Toki hän sanoi myös että "Vaikuttaa siltä, että myös uskonnon muodostuminen on seurausta tiettyjen vaistomaisten impulssien kieltämisestä"
"Ratkaisevat seikat uskonnon ymmärtämisessä ovat kaksi neuroottiseen käytökseen verrattavissa olevaa, yleisesti toistuvaa ilmiötä: totemismi ja fantasia ajatusten kaikkivoipaisuudesta."
Juu, en ole itse lukenut kovin paljoa Freudin ajatuksia uskonnosta, mutta välikäden kautta kuultuna Freud piti uskontoa neuroosin seurauksena ja uskoi, että ihmisen tulisi kasvaa tästä tilasta aikuiseksi. :)
Kaikki yhteiskuntarakennelmat silloin, kuin niillä on sosiaalista valtaa, kumpuavat patologioista. Tässä olen Freudin kannalla, että valtaa pitävä uskonto ei ole uskoa, vaan se on paremminkin jonkin sadomasokistisen patologian heijastus: tiukat ja askeettiset uskovat ovat masokistisia pakkoneurootikkoja ja järjestelmää ylläpitävät papit sadistisia psykopaatteja.
Tästä Nietzsche kommentoi: "minun Jumalani on iloinen..." Hän kutsui vallassa olevaa kirkon Jumalaa "painavuuden hengeksi".
Itse yhdistän "painavuuden hengen" juuri sadomasokistiseen yhteiskunnalliseen vallankäyttöön.
Nietzschen mukaan painavuuden hengestä puuttuu ilo ja nautinto elämästä ja se on synkkyyden ja velvollisuuden, vallankäytön muodostuma.
Periaatteessa "painavuuden henki" on kääntynyt suomalaiseen yhteiskuntaan vain nimeään muuttamalla. Se ei ole enää kirkko. Enää ei ole askeetikkoja ja pappeja. Nykyään on työnjohtajat ja työssäkäyvät. Kiihkeästi uskotaan edelleen tähän nimeään muuttaneeseen kirkkovaltaan.
Nietzschen "painavuuden henki" on juuri se yhteiskuntaan heijastuva traumaattinen piirre, mikä löytyy vanhasta kirkkojärjestelmästä, kommunistisista hirmuvaltiosta, muslimimaista ja kapitalistisista länsivalloista. Trauma ei koskaan muutu, kuin nimellisesti ja jatkaa elämäänsä muuttamalla yhteiskunnallista nimeään.
Länsivalloissa on nykyään vallalla sellainen filosofinen ajattelu, että ei ole oikeaa, eikä väärää ja että se, minkä kukin kokee olevan oikeassa, on hänelle oikeassa... eli patologinen vallankäyttöön perustuva vihollisajattelu ---> heijastuu demokratiaan.
Lännen nykyisessä filosofiassa on siis kielletty, että patologian vääristymän ja sadomasokismin takana voisi olla korkeampaa totuutta ja että voisi olla jokin objektiivinen totuus, mitä ihminen havaitsee ja kokee. Uskotaan, että maailma riippuu näkijästä.
Tämä nykyinen filosofinen suuntaus on oikeastaan suora takautuma varhaislapsuuteen, missä vauva kokee maailman sisältyvän itseensä, luodakseen turvallisuuden tunnetta.
Näin ollen voidaan sanoa, että ne filosofiset periaatteet, joilla länsimainen ajattelu on rakentunut, tukevat yleensä patologioista kumpuavia vallankäyttöjärjestelmiä.
Itse olen tässä juuri päinvastaisella kannalla, sillä siis ihminenhän ei voi periaatteessa tajuta yhtään mistään mitään näillä lännen akateemisilla opeilla, vaan kyseessä skitsofreeninen olento, joka heijastaa todellisuuteen omien pelkojensa pohjalta sadomasokistisen fantasian.
Olen sillä kannalla, että juuri tuo traumaattinen piirre enstekseen ihmisessä itsessään ja toisekseen yhteiskunnassa, on eräänlainen unenomainen harha, jonka taakse katsomalla voi löytää pienen palan viisautta.
Se, miksi uskon näin, johtuu ehkä alulle panevasta neuroottisesta patologiasta, mutta myös vaikeasti neuroottisen Immanuel Kantin luomasta filosofiasta, jonka mukaan kaikki ihmisen kokema on "posteriori", eli välillinen. Ihmisen tulee tulkita kaikkia havaintojaan ja ajatuksiaan, pyrkimällä ymmärtämään "sisäistä logiikkaa".
Näin ollen neuroosi, narsismi... patologiat eivät ole esteitä todellisuuden havaitsemiselle, vaan ne ovat se, jonka kautta voidaan havaita sisäistä "apriorista", välitöntä logiikkaa. Jos ei uskota, että niiden läpi, tai kautta pitäisi tulkita jotakin logiikkaa, ollaan patologian harhojen armoilla.
Wittgensteinin lause: "mitä ei voi sanoa, ilmenee", liittyy juuri tähän. On vain uskottava, sillä vain uskon avulla ihminen voi pyrkiä patologiasta ja harhasta kohti totuutta.
Freud, vaikkakin vastusti uskontoa, loi kuitenkin psykoanalyysin, jonka tavoitteena on auttaa ihmistä kohti totuutta, patologiasta lähtien.
Tällä posteriori-uskonnolle on olemassa myös matemaattinen perusta, sillä matematiikan ja kielen suhteellisuusteoria, Gödelin epätäydellisyyslause osoittaa, ettei aksiomaattista järjestelmää voida osoittaa ristiriidattomaksi sen omista aksioomista lähtien.
Länsimainen demokratian mukainen väite siitä, että olisi "monta totuutta" on täten matemaattisesti virheellinen.
Ei ole kuin yksi totuus, mutta se on kaikkien havaittavissa, patologian tuolla puolen.
