Minusta on hyvin erikoista, mikäli noita kahta ensimmäistä kappaletta ei näe ristiriitaisiksi keskenään. Ainoa mahdollinen selitys on, että jumala ei ole kaikkivoipa jos hän tuolla tavalla erehtyy.yksi aikakausi tavallaan loppui ja uusi alkoi, eikä enää yritetä pelastua jotain lakipykäliä noudattamalla, mikä oli ymmärtääkseni tapa, jolla Jumala ensin yritti saada ihmisiä elämään "ihmisiksi", mutta eihän ihmiskansa siihen suostunut, vaan rikkoi lakeja ja määräyksiä vastaan jatkuvasti
Ja Jumala "toivoo" siksi käsittääkseni, että Hän antoi ihmiselle vapaan tahdon, että ihminen olisi tältä osin Jumalan kaltainen, joten Jumala toivoo, että ihminen valitsisi rakkauden tien Jumalaa kohtaan, mutta vaikka Jumala onkin kaikkivoipainen, Hän ei pakota ihmistä tälle tielle, vaan "toivoo" ihmisen sen itse vapaaehtoisesti valitsevan.
Miten kreationismi on egoismia korostava?
Ja kun se jumala kerran on kaikkivoipa niin minkä takia se ei lopeta sotia, vaan on antanut ihmisten riehua täällä nyt 2000 vuotta yhteen soittoon? Millä joku uskova perustelee tätä? Vai koska hän sitten suvaitsee puuttua peliin? Joku vähän lyhytpinnaisempi voisi jopa väittää että tätä jumalaa ei vaan kiinnosta.Minusta on hyvin erikoista, mikäli noita kahta ensimmäistä kappaletta ei näe ristiriitaisiksi keskenään. Ainoa mahdollinen selitys on, että jumala ei ole kaikkivoipa jos hän tuolla tavalla erehtyy.
Yhtä hämmästynyt olen jos joku ei näe mitä egoistista on luomiskertomuksessa jossa ihminen luodaan luomakunnan kruunuksi ja täydellisen jumalan omaksi kuvaksi.
Jumala rakastaa kaikkia ehdoitta kunhan noudattaa jumalan asettamia ehtoja.
Miten kreationismi on egoismia korostava? Sori, ei kulje nyt ajatukseni ollenkaan. Kreationismi korostaa käsittääkseni Jumalaa, eli Jumala loi kaiken, ihminen on vähäpätöinen pölyhiukkanen täällä jossain keskellä ei mitään. Tuo kai on kreationismin keskeinen sanoma.
Ja kun se jumala kerran on kaikkivoipa niin minkä takia se ei lopeta sotia, vaan on antanut ihmisten riehua täällä nyt 2000 vuotta yhteen soittoon? Millä joku uskova perustelee tätä?
Ei se ole turhaa. Ateistille on olennaista vakuuttaa itselleen olevansa moraalinen olento. Se tapahtuu kritisoimalla uskovaisia, eli vertailemalla ei siis absoluuttisesti peiliin katsomalla.
Ja ihan kun tällein terveellä maalaisjärjellä ajattelee, niin eikö se ole ihan pirun itsekeskeistä ajatella että kuoleman jälkeen minusta jää jotain jäljelle? Siis että henki vaeltaa jonnekin tai että pääsee taivaaseen, tai mitä lie. Siis että vielä kuolemankin jälkeen minä jään jonnekin ja ilmeisesti jopa ikuisesti? Kuolemanpelostako tämmöinen harha syntyy?
En minä ainakaan koe, että olisin moraaliton, vaikka ateisti olenkin. Minun täytyy rehellisesti sanoa, että minä en yksinkertaisesti ymmärrä uskovaisia ja pidän heitä vähän yksinkertaisina. Minä uskon todennäköisyyksiin, havaintoihin ja todellisuuteen, jonka pystyn itse kokemaan ja näkemään. Ellen pysty itse tulemaan omassa arkilogiikassani samaan johtopäätökseen todistusaineiston kautta, silloin en siihen usko.
Uskonto on kaunis ajatus ja lohdullinen sellainen. Ateismi on kuitenkin pragmaattisempaa, koska ateismi ei tarjoa samanlaista henkistä suojaverkkoa esim. kuolemanjälkeiselle ajattelulle. Uskon, että jokaisen kannattaa elää elämänsä ihan täysillä ja ottaa siitä kaikki irti. Itse koen, että monta eri asiaa elämästä jäävät kokematta ja tuntematta, koska uskonto estää sen. Se toki on vain oma mielipide. Kuitenkin enemmän kuin uskovaisia sinänsä, karsastan esim. yliopistoa käyviä ihmisiä, jotka uskovat. Se on jo jotain, mitä en ymmärrä. Kaksinaismoralismia pahimmillaan. Et voi uskoa yht'aikaa jumalaan ja tieteeseen.
Uskonnon elämää suojeleva voima on siinä, että se parhaimmillaan antaa koko elämän mittaisen, suhteellisen muuttumattoman, osittain itsen ulkopuolella syntyneen moraalikoodiston. On selvää, että koko elämä on huomattavan helppoa pilata elämällä alle kaksikymppisenä "alle kaksikymppisen täysiä".
Irtonaisuudesta, rakkaudettomuudesta, impulsiivisuudesta, valtavasta riippuvuusongelmasta, tyhjyydestä ja tarkoutuksettomuuden kokemuksesta. Yksinäisyydestä.
Kun nostaa tieteen kaiken yläpuolelle, on samalla muistettava että se edustaa korkeintaan sitä mihin ihmiskunta tällä hetkellä pystyy. Kahdenkymmenen vuoden päästä saatamme ymmärtää kulkeneemme väärään suuntaan ja pyörineemme ympyrää kuin Mooseksen kansa erämaassa.
..........Tiede on kaiken yläpuolella. Tiede ei koskaan ole totuudessa, mutta tiede on valmis korjaamaan virheitään ja näkemyksiään. Tiede korjaa itse itseään. Jumala ei tee virheitä, joten hänen ei tarvitse edes korjata. Tieteen ja uskonnon lähtökohta on aivan toinen: tiede on aina matkalla kohti totuutta, mutta uskonto omistaa totuuden. Se kumpi on järkevämpää, on makuasia. Minä en ainakaan tarvitse valmiita, pureksittuja totuuksia vaan ajattelen asioita itsenäisesti. Uskonto pelkää tiedettä, koska tiede tulee ennemmin tai myöhemmin viemään uskonnolta elintilan.
Tähän vielä lisäksi näitä suurimpia tappajia eli isorokko ja espanjantauti sekä 2 maailmansotaa. Jo pelkästään nämä yhteenlaskettuna kuolleisuus lasketaan sadoissa miljoonissa.Mites sitten taudit? Musta surma tappoi aikanaan Euroopan väestöstä leijonanosan, HIV tappaa tai tuhoaa mahdollisuuden jälkeläisiin. Kuvaavatko nekin vain Jumalan suuttumusta ihmiskuntaan?
En odota vastausta tähänkään kysymykseen, olen viisastelija tai en.
Ja ihan kun tällein terveellä maalaisjärjellä ajattelee, niin eikö se ole ihan pirun itsekeskeistä ajatella että kuoleman jälkeen minusta jää jotain jäljelle? Siis että henki vaeltaa jonnekin tai että pääsee taivaaseen, tai mitä lie. Siis että vielä kuolemankin jälkeen minä jään jonnekin ja ilmeisesti jopa ikuisesti? Kuolemanpelostako tämmöinen harha syntyy?
Se, että yksilö ei pysty käsittelemään elämäänsä täysillä ei tarkoita että se olisi utopia. Muuttumattomat suhteet eivät kuulu ihmiselle, koska ihminen muuttuu ja koko ympäröivä maailma muuttuu. Et voi elää missään umpiossa ja kuvitella, että asiat ovat muuttumattomia. Ja sekin, mikä sinun mielestäsi pilaa jonkun toisen elämän ei vielä tarkoita yhtään mitään yleissäädöstä siitä. Asiat ovat suhteellisia. Tunnen monta alkoholistia ja tiedän, että he juovat todennäköisesti itsensä joskus hengiltä. Mutta en ajattele, että he ovat eläneet väärin. Siinä tulee meidän eromme. Ajattelen, että heidän elämässään vaan on tullut eteen tilanteita, joista he eivät ole millään muulla tavalla enää selvinneet.
Ja jos poistat nämä ongelmat elämästäsi sumuttamalla itseäsi jostain, josta ei ole mitään todisteita niin se on puhdasta tyhmyyttä. Riippuvuusongelmat eivät ole mikään moderni ongelma, ne ovat ikiaikainen ongelma. Taas tehdään vanhasta asiasta ikään kuin uusi. Impulsiivisuus taas on luonteenpiirre, josta voi harjoitella pois esimerkiksi joogan avulla, ei siihen jumalaa tarvita. Irtonaisuus, yksinäisyys ja tarkoituksettomuus ovat henkilökohtaisia kokemuksia, joihin auttaa eniten se, että muuttaa itse oman elämänsä suuntaa. Ei jumala ole mikään ratkaisu nähtyihin ongelmiin, se on vaan yksi uusi tapa sumuttaa itseään.
Tiede on kaiken yläpuolella. Tiede ei koskaan ole totuudessa, mutta tiede on valmis korjaamaan virheitään ja näkemyksiään. Tiede korjaa itse itseään. Jumala ei tee virheitä, joten hänen ei tarvitse edes korjata. Tieteen ja uskonnon lähtökohta on aivan toinen: tiede on aina matkalla kohti totuutta, mutta uskonto omistaa totuuden. Se kumpi on järkevämpää, on makuasia. Minä en ainakaan tarvitse valmiita, pureksittuja totuuksia vaan ajattelen asioita itsenäisesti. Uskonto pelkää tiedettä, koska tiede tulee ennemmin tai myöhemmin viemään uskonnolta elintilan.
Ajatteletko, vai luenko tahallaan väärin, että viinalla itseään tappava kansalainen ei ole "elänyt väärin" mutta kuoleman jälkeiseen elämään uskova teisti on? Tai jos on teisti, tulisi sijoittua matalamman koulutustason portaille yhteiskunnassa?
Uskominen on täysin mahdollista sijoittaa kokonaan kaikkein yksityisimmälle, ei lainkaan selitysvelvollisuutta edellyttävälle elämänalueelle. Sen sisälle saa olla vaikka pakanauskoinen, tavaraseksuaali tai kommunisti, kunhan ei haittaa muiden elämää.
Tähän vielä lisäksi näitä suurimpia tappajia eli isorokko ja espanjantauti sekä 2 maailmansotaa. Jo pelkästään nämä yhteenlaskettuna kuolleisuus lasketaan sadoissa miljoonissa.
Toisaalta jotkut uskovaiset selittää omahyväisellä filosofialla itsensä pihalle kuplasta ns rikkomatta sitä, jolloin loputon kuplaa kiertävä selittämisen kehä on valmis alkamaan. Agnostikot kai lienevät sellaisia. Haluaisin pikemminkin siis nähdä sen uskovaisen, joka sanoo että asiat ovat hänen tulkintaansa, sillä kuplan ulkopuolella ne sitä ovat, vaikka he eivät sitä kirveelläkään kykene myöntämään.
En ole altistunut uskonnoille oikeastaan kuin koulussa, jolloin homma oli vähän hälläväliä ja pakollisuutta. En oikein ajatellut jeesustelijoiden jutuista mitään, enkä välttämättä ajattele nykyäänkään - siinähän ne ovat ja mesoavat, eikä ketään oikeastaan kiinnostakaan, koska on paljon mielenkiintoisimpiakin teorioita, joiden pohtimiseen käyttää se vähäinenkin aika.
EDIT: Luonnonuskonnoista voisi lukea enemmänkin, niissä tuntuu olevan jopa jotain osittaista järkeä.
Olen humanisti, uskon ihmiseen itseensä, vaikka välillä ei ole syytäkään. Uskonto on monelle ihmiselle omaa ajattelua rajaava ja rajoittava, sulkeva ajattelutapa. Uskon, että ihmisen oma ymmärrys riittää siihen, mihin se riittää ja mitään sen suurempaa voimaa ei asiaan liity.
Usein uskovaisilla (anteeksi yleistys) on taipumus ennemminkin yrittää tyrkyttää omia ajatuksiaan eteenpäin jonkinlaisena totuutena. Uskonnollisuuden sisällä, jos saat olla juuri sellainen kuin olet, niin mihin sitten tarvitaan instituutiota nimeltä kirkko? Ei yhtään mihinkään. Mihinkä tarvitaan raamattua, jos jokainen saa uskoa täysin haluamallaan ja omalla tavallaan? Uskontoon liittyy moraalin raja-aitoja, jotka rajoittavat ainakin minun ajatteluani.
Kyse on sosiaalisesta suojaverkosta, jossa uskonto toimii magneettisena liimana jos tuollainen oxymoron sallitaan.
Mä taas näen, että usko ja tiede pyrkivät vastaamaan ihan eri kysymyksiin, ja kilpailevat siten ihan eri sarjassa keskenään. Tiede perustuu ulkoiseen havainnointiin ja pyrkii löytämään selityksiä, teorioita ja malleja eri luonnon ilmiöille, joita ihminen havaitsee. Usko taas perustuu sisäiseen kokemukseen ja pyrkii vastaamaan isompiin kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus, miksi olen täällä, jne. Tiede tuskin tulee ikinä pystymään vastaamaan esimerkiksi kysymykseen mikä on elämän tarkoitus. Samaten uskon kannalta joku Heisenbergin epätarkkuusperiaate tai Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ovat täysin merkityksettömiä asioita.Tämän vuoksi uskonto ei voi voittaa kisaa, jossa pitäisi pystyä vastaamaan kysymyksiin, joihin tiede oppii vastaamaan, mutta uskonto ei ikinä voi vastata.
