Uskotko Jumalaan?

  • 1 380 104
  • 14 434

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Miten meiltä ihmisiltä voidaan vaatia mitään tällaista?

Eihän sitä kait siis vaadita? Tai mistä minä tarkalleen tiedän, mitä tuo kyseinen saarnaaja on saarnannu, mutta uskoisin kyseessä olevan enemmänkin suositus/ohjeistus parempaan elämään. Meinaa normaalioloissa varmaan useimmalle meistä eläminen rakkaudessa on mielyttävämpää, kuin eläminen vihassa. Jos me sitten asetamme nämä ikäänkuin vastakkaisiksi voimiksi (en tiedä, onko tässä järkeä), niin voisi kuvitella, että yksi vihan aseista olisi provosoida nimenomaan vihalla. Täten saada rakkaus häviämään ja vetämään vihalla vihan puolelle. Jos viha voittaa helposti, niin onko rakkaus ollut oikeasti minkään arvoista? Onko se ollut aitoa, niin myötä-, kuin vastoinkäymisissä?

Mielikuvitushahmo Yoda sanoisi sen näin (youtube), vaikken jeesusta tunne, niin voisin kuvitella hänen painavan "tykkää nappulaa" tämän kohdalla taivaallisessa naamakirjassa.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mielikuvitushahmo Yoda sanoisi sen näin (youtube), vaikken jeesusta tunne, niin voisin kuvitella hänen painavan "tykkää nappulaa" tämän kohdalla taivaallisessa naamakirjassa.
Epäilen, että olisi näin. Uskonnollisissa piireissä tämä koko "voima"-juttu tulkitaan usein Kristinuskon vastaisena asiana, joka vetoaa ties mihin magiaan. Ja sanon näin vaikka Star Wars onkin kaikkien aikojen paras elokuvasarja mielestäni (huokaus).
 

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Epäilen, että olisi näin. Uskonnollisissa piireissä tämä koko "voima"-juttu tulkitaan usein Kristinuskon vastaisena asiana, joka vetoaa ties mihin magiaan. Ja sanon näin vaikka Star Wars onkin kaikkien aikojen paras elokuvasarja mielestäni (huokaus).

No oma kuvitelmani perustuukin siihen, että Jeesus olisi tällaisten pikkumaisten piirien yläpuolella ja pystyisi irroittamaan esim. tuon lausahduksen muusta kokonaisuudesta (jos se on edes tarpeen) ja todeta, että tässä on hyvää opetusta, opetusta janoaville.
 

Fordél

Jäsen
Rakas Fordél, jos nyt olet tutkinut Raamattuasi ollenkaan, niin olet varmaan törmännyt Matteus 5:44:ään "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta" ja siitä vähän eteenpäin Matt. 5:46-47: "Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?". Mielestäni tämä on juuri yksi keskeisiä Raamatun opetuksia ja uutta materiaalia entisiin uskonnollisiin opetuksiin verrattuna. Kyllä mielestäni voi hyvin rukoilla tämän Norjan ampujan/pommimiehen puolesta. En oikein ymmärrä miksi ihmisten vastaus tällaisiin tapahtumiin on melkein aina viha. Minulle vastaus on suru, mutta yritän myös rukoilla näiden kauhutekojen tekijöiden puolesta (ja toki uhrien ja heidän omaisiensa puolesta). Voisi kai ajatella, että jos joku repisi kappaleiksi äitini ja siskoni perheen jäsenet, niin vastaukseni olisi viha, mutta jotenkin uskon, että siinäkin tapauksessa olisin valmis anteeksiantoon ja rukoilisin teon tekijän puolesta. Onneksi en ole joutunut tällaisen tapauksen "uhriksi".

Juuri tuosta kohdasta oli kyse ja tuttu kohtahan se on. Samasta kohdasta myös kyseinen pappi saarnasi.

Ymmärrän kyllä mitä tossa ajetaan takaa ja kuten nimimerkki Tsekki77 tossa kirjoitti, haetaan siinä varmasti takaa myös pois pääsyä omasta vihasta. Silti se on mielestäni todella kova vaatimus, ehkä jopa kohtuuton. Pakkohan siinä on olla taustalla ajatus, ettei kukaan ole täysin paha. Toisaalta kuitenkin esimerkiksi Breivik ei ole osoittanut mitään katumusta teossaan.

Olisitko oikeasti valmis anteeksiantoon ja rukoilemaan tekijän puolesta jos joku surmaisi perheesi? Mitä silloin rukoilisit murhaajalle?
 

Morgoth

Jäsen
Kyllä mielestäni voi hyvin rukoilla tämän Norjan ampujan/pommimiehen puolesta.

Eikö hänkin ole Jumalan kuva? Oliko Saatanalla osuutensa tässä teossa? Eikö hänelläkin ole mahdollisuus taivaaseen, jos katuu tekojaan? Mitä jos joku lähiomainen tekee itsemurhan, koska ei kestä tuskaa oman lapsensa ampumisestaan ja haluaa nopeammin taivaaseen lapsen luo? Hän ei pääse, mutta ampuja pääsee jos kaatuu tekojaan?

Oli uskovainen tai ei-uskovainen, niin eiköhän tuohon ampujaan suhtautuminen ole aika vaikeaa. Varsinkin, että häntä pitäisi vielä rakastaa. Tuntuu jo melko vaikealta ihmiseä hillitä omia primitiivisiä ajatuksia mitä hänelle pitäisi tehdä ja tuntuu että vanhassa testamentissakaan ei pahemmin yritetty hillitä, mutta Jumala ilmeisesti muuttanut kantaassa uudessa testamentissa.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
En usko Jumalaan. En kuitenkaan millään lailla halveksi siihen uskovia. Itse olen vain vakuuttunut siitä, että hän on ihmisimielissä syntynyt satuhahmo. Ihmiselo on ollut rankkaa aikojen alusta ja jotain positiivista kaiken kurjuuden keskelle on pakko ollut keksiä. Ihmismielihän pyrkii sopeutumaan eri tilanteisiin ja hakemaan mukavuutta omaan tilanteeseen. Jotain toivoahan on ollut pakko kehitellä. Uskon kyllä, että Jeesus aikanaan eli, mutta en usko, että hän syntyi neitsyestä ja sitä muuta. Hän taisi olla aika karismaattinen hahmo, joka veti ihmisiä puoleensa. Näin se vaan omassa ajatusmaailmassa menee.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Mielestäni tämä on juuri yksi keskeisiä Raamatun opetuksia ja uutta materiaalia entisiin uskonnollisiin opetuksiin verrattuna.


ei tuo mitään uutta ollut kuin juutalaisten tooraan verrattuna. Kyllä tuo vihulaisen rakastaminen löytyy jo hindulaisista uskonnoista (Hindulaisuus on kokoelma erilasia uskoja, ja Hindulaiset katsoo, että kaikki uskonnot on samoja, myös kristinusko ja Islam. Jesse ja Muhamed oli vaan olivat Krishnan valtuuttamia avataroja)


Buddhan mukaan ei ole hyvää tai pahaa toimintaa, ainoastaan taitavaa tai taitamatonta. Taitava toiminta on lähtöisin anteliaisuudesta, rakkaudesta, selkeydestä ja tietoisesta toiminnasta. Taitamaton toiminta saa alkunsa välinpitämättömyydestä, vihasta, pelosta, harhasta, ahneudesta ja mielen turtumisesta.



Sotaisan ja julman juutalaisen jumalan tai roomalaisen uskonnon omaksuneille tuo tietenkin oli erilaista, vaan silti aiemmasta lainattua. . .


Kristittyjen kirjan pitäis olla evankeljumit, eli Jessen puheet.. mutta voih, kaikki raamtussa onkin jumalan sanaa.. Paavalinkin höpötykset
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Olisitko oikeasti valmis anteeksiantoon ja rukoilemaan tekijän puolesta jos joku surmaisi perheesi? Mitä silloin rukoilisit murhaajalle?
Tekisi mieli sanoa tuosta rukoilu-asiasta, ettei jumala niin toimi, että rukoilulla olisi vaikutusta reaalimaailman asioihin ole (asiahan on tieteellisesti tutkittu ja rukoilulla ei ollut merkitystä). Niinpä tekijän puolesta voi hyvin rukoilla.

Tuossa kuvaton-sivuston linkin takana olevassa kuvassa on tätä toimintatapaa kuvattu tarkemmin:
http://pics.kuvaton.com/kuvei/prayer_boy.jpg
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kun tämä Norjan ampuja - Breivik - on nostettu tässä ketjussa esille ja samalla viitattu vihan-teemaan, niin taidanpa mielummin kirjoittaa aiheesta tähän ketjuun kuin varsinaiseen verilöylyä käsittelevään ketjuun. Josko kirjoitukseni saisi kiihkottomampaa vastakaikua täällä, vaikka mielelläni vaihdan mielipiteitä asiantiimoilta.

Tietenkään en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa mitä Breivikin uhrit (eloonjääneet) ja heidän omaisensa kokevat juuri par'aikaa ja ovat kokeneet, joten en suoranaisesti voi tai kykene sanomaan miltä minusta tuntuisi jos olisin jäänyt henkiin kaltaisesta verilöylystä tai jos joku läheiseni olisi sellaisen kohteena ollut. Mutta tällä hetkellä tuntemukseeni ei liity viha millään muotoa, en osaa vihata ampujaa - en osannut vihata häntä kuullessani uutisesta ensimmäistä kertaa. En vaikka tiedän, että hänen kättensä kautta menetti henkensä noin 80 henkeä.

Vaikka en vihannut ja vihaa häntä niin en kuitenkaan ole hyvilläni hänen teosta tai pidä sitä hyväksyttävänä, vaikka hänen teesiensä nojalla - jos ne todella aidosti ovat sitä mitä hän manifestissaan toi julki - pidän tietyllä tavalla ymmärrettävänä hänen toimintaansa, joka purkautui äärimmäisellä tavalla.

En siis koe vihaa, en tyytyväisyyttä tai hyväksyntääkään - ymmärrys, sen tunnen mutta muuten tunteeni häntä ja hänen tekoa kohtaan ovat - sanalla sanoen: tyhjä. Kokonaisuudessaan vallalla on tyhjä tunne Breivikiä kohtaan, aika tunteeton olotila ettensanoisi. En varmaan tekisi mitään hänelle jos tapaisin hänet kasvokkain, tai korkeintaan esittäisin omista lähtökohdistani johtuvan kysymyksen: "Miksi?".

Uskonnottomana en rukoilisi hänen puolesta, en toivottaisi häntä kadotukseen mutta en passittaisi kaduttuaan tekoaan - jos niin tekisi - taivaaseenkaan. Hän elää ja kuolee sitten aikanaan. Ilman tekoaan hän olisi täysin olematon ihminen minulle, kuten olisivat uhritkin, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän jää varsin merkityksettömäksi ihmiseksi vastakin. Karusti asia ilmaisten: hän sai oman viisitoistaminuttisensa.

vlad.
 

Fordél

Jäsen
Mutta tällä hetkellä tuntemukseeni ei liity viha millään muotoa, en osaa vihata ampujaa - en osannut vihata häntä kuullessani uutisesta ensimmäistä kertaa. En vaikka tiedän, että hänen kättensä kautta menetti henkensä noin 80 henkeä.

En minäkään pysty vihaamaan Breivikiä. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että tapaus ei ole koskenut minun läheisiäni. Olen koko tapauksesta vain lähinnä surullinen ja hämmästynyt, koska en pysty millään ymmärtämään miksi hän teki niin kuin teki.

Vaikka en vihaa Breivikiä en kuitenaan pysty vielä täysin ymmärtämään ja hyväksymään miksi tuollaisen teon jälkeen hänen puolestaan pitäisi esimerkiksi rukoilla. Niin no ihminenhän hänkin on kaikesta huolimatta ja kuten täällä todettiin, Jumalan kuva (kristinuskon mukaan).
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
En minäkään pysty vihaamaan Breivikiä. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että tapaus ei ole koskenut minun läheisiäni. Olen koko tapauksesta vain lähinnä surullinen ja hämmästynyt, koska en pysty millään ymmärtämään miksi hän teki niin kuin teki.

Kuten jo varsinaisessa tapausta käsitelleessä ketjussa olen todennut, en ole edes surullinen tapahtuneesta - en siitä huolimatta, että se tapahtui maassa jota olemme kaikesta huolimatta pitäneet lintukotoon rinnastettavana maana. Jotenkin olen niin kyynistynyt maailman menoon, että en osaa pitää tällaista ihmeenä, en vaikka se tapahtui Norjassa - enkä olisi osannut pitää sitä suurena ihmeenä vaikka se olisi tapahtunut Suomessa. Kenties joku päivä jotain vastaavaa tapahtuukin - pienemmässä mitassa mahdollisesti mutta silti. Onhan esim. Jokela osoitus siitä, että maassamme on ihmisiä jotka voivat pahoin ja jotka katsovat omalla tavallaan oikeutetuksi tappamisen. Auvinen omaan ajatusmaailmaansa tukeutuen, suhteellisen suppeaan sellaiseen (mikäli muistan enää hänen "manifestin" oikein), joten miksei tässä maassa voi tälläkin hetkellä kasvaa ihminen/ihmisiä, jotka katsovat, että on oikein ajaa asiansa asein jos muut reitit tukahdutetaan sitä ennen.

Olisiko minusta siihen? Ei nykyisessä yhteiskunnassa varmaankaan mutta entäpä jos ajaudutaan lähemmäs diktatuuria, yhteiskuntaa, jossa sananvapautta ja muita oikeuksia ryhdytään karsimaan kovalla kädellä, yhteiskuntaan, jossa poikkeavia ryhdytään sortamaan ja tätä sortoa pidetään oikeutettuna, kenties tässä tilanteessa olisin valmis tarttumaan aseeseen ja ampumaan ihmisen, sellaisen jota pidän uhaksi itselleni ja yhteiskunnalle jota haluan vaalia.

Vaikka en vihaa Breivikiä en kuitenaan pysty vielä täysin ymmärtämään ja hyväksymään miksi tuollaisen teon jälkeen hänen puolestaan pitäisi esimerkiksi rukoilla. Niin no ihminenhän hänkin on kaikesta huolimatta ja kuten täällä todettiin, Jumalan kuva (kristinuskon mukaan).

Rukoilemisen ajatusta minun on vaikea ymmärtää - osin johtuen siitä, että olen ateisti - mutta vain vaikea, ei täysin mahdoton. Ihminen ryhtyy hyvin monasti irrationaalisiin toimiin mitä erilaisimpien tapahtumien tähden. Mutta kieltämättä oudolta tuntuu rukoilla massamurhaajan puolesta, mutta me ihmisethän olemme outoja ja itsekullakin on eriasioihin omanlaisensa vaikuttimet.

vlad.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Olisitko oikeasti valmis anteeksiantoon ja rukoilemaan tekijän puolesta jos joku surmaisi perheesi? Mitä silloin rukoilisit murhaajalle?
Tuohon on vaikea vastata varmasti, koska asia ei ole onneksi tapahtunut (ja toivottavasti ei tule tapahtumaankaan kohdallani). Mutta kai sitä rukoilisin, että tekijä löytäisi Jumalan, löytäisi katumuksen, ja saisi sitä kautta syntinsä anteeksi.

