Uskotko Jumalaan?

[Tarinankertoja]

Ja jos tuo Jumalan tahdon ja käskyjen kunnioittaminen olisi tosiaan noin tuskallista, että koko ajan pitää miettiä miten saa Jumalan suosion, pitää heittäytyä polvilleen, jne., niin tosiaan aika kauheatahan se olisikin.

Mutta noinhan se olisi kristinuskon mukana. Päästään taas tähän, että minkä ihmeen uskontokunnan jumalaan te uskotte? Ette ainakaan kristittyyn ja raamatun jumalaan.

Tässä ketjussa kirjottavien uskovien jumalkäsitys on joku ihme yhdistelemä jesseä, hare krishnaa ja luonnon uskontoja.

Miksi te olette kristittyjä, jos teidän jumaluskonne on tämmönen?

Minä en käsitä tätä, ja tätä tässä ketjussa olen yrittänyt tivata. Mutta siteeraan raamattua väärin, kyselen liian yksityiskohtaisesti, tai uskovat eivät edes UT:ta kommentoi yleisesti (onko sekin piru raamattua tms.)

 

[Amerikanihme]

kai nyt kaikkivoipa jumala osaa Kiinan halllitusta ohjata? Miten tässä voi olla näkemättä ristiriidan, että jumalalla olisi jokaiselle ihmiselle tarkoitus vaikka jumala ei edes päätä sitä että kuka syntyy ja kuka ei, vaan ihmisen vapaa tahto?

Luulisin myös, että kaikkivoipa Jumala voisi ohjata Kiinan hallitusta. Mutta haluaako Hän? Ei nähdäkseni, ainakaan kovin ilmiselvästi. Joten en nyt ymmärrä tuota kysymystäsi. Kristinuskon mukaan kai Jumalan tarkoitus ihmiselle on etsiä Häntä ja päästä takaisin yhteyteen Hänen kanssaan. Ja toisaalta Jumala on Kristinuskon mukaan antanut ihmiselle vapaan tahdon, ja kai yhtenä sen ilmentymänä ihminen voi päättää kenen kanssa parittelee ja kuinka monta jälkeläistä synnyttää. Missä se ristiriita on? Sori, että olen vähän hidasjärkinen.

 

[Amerikanihme]

Oliko hän? Kiinnostaa vaan että miten nyt sait jo Feynmanin liitettyä sieluun tai mitä hän on sielusta höpissyt? Onko sulla jotain tuohon liittyvää lainausta? Vai heititkö vain hatusta tuon?

Toivottavasti en hatusta, olin kuulevinani haastattelussa hänen käyttävän sanaa "soul". Mutta, jos kuulin väärin, niin hatusta se sitten tuli. Yllätti vaan minut että hän käyttäisi tuollaista sanaa jolla esim. sinun mukaasi ei ole mitään mielekästä merkitystä.

 

[Amerikanihme]

Ymmärrän ja hyväksyn uskonnon ja uskonnollisuuden, mutta minulle tulee aina olemaan vaikea ymmärtää, miten meitä ympäröimä suunnaton maailmankaikkeus - jota emme edes tunne tai ymmärrä vielä - voi olla jollekin riittämätön.

En kai sentään niin sanonut, että meitä ympäröivä maailmankaikkeus olisi riittämätön. Olisi siinä ainakin vähäksi aikaa matkustelemista ja uusien paikkojen tutkimista. Potuttaa vaan, kun emme näköjään tältä planeetalta minnekään pääse, ja ihmiselon kaari on kovin lyhyt muutenkin.

 

[Amerikanihme]

Se olisi kieltämättä mukava, mutta ikuisen elämän havittelu on mielestäni täyttä hulluutta. Miten sitä edes voisi ymmärtää? Tunteeko eläessään ajan kulun kuten nyt vai onko jotenkin ajattomassa tilassa? Miten ikuisuudessa voi pysyä järjissään? Kaupan päälle vielä ajatus siitä, että omaa olemassaoloaan ei voi edes itse lopettaa, jos niin haluaa. Se on sopimus, jossa ei yksinkertaisesti voi voittaa.

Toki tuossa kohtaa kannattaisi muistaa, että ikuinen elämä esim. "taivaissa" olisi tiettävästi jotakin ihan muuta kuin tämä nykyinen elomme täällä. Millaista se olisi, sitä emme tiedä ja turha sitä on spekuloidakaan sen enempää, mutta voisi hyvinkin ajatella, ettei ikuisuus enää tuntuisi ikuisuudelta ja olo olisi muutenkin auvoisampaa. Miksi ihmisen tarvitsee aina ajatella, että kaikki on vaan samanlaista aina ja kaikkialla? Esim. elämää etsitään planeetoilta, alienit ovat yleensä lähes ihmisen kopioita, tuonpuoleinen kuvitellaan vain tämänpuoleisen jatkumoksi, jne.? Eikö voi kuvitella, että jotain ihan muutakin voi olla olemassa, kaikkea ei vielä ymmärretä ja olla tutkittu (ja monessa tapauksessa mitä enemmän tutkitaan, sitä vähemmän ymmärretään, toisin sanoen, tulee aina vaan uusia ja uusia mysteereitä vastaan)?

Kai amerikanihme lahjoitat sitten KAIKEN ylimääräisen rahan köyhille, kuten esim kultainen sääntö opettaa? Jotenkin pidän tekopyhänä tämän palstan uskovien höpinöitä.

Kultainen sääntö kuuluu tietääkseni: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille". Saako tuosta jotenkin sitten sellaisen säännön, että "anna kaikki ylimääräinen raha köyhille"? Ehkä siitä saa. Joka tapauksessa, tuo "anna kaikki ylimääräinen raha köyhille" sääntö pätee tarkkaan ottaen tietääkseni ihmisille, jotka ovat valmiita antamaan tämän maailman elämän pois ja aloittamaan uuden esim. munkkina/nunnana. Jos sen sijaan ei tuollaiseen pysty (niin kuin useimmat meistä eivät tunne olevansa kutsuttuja tuollaiseen elämään), niin sitten pitää jatkaa tämän maailman taistoja, ja silloin pitää jonkin verran rahaakin olla, että täällä pysyy hengissä ja voi kasvattaa perheen jne. Toki olisi hyvä luovuttaa silloinkin mahdollisimman suuri osa rahastaan.

Voisitko hieman tarkentaa tuota "tekopyhää höpinää" jota täällä luet? Toki myönnän omalta kohdaltani, että olen kaukana esim. Kristinuskon ihanteista, mutta pyrin niitä kohden kuitenkin. Onko se tekopyhää?

Mutta noinhan se olisi kristinuskon mukana. Päästään taas tähän, että minkä ihmeen uskontokunnan jumalaan te uskotte? Ette ainakaan kristittyyn ja raamatun jumalaan.

Tässä ketjussa kirjottavien uskovien jumalkäsitys on joku ihme yhdistelemä jesseä, hare krishnaa ja luonnon uskontoja.

Miksi te olette kristittyjä, jos teidän jumaluskonne on tämmönen?

Minä en käsitä tätä, ja tätä tässä ketjussa olen yrittänyt tivata. Mutta siteeraan raamattua väärin, kyselen liian yksityiskohtaisesti, tai uskovat eivät edes UT:ta kommentoi yleisesti (onko sekin piru raamattua tms.)

Mun ymmärrykseni Kristinuskosta ei ole ollut, että uskominen olisi kauhea pakon asia, olisi pakko (vastoin omaa tahtoa ja mieltymystä) ajatella vain Jumalan tyydyttämistä jne. Olen ymmärtänyt asian niin, että uskova ihminen todella haluaa lähelle Jumalaa ja hänelle Jumalan jatkuva ajatteleminen tuo iloa ja rakkautta elämään ja hän silkkaa iloaan ja haluaan toteuttaa Jumalan tahtoa.

On sinulle yritetty selvittää moneen kertaan miksi ja miksi, mutta mikään selitys ei tunnu kelpaavan. Sinulla taitaa olla mielessä aika tarkka oma kuvasi siitä, millainen ihminen kristityn pitäisi olla (vaikka en ole oikein ymmärtänyt täysin mikä se olisi, miten voi yleensä seurata kaikkia Raamatussa esitettyjä esimerkkejä ja käskyjä kirjaimellisesti)? Esim. se argumentti, että VT oli vanhan liiton asiaa, ja nyt seuraamme UT:n uutta liittoa, oli mielestäni hyvä, muttei kelvannut sinulle. Mielestäni VT:llä on vieläkin roolinsa, se kertoo luomistapahtumasta, syntiinlankeemuksesta, ja siinä on hyviä opetuksia ja profetoimista UT:n tapahtumista jne. Olen kyllä siitä samaa mieltä, että kaikista temppelien millimetrimittojen tarkkuudesta ja yksityiskohtien kuvailemisesta VT:ssä en kauheasti ole saanut irti, mutta tämä "rusinat pullasta" teoria on mielestäni turhan radikaali. Miksi ei voi lukea sitten vaan niitä relevantimpia osia, esim. UT:ta painottaen? Onko joku laki, että pitää lukea yhtä paljon temppelin mittoja kuin Jeesuksen vuorisaarnaakin? Ja että niistä molemmista pitäisi yhtä paljon saada virikkeitä uskonnolliseen elämäänsä?

 

[Amerikanihme]

Eihän se kyllä näinkään mene, että vain ei-uskovaiset voivat "siunata" itselleen koko kirjon erilaisia elämäntapoja. Uskovainen voi sydämen ääneensä vedoten ja tulkintaansa vedoten rakentaa itselleen yhtälailla omalaisensa maailman jossa elää ja jonka kokea juuri siksi oikeaksi, se että sitä et pidä häntä oikeana kristittynä/uskovaisena on vain sinun mielipiteesi ja ymmärryksesi kristinuskon toteutumisesta.

Kuten huomattua, käskyt eivät enää pidä paikkaansa, tulkintoja on ties kuinka montaa eri laatua - joten variaatioita elää uskonnonmukaista elämää on vaikka kuinka paljon, ja taatusti jokainen pitää oikeaa tapaansa juuri sinä oikeana. Jonkun mielestä uskovaiselle on ok! vetää kännit joka viikonvaihde jos vaan käy kirkossa silloin tällöin tai rukoilee jumalaa, eikä se suinkaan tarkoita hänen mielestä sitä, että pahat voimat riivaavat häntä - tämä voi olla vain sinun tai jonkun muun uskovaisen mielipide hänestä mutta se ei ole totuus, se on vain ja ainoastaan mielipide. Sinun on myös uskovaisena huomioitava se, että joku voi pitää sinun tapaasi elää vääränä - oletko kenties valmis tunnustamaan sen, että sinä et eläkään uskonnon (kristinuskon) edellyttämää elämää?

Edelleen olen sitä mieltä, että uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä ei voi vetää eroa sen perusteella kuinka kukin valitsee tiensä elää elämänsä. Siinä missä ei-uskovainen voi rakentaa elämänsä terveelle pohjalle, uskovainen (en nyt huomioi tässä kohdin itse uskomista) voi rakentaa sen epäterveelle pohjalle pitäen elämäänsä kuitenkin kristillisesti oikeamielisenä. Jos nyt ryhdytään hiuksia halkomaan niin siinä missä ei-uskovien ei välttämättä tarvitse lokeroida itseään/toisiaan, niin uskovien kohdalla tilanne on vielä usein se, että on "me" ja "he" ja sitten vielä vaikkapa "nuo" sekä tietenkin "ei-uskovaiset". Eli kuten totesin jo aiemmin, se mikä on sinun mielestä oikea kanta tulkita Raamattua ei välttämättä ole oikea jonkun toisen uskovaisen kannalta ja hän voi jopa pitää sinua "väärämielisenä".

Niin, Kristinuskon kohdallahan on valitettavasti tällaiseen menty. Tulkintoja on olemassa mieletön määrä erilaisia. Minun parhaaksi näkemäni ratkaisu on se, että mennään siihen alkuperäiseen (ja oikeaan, tai ainakin lähinnä oikeaan). Ja tietääkseni niitä on vain yksi. Ortoksinen kirkko on säilyttänyt Kristinuskon niin läheisenä alkuperäistä kun on mahdollista. Katoliset korottivat paavinsa kaikkien yläpuolelle ja lisäsivät omat tulkintonsa, sitten protestantit menivät vielä radikaalisemmin sivuteille. Joten jos tällainen lähtökohta hyväksytään, voidaan asioita tarkastella yksimielisemmältä kannalta. Ja luulisin sitten, että esim. tuollainen kännien vetäminen ja itsensä hurskaaksi kutsuminen olisi juuri sitä tekopyhyyttä. Toki teen itsekin paljon väärää, mutta en nyt yritäkään kutsua itseäni hurskaaksi tai muita paremmaksi. Pikemminkin ortodoksit (en itse kuulu) tuntevat itsensä kaikkein syntisimmiksi ja pahimmiksi ihmisiksi maan päällä (tunnen kuuluvani enemmänkin tähän joukkoon). Nietzsche olisi hyvin, hyvin vihainen moiselle asenteelle.

Jotenka, jos tällainen "absoluuttinen" rajaaminen hyväksytään, niin ei silloin mielestäni ole mahdollista kaikenlaisen elämäntyylin toteuttaminen todelliselle Kristitylle. Ja edelleenkin olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ei-uskovainen voi hyvinkin elää oikein rakastavaa ja säädyllistä elämää, joskaan hänellä ei ole mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä joka näin velvoittaisi tekemään.

 

[Maple Leaf]

...ei-uskovainen voi hyvinkin elää oikein rakastavaa ja säädyllistä elämää, joskaan hänellä ei ole mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä joka näin velvoittaisi tekemään.

Millä perusteella ei-uskovaisella ei voisi olla "absoluuttista moraalista ohjesääntöä"?

 

[kakkonen]

Se olisi kieltämättä mukava, mutta ikuisen elämän havittelu on mielestäni täyttä hulluutta. Miten sitä edes voisi ymmärtää? Tunteeko eläessään ajan kulun kuten nyt vai onko jotenkin ajattomassa tilassa? Miten ikuisuudessa voi pysyä järjissään?

En minä ainakaan haluaisi kuolla jos on ns "olosuhteet kunnossa". Voisin elellä kivasti vaikka loputtomiin, no prob.

Kaupan päälle vielä ajatus siitä, että omaa olemassaoloaan ei voi edes itse lopettaa, jos niin haluaa. Se on sopimus, jossa ei yksinkertaisesti voi voittaa..

Kai sitä voi aina hirttäytyä.. :) tuntuu hullulta jutulta että olis pakko pysytellä hengissä vaikka olis jo valmis luovuttamaan?

 

[Amerikanihme]

Millä perusteella ei-uskovaisella ei voisi olla "absoluuttista moraalista ohjesääntöä"?

No, kai sellaisen voi itselleen luoda. Ehkä "absoluuttisella" tarkoitin "taivaasta tullutta tietoa" jota vastaan ei sovi sätkyillä. Varmaankin väärä sananvalinta.

 

[olkikuukkeli]

Esim. se argumentti, että VT oli vanhan liiton asiaa, ja nyt seuraamme UT:n uutta liittoa, oli mielestäni hyvä, muttei kelvannut sinulle.

Sama narsistinen jumalhahmo kummassakin, ei uusi liitto mitenkään sulje pois sodanjumalan vihaista luonnetta.

http://skepticsannotatedbible.com/images/killed.jpg

Eikä luku edes sisällä vedenpaisumusta...

Niin, Kristinuskon kohdallahan on valitettavasti tällaiseen menty. Tulkintoja on olemassa mieletön määrä erilaisia. Minun parhaaksi näkemäni ratkaisu on se, että mennään siihen alkuperäiseen (ja oikeaan, tai ainakin lähinnä oikeaan). Ja tietääkseni niitä on vain yksi. Ortoksinen kirkko on säilyttänyt Kristinuskon niin läheisenä alkuperäistä kun on mahdollista. Katoliset korottivat paavinsa kaikkien yläpuolelle ja lisäsivät omat tulkintonsa, sitten protestantit menivät vielä radikaalisemmin sivuteille. Joten jos tällainen lähtökohta hyväksytään, voidaan asioita tarkastella yksimielisemmältä kannalta. Ja luulisin sitten, että esim. tuollainen kännien vetäminen ja itsensä hurskaaksi kutsuminen olisi juuri sitä tekopyhyyttä. Toki teen itsekin paljon väärää, mutta en nyt yritäkään kutsua itseäni hurskaaksi tai muita paremmaksi. Pikemminkin ortodoksit (en itse kuulu) tuntevat itsensä kaikkein syntisimmiksi ja pahimmiksi ihmisiksi maan päällä (tunnen kuuluvani enemmänkin tähän joukkoon). Nietzsche olisi hyvin, hyvin vihainen moiselle asenteelle.

Kuulostaa vähän kuin lestadiolaisuudelta. Hassua huomata, kuinka paljon eksklusiiviset uskontoryhmät oikeasti muistuttavat toisiaan ollen tietyin osin jopa identtisiä.

Historioitsija itsessäni ei muuten kerta kaikkiaan voi olla heräämättä näiden muuttumattomuusväitteiden kanssa. C'mon!

Jotenka, jos tällainen "absoluuttinen" rajaaminen hyväksytään, niin ei silloin mielestäni ole mahdollista kaikenlaisen elämäntyylin toteuttaminen todelliselle Kristitylle. Ja edelleenkin olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ei-uskovainen voi hyvinkin elää oikein rakastavaa ja säädyllistä elämää, joskaan hänellä ei ole mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä joka näin velvoittaisi tekemään.

"Todellinen kristitty", siinäpä vasta summittainen, puhtaasti subjektiivisesti määriteltävissä oleva kuvaus. Absoluuttisen moraalisen ohjesäännön (2000 vuoden takaa) puuttumista en oikein osaa katsoa kovinkaan pahana, itsehän koen tietyt kristinuskoon liittyvät dogmit vähintäänkin vääristyneiksi ja Raamattu itsessään antaa kuvan hyvin epäeettisestä Jumalasta. "Absoluuttinen ohjesääntö" voi muuten olla olemassa uskonnottomallakin henkilöllä, Uusi Testamenttikin sai vaikutteita ihan sekulaarista filosofiasta...

 

[Teho Ton]

No, kai sellaisen voi itselleen luoda. Ehkä "absoluuttisella" tarkoitin "taivaasta tullutta tietoa" jota vastaan ei sovi sätkyillä. Varmaankin väärä sananvalinta.

Monilla vastaava tieto tulee valomerkin jälkeen, tai viimeistään psykoosissa.

Olen huomannut mainoksia tytöistä joilla on yhteinen sydän, tuleeko sydämestä ohjeita molemmille vai vain toiselle? Ja miten esimerkiksi Siamilaisten kaksosten kohdalla yleisesti. Yksi vai kaksi sydäntä? Yksi vai kaksi sydämen rakkautta? Voiko molemmat päästä taivaaseen, ja jos vain toinen, miten tuo jako tehdään?
Ja tärkeimpänä tietysti, miksi Jumala on luonut kyseisen virheellisen yksilön?

 

[dana77]

Kristinuskon mukaan kai Jumalan tarkoitus ihmiselle on etsiä Häntä ja päästä takaisin yhteyteen Hänen kanssaan.

Siis tämä on nyt se järisyttävä tehtävä jonka ansiosta uskovien elämässä on niiin paljon enemmän sisältöä kuin muilla??! No ei kai siinä sitten, pitäkää hauskaa.

 

[Morgoth]

Toivottavasti en hatusta, olin kuulevinani haastattelussa hänen käyttävän sanaa "soul". Mutta, jos kuulin väärin, niin hatusta se sitten tuli. Yllätti vaan minut että hän käyttäisi tuollaista sanaa jolla esim. sinun mukaasi ei ole mitään mielekästä merkitystä.

Missä kohtaa? Kuuntelin tuon uudestaan enkä nyt ainakaan huomannut.

Oletko koskaan pysähtynyt ihan oikeasti miettimään, että taidat nyt ehkä etsiä vähän liikaa 'sieluja' kaikkialta?

 

[Morgoth]

En kai sentään niin sanonut, että meitä ympäröivä maailmankaikkeus olisi riittämätön. Olisi siinä ainakin vähäksi aikaa matkustelemista ja uusien paikkojen tutkimista. Potuttaa vaan, kun emme näköjään tältä planeetalta minnekään pääse, ja ihmiselon kaari on kovin lyhyt muutenkin.

Potuttaa niin kovasti, että olisi kiva jos olisi Jumala, taivas ja ikuinen elämä, joka olisi ihan muuta kuin elo täällä kurjuuden ja pinallisuuden keskellä eikä vielä tältä maapalloltakaan pääse mihinkään. Tiedekään ei tuonut lohtua...

Syy uskoosi?

 

[Taito-Ojanen]

Toki tuossa kohtaa kannattaisi muistaa, että ikuinen elämä esim. "taivaissa" olisi tiettävästi jotakin ihan muuta kuin tämä nykyinen elomme täällä. Millaista se olisi, sitä emme tiedä ja turha sitä on spekuloidakaan sen enempää, mutta voisi hyvinkin ajatella, ettei ikuisuus enää tuntuisi ikuisuudelta ja olo olisi muutenkin auvoisampaa. Miksi ihmisen tarvitsee aina ajatella, että kaikki on vaan samanlaista aina ja kaikkialla? Esim. elämää etsitään planeetoilta, alienit ovat yleensä lähes ihmisen kopioita, tuonpuoleinen kuvitellaan vain tämänpuoleisen jatkumoksi, jne.? Eikö voi kuvitella, että jotain ihan muutakin voi olla olemassa, kaikkea ei vielä ymmärretä ja olla tutkittu (ja monessa tapauksessa mitä enemmän tutkitaan, sitä vähemmän ymmärretään, toisin sanoen, tulee aina vaan uusia ja uusia mysteereitä vastaan)?

Ei millään pahalla, mutta et nyt pelaa rehellisillä korteilla. Jos ensin sanot, että on turha spekuloida, millaista se ikuinen elämä olisi, ja sitten alat samaan hengenvetoon itse spekuloida, annat itsestäsi varsin kummallisen kuvan. Se, että sanot minun ajatteluani spekulaatioksi ja omaa spekulaatiotasi ajatteluksi, ei muuta sitä tosiasiaa yhtään mihinkään, että tässä spekuloidaan molemmat. Huvittavaa on myös sanoa, että on turha spekuloida sillä, miten ja millä tavalla ikuisuutensa viettää. Vähänpä tuo tuonpuoleinen näyttää käytännössä kiinnostavan.

Nyt ei ole kyse muukalaisista, vaan meistä ihmisistä. Jos me kerta taivaassakin olemme edelleen ihmisiä, meillä on käsittääkseni ihmisen psykologia. Vai peukaloidaanko meidän psykologiasta ja persoonallisuudesta kaikki inhimilliset heikkoudet pois? Missä se ihmisyys ja minuus sitten enää on, jos omasta persoonasta viedään niitä muokanneet asiat, joista osa on negatiivisia? Miten käy muuten sen kuuluisan vapaan tahdon taivaassa? Ymmärtääkseni se oli kovinkin tärkeä asia. Ihminen on ihminen, vaikka hänet laittaa minne. Tai ehkäpä lakkaammekin olemasta ihmisiä tyystin, jolloin kysymys minuudesta taivaassa asettuu jo aika absurdiin valoon.

Pidän mielenkiintoisena myös ajatusta, jonka mukaan voisimmekin tuntea jatkuvaa onnellisuutta ilman kokemuksia surusta. Täällä maan päällähän on tarjolla iloa ja surua, koska ilman surua emme kuulemma ymmärtäisi, mitä ilo on. Ilman väärää emme ymmärtäisi, mitä oikea on. Taivaassa sitten jotenkin olisimme koko ajan onnellisia ja toimisimme oikein. Pistää miettimään, että miksi ihmiselle sitten piti ylipäänsä tarjota mahdollisuus lankeemukseen, kun näyttää olevan mahdollista olla koko ajan onnellinen, toimia oikein ja silti omistaa vapaa tahto. Tai jos taivaassa ei sitten sitä vapaata tahtoa olekaan, niin miksi se alun perin sitten oli niin tärkeä asia?

Jos joku asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei luultavasti ole totta. Joku tuossa taivaspaikassa nyt vaan haiskahtaa. Sinänsä koko aihe on aika pitkälle eräänlaista älyllistä kikkailua, eikä välttämättä näy kovinkaan monen uskovaisen käytännön elämässä juuri mitenkään.

 

[Taito-Ojanen]

Missä kohtaa? Kuuntelin tuon uudestaan enkä nyt ainakaan huomannut.

Oletko koskaan pysähtynyt ihan oikeasti miettimään, että taidat nyt ehkä etsiä vähän liikaa 'sieluja' kaikkialta?

Aloita kohdasta 3 minuuttia, tulee siinä 3:10-3:15 välillä. Puhuja oikein pysähtyy korostamaan sanaa, ja mielestäni täysin tarkoituksella.

 

[Morgoth]

Aloita kohdasta 3 minuuttia, tulee siinä 3:10-3:15 välillä. Puhuja oikein pysähtyy korostamaan sanaa, ja mielestäni täysin tarkoituksella.

Kas, tosiaan, siellähän se oli. En osannut poimia uskonnollista merkitystä, kun ymmärsin että puhuja vain kertoo omasta perusluonteestaan. Kaipa sitten tuosta Soul-sanasta voi saada enemmänkin irti ja varsinkin kun puhuja on yksi suurimpia fyysikoita, niin ehkäpä se sielu sitten onkin olemassa, kun hän sanaa käyttää...

Sitä sitten vain valitsemaan missä merkityksessä soul tuossa esiintyy :)

Kuuntelin vielä kerran. Itseasiassa Feynman taitaa itsekin hymähtää, kun käyttää sanaa Soul. Taitaa olla enempi kuivakko (tai älykäs) tiedemiehen kertoma pieni vitsi.
.
Soul
–noun
1. the principle of life, feeling, thought, and action in humans, regarded as a distinct entity separate from the body, and commonly held to be separable in existence from the body; the spiritual part of humans as distinct from the physical part.
2. the spiritual part of humans regarded in its moral aspect, or as believed to survive death and be subject to happiness or misery in a life to come: arguing the immortality of the soul.
3. the disembodied spirit of a deceased person: He feared the soul of the deceased would haunt him.
4. the emotional part of human nature; the seat of the feelings or sentiments.
5. a human being; person.
6. high-mindedness; noble warmth of feeling, spirit or courage, etc.
7. the animating principle; the essential element or part of something.
8. the inspirer or moving spirit of some action, movement, etc.
9. the embodiment of some quality: He was the very soul of tact.
10. (initial capital letter) Christian Science. God; the divine source of all identity and individuality.
11. shared ethnic awareness and pride among black people, esp. black Americans.
12. deeply felt emotion, as conveyed or expressed by a performer or artist.
13. soul music.
–adjective
14. of, characteristic of, or for black Americans or their culture: soul newspapers.

EDIT: Soul :)
EDIT: 3. kerta toden sanoo

 

[Oldtimer]

Back to basics

Peruskysymys teille jotka uskotte jumalan luoneen maailman. Kuka on luonut elämän ja eläimet joiden fossiilit todistavat niiden olleen olemassa jo kauan ennen "jumalan luomaa" ihmistä?

 

[Tarinankertoja]

Sinulla taitaa olla mielessä aika tarkka oma kuvasi siitä, millainen ihminen kristityn pitäisi olla (vaikka en ole oikein ymmärtänyt täysin mikä se olisi, miten voi yleensä seurata kaikkia Raamatussa esitettyjä esimerkkejä ja käskyjä kirjaimellisesti)?

ei minulla ole kristitystä uskosta muuta kuvaa, minkä raamattu antaa. Kristinusko perustuu raamattuun. Voidaan vaikka puhua UT:sta, ihan sama. Mutta kukaan teistä kristityistä ei edes yritä osoitaa, miten teidän jumaluskonne perustuisi raamattuun, edes ut:n. Te kertatte vuorisaarnan rakkaudensanomaa, ja sivuutatte kaiken muun. Kirstitty usko pohjaa raamattuun (kokonaisuutena, ei rusinat pullasta mallilla: Siis teidän kirkkonne mukaan, johon kuulutte), teidän ei.

 

[Jääkuutio]

Peruskysymys teille jotka uskotte jumalan luoneen maailman. Kuka on luonut elämän ja eläimet joiden fossiilit todistavat niiden olleen olemassa jo kauan ennen "jumalan luomaa" ihmistä?

Jumala laittoi ne maahan koetellakseen ihmisten uskoa, tietysti!

 

[Redcoat]

Mutta kukaan teistä kristityistä ei edes yritä osoitaa, miten teidän jumaluskonne perustuisi raamattuun, edes ut:n. Te kertatte vuorisaarnan rakkaudensanomaa, ja sivuutatte kaiken muun. Kirstitty usko pohjaa raamattuun (kokonaisuutena, ei rusinat pullasta mallilla: Siis teidän kirkkonne mukaan, johon kuulutte), teidän ei.

Oletan että "teistä kristityistä" viittaa tämän keskustelupalstan kristittyihin, mutta mitä tarkoitat tässä yhteydessä jumaluskolla? Pelkkää uskoa Jumalan olemassaoloon? Vai koko kristillistä uskoa siinä muodossa kuin jokin kristitty on sen omaksunut? Jos tarkoitat ensinmainittua, niin en oikein tiedä, että miksi sen tulisi välttämättä perustua ensisijaisesti Raamattuun. Jos tarkoitat jälkimmäistä, niin täytyy sanoa, että satunnaisesti tätä ketjua selanneena en muista, että asiaa olisi koskaan kysytty juuri tuolla tavalla. Silloin ei ehkä ole reilua syyttää siitä, että kysymykseen ei ole vastattu.

Mutta jos nyt sitten ymmärretään esim. apostolinen uskontunnustus yhdeksi kristinuskon ydinkohdat tiivistäväksi esitykseksi kristinuskon sisällöstä, niin en ihan heti keksi, että mikä osuus siitä ei perustuisi Ut:iin ja Raamattuun.

 

[Redcoat]

Peruskysymys teille jotka uskotte jumalan luoneen maailman. Kuka on luonut elämän ja eläimet joiden fossiilit todistavat niiden olleen olemassa jo kauan ennen "jumalan luomaa" ihmistä?

Kysymyksesi perustuu mielestäni useampaan kuin yhteen virheelliseen oletukseen siitä, että mikä on luomisuskon välttämätön sisältö. (Tai sitten osoitat kysymyksesi ihan tietoisesti vain osajoukolle kristinuskon sisältä, missä tapauksessa jätän vastaamisen niille, jotkat tosiaan kuvittelevat maailman olevan vain tuhansia vuosia vanha, tms.)

 

[ms.qvist]

Ja edelleenkin olen kanssasi siitä samaa mieltä, että ei-uskovainen voi hyvinkin elää oikein rakastavaa ja säädyllistä elämää, joskaan hänellä ei ole mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä joka näin velvoittaisi tekemään.

Onko edes olemassa mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä? Tai jos on niin koostuuko esim. kristittyjen kyseinen moraalinen ohjesääntö yksinomaan kristillisestä aineistosta vai onko se saanut vaikutteita muualta? Jos (kun) on niin eikö tuolloin voida todeta, että yhtälailla ei-uskovainen voi rakentaa itselleen oman "absoluuttisen moraalisen ohjesääntönsä" perustuen teemoihin joista myös kristinusko on ottanut vaikutteita?

***

Ja koska ihmisistä on kyse niin loppujen lopuksi ihmisiä löytyy laidasta laitaan niin uskovien kuin ei-uskovienkin joukosta, ja likimain jokainen koettaa perustella toimintastrategiansa parhaalla katsomallaan tavalla, olipa se sitten uskonnollinen, tietellinen tms. Vaikka onkin olemassa auktoriteetteja (kuten uskovilla jumala) niin loppujen lopuksi suuri joukko koettaa luovia elämästä läpi mahdollisimman helppoa reittiä myöten, tai näin ainakin olen havainnoinut. Ulkopuolisen mielestä kyseessä voi olla tekopyhyyttä, hurskastelua, laiskuutta tms. mutta kohde usein katsoo toimintansa oikeutetuksi. Onko oikeutettua arvostella tällaista käyttäytymistä? En tiedä onko, mutta itse olen syyllistynyt tällaiseen - olipa sitten kyse uskovaisen käyttäytymisestä tahi ei-uskovaisen. Toisinaan sitä vain on vaikea ymmärtää kuinka ihminen elää elämänsä kuin se oli täysin turhanpäiväinen "hyödyke".

vlad.

 

[weean]

Sinulla taitaa olla mielessä aika tarkka oma kuvasi siitä, millainen ihminen kristityn pitäisi olla (vaikka en ole oikein ymmärtänyt täysin mikä se olisi, miten voi yleensä seurata kaikkia Raamatussa esitettyjä esimerkkejä ja käskyjä kirjaimellisesti)? Esim. se argumentti, että VT oli vanhan liiton asiaa, ja nyt seuraamme UT:n uutta liittoa, oli mielestäni hyvä, muttei kelvannut sinulle. Mielestäni VT:llä on vieläkin roolinsa, se kertoo luomistapahtumasta, syntiinlankeemuksesta, ja siinä on hyviä opetuksia ja profetoimista UT:n tapahtumista jne. Olen kyllä siitä samaa mieltä, että kaikista temppelien millimetrimittojen tarkkuudesta ja yksityiskohtien kuvailemisesta VT:ssä en kauheasti ole saanut irti, mutta tämä "rusinat pullasta" teoria on mielestäni turhan radikaali. Miksi ei voi lukea sitten vaan niitä relevantimpia osia, esim. UT:ta painottaen? Onko joku laki, että pitää lukea yhtä paljon temppelin mittoja kuin Jeesuksen vuorisaarnaakin? Ja että niistä molemmista pitäisi yhtä paljon saada virikkeitä uskonnolliseen elämäänsä?

Ei ollut minulle, mutta esitän mielipiteeni.

Millainen ihminen kristityn pitäisi olla? No tietenkin sellainen kuin raamatussa kerrotaan. Ei Jumalalta ole saatu mitään muuta suoraa tietoa kuin se, mitä raamattussa sanotaan. Ja mitä muuta Raamattu oikeastaan on kuin elämänohjeita kristityille.. Mutta, olet aivan oikeassa, kaikkia niitä ei ole mahdollista käytännössä noudattaa. Valitettavasti Jumala antoi niin ristiriitaiset ohjeet.

Ymmärrän toki mitä asiasta ajattelet, ja miksi. On kaunis ajatus että ihmiset saisivat itse valita raamatusta opetukset, jotka sopivat kyseisen yksilön arvomaailmaan ja ajattelutapaan parhaiten, edes ihan vähän. Jättää toinen opetus vähemmälle huomiolle kuin toinen.
Nähdäkseni sinulla, tai kenelläkään muulla kristityllä ei kuitenkaan ole siihen oikeutta eikä työkaluja. Raamattu on Jumalan sana, joten jotta voisit asettaa yhden hänen sanoistaan toista paremmaksi tulisi sinun voida ymmärtää Jumalaa. Näinhän asia ei ole.
Joten kun Jumala ei jättänyt ohjeita siitä, mitkä hänen opetuksistaan pitäisi ottaa enemmän todesta minäkin aikana, ja kun monesti jopa hieman painotetaan raamatun olevan Jumalan tekstiä kannesta kanteen voidaan kyllä kritisoida, ehkä hieman kärjistäen tosin, sinunkin vain poimivan rusinat pullasta.

 

[Redcoat]

Ja mitä muuta Raamattu oikeastaan on kuin elämänohjeita kristityille..

Mihin perustat tämän käsityksesi?