Uskotko Jumalaan?

  • 1 380 023
  • 14 434

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
J
Bumba on ehdottomasti parempi kuin kristittyjen Jahve. Jahve voisi jumalana olla Tsetse-Bumban luokkaa. Tsetse-Bumba on paha jumala, jonka hyvä Bumba on pannut koirankoppiin.
Ei itseasiassa ole ihan kauhean kaukana gnostilaisesta näkemyksestä. Siinä on esitetty, että Jahve, eli juutalaisten Jumala on oikeastaan paha ja tuo pelkkää sekasortoa ja rappiota vaikka esiintyy hyvänä laupeana olentona. Gnostilaisuudessa tämä nimenomainen Jumala on ikään kuin susi lampaan vaatteissa ja ei maailmankaikkeuden suurin voima, vaan jonkinlainen alijumala. Oikea jumala on sitten ihan toinen tapaus. Noin karkeasti tiivistettynä se taitaa mennä noin.

Ihan mielenkiintoinen näkemys sinänsä, enkä tiedä olenko väärässä, jos gnostilaisuuden perusteista on jotain siirtynyt natsiaatteeseenkin.
 

sem

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ihan mielenkiintoinen näkemys sinänsä, enkä tiedä olenko väärässä, jos gnostilaisuuden perusteista on jotain siirtynyt natsiaatteeseenkin.

No kyllähän A.Hitler höpisi jumalan tahdon toteuttamisesta hyvinkin paljon mutta esimerkiksi juutalaisten vainoamisella kristikunnalla oli jo 1000 vuoden perinteet. Mihin siinä olisi gnostilaisuutta tarvittu?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus

Vai tarkoititko että natsismi sopisi gnostilaisuuden jumalakuvaan? ts. Tuo paha jumaluus ajoi seuraajansa hirmutekoihin?
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vai tarkoititko että natsismi sopisi gnostilaisuuden jumalakuvaan? ts. Tuo paha jumaluus ajoi seuraajansa hirmutekoihin?
No vaikea sanoa ja en tähän hätään löydä linkkiä, mutta joskus jotain kytköksiä juutalaisvihaan oli gnostilaisuuden kautta (en siis väitä, että se olisi jotenkin siihen yllyttänyt alunperin). Natsithan nyt otti vaikutteita ja tukea ideologialleen ties mistä, miksei siis vaikka gnostilaisuudesta monen muun ohella hakeneet oikeutusta itselleen.

"Gnostilaisuudessa demiurgi on tietämätön korkeimmasta jumaluudesta ja luulee olevansa ainoa jumala. Usein hänet kuvataan myös aidosti pahantahtoisena. Tämä johtaa luomisen epäonnistumiseen. Demiurgi luo tyypillisesti joukon voimia ja valtiaita, arkhonit, jotka johtavat materiaalista maailmaa ja pyrkivät estämään ihmisen sielua pakenemasta aineellisesta maailmasta."

Tuo lainaus tuolta wikipediasta siis. Toisinaan juutalaisten jumala, eli Jahve (joka tosin on kai sama hahmo kuin kristittyjen jumala?) rinnastetaan juuri tuollaiseksi demiurgiksi, joka pikemmin aiheuttaa pahaa maailmaan, kuin hyvää. Itse ehkä mieltäisin tuon demiurgin tietynlaiseksi ihmiseksi, joita varsinkin nykymaailmassa löytyy ja jotka nostavat itsensä muiden yläpuolelle ja nuo arkhonit on sitten niitä kätyreitä ja vasalleja.
 

Fordél

Jäsen
Tulipa tuossa luettua vähän H-P Björkmanin Valkoista valoa kirjaa ja siinä oli mielenkiintoinen näkökulma syntiin. Björkman ottaa esille kreikkalais-ortodoksisen uskon, jossa ilmeisesti synti koetaan niin, että se on itsessään rangaistus. Synti on poikkeamus Jumalasta, jolla kuljetaan hänestä pois päin. Näin ollen tekomme täällä maailmassa olisivat joko kulkemista Jumalaan päin tai hänestä pois päin. Synti siis itsessään olisi jo rangaistus. Björkmanille itselleen tuo näkökanta oli vapahdus, sillä lapsuudesta lähtien hän oli odottanut taivasta niskaansa rikkeistään. Mielenkiintoinen näkökulma kaiken kaikkiaan.
 

Fordél

Jäsen
Tällä kertaa tuli luettua teatteriohjaaja Kristian Smedsin haastattelua ja hän siinä tokaisee, että ei koe tavoitteekseen vastausten tarjoamisen vaan pyrkii teoksillaan herättämään ihmiset ajattelemaan. "Totuuden julistaminen ei ole kiinnostavaa ainakaan niin, että ihminen voisi sitä julistaa. Dialogiin pyrkiminen on paljon kiinnostavampaa", toteaapi Smeds uusimmassa Suomen Kuvalehdessä.

Itse kävin sitten funtsimaan tuota ajatusta, joka oli lähinnä tarkoitettu taiteeseen, mutta miksei sitä voisi soveltaa muihinkin asioihin? Ensiksi tuli mieleen juuri usko, jolla on tietty kytkös aina taiteeseen. Tuli sitten tällainen ajatus mieleen, että kun ihminen ei todellakaan pysty käsittämään Jumalaa kaikessa monimutkaisuudessaan ja pysty ottamaan sitä aina totuutena niin olisiko sitten näissäkin asioissa keskeisempää sen dialogin syntyminen vaikka vain ihmisessä itsessään eikä niinkään valmiiden totuuksien sisäistäminen?

Usko ja erilaiset elämänfilosofiat ikäänkuin vain johdattavat eteenpäin, mutta niiden tarjoamaa totuutta ihminen ei pysty tajuamaan, sillä heti kun jotain luulee ymmärtävänsä, syntyy miljoona lisäkysymystä. Dialogin kautta sitä sitten pääsee koko ajan syvemmälle, mutta totuutta ei varmasti ihmisen elinaikana pysty koskaan käsittämään. Lisäksi jos heitetään vielä tähän soppaan A.W. Yrjänän erään runon ajatus, että "Totuuden takana ei ole mitään" niin ehkä tosiaan siihen päätepysäkkiin ei ole mitenkään mahdollista päästä.

Joo melkoisen sekavaa tekstiä taas kerran, mutta ehkä tämä taas herättää jotain keskustelua. Tai sitten ei...
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Tuli sitten tällainen ajatus mieleen, että kun ihminen ei todellakaan pysty käsittämään Jumalaa kaikessa monimutkaisuudessaan ja pysty ottamaan sitä aina totuutena niin olisiko sitten näissäkin asioissa keskeisempää sen dialogin syntyminen vaikka vain ihmisessä itsessään eikä niinkään valmiiden totuuksien sisäistäminen?

Tarkoitatko nyt sitä, ettei ihminen pysty käsittämään Jumalaksi (Hänen tahdokseen jne.) nimeämiämme asioita, vaiko Jumalaa itsessään? Jos jälkimmäistä, on jo lähtökohtasi se, että Jumala on olemassa. Mutta jos Jumala on olemassa, onko ihmisen tarkoituskaan ymmärtää Häntä? Ainakin Raamatun Jumala jos kuka vaatii nimenomaan "valmiiden totuuksien sisäistämistä", ei dialogeja. Viimeisellä tuomiolla ei käsittääkseni juurikaan käydä lennokasta dialogia, saatika neuvotella ja pyritä taivasosuuksien nurkanvaltauksiin.
 

Fordél

Jäsen
Tarkoitatko nyt sitä, ettei ihminen pysty käsittämään Jumalaksi (Hänen tahdokseen jne.) nimeämiämme asioita, vaiko Jumalaa itsessään? Jos jälkimmäistä, on jo lähtökohtasi se, että Jumala on olemassa. Mutta jos Jumala on olemassa, onko ihmisen tarkoituskaan ymmärtää Häntä? Ainakin Raamatun Jumala jos kuka vaatii nimenomaan "valmiiden totuuksien sisäistämistä", ei dialogeja. Viimeisellä tuomiolla ei käsittääkseni juurikaan käydä lennokasta dialogia, saatika neuvotella ja pyritä taivasosuuksien nurkanvaltauksiin.

Tarkoitin lähinnä jumaluutta kaikessa monimutkaisuudessaan eli lähinnä kaiketi tuota jälkimmäistä. Ja kyllähän raamattu tavallaan vaatii niiden totuuksien sisäistämistä, mutta samalla se "tunnustaa" ihmisen heikkouden ja syntisyyden eli emme me todellakaan pysty siihen täydellisesti. Sitten jos otetaan mukaan vielä sinapinsiemen vertaus, jonka mukaan uskolta ei vaadita suuria, voidaan tavallaan sanoa, että kun tie on oikea, riittää jo dialogin käyminen ja sitähän ihminen koko ajan tekee.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Tarkoitin lähinnä jumaluutta kaikessa monimutkaisuudessaan eli lähinnä kaiketi tuota jälkimmäistä. Ja kyllähän raamattu tavallaan vaatii niiden totuuksien sisäistämistä, mutta samalla se "tunnustaa" ihmisen heikkouden ja syntisyyden eli emme me todellakaan pysty siihen täydellisesti. Sitten jos otetaan mukaan vielä sinapinsiemen vertaus, jonka mukaan uskolta ei vaadita suuria, voidaan tavallaan sanoa, että kun tie on oikea, riittää jo dialogin käyminen ja sitähän ihminen koko ajan tekee.

Näin ollen voi ajatella tuon peräänkuuluttamasi dialogin olevan ihmisen tapa hakeutua kohti ominta itseään. Tai siis, tarkemmin: ainakin rakentaa sellaista, jos ja kun "ominta itseä" ei ole ikään kuin valmiina tavoiteltavaksi — sillä jos sellainen on, mitä tekisimmekään tavoitettuamme sen?

Näin usko (esimerkiksi Jumalan tahdon pohtiminen suhteessa ihmiseen, tai ihmisen tahdon pohtiminen suhteessa Jumalaan) voisi olla dialogia, jonka avulla ihminen mittaa itse asiassa omaa olemistaan. Se on hieno asia. Valitettavasti uskovaisten piireissä on paljon ihmisiä, jotka eivät halua käydä tätä dialogia itsensä, saatika muiden kanssa, vaan ovat jähmettäneet dialogin mahdollisuuden elämäntapadogmeiksi, joiden mukaan muidenkin olisi elettävä. Kehtaavatpa vielä väittää, että heidän oman heikkoutensa seurannaiset (yksisilmäisyys, fundamentalismi, henkinen ahtaus...) ovat Jumalan tahto. Se on surullista, ja vaarallistakin, kuten karmeimmista esimerkeistä (WTC, aborttiklinikoiden lääkäreiden murhat) olemme nähneet.
 

Fordél

Jäsen
Näin ollen voi ajatella tuon peräänkuuluttamasi dialogin olevan ihmisen tapa hakeutua kohti ominta itseään. Tai siis, tarkemmin: ainakin rakentaa sellaista, jos ja kun "ominta itseä" ei ole ikään kuin valmiina tavoiteltavaksi — sillä jos sellainen on, mitä tekisimmekään tavoitettuamme sen?

Näin usko (esimerkiksi Jumalan tahdon pohtiminen suhteessa ihmiseen, tai ihmisen tahdon pohtiminen suhteessa Jumalaan) voisi olla dialogia, jonka avulla ihminen mittaa itse asiassa omaa olemistaan. Se on hieno asia.

Puit ajatustani paremmin sanoiksi kuin itse pystyin ja tätä tässä hain takaa. Vaikka ihminen uskoo kuinka vahvasti, joutuu hän kuitenkin koko ajan käymään itsensä kanssa dialogia ja se on oikeastaan vain tervettä. Monesti papitkin kertovat kuinka heidänkin uskonsa horjuu ja joutuvat monesti kyseenalaistamaan koko uskon. Kuitenkin näiden uskon tai minkä tahansa elämänfilosofian avulla syntyy niitä kysymyksiä, joihin sitten hakee tämän matkan varrella vastauksia tai ainakin osittaisia vastauksia.

Valitettavasti uskovaisten piireissä on paljon ihmisiä, jotka eivät halua käydä tätä dialogia itsensä, saatika muiden kanssa, vaan ovat jähmettäneet dialogin mahdollisuuden elämäntapadogmeiksi, joiden mukaan muidenkin olisi elettävä. Kehtaavatpa vielä väittää, että heidän oman heikkoutensa seurannaiset (yksisilmäisyys, fundamentalismi, henkinen ahtaus...) ovat Jumalan tahto. Se on surullista, ja vaarallistakin, kuten karmeimmista esimerkeistä (WTC, aborttiklinikoiden lääkäreiden murhat) olemme nähneet.

Valitettavan totta. Tai jos käyvät tätä dialogia muiden kanssa, eivät kuuntele vaan sortuvat helposti julistamaan totuuksia. Ja se on tässä kappaleessa hyvä, että siinä on erotettu ihmisten vailinaisuus Jumalan tahdosta (mikäli tulkitsin oikein), jolloin vain ihmiset itse ovat syypäitä näihin hirvittäviin tekoihin, joita he uskon varjolla tekevät. Ehkä rehellinen ja avoin dialogin käyminen estäisi tällaistenkin asioiden tapahtumisen.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Ja se on tässä kappaleessa hyvä, että siinä on erotettu ihmisten vailinaisuus Jumalan tahdosta (mikäli tulkitsin oikein), jolloin vain ihmiset itse ovat syypäitä näihin hirvittäviin tekoihin, joita he uskon varjolla tekevät. Ehkä rehellinen ja avoin dialogin käyminen estäisi tällaistenkin asioiden tapahtumisen.

En suin surminkaan ole korottamassa John Lennonia 1900-luvun merkittävimpien ajattelijoiden joukkoon, mutta yksi hänen onelinerinsa on mielestäni osuva: "Jumala on käsite, jolla mittaamme tuskaamme". Tuo on lause, jonka keksimisestä moni eksistentialistifilosofi olisi todennäköisesti valmis luopumaan Sartren tuotannon ensipainoskokoelmastaan.

Mutta mitä tulee ihmisen vaillinaisuuteen suhteessa Jumalan tahtoon, on — jos nyt oikein nipottamaan ryhdytään, ja mikseipä tässä vaiheessa alkuyötä ryhdyttäisikään — "Jumalan tahto" edelleenkin oikeastaan vain yksi valinnainen tapa suhteuttaa kuolevaisen elämää. Se ei ole absoluuttinen, koska jos se olisi, sitä toteuttaisivat kaikki ihmiset (siksipä kai sitä kutsutaankin "uskoksi"). Samaa vaillinaisuuden mittaamista, siis parhaassa tapauksessa kasvamista, siis (Lennonin sanoin) "tuskan mittaamista" voi etsiä myös melkeinpä mistä hyvänsä inhimillisestä toiminnasta, aina jääkiekkoa ja seksiä myöten. Joku (en muista kuka) sanoi, että meillä kaikilla on Jumalan kokoinen aukko sielussamme, ja me täytämme sen kuka milläkin: alkoholilla, kirjallisuudella, urheilulla, you name it. Jotkut myös Jumalalla. Se on valinta, vaikka se ei olekaan aina tahdonalainen sellainen (vrt. Toronto Maple Leafsin fanittaminen).
 

Fordél

Jäsen
Mutta mitä tulee ihmisen vaillinaisuuteen suhteessa Jumalan tahtoon, on — jos nyt oikein nipottamaan ryhdytään, ja mikseipä tässä vaiheessa alkuyötä ryhdyttäisikään — "Jumalan tahto" edelleenkin oikeastaan vain yksi valinnainen tapa suhteuttaa kuolevaisen elämää. Se ei ole absoluuttinen, koska jos se olisi, sitä toteuttaisivat kaikki ihmiset (siksipä kai sitä kutsutaankin "uskoksi"). Samaa vaillinaisuuden mittaamista, siis parhaassa tapauksessa kasvamista, siis (Lennonin sanoin) "tuskan mittaamista" voi etsiä myös melkeinpä mistä hyvänsä inhimillisestä toiminnasta, aina jääkiekkoa ja seksiä myöten. Joku (en muista kuka) sanoi, että meillä kaikilla on Jumalan kokoinen aukko sielussamme, ja me täytämme sen kuka milläkin: alkoholilla, kirjallisuudella, urheilulla, you name it. Jotkut myös Jumalalla. Se on valinta, vaikka se ei olekaan aina tahdonalainen sellainen (vrt. Toronto Maple Leafsin fanittaminen).

Uskohan on tosiaan vain yksi tapa täyttää sitä sisällä olevaa aukkoa ja saada jonkinlainen kehys sille dialogille, jota aikoo käydä. Kuitenkin siitä Jumalan tahdosta tulee uskon myötä absoluuttinen totuus, mutta koska ihminen on vailinainen, ei se pysty sitä täysin toteuttamaan. Varmasti osaksi sen takia, että sitä sisällä olevaa aukkoa tulee täytettyä niin monella muullakin asialla kuin vain uskolla. Yksi pahimmista tällaisista on juuri tuo Maple Leafsin fanittaminen...
 

Ender00

Jäsen
Joku (en muista kuka) sanoi, että meillä kaikilla on Jumalan kokoinen aukko sielussamme, ja me täytämme sen kuka milläkin: alkoholilla, kirjallisuudella, urheilulla, you name it. Jotkut myös Jumalalla.

Ateistina aika kumma lukea tälläisiä juttuja, kun ei usko mihinkään sielun olemassaoloon eikä ymmärrä mitä ihmeen aukkoa tässä oikein tarkoitetaan.

Mutta kai nämäkin on niitä juttuja, joissa lääkkeen löytäessään ihminen luo myös sen tarpeen. Kuten raamatussakin melkein sanotaan "ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen".
 

Fordél

Jäsen
Ateistina aika kumma lukea tälläisiä juttuja, kun ei usko mihinkään sielun olemassaoloon eikä ymmärrä mitä ihmeen aukkoa tässä oikein tarkoitetaan.

Ei voida siis sanoa, että olisit ateismilla paikannut tuon aukon selittämällä itsellesi, että mitään jumaluutta ei ole olemassa ja pitämällä tätä yhtenä elämänfilosofianasi?
 

Ender00

Jäsen
Ei voida siis sanoa, että olisit ateismilla paikannut tuon aukon selittämällä itsellesi, että mitään jumaluutta ei ole olemassa ja pitämällä tätä yhtenä elämänfilosofianasi?

Ööö, ei?

Mikä aukko?
Miksi selittää itselleen jonkin olemattomuutta? Olevaisuus vaatii selityksen, ei olemattomuus.
Ateismi on vain se suunnilleen sopiva nimike suhteeseeni näihin yliluonnollisiin juttuihin. Se ei sinällään ole minulle mikään elämänfilosofia.
 

Fordél

Jäsen
Ööö, ei?

Mikä aukko?
Miksi selittää itselleen jonkin olemattomuutta? Olevaisuus vaatii selityksen, ei olemattomuus.
Ateismi on vain se suunnilleen sopiva nimike suhteeseeni näihin yliluonnollisiin juttuihin. Se ei sinällään ole minulle mikään elämänfilosofia.

Ok. Eli sulla ei ole mitään aukkoa vaan olet saanut esimerkiksi ateismin kautta vastauksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Mielestäni myös olevaisuus vaatii selityksen; miksi jokin on näin? Miksi tämä kaikki on olemassa?
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Mielestäni myös olevaisuus vaatii selityksen; miksi jokin on näin? Miksi tämä kaikki on olemassa?

Miksi miksi?
Yhtä hyvin voi kysyä, miksi asioilla pitäisi olla syy (siis filosofisessa mielessä, fysikaalinen kausaliteetti ja reduktionismi ovat sitten lähinnä havaittu ilmiö). Asiat ovat, koska ne eivät ole olematta.
 

Ender00

Jäsen
Ok. Eli sulla ei ole mitään aukkoa vaan olet saanut esimerkiksi ateismin kautta vastauksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Mielestäni myös olevaisuus vaatii selityksen; miksi jokin on näin? Miksi tämä kaikki on olemassa?

Ahaa, eli heti lähtöön halutaan mennä tuonne abstraktin puolelle, tosin näissä jutuissa se toki on ymmärrettävää, kun mitään kouriintuntuvaa ei ole.

Minä en todellakaan koe, että minulla olisi jotain "aukkoa sielussa".
Tottakai ihmisellä on aina ja loputtomasti kysymyksiä: miten, miksi? Mutta ei välttämättä resursseja koskaan niihin saada vastauksia. Itse pyrin hyväksymään tilanteen tälläisenä. Monet eivät, joten vastaukset täytetään mystiikalla yms.

Tottakai olevaiseen, sen rakenteeseen, tapahtumiin haetaan selityksiä. Johonkin saatetaan löytää hyvinkin eksakteja vastauksia, osaan taas lähinnä todennäköisiä mahdollisuuksia.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Samaa vaillinaisuuden mittaamista, siis parhaassa tapauksessa kasvamista, siis (Lennonin sanoin) "tuskan mittaamista" voi etsiä myös melkeinpä mistä hyvänsä inhimillisestä toiminnasta, aina jääkiekkoa ja seksiä myöten. Joku (en muista kuka) sanoi, että meillä kaikilla on Jumalan kokoinen aukko sielussamme, ja me täytämme sen kuka milläkin: alkoholilla, kirjallisuudella, urheilulla, you name it. Jotkut myös Jumalalla. Se on valinta, vaikka se ei olekaan aina tahdonalainen sellainen (vrt. Toronto Maple Leafsin fanittaminen).

Onpas laittamattomasti muotoiltu. Minusta kokemus maailmassa olemisesta on melkoisen huikaiseva: kauniita mutta jääkylmiä maisemia, ei hengitys tahdo kunnolla kulkea. Tuskaa mahtuu myös melkoisen käsittämättömiä määriä: luopumisia, pakotettuja menetyksiä, kohtalolle rakkaiden muodossa annettuja panttivankeja, sairautta, pienuutta, onnettomuuksia ja pelkoa. Minusta pelkkä dawkinsilainen materialismi ei riitä antamaan merkitystä ja muotoa tälle kokemukselle. Se ei oikeastaan puhu mitään merkityksestä tai kokemuksesta vain siitä, että fundamentalismi on väärässä fyysisen maailman suhteen. No, kai se nyt on, ei kai tämä hätkähdytä kuin fundamentalisteja, ja jos ovat uskossaan tarpeeksi sokeita niin ei heitäkään. Tietysti ellei tunne ihmisyyden huikaisevuutta ja tuskaa, voi ajatella, että eipä tässä ole mitään kummallista, mitään mietittävää, ei mitään erikoista. Uskontoa harjoitetaan noin 99% dogmaattisesti ja aggressiivisesti, lähinnä kysymys on maailmalta suojautumisesta, se on kuvitellun ankaran Isän suojissa oleilua ja hänen auktoriteettinsa, siis kuvitellun sellaisen, omimista hallintaan ja kesyttömän ihmisyyden kahlitsemiseen. Mutta se, lähinnä mystinen, prosentti onkin sitten hyvin merkityksellistä puhetta maailmassa olemisesta, kuten joku Nietzsche, kuten joku Spinoza tai Kant tai eksistentialismi - tai se itselleni olennaisin eli kirjallisuus ja taide. Lennonia muuten voi tuon lainauksen perusteella pitää merkittävänä körtti-ajattelijana, käviköhän herättäjäjuhlillä koskaan?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Tottakai olevaiseen, sen rakenteeseen, tapahtumiin haetaan selityksiä. Johonkin saatetaan löytää hyvinkin eksakteja vastauksia, osaan taas lähinnä todennäköisiä mahdollisuuksia.

Nyt tekisi mieli lyödä vähän Nietzschellä päähän - tilanne on myös niin, että voimme luoda merkityksiä maailmaan, ja se on pitkälle myös tahdosta kiinni. Voi puhua, kuten hullu Freedrikki, "tahdosta valtaan", mutta näin liberaalina muotoilisin itse asian tahdoksi merkitykseen (will to meaning). Voimme fysiikan avulla muotoilla tarkan käsityksen tästä hämmästyttävän oudosta, täysin arkijärjen vastaisesti käyttäytyvästä maailmankaikkeudesta, mutta mikä on sen merkitys meille, elämällemme ja kokemuksellemme? Jonkinlaiselta suojamuurilta näyttää myös puhdas itsepintaisen kapea-alainen materialismi - jos keskittyy puihin, ei tarvitse miettiä metsän valtavuutta ja outoutta...
 

Fordél

Jäsen
Miksi miksi?
Yhtä hyvin voi kysyä, miksi asioilla pitäisi olla syy (siis filosofisessa mielessä, fysikaalinen kausaliteetti ja reduktionismi ovat sitten lähinnä havaittu ilmiö). Asiat ovat, koska ne eivät ole olematta.

Minä en todellakaan koe, että minulla olisi jotain "aukkoa sielussa". Tottakai ihmisellä on aina ja loputtomasti kysymyksiä: miten, miksi? Mutta ei välttämättä resursseja koskaan niihin saada vastauksia. Itse pyrin hyväksymään tilanteen tälläisenä. Monet eivät, joten vastaukset täytetään mystiikalla yms.

Nyt mennään hieman taas yleistämisen puolelle, mutta se sallittakoot eli mielestäni on mielenkiintoista kuinka ateistit ja muut, jotka eivät usko Jumalaan, ovat yleensä hyvin rationaalisia ihmisiä vaatien asioille konkreettisia näyttöjä. Toisaalta kuitenkin hyväksytään tietyt tilanteet sellaisenaan, ilman mitään selitystä. Kyseenalaistetaan kun toinen väittää jotain, mutta muuten ei kyseenalaisteta nykytilaa. Eikä siinä mitään, tavallaanhan noin on helpompi elää. En sano, että se on oikea tai väärä tapa, sillä se on jokaisen oma asia.
 

Ender00

Jäsen
Nyt tekisi mieli lyödä vähän Nietzschellä päähän - tilanne on myös niin, että voimme luoda merkityksiä maailmaan, ja se on pitkälle myös tahdosta kiinni. Voi puhua, kuten hullu Freedrikki, "tahdosta valtaan", mutta näin liberaalina muotoilisin itse asian tahdoksi merkitykseen (will to meaning).

Tottakai ihminen voi itse luoda elämälleen merkityksen. Vaikka sitten pyhittää elämänsä lyijykynälle. Jokaisella on oikeus subjektiiviseen maailmankuvaan. Ongelmia syntyykin lähinnä siinä vaiheessa, kun omaa maailmankuvaansa alkaa agressiivisesti levittämään niin, että muutkin joutuvat elämään sen mukaisesti, sen luomin rajoituksin, säännöin yms.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Tottakai ihminen voi itse luoda elämälleen merkityksen. Vaikka sitten pyhittää elämänsä lyijykynälle. Jokaisella on oikeus subjektiiviseen maailmankuvaan. Ongelmia syntyykin lähinnä siinä vaiheessa, kun omaa maailmankuvaansa alkaa agressiivisesti levittämään niin, että muutkin joutuvat elämään sen mukaisesti, sen luomin rajoituksin, säännöin yms.

Tuota, missä määrin oma maailmankuvasi ei ole subjektiivinen? Näkökulmamme on pakosta subjektiivinen, vaikka toki kykenemmekin, halutessamme, suhteellisen objektiivisesti määrittämään fyysisen maailman ominaisuuksia, mutta kokemuksemme kannalta ne (vaihtelevan tarkat) määritykset eivät välttämättä ole edes kovin keskeisiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös