Yritetään vielä kerran. Dawkins seisoo laatikossa, josta suodatetaan hypoteettinen sininen valo. Täältä laatikosta Dawkins huutelee sinne tänne, että sinistä ei ole olemassa, kun sitä ei ole täälläkään, vaikka tietää, että on se olemassa tai ei, se ei tule tähän laatikkoon. Mikä siis mättää? Jos Dawkins jatkaa huutelua, että voi vielä tämän perusteella ennustaakin jonkun todennäköisyyden sinisen olemassaololle, niin miten helvetissä tällaista kaveria voi pitää jotenkin vakavasti otettavana?
Dawkins ei ole koskaan antanut numeerista todennäköisyyttä jumaluuden olemassaololle. Lähimpänä sitä on lausunto, jossa hän sanoo todistamisen mahdottomuuden olevan eri asia kuin 50/50. Oletko itse sitä mieltä?
"Jumalaa" konseptina ei voi verrata "siniseen" kuvailemassasi tilanteessa. Jumalan voi toki kuvailla millaiseksi haluaa, esimerkiksi sellaiseksi entiteetiksi, jota ei voi havaita millään tavalla ja joka ei vaikuta mihinkään millään tavalla (vrt. Liikkumaton liikuttaja). Tällainen vain vaikuttaa hieman turhalta, eikö? Dawkinsin "todennäköisyyslausuma" kohdistuukin lähinnä Jahveen ja tietenkin muidenkin jumaltarustojen uskottavuuteen.
Kuten olen tässä ketjussa jo useampaankiin otteeseen sanonut, "jumalan" voi löytää historiassa ja sen "olemassaololle" on löydetty useitakin täysin uskottavia selityksiä. Oletko todella sitä mieltä, että nämä ovat täysin merkityksettömiä seikkoja jumalhypoteesin uskottavuuden suhteen?
Koko homma haiskahtaa vaikean aiheen väistämiseltä selkeiden "jumalaa koskevan keskustelun sääntöjen" puuttuessa. Vai onko tarkoituksesi vain antaa tekohengitystä Aukkojen Jumalalle? Mikä on sinun maailmankatsomuksesi? Millä puolustat jumahypoteesin järkevyyttä? Mistä kumpuaa motivaatiosi kammeta jumala jonnekin varhais-wittgensteinilaiseen vaikenemisen kammioon, oletko kenties fideisti?
Olet myös kovasti sitä mieltä, että Jumalan rinnastaminen taruolentoon on argumentaatiovirhe. Onko Jahven rinnastaminen Zeukseen sitä? Entä Jahven rinnastaminen yksisarviseen?
Ei ajatus kulje oikein tähän aikaan, eli joutunen huomenna korjaamaan tätä kirjoitusta reippaalla kädellä. Mutta päästetään nyt läpi --> Lähetä.
Edit. Alkoi aihe tuntumaan niin tutulta, että selailin viestihistoriaasi ja pahus vieköön, emmeköhän ole käyneet tämän keskustelun melkein tällaisenaan joskus aikaisemminkin :D Ajattelutapasi valottui, mutta en jaksa tätä viestiä ruveta enää enempää muokkaamaan. Huomioin aikaisemman viestittelyn keskustelun jatkuessa.
Kyllä ymmärtääkseni kristinuskolla on ihan selvä käsitys siitä, että enkelit ovat kaikki luotuja, eivätkä siis mitään jumalolentoja. Saatana on yksi heistä (enkeleistä), joka lähti omille teilleen ja houkutteli mukaansa joukon muita enkeleitä (demoneita, pahoja henkiä jne.). Korjatkaa joku jos olen ymmärtänyt kristinuskon opin ihan väärin.
Mikä Saatanan ja muiden ilkimysten rooli on kristityn maailmankuvassa? Jos Jumala on kaikkivaltias, ei näillä "luoduilla" ole valtaa kuin tasan sen verran mitä Jumala antaa myöten.