Enpäs ole tämmöistäkään ketjua kommentoinut. Olen pitänyt itseäni agnostikkona, mutta en tiedä mahdanko moinenkaan olla. Nyt en ole sitten ikinä tätä ketjua lukenut, joten saatan pyöritellä ihan samoja asioita.
Ateisti en ainakaan ole, ainakaan uskoakseni. Ateistithan rummuttavat joka paikassa, ettei ole mitään jumaluutta. Itse en rummuta, enkä oikeastaan edes kiistä jumalan olemassaoloa. Varmasti myös Jumala on olemassa. Itse en häneen usko, mutta hänen olemassaoloonsa kyllä. Tarkoitan siis sitä, että aika moni häneen uskoo, enkä minä ole mikään väittämään kaikkien uskisten olevan väärässä. Johonkin jumalaan kyllä uskon, tavallaan. Tai siis sanotaanko, etten poissulje jumalan olemassaoloa.
Jos joku jumala on, niin en usko, että häntä ainakaan minun uskomiseni kiinnostaa. Jumala voi olla, muttei tee mitään. Itse uskon enemmän toistojen aiheuttamaan näennäiseen sattumaan ja fysiikan lakeihin. Mutta kyllä selittämättömällekin on sijaa. Enemmänkin jumaluus on jokaisen päänsisäinen asia. Jos nyt uskotaan vaikka siihen Jumalaan tai johonkin muuhun, niin tottahan asioita on helppo selittää sen avulla. Ja jos vaikka rukoillaan, niin oma toiminta ohjaa rukouksen toteutumista kohti todennäköisemmin. Tässä mielessä uskon jumalaan, muttei siinä mitään yliluonnollista ole, vaan se on vain mielen tuotos.
Eli siis: En usko minkään yliluonnollisen vaikuttavan mihinkään, vaikka se voikin olla olemassa. Mikä olen?