SeitsemäsPakki
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Sydämellä pelaavat
Kai amerikanihme lahjoitat sitten KAIKEN ylimääräisen rahan köyhille, kuten esim kultainen sääntö opettaa? Jotenkin pidän tekopyhänä tämän palstan uskovien höpinöitä.
Ja jos tuo Jumalan tahdon ja käskyjen kunnioittaminen olisi tosiaan noin tuskallista, että koko ajan pitää miettiä miten saa Jumalan suosion, pitää heittäytyä polvilleen, jne., niin tosiaan aika kauheatahan se olisikin.
Luulisin myös, että kaikkivoipa Jumala voisi ohjata Kiinan hallitusta. Mutta haluaako Hän? Ei nähdäkseni, ainakaan kovin ilmiselvästi. Joten en nyt ymmärrä tuota kysymystäsi. Kristinuskon mukaan kai Jumalan tarkoitus ihmiselle on etsiä Häntä ja päästä takaisin yhteyteen Hänen kanssaan. Ja toisaalta Jumala on Kristinuskon mukaan antanut ihmiselle vapaan tahdon, ja kai yhtenä sen ilmentymänä ihminen voi päättää kenen kanssa parittelee ja kuinka monta jälkeläistä synnyttää. Missä se ristiriita on? Sori, että olen vähän hidasjärkinen.kai nyt kaikkivoipa jumala osaa Kiinan halllitusta ohjata? Miten tässä voi olla näkemättä ristiriidan, että jumalalla olisi jokaiselle ihmiselle tarkoitus vaikka jumala ei edes päätä sitä että kuka syntyy ja kuka ei, vaan ihmisen vapaa tahto?
Toivottavasti en hatusta, olin kuulevinani haastattelussa hänen käyttävän sanaa "soul". Mutta, jos kuulin väärin, niin hatusta se sitten tuli. Yllätti vaan minut että hän käyttäisi tuollaista sanaa jolla esim. sinun mukaasi ei ole mitään mielekästä merkitystä.Oliko hän? Kiinnostaa vaan että miten nyt sait jo Feynmanin liitettyä sieluun tai mitä hän on sielusta höpissyt? Onko sulla jotain tuohon liittyvää lainausta? Vai heititkö vain hatusta tuon?
En kai sentään niin sanonut, että meitä ympäröivä maailmankaikkeus olisi riittämätön. Olisi siinä ainakin vähäksi aikaa matkustelemista ja uusien paikkojen tutkimista. Potuttaa vaan, kun emme näköjään tältä planeetalta minnekään pääse, ja ihmiselon kaari on kovin lyhyt muutenkin.Ymmärrän ja hyväksyn uskonnon ja uskonnollisuuden, mutta minulle tulee aina olemaan vaikea ymmärtää, miten meitä ympäröimä suunnaton maailmankaikkeus - jota emme edes tunne tai ymmärrä vielä - voi olla jollekin riittämätön.
Toki tuossa kohtaa kannattaisi muistaa, että ikuinen elämä esim. "taivaissa" olisi tiettävästi jotakin ihan muuta kuin tämä nykyinen elomme täällä. Millaista se olisi, sitä emme tiedä ja turha sitä on spekuloidakaan sen enempää, mutta voisi hyvinkin ajatella, ettei ikuisuus enää tuntuisi ikuisuudelta ja olo olisi muutenkin auvoisampaa. Miksi ihmisen tarvitsee aina ajatella, että kaikki on vaan samanlaista aina ja kaikkialla? Esim. elämää etsitään planeetoilta, alienit ovat yleensä lähes ihmisen kopioita, tuonpuoleinen kuvitellaan vain tämänpuoleisen jatkumoksi, jne.? Eikö voi kuvitella, että jotain ihan muutakin voi olla olemassa, kaikkea ei vielä ymmärretä ja olla tutkittu (ja monessa tapauksessa mitä enemmän tutkitaan, sitä vähemmän ymmärretään, toisin sanoen, tulee aina vaan uusia ja uusia mysteereitä vastaan)?Se olisi kieltämättä mukava, mutta ikuisen elämän havittelu on mielestäni täyttä hulluutta. Miten sitä edes voisi ymmärtää? Tunteeko eläessään ajan kulun kuten nyt vai onko jotenkin ajattomassa tilassa? Miten ikuisuudessa voi pysyä järjissään? Kaupan päälle vielä ajatus siitä, että omaa olemassaoloaan ei voi edes itse lopettaa, jos niin haluaa. Se on sopimus, jossa ei yksinkertaisesti voi voittaa.
Kultainen sääntö kuuluu tietääkseni: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Saako tuosta jotenkin sitten sellaisen säännön, että "anna kaikki ylimääräinen raha köyhille"? Ehkä siitä saa. Joka tapauksessa, tuo "anna kaikki ylimääräinen raha köyhille" sääntö pätee tarkkaan ottaen tietääkseni ihmisille, jotka ovat valmiita antamaan tämän maailman elämän pois ja aloittamaan uuden esim. munkkina/nunnana. Jos sen sijaan ei tuollaiseen pysty (niin kuin useimmat meistä eivät tunne olevansa kutsuttuja tuollaiseen elämään), niin sitten pitää jatkaa tämän maailman taistoja, ja silloin pitää jonkin verran rahaakin olla, että täällä pysyy hengissä ja voi kasvattaa perheen jne. Toki olisi hyvä luovuttaa silloinkin mahdollisimman suuri osa rahastaan.SeitsemäsPakki kirjoitti:Kai amerikanihme lahjoitat sitten KAIKEN ylimääräisen rahan köyhille, kuten esim kultainen sääntö opettaa? Jotenkin pidän tekopyhänä tämän palstan uskovien höpinöitä.
Mun ymmärrykseni Kristinuskosta ei ole ollut, että uskominen olisi kauhea pakon asia, olisi pakko (vastoin omaa tahtoa ja mieltymystä) ajatella vain Jumalan tyydyttämistä jne. Olen ymmärtänyt asian niin, että uskova ihminen todella haluaa lähelle Jumalaa ja hänelle Jumalan jatkuva ajatteleminen tuo iloa ja rakkautta elämään ja hän silkkaa iloaan ja haluaan toteuttaa Jumalan tahtoa.Tarinankertoja kirjoitti:Mutta noinhan se olisi kristinuskon mukana. Päästään taas tähän, että minkä ihmeen uskontokunnan jumalaan te uskotte? Ette ainakaan kristittyyn ja raamatun jumalaan.
Tässä ketjussa kirjottavien uskovien jumalkäsitys on joku ihme yhdistelemä jesseä, hare krishnaa ja luonnon uskontoja.
Miksi te olette kristittyjä, jos teidän jumaluskonne on tämmönen?
Minä en käsitä tätä, ja tätä tässä ketjussa olen yrittänyt tivata. Mutta siteeraan raamattua väärin, kyselen liian yksityiskohtaisesti, tai uskovat eivät edes UT:ta kommentoi yleisesti (onko sekin piru raamattua tms.)
Niin, Kristinuskon kohdallahan on valitettavasti tällaiseen menty. Tulkintoja on olemassa mieletön määrä erilaisia. Minun parhaaksi näkemäni ratkaisu on se, että mennään siihen alkuperäiseen (ja oikeaan, tai ainakin lähinnä oikeaan). Ja tietääkseni niitä on vain yksi. Ortoksinen kirkko on säilyttänyt Kristinuskon niin läheisenä alkuperäistä kun on mahdollista. Katoliset korottivat paavinsa kaikkien yläpuolelle ja lisäsivät omat tulkintonsa, sitten protestantit menivät vielä radikaalisemmin sivuteille. Joten jos tällainen lähtökohta hyväksytään, voidaan asioita tarkastella yksimielisemmältä kannalta. Ja luulisin sitten, että esim. tuollainen kännien vetäminen ja itsensä hurskaaksi kutsuminen olisi juuri sitä tekopyhyyttä. Toki teen itsekin paljon väärää, mutta en nyt yritäkään kutsua itseäni hurskaaksi tai muita paremmaksi. Pikemminkin ortodoksit (en itse kuulu) tuntevat itsensä kaikkein syntisimmiksi ja pahimmiksi ihmisiksi maan päällä (tunnen kuuluvani enemmänkin tähän joukkoon). Nietzsche olisi hyvin, hyvin vihainen moiselle asenteelle.Eihän se kyllä näinkään mene, että vain ei-uskovaiset voivat "siunata" itselleen koko kirjon erilaisia elämäntapoja. Uskovainen voi sydämen ääneensä vedoten ja tulkintaansa vedoten rakentaa itselleen yhtälailla omalaisensa maailman jossa elää ja jonka kokea juuri siksi oikeaksi, se että sitä et pidä häntä oikeana kristittynä/uskovaisena on vain sinun mielipiteesi ja ymmärryksesi kristinuskon toteutumisesta.
Kuten huomattua, käskyt eivät enää pidä paikkaansa, tulkintoja on ties kuinka montaa eri laatua - joten variaatioita elää uskonnonmukaista elämää on vaikka kuinka paljon, ja taatusti jokainen pitää oikeaa tapaansa juuri sinä oikeana. Jonkun mielestä uskovaiselle on ok! vetää kännit joka viikonvaihde jos vaan käy kirkossa silloin tällöin tai rukoilee jumalaa, eikä se suinkaan tarkoita hänen mielestä sitä, että pahat voimat riivaavat häntä - tämä voi olla vain sinun tai jonkun muun uskovaisen mielipide hänestä mutta se ei ole totuus, se on vain ja ainoastaan mielipide. Sinun on myös uskovaisena huomioitava se, että joku voi pitää sinun tapaasi elää vääränä - oletko kenties valmis tunnustamaan sen, että sinä et eläkään uskonnon (kristinuskon) edellyttämää elämää?
Edelleen olen sitä mieltä, että uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä ei voi vetää eroa sen perusteella kuinka kukin valitsee tiensä elää elämänsä. Siinä missä ei-uskovainen voi rakentaa elämänsä terveelle pohjalle, uskovainen (en nyt huomioi tässä kohdin itse uskomista) voi rakentaa sen epäterveelle pohjalle pitäen elämäänsä kuitenkin kristillisesti oikeamielisenä. Jos nyt ryhdytään hiuksia halkomaan niin siinä missä ei-uskovien ei välttämättä tarvitse lokeroida itseään/toisiaan, niin uskovien kohdalla tilanne on vielä usein se, että on "me" ja "he" ja sitten vielä vaikkapa "nuo" sekä tietenkin "ei-uskovaiset". Eli kuten totesin jo aiemmin, se mikä on sinun mielestä oikea kanta tulkita Raamattua ei välttämättä ole oikea jonkun toisen uskovaisen kannalta ja hän voi jopa pitää sinua "väärämielisenä".
...ei-uskovainen voi hyvinkin elää oikein rakastavaa ja säädyllistä elämää, joskaan hänellä ei ole mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä joka näin velvoittaisi tekemään.
En minä ainakaan haluaisi kuolla jos on ns "olosuhteet kunnossa". Voisin elellä kivasti vaikka loputtomiin, no prob.Se olisi kieltämättä mukava, mutta ikuisen elämän havittelu on mielestäni täyttä hulluutta. Miten sitä edes voisi ymmärtää? Tunteeko eläessään ajan kulun kuten nyt vai onko jotenkin ajattomassa tilassa? Miten ikuisuudessa voi pysyä järjissään?
Kai sitä voi aina hirttäytyä.. :) tuntuu hullulta jutulta että olis pakko pysytellä hengissä vaikka olis jo valmis luovuttamaan?Kaupan päälle vielä ajatus siitä, että omaa olemassaoloaan ei voi edes itse lopettaa, jos niin haluaa. Se on sopimus, jossa ei yksinkertaisesti voi voittaa..
No, kai sellaisen voi itselleen luoda. Ehkä "absoluuttisella" tarkoitin "taivaasta tullutta tietoa" jota vastaan ei sovi sätkyillä. Varmaankin väärä sananvalinta.Millä perusteella ei-uskovaisella ei voisi olla "absoluuttista moraalista ohjesääntöä"?
Esim. se argumentti, että VT oli vanhan liiton asiaa, ja nyt seuraamme UT:n uutta liittoa, oli mielestäni hyvä, muttei kelvannut sinulle.
Niin, Kristinuskon kohdallahan on valitettavasti tällaiseen menty. Tulkintoja on olemassa mieletön määrä erilaisia. Minun parhaaksi näkemäni ratkaisu on se, että mennään siihen alkuperäiseen (ja oikeaan, tai ainakin lähinnä oikeaan). Ja tietääkseni niitä on vain yksi. Ortoksinen kirkko on säilyttänyt Kristinuskon niin läheisenä alkuperäistä kun on mahdollista. Katoliset korottivat paavinsa kaikkien yläpuolelle ja lisäsivät omat tulkintonsa, sitten protestantit menivät vielä radikaalisemmin sivuteille. Joten jos tällainen lähtökohta hyväksytään, voidaan asioita tarkastella yksimielisemmältä kannalta. Ja luulisin sitten, että esim. tuollainen kännien vetäminen ja itsensä hurskaaksi kutsuminen olisi juuri sitä tekopyhyyttä. Toki teen itsekin paljon väärää, mutta en nyt yritäkään kutsua itseäni hurskaaksi tai muita paremmaksi. Pikemminkin ortodoksit (en itse kuulu) tuntevat itsensä kaikkein syntisimmiksi ja pahimmiksi ihmisiksi maan päällä (tunnen kuuluvani enemmänkin tähän joukkoon). Nietzsche olisi hyvin, hyvin vihainen moiselle asenteelle.
Jotenka, jos tällainen "absoluuttinen" rajaaminen hyväksytään, niin ei silloin mielestäni ole mahdollista kaikenlaisen elämäntyylin toteuttaminen todelliselle Kristitylle. Ja edelleenkin olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ei-uskovainen voi hyvinkin elää oikein rakastavaa ja säädyllistä elämää, joskaan hänellä ei ole mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä joka näin velvoittaisi tekemään.
No, kai sellaisen voi itselleen luoda. Ehkä "absoluuttisella" tarkoitin "taivaasta tullutta tietoa" jota vastaan ei sovi sätkyillä. Varmaankin väärä sananvalinta.
Siis tämä on nyt se järisyttävä tehtävä jonka ansiosta uskovien elämässä on niiin paljon enemmän sisältöä kuin muilla??! No ei kai siinä sitten, pitäkää hauskaa.Kristinuskon mukaan kai Jumalan tarkoitus ihmiselle on etsiä Häntä ja päästä takaisin yhteyteen Hänen kanssaan.
Toivottavasti en hatusta, olin kuulevinani haastattelussa hänen käyttävän sanaa "soul". Mutta, jos kuulin väärin, niin hatusta se sitten tuli. Yllätti vaan minut että hän käyttäisi tuollaista sanaa jolla esim. sinun mukaasi ei ole mitään mielekästä merkitystä.
En kai sentään niin sanonut, että meitä ympäröivä maailmankaikkeus olisi riittämätön. Olisi siinä ainakin vähäksi aikaa matkustelemista ja uusien paikkojen tutkimista. Potuttaa vaan, kun emme näköjään tältä planeetalta minnekään pääse, ja ihmiselon kaari on kovin lyhyt muutenkin.
Toki tuossa kohtaa kannattaisi muistaa, että ikuinen elämä esim. "taivaissa" olisi tiettävästi jotakin ihan muuta kuin tämä nykyinen elomme täällä. Millaista se olisi, sitä emme tiedä ja turha sitä on spekuloidakaan sen enempää, mutta voisi hyvinkin ajatella, ettei ikuisuus enää tuntuisi ikuisuudelta ja olo olisi muutenkin auvoisampaa. Miksi ihmisen tarvitsee aina ajatella, että kaikki on vaan samanlaista aina ja kaikkialla? Esim. elämää etsitään planeetoilta, alienit ovat yleensä lähes ihmisen kopioita, tuonpuoleinen kuvitellaan vain tämänpuoleisen jatkumoksi, jne.? Eikö voi kuvitella, että jotain ihan muutakin voi olla olemassa, kaikkea ei vielä ymmärretä ja olla tutkittu (ja monessa tapauksessa mitä enemmän tutkitaan, sitä vähemmän ymmärretään, toisin sanoen, tulee aina vaan uusia ja uusia mysteereitä vastaan)?
Missä kohtaa? Kuuntelin tuon uudestaan enkä nyt ainakaan huomannut.
Oletko koskaan pysähtynyt ihan oikeasti miettimään, että taidat nyt ehkä etsiä vähän liikaa 'sieluja' kaikkialta?
Aloita kohdasta 3 minuuttia, tulee siinä 3:10-3:15 välillä. Puhuja oikein pysähtyy korostamaan sanaa, ja mielestäni täysin tarkoituksella.
Sinulla taitaa olla mielessä aika tarkka oma kuvasi siitä, millainen ihminen kristityn pitäisi olla (vaikka en ole oikein ymmärtänyt täysin mikä se olisi, miten voi yleensä seurata kaikkia Raamatussa esitettyjä esimerkkejä ja käskyjä kirjaimellisesti)?
Peruskysymys teille jotka uskotte jumalan luoneen maailman. Kuka on luonut elämän ja eläimet joiden fossiilit todistavat niiden olleen olemassa jo kauan ennen "jumalan luomaa" ihmistä?
Mutta kukaan teistä kristityistä ei edes yritä osoitaa, miten teidän jumaluskonne perustuisi raamattuun, edes ut:n. Te kertatte vuorisaarnan rakkaudensanomaa, ja sivuutatte kaiken muun. Kirstitty usko pohjaa raamattuun (kokonaisuutena, ei rusinat pullasta mallilla: Siis teidän kirkkonne mukaan, johon kuulutte), teidän ei.
Peruskysymys teille jotka uskotte jumalan luoneen maailman. Kuka on luonut elämän ja eläimet joiden fossiilit todistavat niiden olleen olemassa jo kauan ennen "jumalan luomaa" ihmistä?
Ja edelleenkin olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ei-uskovainen voi hyvinkin elää oikein rakastavaa ja säädyllistä elämää, joskaan hänellä ei ole mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä joka näin velvoittaisi tekemään.
Sinulla taitaa olla mielessä aika tarkka oma kuvasi siitä, millainen ihminen kristityn pitäisi olla (vaikka en ole oikein ymmärtänyt täysin mikä se olisi, miten voi yleensä seurata kaikkia Raamatussa esitettyjä esimerkkejä ja käskyjä kirjaimellisesti)? Esim. se argumentti, että VT oli vanhan liiton asiaa, ja nyt seuraamme UT:n uutta liittoa, oli mielestäni hyvä, muttei kelvannut sinulle. Mielestäni VT:llä on vieläkin roolinsa, se kertoo luomistapahtumasta, syntiinlankeemuksesta, ja siinä on hyviä opetuksia ja profetoimista UT:n tapahtumista jne. Olen kyllä siitä samaa mieltä, että kaikista temppelien millimetrimittojen tarkkuudesta ja yksityiskohtien kuvailemisesta VT:ssä en kauheasti ole saanut irti, mutta tämä "rusinat pullasta" teoria on mielestäni turhan radikaali. Miksi ei voi lukea sitten vaan niitä relevantimpia osia, esim. UT:ta painottaen? Onko joku laki, että pitää lukea yhtä paljon temppelin mittoja kuin Jeesuksen vuorisaarnaakin? Ja että niistä molemmista pitäisi yhtä paljon saada virikkeitä uskonnolliseen elämäänsä?