Taitaa olla pakon sanelema fakta, että keskusteltaessa Jumalan olemassaolosta, kääntyy keskustelu väkisinkin uskonnollisiinjärejstelmiin ja niiden vaikutuksiin ihmiskunnan historiassa ja nykypäivässä. Tämä siitäkin huolimatta, että tarkasteltaessa otsikon kysymystä täysin metafyysiseltä kannalta itse uskonnollisetjärjestelmät - tai edes niiden fundamentit (pääosin erilaiset pyhät kirjoitukset) - eivät tarjoa oikeastaan mitään lisäarvoa itse asiaan.
Kuten olen aikaisemmin tässäkin ketjussa maininnut, ei kysymykseen J/jumalan olemassaolosta/olemattomuudesta voi varmaa, täysin ehdotonta vastausta mitenkään saada. On kuitenkin mielestäni totaalista älyllistä epärehellisyyttä "alistaa" itsensä minkään dogmaattisen järjestelmän alle (kuten kristinusko) argumentoimalla sitä hyvin yleisellä lauseella "se on viime kädessä uskon asia". Samalla logiikalla voidaan myös argumentoida aikaisemmin mainitsemani usko "vaaleanpunaiseen lohikäärmeeseen". Jos joku epäilee minua hiukan tyhmäksi syystä, että perustan elämäni vaaleanpunaisen lohikäärmeen sanaan, pystyn toteamaan, että "se on uskon asia". Jostain syystä luulen, että minua pidettäisiin siitä huolimatta vain tyhmänä - jopa kristinuskoisten taholta. Kun taas kyse on traditioltaan paljon vanhemmasta ja institutionaalisesti juurtuneemmasta uskosta (kuten nyt kristinusko), niin tilanne ei yllättäen olekaan sama. Tällöin argumentti "se on uskon asia" saa aivan erilaisen voiman, vaikka se perustuu aivan yhtä tyhjiin oletuksiin kuin vaaleanpunaisen lohikäärmeen usko.
Loppukaneetti siis olkoon se, että mielestäni "alistuminen" kristinuskon kaltaiseen dogmaattiseen järjestelmään on yksinkertaisesti todellista älyllistä epärehellisyyttä, johon hirveän moni lankeaa lohdun ja helppojen vastauksien toivossa. Vastuuta on myös helppo siirtää dogmien taakse, koska oikeutuksen saa aina niistä. Tarkoitushan pyhittää aina keinot?
Keskustelu nyt yllättäen kietoutuu vahvasti juurikin Jumalaan persoonallisena otuksena kristinuskon kontekstissa. Kuten moni on täällä jo maininnutkin, niin ehkä suurimmat ristiriidat kristinuskossa (Raamatun ohella) on juurikin käsitykset Jumalasta. Sen persoonasta ja kaikkivoipaisuudesta.
Jo erilaisissa kristillisissä mantroissa - joita rukouksiksikin kutsutaan - esiintyy käsitys Jumalasta kaikkivoipana olentona. Mutta asiaa tarkemmin katsoessa se ei kyllä niin ole.
Jotkut paremmin Kristinuskoon perehtyneistä kirjoittajista (kuten esim. nimim. Sampio) voisi hiukan korjata mahdollisesti virheellisiä käsityksiäni ja ajatuksia koskien Kristinuskoa.
Vaikka unohtaisimme kokonaan Jumalan Vanhan Testamentin mukaisen persoonan, niin täytyy sanoa, että kyseessä on varsin vittumainen olento. Lähinnä siis epäoikeudenmukainen tai sitten vain vittumainen, joku voisi sanoa jopa että rasisti.
Taivaaseen käsittääkseni pääsee yksinkertaisesti vain uskomalla kristinuskon teeseihinee, Jeesukseen ja Raamatun sanomaan. Kuitenkin on helppo todeta, että vain pienellä osalla maailman ihmisistä on tosiasiallisesti edes mahdollista tehdä näin. Vaikka rajaisimme katsantokannan pelkästään länsimaihin, voimme helposti todeta, että lapset/vauvat, jotka eivät mitenkään kykene käsittämään uskonnon kaltaisia asioita, eivät voi taivaaseen päästä. Puhumattakkaan sitten miljoonista muista ihmisistä maailman eri kolkissa.
Toisekseen mitä tulee Jumalan kaikkivoipaisuuteen, niin miten on mahdollista, että on kaikkivoipainen, mutta ei kuitenkaan ole? Vai koskeeko tämä kaikkivoipaisuus kaikkea muuta maailmassa olevaa kuin vain ihmistä? Onko täten siis lähinnä eläimet ja ekosysteemi Jumalan ruumiillistumia? Jos ei, niin onko koko maailma sitten deterministinen? Jos on, niin mikä on Jumalan rooli tässä maailmassa sitten enään? Kyllähän kirjakin on luettavissa, vaikka kirjoittaja on kuollut. Vai toimiiko Jumala tässä maailmassa vain "ohjaajana"? Jos toimii, niin minusta on aika sairasta toimintaa Jumalalta antaa ihmiselle käsitys "vapaudesta", vaikka kuitenkin itse ohjailee kaikkea tapahtumaa. Jumala siis vain pelailee Sims-peliä. Mikä rooli silloin siis jää ihmisen omalle tahdolle? Vastuulle? "Jumala nyt vain päätti "ohjata" minut räjäyttämään kaiken". Mutta jos Jumala ei tätä "ohjausta" pysty tekemään, niin mitä hän ylipäänsä pystyy tekemään?
Kyllähän aiheesta voisi kirjoittaa, vaikka sivukaupalla mutta tuo nyt riittäkköön tältä erää.