En edelleenkään purematta niele tätä samalle viivalle asettamista. Vaikka tiede ei pysty todistamaan fysikaalisen todellisen ulkopuolelle sijoitetun (tai keksityn) entiteetin olemassaoloa tai -olemattomuutta, tarjoaa tieteellinen tieto kuitenkin paljon dataa asian tarkastelemiseen. On olemassa enemmän ja vähemmän hyvin perusteltuja mielipiteitä jumalan olemassaolon puolesta/vastaan (edelleen, se poikkitieteellinen lähestymistapa).
Nyt ei taida olla deduktiivisen ja induktiivisen totuuden erot tässä selvillä. Jos me voimme deduktiivisesti todeta, että on olemassa hypoteettinen olento, jonka todistaminen on tieteelle rakenteellisesti mahdotonta, niin mikään määrä induktiivista tietoa ei kumoa tätä.
Ei sinun tarvitse hyväksyä samalle viivalle asettamista, eihän esimerkiksi tieteellinen maailmankuva perustu pelkkään tieteeseen. Mukana on paljon jossittelua, arvailua ja ties mitä sisäisiä (epä)loogisuuksia. Jos katsot eläväsi tieteellisen maailmankuvan mukaan, niin ihan vapaasti voit asettaa ne eri viivoille, monikin tekee niin. Mutta jos kuvittelemme argumentin vuoksi tieteen hiekkalaatikon, niin sen sisällä ne "ovat samalla viivalla", koska ne eivät ole millään viivalla siellä.
Itse epäilen, jälleen muilla kuin tieteellisellä tiedolla, että edellinen on itseasiassa iso syy sille filosofian dissaamiselle mitä on joidenkin vapaa-ajattelijoiden taholta kuultu. On helpompi koittaa todistaa/edistää omia päämääriä pseudotieteellisesti, kun unohtaa pelisäännöt. Tieteenfilosofia kun on tieteen määrittely, piti siitä tai ei.
Esimerkki:
Mielestäni Jumalan tai jonkinlaisen suunnittelijan olemassaolon todennäköisyyttä nostaisi merkittävästi esim. tutkimustulos, jonka mukaan jokainen elämänmuoto olisi "luotu", valmistunut kertarysäyksenä. Biodiversiteetin huomioon ottaen todennäköisyys monimutkaisten biologisten olentojen muotoutuminen "raaka-aineista" eläimiksi suoraan ja itsestään olisi mahdoton sulattaa.
Tietenkin jumala/jumalat voisivat todistaa itsensä olemassaoleviksi halutessaan.
Vaikka joku nyt väittäisi, että maailmassa ei ole sattumaa, vaan kaikki on yhtä ketjureaktiota ja toteaisi sitten tämän perusteella, että maailman kaikki tapahtumat ovat itseasiassa jo olemassa (potentiaalisesti) sillä hetkellä, kun maailmankaikkeus syntyi, niin tuskin hyväksyisit sen tarkoittavan valmistumista kertarysäyksenä. Tällaistakin väitettä "joskus" kuulee esiintyvän ihan sekulaarien tieteilijöiden näkemyksissä. Heitä hetkeksi ihmisen perspektiivi hukkaan ja unohda aika, koska ajallinen ulottuvuus on subjektiivinen käsite. Onko kaikki päätetty sillä hetkellä kun maailmankaikkeus syntyi? Päätetty siis provosoivana tässä yhteydessä. Ei tiede ota huomioon mahdollisuutta että tämä tarkoittaisi luomista, koska se ei kuulu tieteeseen. Sinne hiekkalaatikkoon ei vain kuulu päätelmät, jotka tukisivat epätiedettä. Ja jumala on epätiedettä, oli se tosi tai ei.
Tiede on niinkuin se luetaan, voisi tässä vääristellä sanontaa.