Ja mitä muuta Raamattu oikeastaan on kuin elämänohjeita kristityille..
Mihin perustat tämän käsityksesi?
Ja mitä muuta Raamattu oikeastaan on kuin elämänohjeita kristityille..
Onko edes olemassa mitään absoluuttista moraalista ohjesääntöä?
Tai jos on niin koostuuko esim. kristittyjen kyseinen moraalinen ohjesääntö yksinomaan kristillisestä aineistosta vai onko se saanut vaikutteita muualta?
Jos (kun) on niin eikö tuolloin voida todeta, että yhtälailla ei-uskovainen voi rakentaa itselleen oman "absoluuttisen moraalisen ohjesääntönsä" perustuen teemoihin joista myös kristinusko on ottanut vaikutteita?
Toisaalta tuo "rusinoiden poimiminen pullasta" periaate on ehkä monesti yksilötasolla suotavampi ratkaisu, kuin suuren yhteisön noudattama kannesta kanteen kirjaimellisesti ottaminen. Uskoisin, että jälkimmäinen tekee tuhoisampaa jälkeä pidemmällä säteellä. Tietysti edellämainitun uskottavuus noin uskonnollisessa mielessä ja riski olla jokseenkin kaksinaamainen ja kotiinpäin vetävä on olemassa.
Näinhän se menee, eikä se sitä olekaan. Ei yhtään sen arvokkaampi tai vähemmän arvokas kuin muutkaan uskonnolliset opukset. Jos siihen suhtautuu oman aikansa tuotoksena ja ei glorifioi sitä liikaa. Sisältö sinänsä, etenkään Uuden Testamentin osalta ei ole läpeensä kehnoa, jos tosiaan ottaa ne ohjeina, ei äärimmäisyyksiin menevinä käskyinä.Eli valikoiva suhtautuminen Raamatun ohjenuoriin on positiivista, mutta toisaalta se asettaa kyseenalaiseksi ko. opuksen aseman jonkinlaisena kosmisena totuutena.
Absoluuttisia/objektiivisia moraaliarvoja ei "rakenneta", sikäli kun ne todella ovat absoluuttisia/objektiivisia.
Ja onhan nuo vanhat kirjoitukset kauttaaltana mielenkiintoinen läpileikkaus sen ajan ihmisten ajatusmaailmoista.
Vai koko kristillistä uskoa siinä muodossa kuin jokin kristitty on sen omaksunut? Jos tarkoitat ensinmainittua, niin en oikein tiedä, että miksi sen tulisi välttämättä perustua ensisijaisesti Raamattuun. Jos tarkoitat jälkimmäistä, niin täytyy sanoa, että satunnaisesti tätä ketjua selanneena en muista, että asiaa olisi koskaan kysytty juuri tuolla tavalla. Silloin ei ehkä ole reilua syyttää siitä, että kysymykseen ei ole vastattu. .
Mutta jos nyt sitten ymmärretään esim. apostolinen uskontunnustus yhdeksi kristinuskon ydinkohdat tiivistäväksi esitykseksi kristinuskon sisällöstä, niin en ihan heti keksi, että mikä osuus siitä ei perustuisi Ut:iin ja Raamattuun.
Kyllä sen uskon pitäisi sitten kirkon opetuksiin perustua. Itse olen tosiaan viime aikoina omaksunut enemmänkin ortodoksikirkon linjan, ja siellähän selvästi sanotaan, että kirkko on "Body of Christ", Kristuksen ruumis, ja yksin ei saisi mitään kovin edistynyttä tulkita ja opetella (toki Raamattua pitäisi lukea yksinkin, mutta sen tulkitseminen sitten pitäisi tapahtua "Spiritual Father:in" avulla, joka on pappi tai munkki yleensä, ja joka tietää kirkon kannan). Mutta en usko, että se kirkon kanta on se, että kivitetään vääräuskoiset tai jotain sellaista. Mutta kyllä varmaan Paavalin kirjeistä siellä puhutaan.Eli kun kuuluu kirkkoon ja sanoo olevansa kristitty, uskovansa kristittyyn jumalaan, niin sen pitäisi perustua raamattuun ja kirkon opetuksiin.
Sanoinkin, että mahdollisimman muuttumattomana. Tietenkin monet asiat muuttuvat pakostakin, mutta se oleellinen on pyritty säilyttämään niin hyvin kuin on mahdollista. Toisin kuin muissa Kristillisissä kirkoissa. Katoliset ovat varmaankin se toiseksi lähin, vaikka selviä eroja ortodoksisuuteen on.Historioitsija itsessäni ei muuten kerta kaikkiaan voi olla heräämättä näiden muuttumattomuusväitteiden kanssa. C'mon!
Käytin taaskin tuota alkuperäismääritelmää, eli alkuperäiskirkon (se on, ortodoksikirkon) opetusta tarkkaan noudattava henkilö olisi mielestäni sitten niin lähellä "todellista kristittyä" kuin nyt on mahdollista. Ja jottei kenellekään ala tulla vääriä käsityksiä, ortodoksit eivät tuomitse muita kristittyjä helvettiin ja kadotukseen (tai jos tuomitsevat, niin tällaiset "ortodoksit" eivät ole sitten niitä "todellisia kristittyjä), pitävät vaan omaa kirkkoaan sinä parhaimpana tienä kohti uutta elämää."Todellinen kristitty", siinäpä vasta summittainen, puhtaasti subjektiivisesti määriteltävissä oleva kuvaus.
Ehkä vähän laajemmaltikin, syy yleiseen ajatuksenjuoksuuni. En nyt menisi laittamaan yksinomaan ko. syyn niskoille syytä uskooni, olenhan täälläkin todennut, että ikäänkuin "kasvoin uskoon" tai paremminkin se vain on ollut osa minua pienestä pitäen. Mutta tottahan toki se tuo lohtua myös jos on toivoa paremmasta. Olishan sitä kiva päästä tässäkin elämässä maapalloa pidemmälle, mutta näin ei ole näköjään käyvä, jollei nyt "ihmeitä" ala sattua.Potuttaa niin kovasti, että olisi kiva jos olisi Jumala, taivas ja ikuinen elämä, joka olisi ihan muuta kuin elo täällä kurjuuden ja pinallisuuden keskellä eikä vielä tältä maapalloltakaan pääse mihinkään. Tiedekään ei tuonut lohtua...
Syy uskoosi?
Mihin perustat tämän käsityksesi?
No kyllä tätä olen kysynyt. Yrittänyt eritellä kohtia UT:sta joita pitäisi raamatun mukaan toteuttaa, mutta niin ei tehdä. Tämä tarkastelu on kuulemma piruna raamatun lukemista. Kuitenkin raamattu on jumalan sanaa, mutta sitä saa tulkita oman halunsa mukaan.
Eli kun kuuluu kirkkoon ja sanoo olevansa kristitty, uskovansa kristittyyn jumalaan, niin sen pitäisi perustua raamattuun ja kirkon opetuksiin.
Jos siis uskoo kristittyyn jumalaan, kuuluu kristittyyn kirkkoon, niin kuinka vaikeata sitä on sitten perustella miksi esimerkiksi Paavalin ohjeet naisten kohtelusta tai homoudesta voidaan sivuuttaa ja “tulkita” niin, että niitä ei tarvitse noudattaa.
Miksi Paavalin kirjeet voidaan sivuuttaa nykyaikana?
Muutama on pyrkinyt vastamaan, ja vastaukset ovat ihan ok, mutta kristinuskoa ne eivät ole (kirkon ja/tai raamatun mukaan).
Rusinat pullasta usko on ok yksilölle, mutta en ymmärrä, miksi nämä yksilöt tukevat yhteisöä, eli kirkkoa, joka ei jaa näitä rusinatpullasta oppeja?
Huvittavaa on myös sanoa, että on turha spekuloida sillä, miten ja millä tavalla ikuisuutensa viettää.
