Mainos

Uskotko Jumalaan?

  • 1 382 156
  • 14 434

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Enpä sitten tiedä olenko "tiedeuskoinen" kuin sanon, että minusta paras tapa havainnoida materiaalista maailmaa ovat empiiriset havainnot ja niiden pohjalta tehty analyysi, jonka tärkeimpiä apuvälineitä ovat matematiikka ja logiikka.

Itsekin olen samalla tavalla tieteeseen suhtautuva. Tekisi mieleni vielä lisätä, että tieteen tavoin olen itsekin agnostikko, mutta koska se haiskahtaisi itsetehostukselta, niin se on jätettävä pois. Sanalliselta ulosanniltani rajoittuneena en tiedä aina mikä sana kuvaisi ajatuksiani tarkimmin. Mielestäni on ironista/huvittavaa, että monet ns. tieteellisen maailmankuvan omaavat hyökkäävät jyrkästi uskontoja vastaan. En nyt tarkoita uskontojen "totuuksien" kriittistä tarkastelua (mikä on aina paikallaan), vaan sitä asennetta, että uskonnot ovat lähtökohtaisesti jotain pahaa. Tässä, kuten kaikissa ehdottomissa totuuksissa on niin paljon tieteeseen kuulumatonta, että en tiedä mistä aloittaisin, joten jääköön parempaan aikaan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Eipä tuohon vielä kovin suuria uskonloikkia vaadita, mutta kun sanotaan vaikkapa, että oletan, että ajan saatossa tieteen avulla pystytään selittämään aukottomasti maailmankaikkeus, niin tällöin mielestäni astutaan uskon ja maailmankatsomuksen alueelle.

Se kai riippuu kontekstista, sillä mitä käytännössä tarkoitetaaan aukottomalla selittämisellä, minusta myös "oletan" on kohtuullisen ok. Jos sitten jotenkin on täysin varma siitä, että tiede näin tulee tekemään tai täysin varma siitä ettei se siihen koskaan pysty niin silloin minusta on jo velkaa aikamoisen uskottavan perustelun, jota on vaikea uskoa olevan olemassa. Eiköhän tiede jo nykyiselläänkin ole jo aika pitkällä maailmankaikkeuden alkuaikojen selittämisessä. En skeptikkona usko, että tiede - tai mikään muukaan metodi - pystyisi selittämään mitään asiaa kaiken mahdollisen epäilyn ulkopuolelle, absoluuttisen varmasti.
 

weean

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
En nyt tarkoita uskontojen "totuuksien" kriittistä tarkastelua (mikä on aina paikallaan), vaan sitä asennetta, että uskonnot ovat lähtökohtaisesti jotain pahaa.

Ironisesti voisi todeta, että mikäli ei usko pyhien kirjojen ehdottomaan hyvyyteen eli jumalalliseen alkuperään, uskonnot todella ovat lähtökohtaisesti osittain pahoja.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Denver Broncos & Colorado Avalanche
Mitäpähän mieltä Allahilla on tuollaisesta Jumalan nostamisesta jumalan asemaan?

Allah on luultavasti ihan hyvillä mielin, sillä Allah sekä kristinuskon Jumala ovat yksi ja sama hahmo. Muslimit, juutalaiset sekä kristityt uskovat samaan Jumalaan. Tämä tuntuu erityisesti amerikkalaisille olevan uskomattoman vaikea juttu ymmärtää, kun pitävät Allahin palvontaa vääräuskoisuutena, mutta käyvät kuitenkin sunnuntaisin rukoilemassa samalta kaverilta syntejään anteeksi. Tämä saa luultavasti Jumalan pahalle tuulelle.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Ironisesti voisi todeta, että mikäli ei usko pyhien kirjojen ehdottomaan hyvyyteen eli jumalalliseen alkuperään, uskonnot todella ovat lähtökohtaisesti osittain pahoja.

