omasta toiminnasta ja toiveista lähteneitä instituutioita.

Lisäksi maailma uskonnollistuu kohti tulevaisuutta kovaa vauhtia. Suurin syy tähän on luonnollisesti islamin nousu valtauskonnoksi.

 

[Morgoth]

Poikansa näytti olevan lääkäri ammatiltaan, ilmeisesti uskonnollinen perhetausta huolimatta kirkkoherra-isästä ja diakonissa-äidistä ei ole ristiriidassa tieteellisen maailmankuvan kanssa, vaan tässäkin on löydettåvissä tasapaino.

Millainen maailmankuva hänen pojallaan sitten on? Esim. Pekka Reinikainenkin on lääkäri, mutta hänen maailmankuvaansa tuskin voi sanoa kovinkaan tieteelliseksi tai että hän toimisi mitenkään tieteen metodein evoluutiokritiikissään. Päivi Räsänen? Lääkäreitä molemmat ja kenties ihan päteviä omassa ammatissaan, mutta onko heidän maailmankuvansa tieteellinen (mitä tarkoittaakaan lopulta). Oma mutuiluni on, että lääkäreissä on paljonkin uskovia ja osa jopa ihan täydellisiä uskonnollisia hörhöjä. He luultavasti silti ovat ihan hyviä työssään ja kenties tekevät jopa ihan tieteellistä tutkimustakin lääketieteessä. Haiskahtaa vaan tuollainen lääkäri vetoamiseen jossakin auktoriteettimielessä. Ihan kuin lääkäri jotain takaisin sinällään.

 

[MustatKortit]

Millainen maailmankuva hänen pojallaan sitten on? Esim. Pekka Reinikainenkin on lääkäri, mutta hänen maailmankuvaansa tuskin voi sanoa kovinkaan tieteelliseksi tai että hän toimisi mitenkään tieteen metodein evoluutiokritiikissään. Päivi Räsänen? Lääkäreitä molemmat ja kenties ihan päteviä omassa ammatissaan, mutta onko heidän maailmankuvansa tieteellinen (mitä tarkoittaakaan lopulta). Oma mutuiluni on, että lääkäreissä on paljonkin uskovia ja osa jopa ihan täydellisiä uskonnollisia hörhöjä. He luultavasti silti ovat ihan hyviä työssään ja kenties tekevät jopa ihan tieteellistä tutkimustakin lääketieteessä.

Niin, oma pohdintani koski sitä, että uskonnon ja tieteenkään suhteen ei ole tarpeen olla mustavalkoinen, ei ole mitenkään tavatonta, että fiksu ja koulutettu ihminen on myös uskonnollinen.

 

[septi]

Tiede ei ole löytänyt tai havainnut mitään, mikä viittaisi elämän tarkoitukseen. Syy tähänkin on selvä: "Elämän tarkoitus" on tieteelle liian abstrakti käsite. Toisaalta sitä ei pystytä havainnoimaan millään ilmaisimilla, ja toisaalta sen ympärille on mahdotonta rakentaa teorioita. Tämän vuoksi tieteen ainoa viesti voi olla: "Elämälle ei ole tämän hetkisen tiedon perusteella havaittu mitään tarkoitusta".

Tässä todentuu mielestäni uskovaisten ja ateistien suurin ero. Uskovaiset ovat luonteeltaan heikompia ihmisiä joille kaikella täytyy aina olla jokin "syy" tai "tarkoitus", ei kykene elämään elämää ajatellen että "shit happens" ja mennään näillä korteilla mitä on jaettu.

Miksi elämällä pitäisi olla joku tarkoitus, mikä on tarkoitus vaikka koppakuoriaisen tai kärpäsen elämällä, monista muista lajeista puhumattakaan? Mikä on tarkoitus sillä että monet kunnolliset kristityt kärsivät karmeissa oloissa, kun kaltaiseni pakanat elävät ihan mukavaa elämää turvallisessa ja vakaassa maassa. Onko liian pelottava ajatus että tänne nyt vaan on alkuräjähdyksen ja sattumien kautta syntynyt kaikenlaista elämää, eri puolille ja eri olosuhteisiin, josta me pienen hetken olemme osana, kunnes meidät peitetään monttuun ja se on siinä.

Esim. entiset päihteiden ongelmakäyttäjät tulevat usein uskoon, kun selvinpäin pää ei kestä ajatusta siitä mitä on tehnyt, niin on helpompi uskotella itselleen että "Jumala on antanut minulle anteeksi" ja "tämä oli osa hänen suunnitelmaansa" jne. Samoin köyhissä maissa joissa nähdään nälkää, on helpompi uskotella itselleen että "Jumala nyt vaan koettelee meitä ja taivaassa sitten juhlitaan", kuin todeta että kävipä paska tuuri kun tänne synnyin. Tässä tapauksessa uskonnolla on kuitenkin siinä mielessä arvoa että se tuo toivoa toivottomaan tilanteeseen, mutta se että joku alkaa järkeistämään Jumalan olemassaoloa jonkun "elämän tarkoituksen" perusteella on melko koomista.