Mielenkiintoista pohdiskelua. Mutta en tosiaankaan tiedä, että meillä olisi mitään "ilmoitusta" siitä, että millainen paikka se "taivas" sitten olisi, muuta kuin se, että olisimme todellakin Jumalan kaltaisia (mutta emme itse osa Jumalaa) iankaikkisine elämineen. Ja tiettävästi meillä olisi oma personaamme ja oma ruumiimmekin, mutta missä muodossa, sitä ei tiedetä. Joten vaikea vastata esim. edellä olleeseen kysymykseen siamilaisten kaksosten kohtalosta. Luulisin, että he pelastuisivat erikseen, ja Jumalalle tuon ruumiin kysymyksen ratkaiseminen olisi helppo juttu, kun kerran on paljon monimutkaisempiakin asioita tehnyt ja tekee. Mutta, spekulaatiota yhtä kaikki. Asiat toki kiinnostaisivat, mutta kauheasti informaatiota ei ole saatavilla. Vaikka lienee aiheesta kirjojakin kirjoitettu, mutta eiköhän tuo pitkälti spekulaation puolelle mene niissäkin.Nyt ei ole kyse muukalaisista, vaan meistä ihmisistä. Jos me kerta taivaassakin olemme edelleen ihmisiä, meillä on käsittääkseni ihmisen psykologia. Vai peukaloidaanko meidän psykologiasta ja persoonallisuudesta kaikki inhimilliset heikkoudet pois? Missä se ihmisyys ja minuus sitten enää on, jos omasta persoonasta viedään niitä muokanneet asiat, joista osa on negatiivisia? Miten käy muuten sen kuuluisan vapaan tahdon taivaassa? Ymmärtääkseni se oli kovinkin tärkeä asia. Ihminen on ihminen, vaikka hänet laittaa minne. Tai ehkäpä lakkaammekin olemasta ihmisiä tyystin, jolloin kysymys minuudesta taivaassa asettuu jo aika absurdiin valoon.
Pidän mielenkiintoisena myös ajatusta, jonka mukaan voisimmekin tuntea jatkuvaa onnellisuutta ilman kokemuksia surusta. Täällä maan päällähän on tarjolla iloa ja surua, koska ilman surua emme kuulemma ymmärtäisi, mitä ilo on. Ilman väärää emme ymmärtäisi, mitä oikea on. Taivaassa sitten jotenkin olisimme koko ajan onnellisia ja toimisimme oikein. Pistää miettimään, että miksi ihmiselle sitten piti ylipäänsä tarjota mahdollisuus lankeemukseen, kun näyttää olevan mahdollista olla koko ajan onnellinen, toimia oikein ja silti omistaa vapaa tahto. Tai jos taivaassa ei sitten sitä vapaata tahtoa olekaan, niin miksi se alun perin sitten oli niin tärkeä asia?
Huono sanavalinta. Tarkoitukseni ei ole yleistää raamattua "elämänoppaaksi", vaan toki sillä on moniulotteisempi merkitys kyseiselle uskonnolle, ja kenties muuallekin.
Kuitenkin kun etsitään tapaa jolla krisityn tulisi elää, on raamattu ainoana tunnettuna jumalallisena tuotoksena muita parempi, ja täten myös ainoa lähde uskottavan tiedon hankintaan. Mikään raamatun ulkopuolelta tuleva ei voi sivuuttaa raamatun oppeja, eikä mikään raamatun oppi voi syrjäyttää toista raamatun oppia. Raamatusta ei voida käytännössä jättää sanaakaan huomioimatta, tai asettaa sen opetuksia arvojärjestykseen aiemmassa viestissä mainitsemastani syystä. Näin ollen raamattu kokonaisuudessaan on kristitylle yhtä johdatusta siitä, kuinka hänen tulisi elää, ainakin sikäli kun etsitään tietoa siitä kuinka Jumala toivoo kristittyjen elävän.
Niin ja täsmennän sen verran, että itse en usko siihen, että on olemassa absoluuttisia moraaliarvoja/moraalisia ohjesääntöjä. Havainnoimalla maailmaa tämä on helposti todennettavissa.
Samat havainnot voidaan tulkita myös niin, että emme elä olemassaolevien absoluuttisten moraaliarvojen mukaisesti, vaan olemme jopa jollain tavalla kapinassa niitä vastaan.
Eli aivan näin helppoa asian todentaminen ei mielestäni ole. Päinvastoin, ainakin itseni on helpompi sovittaa äärimmäisyyksiin menevät ihmisoikeusrikkomukset yms. absoluuttisen/objektiivisen vääryyden kategoriaan sen sijaan että ymmärtäisin ne pelkästään relativismin puitteissa.
Niinpä. Voihan olla, että jossain kaukaisella eksoplaneetalla joku sivilisaatio jakaa ihan erilaiset moraalikäsitykset kuin me. Jotain, mitä me emme voisi koskaan ymmärtää tai tajuta, miten niin voidaan toimia. Sama toisinpäin. Tietysti se on spekulaatiota, koska muista sivilisaatioista ei ole tietoa, mutta ihan yhtä lailla epämääräistä on olemassa sellainen jumaluus, joka on ohjeistanut meidät toimimaan tietyllä lailla.Niin ja täsmennän sen verran, että itse en usko siihen, että on olemassa absoluuttisia moraaliarvoja/moraalisia ohjesääntöjä. Havainnoimalla maailmaa tämä on helposti todennettavissa.
...tästä lähtökohdasta voi olla hyvinkin suuri virhe, jos kaikkien eettisten ohjeiden ainoana sisältönä nähdään se, että Jumala toivoo kristittyjen elävän näin.
Kristillisen arvopohjan mukaisesti toki monet vääryydet ja ihmisoikeusrikkomukset menevät mainitsemaasi "absoluuttisen vääryyden kategoriaan" mutta tämä on vain kristillisen arvopohjan käsitys asiasta. Uskonnosta ja kulttuurista riippuen tilanne voi olla ja onkin aivan toinen, tämä on syytä huomioida kun huhuilemme absoluuttisten moraaliarvojen tai universaalien moraalikoodistojen perään.
Absoluuttiset/objektiiviset moraaliarvot ovat määritelmänsä mukaan siinä mielessä riippumattomia subjekteista jotka niitä tiedostavat/eivät tiedosta, että ihmisten vaihteleva ymmärryksen taso (noudattamisesta puhumattakaan) ei minusta millään tavalla suoranaisesti kumoa niiden olemassaoloa. Kysymys on ainoastaan siitä, että jos vähintään yksi teko/asia joskus ja jossain on oikein tai väärin riippumatta ihmisten omista mielipiteistä, kulttuurillisista tottumuksista jne. niin silloin se on oikein/väärin objektiivisesti.
"Täydelliseen", kirjaimellisesti oppiaan noudattaan uskontoon ei voi kuulua tulkitsevaa yksilöä. Valitettavasti kirjaimellinen opin noudattaminen on ainoa oikea noudattamisen tapa, sillä mielestäni ihmisellä ei ole valtaa arvioida Jumalan ilmoituksesta yhtä asiaa toista paremmaksi, vaikka se niin mukavaa onkin.
Eiköhän tuo protestanttisissaa suuntauksissa ole noin aika paljolti myös tapahtunutkin. Ei ehkä täydellisesti, mutta en sanoisi, että pääasiassa protestanttisissa maissa kirkko erityisen paljoa hallitsisi ihmisiä ja uskonnonvapaus on suurta ja myös kirkko on myöntyneempi nykyiseen maailmankuvaan. Tässä kohtaa tulee tietysti taas se kysymys, että tarvitaanko siinä tilanteessa valtionkirkkoja, koska koko uskonnon määritelmä on häilyvä ja joka toinen tulkitsee ja ymmärtää opit ihan omalla tavallaan...Uuden testamentin kirjoituksista kasattu (kristinuskon) uskonkappale pitäisi uudistaa 2000-luvun ihmiselle sopivaksi. Itse korvaisin 'uskonnon' käsitteellisesti 'universaalikertomuksella'.