Olet oikeassa, että minun pitäisi tutustua filosofian kirjoihin. Mutta tunnustan rehellisesti, että ei kiinnosta, en jaksa. Sen verran sain aikaiseksi, että vilkaisin Humesta kertovaa wikipedian sivua (englanniksi), eikä tuo nyt ainakaan inspiroinut paljoakaan: "Jumalaa ei voi olla olemassa koska maailmassa on niin paljon pahaa..", hoh hoijaa...
Mitäköhän tähän sanoisi.. Sinua ei kiinnosta? Kuitenkin sen verran, että olet jaksanut asiaan tutustua teologisesta kontekstista ja täällä keskustelet asiasta.. Hmm.. Vai olisiko kyse siitä, että sinua ei kiinnosta tarkastella asiaa mistään muusta kuin ortodoksisesta näkökulmasta? Se, että en ole läheiseltä lammelta saanu kuin särkiä, ei tarkoita, että valaita ei olisi olemassa.
Mutta mitä siitä filosofiasta on iloa? Ehkä siinä on haastavaa älyllistä pähkäiltävää, mutta mitä siitä loppujen lopuksi saa palkakseen päänsäryn lisäksi? Uskonnoissa on usein ainakin joku porkkana, luvataan jotain (ehkä huomattavaakin) jos niitä jaksaa seurata.
Niin... Mitäköhän iloa lienee.. Filosofiahan on tieteiden "äiti", ei nykyisenkaltaisia tieteellisiä metodeja edes oltaisi lähdetty kehittämään ilman filosofista lähtökohtaa. Historiassa Aristoteles tunnetaan lähinnä vain filosofina, mutta hän oli myös tiedemies, siinä määrin kuin ajalliseen kontekstiin tätä nimitystä voidaan soveltaa.
Kun on puhe filosofiasta kuulen hyvin usein (varsinkin ikätovereiltani) mielipiteitä, että filosofia on täysin turhaa asioiden pyörittelyä, jolla ei ole mitään tekemistä "todellisuuden" kanssa (rehellisyyden nimissä itsellänikin oli joskus vastaavanlainen suhtautuminen). Kuitenkin jokainen, joka oikeasti on filosofiaan tutustunut, on varmasti asiasta eri mieltä.
Tuo viimeinen lauseesi ehkä kuvastaa kaikkein parhaiten sitä kehäpäättelyä. Lähdet totaalisen "väärästä suunnasta" tarkastelemaan asiaa. Vilpitön tiede (johon nyt tässä siis filosofiankin lasken) ei voi ikinä lähteä
täysin siitä lähtökohdasta, että sitä lähdettäisiin sovittamaan johonkin ennalta annettuun. Kyllä kyse on puhtaasta uteliaisuudesta ja tiedonjanosta, ei konkreettisista palkinnoista tai porkkanoista.
Valitsemani tie on siis sellainen, että annan itseäni viisaampien lukea filosofian kirjat ja luen sitten näiden ihmisten kootut ajatukset.
Eli siis kenen ajatukset silloin todella luet? Voit valita minkä tien ikinä haluat, mutta kehottaisin käymään jonkinmoisen kriittisen keskustelun itsesi kanssa asiasta.
Myönnän, että olen paljon kirjoitellut yhden tällaisen poikkeuksellisen ihmisen elämänkerran perusteella, mutta jos tiedät ihmisiä, jotka ovat kiivaasti etsineet totuutta filosofiasta, taiteesta, kirjallisuudesta, eri uskonnoista, poliittisista systeemeistä, tieteestä ja maailmanhistoriasta (siis kaikista näistä edellä mainitsemistani alueista, and then some!), niin osoitapa minulle heidän elämänkertansa, niin voin lukeakin niitä.
Minäkin olen poikkeuksellinen.
En halua olla töykeä, mutta jos todellisuudessa pidät jotain ortodoksipappia (josta en ole ikinä kuullut halaistua sanaakaan ennen kuin kirjoitit) suurimpana auktoriteettina, niin aika pienellä hiekkalaatikolla temmellät.
En tiedä elämänkerroista, koska varsinaisesti minua ei kiinnosta itse henkilöt kuin välillisesti. Minua kiinnostaa lähinnä heidän "tuotoksensa". Jos tosiaan haet "totuuksia" taiteesta (yms.), niin ehkä on tosiaan parempi, että pysyt siellä uskonnollisella hiekkalaatikolla. Miten taiteesta voi löytää "totuuksia"? Tulkintoja toki.
Jaa, voi olla että Raamattu perustuu todellisuuteen yhtä vähän kuin Kalevala, mutta Kalevala ei kai väitäkään olevansa totuus, eikä sitä kai uskonnon oppikirjaksi kyhättykään. Raamatun taas pitäisi olla Jumalan inspiroimaa sanaa koko teos, joten lähtökohdat ovat aivan erilaisia.
Eli siis, jos Kalevalan lopussa olisi teksti "Koko homma on täyttä totta, ja tarkoitettu uskonnolliseksi oppikirjaksi" ja Raamatussa taas ei olisi tällaisia viittauksia, pitäisit Kalevalaa totuutena? Mitä jos kirjoitan kirjan ja sanon, että se on totta, uskotko suoralta kädeltä?
Millä perusteilla maailma ei ole syntynyt Odinin ja hänen veljiensä luomistyönä, jossa "raaka-aineina" ovat Ymirin ruumis? Ja millä perusteilla Sköll ja Hati eivät tule syömään taivaallisia valoja (tähtiä) Ragnarökin tullessa? Miksi et usko, että ukkosen aikaan Thor se seillä salamia heittelee? Nämä siis ovat lähtökohtaisesti tosiväittämiä. Odotan mielenkiinnolla, millä perusteilla asetat kristillisen kertomuksen "paremmaksi" kuin ylläolevan.
Voisitko vielä lyhykäisesti kertoa miten tuo kehäpäättelyni oikein meneekään, niin tulee sitten kristallinselväksi minullekin. Kiitoksia.
En nyt haluaisi olla töykeä, mutta rautalankani alkaa olla lopussa.
Et kyseenalaista uskontoa sen takia, koska se antaa suoria vastauksia. Tieteen taas sivuutat sen takia, koska se ei anna mitään absoluuttista vastausta. Onneksi tosiaan emme enään uskoa, että sade on jumalien itkua ja seuraavan vuoden sato on riippuvainen uhrilahjojen määrästä. Vai kieltäydytkö lääketieteellisestä hoidosta, koska Jeesuskin paransi kosketuksella?
Kuten aikaisemmin sanoin; koita hylätä se kristillinen hiekkalaatikko, niin huomaat, että asiat ovat paljon monipolvisempia, ja kuinka heikolla pohjalla sinun paljon tutkimasi toista tuhatta vuotta vanha kirja on.