Uskotko Jumalaan?

[sampio]

Höpö höpö. Kaikkivaltiashan on tiennyt jo etukäteen - tai siis aina -, että sellainen ilmoitus ei valtaosalle ihmisistä riitä. Hän ei silti ole nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa itsestään siten, että esimerkiksi minä uskoisin. Kaikkivaltias totta kai tietää, millainen ilmoitus minulle riittää, joten hän ei vain halua minun uskovan tai sitten häntä ei ole olemassakaan. Ja taas ollaan siinä, että Jumala on turha.

Ehkä se johtuu siitä, että valtaosa ei usko ilman näkemistä, mikä taas ei ole enää uskomista vaan tieto, sikäli kun omiin silmiin kyetään luottamaan. No, minua ei sinänsä kiinnosta teidän uskomisenne, kunhan yritin vastailla pikkunäppäriin neppailuihinne. Tosiasia on se, että usko ja Jeesus ei häviä maailmasta mihinkään, usko muuttaa ihmisten elämia nykyäänkin ja jopa Suomessa, ja lopuksi, kiistatta älykkäätkin ihmiset saattavat olla vakaumuksellisia kristittyjä, vaikka te ette sitä järkkymättömässä logiikassanne sulattaisikaan.

Lälläslää. Meidän isillä on isompi kuin teidän isillä.

Apateisti on jollain tapaa todella viileä nimitys. Olisikohan uskovalle samankaltaista nimitystä päinvastaisella merkityksellä?

 

[Freddie Freeloader]

...Apateisti on jollain tapaa todella viileä nimitys. Olisikohan uskovalle samankaltaista nimitystä päinvastaisella merkityksellä?

Onpa hyvinkin. Se on fundamentalisti.

 

[sampio]

Onpa hyvinkin. Se on fundamentalisti.

No mutta tämähän on ainakin osittain aivan totta. Tosin en täytä funkun määrittelyä, joten täytynee kehittää jotain muuta tai olla tylsästi vain uskovainen.

 

[sampio]

Kaikkivaltias on aina tiennyt, että moni ei usko ellei näe. Hän on luonut meidät sellaisiksi. Silti hän ei ole halunnut tulla / tehdä itseään nähdyksi. Hän ei siis halua, että kaikki uskovat häneen. Toisin sanoen hän on luonut tietoisesti ja tarkoituksellisesti osan meistä eroon hänestä ja kadotukseen. Paska jumala.

Kikkeli kakka. Ei, vaan sinä et halua uskoa, vaikka kaikki edellytykset ovat olemassa. Helminen on eunukki.

 

[sampio]

Samaa mieltä. Kieltämättä hyvä summaus kristinuskon älyllisestä substanssista.

Ei riittävän nokkela letkautus, koska kehitit jälkimmäisen lauseen tyhjästä.

Väärin, mutta ei sen väliä. Leikitään hetki, että en halua uskoa. Kaikkivaltias on tiennyt senkin aina. Miksi hän on luonut minut sellaiseksi, että en halua uskoa? Mitä merkitystä on vapaalla tahdolla, jos valinnat seurauksineen kuitenkin ovat aina jo valmiiksi tiedossa?

Ei ne ole sun tiedossasi. Käytännössä sinulla on vapaa tahto silloin. Tai ehkä olet vain muovinen figuuri, jolla Isot Pojat leikkivät kotista.

Ei, ei, ei. Minun tahdollani ei ole tässä mitään sijaa. Kyse on siitä, uskonko vaiko enkö. Kaikkivaltias tietää, miten saa minut uskomaan. Hän ei vain halua, että uskon.

Haluaapas. Et vain halua, koska et näe siinä mitään järkeä.

Hoiti hommansa kiekkoilijana huomattavasti paremmin kuin kristinuskon Jumala omansa kaikkivaltiaana.

Helmisen ura on ohitse, Jumalan jatkuu. Ei ole reilua vertailla vielä tässä vaiheessa, vaikka Helmisen ura kestikin iäisyyden.

---
Hyvää yötä, Jeesus myötä, älä unohda lähetystyötä.

 

[Solomon]

Ellei se ole mielihyvän tunne vaan jonkinlainen osallistuminen mielekkääseen ja valistuneeseen yhteiskuntaan niin mikä ettei, aivan hyvä kriteeri, mutta onko kysymyksessä tällöin enää mikään yleinen "onnellisuus", "onnen tai mielihyvän" tunne vaan mielekkään ja valistuneen yhteiskunnan rakentamisen kannattaminen eettisenä ja älyllisenä velvoitteena?

Ehkäpä "yleinen onnellisuus" vaatii aina jonkinlaista määrättyä sisältöä, vähintään jonkinlaista henkistä tasapainoa ja vastavuoroista yhteisöllistä tunnustamista kun taas "onnen tai mielihyvän" tunteita voi kokea, vaikka eläisi sinänsä melko onnetonta elämää? Täten voisi myös ajatella, että onnellisuus vaatii käytännössä tietynlaisia ihmisyhteisön luomia puitteita, ja että ihminen käsittää, että on järkevää pyrkiä rakentamaan tietynlaista yhteiskuntaa, jossa nämä puitteet olisivat läsnä? Tällaisessa kehikossa kaikkien onnellisuuden saavuttaneiden ei välttämättä edes tarvitsisi ottaa periaatteellista kantaa "valistuneeseen" yhteiskuntaan - kun taas toisen ääripään megaluokan pyhimykset eivät kykenisi pakenemaan omia eettisiä ja älyllisiä velvotteitaan edes silloin, kun niiden noudattaminen uhkaisi heidän omaa onnellisuuttaan. Ja heille valinta olisi edelleen kahdesta pahasta pienempi, koska epäeettisesti toimiminen aiheuttaisi niin suurta sisäistä tuskaa.

 

[charger]

Jep. Näyttää tosiaan vankasti sille (kun tätäkin ketjua lukee..) että ihmiselle on ominaista haluta uskoa aina johonkin yliluonnolliseen/itseään suurempaan. Kohteethan ovat vaihdelleet aikojen saatossa suuresti aina metsän haltioista Zeukseen, menninkäisistä jättiläisiin... Tässä olen pähkäillyt että mistä tämä halu uskoa oikein kumpuaa? Varmaa on että siitä on ollut hyötyä ihmiselle, koska muutenhan "uskovaiset" olisivat jo kuolleet sukupuuttoon eikä tätäkään ketjua olisi olemassakaan :)

Jotenkin sen siis täytyy liittyä tuohon selviytymiseen, olisiko niin että ne yksilöt jotka ovat aina uskoneet johonkin ovat jotenkin olleet paremmassa asemassa muihin nähden vaikkapa henkisesti ja saaneet geeninsä eteenpäin. Otetaan esimerkki: Heinäkuussa 1.256.323 eKr. Afrikan savannilla on ollut saalista erittäin niukasti. Iiro Ihminen hoipertelee nälissään ja epätoivoisesti. Jos ei kohta ala purtavaa löytyä niin hukka perii. Juuri kun toivo alkaa hiipua niin Iiro muistaa isoisänsä antaman onnenkiven. Tämä pyhä kivi ei ole ennenkään pettänyt eikä petä nytkään...

Uskomisesta on siis saattanut olla hyötyä suvun jatkamiselle. Ja jos/kun näin on ollut niin on selvää että "uskovien" määrä on sitten lisääntynyt. Tämä nyt näin nopeasti ja hieman väsyneessä tilassa pähkäiltynä.

 

[Fordél]

Tämä nyt näin nopeasti ja hieman väsyneessä tilassa pähkäiltynä.

Joo ei millään pahalla, mutta ehkä ensi kerralla kannattaa pähkäillä lisää ja vähemmän väsyneessä tilassa tuota teoriaa uskon ja suvun jatkamisen yhteydestä...

 

[Taito-Ojanen]

Jokaisen uskovan pitäisi nimenomaan ymmärtää se seikka, että Jumala tuomitsee, ei me muut ihmiset. Jos minulta kysyttäisiin niin kutsuisin kaikki vapaasti taivaaseen - enemmän jengiä, paremmat bileet. Ja helvetti joutuisi pistämään lapun luukulle, mutta kun en minä ole se joka tuomitsee että sinä menet taivaaseen, sinä helvettiin ja sinä sadaksi vuodeksi Turkuun. Se on minun näkemykseni mukaan vääränlaista toimintaa ja osaltaan vain todistaa sitä tosiseikkaa ettei "uskominen" tee kenestäkään virheetöntä ihmistä.

En halua laittaa sanoja kenenkään suuhun, joten kysyn. Ymmärränkö oikein, että haluaisit asioiden olevan toisin, mutta uskosi mukaan homma menee kuitenkin niin, että osa joutuu helvettiin? Onko tämä omatuntosi mukaan siis oikein vai väärin? Mielelläni kuulisin myös muidenkin uskovaisten näkemyksen asiasta, koska nyt ei mielestäni keskustella mistään lillukanvarsista, vaan siitä, mikä ihmisten uskon ydin oikeasti on ja miten uskon moraali ilmenee.

 

[Juicey]

En halua laittaa sanoja kenenkään suuhun, joten kysyn. Ymmärränkö oikein, että haluaisit asioiden olevan toisin, mutta uskosi mukaan homma menee kuitenkin niin, että osa joutuu helvettiin? Onko tämä omatuntosi mukaan siis oikein vai väärin? Mielelläni kuulisin myös muidenkin uskovaisten näkemyksen asiasta, koska nyt ei mielestäni keskustella mistään lillukanvarsista, vaan siitä, mikä ihmisten uskon ydin oikeasti on ja miten uskon moraali ilmenee.

Minun mielestäni olisi mukavaa jos kaikki pääsisivät taivaaseen koska toivon kyllä ihmisille yleisesti ihan hyviä asioita. Ei ole mitenkään erikoista, että toivoo kaikille hyviä asioita, kuten vaikkapa auto-onnettomuuden uhrille joka tulee kuolemaan muutamien minuuttien sisällä, sitä kuitenkin toivoo että tämä selviäisi.

Uskon silti että näin ei ole toivomuksistani huolimatta sekä ymmärrän myöskin ettei uskossa ole kyse ihmisten toiveista vaan uskosta Jumalaan. En varsinaisesti pidä tätä mitenkään vääränä, sillä jokaisella on vapautensa valita. Jos olisin Jumala tai voisin muuttaa uskoa, en silti muuttaisi asiaa toiveideni mukaiseksi koska tällöin usko menettäisi osan merkityksestään - vaikka siis samanaikaisesti toivoisin että jokaisen sielu jatkaisi elämää ikuisuudessa, uskoi tämä tai ei.

 

[olkikuukkeli]

Tässä olen pähkäillyt että mistä tämä halu uskoa oikein kumpuaa? Varmaa on että siitä on ollut hyötyä ihmiselle, koska muutenhan "uskovaiset" olisivat jo kuolleet sukupuuttoon eikä tätäkään ketjua olisi olemassakaan :)

http://tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3483

Tämähän on varsin pohdittu puheenaihe. Tuon ylläolevasta linkistä löytyvän pointin ("Taikausko kehittyi pitämään meidät hengissä") lisäksi uskomusjärjestelmä lienee rakentui jokseenkin itsestään ihan pelkästään siksi, että ihminen on utelias ja haluaa tietää. Ja kun rahkeita ei ole kaiken tietämiseen, korvataan nuo aukot jumalalla tai jumalilla ja muilla keksityillä selityksillä. Aukkojen Jumala se tänäkin päivänä vielä porskuttaa, tosin heikommin kuin koskaan aikaisemmin.

Luonnonuskonnoista siirryttiin organisoidumpiin uskontoihin maanviljelyskulttuurin kehittyessä ja tuottaessa kaupunkeja. Uskonnosta kasvoi vallanpitäjien kontrolloimisväline, uskoivatpa sitä uskovaiset tai eivät. Raamatustakin voi selkeästi lukea, kuinka "esivaltaa" pitää kunnioittaa suunnilleen jumalallisessa asemassa ja kapinointi sitä vastaan on pahasta...

Maallistuminen on kovassa vauhdissa, mutta silti uskontoa käytetään yhä tänäkin päivänä ihmisten ohjailuun. Eikä pelkästään Lähi-Idässä vaan riittää kun kurkkaa Atlantin toisella puolella käynnissä oleviin presidentinvaaleihin ja niissä käytettävään retoriikkaan.

 

[Yläpesä]

Olen ilmeisesti ensimmäistä kertaa erehtynyt pahasti ja siitä pahoitteluni uskiksille. Kristinuskon ja raamatun kuvailema jumala on sittenkin olemassa. Koska eletään nykyaikaa niin häneen saa yhteyden paljon helpommin kuin palavan pensaan välityksellä: hänet löytää täältä omilta sivuiltaan, joilla hän vastaa välittömästi kaikkiin kuolevaisia kiehtoviin kysymyksiin. Jumala vahvisti mm. ettei maailmanloppu tule meidän elinaikanamme.

 

[julle-jr]

Eli toisin sanoen raamatun sanaa voi käyttää keskusteluissa aina kätevänä käsikassarana kun löytyy sopiva säe tukemaan omia näkemyksiään, mutta tiukan paikan tullen voi puutteet ja ristiriitaisuudet ohittaa sanomalla ettei jumala nähnyt tarpeelliseksi kirjata asiasta enempää/mitään?

En tiedä voiko, en minä aio käyttää Raamattua minään käsikassarana. Kummallista, jos yhdistät minuun tuollaisen toiminnan. Henkilökohtaisesti minulle ei ole lainkaan ongelmallista myöntää Raamatun ristiriitaisuuksia, en myöskään kiistä, etteikö Raamattu voisi olla jonkun ihmisen keksintö. Tartuin vain tuohon luomiskohtaan, jonka sinä tunnuit ajattelevan osoittavan jotakin mitä se ei AUKOTTOMASTI osoita. Siis se, että jotakin ei ole kerrottu Raamatussa tarkoittaa AUKOTTOMASTI vain sitä, että sitä ei ole kerrottu. Toki kertomatta jättämisen voi OLETTAA tarkoittavan mitä tahansa muutakin, mutta tällöin kyse todellakin on vain oletuksesta. Raamatusta kokonaisuutena en sano mitään. Minulla ei juurikaan ole näkemyksiä, joille pitäisi etsiä tukea Raamatusta. Ettet vain vetelisi johtopäätöksiä hitusen liian löysästi? Ja tosiaankin, jos joku Jumala on olemassa, niin minä en pysty sanomaan miksi hän olisi kirjannut tai jättänyt jotain kirjaamatta, oli kyse sitten Raamatusta tai Koraanista tai mistä tahansa jonkun uskonnon pyhästä kirjasta.

 

[ms.qvist]

Totta - kyse on juurikin "uskosta". Toki Jumala ja Jeesus kannustavat ja opettavat hyvyyteen muita kohtaan ja elämään hyvän ja merkityksellisen elämän mutta lopulta taivaaseen pääsemisestä päättää vain ja ainoastaan usko. Ei isämeidän lausumiset tai kumartamiset, vaan vain usko yksin. Uskoa voi ilmankin ulkoisia eleitä ja juhlamenoja.

Niin uskopa usko. Eli tämä rikollinen joka on murhannut sen seitsemän miestä pääsee taivaaseen kunhan vain uskoo riittävästi ja tämä hyveellinen ihminen joka ei ole koskaan kuullut (kristinuskon) jumalasta puhuttavankaan joutuu sinne helvetinliekkeihin vain ja ainoastaan sen tähden ettei ole laisinkaan tietoinen kyseisen partasuun olemassa olosta, joten hän ei voi uskoa siihen laisinkaan. Enpä todellakaan haluaisi itsekään uskoa moiseen kaikkivoipaiseen jumalaan joka kohtelee hyveellistä ja oikeudenmukaista miestä tällä tavalla. Eipä muuta kuin hiiliä lapioimaan...

vlad.

 

[ms.qvist]

... ja lopuksi, kiistatta älykkäätkin ihmiset saattavat olla vakaumuksellisia kristittyjä, vaikka te ette sitä järkkymättömässä logiikassanne sulattaisikaan.

...ja kiistatta älykkäätkin ihmiset saattavat olla vaikka millaisia ihmishirviöitä - joten mitä viestisi osa oikein todistaa kristinuskon puolesta? Senkö, että älykkäätkin ihmiset voivat olla herkkäuskoisia?

vlad.

 

[sampio]

Niin uskopa usko. Eli tämä rikollinen joka on murhannut sen seitsemän miestä pääsee taivaaseen kunhan vain uskoo riittävästi ja tämä hyveellinen ihminen joka ei ole koskaan kuullut (kristinuskon) jumalasta puhuttavankaan joutuu sinne helvetinliekkeihin vain ja ainoastaan sen tähden ettei ole laisinkaan tietoinen kyseisen partasuun olemassa olosta, joten hän ei voi uskoa siihen laisinkaan. Enpä todellakaan haluaisi itsekään uskoa moiseen kaikkivoipaiseen jumalaan joka kohtelee hyveellistä ja oikeudenmukaista miestä tällä tavalla. Eipä muuta kuin hiiliä lapioimaan...

vlad.

