Niin varjoseni, se ei voi olla totta, koska niin sanota matikan kirjassa.
Matematiikka on toisille aksiomaattinen järjestelmä, toisille se on struktuuri ja kieli, jota sovelletaan ties mihin. Kenellekään se ei ole "kirja", matematiikkaa ei varsinaisesti "lueta", matematiikan ilmaisuvoima on niin voimakas, että sitä on suollettava ulos vähän kerrallaan, demonstraatioissa, ei runopiireissä.
Itse asiassa nämä aksiomaattinen järjestelmä -kaverit (siis yleensä matemaatikot) ovat yllättävänkin taipuvaisia mystiikkaan, ero esimerkiksi fyysikoihin on selkeä. Sen näkee myös päältä. Fyysikosta harvemmin saa sellaisen käsityksen, että kysymyksessä olisi olmi.
Vaikka tämä kuulostaa monelle sivupolulta, niin mielestäni matemaattinen ja dogmaattinen, "kävelykepein tuettu" mieli, saattavat olla yllättävänkin lähellä toisiaan, ulospäin näkyviä "tulosteita" tarkasteltaessa. Toki kysymyksessä on rankka yksinkertaistus, mutta niitähän tämä ketju juurikin enimmäkseen sisältää.
Viimeksi muokattu: