Näitä tarinoita tuli kuunneltua aika monia lapsena ja nuorena. Siihen päälle alkoholimista uskoon pelastuneiden mustavalkoinen maailmankuva, ja olihan kasvualusta. Joskus olen miettinyt, että kai tässä kohtalainen resilienssi ja jonkinmoinen henkinen kapasiteetti on itsellä, kun on pystynyt suhteellisen tolkuissaan tuon läpi.Oli muuten aika kova tapahtuma, kun käännyin uskoon. En ole koskaan pelännyt niin, kuin silloin. Kissa alkoi tuijottaamaan pimeään eteiseen ja mulla nousi karvat pystyyn. Selkä oli aivan kylmä. En ollut tuntenut vastaavaa pelkoa ennen. Aivan jäätävä pelko tapasi siis meikäläisen. Ehkäpä pahat voimat tms. En toivoisi kellekään.
Muistan mm. Kristian Arjen kastejuhlan, jossa tämän sankari paineli talvimaastopuvussa upotuskasteelle. Meillä tuo vieraili uskossa ollessaan usein, tykästyi mm. äitini leipomiin pulliin ja opetti meille yläasteikäisille oikeaoppisen kantapääpokkauksen ennen natsitervehdystä. Hänellä oli näitä yliluonnollisia kokemuksia aika paljon jaettavanaan, eikä kyllä ollut ainoa lajiaan. Valitettavasti.
Näin myöhemmin kun olen muistellut noita tilanteita ja ylipäätään yliluonnollisista ilmiöistä eniten meuhkanneita, niin kyllähän ne ovat olleet tavalla tai toisella elämän pieksemiä, henkisesti jo lähtökohdiltaan epätasapainoisia tai sitten ei niin kovin älykkäitä.
Uskonto, jumala ja ajatus siitä, että jollain on tämä kaikki satunnainen ja paha maailma hallinnassaan loppujen lopuksi, tuo lohtua kärsimyksen keskelle ja elämässään kovia kokeneille. Tässä porukassa saattaa olla ihan fiksuakin porukkaa lopulta.
Oma lukunsa ovat sitten nuo henkisesti epätasapainoiset ihmiset, niitä oli nuoruuteni seurakunnissa valitettavan paljon melko vaikutusvaltaisissa rooleissakin. Kristian Arjen, jonka edellä mainitsin, oli ääriesimerkki ja vaikutti onneksi varsin vähän aikaa perheeni lähipiirissä, mutta lievempiä tapauksia oli paljon.
Sitten tietysti on sitäkin porukkaa, joka on vain puhtaasti tyhmää. Tämä jengi seuraa karismaattista johtajaa, olipa sitten rasisti, uskonnollinen kiihkoilija, poliittinen demagogi tai vaikka vain satunnainen somekirjoittelija. Jokainen kai on joskus tyhmä tai käyttäytyy siten, mutta noin niin kuin älyltään keskiarvoa vähälahjaisempaa porukkaa on kiihkouskovaisissa jengeissä oman kokemukseni mukaan aika paljon. Usko ja äly eivät todellakaan ole toisiaan poissulkevia, mutta älykkään tai älyltään keskiverron uskovan kanssa voi yleensä tulla toimeen, mutta se tyhmä osasto on kyllä äärimmäisen raskasta, olipa kyseessä sitten sukujuhlat, some tai tapaaminen salilla.
Mullakin on etiäisiä ja pelottavia tilanteita plakkarissa, jotka voisi hengellistää. Jälkeenpäin voisi helposti kertoa oman tarinansa kulkeneen juuri tiettyjä polkuja pitkin, tapahtumilla olleen juuri tietty, jumalainen suunnitelma taustallaan. Vaan miksi helvetissä pitäisi yrittää nähdä itsensä osana jotain suurta suunnitelmaa tai kaikkivaltiaan tahtoa? Tällainen lohtu on lopulta vain itsepetosta ja pahimmillaan lähipiirin tyranniaa.
Mutta ehkä se on tuo kyvyttömyys hyväksyä maailman karuutta ja jossain määrin suora tyhmyyskin, joka laittaa ihmiset uskomaan ja näkemään merkityksiä asioissa, joissa niitä ei ole. Teknologian mystifiointi antaa vallan sitä ymmärtäville, ja sama pätee elämään, mutta kun tajuat olevasi kuolevainen, alat oikeasti elää ja hallita elämääsi.
Viimeksi muokattu: