Ei kai täällä mitään tiedehemmoja ole sen kummemmin, jollen itseäni sellaiseksi laske. Eikä kukaan ainakaan uskovaisten puolesta ole lähdössä kinastelemaan tai edes yrittämään sellaista. Miksi rupeaisi? Lähinnä ihmiset ovat täällä esittäneet omat näkemyksensä asioista, ja sitten keskustellaan, joskus enemmän tai joskus vähemmän aggressiivisen tuntuisesti näistä näkemyksistä. Käsittääkseni tarkoituksena on vain paremmin ymmärtää toista osapuolta, tai asioista eri tavalla ajattelevaa tai tuntevaa. Tai näin minä ainakin olen asian ymmärtänyt. Osapuolina ovat suurimmalta osin uskovaiset ja toisella puolella uskonnottomat tai ei-uskovaiset.
Avain sivistyneeseen keskusteluun on tieto. Avain VT:n ymmärtämiseen on muinaisheprean taito ja tieto erityisesti v. 500-1000 eKr ajan kulttuuripiiristä, Mesopotaniasta, Kanaaninmaasta ja Egyptistä. Perimätiedon kautta tuo tieto laajenee koskemaan vuosia 1000-2000 eKr.
Sivistynyt keskustelu vaatii myös, että ymmärrämme olevamme tekemisistä tekstien kanssa, vieläpä muinaisten tekstien kautta. Tekstit ovat syntyneet varmaankin perimätiedon kautta ja muotoutuneet lopulliseen muotoonsa paljon myöhemmin. Todennäköisesti juutalaisten pakkosiirtolaisuus Babyloniaan muokkasi tähän Tooran ja Talmudin.
Jos emme ymmärrä tätä suurta ajallista välimatkaa, vaan ryntäämme tekstin kimppuun kuin sika limppuun, on olemassa hyvin suuri vaara, että tulkitsemme vanhoja tekstejä päin mäntyä. Meillä voi olla jopa pahantahtoinen motiivi, kuten vaikkapa Dawkinsilla usein, vain etsiä kompromettoivia tekstejä ja tulkita niitä omien mielihalujemme mukaan. Toisenlaisiakin ateisteja toki löytyy, heitä ei vain usein julkisuudessa näy. Esimerkki Asimov suhtautui hyvin kunnioittavasti omaan kulttuuriperintönsä vaikeaselkoisiin teksteihin.
Oikeastaan paras lähtökohta tekstin tulkintaan on skepsis, historiallinen etäisyys teksteihin on liian suuri, jotta voisimme todella varmasti päättää niiden merkityksen. Tekstit vaativat tulkintaa ja tulkinnan lähtökohtana on se, ettemme voi etukäteen päättää tulkinnan tulosta ilman, että olemme perehtyneet teksteihin erittäin huolellisesti. Tämä merkitsee tutkijan kohdalla kokonaista elämänuraa tekstien parissa.
Tietysti lähtökohtana on myös se, että ymmärrämme kunkin tekstin kirjoittajan olevan älyllinen olento, joka ymmärtää omasta kulttuuristaan meitä paljon enemmän. Ja joka toisaalta helposti näkisi ilmeisen ristiriidan, jos teksti sellaista ilmentäisi. Esimerkkinä tästä vaikkapa Genesis 1, jossa valo luodaan ennen valonlähteitä. Ristiriita kertomuksessa on vain meidän näkökulmamme asiaan, koska tiedämme, mitä aurinko ja kuu ovat, taivaankappaleita. 500 eKr heprealainen tulkitsi kappaleet "valoiksi", hänellä ei ollut meidän tietoamme asioista. Genesis 1 vakiotulkinta on malliesimerkki ylilatautuneesta, meidän kulttuurimme harrastamasta kulttuurisesta kontaminaatiosta.
Samantyyppisiä tulkinnallisia ongelmia on VT täynnä: jos idiootin tapaan etsimme vain ristiriitoja, emme pääse järkevään ymmärrykseen teksteistä. Kun Metusalem eli yli 900-vuotiaaksi, ymmärrämme, kuten tekstin kirjoittajatkin, ettei tuo voinut pitää paikkansa. Myös Genesis itse antaa tästä aika selkeitä viittauksia. Pitkät eliniät kertovat jostakin muusta, ovat ehkä symbolisia tai liittyvät sukujen ikään, kukapa tietää.
Totta kai, ovat olemassa myös fundamentalistit, jotka haluavat tulkita VT:tä "kirjaimellisesti". Tässä mielessä julkkisateistit ja fundamentalistit ovat samaa porukkaa, vain kolikon kääntöpuolia. Toinen keksii tulkinnan ja toinen kritisoi tulkintaa ja näin keskustelu etenee. Kuitenkin huomioitta jää se, että tekstin kirjoittajan intentio jää piiloon, usein monien tulkintayritysten taakse.
Perimätieto kertoo historiallisen tapahtuman ja tämä suullinen tieto muokkautuu pitkässä ajallisessa prosessissa. Sen jälkeen kuvaan astuu tekstin kirjoittaja, joka valitsee ja tulkitsee perimätietoa. Ja mukaan saattaa tulla muitakin tulkitsijoita ennen kuin teksti on saavuttanut lopullisen, kanonisoidun muotonsa. Tulkintaprosessi ei päädy tähän, kirjanoppineet puolestaan jatkoivat tekstien tulkitsemista.
Lopulta, jossakin 200-300-luvulla, tulkinta päätyy kirkkoisien, siis kristillisen teologian käsittelyyn. Erottuu erilaisia tulkintatapoja tiettyyn tekstiin. Valitettavasti teksti irtautui täysin alkuperäisestä kehyksestään ja siirtyi kokonaan toisenlaiseen tulkintakehikkoon. Teologit lukivat ja tulkitsivat VT:tä jo hyvin erilaisen kulttuuripiirin mukaan. Niinpä kertomus faaraon sydämen paaduttamisesta saattaisi olla tekstin alkuperäisen kirjoittajan tavoittamattomissa. Miksi ylipäätään "sydän" paatuu, johtuu siitä, että tuon ajan ihmiset eivät tienneet ajatustoiminnan tapahtumista pääosin aivoissa.
Esimerkkinä: pronssikauden ajattelussa on merkille pantavaa, että Jumala aikaansaa kaiken tapahtuneen. Siksi myös faaraon sydämen paatumisen. Muita aktoreita ei vain toiminnalle ole. Jos nyt tästä päätellään, että vapaata tahtoa ei ole, tehdään aikamoinen hyppy toisenlaiseen diskurssiin. Päädytään vaikkapa kalvinistiseen teologiaan.
Tietenkään kalvinismia ei pidä kieltää epätotuutena, se on vain tulkinnan tulkinnan yksi mahdollinen tulos. Ja kaikki ateistitkin voivat kiistellä halunsa mukaan tästä tulkinnasta tai muista ehdotetuista tulkinnoista. Mutta voi hyvin olla, että VT:n alkuperäinen kirjoittaja tai perimätieto ei ole lainkaan kiinnostunut tällaisesta tulkinnasta. Yhtä vähän kuin se on kiinnostunut taivaan valojen fysikaalisesta koostumuksesta.
Samantyyppistä ylitulkintaa tapaamme kaikkialle, ellemme tee eroa tekstin ja tulkinnan avaruuden välillä. Tekstiä emme välttämättä ymmärrä, mutta tulkintojen avaruus sen sijaan on käsillä. Pitäisikö näistä vetää jotakin syvällisiä johtopäätöksiä teologiaan, on kokonaan toinen kysymys. Suuret moraalikysymykset ovat niitä, jotka tietysti VT:n tulkitsijoita kiinnostavat.
On tekstejä, joissa tunnutaan kehotettavan kansanmurhaan. Mitä me tiedämme näistä teksteistä ja niiden tarkoituksesta? Ovatko ne varoituksia, uhkauksia, mahtailua, liioitteluja vai jotakin, mitä todellisesti tapahtui? Luultavasti Kanaaninmaan valloitus edellytti sotia, mutta skeptikko tässäkin hiukan haraa vastaan. Elivätpä israelilaiset ja kanaanilaiset arkeologisten todisteiden mukaan rinnakkain, eli ei nyt ihan hävityksiä missään tapahtunut. Toisaalta, israelilaisten tulo alueelle saattoi tapahtua vaivihkaa, kuten "itäpakolaisten" tulo Suomeen.
VT:n psalmeissa tapaamme (nämä eivät siis liity historiallisiin tapahtumiin) monenlaista ainesta, hienoista runoista myös katkeransorttisiin tilityksiin. Pitäisikö näitäkin lukea kuin piru Raamattua? Kertovatko ihmisten tunnereaktiot tai ajatukset jotakin siitä, mitä Jumala varsinaisesti haluaisi ihmisten kertovan? Vai onko niin, että VT:ssä tapaamme elämän koko kirjon, kyseessä on äärimmäisen kiinnostava ja mielenkiintoinen kuvaus ihmisistä erilaisissa olosuhteissa, luomassa runoutta tai historiallisten tapahtumien pyörteissä. Ja kaikki VT:n kirjoittavat pohtivat suhdettaan Jumalaan hyvinkin omaperäisesti (vrt. Job).
Kannattaa siis ennen jyrkkää tekstien arviointia tutustua tutkimuskirjallisuuteen. Suosittelen John Waltonin uraauurtavia tulkintoja Genesiksestä ja muustakin VT:stä.