Ja korostan että en näe uskovaisia niin yksipuolisesti kuin edellinen kappale voisi antaa ymmärtää, mielestäni kuitenkin on heikkoutta jos ei pysty ymmärtämään että kaikki on pienistä sattumista kiinni. Jos ajan tänään kolarin kun lähden töistä, olisin välttynyt siltä jos olisin ollut 5 sekuntia pidempään tai vähemmän aikaa töissä, yhtä vahvasti sattumaa on lähes kaikki mitä maailmassa tapahtuu, ei ole tarkoitusta eikä syytä.

 

[Morgoth]

Niin, oma pohdintani koski sitä, että uskonnon ja tieteenkään suhteen ei ole tarpeen olla mustavalkoinen, ei ole mitenkään tavatonta, että fiksu ja koulutettu ihminen on myös uskonnollinen.

Ei, mutta luultavasti vähemmän näitä löytyy luonnontieteen puolelta jossa kenties oma tutkimus ja oma uskonnollisuus joutuvat enemmän koetuksella kuin vaikkapa jollakin lääkärillä tai juristilla, jossa nämä välttämättä ei ole missään ristiriidassa tai kohtaa.

Mutta sinälläähän sillä ei ole mitään merkitystä, mitä joku yksittäinen ihminen sanoo tai on mieltä jostakin asiasta oli hän siitten ydinfyysikko tai putkimies, jos väite ei perustu mihinkään muuhun kuin hänen "auktoriteettinsä".

 

[kahden suunnan sentteri]

Miksi elämällä pitäisi olla joku tarkoitus, mikä on tarkoitus vaikka koppakuoriaisen tai kärpäsen elämällä, monista muista lajeista puhumattakaan?

Käsittääkseni uskisten mukaan kaikki elämä on luotu tänne jumalan kämmenelle ravintoketjuksi ihmistä palvelemaan. Tai siis menikö se niin että jumala loi alkuräjähdyksen ja sitten pikkuhiljaa vedystä ja heliumista tuli jumalan luomien fysiikan lakien myötävaikutuksesta avulla tähtiä, niiden kuolemasta planeettoja, niille vettä, josta sitten konstruktioita joita kutsumme elämäksi, ja lopulta koppakuoriaisia ja ihminen. Mulle kyllä koulussa kerrottiin, siinä mollivirsiaiheisen musiikin tunnin ja ruokarukouksella säestetyn jeesusaiheiselta ruokaliinalta ruokailun välissä, että tässä olis vain seitsemän päivää ois mennyt, mutta siitä kai oli leikattu muutama miljardi vuotta tyhjää väleistä. Mitä sitä lasten päätä jollain miljardeilla sekoittamaan kun jeesus rakastaa kaikkia.

 

[BileTooth]

Esim. entiset päihteiden ongelmakäyttäjät tulevat usein uskoon, kun selvinpäin pää ei kestä ajatusta siitä mitä on tehnyt, niin on helpompi uskotella itselleen että "Jumala on antanut minulle anteeksi" ja "tämä oli osa hänen suunnitelmaansa" jne. Samoin köyhissä maissa joissa nähdään nälkää, on helpompi uskotella itselleen että "Jumala nyt vaan koettelee meitä ja taivaassa sitten juhlitaan", kuin todeta että kävipä paska tuuri kun tänne synnyin. Tässä tapauksessa uskonnolla on kuitenkin siinä mielessä arvoa että se tuo toivoa toivottomaan tilanteeseen, mutta se että joku alkaa järkeistämään Jumalan olemassaoloa jonkun "elämän tarkoituksen" perusteella on melko koomista.

Itsekin olen aina ymmärtänyt uskonnon aseman juurikin näissä köyhemmissä maissa, huonoissa olosuhteissa sekä ihmisillä, joilla elämässä kaikki on mennyt niin sanotusti päin persettä. Tällöin mielestäni esimerkiksi nimimerkin MustatKortit mainitsema mielenrauha ja usko tulevaan ovat melko ymmärrettäviä perusteluja uskolle yliluonnolliseen.

En kuitenkaan täysin ole sisäistänyt, miksi aikuinen länsimaalainen yltäkylläisyydessä elävä tervejärkinen ihminen tarvitsisi jonkin ulkopuolisen instituution opetuksia löytääkseen mielenrauhaa ja uskoa tulevaan. Näissä tapauksissa yleisin selitys tuntuu olevan uskonnollinen kasvatus (lue indoktrinaatio) ja/tai jonkinlainen halu kieltää, että elämässä tapahtuvat asiat saattavatkin olla kiinni lähinnä sattuman ja omien valintojen yhdistelmästä. Kuolemanpelko on toki varmasti myös yksi syy sille, että uskonnon lupaukset ja lohdutukset houkuttelevat. Selityksiä on muitakin, mutta oman kokemukseni perusteella nämä ovat yleisimmät.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tai siis menikö se niin että jumala loi alkuräjähdyksen ja sitten pikkuhiljaa vedystä ja heliumista tuli jumalan luomien fysiikan lakien myötävaikutuksesta avulla tähtiä, niiden kuolemasta planeettoja, niille vettä, josta sitten konstruktioita joita kutsumme elämäksi, ja lopulta koppakuoriaisia ja ihminen.