Perustuuko tämä oletukseen siitä, että uskonnot olisi tarkoituksella tehty ihmisiä harhaanjohtamaan? Vai onko siinä periaatteessa jotain pahaa, että ihmiset ovat yrittäneet ymmärtää maailmaa sen aikaisista lähtökohdista? Vai onko vain ongelma siinä, että uskontoja/ideologioita on käytetty politiikan perustelemiseen? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Allah on luultavasti ihan hyvillä mielin, sillä Allah sekä kristinuskon Jumala ovat yksi ja sama hahmo. Muslimit, juutalaiset sekä kristityt uskovat samaan Jumalaan.

Tämähän pitää paikkansa vain jos hyväksyy Muhammedin saaman ilmoituksen oikeaksi. Jos ei hyväksy Muhammedia eikä hänen jumala-käsitystään, niin tällöin ei voi yksioikoisesti vetää yhtäläisyysmerkkejä näiden jumala-käsitysten välille huolimatta kiistattomasta historiallisesta jatkumosta.
 

Fordél

Jäsen
Kuuntelin pariinkin kertaan Tuomas Enbusken keskusteluohjelmaa, jossa oli vieraana Esko Valtaoja ja Juha Pihkala. Aiheena oli "Voivatko erilaiset maailmankatsomukset käydä dialogia?" Suosittelen erittäin lämpimästi kuuntelemaan (löytyy YLE Areenasta) kuinka kaksi hyvin avarakatseista oman alansa "gurua" osaavat keskustella rakentavasti omista maailmankatsomuksistaan. Tollaset keskustelut tuottavat mun mielestä juuri sitä hedelmää, jota olen täälläkin peräänkuuluttanut eli luovat ymmärrystä eri näkökantojen välille. Toisen maailmankatsomusta ei tarvitse allekirjoittaa, mutta sitä voi yrittää ymmärtää ja kunnioittaa.

Myös Enbuske tuo muutaman erittäin hyvän ajatuksen esille keskustelussa. Itseäni jäi eniten mietityttämään Enbusken ajatus siitä kuinka jokaiselle uskovalle Jumala näyttäytyy omien arvojen kautta. Jokainen luo omista arvoistaan oman näköisensä Jumalan, joka on sitten jotain mieltä kustakin asiasta. "Minun Jumalani on rakastava" jne. Tottakai kaikki lähtee raamatusta, joka sekin on hyvin tulkinnanvarainen, mutta myös jokaisen oma arvomaailma ja kokemukset vaikuttavat asiaan. Toisaalta onhan se niinkin, että myös se usko on vaikuttanut omiin arvoihin eli "arvojen vaihdantaa" käydään molempiin suuntiin. Erittäin mielenkiintoinen ja haastava ajatus!
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
En usko ev.lut.-kirkon Jumalaan, mutta en ole ateisti, koska en myös vastusta jumaluutta ja suon niille ihmisille mahdollisuuden saada henkistä tukea omalla tyylillään Jumalasta, Raamatun opeista ja tulkinnoista, joita tekevät mm. papit kirkossa, jotka tarvitsevat tällaista tukea elämäänsä.

En osaa määritellä Jumalaa käsitteenä, koska uskontoja, jossa nähdään "Jumala" on niin lukuisia ja jumaluuden käsitteitä on samoin aivan liikaa, että pystyisin niistä valitsemaan yhden, joka sopisi minulle. Samoin, kun lukee esim. ev.lut.-kirkon kirkkohistoriaa, niin ihmiset ne ovat päättäneet kuinka jumaluus tulkitaan meidän pääuskonnossamme Suomessa. Ei Jumala itse ole kirjoittanut Raamatun raakaversiota, eikä myös Jeesus, eivätkä he ole osallistuneet evankeliumien tai Vanhan testamnentin tulkintoihin. Saattaisivat Jumala ja Jeesus sanoa tunnetut sanat "saatanan tunarit" monista tulkinnoista, joita heidän oletetuista tai oikeista tekemisistään ja puheista on tehty suullisesti tai kirjallisesti.

