....Suomessa uskonnollisuus liity koulutustasoon, muttei suoraan. Kaikkein korkeimmin ja heikoimmin koulutetut uskovat vähiten. Uskosta on hyötyä: se lisää yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyden kokemusta, mikä voi olla tärkeä motivoija päihderiippuvuudesta eroon pääsemisessä. (väitteesi on todella kova ja kiistanalainen, mutta ainoa konkreettinen esimerkkisi tästä on silti "voi olla" -muodossa ja käsittelee vieläpä verrattain kovin marginaalista seikkaa)
Tekstissä keskusteltiin uskonnollisuuden olemassa olon selittämisestä. En nyt oikein ymmärrä, että kiistatko sinä floikkari sen, että x määrällä päihderiippuvaisia uskoontulo on ollut yksi osatekijä päihteistä irtipääsemisessä? Toinen päihde korvaa toisen, voitaisiin todeta. Ja tämä nyt ilmiselvästi selittää, miksi tämä x määrä on uskovaisia, eli osaltaan sitä minkä johdosta sellainen asia kuin uskonnollisuus on olemassa
Hyötyä uskosta voi olla sekä maan päällä että tuonpuoleisessa, taivaspaikan kannalta.
(miksi koko hyöty on nyt "voi olla" -muodossa? taivaspaikalla vihjailulla ei tulisi olla sijaa artikkelissa jossa uskontoa tarkastellaan tieteen näkökulmasta.)
Täh, ''taivaspaikalla vihjailulla ei tulisi olla sijaa artikkelissa jossa uskontoa tarkastellaan tieteen näkökulmasta.'' Siihen uskoon kun nyt vain aika oleellisesti kuuluu usko taivaspaikkaan. Vaikka lainauksesi oli toimittajan kynästä, ja hieman harhaanjohtava, niin kai nyt on selvää, että Ketola ei puhunut todellisesta taivaspaikkasta taivaasta ja aikuisten oikeasti selittänyt sillä uskonnollisuutta, vaan sillä hyödyllä mitä yksilö saa taivaspaikkaan uskomisesta. Jos tämän uskon olemassa olo kielletään, niin mielestäni esim. uskonnollisen fundamentalismin ja itsemurhapommittajien psykologian selittäminen käy aika vaikeaksi.
– Kirkkoon kuulutaan edelleen varmuuden vuoksi, kuin henkivakuutuksena. Myös siirtymäriitit kuten kirkollinen siunaus kasteessa ja häissä ovat tärkeitä. Ennen modernin hygienian aikaa uskonnollisen yhteisön ruokailusäännöt olivat merkittävä tekijä sairauksien ehkäisemisessä, toteaa kirkkohistorian dosentti Ville Jalovaara Helsingin yliopistosta. (väite on kiistanalainen ja herää kysymys, miksi se ylipäätään on tässä yhteydessä esitetty? ovatko erilaiset ruokailusäännöt olleet uskonnollisten yhteisöjen yksinoikeus?)
Miten se, että erilaiset ruokasäännöt eivät ole uskontojen yksinoikeus millään tavalla kumoaa Jalovaaran argumentin? Sama pätee alla olevaan yhteisöllisyyteen.
Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Kimmo Ketolan mukaan yhteisöön kuuluminen hyödyttää sekä yksilöä että yhteisöä. (yhteisöön kuuluminen hyödyttää yhteisöä? tässä olisi varmaan paikallaan keskustella muutenkin ainoastaan uskonnollisista yhteisöistä? vaivihkaa esitetty ajatus jonka mukaan uskonnollisuus hyödyttää kaikkia on erittäin kiistanalainen ja vaikuttaa puolueelliselta erityisesti tullessaan kirkon työntekijältä). Uskonnon epäitsekästä käyttäytymistä tukevat säännöt ja rangaistukset auttavat sukua isompia ryhmiä selviytymään ja menestymään. Ne lisäävät yhteistyön ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia. (on kiistanalaista, että uskontojen dogmaattiset säännökset hyödyttäisivät yksilöitä tai yhteisöjä sellaisissa yhteiskunnissa, joissa on mahdollisuus tukeutua myös ei-uskonnollisperäisiin arvoihin ja sääntöihin. kaksi viimeistä väitettä ovat kauniisti sanottuna erittäin kiistanalaisia)
Kai nyt herran Jeesus yhteisön luoma yhteisöllisyyden tunne aivan automaattisesti täyttää yksilön tarvetta kuulua johonkin, oli se yhteisö sitten helluntaiseurakunta, kirkko tai Cosa Nostra. Yhteisöä tämä hyödyttää siten, että se, että yksilöt kokevat tarpeelliseksi kuulua tähän yhteisöön, pitää yhteisöä kasassa, ja tästähän koko artikkelissa oli kyse,
Tunne on syrjäyttämässä hyötynäkökulman nykyuskon selittäjänä
, toteaa Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Essi Mäkelä. Usko valitaan sen perusteella, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta: uskonnollista kotia haetaan pakanauskosta tai tunnepitoisista rituaaleista. Etsimisvaihe on osa tunnekokemusta. (hyötynäkökulmaa verrataan yksilön tekemään tunnepitoiseen valintaan eli haetaanko tässä sitä, että ihmiset olisivat aikaisemmin valinneet uskovansa johonkin uskontoon koska arvioivat uskon hyödylliseksi? kuulostaa erikoiselta sillä tunnetusti valtava enemmistö uskovaisista kasvatetaan ja opetetaan vanhempiensa sekä yhteisönsä yhteisönsä uskontoon ilman että prosessiin sisältyy yksilön tekemää valintaa ja vain äärimmäisen harva myöhemmin alkaa mihinkään muodikkaaseen karhunpalvontaan koska se sattuu tuntumaan kivemmalta)
Uskoit sinä sitä tai et, merkittävä ilmiö tällä hetkellä uskonnollisuuden tutkimuksessa ovat erilaiset ''uususkonnot'' mihin todella valinnan kautta liitytään.
Noihin väitteisiin ''on kiistanalaista'' en jaksa puuttua. Olet kirjoittanut jossain vaiheessa uskontojen historiasta ainakin detalji-tasolle ihan vakuuttavasti, minkä johdosta olen ajatellut, että sinulla jonkinlaista tieteellistä kompetenssia olisi. Nyt kuitenkin huomaan, että koska et näinkään yksikertaista tekstia osaa tulkita tieteellisenä asiaa selittävänä ilman minkäännäköistä konnotaatiota puolesta ja vastaan, vaan jonain kirkon mielipide-kirjoituksena uskon 'propagoimiseen', niin olen selvästi ollut väärässä. Tästä syystä perustelusi eivät hirveästi kiinnosta.