Tähän kaipaisin itse asiassa vastauksen joltain kristinuskoon perehtyneeltä. Onko Jumala luonut ihmisen?

Kun minun käsittääkseni ihminen kuten kaikki muutkin lajit ovat syntyneet sattumalta. Muutama sata tuhatta vuotta sukututkimusta niin suoraan isälinjani päästä löytyisi joku karvainen viidakon apina. Tai kun tossa puiston läpi kävelen ja näen koiran, niin sekin on hyvin kaukainen sukulainen jolla on kanssani yhteinen esi-isä. Sama pätee puiston puihin. Tämähän on kiistaton juttu.

Mietityttää vaan, että jos joku aikaa sitten sukupuuttoon kuolleen lajin esi-isä ois juuri kriittisenä päivänä päättänyt, että nyt tänään ei kyllä jaksa panna, niin koko ihmislajiahan ei edes olisi. Onko siis a) kaikilla muillakin tietoa prosessoivilla organismeilla (kuin ihminen) ollut vapaa tahto ja ihmisen olemassaolo siten vain Jumalan uhkapeliä todennäköisyyksiä vastaan? vai b) maailmankaikkeuden kehitys ollut determinististä eli ennalta määrättyä Jumalan lumipallon vyörytystä 13,7 miljardia vuotta, mutta sitten tässä jossain viimeisen parin sadan tuhannen vuoden aikana Jumala puuttunut peliin ja antanut ihmisille ainoana lajina vapaan tahdon? vai c) joku muu, mikä, selitä?

Sellainen selitys on tietysti kuultu, että evoluutioteoria on harhaa ja aiemmin mainitsemani seitsemän päivän keissi totuus, mutta kiinnostaa nyt enemmän nämä päiviräsäset, (amerikanihmeet?), sun muut jotka tiedettä ja jumalaa yrittävät samaan kaaliin mahduttaa. Klosen ei tartte vaivautua.

 

[Klose16]

En kuitenkaan täysin ole sisäistänyt, miksi aikuinen länsimaalainen yltäkylläisyydessä elävä tervejärkinen ihminen tarvitsisi jonkin ulkopuolisen instituution opetuksia löytääkseen mielenrauhaa ja uskoa tulevaan. Näissä tapauksissa yleisin selitys tuntuu olevan uskonnollinen kasvatus (lue indoktrinaatio) ja/tai jonkinlainen halu kieltää, että elämässä tapahtuvat asiat saattavatkin olla kiinni lähinnä sattuman ja omien valintojen yhdistelmästä. Kuolemanpelko on toki varmasti myös yksi syy sille, että uskonnon lupaukset ja lohdutukset houkuttelevat. Selityksiä on muitakin, mutta oman kokemukseni perusteella nämä ovat yleisimmät.

Länsimaissa on aika yleinen ajatus, ettei kuolema tule.

Olisi mukava kuulla tieteellisestä indoktrinaatiosta. Onko joillain täällä siitä kokemuksia?

 

[Klose16]

Onko sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät usko tieteeseen? Tieteen olemassaolosta on kuitenkin aika selvät näytöt.

Sinäkin siis uskoit kuitenkin Trumpiin, koska olihan hän selvästi olemassa jo silloin.

 

[jussi_j]

Onko sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät usko tieteeseen? Tieteen olemassaolosta on kuitenkin aika selvät näytöt.

On, niitä kutsutaan epäloogisiksi ihmisiksi tai teekutsuliikkeen jäseniksi.

 

[Jyyd]

En ole itsekään varma uskonko Jumalaan, mutta uskon Jumalan poikaan. Uskon, että Jerusalemissa paahtoi joku hyvä ihminen ja kenties paransi ihmisiä, eli siis uskon että joku "Jeesus" ainakin oli olemassa.

Jumala ei ole toistaiseksi näyttänyt minulle merkkejä olemassaolostaan saati sitten yrittänyt ottaa mitään kontaktia, tai sitten en ole vain huomannut.

Onko täällä jossain ketjua maailmankaikkeudesta ja sen synnystä, sitä olisi kiva spekuloida ja nähdä ihmisten mielipiteitä?

 

[Vintsukka]

Sinäkin siis uskoit kuitenkin Trumpiin, koska olihan hän selvästi olemassa jo silloin.

