Oma perstuntuma uskonnollisuuden ja akateemisuuden korrelaatioon on sellainen, että uskonnollisuus lienee varsin samassa suhteessa kuin koko väestössäkin. Tosin jo se, että kykenee työskentelemään tieteellisesti varmasti karsii pahimman laatuiset kiihkolijat ja fundamentalistit. Joka tapauksessa tieteellisyys ja uskonnollisuus eivät välttämättä ole missään ristiriidassa ja toisaalta puhtaimmillaan molemmilla on sama päämäärä, tutkia totuutta, vaikka varmasti eri kulmissa ja eri tavoin.
Hyvin erilainen jakautuma taitaa akateemikoilla ja koko väestöllä olla. Pahus kun en nyt äkkiä löydä diagrammia, mutta tiedepiireissä uskonnollisuus oli muistaakseni paljon harvinaisempaa kuin "tavan kansalaisella" keskimäärin.
Joka tapauksessa tieteellisyys ja uskonnollisuus eivät välttämättä ole missään ristiriidassa ja toisaalta puhtaimmillaan molemmilla on sama päämäärä, tutkia totuutta, vaikka varmasti eri kulmissa ja eri tavoin.
Eivät välttämättä tosiaan ole ristiriidassa, mikäli uskonnollinen tulkinta on tarpeeksi löyhä. Samaa päämäärää niillä ei todellakaan ole. Uskonto ojentaa valmiin Totuuden uskottavasti, kun taas tuollaisen totuuden etsiminen ei varsinaisesti tieteeseen edes kuulu. Tiede ainakin pyrkii olemaan neutraali tapa tutkia ympäröivää todellisuutta empiirisesti ja teoreettisesti.
Tieteenfilosofiaan myös kuuluu itsekorjautuvuus... Milloinhan saataisiin uskontoihinkin tämä varsin hyödyllinen ominaisuus? :) Ja toki osittain ollaan saatukin kulttuurievoluution myötä oikeastaan. Menepä nyt vertaamaan tämän päivän luterilaista kristillisyyttä mihin tahansa kristillisyyteen vuosina 0-1600!
Juutalaisuus on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti huipputiedemiehiä. Juutalaisia Nobel-palkittuja tutkijoita on suuri määrä verrattuna juutalaisten väestömäärään. Juutalaisten Jumala-usko ja huipputieteen tekeminen näyttävät sopeutuvan ongelmitta yhteen. Maallistumista on juutalaisuudessa tapahtunut aivan samoin kuin meidän Pohjoismaiden evankelisluterilaisten uskonelämän suhteen on käynyt. Yhteistä näille pienille uskontokunnille on myös se, että niihin kuuluvat ihmiset ovat saavuttaneet sellaisen elämisen tason, mikä on mahdollista vain harvoille ihmisille täällä maapallollamme.
Ei juutalaisuus merkitse sitä, että palkinnonsaaja olisi missään määrin uskonnollinen. Vaikka toki ei uskonnollisuuskaan estä hyvää tieteen tekemistä tietenkään, mikäli sitä malttaa tulkita väljästi.
Mitä tulee tuohon saavutettuun elintasoon, niin oikeastaanhan ev.-lut-kirkkokin edustaa meidän maallistumistamme liberaaleine tulkintoineen. Ei tätä elintasoa mikään uskontokunta saavuttanut vaan toimijat, jotka saivat toimia ilman ristin varjoa päänsä päällä. Toisin sanoen: uskonto ei ole meillä pyrkinyt vähään aikaan jarruttamaan kehitystä. Muutenkin uskonnottomuus näyttäisi korreloivan tuon hyvän elintason kanssa paremmin, ainakin mikäli tuota aikaisemmin laittamaani lainaustakin on uskominen!