Luin muutama vuosi sitten tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaan Erik Wahlströmin kirjan "Jumala", vuodelta 2006, joka on romaanimuotoinen kuvaus kirkkohistoriasta. Suosittelen kirjan lukemista. Niitä on 50 kpl hyllyssä nytkin pääkaupunkiseudun kirjastossa, jos kiinnostaa. Kirja ei ole mikään uskontoa ikävästi tuputtava lukukokemus, vaan ainakin minä pidin kirjailijan tavasta käsitellä "Jumalaa" ja hänen palvelijoitaan viimeisten reilun 2000 vuoden aikana.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kuuntelin pariinkin kertaan Tuomas Enbusken keskusteluohjelmaa, jossa oli vieraana Esko Valtaoja ja Juha Pihkala.

Miehet (Valtaoja&Pihkala) ovat kirjoittaneet kaksi mainiota kirjaa

"Nurkkaan ajettu Jumala?" (2004) ja "Tiedän uskovani, uskon tietäväni" (2010)

Jos pidit Enbusken radio-ohjelmasta, en voi olla suosittelematta näitä teoksia. Itseltäni molemmat löytyvät hyllystä.
 

Fordél

Jäsen
Miehet (Valtaoja&Pihkala) ovat kirjoittaneet kaksi mainiota kirjaa

"Nurkkaan ajettu Jumala?" (2004) ja "Tiedän uskovani, uskon tietäväni" (2010)

Jos pidit Enbusken radio-ohjelmasta, en voi olla suosittelematta näitä teoksia. Itseltäni molemmat löytyvät hyllystä.

Pyydetty jo joululahjaksi, koska sen verran hyviä ajatuksia oli molemmilla. Varsinkin tuon toisen kirjan nimi on muuten hyvin keksitty ja kertoo paljon siitä vastakkainasettelusta, joka on tässä tapauksessa kuitenkin hyvin rakentava.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Pyydetty jo joululahjaksi, koska sen verran hyviä ajatuksia oli molemmilla. Varsinkin tuon toisen kirjan nimi on muuten hyvin keksitty ja kertoo paljon siitä vastakkainasettelusta, joka on tässä tapauksessa kuitenkin hyvin rakentava.

Kadehdin molempien kykyä ilmaista itseään..
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
"Nurkkaan ajettu Jumala?" (2004) ja "Tiedän uskovani, uskon tietäväni" (2010)

Jälkimmäinen on ostoslistalla, ja jos kirja on lähellekään yhtä hyvä kuin Valtaojan populaaritieteelliset tai omaa maailmankatsomustaan esittävät teokset, on kirja varmasti hyvinkin mielenkiintoinen lukukokemus. "Nurkkaan ajettu Jumala?" löytyy tätänykyä ymmärtääkseni enää pokkarina, liene sekin hankittava luettavaksi.

vlad.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kadehdin molempien kykyä ilmaista itseään..
Joo, minäkin olen pyytänyt joulupukilta tuota uutta Parta-Eskon ja Pihkalan kirjaa. Ekan luin silloin aikoinaan, ja kumpikaan ei juuri senttiäkään antanut periksi omasta katsomuksestaan, mutta osasivat kuitenkin kiltisti pysyä kuosissaan. Pitäsiköhän pyytää heitä tänne jatkoaikaan keskustelemaan, niin saadaan keskusteluun uutta sytykettä, toivottavasti? Heh. No, Eskon kanssa aikoinaan olinkin kirjeenvaihdossa näistä asioista.

Updeittinä sen verran, että sain nuo suositellut Bart Ehrmanin kirjat viimein käsiini ja aloitin lukemaan Misquoting Jesus -kirjaa. Todella hyvin ja selvästi Ehrman kyllä kirjoittaa, täytyy sanoa. Laitan sitten kirjat luettuani kommenttejani sikäli kun on tarvetta.
 

Andrej

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
[Valtaojan ja Pihkalan kirjoista]Jälkimmäinen on ostoslistalla, ja jos kirja on lähellekään yhtä hyvä kuin Valtaojan populaaritieteelliset tai omaa maailmankatsomustaan esittävät teokset, on kirja varmasti hyvinkin mielenkiintoinen lukukokemus.
Ei se ole, koska formaatti rajoittaa Valtaojan vapauksia. Siitäkin huolimatta erittäin suositeltavia lukukokemuksia molemmat.

Ensimmäinen kirja sisältää pidempiä tekstejä, mistä syystä näin agnostismin ja ateismin välimaastossa leijailevana (näistä kun pitää näissä keskusteluissa olla niin kovin tarkkana) olin nukahtaa Pihkalan pahimpia epäollennaisuuksia kahlatessani. Uudempi kirja onkin muutettu lyhyempien puheenvuorojen kokoelmaksi, ja mielestäni tämä muoto toimii paremmin ainakin iltalukemisena. Molemmat teokset kuitenkin sisältävät kahden älykkään, viisaan, sivistyneen, aikuisen miehen toisiaan kunnioittavaa keskutelua, ja ovat siksi hyvin suositeltavaa luettavaa.
 

SilsaUuhi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings, Ruotsin maajoukkue
Jos paavi sanoo olevansa Jumalan sijainen maan päällä, niin voiko sanoa varmaksi, että paavi todella on Jumalan sijainen maan päällä?

Kyllä, sillä Jumalan sijainenhan ei voi valehdella. Ja paavihan on erehtymätön puhuessaan uskon asioista, joten kyllä, sen voi sanoa varmaksi. Sitä paitsi yli miljardi ihmistä uskoo että paavi on Kristuksen maanpäällinen käskynhaltija, eihän niin monta ihmistä voi mitenkään olla väärässä?

Noh, leikki leikkinä, eihän kukaan järkevä ihminen voi enää uskoa että paavi olisi jokin absoluuttisen totuuden torvi, erehtymätön uskonasioissa? Vai voidaanko sanoa, että esim. paavi Leo XII:n teot ilmensivät Jumalan rakkautta Hänen valittua kansaansa, juutalaisia kohtaan?
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pitää muistaa myös se, että neljän kanonisoiden evankeliumin merkittävät eroavaisuudet ja ristiriitaisuudet alleviivaavat juuri tarinan USKOTTAVUUTTA eräiden mukaan. Toisen häkellyttävänä teologisena perusteluna esitetään että Jeesus teki merkittäviä parannustekoja ja auttoi ihmisiä pyyteettömästi ja sen lisäksi väitti olevansa jumalallinen hahmo. Vain todella henkisesti sairas ihminen väittäisi tällaisten laupiaiden tekojen jälkeen olevansa jumalallinen olematta sitä, joten hänen todella täytyi olla jumalallinen. M.O.T. Viva la teologinen tiedekunta.
 

Sampe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins/Turun PalloSeura/Kiekko-Vantaa
Minä uskon Jumalaan. Olen tehnyt niin taas tästä syksystä saakka, kadotettuani lapsuuden uskoni ja vietettyäni vuosikausia omin neuvoin. Ne, jotka ovat epäilleet sanomisiani uskosta täällä Jatkoajassa, olivat oikeassa. En tiedä, mitä tähän ketjuun on kirjoitettu, mutta ajattelin korjata virheeni: haluan jakaa Jumalan minulle itsepäisyyteni takia rautalangasta vääntämät opit. Voin tosin jakaa vain sen, mitä minulle on kirkastettu. Kukaan meistä ei tiedä koko totuutta.

Jos haluatte, olen myös valmis ruotimaan omat ongelmani ja jakamaan omat kokemukseni. Tarkoitus ei ole syytellä, vaan ehdottaa ratkaisua. Jos teksti ärsyttää tai ahdistaa, niin hyvä – se on muutoksen edellytys. Minulla ei kuitenkaan ole mitään varaa tuntea ylemmyyttä yhtä ainutta ihmistä kohtaan. Onneni kun ei ole tippaakaan omaa ansiotani.

”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”
1. Moos. 2: 16-17


Kaikki maailman ongelmat johtuvat ihmisen omasta egosta. Se panee meidät leimaamaan asioita ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Hyviä asioita me pidämme omana ansionamme ja huonoja asioita omana tai muiden syynä. Seurauksena on valtavasti häpeää ja ylpeyttä. Mutta niin paljon kuin egomme sitä haluaisikin, meillä ei ole mitään pääsyä hyvään ja huonoon tietoon. Meille sitä ei ole olemassa – ei edes tietoa ylipäänsä. Meillä on vain kokemuksemme. Juuri niissä Jumala on joka hetki läsnä, ja juuri niihin me kiinnitämme kaikkein vähiten huomiota.

Egomme vuoksi olemme luoneet näköisemme yhteiskunnan. Kilpailemme hyvinvoinnista niillä ominaisuuksilla, jotka meitä erottavat. Luontainen halumme oppia tukahdutetaan turhanpäiväisillä ulkoisilla palkinnoilla, uhkailuilla ja vertailuilla. Tässä kilpailussa lahjakkaat tai ahkerat ovat näennäisesti vahvoilla, mutta todellisuudessa näitä menestyjiä ei kannata kadehtia. Monet heistä saavat egonsa kautta kaiken tarvitsemansa hyvinvoinnin, eivätkä he herää etsimään hyvän elämän alkuperää. Monet älyn ja ahkeruuden jättiläiset ymmärtävät vasta vanhoilla päivillään, mikä elämässä todella merkitsee. Case in point: Citizen Kane.

Myös tieteen ongelma on viime vuosikymmeniin asti ollut se, että se on keskittynyt liikaa ulkoisiin asioihin. Vasta psykologian myötä alamme pikku hiljaa raottamaan sitä kantta, jonka alta onnellisuuden salaisuus paljastuu. Ja juuri psykologian tulokset tukevat täysin Raamatun ydinsanomaa. Itse ”törmäsin” onnellisuustutkija Mihaly Scikszentmihalyin elämäntyöhön, flow-teoriaan, sekä hänen kehittämäänsä kokemusten satunnaisotantamenetelmään (experience sampling method). Pääsin tutustumaan jälkimmäisen menetelmän 30 vuoden tutkimushistorian tuloksiin ja näin sen, mihin minun olisi omien kokemusteni perusteella pitänyt uskoa koko elämäni ajan. Näiden tieteellisten löytöjen kautta minulle avautui syntiinlankeemus, Jobin kirjan opetus ja Jeesuksen puheiden ydin. Seuraavassa kappaleessa luettelen itselleni merkityksellisimmät kohdat näistä psykologian löydöistä:

Kun ihminen on onnellisimmillaan, ajantaju ja oma ego katoavat. Ihminen lakkaa murehtimasta mennyttä ja tulevaa ja keskittyy täysin itse hetkeen. Työtä ei tehdä vallan, rahan tai sosiaalisen aseman vuoksi, vaan palkinto saadaan oppimisesta itsestään. Oppimista ei taas voi tapahtua ilman ulkoisia haasteita ja virikkeitä. Parhaimmillaan nämä haasteet herättävät meidät muodostamaan ihanteita ja unelmia, joita kohti päivittäin pyrimme. Mutta ilman ulkoisia virikkeitä tai niiden perusteella muodostamiamme ihanteita mielemme vaipuu kaaokseen. Kaiken huipuksi nämä opit pätevät persoonallisuudesta ja kulttuurista riippumatta: ihmisten hyvinvoinnilla on sittenkin jotain yhteistä, jolle yhtenäisen ja ihanteellisen maailman voi perustaa.