En ymmärtänyt viestiäsi. Mutta en mä ymmärrä montaa muutakaan asiaa.

 

[Sanainen arkku]

Ihminen kohtaa elämässään erittäin monenlaisia tilanteita, joissa todennäköisyydet toteutuville asioille ovat marginaaliset. Omassa elämässäni on juuri nyt asioita, joista voisi todeta joko että "asioilla on tapana järjestyä" tai omahyväisesti todeta "minun tehneen hyviä valintoja, pelanneen korttini oikein" tai sitten todeta uskonnollisesti että on ollut "hyvää johdatusta". Joskus taas, etenkin yhdessä onnettomuustilanteessa (kymmenen kuolonuhria) voisi ajatella että "kävi hyvä tuuri". Kokonaisuus asiassa oli kuitenkin sellainen, että puhun mieluummin "varjeluksesta". Jos välttyy suurelta vaaralta siksi, että ensimmäistä kertaa toimii muuten kuin aina ennen, ja juuri silloin tapahtuu se onnettomuus niin ne ovat mystisiä juttuja.

 

[dana77]

Kuinka voit noin ehdottomasti tietää, että tuo on ainoa mahdollinen selitys? Ehkäpä tuo laki luotiin esimerkiksi siksi, että se olisi siellä muistuttamassa tulevaisuuden ihmisiä siitä, että ihmistä yritettiin ohjailla lakien avulla, mutta ihmisen tottelemattomuus ei moiseen soveltunut. Joten ottakaamme opiksi siitä? Tai kai siinä on muitakin mahdollisuuksia. Jos nyt tällainen Jumalaolento kuvitellaan mahdolliseksi, niin kaipa Tämä paremmin tietäisi kuin ihmisen rajallinen logiikka, mikä on se todellinen selitys? Sanomalla, että "me tiedämme oikean selityksen" kohotamme mielestäni itsemme ainakin Jumalaolennon veroisiksi, jollemme Jumalaolentoa vielä tietävämmiksi ja älykkäämmiksi.

Tuo "yritettiin" sana on jo showstopper. Kaikkivoipa ei yritä. Paitsi luodessan niin painavaa kiveä ettei itsekään jaksa sitä nostaa. Tai jos hän yrittää määrittää tietojärjestelmään niin tiukat käyttäjärajoitukset ettei itsekään pääse sisään. Joko hän epäonnistuu tahallaan eli ei yritä tai hän onnistuu. Olkoon vaikka mikä vapaa tahto, niin kaikki voipa osaa sen ennakoida samalla tavalla kuin keskinkertainen vanhempikin osaa pikkuvauvan halut hyvällä prosentilla ennakoida.

Emme myöskään korota itseämme minkään jumalaolennon vertaisiksi, jos mitään jumalolentoja ei ole olemassa. Tosin tuollaista korottamistakaan ei tarvittaisi sitäkään, jos meidät olisi hänen kopioikseen luotu. Nämä ovat kuitenkin paimentolaisten keksimiä juttuja (jumalaisesta alkuperästä ei ole mitään näyttöä) ja minun mielestäni ei tarvitse kovin kummalliselle tasolle nousta että pystyy logiikan vajavaisuuden näkemään. Kaikkivoipa jumala pystyisi kyllä parempaan.

Minä voisin nähdä sen egoistisena Jumalan kannalta, että Hän loi jotain ihan itsensä kaltaisekseen, ainakin joiltakin ominaisuuksiltaan. Mutta selityksenä siihen käsittääkseni oli rakkaus, Jumala halusi jakaa rakkautensa. Tietenkin, jos näet luomiskertomuksen ihmisen omasta päästään keksimäksi tekstiksi, niin silloin se näyttää varmaankin egoistisena ihmisen kannalta, mutta Kristinuskossapa teksti nähdäänkin Jumalalta tulleena, ihmisen vaan alas papyrukselle tai muulle kirjoitusalustalle merkkaamalta.

Niinhän minä tietenkin näen ja toki sekin on looginen selitys, että kun jumala oli egoistinen niin luonnollisesti ihmisestäkin sellainen tuli. Se vain sekin on pois kaikkivoipaisuudesta.
Kuitenkin tätä voisi tarkastella siltäkin kannalta, että maailmassa on satoja uskontoja ja kaikkien todennäköisyys on täsmälleen yhtä iso, eli millekään ei ole mitään todisteita. Jokainen orpolapsi ainakin Hollywood-stereotypian mukaan on varma siitä, että juuri hänen vanhempansa ovat kuninkaallisia tai vastaavia ja tulevat hänet vielä pelastamaan. Samalla tavalla hyvin monissa uskonnoissa on vastaavia egoistisia kuvitelmia omasta ainutlaatuisuudesta. Juutalaiset ovat omasta mielestään valittua kansaa, amerikkalaisten mormonien mukaan jeesus kävi jenkeissä kun olisihan se tylsää että hän vain olisi jossain arabien joukossa lähi-idässä pyörinyt ja monille muille on paratiisia, neitsyitä, taivasta ja muuta ekslusiivista kivaa tarjolla.
Voiko tästä olla näkemättä kaiken koomisuuden lisäksi muuta kuin valtavaa egoismia, joka toistuu suuressa osassa uskonnoista?

Oikeastaan ainoat virkistävät poikkeukset ovat Jehovan todistajat, jotka uskovat että vain 144 000 pelastuu ja paikat myytiin loppuun muistaakseni jo 1700-luvulla eli nämä kaverit polkevat tieten tahtoen tulpatonta mopoa.

 

[godspeed]

Mutta usko eroaakin rationaalisuudesta siinä, ettei mennä sillä logiikalla joka reiästä läpi vaan osa asioista pitää jättää mysteereiksi ja uskon asioiksi. Tuon takia rationaalisuuden ja logiikan avulla uskoa ei voi millään koskaan ymmärtää, luulisin. Usko sisältää sen olettamuksen, että on olemassa enemmän kuin tämä pelkkä viiden aistin vaistoama kokonaisuus, ja kaikki ei ole niin mustaa ja valkoista kuin luulisi. Mutta jos menee pelkästään logiikalla, niin eihän tuota voi koskaan hyväksyä tai ymmärtää.

Osa asioista jää ikuisiksi mysteereiksi joka tapauksessa, ja tämän voi todeta lähinnä inhimillisen logiikan kautta - selitämme vain sen mitä kenties ymmärrämme, emmekä oikeastaan ymmärrä paljoa mitään muuta kuin fysiikan lait eläimellisyyden ulkopuolelta. Tarkoitan siis sitä että eläimiä tutkimalla olemme ymmärtäneet tai ymmärrämme omasta lajistammekin jotain. Emme ole täällä yksin vaikka humanistit muuta väittäisivät. Kaiken muun onkin sitten ihminen rakentanut sekä henkisesti että fyysisesti ajatustoimintaansa vahvistaakseen ja norsunluutorniaan tukeakseen.

Yhtä hyvin inhimillisen logiikan kautta voidaan kysyä, että miksi uskovaisen pitää väkisin pakottaa uskomukset totuudeksi, sillä sitähän sinäkin teet julistamalla jumaluuksia, eikä jatkaa teorioiden kehittämistä. En vain ymmärrä sitä, että henkilökohtainen uskomus laajennetaan kaikkia koskevaksi totuudeksi, mihin aika moni uskovainen tuntuu pidemmän päälle sortuvan kun kyky selittää asioita loppuu. Hyläävätkö he välillä jopa muiden uskomukset raivatakseen tilaa omilleen? Se vasta itsekeskeistä onkin.

Henkevien piirteideni vuoksi olen toki miettinyt joskus, että sellainen elämänmuoto voi olla olemassa, jota emme kenties havaitse puutteellisten tai kehittymättömien aistiemme takia, vaan kyse on jostain metafyysisestä ajatuksia hallitsevasta oliosta, joka vaikuttaa meihin tavalla joka pitää kokea. Luulen, että moni kokee tämän kenties euforisen tunteen jumaluuden läsnäolona, joskin heille on vain opetettu ulkoapäin, että se olisi Jumala, vaikka se voisi teoriassa olla ihan mitä tahansa mitä ihminen aistii kuten luonto kaikkivoipaisuudessaan. Todellisuudessa ajattelen, että aivojen välittäjäaineet vain vittuilevat meille ympäristöämme tutkaillessamme, kanssaeläimistä nauttiessamme ja hyvänolon tunnetta tuodessaan, vaikka elämä on tappelemista ja ristiriitoja täynnä siitäkin huolimatta että ihminen on järjestänyt helpot olot itselleen. Onko uskovaisella niin sanotusti munaa myöntää, että se mitä esimerkiksi kutsumme moraaliksi, on vain muihin eläinlajeihin nähden poikkeuksellisen älyn mukanaan tuoma painolasti. Luonnossa elämä ja kuolema ovat kuitenkin tasapainossa, eivätkä kumpikaan toista ylempänä.

Ja miksi ihmisen on pakko ajatella kaiken itsensä kautta? Kristinuskossa ainakin uskotaan, että Jumala ohjaa näitä päätöksiä ja ajatuksia, jos on valmis päästämään irti tuosta itsekeskeisestä ajattelustaan ja esim. rukoilla apua. Ja voihan sitä ajatella muidenkin avulla, eli uskoa muita ihmisiä enemmän kuin itseään. Ja ehkä on muitakin keinoja, niin ettei kaikki tapahdu aina sen oman logiikan ja päätöksenteon avulla.

Jos ei osaa ajatella itsensä kautta, ei tunne itseluottamusta tai sen paremmin itsetuntemuskaan ei ole kovinkaan hyvä, silloin kai on aika helposti uskovaisuuteen taipuva. Moni tunnettu filosofikin on sitä mieltä, että ihminen ajattelee tavalla tai toisella itsensä kautta. Jokaisella meillä on periaatteessa omaperäiset, mutta muutamia erityislahjakkuuksia lukuun ottamatta aika samalla tavalla toimivat aivot, joiden kautta havainnoimme maailmaa. Havainnoimme jopa varsin samankaltaisesti riippumatta kasvatuksesta, elinympäristöstämme tai älykkyysosamäärästämme. Ei kukaan muu meidän puolestamme ajattele, saati tee ratkaisuja.

Pidän tässä mielessä hieman Jumalan orjuuttavuudelta tuntuvaa uskonnollisuutta jonkinlaisena henkisenä heikkoutena ja kyvyttömyytenä hyväksyä oikeastaan edes omia ajatuksiaan. Eli taustalla toiminee sellainen ajatustapa, jonka perusteella kaikki ajatuksemme ulkoistetaan jollekin toiselle, tai sille. Joko uskotaan Johtajaan tai Jumalaan kulttuurista riippuen, mutta vastuuta ei ajatuksista voida ottaa, vaikka sille annettaisiin mahdollisuus. Miksi ihmeessä antaa valta jollekin muulle entiteetille kuin itsellemme? Todellisuudessa olemme itsestämme riippuvaisia ja pakotettuja tarkastelemaan ajatuksiamme ja toimintaamme sisäsyntyisesti. En voi sanoa muiden ihmisten puolesta kuka on lopulta itsekeskeinen ja kuka ei, kuka moraalisesti ylevä ja hienotunteinen, mutta kaikissa meissä, eläimissä laajemminkin, on se itsekeskeisyyden ominaisuus. Emme voi nähdä muiden kautta asioita. Se ottaako tämä ristiriita kuinka vahvan otteen kustakin, on sitten monien koettujen asioiden summa, eikä se pahaksi päästessään ainakaan auta tässä kaiken egoismin pauloissa.

Siitä olemme samaa mieltä, että muihin ihmisiin voi ja kannattaa uskoa ainakin jonkin verran ihan senkin vuoksi, että elämä on huomattavasti mielekkäämpää yhteistyön ja luottamuksen kautta, vaikka toisinaan kyseenalaistankin tämän luottamuksen ihmisen itsekeskeisyyden vuoksi - en ole itsekään mikään pulmunen. Eikä mikään todellakaan tapahdu oman logiikan kautta, paitsi taiteissa, sillä me voimme havainnoida ja pyrkiä tutkimaan eri ilmiöitä vain parhaamme mukaan. Jos kykenee katsomaan asioita kylmän viileän objektiivisen logiikan kautta, voi ehkä löytää rippeitä totuudesta, mutta kaikki ideologioiden luomat sumuverhot estävät meitä näkemästä asioista koskaan sellaisina kuin ne ovat. Mielikuvitus toki kehittää ihmisen moraalia ja voi luoda identiteetilleen hyvät perustat, mutta liian syvään uskovien (= hörhöjen) takia kulttuureissamme esiintyy täysin järjetöntä tappamista ja vallanhalua, jonka usein perustelee kunkin uskonnollisen kulttuurin jäsen omalla sekoilullaan.

Uskonnoista on, on ollut ja voi olla tulevaisuudessakin hyötyä, jos ne ovat lähtökohtaisesti perustuneet henkilökohtaiselle rauhalle. Tässä mielessä ajattelisin, että jos uskoisin, niin olisin todennäköisesti todella zen ja lähimpänä buddhismia. Pyrin olemaan zen muutenkin vaikken aina onnistu, mutta mielenrauha on minun uskontoni ja sitä ei mikään Jumala ala sotkemaan. Siitäkin huolimatta, että saattaisin olla oivallinen kohde valaistumiselle.

 

[Fordél]

No kyllähän se joo siis tarkoittaa. Luonnossa juurikin kokee ja voi niitä odottamatta tulla joskus muutoinkin tuollaisia kuvailemasi kaltaisia tiloja.

On yhteydessä johonkin itseään suurempaan. Koen että ne on hengellisiä kokemuksia, vaikka toistan nyt itseäni kun sanon että uskontoon ne eivät liity millään tavalla.

Kyllä, jollain tapaa hengellisiä tiloja. En tiedä, että olisinko varsinaisesti yhteydessä johonkin itseäni suurempaan. Kenties, mutta ainakin olen tällöin yhteydessä itseeni. Koen olevani hyvin läsnä, nöyrä ja tunnen oloni kiitolliseksi. Asiat ovat oikeassa mittasuhteessa eivätkä turhat maalliset asiat paina mieltä. Voisi kuvitella, että hienoimmat tunteet tulevat silloin, kun saavuttaa jotain suurta. No ehkä vähäksi aikaa tulee jotain pinnallista hyvän olon tunnetta, mutta voi tulla myös tyhjyyden tunne. Sen sijaan tässä pienuuden ja nöyryyden kokemuksessa on jotain paljon syvellisempää onnea. Ehkä joku kiittää tällaisessa tilanteessa Jumalaa, toinen jotain muuta.

 

[Warrington]

Onko liian pelottava ajatus että tänne nyt vaan on alkuräjähdyksen ja sattumien kautta syntynyt kaikenlaista elämää, eri puolille ja eri olosuhteisiin, josta me pienen hetken olemme osana, kunnes meidät peitetään monttuun ja se on siinä.

Uskon että tietynlainen pelko on nimenomaan ollut ohjaamassa uskontojen kulkua, kuolemanpelkoa vastaan on kehitelty taivasta, paratiisia ja muita onnellisia paikkoja kuoleman jälkeen, ja pelkoa on lietsottu helvetillä ja muilla kamalilla syntisten paikoilla. Itse ketjun otsikkoon, mielestäni jumala on maailman kuuluisin fantasiahahmo, eli ei en usko jumalaan. Olen uskonnollisesta perheestä ja sikäli(kin) ymmärrän miksi ihmiset uskovat johonkin, ja kyllähän esimerkiksi kristinusko on antanut ihmisille hyviä perus arvoja jo tuhansia vuosia. Lisäksi uskonto on auttanut ihmisiä etenkin vaikeina aikoina, sodissa, kriiseissä jne.

Jumalan luomisteoriassa on ''aika paljon'' aukkoja, mutta ei alkuräjähdys -teoriakaan millään tavalla aukoton ole. Tuntuu naurettavalta että kaikki olisi lähtenyt jostain alkuräjähdyksestä, mistä se alkuräjähdys on syntynyt? Täällä on pakostakin ollut alussa jotain joka on aiheuttanut sen alkuräjähdyksen, kuka sen on luonut tai mistä se on syntynyt? Sitä ei koskaan tulla saamaan vedenpitävästi selville ja toisaalta eipä sillä ole isommin väliäkään. Mun puolesta ihminen saa uskoa mihin haluaa, kunhan siitä ei ole/olisi haittaa toisille ihmisille.

 

[kahden suunnan sentteri]

Jumalan luomisteoriassa on ''aika paljon'' aukkoja, mutta ei alkuräjähdys -teoriakaan millään tavalla aukoton ole. Tuntuu naurettavalta että kaikki olisi lähtenyt jostain alkuräjähdyksestä, mistä se alkuräjähdys on syntynyt? Täällä on pakostakin ollut alussa jotain joka on aiheuttanut sen alkuräjähdyksen, kuka sen on luonut tai mistä se on syntynyt? Sitä ei koskaan tulla saamaan vedenpitävästi selville ja toisaalta eipä sillä ole isommin väliäkään. Mun puolesta ihminen saa uskoa mihin haluaa, kunhan siitä ei ole/olisi haittaa toisille ihmisille.

Niin, kyllähän tuo vaikeutuu koko ajan, kun pitää päätellä mitä on tapahtunut joskus todella kauan aikaa sitten todella kaukana meistä. Alkuräjähdyksen tapahtuminen tajuttiin vasta viime vuosisadalla. Uskoisin että eiköhän tällä vuosisadalla tullaan selvittämään mitä oli ennen sitä. Ensin nähdään monta kilpailevaa mallia - kuten alkuräjähdyksestä 20-50-luvuilla, sitten niitä testataan, kunnes selviää että yksi on ylitse muiden.

 

[jussi_j]

...
Jumalan luomisteoriassa on ''aika paljon'' aukkoja, mutta ei alkuräjähdys -teoriakaan millään tavalla aukoton ole. Tuntuu naurettavalta että kaikki olisi lähtenyt jostain alkuräjähdyksestä, mistä se alkuräjähdys on syntynyt? Täällä on pakostakin ollut alussa jotain joka on aiheuttanut sen alkuräjähdyksen, kuka sen on luonut tai mistä se on syntynyt? Sitä ei koskaan tulla saamaan vedenpitävästi selville ja toisaalta eipä sillä ole isommin väliäkään. ....

Pieni sävyero noissa kun toinen ei väitäkään olevan aukoton ja toinen väittää.

Mitä tulee tuohon alkuräjähdykseen, niin tänne on varmaan aiemminkin linkattu loistava esitelmä aiheesta: Lawrence M. Krauss (2014) "Universe from NOTHING!" [FULL] - YouTube

 

[Morgoth]

Tuntuu naurettavalta että kaikki olisi lähtenyt jostain alkuräjähdyksestä, mistä se alkuräjähdys on syntynyt? Täällä on pakostakin ollut alussa jotain joka on aiheuttanut sen alkuräjähdyksen, kuka sen on luonut tai mistä se on syntynyt? Sitä ei koskaan tulla saamaan vedenpitävästi selville ja toisaalta eipä sillä ole isommin väliäkään. Mun puolesta ihminen saa uskoa mihin haluaa, kunhan siitä ei ole/olisi haittaa toisille ihmisille.

1900-luvulla fysiikka kvanttimaailmoineen osoitti ainakin sen, että hiukkastasolla todellisuus on aivan jotain erilaista kuin meidän arkikokemuksemme
todellisuudesta. En ole enää ollenkaan vakuuttunut, että arkikokemuksen perusteella asioiden pähkäily johtaa enää hirveästi mihinkään (Anteeksi vain filosofit. Teillä ei tässä enää taida olla mitään annettavaa). Klassinen esimerkki on kenties kysymys "mihin avaruus laajenee". Eihän kukaan meistä pysty ymmärtämään konkreettisesti neliulotteista (tai kenties vielä enemmänkin ulottuvuuksia sisältävää) avaruutta, mutta osa jää vain tuohon jumiin eikä pysty ymmärtämään, että maailmankaikkeus ei laajene mihinkään ylimääräiseen ulottuvuuteen.

Ymmärtämisen vaikeus onkin iso ongelma näissä asioissa ja arkipähkäily on kenties aika hedelmätöntä. Esim. ihan muutamaa nimimerkkiä lukuunottamatta tällä palstalla kukaan pystyy tuskin keskustelemaan suhteellisuusteoriasta ihan oikeasti tai edes vättää ymmärtävänsä jollakin muualla kuin ihan yleisellä sanallisella tasolla, että mistä siinä on edes kyse. Evoluutioteorian käytännössä kuka tahansa pystyy omaksumaan ja keskustelemaan siitä ilman monen vuoden opintoja ainakin jollakin tasolla. Samanlainen keskustelu ei ole vain onnistu esim. suhteellisuusteoriasta.

Kaikesta huolimatta olisi kiva, jos joku jaksaisi avata jonkinlaisen maailmankaikkeutta käsittelevän ketjun, jossa ei olisi mitään Jumalasta keskustelua mukana, vaikka itselläni ei ole osaamista keskustella vaikkapa suhteellisuusteoriasta syvällisesti.

 

[Tarinankertoja]

Tuntuu naurettavalta että kaikki olisi lähtenyt jostain Jumalasta, mistä se Jumala on syntynyt? Täällä on pakostakin ollut alussa jotain joka on luonut sen Jumalan, kuka sen on luonut tai mistä se on syntynyt?

Eli miksi voi uskoa että Jumala voi olla olemassa ilman että sitä on joku luonut, mutta ei maailmankaikkeuteen? Missä ero?

Toki, multiuniversumisykli alkaa näyttää myös todennäkösemmältä, mutta silloinkaan ei ennen ajan syntyä siis ollut.. mitään..

 

[godspeed]

Se ettei ole mitään, on ihmiselle haastava paikka, koska jotain on aina oltava (ja uskovaisten mielestä oltavan on oltava lähtöisin ihmisestä). Se onko jotain aina ollut vai ei, jäänee kuitenkin mysteeriksi ellei ihmisen elinikä pidene jostain syystä sellaiseksi, että sillä on aikaa käydä siellä missä ei ole mitään tai on kenties jotain.

En itse ymmärrä suhteellisuusteoriasta mitään, mutta on sekin vähän hoopoa, että @Morgoth sanoo sen olevan totuus, vaikkei ole osaamista asiasta. Uskonasioita koskevassa topicissa ei saisi spekuloida, koska suhteellisuusteoria on oikein vaikkei ymmärtäisikään sitä. Ymmärränkö tahallani väärin?

 

[jussi_j]

....

En itse ymmärrä suhteellisuusteoriasta mitään, mutta on sekin vähän hoopoa, että @Morgoth sanoo sen olevan totuus, vaikkei ole osaamista asiasta. Uskonasioita koskevassa topicissa ei saisi spekuloida, koska suhteellisuusteoria on oikein vaikkei ymmärtäisikään sitä. Ymmärränkö tahallani väärin?

Suhteellisuusteoria voidaan ihan kokeellisesti todistaa oikeaksi. Se ei toki tarkoita, että se selittäisi kaiken ja jatkossa voi tulla vielä joku parempi teoria, mikä selittää asioita laajemmin ja tarkemmin, mutta se ei tee suhteellisuusteoriaa vääräksi. Myös Newton oli teorioineen oikeassa, vaikka ei syitä asioille varmasti edes miettinyt.

Toisaalta sikäli jännää, että jos joku sanoo suhteellisuusteorian olevan oikein vetoamalla tieteelliseen metodiin, niin sitä kritisoidaan sillä perusteella, että sanoja ei ymmärrä asiaa. Uskonnothan ovatkin sitten yksiselitteisiä, kaikkien samoin ymmärtäviä ja itse tulkitsemia, eikä mitään auktoritetteihin vetoamisia ikinä tapahdu ... eiku.