Raamattu on Jumalan sanaa, mutta onko se kuitenkin ihmisen kirjoittama?
Niin... Josta pääsemmekin aikamoiseen (jopa sisäisesti ristiriitaiseen) kehäpäätelmään.
Onhan nuo jotkut tekstit hieman hurmoshenkisiä - se heille kuitenkin sallittakoon.
Pääpointti kuitenkin on mielestäni se, että uskonnot (varsinkin dogmaattiset) ovat ytimeltään ristiriitaisia, ja täten se on väkisinkin älyllistä epärehellisyyttä tunnustaa niistä jotakin
totuutena. Yleensä tätä kierretään sillä, että uskontoja ei voisi tarkastella samoilla kriteereillä (rationaalisuus), mitä tulee niiden yhteensopivuuteen empiirisen todellisuuden kanssa. Tässä kuitenkin unohdetaan se seikka, että valinta uskontojen
välillä pakottavasti tapahtuu juuri rationaalisin perustein (joskin sosiaaliset tekijät ovat suuressa roolissa). Muussa tapauksessahan ei olisi millään tavalla mielekästä pitää yhtä totena ja toista taas sepustuksena. En kuitenkaan näe millään tavoin mahdottomana sitä, että uskovaisen maailmankuva ja arvopohja olisi sellainen, jota itsekin arvostaisin. Maailmassa on kuitenkin niin paljon punnittavia, löydettäviä ja monisyisiä ajatuksia löydettävissä lukemattomista opuksista, joten en näe mielekkääksi antaa yhdelle kirjalle (Raamatulle) suhteettoman suurta roolia, vaikka se voikin olla mukana muiden lomassa.
Mutta meille kaikille täytyy luoda puitteet sille, että pystymme etsimään ja toteuttaman asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi (negatiivisen vapauskäsitteen rajoissa). Oli se sitten postimerkkien keräilyä tai rituaalien harrastamista. Kuitenkin on aivan selvä asia, että tässä on vähintäänkin potentiaalisia tendenssejä kehityksille, jotka vaarantavat rationaalisen, suvaitsevaisen ja perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavien institutionaalisten rakenteiden sekä yksilötason asenteiden kehittymistä. Se on tietenkin toinen asia, että näkeekö niitä millään tavoin tähellisinä.
***
Se onkin kokonaan toinen asia, että täällä on äärimmäisen korostuneen
positivistinen näkemys edustettuna. Tämä on käsittääkseni se suuntaus, jota uskovaiset kritisoivat "ateistiseksi" tai "matematiikan kirjasta löytyväksi" suuntaukseksi. Sanonpa nyt vain sen, että eipä agnostikkoja tai ateisteja kannata niputtaa samaan koriin tämän asian tiimoilta. Positivistinen ja naturalistinen maailmankuva ei pysty vastaamaan kaikkiin (filosofisiin) kysymyksiin inhimillistä kokemusmaailmaa tyydyttävästi. Voimme toki antaa erilaisille asioille molekyylitason selityksiä (kuten rakkaus, tai keskusteltaessamme musiikista puhuisimmekin vain kaasumolekyylien tietyn taajuisesta värähtelystä jne.), mutta on vaikea nähdä, että se kaikilta osin olisi mielekäs vastaus asioihin. Kokonaan sitten unohtamatta erilaisia käsitteitä, kuten oikeudenmukaisuus, joita emme voi redusoida molekyylitasolla asti, mutta joilla on ehdottoman tärkeä rooli inhimillisen elämän kannalta.