Olet varmaan katunut joskus jotain asiaa syvästi, pyytänyt ehkä anteeksi täydestä sydämestäsi. Vertaapa sitä kokonaisvaltaista fiilistä puolihuolimattomaan anteeksipyyntöön, jonka saatamme heittää, kun haluamme vain lepyttää lähimmäistämme. Kokonaisvaltainen katumus on kai jotain hyvin syvällistä, ja kristillisen käsityksen mukaan Jumala tuntee sydämet.

Evankeliumia kuulemattomien kohtalosta on jonkin verran turistu aiemmin, viimeksi muutama viestiä sitten.

...ja kiistatta älykkäätkin ihmiset saattavat olla vaikka millaisia ihmishirviöitä - joten mitä viestisi osa oikein todistaa kristinuskon puolesta? Senkö, että älykkäätkin ihmiset voivat olla herkkäuskoisia?

vlad.

Ei se todista Jumalan olemassaolon tai kristinuskon puolesta sen kummemmin. Puolivakavissani vain todistelin sen puolesta, että kaikki kristityt eivät ole kaltaisiani palikoita, vaan moni on kyennyt luomaan ansiokkaan akateemisen uran huolimatta uskonnollis-henkisestä vammastaan.

 

[ms.qvist]

Olet varmaan katunut joskus jotain asiaa syvästi, pyytänyt ehkä anteeksi täydestä sydämestäsi. Vertaapa sitä kokonaisvaltaista fiilistä puolihuolimattomaan anteeksipyyntöön, jonka saatamme heittää, kun haluamme vain lepyttää lähimmäistämme. Kokonaisvaltainen katumus on kai jotain hyvin syvällistä, ja kristillisen käsityksen mukaan Jumala tuntee sydämet.

Aivan hyvin tämä rikollinen voi katua tekojaan todella syvästi mutta langeta silti rikoksenpolulle uudelleen - onhan näitä tapauksia vaikka kuinka, eivätkä kaikki suinkaan ole niitä yhteiskunnan hylkiöitä. Joukkoon mahtuu kaikkea näiden hylkiöiden ja kirkonmiesten väliltä. Usko, anteeksipyytäminen vilpittömästikin eivät minusta ole verrattavissa siihen, että joku elää todella pyyteettömästi koko elämänsä vahingoittamatta ketään (tällaisia ei nyt montaa ole mutta on kuitenkin) ja tehden pyyteetöntä työtä mutta joutuu tuomituksi helvetintuliin vain koska ei tunnusta kristillistä jumalaa.

Mutta en halua kinata tästä tämän enempää, jokaisella on kantansa ja jokainen tulkitsee asiat omalla tavalla - niin sinä kuin minä. Minä näen kristillisen jumalan vähintääkin kierona heppuna (jos kuvittelemme, että hän ole olemassa) joka vähät välittää sellaisten pyyteettömästä työstä jotka eivät ole häneen uskoneet vilpittömästi (kuten tämä taparikolleinen joka tekonsta tehtyään ja kaduttuaan lankeaa syntiin uudelleen) ja joutuvat tämän tähden lapioimaan kanssani niitä hiiliä sinne helvetin porttien tuolle puolen.

vlad.

 

[Yläpesä]

Aivan hyvin tämä rikollinen voi katua tekojaan todella syvästi mutta langeta silti rikoksenpolulle uudelleen - onhan näitä tapauksia vaikka kuinka,

Yläpesä: If I kill someone, can I get absolution?
GOD (em. linkki): Try it.

 

[Solomon]

Ei se todista Jumalan olemassaolon tai kristinuskon puolesta sen kummemmin. Puolivakavissani vain todistelin sen puolesta, että kaikki kristityt eivät ole kaltaisiani palikoita, vaan moni on kyennyt luomaan ansiokkaan akateemisen uran huolimatta uskonnollis-henkisestä vammastaan.

Hmm. Päin vastoin sinähän kuulut ehdottomasti jatkiskirjoittajien aateliin - muutenkaan menestyksekäs akateeminen ura ei lopulta välttämättä hirveästi korreloi älykkyyden kanssa. Mutta perstuntumalta uskaltaisin kuitenkin arvella, että akateemisuus ja uskonnollishenkisyys ovat nykypäivänä Suomessa erkanemassa omille teilleen, ja että esimerkiksi yliopiston viroissa olevilla ihmisillä autenttinen jumalusko on merkittävästi harvinaisempaa kuin väestöllä keskimäärin. Menneisyyteen tähdättynä kysymyksenasettelu taasen on melko hassu.

 

[ms.qvist]

Yläpesä: If I kill someone, can I get absolution?
GOD (em. linkki): Try it.

Eipä taida jumalalla olla varastossaan muuta vastausta kuin "Try it"...

vlad.

 

[sampio]

Mutta perstuntumalta uskaltaisin kuitenkin arvella, että akateemisuus ja uskonnollishenkisyys ovat nykypäivänä Suomessa erkanemassa omille teilleen, ja että esimerkiksi yliopiston viroissa olevilla ihmisillä autenttinen jumalusko on merkittävästi harvinaisempaa kuin väestöllä keskimäärin. Menneisyyteen tähdättynä kysymyksenasettelu taasen on melko hassu.

Tätä en epäile. Kovin harvinaista uskovaisuus ei silti kai ole esim. proffien joukossa, muutaman kun tunnen ja tiedän itsekin. No, eipä tuon kuulunut ollakaan kovin vakavasti otettava argumentti. Ja alkuosa on jonkinsortin itseironiaa tai jotain. Vähän hukassa tässä kuitenkin on, mitä sitä isona haluaisi tehdä. Pitänee syyttää Jumalaa siitä, kun ei ilmesty tulipatsaassa ja kerro mulle.

 

[Wäinö#16]

Usko, anteeksipyytäminen vilpittömästikin eivät minusta ole verrattavissa siihen, että joku elää todella pyyteettömästi koko elämänsä vahingoittamatta ketään (tällaisia ei nyt montaa ole mutta on kuitenkin) ja tehden pyyteetöntä työtä mutta joutuu tuomituksi helvetintuliin vain koska ei tunnusta kristillistä jumalaa.

Ja kuka näin sanoo? Toki tuo voi olla joidenkin uskonnollisten ryhmittymien kanta, mutta onko sillä loppujen lopuksi tekemistä totuuden kanssa?

Itse olen taipuvainen ajattelemaan ilmeisesti varsin periluterilaisesti, että ihminen pelastuu vain ja ainoastaan Jumalan armosta, eikä sillä ole mitään tekemistä omien tai muiden mielipiteiden tai varsinkaan omien tekojen kanssa. Se kuinka Jumala sitten vaikuttaa ihmisen elämässä, on myöskin hyvin yksilöllistä. Itselleni usko tuo merkitystä ja lohtua elämään.

Oma perstuntuma uskonnollisuuden ja akateemisuuden korrelaatioon on sellainen, että uskonnollisuus lienee varsin samassa suhteessa kuin koko väestössäkin. Tosin jo se, että kykenee työskentelemään tieteellisesti varmasti karsii pahimman laatuiset kiihkolijat ja fundamentalistit. Joka tapauksessa tieteellisyys ja uskonnollisuus eivät välttämättä ole missään ristiriidassa ja toisaalta puhtaimmillaan molemmilla on sama päämäärä, tutkia totuutta, vaikka varmasti eri kulmissa ja eri tavoin.

 

[Ted Raikas]

Luulen itse, että agnostinen kanta voi esim. tiedepiireissä olla enemmän yleistä kuin selkeä uskonnollisuus.

Ei se liene tietysti myös poissuljettua, että joku näkee tieteenharjoituksen myös osana "Jumalan suurta luomusta" ja näkee kaikissa havainnoissa ja löydöksissä jotain, joka ilmentää tuota. Se nyt ei varmaankaan kovin perikristillistä. Tosin ei kai monikaan uskovainen (varsinkaan länsimaissa) väitä silmät pyöreänä, että maapallo on litteä, dinosauruksia ei oikeasti ollut ja maailma alkoi 5000 vuotta sitten.

Eli ei varmaankaan tieteen kieltäminen ole itsestäänselvyys uskonnollisuudessa. Asiat voi kulkea käsi kädessä ja löytää toisilleen merkityksen.

 

[siffa]

Juutalaisuus on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti huipputiedemiehiä. Juutalaisia Nobel-palkittuja tutkijoita on suuri määrä verrattuna juutalaisten väestömäärään. Juutalaisten Jumala-usko ja huipputieteen tekeminen näyttävät sopeutuvan ongelmitta yhteen. Maallistumista on juutalaisuudessa tapahtunut aivan samoin kuin meidän Pohjoismaiden evankelisluterilaisten uskonelämän suhteen on käynyt. Yhteistä näille pienille uskontokunnille on myös se, että niihin kuuluvat ihmiset ovat saavuttaneet sellaisen elämisen tason, mikä on mahdollista vain harvoille ihmisille täällä maapallollamme.

 

[olkikuukkeli]

Oma perstuntuma uskonnollisuuden ja akateemisuuden korrelaatioon on sellainen, että uskonnollisuus lienee varsin samassa suhteessa kuin koko väestössäkin. Tosin jo se, että kykenee työskentelemään tieteellisesti varmasti karsii pahimman laatuiset kiihkolijat ja fundamentalistit. Joka tapauksessa tieteellisyys ja uskonnollisuus eivät välttämättä ole missään ristiriidassa ja toisaalta puhtaimmillaan molemmilla on sama päämäärä, tutkia totuutta, vaikka varmasti eri kulmissa ja eri tavoin.

Hyvin erilainen jakautuma taitaa akateemikoilla ja koko väestöllä olla. Pahus kun en nyt äkkiä löydä diagrammia, mutta tiedepiireissä uskonnollisuus oli muistaakseni paljon harvinaisempaa kuin "tavan kansalaisella" keskimäärin.

Joka tapauksessa tieteellisyys ja uskonnollisuus eivät välttämättä ole missään ristiriidassa ja toisaalta puhtaimmillaan molemmilla on sama päämäärä, tutkia totuutta, vaikka varmasti eri kulmissa ja eri tavoin.

Eivät välttämättä tosiaan ole ristiriidassa, mikäli uskonnollinen tulkinta on tarpeeksi löyhä. Samaa päämäärää niillä ei todellakaan ole. Uskonto ojentaa valmiin Totuuden uskottavasti, kun taas tuollaisen totuuden etsiminen ei varsinaisesti tieteeseen edes kuulu. Tiede ainakin pyrkii olemaan neutraali tapa tutkia ympäröivää todellisuutta empiirisesti ja teoreettisesti.

Tieteenfilosofiaan myös kuuluu itsekorjautuvuus... Milloinhan saataisiin uskontoihinkin tämä varsin hyödyllinen ominaisuus? :) Ja toki osittain ollaan saatukin kulttuurievoluution myötä oikeastaan. Menepä nyt vertaamaan tämän päivän luterilaista kristillisyyttä mihin tahansa kristillisyyteen vuosina 0-1600!

Juutalaisuus on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti huipputiedemiehiä. Juutalaisia Nobel-palkittuja tutkijoita on suuri määrä verrattuna juutalaisten väestömäärään. Juutalaisten Jumala-usko ja huipputieteen tekeminen näyttävät sopeutuvan ongelmitta yhteen. Maallistumista on juutalaisuudessa tapahtunut aivan samoin kuin meidän Pohjoismaiden evankelisluterilaisten uskonelämän suhteen on käynyt. Yhteistä näille pienille uskontokunnille on myös se, että niihin kuuluvat ihmiset ovat saavuttaneet sellaisen elämisen tason, mikä on mahdollista vain harvoille ihmisille täällä maapallollamme.

Ei juutalaisuus merkitse sitä, että palkinnonsaaja olisi missään määrin uskonnollinen. Vaikka toki ei uskonnollisuuskaan estä hyvää tieteen tekemistä tietenkään, mikäli sitä malttaa tulkita väljästi.

Mitä tulee tuohon saavutettuun elintasoon, niin oikeastaanhan ev.-lut-kirkkokin edustaa meidän maallistumistamme liberaaleine tulkintoineen. Ei tätä elintasoa mikään uskontokunta saavuttanut vaan toimijat, jotka saivat toimia ilman ristin varjoa päänsä päällä. Toisin sanoen: uskonto ei ole meillä pyrkinyt vähään aikaan jarruttamaan kehitystä. Muutenkin uskonnottomuus näyttäisi korreloivan tuon hyvän elintason kanssa paremmin, ainakin mikäli tuota aikaisemmin laittamaani lainaustakin on uskominen!