Raamattu on kertakaikkisen nerokas ja ihmeellinen kirja. Kun yritämme tutkia Sitä ulkoisin keinoin oman älykkyytemme kautta, Se näyttäytyy meille kuin satukirja aikuiselle. Eksegetiikan, historian ja luonnontieteiden tulokset ovat näennäisesti Sitä vastaan. Mutta kun keskitymme olennaiseen – kokemuksiimme ja muistoihimme – alamme huomata varsin mielenkiintoisia yhteensattumien ketjuja. Kun alamme pohtia enemmän kysymystä MIKSI kysymyksen MITEN sijaan, opimme lopulta tunnistamaan oman avuttomuutemme. Silloin Raamattu alkaa avautua meille kuten satukirja lapselle – Totuutena.

Ei ole sattumaa, että Raamattu on nykyään siinä muodossa kuin on. Eikä ole sattumaa, että meille on annettu kyky muistaa ja uskoa yliluonnolliseen. Kaikki on Jumalan johdatusta, jos niin haluamme. Jokainen sekunti on annettu meille lahjaksi. Mitään hyvää me emme sillä voi itse tehdä. Voimme vain oppia siitä, mitä tulee vastaan.

Kannattaakin pysähtyä ja ruveta nauttimaan näistä hetkistä. Kun opimme seuraamaan perusluonnettamme egomme sijasta ja luottamaan Jumalan johdatukseen, ongelmamme katoavat. Sen kautta tuleva kiitollisuus laittaa meidät automaattisesti jakamaan onneamme ja maailman vääryydet ratkeavat ennen pitkää kuin itsestään. Ei enää huolta menneestä eikä tulevasta, vaan elämistä Jumalan lapsena tässä ja nyt - ikuisesti. Todellinen evoluution huippu.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Minä uskon Jumalaan. SNIP

Näinhän se on. Kun lyö rautanaulan aivojen läpi sopivasti niin voi elää elämänsä loppuun täydellisen onnellisena idioottina (siis lääketieteellisenä diagnoosina kognitiivisille kyvyille), hieman kuin pieni vauva jonka elämä on käytännössä yhtä onnellisuuden ja helposti korjattavien epäonnen tilojen (nälkä, jano, pissa/kakkahätä jne.) sykliä.

Kukin tavallaan.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Niin varjoseni, se ei voi olla totta, koska niin sanota matikan kirjassa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Raamattu on kertakaikkisen nerokas ja ihmeellinen kirja. Kun yritämme tutkia Sitä ulkoisin keinoin oman älykkyytemme kautta, Se näyttäytyy meille kuin satukirja aikuiselle. Eksegetiikan, historian ja luonnontieteiden tulokset ovat näennäisesti Sitä vastaan. Mutta kun keskitymme olennaiseen – kokemuksiimme ja muistoihimme – alamme huomata varsin mielenkiintoisia yhteensattumien ketjuja. Kun alamme pohtia enemmän kysymystä MIKSI kysymyksen MITEN sijaan, opimme lopulta tunnistamaan oman avuttomuutemme. Silloin Raamattu alkaa avautua meille kuten satukirja lapselle – Totuutena.

Ei ole sattumaa, että Raamattu on nykyään siinä muodossa kuin on. Eikä ole sattumaa, että meille on annettu kyky muistaa ja uskoa yliluonnolliseen. Kaikki on Jumalan johdatusta, jos niin haluamme. Jokainen sekunti on annettu meille lahjaksi. Mitään hyvää me emme sillä voi itse tehdä. Voimme vain oppia siitä, mitä tulee vastaan.

Mitäs lämpimiä ajatuksia oheinen kehoitus tappaa kaikki kaanaalaiset sinussa herättää? Onko kysymys kirjaimellisesta totuudesta ja olisiko jokin yksittäinen israelilainen tehnyt syntiä, jos vaikka olisi kieltäytynyt tappamasta jotain kaanaalaista sylilasta? (Tuossahan vielä on kiinnostava uhkaus, eli elleivät israelilaiset hävitä kaikkia kaanaalaisia niin Jumala tekee israelilaisille saman minkä suunnitteli alunperin kaanaalaisille - eli kai sitten kansanmurhan. Hmm. Ihmeellinen tosiaan on etenkin tuo VT.)

Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa Herra sanoi Moosekselle: 51 "Sano israelilaisille: Kun olette menneet Jordanin yli Kanaaninmaahan, 52 hävittäkää tieltänne kaikki sen maan asukkaat. Hävittäkää heidän kiveen veistetyt epäjumalansa, samoin kaikki heidän valetut jumalankuvansa, ja tuhotkaa heidän uhrikukkulansa. 53 Ottakaa maa haltuunne ja asettukaa sinne asumaan, sillä minä annan sen teidän omaksenne. 54 Jakakaa maa suvuittain keskenänne ja toimittakaa jako arpomalla. Mitä suurempi suku on, sitä enemmän teidän on annettava sille maata, mitä pienempi se on, sitä vähemmän. Kunkin suvun tulee saada osuutensa sieltä mistä arpa määrää. Jakakaa maa heimoittain ja suvuittain. 55 Mutta ellette hävitä maan asukkaita tieltänne, niin ne, joiden annatte jäädä jäljelle, pistävät teitä piikkeinä silmiin ja okaina kylkiin, ja he ahdistavat teitä siinä maassa, jossa asutte. 56 Ja sen, minkä olin aikonut tehdä heille, minä teenkin teille."

edit.

Aika hauska oli tuo Jerikonkin asukkaiden kohtalo:

16 Kun papit seitsemännen kierroksen jälkeen puhalsivat torviinsa, Joosua antoi israelilaisille käskyn: "Kohottakaa sotahuuto! Herra antaa kaupungin teidän käsiinne. 17 Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan. Vain portto Rahab ja kaikki ne, jotka ovat hänen talossaan, saavat jäädä henkiin, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet.
 
Viimeksi muokattu:

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Niin varjoseni, se ei voi olla totta, koska niin sanota matikan kirjassa.

Häh, en nyt ymmärrä. Siis jos vahingoittaa aivojaan pahasti, niin että vajoaa kognitiivisiltä kyvyiltään vauvan tasolle niin elämä on varmaan aika mukavaa, ei huolia, ei murheita kunhan elämän perustarpeet täyttyvät.

Eräskin Scifi-kirjailija on maalannut kuvaa tulevaisuudesta, missä on olemassa luksusluokan idioottien siirtokuntia, siirtokuntia jonne muuttaessaan ihmiset käyvät läpi aivoleikkauksen ja elävät sitten loppuelämänsä onnellisena automatiikan ja robottien huolehtiessa perustarpeista jne.

Valintakysymyshän se, ei siinä mitään.
 

Viljuri

Jäsen
Niin varjoseni, se ei voi olla totta, koska niin sanota matikan kirjassa.

Matematiikka on toisille aksiomaattinen järjestelmä, toisille se on struktuuri ja kieli, jota sovelletaan ties mihin. Kenellekään se ei ole "kirja", matematiikkaa ei varsinaisesti "lueta", matematiikan ilmaisuvoima on niin voimakas, että sitä on suollettava ulos vähän kerrallaan, demonstraatioissa, ei runopiireissä.

Itse asiassa nämä aksiomaattinen järjestelmä -kaverit (siis yleensä matemaatikot) ovat yllättävänkin taipuvaisia mystiikkaan, ero esimerkiksi fyysikoihin on selkeä. Sen näkee myös päältä. Fyysikosta harvemmin saa sellaisen käsityksen, että kysymyksessä olisi olmi.

Vaikka tämä kuulostaa monelle sivupolulta, niin mielestäni matemaattinen ja dogmaattinen, "kävelykepein tuettu" mieli, saattavat olla yllättävänkin lähellä toisiaan, ulospäin näkyviä "tulosteita" tarkasteltaessa. Toki kysymyksessä on rankka yksinkertaistus, mutta niitähän tämä ketju juurikin enimmäkseen sisältää.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös