Se vaan pelottaa, etteivät ihmiset saa sen tilalle mitään.
Jos ihminen tietää mitä se haluaa, eikä ole alistuvaa sorttia, niin se saa kyllä tilalle jotain yhtä henkevää, tai konkreettista, riippuen ihmisestä. Ei tarvitse kuin funtsia tuttuja, niin löytyy moninaisia keinoja tarkastella asioita, koska mielensä on avoin. Esimerkiksi eksistentialistisia ajatuksia voi kanavoida muun muassa harrastuksien kautta, joista vaikkapa itsepuolustuslajit toimivat aika paljon mielen keinona päästä yhteyteen oman itsensä, ja ehkä sen kaikkivoipaisuudenkin kanssa (tosin vain liikunnan herättelemien aivojen välittäjäaineiden kautta). Osa tekee orjallisen klassisesti töitä kuin muurahaiset, jolloin raha määrää ja sielu on myyty paholaiselle. Jos ei pelkkä raha, niin se mitä sillä saa, enkä puhu mistään yksioikoisesta materialismista. Toki kaikki tämä kykyjensä mukaan, joten edes kuuta ei voi luvata taivaalta uskonnollisiin rituaaleihin verrattavillakaan keinoin. Mutta sitä harva sellainen hakeekaan, joka pitää kreationismia höyrypäiden höpinänä.
Onneksi Suomessa on siitä syystä tehokas koulujärjestelmä, että se antaa muitakin lohdullisia mahdollisuuksia tarkastella maailmaa ja elämää kuin uskonnon, joka vaikuttaa useinkin helpoimmalta pakokeinolta ns pahuutta vastaan, älylliseltä laiskuudelta tai jonkin sortin me vs te -asettelulta. Eikä tämä maailmalla kadehdittu koulujärjestelmä poista yhteisöllisyyttä, vaan pikemminkin lisää sitä antamalla mahdollisuuden etsiä ns sielunkumppaninsa erilaisista pienistä ryhmittymistä, tai luovia niiden välillä. Tai antaa vastaavasti päätösvallan yksilölle olla kuulumatta mihinkään yhteisöön, joka määrää miten ajatella. Toki kaikki meistä kuuluu suomalaiseen valtakulttuuriin lakeineen, mainittakoon tämä, ettei kukaan ehdi alkaa viisastelemaan.
Aivan huikea juttuhan tämä on, ettei ylhäältä käsin määrätä sitä mihin tuntee kuuluvansa. Sitä ei oikein edes ymmärrä ennen kuin on käynyt jossain mambomaassa.