Morgoth kirjoitti:
Eikö hänkin ole Jumalan kuva? Oliko Saatanalla osuutensa tässä teossa? Eikö hänelläkin ole mahdollisuus taivaaseen, jos katuu tekojaan? Mitä jos joku lähiomainen tekee itsemurhan, koska ei kestä tuskaa oman lapsensa ampumisestaan ja haluaa nopeammin taivaaseen lapsen luo? Hän ei pääse, mutta ampuja pääsee jos kaatuu tekojaan?
On hänkin Jumalan kuva. Varmasti Saatanalla oli osuutensa suorasti tai epäsuorasti vaikka sitten Aatamin perisynnin kautta. Ja on murhaajallakin mahdollisuus taivaaseen katumuksen ja parannuksen kautta. Tuo lähiomainen joka ampuisi itsensä tekisi tietenkin väärin, koska itsemurhan jälkeen ei ole enää mahdollisuutta katumukseen. Se olisi käsittääkseni aika vakava tapaus loppupeleissä (kuulusteluissa), mutta mistä minä tiedän kuka loppujen lopuksi pääsisi taivaaseen ja kuka ei. Ei ole minun päätettävissäni.

Kiitokset Tarinankertojalle korjauksista noiden Jeesuksen opetusten "uutuuden" suhteen. Eikös niitä ole uskomuksia joiden mukaan Jeesus vietti vuosia hindujen ja buddhien luona, olisinko jopa tässä ketjussa niistä oppinut, joten ehkä sieltä ne opetukset sitten löytyivät vai? :)

Tunnen aika pitkälti vladin tavoin tuota murhaajaa kohtaan, mutta toki tunnen surua näiden omaisten puolesta jotka menettivät perheensä jäsenen tuolla tavalla. Ymmärrän minäkin, että valkoisen rodun sekoittuminen muihin voi pistää vihaksi, mutta kyllä sitä asiaa pitäisi sitten ajaa jollain muulla tavalla. Mutta tuosta asiasta kuuluu kai keskustella tuolla toisessa asiaan vihkiytyneessä ketjussa.
 

Morgoth

Jäsen
Ja on murhaajallakin mahdollisuus taivaaseen katumuksen ja parannuksen kautta.

Tuota kristinuskon puolta en ymmärrä, mutta ei sillä niin väliä.

Mietin että miten murhaajan sukulaiset ja vanhemmat pystyvät käsittelemään tilannetta. He ovat uhreja sekä syyllisiä samaan aikaan. Tuossa vasta se lähimmäisen rakkaus joutuu koetukselle. Oli heidän maailmankatsomuksensa mikä tahansa.
 

Fordél

Jäsen
Mietin että miten murhaajan sukulaiset ja vanhemmat pystyvät käsittelemään tilannetta. He ovat uhreja sekä syyllisiä samaan aikaan. Tuossa vasta se lähimmäisen rakkaus joutuu koetukselle. Oli heidän maailmankatsomuksensa mikä tahansa.

Kova näkökanta sulla. Itse näen, että tapauksessa on vain yksi syyllinen eli A.Breivik (jos ei rikostovereita ilmaannu). Voimme loputtomasti jossitella siitä olisiko tällaista tapahtunut jos vaikka hänen isänsä olisi ollut mukana Breivikin elämässä koko ajan, mutta ei se tee hänestä mielestäni millään tapaa syyllistä tapahtumaan vaikka sillä voisi olla vaikutusta Breivikiin.
 

Morgoth

Jäsen
Kova näkökanta sulla. Itse näen, että tapauksessa on vain yksi syyllinen eli A.Breivik (jos ei rikostovereita ilmaannu). Voimme loputtomasti jossitella siitä olisiko tällaista tapahtunut jos vaikka hänen isänsä olisi ollut mukana Breivikin elämässä koko ajan, mutta ei se tee hänestä mielestäni millään tapaa syyllistä tapahtumaan vaikka sillä voisi olla vaikutusta Breivikiin.

En oikeastaan tuota tarkoittanut tai halua spekuloida miten lapsuus meni mahdollisesti pieleen (enkä nyt usko että tämä on kiinni mistään "isä hylkäsi minut"-jutuista). Kirjoitin huonosti. Aikuinen ihminen on toki itse vastuussa omista tekemisistään eikä niihin juuri muut voi vaikuttaa.

