Täällä otettiin erittäin hyvä pointti esiin siitä, että jos kerran Raamattu on kaiken A ja O, niin miksi nykyään monet siellä esiintyvät "synnit" ovat hyväksyttäviä myös kirkon piirissä. Se onkin ihan järjettömän vaikea asia. Olen tainnut jo aiemmin itsekin sanoa että Raamattu ei sinällään edusta minulle hirveästi mitään, sillä sen synty jo on niin monimutkainen asia, kirjoittajat tavallisia ihmisiä tuhansia vuosia sitten jne. Siitähän sitä nykyään tapellaankin, että kirkko hyväksyy naispapit, mutta toiset miespapit eivät halua työskennellä heidän kanssaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Tavallaan ihanteellisinta olisi "päivittää" Raamattu nykypäivään. Nykyaikaisessa naisten oikeuksia puolustavassa Suomessa olisi aika vaikeaa esim. kieltää naispappeutta. Vaikka se Raamatussa näin kielletäänkin. Kielletäänhän siellä myös homoseksuaalisuus, jonka suhteen luterilainen kirkko on mielestäni päätynyt yhteen ristiriitaisimmista ja omituisimmista päätöksistä. Homot sinällään ovat jees, mutta homouden toteuttaminen on synti. Pappi saa olla homo, mutta ei siis saa toteuttaa homouttaan. Toisaalta tälle ajatukselle saattaa jatkoajassa olla tukijoitakin, muistan erään homokeskustelun, joka selvensi sitä että hyvin suuri osa täällä kirjoittavista pitää homoseksuaalisuutta sairautena/syntinä/vääryytenä jne.
Voin ihan suoraan sanoa että nämä asiat ovat minulle ihan järjettömän vaikeita. Hyväksyn toki naispapit, mutta omalla tavallaan ymmärrän niitä miespappeja jotka haluavat Raamatun sanaa kirjaimellisesti noudattaa ja eivät halua naispappien kanssa työskennellä. Itse koen Raamatun kertomuksena siitä, miten kauan aikaa sitten eläneet ihmiset kokivat Jumalan. Uuden testamentin koen kertomuksena siitä minkälainen ihminen oli Jeesus ja minkälaista oli varhainen seurakuntaelämä. Kristinusko on ollut kuitenkin eurooppalaisen kulttuurin kulmakiviä ja kiinnostaa minua sen takia. Vaikka nyky-yhteiskunnassa uskonto ei enää esitä suurta roolia, on sen merkitys historiassa niin valtava, että näen sen tutkimisen erittäin tärkeänä.
Scholl tuossa ihmetteli myös sitä, että miksi kukaan haluaa teologiseen jos ei halua papiksi ja kyseli että mihis muihin ammatteihin sieltä muka valmistutaan. No, ensinnäkin sieltä valmistutaan opettajiksi. Uskonnon opettajiksi, toiset ottaa rinnalle toisen opetettavan aiheen, jotkut vielä kolmannen. Itse toivoisin päätyväni joko uskonnon, psykologian ja filosofian opettajaksi, tai vaihtoehtoisesti psykan tilalle historia. Miksi lähdin itse teologiseen? Ei, en siksi että uskon Jumalaan. Vaan siksi, että uskonnot ovat mielestäni todella mielenkiintoinen asia. Ja koska halusin opettajaksi. Valinta oli silloin hyvin selkeä. Teologisessa tiedekunnassa on myös yksi linja josta valmistutaan "kaikkeen ja ei mihinkään", joka kuitenkin työllistää ihmisiä ihan mukavasti, sillä teologian maisterin tutkinto on hyvin arvostettu yleissivistynyt akateeminen tutkinto. Samoin meidän tiedekunnastamme valmistuu jonkin verran esim. toimittajan virkaan ihmisiä.
Monesti tässäkin pitkän pitkässä keskustelussa on tullut ilmi lasten aivopesu uskontoon ym. Olen siitä teidän kanssanne aivan samaa mieltä. Koen lapsikasteenkin tietyllä tavalla vääräksi. Missään nimessä koulun uskonnon opetus ei saisi olla tunnustuksellista, vaan yleistä opetusta maailman eri uskonnoista. Sehän olisi vielä lapsillekin mielenkiintoista opiskella Allahia ym., ja nykyisessä monikulttuurisessa Suomessa se olisi varmasti myös hyödyllistä esimerkiksi erilaisten ennakkoluulojen suhteen. Meillä ei kyllä uskonnon opetus enää ala-asteen jälkeen ollut tunnustuksellista, todella sääli kuulla että niin monilla teillä on asia näin ollut. Lapsia ei saa aivopestä mihinkään uskontoon, eikä myöskään mielestäni ateismiin. Rippikoulu on sinällään jonkinlaisena aikuistumisriittinä ihan toimiva, mutta en pysty uskomaan että 15-vuotiaat lapset osaisivat oikeasti käsitellä suhtautumistaan hengellisiin asioihin. Joku päivä opetan uskontoa lapsille, toivottavasti lukioikäisille mutta varmasti myös peruskoululaisille. Ikinä en aio sanaakaan heille puhua omasta uskostani, enkä tuputtaa heille mitään hengellistä.