Nyt en käsittänyt edes vähää alusta. Koska uskonnoilla on historia, ne eivät voi olla vailla moraalista pohjaa? Absurdi väite. Raamatusta saa kyllä kokoelman ihan kelvollisia elämänohjeita, mutta vielä helpommin löytää järkyttäviä kehotuksia väkivaltaan. Oma kirkkomme on ihan erityisen valikoiva siinä, mitä näistä opeista tuovat esille, sillä täällä koulutettu kansa helposti muuten kyseenalaistaisi opin. Siksi täällä kirkko hokee rakkautta, vaikka laki ja viha muita kohtaan on pajon tärkeämpi osa oppia.
Tarkoitin siis sitä, että uskonnot ja erilaiset moraalikoodistot ovat kummatkin ihmisestä lähtöisiä. Ymmärrän kyllä periaatteessa uskontojen syyttämisen moraalikadosta - joskaan en sitä ihan täysin allekirjoita - mutta pidän sitä aika turhana. Eli periaatteessa puistellaan päätä, että miksi ihminen on tällaista keksinyt.
Vikasta lauseestasi olen eri mieltä, oletan sen koskettelevan nimenomaan kristinuskoa (?) Ehkä kyseessä on subjektiivinen mielipide, mutta mielestäni kristinuskon keskiössä ut ja sen sanoma suvaitsevaisuudesta, anteeksiannosta ja toisen posken kääntämisestä.
Miksi muuten uskonnot eivät saisi muuttua ja muuttaa käsityksiään ja käytäntöjään aikojen kuluessa, asia mitä moni täälläkin hokee, että ei muka noudateta omia oppeja ja tätä käytetään perusteena uskonnon vääristä motiiveista. Itse näen uskonnot suoraan kulttuuriin sidonnaisina ja on pelkästään luonnollista, että ne muuttuvat. Kristinuskokin on muuttunut monta kertaa sisällöllisesti ja tulkinnallisesti: 300-400-luvuilla, 1400-1600-luvuilla, joissain maissa 1800-luvulla ja nyt viimeksi 2000-luvulla, kun maailma ja kulttuurit ovat taas muuttumassa.
Oma vaimoni on kuulunut muutaman viikon johonkin seurakunnan organisoimaan nuorien äitien ryhmään, jossa voit etsiä muita nuoria äitejä lähialueellaan ja tutustua. Kolmen viikon aikana näissä ei ole ollut sanaakaan uskonnosta, lienee aika nykyaikaista tämäkin.