Ihan hienosti se omalta äidiltäni onnistui. Uskovainen nainen henkeen ja vereen, mutta ei ikinä meille lapsille puhunut omia asioitaan. Se oli hänen asiansa, mutta varmasti kristinuskon positiiviset käyttäytymismallit ym. "kunnioita lähimmäistäsi", siirtyivät meihin lapsiin muuten. Pieni lapsi ei käsitä Jumalaa.
Ok, mielenkiintoinen sekä myös kunnioitettava valinta omalta äidiltäsi ja voi olla, että itsekin lähtisin tuolle tielle sitten jos/kun jossain vaiheessa niitä lapsia siunaantuu. Olisitko muuten halunnut, että olisi puhunut enemmän uskostaan?
Itsekin tarkoitin arvojen siirtämisen lapsille tapahtuvan lähinnä noiden käyttäytymismallien avulla, koska pieni lapsi ei muuta oikein ymmärrä eikä hänen tarvikaan. Lapsi ei käsitä tosiaan myös koko Jumalaa kun tämmöisen isommankin lapsen on sitä vaikea hahmottaa. Mutta jos vanhemmat haluavat myös kertoa lapsen kehityksen edellyttämällä tavalla uskonasioista niin en näe sitä mitenkään pahana, koska se on heidän valintansa ja he ovat kasvatuksesta vastuussa. Mutta toisaalta en myöskään näe heidän oikeudeksi lähteä valistamaan muiden lapsia uskonasioilla.