Uskotko Jumalaan?

[sampio]

Häh, en nyt ymmärrä. Siis jos vahingoittaa aivojaan pahasti, niin että vajoaa kognitiivisiltä kyvyiltään vauvan tasolle niin elämä on varmaan aika mukavaa, ei huolia, ei murheita kunhan elämän perustarpeet täyttyvät.

Ei arkielämä mihinkään häviä uskovaltakaan. Et taida vain haluta ymmärtää. Tai sitten rakentelet olkiukkoja aikasi kuluksi. No, valintahan sekin on.

...

Kyllä kiitos. Maidolla, mutta ei sokeria.

 

[varjo]

Ei arkielämä mihinkään häviä uskovaltakaan. Et taida vain haluta ymmärtää. Tai sitten rakentelet olkiukkoja aikasi kuluksi. No, valintahan sekin on.

En nyt kyllä vieläkään ymmärrä. Totesin vain että aivoja rukkaamalla elämästä voi tehdä täydellisen onnellisen, kyse on vain valinnasta.
Miksi siis tyytyä vain osittaiseen onnellisuuteen itsetehdyllä intellektuallisella lobotomialla (vai miten muuten voi tulkita halua käsitellä jotain kirjaa lapsen kaltaisesti totuutena), jos voi mennä loppuun asti.

 

[Viljuri]

Ei arkielämä mihinkään häviä uskovaltakaan. Et taida vain haluta ymmärtää. Tai sitten rakentelet olkiukkoja aikasi kuluksi. No, valintahan sekin on.


Kyllä kiitos. Maidolla, mutta ei sokeria.

Harkintakykyistä? Yläpesällä taitaa olla sittenkin pointtinsa, mitä tulee opettajien uskonnollisen vakaumuksen rooliin suhteessa harkintakyvyn asianmukaiseen käyttöön.

Ei että itseäni asia millään tavalla koskisi, mutta jos opettajalta tuollaista suhtautumista esiintyisi julkisellakin areenalla, niin kannattaisi harkita yhteyden ottamista kouluun ja koulun rehtoriin. Ja jos mitään ei tapahtuisi, esimerkiksi koulussa oltaisiin sattumoisin sekoitettu herätysliike ja kunnan opetustoimi toisiinsa, niin kaikin mokomin kannattaisi harkita myös muiden väylien käyttämistä, joiden perusteella voisi otaksua myös laajempien näkökulmien tulevan otetuksi huomioon.

Ei että ihmiset riitelisivät, mutta lapsillakin on oltava oikeuksia mahdollisimman hyvään opetukseen.

 

[sampio]

Harkintakykyistä? Yläpesällä taitaa olla sittenkin pointtinsa, mitä tulee opettajien uskonnollisen vakaumuksen rooliin suhteessa harkintakyvyn asianmukaiseen käyttöön.

?

Ei että itseäni asia millään tavalla koskisi, mutta jos opettajalta tuollaista suhtautumista esiintyisi julkisellakin areenalla, niin kannattaisi harkita yhteyden ottamista kouluun ja koulun rehtoriin. Ja jos mitään ei tapahtuisi, esimerkiksi koulussa oltaisiin sattumoisin sekoitettu herätysliike ja kunnan opetustoimi toisiinsa, niin kaikin mokomin kannattaisi harkita myös muiden väylien käyttämistä, joiden perusteella voisi otaksua myös laajempien näkökulmien tulevan otetuksi huomioon.

?

Ei että ihmiset riitelisivät, mutta lapsillakin on oltava oikeuksia mahdollisimman hyvään opetukseen.

Olen aivan samaa mieltä. Anteeksi jos loukkasin.

 

[Viljuri]

Olen aivan samaa mieltä. Anteeksi jos loukkasin.

"Diplomi-insinöörillä" syytit minua tuossa yllä McDonalds'in myyjäksi. Kaikki työ on arvostettavaa, joten ei siinä mitään, mutta jollakin ihmiskielellä juttusi olisi sitten vieläkin loukkaavampi, jos niitä ymmärtäisin.

Olihan se varmasti jotakin sellaista tuo alkuperäinen viestini jälleen kerran, mikä ei avaudu juuri kenellekään, tuskin itsellenikään, mutta ei sitä tarvitse silti niin paljon alleviivata.

Anteeksipyyntö hyväksytty. Ja omasta puolestani syyllistyin ylireagointiin, joten tältä osin asia on varmasti sitten 1-1.

 

[sampio]

En nyt kyllä vieläkään ymmärrä. Totesin vain että aivoja rukkaamalla elämästä voi tehdä täydellisen onnellisen, kyse on vain valinnasta.
Miksi siis tyytyä vain osittaiseen onnellisuuteen itsetehdyllä intellektuallisella lobotomialla (vai miten muuten voi tulkita halua käsitellä jotain kirjaa lapsen kaltaisesti totuutena), jos voi mennä loppuun asti.

Tästä voidaan toki vääntää taas eipäs-juupas -tasolla vaikka maailman tappiin, mutta kyllä minä ihan kärryillä olen, mitä sinä ajoit takaa. Homma nyt vain on niin, että sinä tulkitset käsitteitä yksioikoisesti, toki myönnän, että meillä harkintakyvyttömillä hihhuleilla on toisinaan hiukan epäselvä termistö näin niinkuin sisäpiirin ulkopuolella oleville. Kyse ei ole siitä, että Raamattuun, pappeihin tai muihin auktoriteetteihin suhtauduttaisiin täysin kritiikittömästi, vaan lapsenkaltaisuus tulee siitä, että se ei epäile asioiden yliluonnollisuutta. Siihen Jeesuskin aikoinaan viittasi, uskallukseen nähdä järjen ylitse.

 

[sampio]

"Diplomi-insinöörillä" syytit minua tuossa yllä McDonalds'in myyjäksi.

Nyt täytyy vilpittömästi myöntää, että en edes hakenut tuota vanhaa vitsiä, vaikka kieltämättä näin jälkikäteen se aika hyvin siihen natsaa. Itseasiassa heitin siihen vain näin kahvia hörppiessäni ensimmäisen mieleeni tulleen asian, vaikka sinänsä se ei ehkä kommentistani tee sen asiallisempaa. Mutta joo, pahoitteluni vielä kerran mukahauskuudestani, ja puolestani olemme sujut.

 

[Leicester]

Miksi siis tyytyä vain osittaiseen onnellisuuteen itsetehdyllä intellektuallisella lobotomialla (vai miten muuten voi tulkita halua käsitellä jotain kirjaa lapsen kaltaisesti totuutena), jos voi mennä loppuun asti.

Tämän voin allekirjoittaa sataprosenttisesti. Ihmisiin vain vaikuttaa niin paljon ympäristö, että harva uskaltaa/osaa kyseenalaistaa omaa maailmankatsomustaan. Uskonto, poliittinen suuntautuminen ym. matkitaan yleensä suoraan vanhemmilta. Helpointa on mielestäni elää, kun olet jatkuvasti kriittinen myös omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi kohtaan, ja olet valmis muuttamaan niitä tarvittaessa. Ei minkään asian tarvitse olla kiveenhakattu vain jonkin periaatteen tai uskomuksen takia.

 

[sampio]

Tämän voin allekirjoittaa sataprosenttisesti. Ihmisiin vain vaikuttaa niin paljon ympäristö, että harva uskaltaa/osaa kyseenalaistaa omaa maailmankatsomustaan. Uskonto, poliittinen suuntautuminen ym. matkitaan yleensä suoraan vanhemmilta. Helpointa on mielestäni elää, kun olet jatkuvasti kriittinen myös omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi kohtaan, ja olet valmis muuttamaan niitä tarvittaessa. Ei minkään asian tarvitse olla kiveenhakattu vain jonkin periaatteen tai uskomuksen takia.

Hassua vain, että tämä kirjoitetaan yleensä uskovia ajatellen, vaikka monella ateistilla oma vakaumus on yhtälailla kiveen paukuteltu. Mulla on toki vakaumus säilynyt jopa täällä Jatkoajan karikoissa, vaikka erilaisia sävyjä se on saanut tässä vuosien varrella.

Itse asiassa en edes syntynyt uskovaan kotiin, vaan oli ala-asteikäisenä ajautumassa kovaa vaihtia ateistiksi. Tuli vain mieleeni vielä tuosta lainaamastani.

 

[Sampe]

Älykkyydellä ei voi kerätä mitään tietoa. Kaikki havainnot muuttuvat kokemuksiksi, oli kyse sitten aistihavainnoista tai tieteellisistä mittauksista. Kokemukset ovat ainoa asia, johon meillä on suora pääsy. Ihmisen näkökulmasta elämä on pelkkiä kokemuksia. Vain niiden avulla voimme oppia. Siksi älykkyyden kehittäminen itseisarvona on pelkkää illuusiossa elämistä. Kyse on tunteista, ei tiedosta. Älykkyys ja sen kehittäminen on pelkkä näppärä työväline.

Mitä väliä sillä on, miten älykkäitä me olemme? Älykkyytemme on joka tapauksessa vain ympäristömme tuotos. Mitään sanomista meillä ei itsellämme siihen ole, kuten psykologian tulokset selkeästi osoittavat. Mikään luova ratkaisu ei ole tippaakaan meidän omaa ansiotamme. Kaikki luovuus ja hyvinvointi tulee ulkopuolelta. Kaikki pahoinvointi tulee puolestaan ihmisen egosta. Me olemme täällä vain oppimassa, emme pätemässä.

Älykkyys vaihtelee, mutta hyvinvointi ja halu oppia on vakio kaikkialla. Kilpailuyhteiskunta on maailmanhistorian turhin keksintö.

Raamatun tulkinnasta sen verran, että voin kertoa vain ja ainoastaan sen, mitä minulle on kirkastettu. Jos haluatte tulkita muita kohtia, niin rukoilkaa asiaa aidosti ja nöyrästi Jumalalta. Muussa tapauksessa ette tule etenemään asiassa mihinkään.

 

[mjr]

Raamatun tulkinnasta sen verran, että voin kertoa vain ja ainoastaan sen, mitä minulle on kirkastettu. Jos haluatte tulkita muita kohtia, niin rukoilkaa asiaa aidosti ja nöyrästi Jumalalta. Muussa tapauksessa ette tule etenemään asiassa mihinkään.

On hienoa että sinulla on lämmin ja turvallinen mielentila. Uskonnosta ja uskomisesta on siis sinulle paljon hyötyä ja sen avulla selviydyt maailmasta. Kuulostat hieman siltä kuin taustasi olisi karismaattinen ja niissä piireissä uskoa voi hyvin pitää huumeeseen verrannollisena asiana. Pyritään epätoivon vimmalla pysymään korkealla ja keräämään hyviä viboja voimakkaista emotionaalisista kokemuksista. Hyvä näin (joskin toisin ajattelevat tai ne jotka eivät pysykään huumassa voivat kyllä näissä yhteisöissä pahastikin kärsiä), mutta joka tapauksessa sinun subjektiiviset tuntemuksesi ovat merkityksellisiä vain itsellesi, eivätkä ne kerro maailmasta tai Raamatusta yhtään sen enempää tai merkityksellisempää kuin kenen tahansa ihmisen subjektiiviset tuntemukset näistä asioista.

 

[Fordél]

Tämän voin allekirjoittaa sataprosenttisesti. Ihmisiin vain vaikuttaa niin paljon ympäristö, että harva uskaltaa/osaa kyseenalaistaa omaa maailmankatsomustaan. Uskonto, poliittinen suuntautuminen ym. matkitaan yleensä suoraan vanhemmilta. Helpointa on mielestäni elää, kun olet jatkuvasti kriittinen myös omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi kohtaan, ja olet valmis muuttamaan niitä tarvittaessa. Ei minkään asian tarvitse olla kiveenhakattu vain jonkin periaatteen tai uskomuksen takia.

Tämähän on päivän selvä asia. Tottakai vallitseva ympäristö vaikuttaa valintoihimme: oli kyse sitten uskosta, ateismista, puoluekannasta, ruokavaliosta yms. Valitettava stereotypia on kuitenkin se, että jos olet uskova, olet sitä ympäristön takia etkä pysty kriittisyyteen omia ajatuksiasi kohtaan. Toinen stereotypia on taas se, että jos olet agnostikko, olet sitä omasta tahdostasi ja olet kriittinen omia ajatuksiasi kohtaan.

Itse en näe maailmaa näin mustavalkoisena vaan jokainen yksilö on omanlaisensa mitä tulee esimerkiksi maailmankatsomukseensa. Osalla se on periytynyt, osalla se on tullut pikku hiljaa, osalla taas kerta heitolla jonkun tapahtuman johdosta jne. Ihmisten lokerointi helpottaa toki omaa ajattelua, mutta ei tee oikeutta yksilöille, oli kyseessä sitten uskova, agnostikko tai ateisti.

 

[Sampe]

On hienoa että sinulla on lämmin ja turvallinen mielentila. Uskonnosta ja uskomisesta on siis sinulle paljon hyötyä ja sen avulla selviydyt maailmasta. Kuulostat hieman siltä kuin taustasi olisi karismaattinen ja niissä piireissä uskoa voi hyvin pitää huumeeseen verrannollisena asiana. Pyritään epätoivon vimmalla pysymään korkealla ja keräämään hyviä viboja voimakkaista emotionaalisista kokemuksista. Hyvä näin (joskin toisin ajattelevat tai ne jotka eivät pysykään huumassa voivat kyllä näissä yhteisöissä pahastikin kärsiä), mutta joka tapauksessa sinun subjektiiviset tuntemuksesi ovat merkityksellisiä vain itsellesi, eivätkä ne kerro maailmasta tai Raamatusta yhtään sen enempää tai merkityksellisempää kuin kenen tahansa ihmisen subjektiiviset tuntemukset näistä asioista.

Taustani on esikoislestadiolainen. Se ei kuitenkaan ole olennaista. Etsin Jumalaa Raamatusta, tieteistä ja omista kokemuksistani. En niinkään saarnoista, sillä ne tuppasivat lähinnä vain unettamaan. Loput hoiti intohimoni hyvän elämän pohdiskeluun. Kaikki toki Jumalan johdatuksesta. Minulle kaikki ihmiset ja kaikki kristityt ovat samalla viivalla.

Täällä tuntuu olevan vallalla asenne, jonka mukaan uskovainen ihminen ei voi olla itsenäinen ajattelija. Tämä ei pidä paikkaansa. Usko on henkilökohtainen tunteen asia - jotkut ovat siinä luonnonlahjakkuuksia, kun taas me älyymme eksyneet joudumme kulkemaan pohdiskelun ja etsimisen kautta pidemmän ympyrän samaan lähtöpisteeseen. Eräät maailman menestyneimmistä johtajista ovat olleet uskovaisia. Itse asiassa johtajuus on nimenomaan tunteen ja luonteen eikä niinkään älyn asia - suosittelen tutustumaan vaikkapa johtajuuskouluttaja Alexandre Havardin teokseen Hyvejohtajuus. Kristityn nöyryys on valtava voimavara eikä lainkaan ristiriidassa esimerkiksi kunnianhimon kanssa. Onhan maailman kaikkien aikojen nöyrin ja kunnianhimoisin johtaja Jeesus sentään kaikkien kristittyjen esikuva.

Minun subjektiiviset kokemukseni ovat toki todellisia vain itselleni, mutta niiden jakaminen olisi merkityksellisiä joka ainoalle ihmiselle tässä maailmassa. Samaa pätee kaikkien muidenkin ihmisen kokemuksiin. Jokaisen ihmisen kokemuspohja on ainutlaatuinen ja sen jakaminen voisi siten auttaa ketä tahansa toista ihmistä. Mutta hyvinvoinnin osalta tässä ei ole kyse yksittäisestä mielipiteestä, vaan 30 vuoden tutkimushistoriasta. Kaikki maailman ihmiset voivat hyvin samoin ehdoin - Raamatussa mainituin ehdoin - eikä toisen hyvinvoinnin tarvitse olla toiselta pois.

 

[msg]

Minun subjektiiviset kokemukseni ovat toki todellisia vain itselleni, mutta niiden jakaminen olisi merkityksellisiä joka ainoalle ihmiselle tässä maailmassa.

Ovatko minun subjektiiviset kokemukseni merkityksellisiä sinulle ja jos eivät niin miksi eivät?

 

[ms.qvist]

Kaikki maailman ihmiset voivat hyvin samoin ehdoin - Raamatussa mainituin ehdoin - eikä toisen hyvinvoinnin tarvitse olla toiselta pois.

Kaikista maailman ihmisistä noin puolitoista miljardia voi hyvin Raamatussa mainituin ehdoin - mihin unohdit kaikki muut noin viisi miljardia ihmistä?

vlad.

 

[Sampe]

Ovatko minun subjektiiviset kokemukseni merkityksellisiä sinulle ja jos eivät niin miksi eivät?

Ovat toki. Sen kuin jaat. ;)

Oikeasti, nykyään yksi päiväni hienoimmista hetkistä on matkustaa bussissa ja aistia kanssamatkustajien sieluissa piilevä suuruus. Ujoudestani ja järkyttävästä virheiden pelostani (minulla on vielä nöyryyden osalta paljon kehitettävää) huolimatta uskallan yleensä katsoa tuntemattomia ihmisiä silmiin ja hymyillä. Tämä sen takia, että olen poskettoman kiitollinen omasta onnestani ja koen etuoikeudekseni päästä jakamaan sitä. Merkityksellisempää haastetta kuin epäitsekkyys saa hakea kissojen ja koirien kanssa.

Ja tosiaan - tasan niin kauan kun yritin itse saada jotain merkittävää aikaan, olin jotakuinkin niin itsekeskeinen kuin olla voi. Käytin mielikuvitustani lähinnä todellisuudenpakoon ja kauhukuvien maalailuun. Eipä siinä jäänyt paljon rakkautta jaettavaksi. Mutta onneksi sitä tuli muualta minulle läheisten ihmisten toimesta, jotka kiskoivat minut väkisin epätoivon suosta. Pikku hiljaa oma kyynisyys suli.

Kaikista maailman ihmisistä noin puolitoista miljardia voi hyvin Raamatussa mainituin ehdoin - mihin unohdit kaikki muut noin viisi miljardia ihmistä?

vlad.

Tarkoitin siis optimaalisia tilanteita, joissa olemme onnellisimmillamme. Niihin ei liity ego tai ajantaju mitenkään. Kenelläkään. Kilpailuyhteiskunta ruokkii egoa entisestään ja saa meidät murehtimaan menneisyyttä ja tulevaisuutta. Häpeilemme itseämme ihan turhaan. Ainoa asia, jota meidän kannattaa hävetä, on oman egomme seuraaminen.

Jos haluatte esimerkin tässä ja nyt elämisestä, niin seuratkaa lapsia. Tässä musiikkiin liittyvä kokeilu vuodelta 2007:

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=76371

 

[Stonewall]

Kaikista maailman ihmisistä noin puolitoista miljardia voi hyvin Raamatussa mainituin ehdoin - mihin unohdit kaikki muut noin viisi miljardia ihmistä?

Sinällään oikeutettu kysymys. Itse en katso, että kenenkään hyvinvointi tietyllä tavalla tarkoittaisi etteikö jollakin toisella tavalla voisi myös voida hyvin. Eli itsekin olen hieman skeptinen siihen näkemykseen, että Raamattu sisältäisi kaikki mahdolliset tavat elää hyvin ja voida hyvin. Toki jos tuo mainittu Raamatun ehto tarkoittaa epäitsekkyyttä, niin se ehtohan on toki ilmoitettu muuallakin.
Sinällään on helppoa yhtyä kannattamaan siirtymistä pois egoistisestä ajattelusta. Itsekeskeinen ajattelu varmastikin vaikeuttaa elämän ainutlaatuisuudesta nauttimista. Elämässä keskitytään monesti epäolennaisuuksiin. Suomessa monesti tuntuu, että ihmiset eivät ole onnellisia elleivät saa jostain valittaa. Jos päsee ns. arjen yläpuolella, jollain keinoin, niin väliäkö tuolla miten asian tekee, kunhan ei ole häiriöksi muille.

 

[ms.qvist]

Tarkoitin siis optimaalisia tilanteita, joissa olemme onnellisimmillamme. Niihin ei liity ego tai ajantaju mitenkään. Kenelläkään. Kilpailuyhteiskunta ruokkii egoa entisestään ja saa meidät murehtimaan menneisyyttä ja tulevaisuutta. Häpeilemme itseämme ihan turhaan. Ainoa asia, jota meidän kannattaa hävetä, on oman egomme seuraaminen.

Eli olet sitä mieltä, että optimaalisin tilanne on se, että jaamme kristinuskon käsityksen "onnellisuudesta", miten perustelet tämän kovin suppean näkökannan? Siten, että sinusta on tämä on oikea näkökulma? Jos ajattelet näin, etkö juuri ole itsekeskeinen - vain hivenen laajemmassa katsontakannassa tarkasteltuna, sen noin 1½ miljardin ihmisen kannalta tarkasteltuna eli olet juuri sitä mitä et missään nimessä halua olla, egoistinen ja itsekeskeinen ihminen, joka luulee/kuvittelee, että juuri se oma juttu on tärkein - tervetuloa kelkkaan...

vlad.

 

[varjo]

Tarkoitin siis optimaalisia tilanteita, joissa olemme onnellisimmillamme. Niihin ei liity ego tai ajantaju mitenkään. Kenelläkään. Kilpailuyhteiskunta ruokkii egoa entisestään ja saa meidät murehtimaan menneisyyttä ja tulevaisuutta. Häpeilemme itseämme ihan turhaan. Ainoa asia, jota meidän kannattaa hävetä, on oman egomme seuraaminen.

Mutta toisaalta jos nyt ketjusta tekee vain mielipiteitten mellastuskentän, niin ainahan sitä voi vain todeta että mielestäni taas kilpailu ja egon seuraaminen on äärettömän kehittävää ja on johtanut ihmiskunnan niihin suuriin saavutuksiin joita se on saanut aikaiseksi.

Mutta tällainen mielipiteitten heittely nyt ei sinänsä ole kovinkaan hyödyllistä, yhtä hyvin voitaisiin keskustella siitä onko punainen parempi väri kuin keltainen.

 

[Sampe]

Unohdin aiemmin vastata kommenttiin huumeriippuvuudesta: juuri siitä on kyse. Ihminen ei ole ulkomaailmasta riippumaton saareke, vaan totaalisen riippuvainen ympäristöstään. Elämä on todellakin parasta huumetta ja kaikki muut päihteet vain sen kehnoja korvikkeita.

Eli olet sitä mieltä, että optimaalisin tilanne on se, että jaamme kristinuskon käsityksen "onnellisuudesta", miten perustelet tämän kovin suppean näkökannan? Siten, että sinusta on tämä on oikea näkökulma? Jos ajattelet näin, etkö juuri ole itsekeskeinen - vain hivenen laajemmassa katsontakannassa tarkasteltuna, sen noin 1½ miljardin ihmisen kannalta tarkasteltuna eli olet juuri sitä mitä et missään nimessä halua olla, egoistinen ja itsekeskeinen ihminen, joka luulee/kuvittelee, että juuri se oma juttu on tärkein - tervetuloa kelkkaan...

vlad.

Kiitos. En ollut kannastani varma mihinkään suuntaan ennen kuin näin ihmisen näkökulmasta maailman ainoata olennaista asiaa mittaavan menetelmän tutkimushistorian. Kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta:

Ei egoa - check.
Elämistä hetkessä - check.
Oppimista - check.
Sosiaalisuutta - check.

Tämä on totta kai vain oma tulkintani. Epäitsekkyys ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi tyrkyttää maailmankatsomustamme muille joka ainoa hetki. Eikä uskoon tulla vahingossa. En voi perustella tätä älyllä mitenkään niin, että vakuuttaisin teidät. Mutta kuten aiemmin sanoin...tarjoan ratkaisua. Ei kristinuskossa oikeasti ole mitään pelättävää. Vain omaa egoa kannattaa pelätä.

Mutta toisaalta jos nyt ketjusta tekee vain mielipiteitten mellastuskentän, niin ainahan sitä voi vain todeta että mielestäni taas kilpailu ja egon seuraaminen on äärettömän kehittävää ja on johtanut ihmiskunnan niihin suuriin saavutuksiin joita se on saanut aikaiseksi.

Mutta tällainen mielipiteitten heittely nyt ei sinänsä ole kovinkaan hyödyllistä, yhtä hyvin voitaisiin keskustella siitä onko punainen parempi väri kuin keltainen.

Mitkä ovat ihmiskunnan suuret saavutukset? Kuten aiemmin totesin, kaikki ihmisen havaitsema tieto muuttuu mielessä kokemuksiksi. Meidän kannaltamme olennaista ei siis ole meitä ympäröivä tieto, vaan se miten se meihin vaikuttaa. Sanalla sanoen - hyvinvointi. Miten mittaisit sitä?

Saat toki yrittää todistaa väitteen vääräksi. Eli todistaa, että ihmisen elämän kannalta tärkeintä eivät olekaan kokemukset.

Ja entä ne, jotka häviävät? Onko heilläkin yhtä kivaa? Onko heillä täysin tasavertaiset mahdollisuudet kilpailla ylipäänsä? Voin vakuuttaa, ettei ole. Menestyjät ovat luoneet ahdistusta häviäjille koko ihmiskunnan historian ajan. Tämä ei lisää hyvinvointia. Voit pitää egon seuraamisesta, enkä ihmettele - minäkin diggasin siitä niin kauan kun häpeä sai yliotteen. Mutta vielä kivempaa minulla oli lapsena ja nykyään. Ja voin perustella kantaani 30 vuoden tutkimushistorialla.

 

[varjo]

Mitkä ovat ihmiskunnan suuret saavutukset? Kuten aiemmin totesin, kaikki ihmisen havaitsema tieto muuttuu mielessä kokemuksiksi. Meidän kannaltamme olennaista ei siis ole meitä ympäröivä tieto, vaan se miten se meihin vaikuttaa. Sanalla sanoen - hyvinvointi. Miten mittaisit sitä?

Esim. se että lapsikuolleisuutemme on moderneissa länsimaissa lähes olematon, tai että ennen kuolettavat vammat kyetään hoitamaan ja toisaalta ongelmallisista geneettisistä sairauksistakin kärsiville ihmisille voidaan taata parhaimmassa tapauksessa täysin normaali elämä (ykköstyypin diabeetikkojen elinajan ennuste lienee ollut ennenwanhaan vähän heikommanlainen).
Lienee sitten vain kunkin omakohtainen arvotus miten arvottaa elämisen hyvinvointia kuolemiseen verrattuna.

Saat toki yrittää todistaa väitteen vääräksi. Eli todistaa, että ihmisen elämän kannalta tärkeintä eivät olekaan kokemukset.

Minkä väitteen, sinähän olet vain esittänyt mielipiteitäsi.
Minä voin siis vain esittää vastakkaiseen mielipiteen ja todeta että on olemassa yksittäisen ihmisen elämää tärkeämpiä asioita, legendaarinen tieteiskirjailia Isaac Asimov jo kauan sitten lanseerasi ns. nollannen robotiikan pääsäännön, missä ihmiskunta asetetaan yksittäisen ihmisen edelle valintatilanteissa.

Ja entä ne, jotka häviävät? Onko heilläkin yhtä kivaa? Onko heillä täysin tasavertaiset mahdollisuudet kilpailla ylipäänsä? Voin vakuuttaa, ettei ole. Menestyjät ovat luoneet ahdistusta häviäjille koko ihmiskunnan historian ajan. Tämä ei lisää hyvinvointia. Voit pitää egon seuraamisesta, enkä ihmettele - minäkin diggasin siitä niin kauan kun häpeä sai yliotteen. Mutta vielä kivempaa minulla oli lapsena ja nykyään. Ja voin perustella kantaani 30 vuoden tutkimushistorialla.

Häviöistä voi joko ottaa opiksi tai olla ottamatta, tyytyä tappioon tai olla tyytymättä ja kehittää itseään. Elämä ei myöskään lähtökohtaisesti ole reilua ihan jo geneettisen arpapelin takia, kai tiedostat että rakastamasi jumala tuomitsee joka vuosi lukuisia ihmisiä lyhyeen ja kärsimyksiä täynnä olevaan elämään ilman mahdollisuutta onneen. Vaikka kukaan ei kilpailisi mitenkään, toisilla vain asiat ovat paremmin joka tapauksessa, kilpailu sen sijaan mahdollistaa sen ettei paikkamme yhteiskunnassa ole lyöty lukkoon pelkän genetiikan perusteella.

 

[Jackie Moon]

Täytyy kyllä myöntää että Sampe sun tekstejä on kiva lueskella ja niistä tulee hyvä olo. Olen totaalisen kateellinen sinulle kirjoitustesi perusteella ja myönnän olevani valovuosia sinua "perässä" mm. tuossa tuon tason elon ja fiiliksen saavuttamisessa.

Ehkä olen sitten itsekäs, mutta itselleni riittää oma uskomiseni. Ei sitä muut voi pois ottaa tai saa käännetyksi sitä joksikin muuksi. Porukoiltani en ole kuullut varmaan ikinä sanaa Jumala, eli löytäminen tuli ihan itsekseen eikä lähipiirin vaikutuksesta.

Erityismainita niille neljälle check-kohdalle mitkä kirjoitit. Kyllä pisti ajattelemaan taas asioita ja uudesta kulmasta.

Ei voi kun onnitella sua löytösi johdosta! Pistä vaikka yv:tä joskus jos haluat asian tiimoilta jostain höpistä.

 

[Fordél]

Sampella on tosiaan hienoja ajatuksia ja hän tuo aika uutta näkökulmaa näihin keskusteluihin. Juuri tuollaista kokemusten vaihtoa olen kaivannut tähän ketjuun.

Sampen ajattelussa on monta elementtia, joita olen itsekin työstänyt, mutta valitettavasti se työstö on aika pahasti vielä kesken. Usko opettaa mielestäni hyvin esimerkiksi nöyryyttä ja lisää ymmärrystä. Monet ei-uskovat näkevät asian juuri päin vastoin eli uskon avulla tuomittaisiin, nostettaisiin itseään jalustalle jne. Itselle nämä ovat täysin vieraita asioita enkä tarkoita tätä mitenkään kehuen, koska ne tulevat uskon kautta. Jotenkin sitä kuitenkin toivoisi, että voisi vielä enemmän vapautua tästä itsekkyydestä, oman edun tavoittelusta, ahneudesta jne. En näe, että ne tuovat mulle hyvinvointia ja minkäänlaista pidempiaikaista vastausta.

Olen myös paljon miettinyt tuota elämistä hetkessä, joka tuntuu olevan välillä jopa mahdotonta. Aina katse on jossain tulevassa "maallisessa" tavoitteessa, mutta tuntuu, että tällä tavalla toimiessani se itse matka jää jotenkin paitsioon. Myös oppiminen on yksi tärkeä elementti, jota olen paljon pohtinut, koska tuntuu, että itsellä on lähes kyltymätön halua oppia uutta. Oppia itsestä ja oppia läheisistä, oppia ymmärtämään. Tämä kait liittyy osaksi siihen itsekkyyteen eli kun se vähenee, oppii ymmärrystä.

Sekavia ajatuksia, mutta kuten sanoin, työstäminen on todella pahasti kesken. Kiitos kuitenkin Sampelle uusista ajatuksista tätä työstöä varten.

 

[Tarinankertoja]

Ei kristinuskossa oikeasti ole mitään pelättävää.

Niin hienoa kuin onkin, että löytää itselleen sopusoinnun ja tarkoituksen jostain uskosta, niin tämä lause kyllä tarkoittaa vain ja ainoastaan, että ei ole siihen omaan uskonkehykseensä tutustunut.

Kerrataan nyt vielä, että kristitystä jumalasta on olemassa vain yksi lähde, ja se on raamattu. Sen perustella kristinuskossa on todella paljon pelättävää.

Kuten muutkin uskovat tässä ketjussa, myös Sampe ammentaa Jeesuksen opetuksista, jättäen toki niistäkin ne nykyaikaan sopimattomimmat kohdat pois, mutta ennen kaikkea hylkää lähes koko muun raamatun jumalasta kertovana ja jumalan ilmoituksen sisältävänä kirjana. Ainoana kristityn jumalan ilmoituksena.

Sampekin usko on yhdistelmä humanismia, inhimillisyyttä ja Jeesuksen opetuksia, siis itse kehitetty kyhäelmä omalle jumalkokemukselle. Jumalkokemus on vaan kiedottu siihen tutuimpaan ja lähimpään jumaluskoon, kristittyyn jumalaan. Ja näinhän toki suurin osa uskovista tällä tekee, se on ihan luonnollista kun tässä sosiaalisessa yhteisössä elämme.

Minua jaksaa vaan uskonnottomana ihmetyttää se, että miten uskova on niin varma kristillisestä jumalasta, kun hänen oma käsityksensä kuitenkin poikkeaa niin suuresti siitä, millaiseksi se jumaluus raamatussa kuvataan (siinä ainoassa lähteessä, jota kristitystä jumalasta on olemassa).

"minun jumalani ei ole ahdasmielinen"- - no mutta kristitty jumala oin
"minun jumalani ei syrji ketään" - - no mutta kristitty jumala syrjii, ihan Jeesuksenkin opetusten perustella
"minun jumalani luokse voivat kaikki tulla"- - mutta kristityn jumalan luokse ei.

Uskontoihin kannattaa tutustua, ja aloittaa siitä omastaan. Sehän (tutustuminen uskoon, sen opinkappaleisiin ja muihin uskontoihin) ei mitenkään poista jumalkokemusta keneltäkään.
Se että tuntee mihin luulee uskovansa ja mihin oikeasti uskoo luulisi olevan ihmiselle itselleen mielenkiintoinen asia. Sen sijaan tuntuu siltä, että tuollainen pohdinta yksinkertaisesti sivuutetaan merkityksettömänä.

 

[Fordél]

Uskontoihin kannattaa tutustua, ja aloittaa siitä omastaan. Sehän (tutustuminen uskoon, sen opinkappaleisiin ja muihin uskontoihin) ei mitenkään poista jumalkokemusta keneltäkään.
Se että tuntee mihin luulee uskovansa ja mihin oikeasti uskoo luulisi olevan ihmiselle itselleen mielenkiintoinen asia. Sen sijaan tuntuu siltä, että tuollainen pohdinta yksinkertaisesti sivuutetaan merkityksettömänä.

Niin nyt puhut uskonnosta ja olet vetänyt johtopäätöksesi monista uskontojen institutionaalisista muodoista sekä niiden tekemisistä, jonka myötä suhtaudut kielteisesti myös yksilön uskoon. Jälkimmäinen on taas mielestäni aikalailla eri asia. Odotan sitä, että sinä ja muut kritisoijat tarttu mielummin niihin yksilön ajatuksiin ja uskoon kuin että tämä menee aina siihen, että uskovat joutuvat puolustamaan koko uskontoa. Pelkäätkö sinä esimerkiksi Sampen ajatuksia? Onko hän uhkaksi yhteiskunnallemme?

Edelleen, mielestäni kaikkien keskustalaisten ei tarvitse kantaa vastuuta vaalirahasotkusta eikä kaikkien tarvitse ajatella puolueohjelmasta aivan samalla tavalla. Mielestäni on paljon hienompaa, että jokainen muodostaa oman kantansa pohdinnan jälkeen. Ei-uskovien kritiikki muodostaa totaalisen paradoksin: allekirjoita sanasta sanaan uskontosi tai et ole uskova. Jos taas allekirjoitat, et omaa omia ajatuksia vaan olet aivopesty. Kuten ex-piispakin sanoi niin Luoja on meille luonut nämä hoksottimet ja niitä tulee käyttää.