Chambzalta hyvä viesti.
On ihan mahdollista, että maan oikea muoto on ollut selkeä asia jo kauemman aikaa sitten. Asioilla on tapana unohtua, varsinkin jos jotkut tahot toteaa niiden olevan hyvä unohtua. Näin voi käydä uudelleenkin ja kaikki nyt keräämämme tieto voi ihan hyvin kadota kansakuntien muistista ja muuttua ajan saatossa kaukaiseksi selittämättömäksi puheeksi. Näin jos tarpeeksi vahva taho pääsee valtaan, tai tapahtuu katastrofi joka hävittää kaiken kerätyn tiedonmäärän. Kutsun tuota ns. atlantis-ilmiöksi.
Keskiajalla on monella tapaa ollut ainakin oman käsitykseni mukaan vallalla se, että kaikki lopullinen päättäminen on tiettyjen henkilöiden käsissä (monarkit ja papisto). Silloin on yhdentekevää mihin ihmiset uskoo ja mitä tietää, kunhan se on sellaista joka palvelee niiden vallanpitäjien välitöntä etua. Tuossa mielessä litteä/suppea maailma on ollut kerrassaan oivallinen maailmankuva rakentaa ihmisten mieleen. Samoin voimakkaat helvetin kuvaukset ja sitä kautta voimakkaat pelot. Mitä pienempi maailma, sitä helpompi hallita. Kirkkohan suorastaan tilasi rienaavia painajaismaisia helvettikuvauksia taiteilijoilta pelotellaakseen ihmisiä. Esim. Hieronymus Bosch (jota puhtaasti taiteilijana arvostan kylläki suuresti), joka tosin itse oli voimakkaasti kristinuskoinen, ainakin historian kirjoituksen mukaan. Uhri?
Yhtä kaikki, ihmismieli on ohjailtavissa ja tiettyyn vallankäyttöön sopivat ainekset muokataan aina kaikella tavalla sellaisiksi, mitkä helpottavat itse asiaa. Pidän keskiaikaa yhtenä taantumuksen aikakautena sivistyneiden aikojen välissä. Varmasti oma hienoutensa siinäkin on ollut, mutta tietääkseni keskiajalla ei ole verrattuna vaikka antiikkiin ja sitten taas renessanssiin ja sen jälkeisiin aikoihin, jäänyt mitään suurempia saavutuksia jäljelle, jos nyt jotain kivilinnoja ei lasketa (mitkä on toki hienoja ja osa historiaa). Veristä ja sotaista aikaa se keskiaika.
Sinänsä mielenkiintoista, miten keskiaika kuitenkin herättää ihmisissä kiinnostusta. Ehkä se on se tietty levottomuus, salaperäisyys ja sotaisuus, taipumus taikauskoon. Onhan esim. fantasiakirjallisuus paljolti lainaillut juuri tuosta ajankohdasta. Onhan se tietyllä tapaa romantisoitu aikakausi myös... Ehkäpä juuri siksi? Ikävä historianjakso pitää muuttaa salonkikelpoiseksi. Jotain olennaista mikä eurooppalaisilta on periytynyt jenkeille.
Ja taas mennään.