Tarkoitin, että vanhemmat ja sukulaiset taatusti tuntevat jonkinlaista syyllisyyttä (pl. isä?) ja ehkä osa ihmisistäkin ajattelee heitä osasyyllisenä tapahtumiin. Miten tuon asian pystyy käsittelemään, jos olisit ABBn äiti/isä? Ajattelin vain että tuo on jollakin tavalla vielä äärimmäisempi esimerkki samasta aiheesta, josta aloitit tämän keskustelun eli miten tuota murhaajaa voisi 'rakastaa'.
 

Morgoth

Jäsen
Jotenkin olen niin kyynistynyt maailman menoon, että en osaa pitää tällaista ihmeenä, en vaikka se tapahtui Norjassa -

Kyyninen minäni sanoo myös, että lopulta tuollainen toiminta on osa ihmisluontoa. Järjestäytynyt yhteiskunta, demokratia, sivistys yms. pitävät vain nuo barbaariset puolet jotenkin aisoissa. Paras esimerkki ovat tietysti sodat. Ehkä tämä ´yhden miehen'-sota oli 'mikro-sota' samoilla periaatteilla kuin 'oikea sota'?
 

Fordél

Jäsen
Tarkoitin, että vanhemmat ja sukulaiset taatusti tuntevat jonkinlaista syyllisyyttä (pl. isä?) ja ehkä osa ihmisistäkin ajattelee heitä osasyyllisenä tapahtumiin. Miten tuon asian pystyy käsittelemään, jos olisit ABBn äiti/isä? Ajattelin vain että tuo on jollakin tavalla vielä äärimmäisempi esimerkki samasta aiheesta, josta aloitit tämän keskustelun eli miten tuota murhaajaa voisi 'rakastaa'.

Ok, tämä kuulostaa jo järkevämmältä. Varmasti tosiaan tuntevat syyllisyyttä vaikka järjellä ajateltuna kyse on niin absurdista teosta ettei sitä kukaan lähimmäisistäkään tullut varmasti edes ajatelleeksi, saati sitten estää teon.

Vaikea asettua tuohon tilanteeseen ja ymmärtää mitä esimerkiksi äitä ajattelee pojastaan. Ennen tekoja olet rakastanut, mutta mitä sen jälkeen?
 

Sebastian

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rangers, Wild, Arsenal, Bayern München
En usko jumalaan ja ihmettelen kovasti miten joku voi uskoa. Jumalan olemassaolossa on lukematon määrä paradokseja ja jo tämän tosiseikan myötä luulisi, että ihmiset eivät moiseen hömppään enää uskoisi.

Edellämainitun syyn jälkeen tulee vielä nämä tieteelliset syyt ja raamatun virheellisyys. Pakko myöntää, että en yksinkertaisesti pysty arvostamaan ihmistä, joka tunnustaa jotakin uskontoa. Pidän heitä idiootteina..
 

Beast

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
En usko jumalaan ja ihmettelen kovasti miten joku voi uskoa. Jumalan olemassaolossa on lukematon määrä paradokseja ja jo tämän tosiseikan myötä luulisi, että ihmiset eivät moiseen hömppään enää uskoisi.

Edellämainitun syyn jälkeen tulee vielä nämä tieteelliset syyt ja raamatun virheellisyys. Pakko myöntää, että en yksinkertaisesti pysty arvostamaan ihmistä, joka tunnustaa jotakin uskontoa. Pidän heitä idiootteina..

Tässä taas hyvä esimerkki tyhmyydestä ja keskustelun jalon taidon osaamattomuudesta. Sitäpaitsi kristinusko ei ole uskonto. Ja Jeesus ei edusta mitään uskontoa eikä perustanut mitään uskontoa. "Hullu sanoo sydämessään, ei ole Jumalaa" sanoo raamattu. Minä en usko, että kukaan sydämessään ei usko Jumalaan. Sanokoon sitten mitä tahansa ja kieltäköön uskovansa.

Edit. Ja raamattu ei ole virheellinen.
 

Fordél

Jäsen
En usko jumalaan ja ihmettelen kovasti miten joku voi uskoa. Jumalan olemassaolossa on lukematon määrä paradokseja ja jo tämän tosiseikan myötä luulisi, että ihmiset eivät moiseen hömppään enää uskoisi.

Edellämainitun syyn jälkeen tulee vielä nämä tieteelliset syyt ja raamatun virheellisyys. Pakko myöntää, että en yksinkertaisesti pysty arvostamaan ihmistä, joka tunnustaa jotakin uskontoa. Pidän heitä idiootteina..

Ymmärrän kyllä näkökannan ja syyt olla uskomatta Jumalaan. Nykyisessä maailmassa tiede on tehnyt niin murskaavaa jälkeä, että uskonto tuppaa jäämään siinä pahasti jalkoihin. Raamatusta ei ole esimerkiksi selittämään tieteen keinoin maailmankaikkeuden syntyä eikä se käy kovin monen muunkaan alan oppikirjasta. Toisaalta aina hädän hetkellä kelpaa monelle uskottomalle Jumalakin, mutta tämäkin taitaa olla selitettävissä tieteen avulla.

Mitään pakottaa tarvetta tai syytä uskomiseen siis ei ole ja nuo syyt tuppaavat koko ajan vain vähenemään. Silti en ymmärrä sitä, että miksi ei arvoistaisi uskovaa ihmistä tai pitäisi heitä idiootteina noin niin kuin kategorisesti. Siis että kaikki uskovat olisivat idiootteja. Mielestäni tuo kertoo aika paljon jo myös henkilöstä itsestään ja hänen ajatusmaailmastaan. Jotenkin menee samaan luokkaan Jungnerin viimeisimmän aivoituksen kanssa, jossa suvaitsevaisuuden varjolla kavennetaan suvaitsevaisuutta.

No mutta kukin taplaa tavallaan ja arvostaa keitä arvostaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kyyninen minäni sanoo myös, että lopulta tuollainen toiminta on osa ihmisluontoa. Järjestäytynyt yhteiskunta, demokratia, sivistys yms. pitävät vain nuo barbaariset puolet jotenkin aisoissa. Paras esimerkki ovat tietysti sodat. Ehkä tämä ´yhden miehen'-sota oli 'mikro-sota' samoilla periaatteilla kuin 'oikea sota'?

Sodat ovat todellakin esimerkki siitä kuinka ohut verho "barbarian" edessä voikaan olla. Tuskin kovinkaan moni uskoi, että Euroopassa* nähtäisi vielä uudelleen keskitysleirejä sen jälkeen mitä toisen maailmansodan aikana koettiin, "barbaarisissa" valtioissa moisien tiedettiin olevan mahdollisia mutta että Euroopassa - tuskin enää meillä, moni oli varmasti valmis sanomaan. Mutta sitten Jugoslavia alkoi hajota kappaleisiin, tuli raakoja sisällissotia ja keskitysleirejä epäinhimillisine oloineen. Niin ohut oli sivistyksen verho barbarian edessä.

Kenties (ja varmaan niin onkin) Breivik piti omaa taisteluaan yhden miehen sotana, sotana johon hänellä oli täysi oikeutus ja valta - valta puolustaa Eurooppaa islamisaatiolta.

vlad.

*: pl. Neuvostoliiton työleirit, mutta niitäkään ei kenties voida pitää sanan varsinaisessa mielessä keskitysleireinä vaan konkreettisemmin juuri työleireinä, vaikka olot olivat hirvittävät pitkälle Stalinin aikakauden jälkeen.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tässä taas hyvä esimerkki tyhmyydestä ja keskustelun jalon taidon osaamattomuudesta. Sitäpaitsi kristinusko ei ole uskonto. Ja Jeesus ei edusta mitään uskontoa eikä perustanut mitään uskontoa. "Hullu sanoo sydämessään, ei ole Jumalaa" sanoo raamattu. Minä en usko, että kukaan sydämessään ei usko Jumalaan. Sanokoon sitten mitä tahansa ja kieltäköön uskovansa.

Edit. Ja raamattu ei ole virheellinen.

Mikä kristinusko sitten on jollei uskonto? Elämänkatsomus vai jotain muuta?

Olenko minä hullu, kun sanon sydämessäni, että ei ole jumalaa? Olen pohtinut jumalaa ja jumalattomuutta, olen tarkastellut asiaa vuosien saatossa vaikka kuinka paljon mutta millään, en millään, ole kyennyt perustelemaan itselleni, että miksi minun pitäisi uskoa jumalaan. En sydämessäni tai muutenkaan. Minulle jumala on olematon, joten miksi uskoa sydämessään olemattomaan? Sama kuin uskoisin lentävään spagettihirviöön...

Sinä et tiedä mitä minä sydämessäni sanon mutta minä tiedän...

Ihminen joka on lukenut raamattunsa, ihminen joka on tutustunut uskontoonsa ja uskoonsa on sokea, jos hän kieltää raamatun virheettömyyden. Tämä ketjun on osoitus siitä, että raamattu ei ole virheetön teos vaan se on elänyt tulkintoineen vuosisatojen aikana vaikka kuinka paljon. Sinäkään et lue sitä tekstiä joka raamatun "ensisivuille" on kirjoitettu vaan lue tektiä, joka on vuosisatojen kuluessa suodattunut ja käynyt läpi kirjallisia ja uskonnollisia prosesseja. Onko raamattu siis virheetön jos/kun ihminen on muokannut sitä mieleisekseen?

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Minä en usko, että kukaan sydämessään ei usko Jumalaan. Sanokoon sitten mitä tahansa ja kieltäköön uskovansa.

Edit. Ja raamattu ei ole virheellinen.

Ensinnä, kukaan ei usko tai tunne mitään sydämellään. Sydän on lihas, joka huolehtii verenkierrosta. Tunteet, kuten uskomukset, sijaitsevat aivoissa ja ovat osa aivotoimintaa.

Kyllä, Raamattu on lähes täynnä virheellisyyksiä. Niin historiallisia, kuin hengellisiä, että itsensä kanssa ristiriitasia ohjeita (löydät niistä esimerkkjä vaikka tästä ketjusta).


kanttas lukea Se kirja.. oikeesti.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
En usko jumalaan ja ihmettelen kovasti miten joku voi uskoa. Jumalan olemassaolossa on lukematon määrä paradokseja ja jo tämän tosiseikan myötä luulisi, että ihmiset eivät moiseen hömppään enää uskoisi.

Edellämainitun syyn jälkeen tulee vielä nämä tieteelliset syyt ja raamatun virheellisyys. Pakko myöntää, että en yksinkertaisesti pysty arvostamaan ihmistä, joka tunnustaa jotakin uskontoa. Pidän heitä idiootteina..
Millaisessakohan ympäristössä olet kasvanut? Onko sinulla ollut paljon kiinnekohtia esim. kristinuskoon ja oletko päässyt seuraamaan sitä läheltä? Vai oletko vaan etäältä tarkastellut asioita ja tullut ulkopuolisena siihen tulokseen, että puppua koko roska? Tiettyhän sinulla on oikeus tuollaiseen mielipiteeseen asiaan sen syvemmin perehtymättä, jos tilanne näin on. Arvostan kyllä ihmisiä jotka ovat ainakin jonkin verran asioihin tutustuneet, esim. vlad, ja sitten muodostaneet mielipiteensä, joskin joskus minua arveluttaa, että minkä puolen he oikein ovat nähneet uskonnosta, ehkä aika erilaisen kuin esimerkiksi minä. Paljon olen minäkin nähnyt sitä mitä kartan ja mitä "uskonnollisuudeksi" väitetään (esim. nämä katukäännyttäjät), mutta olen sitten nähnyt sellaistakin, joka siinä kiehtoo ja saa minut siihen uskomaan. Ei sokeasti, mutta kuitenkin. Uskossa/toivossa on hyvä elää...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös